Tylsyyden sietokyky

Oumuamua, jos metoo hallitsee.

Liikuntaa tulee ihan kotitöissäkin ainakin omakotitaloissa. Enemmän minua häiritsee se, että ihmiset moittivat siitä ettei kulje kylillä kerhoissa ym. Liian kalliiksi tulisi kulkea taksilla vapaaehtoistöihin. Toisekseen jotkut ihmiset kaipaisivat kohdetta uteliaisuuteen ja nälväisyyn.

Tylsyyden maksimointi.
Mikä parempaa.
Jää tilaa mielikuvitukselle.
Eihän alkuperäinen elämä ole ollut muutenkaan sirkushuveja.
Tuossa istuin ja seurasin melkein tunnin kun hämärä väistyi. Nautiskelin kahvista.
Ennen kun avasin koneen. En ole katsonut edes uutis klippejä. Kai maailma hengissä on?
Ainoa ulkopuolinen "häiriö" on liesituulettimen humina.
Mutta niinhän se on, että pimeyden jäljiltä paljastuu pahuus. Eilisiltaiset katolta jysähtäneet lumet on valtavana vallina taka patiollani koko leveydeltään. Yli metrin vallina.
Antaa kevään hoitaa ne. Pääasia, että ovi raottuu jos tuulettaa tarvitsee.
Maailman hengissä olemisesta, illalla (vai yölläkö oli) törmäsin infoon, että joku kahjo on ennustanut maailmanlopun tapahtuvan 28.12.2019. Se alkaa jo 21.12 tulivuorten purkauksilla ja valtavilla hyökyaalloilla. Pyyhkäisee koko maapallon. Että joulu on peruttu. Voikaa hyvin.

"Hoo-Pee" on aikamoinen ajattelija. Olen sen huomannut hänen kolumneistaan joita myös naistenlehdissä.

Äkkiikseltään tulisi mieleen, että tuo tylsyyden sietämättömyys lapsilla on vanhempien aiheuttamaa. Vanhemmat eivät ole osanneet pysäyttää sitä oravanpyöräänsä vapaa-ajallaankaan vaan järjestävät sitä tekemistä pelolla siitä tyhjyyden tunteesta.
Ei ollut ammoisna aikoina tekemisen puutetta. Tunti tolkulla esim. puroja pihalla väkerreltiin kepeillä.
Onko sitten koulukaverit joiden kertomukset elämystehtävistä aiheuttavat sen, että vanhemmilta aletaan ruikuttaa itselle sitä samaa.
Itse mietin nyt miten tuo lumen paljous auttaa pohjavesistöjä ja on suojannut syvemmältä roudalta.

Ihan sama, kun minkä tahansa sietokyky. Olen elämässä jäänyt jumiin johonkin kauhutilanteeseen tai odottamaan jotakin tapahtuvaksi. Tuntuu, ettei vaan pääse eteenpäin ja on kuin täi tervassa. Ei aina jaksaisi mitenkään odottaa, että selviää.

Täytyy vain huokaista syvään ja rauhoittaa mielensä ja ajatella, että täytyy vaan nauttia siitä pohjallaolemisen tilanteestakin. Elämässä oppii, että jonakin päivänä alkaa tapahtumaan ja jumi selviää ja elämä jatkuu toisenlaisissa merkeissä. En esim. nukkunut puoleentoistavuoteen elämäntilanteesta johtuen. En tiedä, miten selvisin. Tiesin vain, että jokupäivä nukun. Muistan päivälleen, koska unettomuuteni alkoi ja illan, kun uni taas tuli. Ajattelin silloin, että nukun aina, kun nukuttaa. Oli se niin kaamea kokemus!

Youtube suoltaa monia kivoja filmejä, jos pornokanavat ovat läpikoluttu, tai vain olet antaen ajan soljua.

Tylsyys on ihan parasta, voi vain olla ja nauttia, eikä tylsyyden poistamiseen tarvitse mitään nautiskella.

Ei ole Hesaria, joten en tuollaista haastattelua näe, mutta aloituksesta sain käsityksen, että tylsyys on yhtäkuin, rauhaton tilanne.
Tylsyyttä en kyllä ymmärrä ollenkaan, mitä se on? Onko se sitä, kun lapsena kysyi, että äiti, mä en tiedä mitä mä tekisin.
Rauhattomuus on itseni tavoittanut silloin, jos ei vähään aikaan saa johonkin omaiseen yhteyttä.

Mietin taas, että voisiko joidenkin tv-ohjelmien kautta päätellä, josko on olemassa mitattavissa oleva tylsyys?
Päivän sanat ovat: kuinka monta?
Kuinka montaa "tylsää" ohjelmaa seuraat?
No-o näistä saisi pisteitä ja kertoimen; oonko aika tavallisen, huippu- vai vain himpsasen tylsä.
Olla möllöttäminen on tylsyyttä. Mutta voiko siinä olla hyviä puolia?
Mielestäni voi. Se on latautumista.
Joskus tekemisen saldo ei ole kovin kummoinen, jos suorittaminen on mittana.
Tylsyydellä ei ole tekemistä alakulon tai masentuneisuuden kanssa.

Tylsyyden kumoaminen:
Tarvitaan energialähde ja omalla kohdallani se on: aurinko.
Tällainen harmaus tekee harmaan olon. Ei välttämättä huono.
Pakosta ulosmentyä ja takaisin tultua piristyy, mikä on omituisen kieroa ja epäjohdonmukaista, koska tieto tulee aivoihin vasta sen koettuaan.