Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä melkein 2.5v, josta kohta tulee yli 1,5 v kihloissa. Meinattiin viime kesänä naimisiin, mutta mies sanoi että odotellaan. Sit syksyllä 2004 piti mennä, mutta odoteltiin nytkin. Nyt kesällä pitäisi mennä naimisiin, mut vieläkään ei saa varata hääpäivää. Mies rakastaa minua, on onnellinen, mutta jännittää tilaisuutta. Minä sain tarpeekseni, ja annan koko naimisiinmenon olla. Myyn hääpukuni, hääkakun koristeet, ja lopetan koko suunnittelun. En vain jaksa odottaa kun toinen hermoilee. Tiedän tekeväni väärin, mutta en ole eroamassa miehestä, enkä pura kihlausta. Mies on ihana ja huomaavainen, mutta en pelkän seremonia jännityksen takia aio odottaa enää. Kukaan ei edes tiedä että häitä ollaan suunniteltu. Mies haluaisi naimisiin, mutta minä en jaksa enää. Kun edes olisi kylmät jalat tai jotain, mut ei. Mies vaan rakastaa. Onko muilla kokemuksia?
Ei jaksa enää.. :'(
Always SaD
195785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
minulla on kanssa mies joka jänittää vähän häätilaisuutta,mutta minähän en maistraatihäihin suostu:)aivan noin paha tilanteeni ei kuitenkaan ole kuin sinulla.
Nyt on alkanut kakkoselta satuhäät-ohjelma.katsokaa sitä yhdessä ja selvitä sulhollesi tarkalleen häätilaisuuden kulku ja vakuuta hänelle,että häiden on tarkoitus olla iloinen asia teille molemmille ja että hänen ei ole PAKKO mitään.kunhan ilmestyy paikalle,sanoo tahdon ja istuu vierelläsi juhlassa.Häävalssihan olisi kiva,mutta tuskallinen jännittävälle miehellesi.
Oma ukkoni ei ole ikinä ollu edes vieraan ahäissä eikä siis tiedä häistä mitään,miksi hän siten jännittääkin.nyt olen selittänyut hänelle häiden tarkoituklsen aj juhlan kulun,niin asiat ovat jo paremmin.
Tsemppiä!
Että ne on just ne maistraattihäät jotka jännittävät. Luottamusta ei enää ole, en jaksa enää odottaa :(
Maistraatthäiden jännittäminen ei mahdu mun kalloon...Ehkä sun pitäisi kysyä jännittääkö miestäs i se tilaisuus vai yleensäkin avioliitto?
Sen ymmärtää jos miehesi on vähänkin epävarma avioliitosta,niin hän haluaa vielä odotella.Mutta jos naimisiinmeno on vain jostakin tilaisuuden jännittämisestä kiinni,niin minä jo epäilisin että tustalla on muutakin.
Luulisi miehesi arvostavan sinua sen verran,ettei anna pienen jännityksen pilata avioliittounelmianne!!!!
Miehellä tosin ei ole kauhua avioliittoa kohtaan, vaan sitä huomiota, jonka hän saa suvun keskuudessa, äitinsä ja isänsä silmissä, ja parhaan kaverin. Tilaisuus siis jännittää. Soviteltiin vähän, että tilaisuuteen ei tarvitsisi tulla kuin todistajat, ja hän miettii asiaa. Ärsyttää kun mies ajattelee vaan miltä muista tuntuu. Kyllä hän minuakin ajattelee, ja siksi heitinkin pallon hänelle. Olemme suunnitelleet häitä täksi kesäksi, ja miehen on nyt päätettävä hääpäivä ja kellonaika. Hän tietää vaihtoehdot, ja ne päivät jotka minua miellyttää. Mies saa siis vaihtoehtona päästä näin kammostaan. En tahdo miestä ahdistaa mitenkään, vaan odottaa rauhassa, mutta sitten toisaalta koko hitaus ärsyttää minua.
Minusta meidän tilanne on kuin lankakaerä. Täytyisi kierrättää lankaa kerän ympärille, mutta ei ole kerää. Eli siis suomeksi; tärkein puuttuu. Hääpäivä. *huokaus* Kiitos Gingin kun jaksat minulle vastata... Olen niin onnellinen, että joku ymmärtää :)
Huh huh, taitaa tyypillä viirata pahemman kerran. Naimisiin menohan ei vaadi minkäänlaista "esiintymistä" vanhemmille, kavereille tai suvulle. Maistraattia voi pyytää järjestämään todistajat joten sinnekään ei tarvitse tuttuja raahata. Koko seremonia kestää ymmärtääkseni 5 minuuttia, joten ei pitäisi olla ylitsepääsemätön ongelma.
Tietenkin jos miehelläsi on vakava esiintymiskammo ja pelkää ihmisiä ja sinä haluat unelmahäät 100 vieraan kanssa, niin yhtälö on mahdoton. Tai sitten syy on ihan muualla kuin esiintymiskammossa...
Häät on ilmeisesti peruttu jo useamman kerran vai? Ainakin siitä päätellen, että sulla on hääpukukin jo hankittuna. Yleensä se päivä päätetään ja varaukset tehdään ennenkuin hääpukuja edes lähdetään sovittelemaan.
Mies ei vaan pidä huomiosta. "Häät" on peruttu jo kolmannen kerran. Ja tämä vain sen takia, että mies on aikaan saamaton. Rakastan kyllä miestäni, ja tiedän että menemme naimisiin. Hän on hyvin fiksu ja kiltti mies, mutta ei hänkään täydellinen ole. Ei vaan jaksaisi katsoa tuollaista vetkuilua :(
Ymmärrän sinua täysin. Me olimme mieheni kanssa olleet jo kolme vuotta kihloissa ja kyselin ja kyselin milloinka mennään naimisiin. Aina tuli aloite minun puoleltani. Jonkun ajan kuluttua mieheni sanoi, no mennäänkö nyt sitten naimisiin!!
Ollaan oltu kaksi vuotta naimisissa ja huomaan miehestä, että hän on onnellinen kun saa kutsua minua vaimoksen=)
Sinun pitää vaan olla kärsivällinen tässä asiassa, miehet kun ovat sellaisia luonnonoikkuja!
Ystävättärelläni ja hänen miehellään meni aikanaan yhdet kuulutukset vanhaksi jännittämisen vuoksi, jännittivät molemmat. Kirkkohäät ei tämän vuoksi tulleet kysymykseen. Sitten kun olivat maistraatissa uusien kuulutusten kera ja kertoivat tästä ongelmastaan, vihkijältä löytyi niin paljon ymmärtämystä että lupasi käydä perjantai-iltapäivänä kotona vihkimässä. Ja niin tehtiin: todistajia oli 2 eli kummankin vielä elossaoleva vanhempi eikä muita. Hääkuvassa kävivät ja illalla oli sitten bileet kavereiden kanssa.
Kaikki olivat tyytyväisiä!
Jännittäminen tuntuu itsestä kurjalta varsinkaan kun siihen ei ole mitään "syytä". Minulle maistraattihäät olisi parempi vaihtoehto kuin kirkkohäät, mutta mies piti kirkkohäitä kivempana ja kaiken lisäksi hän haluaa kutsua kaikki...Olen mahdoton jännittäjä enkä tykkää olla keskipisteenä, mutta mies, kaverit ja perhe on luvannut kantaa, jos pyörryn alttarille kävellessä..
Maistraattihäät minulle ja Miehelleni onkin tulossa, joka onkin kaikkein hupaisinta... Ja meidän koti on kyllä niin karmea että... Täällä ei voi kyllä vihkiä :( Mutta kiitos ideoista :)
ihan puistattaa lukea näitä naiveja viestejä..
Ymmärrän tilannettasi. Olette olleet yhdessä vasta 2,5 vuotta. Naimisiin meno on suuri askel parisuhteessa ja elämässä yleensäkin. Voisiko olla, ettei mies ole vielä valmis menemään naimisiin? Sinun täytyy jaksaa odottaa ja ymmärtää miestäsi. Olen varma, että se onnellinen hetki koettaa vielä teillekin!
Anteeksi kun en lukenut vastauksia, joku on saattanut kysyä samaa... Miksi miehesi jännittää tilaisuutta? Jännittääkö hän esillä oloa, huomion keskipisteensä olemista, väkijoukkoja? Voisitteko järjestää pienimuotoiset häät?
Kerro miehellesi, että hyvin moni jännittää ja on pyötyäkkin, mutta selviävät hengissä!
No nyt luin muutaman kirjoituksen. Siis maistraattihäät? Ja vieraitakaan ei ole paljoa?
Pelkääkö hän muita tilaisuuksia? Auttaisko jokin esiintymiskurssi, psygologi tms. Tuollainen voi haitata elämää paljon?
Minusta tuntuu että tämä mies ei halua naimisiin. Sen ei tarvitse tarkoittaa etteikö hän rakastaisi naista tai haluaisi periaatteessa JOSKUS naimisiin. Mutta jos hän todella haluaa naimisiin, eikä kuitenkaan jännitykseltään selviä muutaman minuutin maistraattitilaisuudesta, jossa on kaksi todistajaa läsnä, niin hän kyllä todellakin kaipaa psykologin apua.
Ja sitten jos tämä "toimitus" ei jännitä, vaan suvulta saatu huomio, niin mennäänkin jo niin kummallisiin tekosyihin että huhhuh. Tarkoitukseni ei olla ilkeä, ja alkuperäisen kirjoittajan mies varmaan rakastaa häntä kovasti, mutta jos hän ei kestä äidiltä tai siskolta onnittelupuhelua mentyään naimisiin, niin onko tuosta mieheksi ollenkaan? Mieti nyt? Entäs kun saatte lapsia ja joku tulee käymään? Meneekö hän komeroon?
Oikeasti, en tarkoita olla ilkeä, mutta ilmettelen (pisteliäästi).
Niin, lapset ovat kyllä vielä isompi asia. Jos hän jännittää jo naimisiin menoa, niin mitenkähän selviää raskausajasta, synnytyksestä jne.
Jos tosiaan on kyse vain lyhyestä tilaisuudesta maistraatissa ja paikalla ei ole "ylimääräisiä". Juhliakaan ei kai ole pakko järjestää?
En ole varma tästä tapauksesta, mutta miehillä on (ja miksei naisillakin) vaikka millaisia tekosyitä. Ja jännityskin voisi olla sellainen.
Nyt ei enää ole murheita eikä huolia. Mies olikin selkäni takana varannut hääpäivän! Hän siis jännitti tilaisuutta, ja suvulta (edellyttäenkin äidiltään) saatua huomiota, mutta on nyt o.k asian kanssa. Tässä sitten tepsutellaan syksyllä naimisiin, ja tuolla pohjois-savossapäin maistraatissa.
Kiitoksia kaikille vastanneille!
Hei!
Voi että, onpa sulla herkkä ja ihana mies..
etkö voisi ottaa sen kanssa reilusti puheeksi sen mitä se jännittää? Onko kyse siitä tilaisuudesta vai jostin muusta? Pieni lääkitys voi helpottaa alkua, eikähän siellä kirkossa tarvi paljon puhua!
Vai haluisko sun mies pienet, intiimit häät? Miksi sulle isot kirkkohäät on niin tärkeöt? Eihän näimisiinmenossa kai siitä ole kyse vai haluatko olla päivän elämässä prinsessana?
Kannattaa vain odottaa. Minulla ja avomiehelläni tulee tänä syksynä täyteen 8 vuotta susiparina oloa. Ja häät tosiaan ovat vasta nyt. Kihloihinkin mentiin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Mies on kolme vimeistä vuotta "pakoillut" hääkeskusteluja, mutta nyt vihdoin suostui asiaa miettimään.
Naisten vain pitää olla kärsivällisiä tällaisten asioiden suhteen...Niin se vain on.