Olen 50 vuotias entinen huippu-urheilija ja saanut paniikkikohtauksia vuosien varrella aina sillon tällön, ehkä 1-2 per kk, mutta ovat olleet aika lieviä ja kestäneet vain muutaman minuutin.
Ensimmäisen sain elokuvissa.
Minulle on määrätty alproxia kohtauksiin, mutta olen oppinut jo tuntemaan kun kohtaus tulee, ja miten siitä selviää, ratkaisuni tämä 24 ilmaisfoorumi anonyyminä anonyymeille.
Mutta viime yönä koin jotain helvetillistä.
Ilta sujui aivan normaalisti ryypäten, mitään normaalista poikkeavaa ei tapahtunut, olo oli täysin normaali.
Kun suljin telkkarin lännenleffan jaälkeen ja olin käymässä nukkumaan, niin sillon se iski.
Ensin tuli voimakas puristava ahdistus rintaan, ja hauiksiin iski voimattomuuden tunne.
Noh, sillon tajusin että kohtaus on tulossa, mutta rauhoittelin itseäni että tämä menee ohi, eikä ole mitään hätää, en ryhdy vielä liito-oravaksi.
Sitä jatkui sitten noin 10 min, jonka jälkeen nousin sängystä ja menin hetkeksi jaloittelemaan ja katsomaan palmujen kasvua, ajatellen että ehkä se helpottaa?
Ei, eipä auttanut sekään, olo tuntui vaan menevän huonommaksi, sydämentykytys paheni, sekavat ajatukset pyörivät päässä ja pelko että tämä olotila jää pysyvästi päälle oli mielessä.
Sillon otin alproxin, ja menin takaisin sänkyyn odottamaan että lääke alkaisi vaikuttamaan.
Pyörin sängyssä ja rukoilin isoa päällikköä, Laiffia ja Viliä että helpottava vaikutus alkaisi....meni 15 minuuttia.....meni 30 minuuttia, ja ei mitään helpotusta.
Sillon "friikahdin" oikeasti todella pahasti.
Mietin että jos Pattayan rakkaatkaan ei minua auta, niin pitääkö tässä oikeasti soittaa ambulanssi, tai lähteä päivystykseen?
Menin vessanpytylle istumaan ja pidin käsiä kasvoillani ja rukoilin vaan että olo menisi pois....mutta sillon iski se kaikista pahin.
Ehkä kautta aikain pahin ahdistus kliimaksi iski päälle, tuntui että minun pitää mennä vessan lattialle sikiöasentoon, ja alkaa huutamaan mikkihiiriäänellä.
Tässä vaiheessa olin varma että mikään lääke tai piikki ei auta tähän oloon, vaan se jää päälle koko loppuelämäkseni!
Pelkäsin oikeasti että joudun suljetulle osastolle, jossa olen aiemminkin ollut.
Onko ketään muita rakkaiden Pattayan sielunveljien joukossa, joilla olisi ollut jopa tunteja kestäviä pahoja kohtauksia?
Ensimmäisen sain elokuvissa.
Minulle on määrätty alproxia kohtauksiin, mutta olen oppinut jo tuntemaan kun kohtaus tulee, ja miten siitä selviää, ratkaisuni tämä 24 ilmaisfoorumi anonyyminä anonyymeille.
Mutta viime yönä koin jotain helvetillistä.
Ilta sujui aivan normaalisti ryypäten, mitään normaalista poikkeavaa ei tapahtunut, olo oli täysin normaali.
Kun suljin telkkarin lännenleffan jaälkeen ja olin käymässä nukkumaan, niin sillon se iski.
Ensin tuli voimakas puristava ahdistus rintaan, ja hauiksiin iski voimattomuuden tunne.
Noh, sillon tajusin että kohtaus on tulossa, mutta rauhoittelin itseäni että tämä menee ohi, eikä ole mitään hätää, en ryhdy vielä liito-oravaksi.
Sitä jatkui sitten noin 10 min, jonka jälkeen nousin sängystä ja menin hetkeksi jaloittelemaan ja katsomaan palmujen kasvua, ajatellen että ehkä se helpottaa?
Ei, eipä auttanut sekään, olo tuntui vaan menevän huonommaksi, sydämentykytys paheni, sekavat ajatukset pyörivät päässä ja pelko että tämä olotila jää pysyvästi päälle oli mielessä.
Sillon otin alproxin, ja menin takaisin sänkyyn odottamaan että lääke alkaisi vaikuttamaan.
Pyörin sängyssä ja rukoilin isoa päällikköä, Laiffia ja Viliä että helpottava vaikutus alkaisi....meni 15 minuuttia.....meni 30 minuuttia, ja ei mitään helpotusta.
Sillon "friikahdin" oikeasti todella pahasti.
Mietin että jos Pattayan rakkaatkaan ei minua auta, niin pitääkö tässä oikeasti soittaa ambulanssi, tai lähteä päivystykseen?
Menin vessanpytylle istumaan ja pidin käsiä kasvoillani ja rukoilin vaan että olo menisi pois....mutta sillon iski se kaikista pahin.
Ehkä kautta aikain pahin ahdistus kliimaksi iski päälle, tuntui että minun pitää mennä vessan lattialle sikiöasentoon, ja alkaa huutamaan mikkihiiriäänellä.
Tässä vaiheessa olin varma että mikään lääke tai piikki ei auta tähän oloon, vaan se jää päälle koko loppuelämäkseni!
Pelkäsin oikeasti että joudun suljetulle osastolle, jossa olen aiemminkin ollut.
Onko ketään muita rakkaiden Pattayan sielunveljien joukossa, joilla olisi ollut jopa tunteja kestäviä pahoja kohtauksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Laulujen sanoitukset myös auttaa olotilaani.
Runkkasin HIFKIN välipala leipien väliin terveiset perseestä
ilmankos kulli vapisee kun näkee vihreitten pekan...
Pekka PotatoPotato miehiä?
Huono homma, jos eivät siellä mielisairaalassakaan pystyneet auttamaan. Pysy nyt jokunen viikko siellä taas, niin ehkä voivat tilapäisen avun keksiä.
Haikuja suositteli ja hämeen poliisia matkimaan.
Niuvan kaltereiden takana kohta hupia alkaa sataa alijäähtynyttä vettä Äänekosken jälkeen on liukasta.
olipa voimakas kuvaus, tuota voisi jo kutsua pitkittyneeksipaniikkihäiriökohtaukseksi tulipas sanahirviö, jopa psykoottiseksi erityisesti tuo mikkihiiri ääntely on huolestuttavaa, ei ollut kielillä puhumista ?, esim savon kielellä, tosiaan kamala tilanne, mutta kyllä muutamalla piikillä ja sähköshokeilla asia saadaan normaaliksi, mitä se normaalius itsekullekin aina tarkoittaa,
Satupoika taas vauhdissa ollut koko sunnuntain. Nyt poitsu se nokka ulos vaihteeksi ovesta ja ulkoilmaan.
Täällä jo proteiinismoothie vedetty ja lenkille lähtö. Reipasta maanantaita, jahka heräät siinä seitsemän aikoihin Suomen aikaa, kuten aina ja aloitat Pattaya- päiväsi täällä palstalla, kuten jokainen päivä.
Ei Niuvanniemen suljetulta saa poistua ominpäin
Mikä sai nimimerkin 2010 kommentoimaan tätä aloitusta, onko omakohtaista kokemusta ???
anna taas pattayan rumimman ja halvimman leidipoin hieroa kiveksiäsi jos sinulla sellaisia enää on.
loppuu kohtaukset
mieleni tekisi... kuka hieroisi kuksaani?