Oon asunut eri paikkakunnilla eri kerrostaloissa tässä vuosien varrella.
Ihan eka kokemukseni oli se, kun asuin kolmikerroksisen talon alakerran asunnossa. Yläkerran naapurini oli juopotteleva mies, joka koputteli asuntoni ulko- ovea öisin usein. Hän oli niin änkyräkännissä, ettei löytänyt kotioveaan. Hän huuteli rappukäytävässä suureen ääneen, että avaimet ovat hukassa ja hoilotteli kaikenlaista muutakin kaikuvassa käytävässä. Lisäksi hänellä oli tapana sammua alakerran yhteisiin pesutupa-ja saunatiloihin, joten ei ollut kovin mukavaa käydä näissä tiloissa. Tässä opiskeluaikojeni talossa oli hyvin hatarat seinät ja kuulin aika hyvin naapurieni elämää lukiessani iltaisin tentteihin. Yksi naapurini harrasti noin kerran kuukaudessa kunnon ähkimissessioita baari- illan jälkeen. Mies mylvi ja ulisi niin, että koko talo raikui. Ehkäpä siinä se syy, miksi tämä mies vietti poikamieselämää näiden harvojen iltojen jälkeen. Tämä oli myös mun onneni.
Sitten oon asunut yhen "kyttääjä"- mummon yläkerrassa. Hän suoranaisesti uteli asioitani(näin hän teki aina, kun uusi ihminen saapui kuulemma taloon) ja ikkunaverhot vain viuhahtelivat, kun hän kyttäsi naapuruston elämää.
Tällä hetkellä asun dementiaa sairastavan ikä- ihmisen naapurissa. Hän vaeltelee rappukäytävässä yksinänsä ja soittelee ovikelloa, milloin mitäkin kyselemässä. Yläkerrassa asustaa nuori pari joka juuri viime yönä riiteli hyvin äänekkäästi asioistaan(rahasta ja mustasukkaisuudesta). Kaikki nämä kokemukset ovat hyvinä pidetyiltä asuinalueilta. Onneksi mulla on hyvät unenlahjat ja hyvä huumorintaju... Kaikilla on oma elämänsä. Ja kunhan mikään ei ole aivan jokapäiväistä "häirintää".
Ihan eka kokemukseni oli se, kun asuin kolmikerroksisen talon alakerran asunnossa. Yläkerran naapurini oli juopotteleva mies, joka koputteli asuntoni ulko- ovea öisin usein. Hän oli niin änkyräkännissä, ettei löytänyt kotioveaan. Hän huuteli rappukäytävässä suureen ääneen, että avaimet ovat hukassa ja hoilotteli kaikenlaista muutakin kaikuvassa käytävässä. Lisäksi hänellä oli tapana sammua alakerran yhteisiin pesutupa-ja saunatiloihin, joten ei ollut kovin mukavaa käydä näissä tiloissa. Tässä opiskeluaikojeni talossa oli hyvin hatarat seinät ja kuulin aika hyvin naapurieni elämää lukiessani iltaisin tentteihin. Yksi naapurini harrasti noin kerran kuukaudessa kunnon ähkimissessioita baari- illan jälkeen. Mies mylvi ja ulisi niin, että koko talo raikui. Ehkäpä siinä se syy, miksi tämä mies vietti poikamieselämää näiden harvojen iltojen jälkeen. Tämä oli myös mun onneni.
Sitten oon asunut yhen "kyttääjä"- mummon yläkerrassa. Hän suoranaisesti uteli asioitani(näin hän teki aina, kun uusi ihminen saapui kuulemma taloon) ja ikkunaverhot vain viuhahtelivat, kun hän kyttäsi naapuruston elämää.
Tällä hetkellä asun dementiaa sairastavan ikä- ihmisen naapurissa. Hän vaeltelee rappukäytävässä yksinänsä ja soittelee ovikelloa, milloin mitäkin kyselemässä. Yläkerrassa asustaa nuori pari joka juuri viime yönä riiteli hyvin äänekkäästi asioistaan(rahasta ja mustasukkaisuudesta). Kaikki nämä kokemukset ovat hyvinä pidetyiltä asuinalueilta. Onneksi mulla on hyvät unenlahjat ja hyvä huumorintaju... Kaikilla on oma elämänsä. Ja kunhan mikään ei ole aivan jokapäiväistä "häirintää".
Vastaukset 1
Vanhimmat
näet vähän ELÄMÄÄ ympärilläs, oo onnellinen. Ota opikses ja elä. Ei tää maailma oo niin mustavalkonen !!! Ku sinäkin kasvat, niin voit ollla vaikka tuo kyttääjä tai dementiamummo !