Haluatko rakkautta?

Magia-foorumilla joskus tulee fiilis että rakkaus on täällä ruma sana, ja sen vuoksi sen esille kiskaisenkin.

Onko olemassa rakkautta elämässä joka on pyhitetty oman itsensä itsekkäälle(kin) kehittämiselle? Älkääkä nyt visertäkö että lapset ja kumppani ovat merkki siitä että osaatte vielä rakastaa. Se ei ole mikään todiste mistään. Paremminkin kun lukee muiden ja omiaankin juttuja täällä alkaa tuntua siltä että aika moni täällä ammentaa ihan muusta lähteestä kuin rakkaudesta. Ehdottomasta, rajattomasta rakkaudesta joka ei halua takertua mihinkään, omia mitään, karkottaa mitään tai ketään.

Kuitenkin minun on pakko myöntää, vaikka hävettää, että ilman rakkautta koko tässä höhhönhöössä ei ole mitään pointtia. Ehkäpä tämä lässynläärumba täälläkin vain kielii jostain pahasta puutoksesta, ja mikäs se yleensä ihmisten elämistä puuttuisi ellei rakkaus, se puhtaasta olemassaolosta kumpuava kaikkinielevä tunne joka kattaa kaiken, selittää kaiken, siloittaa kaiken.








































Tämmöinen hiljaisuus tässä välissä on kiva.



















Tuntuu vähän siltä että tästäkin olen täällä joskus jotain joikunut... Onkohan nyt niin että jokainen luu on kaluttu jo kahteenkin kertaan... Voi elämä.

Ps. Vaihtaisikohan nimeä taas kerran.
5487
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

"Rakkaus saa ne sanat musiikissa merkitsemään jotakin"

- Fonzie

Äänestä

Kyllä ja Ei.
Sanoisin, että henkilö saa itse valita. Kumpikaan tie ei ole toista helpompi (yksinäisyys kun on toisinaan raskas taakka kantaa, mutta helpompaa tuskin lienee kun se toinen -kumppani, lapsi, mikä tahansa- esittää vaatimuksia juuri sillä hetkellä kun tarvitsisi aikaa yksin).

Jossain määrin voi tietysti saada molemmat. Mutta onko sekään sitten hyvä vaihtoehto (varastettuja hetkiä tai hetkittäistä rakkautta)... (?)

Äänestä
  • ...vai voiko olla rakkautta, joka ei todellakaan etsi omaansa... Rakkautta joka kohdistuu mihin nyt milloinkin, eikä siitä hätkähdä jos kohde poistuu kuvioista. Rakkaus vain siirtyy muualle.

    Ehkä siinä se pointti. Jos rakastaa takertuen, omien, ei voi valita sekä rakkautta että Tietä. Tie vie pois sellaisesta rakkaudesta. Jos taas rakastaa kaikkea ja kaikkia Tiellä kulkiessaan, koska kulkeminen sinänsä on RAKKAUS, niin...

    (Tulee taas niin yliviisas olo että lähkähdyn.)

    Äänestä

On, sisäistä kutinaa jota ei voi kynsiä.:)

Äänestä

Tokihan rakkaus on kovin kaluttu luu, mutta silti ikuisesti tuore. Magian tiellä kokee siinäkin suhteessa jonkinmoisen valaistumisen. Rakkaus on sokeaa, mutta maagin silmät kyllä terävöityvät siinä suhteessa. Tunne siis laajenee mutta ei ole enää sokea, päinvastoin. Joskus liiankin tarkkanäköinen. Sehän kun ei ole aivan tuskatonta se että näkee rakastettunsa heikkoudet siinä missä omansakin. Toisaalta ne heikkoudet ymmärtääkin paremmin eikä takerru niihin. No jaa, kuulostaa pliisulta, mutta minkäs sille voi...
Ei minusta itsekkyyden harjoittaminen, siis oman itsen kehittäminen, vaikka sitten magian tiellä, huononna kykyä rakastaa muita. Päinvastoin. Välität itsestäsi, välität muistakin. Rakkaus on vähän niin kuin lihas, sitä voi / pitää kehittää tai se löystyy ja rupsahtaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Qadesha kirjoitti:

Magia-foorumilla joskus tulee fiilis että rakkaus on täällä ruma sana, ja sen vuoksi sen esille kiskaisenkin.

Onko olemassa rakkautta elämässä joka on pyhitetty oman itsensä itsekkäälle(kin) kehittämiselle? Älkääkä nyt visertäkö että lapset ja kumppani ovat merkki siitä että osaatte vielä rakastaa. Se ei ole mikään todiste mistään. Paremminkin kun lukee muiden ja omiaankin juttuja täällä alkaa tuntua siltä että aika moni täällä ammentaa ihan muusta lähteestä kuin rakkaudesta. Ehdottomasta, rajattomasta rakkaudesta joka ei halua takertua mihinkään, omia mitään, karkottaa mitään tai ketään.

Kuitenkin minun on pakko myöntää, vaikka hävettää, että ilman rakkautta koko tässä höhhönhöössä ei ole mitään pointtia. Ehkäpä tämä lässynläärumba täälläkin vain kielii jostain pahasta puutoksesta, ja mikäs se yleensä ihmisten elämistä puuttuisi ellei rakkaus, se puhtaasta olemassaolosta kumpuava kaikkinielevä tunne joka kattaa kaiken, selittää kaiken, siloittaa kaiken.








































Tämmöinen hiljaisuus tässä välissä on kiva.



















Tuntuu vähän siltä että tästäkin olen täällä joskus jotain joikunut... Onkohan nyt niin että jokainen luu on kaluttu jo kahteenkin kertaan... Voi elämä.

Ps. Vaihtaisikohan nimeä taas kerran.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu