Seurustelen nyt jo melkein toista vuotta poikaystäväni kanssa, hän on ensimmäinen poikaystävä ja sovimme yhteen todella hyvin. Suhdettamme on kuitenkin pikku hiljaa alkanut rasittaa minun vanhempani.
Kun ensimmäisen kerran vein poikaystäväni (sanotaan häntä nyt vaikka Nikoksi) näytille vanhemmilleni, suhtautuivat he Nikoon niin kuin olin arvannutkin. Tai ei Niko ehkä ollut vikana vaan se, että en enää ollutkaan se pieni tyttö vaan olin pikku hiljaa kasvamassa aikuiseksi ja löytänyt ihka ensimmäisen poikaystävän. He väittivät minun olevan liian nuori seurustelemaan, vaikka olin silloin jo 16 vuotias. Seurusteleminen oli tarkoin harkittu - olen tuntenut Nikon yläasteelta saakka ja tunnen hänet todella hyvin, hän on aina ollut läheinen ystäväni. Ystävyys kuitenkin kehkeytyi rakkaudeksi ja siinä sitä jo mentiin :) Selitin tuon saman vanhemmillenikin ja sanoin, että olen mielestäni ihan riittävän valmis seurustelemaan vakavasti. Vanhempani jotenkin sulattivat ajatuksen, tosin vasta kolmen kuukauden jälkeen. Toin Nikon käymään meille useasti sillä halusin, että vanhempani tutustuvat myös hyvin Nikoon ja tietävät minkälaisen pojan kanssa olen tekemisissä.
Noh, vanhempani kuitenkin asettivat seurusteluumme rajottimia. Alkuaikoina saimme tavata vain viikonloppusin, seurustelu kuulemma haittaisi koulunkäyntiäni. Pännihän se mutta Niko onneksi ainakin yritti ymmärtää. Halusimme Nikon kanssa tutustuttaa myös vanhempanne toisiimme - siitä ei tosin tullut mitään. Nikon vanhemmilla on nimittäin aivan eri lähtökohdat seurustelemiseemme, he eivät aseta mitään tapaamisrajoituksia yms. vaan suhtautuvat seurusteluumme niin kuin "normaalit" vanhemmat eli aika vapaasti. Pidän Nikon vanhemmista, olen todella läheinen heidän kanssaan ja hekin yrittävät parhaalla mahdollisella tavalla ymmärtää vanhempiani.
Odotimme innolla kesälomaa, sillä silloin edes koulu ei olisi esteenä tapaamisillemme. Mutta kuinkas kävikään, vanhempani raahasivat minut mökillemme koko kesälomaksi enkä saanut edes ottaa Nikoa mukaan. Ei tullut myös kuuloonkaan että olisin jäänyt yksin kotiin jonkun sukulaiseni kanssa tai asunut Nikolla, järjestely olisi kyllä sopinut Nikon vanhemmille. Tässä vaiheessa huomasin, että Niko alkoi pikkuhiljaa kypsentyä vanhempiini.
Kesäloman jälkeen aiheelliseksi tuli seksi. Tai olihan se ollut minun mielessä jo seurustelun alkuajoista lähtien, siitä ei vaan oltu kamalasti puhuttu. Ajattelin puhua vanhempieni kanssa seksistä noin yleensäkin ja siitähän vasta soppa syntyi. Isä karjui minulle että minä en kenenkään pojan kanssa mene sänkyyn vielä aikoihin, vaikka olin silloin jo 17 vuotias. Äiti taas soitti Nikon vanhemmille ja sanoi, että sanovat pojalleen että meidän tytärtämme hän ei pakota sänkyyn. Selitin, että Niko ei todellakaan ollut pakottanut minua mihinkään, päin vastoin! Vanhempani eivät kuunnelleet ja sanoivat, että jos uskallankin rakastella ketään poikaa niin... Päätin uskoa vanhempani sanaa, vaikka he tympivät minua todella pahasti! Myös Niko sanoi, että vanhempani ovat kuin eri planeetalta. Nykyään on ihan normaalia, että 17 vuotiaat harrastavat seksiä. Vielä kun kyseessä oli Niko, poika, johon pystyin luottamaan 100 prosenttisesti. Sanoin Nikolle, että en halua nyt ärsyttää vanhempiani ja Niko sanoi, että hän kyllä jaksaa odottaa. Seuraavana päivänä isä vielä soitti Nikolle ja uhkasi, että jos tyttäreni panet puhki niin te ette näe enää koskaan.
Toivoamme jaksoi pitää yllä se, että kohta täyttäisin 18 vuotta eivätkä vanhempani voisi tekemisiini enää puuttua. Vaan kuinkas kävikään. He sanoivat, että jos harrastat seksiä kenenkään kanssa kotiin ei ole tulemista. Onko enää tervettä sanoa tuollaista 18-vuotiaalle ihmiselle?? En tiedä, mutta minä otin sen tosissani ja tilanne on nyt tämä, että minä ja poikaystäväni haluaisimme kovasti harrastaa seksiä, mutta tiedän, että vanhempani kyllä jostain sen saisivat selville... En edes uskalla ajatella mitä tapahtuu, jos vanhempani jatkavat tätä! Vaikka suhteemme Nikon kanssa on todella vahva, se on viime aikoina alkanut ns haparoitua vanhempieni takia. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Niko on pyytänyt vanhempiaan puhumaan minun vanhemmilleni mutta se ei ole auttanut ollenkaan. Tiedän, että olen täysi-ikäinen ja periaatteessa voin tehdä ihan mitä haluan, mutta haluan silti pitää hyvät välit vanhempiini.
Kun ensimmäisen kerran vein poikaystäväni (sanotaan häntä nyt vaikka Nikoksi) näytille vanhemmilleni, suhtautuivat he Nikoon niin kuin olin arvannutkin. Tai ei Niko ehkä ollut vikana vaan se, että en enää ollutkaan se pieni tyttö vaan olin pikku hiljaa kasvamassa aikuiseksi ja löytänyt ihka ensimmäisen poikaystävän. He väittivät minun olevan liian nuori seurustelemaan, vaikka olin silloin jo 16 vuotias. Seurusteleminen oli tarkoin harkittu - olen tuntenut Nikon yläasteelta saakka ja tunnen hänet todella hyvin, hän on aina ollut läheinen ystäväni. Ystävyys kuitenkin kehkeytyi rakkaudeksi ja siinä sitä jo mentiin :) Selitin tuon saman vanhemmillenikin ja sanoin, että olen mielestäni ihan riittävän valmis seurustelemaan vakavasti. Vanhempani jotenkin sulattivat ajatuksen, tosin vasta kolmen kuukauden jälkeen. Toin Nikon käymään meille useasti sillä halusin, että vanhempani tutustuvat myös hyvin Nikoon ja tietävät minkälaisen pojan kanssa olen tekemisissä.
Noh, vanhempani kuitenkin asettivat seurusteluumme rajottimia. Alkuaikoina saimme tavata vain viikonloppusin, seurustelu kuulemma haittaisi koulunkäyntiäni. Pännihän se mutta Niko onneksi ainakin yritti ymmärtää. Halusimme Nikon kanssa tutustuttaa myös vanhempanne toisiimme - siitä ei tosin tullut mitään. Nikon vanhemmilla on nimittäin aivan eri lähtökohdat seurustelemiseemme, he eivät aseta mitään tapaamisrajoituksia yms. vaan suhtautuvat seurusteluumme niin kuin "normaalit" vanhemmat eli aika vapaasti. Pidän Nikon vanhemmista, olen todella läheinen heidän kanssaan ja hekin yrittävät parhaalla mahdollisella tavalla ymmärtää vanhempiani.
Odotimme innolla kesälomaa, sillä silloin edes koulu ei olisi esteenä tapaamisillemme. Mutta kuinkas kävikään, vanhempani raahasivat minut mökillemme koko kesälomaksi enkä saanut edes ottaa Nikoa mukaan. Ei tullut myös kuuloonkaan että olisin jäänyt yksin kotiin jonkun sukulaiseni kanssa tai asunut Nikolla, järjestely olisi kyllä sopinut Nikon vanhemmille. Tässä vaiheessa huomasin, että Niko alkoi pikkuhiljaa kypsentyä vanhempiini.
Kesäloman jälkeen aiheelliseksi tuli seksi. Tai olihan se ollut minun mielessä jo seurustelun alkuajoista lähtien, siitä ei vaan oltu kamalasti puhuttu. Ajattelin puhua vanhempieni kanssa seksistä noin yleensäkin ja siitähän vasta soppa syntyi. Isä karjui minulle että minä en kenenkään pojan kanssa mene sänkyyn vielä aikoihin, vaikka olin silloin jo 17 vuotias. Äiti taas soitti Nikon vanhemmille ja sanoi, että sanovat pojalleen että meidän tytärtämme hän ei pakota sänkyyn. Selitin, että Niko ei todellakaan ollut pakottanut minua mihinkään, päin vastoin! Vanhempani eivät kuunnelleet ja sanoivat, että jos uskallankin rakastella ketään poikaa niin... Päätin uskoa vanhempani sanaa, vaikka he tympivät minua todella pahasti! Myös Niko sanoi, että vanhempani ovat kuin eri planeetalta. Nykyään on ihan normaalia, että 17 vuotiaat harrastavat seksiä. Vielä kun kyseessä oli Niko, poika, johon pystyin luottamaan 100 prosenttisesti. Sanoin Nikolle, että en halua nyt ärsyttää vanhempiani ja Niko sanoi, että hän kyllä jaksaa odottaa. Seuraavana päivänä isä vielä soitti Nikolle ja uhkasi, että jos tyttäreni panet puhki niin te ette näe enää koskaan.
Toivoamme jaksoi pitää yllä se, että kohta täyttäisin 18 vuotta eivätkä vanhempani voisi tekemisiini enää puuttua. Vaan kuinkas kävikään. He sanoivat, että jos harrastat seksiä kenenkään kanssa kotiin ei ole tulemista. Onko enää tervettä sanoa tuollaista 18-vuotiaalle ihmiselle?? En tiedä, mutta minä otin sen tosissani ja tilanne on nyt tämä, että minä ja poikaystäväni haluaisimme kovasti harrastaa seksiä, mutta tiedän, että vanhempani kyllä jostain sen saisivat selville... En edes uskalla ajatella mitä tapahtuu, jos vanhempani jatkavat tätä! Vaikka suhteemme Nikon kanssa on todella vahva, se on viime aikoina alkanut ns haparoitua vanhempieni takia. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Niko on pyytänyt vanhempiaan puhumaan minun vanhemmilleni mutta se ei ole auttanut ollenkaan. Tiedän, että olen täysi-ikäinen ja periaatteessa voin tehdä ihan mitä haluan, mutta haluan silti pitää hyvät välit vanhempiini.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kyl kannattais sanoo vanhemmille mitään että oot menossa sänkyyn sen nikon kanssa...
Tietysti vanhemmat kieltää jos ne tietää siitä.
Mut jos joskus tekisit jotain ihan itsenäisesti niin ne alkaa tajuta että et oo mikään pikku tyttö enää...
Jos rakastatte toisianne niin voitte alkaa suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta ja ottamaan yhteisesti vastuuta. Juttele poikakaverisi kanssa naimisiinmenosta (oletteko edes kihloissa?). Jos hän raskastaa sinua niin tottakai hän haluaa sinun kanssasi naimisiinkin. Kerro juttelun tuloksesta samantien myös vanhemmillesi (todennäköisesti he haluavat auttaa jonkin verran järjestelyissä. alkuhämmästelyjen jälkeisissä tilanteissa).
Kun suunnittelette naimisiin menoa niin jutelkaa myös siitä miten aiotte taloutenne ja rahan käytön suunnitella. Miten otatte vastuun yhteisestä elämästänne.
Säilytät välit vanhempiisi niin että kerrot etukäteen mitä aiotte tehdä ja pystyt vakuuttamaan heille että pystytte tulemaan toimeen ja osaatte huolehtia asioista.
eikös naimisiinmeno ole jo vähän liikaa? Varsinkin jos vanhemmat eivät vielä ole poikaystävää täysin hyväksyneet?
Nuo vanhemmat ovat ylisuojelevia idiootteja, siinä kaikki. Senkuin menet ja harrastat sitä seksiä! Jos ne saa tietää, niin ei ne sua kotoa heitä, uhkailevat vaan... ja jos tulee huutoa niin heitäpä äidilles kysymys, että millon ite menetti neitsyytensä...
Sun seksiasiat ei sun vanhemmillesi kuulu...
Kannattaako sellaisen kanssa edes seurustella tai seksiä harrastaa joka ei halua mennä naimisiin?
Teillä ainakin tuon sun kirjotuksen mukaan on aika vahva suhde. Tosin täyttä varmuutta tuskin teidän jutun kestävyydestä saat niin kauan, kun et ihan oikeasti pääse poikaystävääsi tutustumaan (ts. niin kauan, kun vanhempasi kieltävät yhdessäolonne). Oisko aivan mahdotonta sulle muuttaa pois kotoa, ihan omaan / poikaystävän kanssa yhteiseen elämään? Hae vaikka johonkin kouluun, jossa opiskelu estäisi kotona asumisen (siis jos vanhemmat kieltävät muuttamisen).
Toivotan sulle jaksamisia, ja lupaan, että kyllä se elämä vielä paremmaksi muuttuu :)
Kysy vaikka vanhemmiltasi et milloin he menivät ensimmäistä kertaa harrastivat seksiä.
Mun mielestä paras keino olisi kysyä ihan jonkun ulkopuolisen ihmisen mielipidettä. Kyllä varmasti löytyy auttajia vaikka mistä, mutta ketään sukulaista, tuttua tai jotain ihmistä ihan kadulta ei kannata ottaa.
Tai sitten voit odottaa että tilanne rauhoittuu ja muutta kotoa. Siskoni muutti kotoa ku oli täyttämässä 19, mutta luultavasti vain että tarvitsi omaa tilaa..tai enhän minä sitä tiedä. Hänellä kyllä on poikakaveri.
Mutta voithan muutenkin muistuttaa että olet yli 18, jos he eivät vaikka muista minkälaista oli olla 18.
Kiitoksia neuvoista, tuli paljon parempi mieli ja voin kertoa, että viime yönä tosiaan harrastin seksiä poikaystäväni kanssa. Kerta oli mitä ihanin, varsinkin minun ekaksi kerraksi :) Kerroin avoimesti vanhemmilleni ja he saivat raivarin, nyt asun väliaikaisesti poikaystävälläni ja olo on kumman vapaa :) Eli uskon nyt itsekin asioiden vielä järjestyvän!
yritä pärjäillä kyllä teidän suhde pitäs kestää noi teidän perheen ristiriidat ainakin ton teksin perustella