Puolivuotias russelipoika on varsinainen imuri. Lenkillä se usein, ei aina, kulkee kuono maassa koko ajan ja haravoi suuhunpantavaa.
Se syö suurinpiirtein kaiken mitä reitille sattuu, pienistä kivistä ja risuista tupakintumppeihin ja joskus, tosin harvemmin toisten koirien jäätyneitä kakkoja alkaa jyrsimään.
Kaiken mikä sen eteen tulee se ottaa suuhunsa ja suurimman osan se myös syö.
Onko tämä ns. normaalia vai onko sillä joku puutos? Koira syö normaalisti ruokaa minkä syö, aika vähän kylläkin mutta missään tapauksessa se ei nälkää kärsi.
Eniten pelottaa, että se syö jotain mikä sitten tukkii suolen kun siitä on kokemusta kissan kanssa joka söi kissanmakkarapötköstä metallisen sulkijan ja jouduttiin sitten leikkaamalla poistamaan.
Silmä tarkkana aina pyritään olemaan mutta aina se ehtii napata kaikenlaista maasta. Loppuko tämä koskaan?
Se syö suurinpiirtein kaiken mitä reitille sattuu, pienistä kivistä ja risuista tupakintumppeihin ja joskus, tosin harvemmin toisten koirien jäätyneitä kakkoja alkaa jyrsimään.
Kaiken mikä sen eteen tulee se ottaa suuhunsa ja suurimman osan se myös syö.
Onko tämä ns. normaalia vai onko sillä joku puutos? Koira syö normaalisti ruokaa minkä syö, aika vähän kylläkin mutta missään tapauksessa se ei nälkää kärsi.
Eniten pelottaa, että se syö jotain mikä sitten tukkii suolen kun siitä on kokemusta kissan kanssa joka söi kissanmakkarapötköstä metallisen sulkijan ja jouduttiin sitten leikkaamalla poistamaan.
Silmä tarkkana aina pyritään olemaan mutta aina se ehtii napata kaikenlaista maasta. Loppuko tämä koskaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on myös puolivuotias russelin poika, joka syö mitä eteen tulee, jos ei kiellä. Eli ollaan opetettu kun lenkillä ollaan ja huomataan että on ottamassa jotain niin sanotaan EI OTA ja hihnaa kireämälle! Jos onnistuu nappaamaan jotain suuhunsa niin terävästi sanotaan IRTI, ja jos ei usko, niin ei kun suusta kaivamaan. Pentuna oli tämä vaikeampaa, mutta nykyään uskoo jo pelkän EI OTA! Kärsivällisyytä vain : )
Loppuu tai ainakin vähenee. Meillä on 7 kk:n ikäinen russelipoju, joka pienempänä söi ihan kaiken mitä ulkona vastaan tuli. Paitsi koirien ulosteet kyllä on jättänyt rauhaan (on muuten hyvin tarkka ettei vahingossakaan astu kakkaan, välillä naurattaa toi sen tyyli varoa kakkakasoja), mutta pupun papanat maistuukin sitten erittäin hyvin. Me myöskin opetettiin toi ei ota-juttu ja se onkin mennyt aika hyvin perille. Meillä on syöty multaa, kiviä, purkkaa, paperia ja paljon muuta. Noi tupakan tumpit ja purkat on aika pahoja. Meillä on sallittuja risut, kepit, tikut, kävyt, puiden lehdet yms "luonnon jutut", niitäkään ei syödä vaan maistellaan ja järsitään. Aika hyvin toi meidän hauva jo itsekin tuntuu tietävän mitä kannattaa maistella ja mitä ei. Esim. limupullon korkin sylkäisee vapaaehtoisesti pois. Todella huomattavasti on vähentynyt toi suuhun nappaaminen siitä mitä alussa oli. Paperinenäliinat on välillä vieläkin vastustamattomia. Ja noi jäniksen papanat on vieläkin saatava syötyä jos vastaan tulee.
Mulla russeliuros reilu 3 vuotias ja söi aikaisemmin muiden koirien ulosteita. Siihen auttoi ananaksen syöttäminen pieninä määrinä sekä vihannesten lisääminen raakasoseena ruokaan. Vihanneksethan eivät raakana sula kunnolla koiran vatsalaukussa, mutta kun sen tekee soseeksi esimerkiksi tehosekoittimella, niin se sulaa. Pentukoirat tietty ottaa kaiken suuhunsa mitä vaan löytävät ja siihen auttaa tehokas ja "jääräpäinen" kieltäminen. Mun koira syö edelleen pupunpapanat ja niitä en ole edes kieltänyt syömästä, kunhan pitää madotuksesta huolen. Sama juttu kun kevät koittaa ja tulee uusi ruoho esiin, niin sitä syödään niin kauan että oksennetaan. Koira vaan puhdistaa sillä elimistöään. Purkan, kivien ja papereiden kanssa kannattaa olla varovainen, niistä voi tulla suolitukoksia, kuten edellisellä koirallani, joka selvisi leikkauksella. Ei muuta kuin kärsivällisyyttä kiellon kanssa :)
No juu, kiitos kaikille kannatuksesta. Ei tämä imurointi sitten niin harvinaista ollutkaan. Kyllä meidän koira jo melko hyvin uskoo kun kieltää mutta jos se ehtii jo ottaa suuhunsa jotain niin kiellot eivät tuota mitään tulosta vaan se syö saaliinsa mahdollisimman nopeasti.
Tässä on ollutkin kaikenlaista opiskeltavaa russelin kanssa. Ensin jatkuvaa käsien puremista, lievä yllätys oli sen energiamäärä joka on huomattavasti suurempi kuin aikaisemman russelin (narttu) sitten tämä kaiken syöminen. Vasta nyt puolivuotiaana koira on melkein sisäsiisti tekee kuitenkin vielä välillä vessaan paperille ei kuitenkaan muualle huoneisiin.
Yksi on se, että tämä poika on hiukan liiankin ihmisystävällinen ja pyrkii jokaisen vastaantulijan ja kauempanakin kulkevan luokse häntä heiluen ja koko ruumis kiemurrellen ystävällisyyttä. Kaitpa sekin hiukan laantuu ajan kanssa, toivottavasti.
On tämä kuitenkin niin mainio pakkaus, että pois en vaihtaisi ja kohta koittaa sillekkin ensimmäinen kesä ja päästään sitten tutkimaan luonnon ihmeitä oikein kunnolla.
on kotona 4 kuukauden ikäinen russeli poika, sekä 3 vuoden ikäinen russelinarttu ja kyllä täytyy tunnustaa että uros on kyllä melkoinen energia pakkaus narttuun verrattuna. Ensimmäinen ero mitä huomasin on se, että urospentu on TODELLA ahne ruoan perään ja meillä on kyllä ollut sama homma, kun kuljetaan ulkona, että kaiken meinaa ottaa suuhunsa mikä vastaan tulee. Keskenään riehuvat älyttömästi ja tuntuu että 3 vuoden ikäisestä nartusta on tullut pentu taas... :)