Edesmenneen vaarin jäämistöstä löytyi laaja sukututkimus ja paljon paperia. Löytyy myös valokuvattuna ainakin kolmen seurakunnan kirkonkirjat jonnekin 1960-luvulle asti.
Täytyyköhän tämä hävittää nyt kun on kaikenlaisia tietosuojalakeja? Olen perikunnan ainoa, joka on edes vähän kiinnostunut papereista. Pitää varmaan laittaa paperit silppuriin ja levykkeet jotenkin murskata?
Täytyyköhän tämä hävittää nyt kun on kaikenlaisia tietosuojalakeja? Olen perikunnan ainoa, joka on edes vähän kiinnostunut papereista. Pitää varmaan laittaa paperit silppuriin ja levykkeet jotenkin murskata?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kysyppä jos paikallinen sukututkimusyhdistys ottaisi vastaan aineistoa tai osan siitä. Kuolleilla henkilöillä ei ole tietosuojaa;, vain kuolinsyyt ovat salassapidettävää terveystietoa , salassapitoaika 50 vuotta kuolemasta, tai jos siitä ei ole tietoa, 100v, Mutta nuo paikallisen srk;n uudehkot kirkonkirjat ovat kyllä arveluttavia. Mitenkähän vaari oli saanut ne valokuvattua? Ehkä takavuosina, ennen julkisuuslakia (1999), käytäntö ao. srk:ssa oli "joustavaa".
En riskeerasi. Kannattaa hävittää ettei joudu linnaan.
Jos aineistolle ei ole itsellä käyttöä, se voi luovuttaa Kansallisarkistolle.
https://www.arkisto.fi/fi/palvelut/yksityisarkistojen-vastaanottaminen
Tutki ne kaikki paperit ja valokuvat ja tee niistä itsellesi tarkat muistiinpanot, jos teet sukututkimusta tai asia kiinnostaa muuten. Sen jälkeen voit hävittää ukkisi paperit.
Varsinainen älynväläys :D
Kyllä. Ja kannattaa toimia juuri kuten sanoin.
Ei kannata antaa sukututkijoille. Palamaan vain
PHannele antaa väärää tietoa. Tiedot ovat salassa pidettäviä 100 v viimeisestä rekisterimerkinnästä. Ei syntymästä. Mistä ihmeestä tuo 100 v syntymästä on tullut keskusteluihin!
Misään tapauksessa ei kannata antaa sukututkimusyhdistykselle, joka voi käsitellä ihan miten tahansa ja kohta olet vaikeuksissa tiedon luovuttajana.
Korkeintaan voisi ajatella antaa kansallisarkistolle, mutta sekin haluaa muuta kuin läjän paperia.
Rahaa noista tuskin kukaan maksaa. Ihan hyvä ratkaisu on laittaa silppuriin tai leivinuuniin paperi ja levykkeet vasaran alle. Muuten tulee säilytysongelma, kun pitäisi olla lukkojen takana ja selosteet tehtynä.
Sukututkimustiedoston voi säilyttää esim. muistitikulla, se ei vie paljon tilaa. Sekin tarkasti tallessa vaikka tallelokerossa. Tai jos ei ole niin muussa vississä paikassa.
Hyvä nimimerkki Harkintaa; luepas uudestaan, mitä kirjoitin, ennenkuin rupeat syyttelemään väärän tiedon antamisesta. Teksti on niin kuin mitä Laissa viranomaisen toiminnan julkisuudesta, 621/1999, § 31 , sanotaan. "Syntymästä" -sanaa siinä ei ollut.
Kuten sanottu, vainoharhaisempikin saa mielenrauhan kun nakkaa aineiston Arkistolaitoksen huomaan.
Perikunnan kesken on päädytty siihen että hävitetään. Niin ei tehdä kenellekään pahaa miletä eikä kenelläkään ole mitään sanomista. Luultavasti ei säilytetä yhtään mitään. Kyselin muutamilta henkilöiltä ja jotkut olisivat haukkana ottamassa, mutta kukaan ei lupaa mitään tietojen käsittelystä. Arkistoilaitokselle ei tuollaista sekasotkua kannata laittaa.
Trolli olet
Jos minä olisin tuo edesmennyt sukututkija, ja perikuntani pistäisi elämäntyöni uuninpesään, pitäisin huolen että "kummittelisin" heille loppuikänsä.
Moni amatööri tutkii sukuaan ilman taitoja. Ei osaa tallettaa, ei arkistoida, luottaa muistiinsa, huonoon käsialaan, lyhenteisiin. Toisen, läheisenkin, on mahdoton ymmärtää tutkijan tietoja. Silloin on parasta vain huokaista ja avata uuninluukku.
Moni säästää edesmenneen läheisensä tärkeitä papereita ja hänen muistojaan, mutta loppujen lopuksi niillä ei ole ollut arvoa muille kuin kerääjälle itselleen. Muille omaisille ne ovat vain taakka.
On vain tehtävä raskas päätös ja hävittää.
Mutta sukututkijana kauhistun ajatusta, että ukin monivuotinen työ menee kaikenmaailman tietä. Ehkä joku sukututkija voisi silmäillä aineistoa ja arvioida, onko se säilyttämisen arvoinen.
Jos oman suvun ketju löytyy monien sukupolvien taakse, niin sellaista tietoa ei suinkaan tule heittää pois. Oman suvun historia on hyvä tietää.
Mikä sinua tässä keississä noin kovasti ahistaa?
Minä säilyttäisin jälkipolville. Joku uusi suvun tutkija saa tehdä ison työn kun kerää uudellee nuo tiedot. Ei ole salassa pidettävää jos syntymiä ja kuolemia. Saahan nuo tiedot hautakivistäkin.