Edullinen 8-12ke neliveto traktori kevyisiin metsähommiin

Onko kokemuksia Zetkan ja Belaruksen tekniikan kestävyydestä verrattuna noihin länsitraktoreihin? Eli joutuuko niitä korjaamaan paljon enemmän saavuttaakseen saman tavoitteen? Niitä sais kyllä tuohon budjettiin jo komeasti. Minkälaisia murheita noissa itätraktoreissa yleensä on?

TraktorinHankintaEdessä kirjoitti:

Onko kokemuksia Zetkan ja Belaruksen tekniikan kestävyydestä verrattuna noihin länsitraktoreihin? Eli joutuuko niitä korjaamaan paljon enemmän saavuttaakseen saman tavoitteen? Niitä sais kyllä tuohon budjettiin jo komeasti. Minkälaisia murheita noissa itätraktoreissa yleensä on?

Lue lisää

Sen verran kokemusta on, että 2000-luvun länsitraktorin korjauksiin ja osiin menee yhdessä vuodessa enemmän rahaa, kuin Belarukseen 10 vuodessa. Belaruksen suurimmat ongelmat oli öljyvuodot, kun edellinen omistaja ei ollut osannut kiristellä pultteja, kiristelyjen jälkeen vuodot loppuivat.
Belarus häviää käytettävyydessä uudemmille länsitraktoreille, silti metsään lähtisin mielummin ryskäämään sen kanssa, kuin uudempien, joissa kaikki on muovia ja hytin ovetkin lasia.


Belarus on kylmiin oloihin tehty, hydraulipumpun voi kytkeä päältä pois jarruttamasta kylmäkäynnistyksiä. Kun moottori vähänkään pyörähtää pakkasilla, se käynnistyy.
Lohkolämmitin on 1800W, maksoi virosta tilattuna n. 40€, sellainen iso pönttö lohkon kylkeen pultattuna, vaihdettavalla vastuksella (12€) ja vesitilaan yhteydessä. Länsimainen Galix 500W lämmitin lohkon tulppaan olisi maksanut 99€.

rtyuiopertyuio kirjoitti:

Sen verran kokemusta on, että 2000-luvun länsitraktorin korjauksiin ja osiin menee yhdessä vuodessa enemmän rahaa, kuin Belarukseen 10 vuodessa. Belaruksen suurimmat ongelmat oli öljyvuodot, kun edellinen omistaja ei ollut osannut kiristellä pultteja, kiristelyjen jälkeen vuodot loppuivat.
Belarus häviää käytettävyydessä uudemmille länsitraktoreille, silti metsään lähtisin mielummin ryskäämään sen kanssa, kuin uudempien, joissa kaikki on muovia ja hytin ovetkin lasia.


Belarus on kylmiin oloihin tehty, hydraulipumpun voi kytkeä päältä pois jarruttamasta kylmäkäynnistyksiä. Kun moottori vähänkään pyörähtää pakkasilla, se käynnistyy.
Lohkolämmitin on 1800W, maksoi virosta tilattuna n. 40€, sellainen iso pönttö lohkon kylkeen pultattuna, vaihdettavalla vastuksella (12€) ja vesitilaan yhteydessä. Länsimainen Galix 500W lämmitin lohkon tulppaan olisi maksanut 99€.

Lue lisää

Minulle sanoi yksi mies, omistaa Valmet 704 ja Belaruksen. Valmetin tohtii jättää metsään yöksi, mutta Belarusta ei. Kysyin syytä moiseen. Sanoi että Valmetin saa aamulla käyntiin, mutta Belarusta ei.

Nämä eurooppalaiset on kyllä paremmin tropiikin vehkeitä, sinnehän niitä sitten loppusijoitetaankin. Joten Belkku tai länsi-siperian Belkku eli valmet varteenotettavimmat merkit tänne susirajalle. Belkku on halpa vehje jättää vaikka talveksi metsään ja vallulla pärjää maavaransa ja suojauksiensa takia metsässä aina paremmin kuin näillä palmun alle loppusijoitetuilla konehevosilla. Nämä arktisilla alueilla tehdyt vehkeet ovat omiaan tänne pohjolan karuihinkin olosuhteisiin.

Vallu_pihalla kirjoitti:

Nämä eurooppalaiset on kyllä paremmin tropiikin vehkeitä, sinnehän niitä sitten loppusijoitetaankin. Joten Belkku tai länsi-siperian Belkku eli valmet varteenotettavimmat merkit tänne susirajalle. Belkku on halpa vehje jättää vaikka talveksi metsään ja vallulla pärjää maavaransa ja suojauksiensa takia metsässä aina paremmin kuin näillä palmun alle loppusijoitetuilla konehevosilla. Nämä arktisilla alueilla tehdyt vehkeet ovat omiaan tänne pohjolan karuihinkin olosuhteisiin.

Lue lisää

Älä nyt intoile liikaa sen valuklöntin kanssa, meillä on ollut massikkaa ja casea vuosikymmenet ja soveltuu tänne täysin.

eivaltraa kirjoitti:

Älä nyt intoile liikaa sen valuklöntin kanssa, meillä on ollut massikkaa ja casea vuosikymmenet ja soveltuu tänne täysin.

Mikseivät sovikkin, kun lämpöisestä tallista ajetaan pihamaalle ja pyöritään hiukan siinä tai auratuilla teillä. Ja taas takaisin lämpöiseen talliin ja loimi selkään. Mutta ne metsähommat soveltuvat paremmin noille arktisten alueiden vehkeille.

Vallu_pihalla kirjoitti:

Mikseivät sovikkin, kun lämpöisestä tallista ajetaan pihamaalle ja pyöritään hiukan siinä tai auratuilla teillä. Ja taas takaisin lämpöiseen talliin ja loimi selkään. Mutta ne metsähommat soveltuvat paremmin noille arktisten alueiden vehkeille.

Lue lisää

joopajoo.

Vallu_pihalla kirjoitti:

Mikseivät sovikkin, kun lämpöisestä tallista ajetaan pihamaalle ja pyöritään hiukan siinä tai auratuilla teillä. Ja taas takaisin lämpöiseen talliin ja loimi selkään. Mutta ne metsähommat soveltuvat paremmin noille arktisten alueiden vehkeille.

Lue lisää

Kyllä meillä ainakin pidettiin talvella työmailla Ford 5000 ihan "pohjolan liikenteen tallissa" ja sieltä se herättettiin hommiin. Ei tietty mitään Siperian pakkasia, kun täällä ei sellaisia ole, mutta monet kerrat olen Ford 5000 ja Ford 4000 pistänyt käyntiin lähes -30ºC pakkasilla ulkoa.
Belarus on tietty oma lukunsa, jos on penikalla varustettuna, niin kyllä starttaa kovallakin pakkasella, jos vaan saa penikan käyntiin. Aikoinaan ajelin puuta MTZ 521 Belaruksella metsästä, ei siinä mitään. https://aijaa.com/qMWQxl Ja Venäjän Karjalassa oltiin kortteeria Vitelessä, siitä naapurista lähti joka aamu yksi kyläläinen MTZ Belaruksella liikenteeseen. Siinä tuli aina aamuherätykset, kun se penikka pärähti käyntiin ja sitten vähän ajan päästä alkoi se MTZ Belkku yskimään herätyksiään.
Vaan onhan ne Venäjän olosuhteet Siperian puolella melkoiset, kaveri ajoi rekkaa Siperiaan, oli pakkaset -50ºC ja autot piti pitää jatkuvasti käynnissä. Pitkässä letkassa ajoivat useammilla rekoilla jo turvallisuudenkin puoleen, mutta aina taukopaikoilla oli jonkun auto sammunut ja sieltä sitten löytyi jäätynyt kuski. Kaveri ei jäännyt siihen venäläiseen rulettiin vanhenemaan ja siirtyi muihin hommiin. Tuossa Gaz lämmitystä Siperiassa. https://aijaa.com/fjhdpi

foortintallissa kirjoitti:

Kyllä meillä ainakin pidettiin talvella työmailla Ford 5000 ihan "pohjolan liikenteen tallissa" ja sieltä se herättettiin hommiin. Ei tietty mitään Siperian pakkasia, kun täällä ei sellaisia ole, mutta monet kerrat olen Ford 5000 ja Ford 4000 pistänyt käyntiin lähes -30ºC pakkasilla ulkoa.
Belarus on tietty oma lukunsa, jos on penikalla varustettuna, niin kyllä starttaa kovallakin pakkasella, jos vaan saa penikan käyntiin. Aikoinaan ajelin puuta MTZ 521 Belaruksella metsästä, ei siinä mitään. https://aijaa.com/qMWQxl Ja Venäjän Karjalassa oltiin kortteeria Vitelessä, siitä naapurista lähti joka aamu yksi kyläläinen MTZ Belaruksella liikenteeseen. Siinä tuli aina aamuherätykset, kun se penikka pärähti käyntiin ja sitten vähän ajan päästä alkoi se MTZ Belkku yskimään herätyksiään.
Vaan onhan ne Venäjän olosuhteet Siperian puolella melkoiset, kaveri ajoi rekkaa Siperiaan, oli pakkaset -50ºC ja autot piti pitää jatkuvasti käynnissä. Pitkässä letkassa ajoivat useammilla rekoilla jo turvallisuudenkin puoleen, mutta aina taukopaikoilla oli jonkun auto sammunut ja sieltä sitten löytyi jäätynyt kuski. Kaveri ei jäännyt siihen venäläiseen rulettiin vanhenemaan ja siirtyi muihin hommiin. Tuossa Gaz lämmitystä Siperiassa. https://aijaa.com/fjhdpi

Lue lisää

Ja nyt foortit on tallissa, nimimerkkisi mukaan ilmeisesti?

Vallu_pihalla kirjoitti:

Ja nyt foortit on tallissa, nimimerkkisi mukaan ilmeisesti?

Rehellisesti sanottuna kaksi Foortia on ulkona ja yksi on sisällä. Ne kun ovat tottuneet olemaan ulkona ja tuo yksi on ollut yöt sisällä muutenkin koko aikuisikänsä, joten nyt eläkkeellä ollessaan on katon alla. Tai ei ihan eläkkeellä, kylä sillä taas keväällä pyöritetään kenttäsirkkeliä kummakseen ja hoidetaan kesällä perunamaata. Muuten viettää aikaa enempi kuitenkin eläkeläisenä. Uudemmalla järeämmällä kalustolla työt kuitenkin tehdään.
Tuo foortin tallissa tuli opiskeluajoilta, kun minulla oli Ford Cortina ja siihen aikaan Ford oli kova sana ralleissa. Niin sitten oltiin "foortin tallissa".

foortintallissa kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna kaksi Foortia on ulkona ja yksi on sisällä. Ne kun ovat tottuneet olemaan ulkona ja tuo yksi on ollut yöt sisällä muutenkin koko aikuisikänsä, joten nyt eläkkeellä ollessaan on katon alla. Tai ei ihan eläkkeellä, kylä sillä taas keväällä pyöritetään kenttäsirkkeliä kummakseen ja hoidetaan kesällä perunamaata. Muuten viettää aikaa enempi kuitenkin eläkeläisenä. Uudemmalla järeämmällä kalustolla työt kuitenkin tehdään.
Tuo foortin tallissa tuli opiskeluajoilta, kun minulla oli Ford Cortina ja siihen aikaan Ford oli kova sana ralleissa. Niin sitten oltiin "foortin tallissa".

Lue lisää

No joo, sittenhän on asia kondiksessa. Isän Anglialla, muuten se meikäläinenkin aloitti ajokortillisen aikakauden 70-luvun alkupuolella ja 80-lätkä takalasissa. Sittemmin Cortinalla (ei tähtisilmällä) jatkettiin, ja kumma kyllä ojien välissä pysyttiin, vaikka lujaakin ajettiin. Paappa omisti jo 30-luvulla T-Fordin, jolla kävi muurauskeikalla ja pyöritti betonimyllyä samalla fordilla. Toinen takapyörä tunkilla ylös ja remmi pyörästä betonimyllyn siivaan. Ja hara-soo homma kävi kuin luomisen työ.

Vallu_pihalla kirjoitti:

No joo, sittenhän on asia kondiksessa. Isän Anglialla, muuten se meikäläinenkin aloitti ajokortillisen aikakauden 70-luvun alkupuolella ja 80-lätkä takalasissa. Sittemmin Cortinalla (ei tähtisilmällä) jatkettiin, ja kumma kyllä ojien välissä pysyttiin, vaikka lujaakin ajettiin. Paappa omisti jo 30-luvulla T-Fordin, jolla kävi muurauskeikalla ja pyöritti betonimyllyä samalla fordilla. Toinen takapyörä tunkilla ylös ja remmi pyörästä betonimyllyn siivaan. Ja hara-soo homma kävi kuin luomisen työ.

Lue lisää

Meillä oli vaarilla myös T-Ford, osti sen uutena 20-luvun puolivälissä. Oli kuulemasti villi laite ajettavaksi jalkavaihteineen ja viiksineen. Joitakin kuvia on siitä säilynyt. Vaari vaihtoi sen T-Fordin Pontiaciin, joka oli myös sellainen halpiainen, mutta jo hieman kehittyneempi auto. Se Pontiac vaihtui sitten Chevroletiin. Vaari oli Fordin miehiä, oli 50-luvun alussa uusi Fordson Major Diesel. Vanhoilla päivillään ajeli tosin uudella Valmet 565, mutta se oli sellainen erikoinen juttu, kun isän piti lähteä vaarin kanssa ostamaan uutta Fordson Super Majoria, niin vaari kurvasi meille uudella Valmetilla. Oli Valmetin myyntimies ehtinyt jotenkin siihen väliin lärppimään!
Eikös tämä sinun paappa ollut Amerikassa jossain vaiheessa? Muistelen vaan, kun on ollut juttua joskus aiemmin. Meillä mummon ja vaarin piti lähteä myös Amerikkaan, mutta siinä tuli sitten jotain esteitä. Joku pohjamaalta kotoisin oleva kävi meillä vaaria kyselemässäkin joskus 80-luvun puolivälissä, mutta vaari oli silloin jo kuollut ja minuakaan ei ne jutut silloin oikein kiinnostaneet. Olin sitten asiasta myöhemmin yhteyksissa Californiaan. Missä päin Amerikkaa paappasi oli aikoinaan?
Tuossa näitä paikkakuntamme autokuvia https://aijaa.com/FpKn4H

No, sitä sukua paapan puolelta karjalasta on enempikin ollut amerikassa. Paappa lähti varsinaisesti viimevuosisadan alkupuolella veljensä perässä amerikkaan, ensin Canadaan, mutta kävi myös Valloissakin, Michiganissa, veljeään tapaamassa. Veljekset olivat sen verran erimaata, että paappa kuitenkin rakensi talon Sudburyn seudulle Ontarioon naimisiin mentyään, kierreltyään sitä ennen Manitoban,Saskatchevan ja Albertan osavaltioissa poikamiehenä tehden erilaisia metsä-/maataloustöitä aina mainariin , timpuriin ja muurariin asti. Kohtalon oikusta paapan ja mumman tiet risteilivät nuorina sitten juuri Sudburyssä, kun mummani oli saapunut siskonsa perheen vieraaksi. Siinä ihastuttiin, punastuttiin, rakastuttiin ja mentiin naimisiin, kuten termi kuuluu. Aikomus oli jäädä tosiaan pysyvästi Canadaan, mutta nuorina päätettiin vielä käydä koti-suomessa näyttäytymässä lapsineen kummankin suvulle. Sitten syttyikin ensimmäinen maailmansota, jolloin takaisinmuutto aikeet jäivät ja mumman kotitilalla olikin sopivasti vävyn paikka avoin kun hänen vanhempansa olivat jo korkealla iällä. Talo Canadassa pantiin myyntiin mumman siskolle toimeksi antona. Joten ilman tuota sotaa, sitä oltaisiin vaahteranlehti maan asukas. Tuosta paapan elämästä olisi saanut aika hauskan ja mielenkiintoisen elämäntarinan kirjana. Senverran oli paapalla koiruuksia ja sattumuksia elämässä. -- Setämies, isäni veli,sitten kuitenkin 50-luvulla muutti perheineen Canadaan , samoille seuduille. Myös oman äitini sukua on Ontariossa, joten kyllä kyläpaikkoja piisaa, sen totesin kun käväisin siellä tämän vuosituhannen alkupuolella. Mutta surullista kyllä, maatalous siellä , niillä korkeuksilla oli jo tuolloin hömppäheinä ja lammasaita asteella ja maatilat rappiolla. Ontariossa ainoastaan Toronton seudulla näytti maatalous olevan voimissaan, samoin Quebecin, ranskalaisten, puolella oli näyttävän näköistä maataloutta. Oli kalustoa, kuin raatteen tiellä, jopa Valtraa näki siellä muiden länsimerkkien seassa. Nyt täällä Suomessakin alkaa näyttää jo paikoin tämän hömppäheinän takia maisemat samalta kuin käyntini aikaan Canadassa. No tämä nyt ei ollut varsinaisesti traktoriasiaa, mutta vastaus kysymykseen.

Vallu_pihalla kirjoitti:

No, sitä sukua paapan puolelta karjalasta on enempikin ollut amerikassa. Paappa lähti varsinaisesti viimevuosisadan alkupuolella veljensä perässä amerikkaan, ensin Canadaan, mutta kävi myös Valloissakin, Michiganissa, veljeään tapaamassa. Veljekset olivat sen verran erimaata, että paappa kuitenkin rakensi talon Sudburyn seudulle Ontarioon naimisiin mentyään, kierreltyään sitä ennen Manitoban,Saskatchevan ja Albertan osavaltioissa poikamiehenä tehden erilaisia metsä-/maataloustöitä aina mainariin , timpuriin ja muurariin asti. Kohtalon oikusta paapan ja mumman tiet risteilivät nuorina sitten juuri Sudburyssä, kun mummani oli saapunut siskonsa perheen vieraaksi. Siinä ihastuttiin, punastuttiin, rakastuttiin ja mentiin naimisiin, kuten termi kuuluu. Aikomus oli jäädä tosiaan pysyvästi Canadaan, mutta nuorina päätettiin vielä käydä koti-suomessa näyttäytymässä lapsineen kummankin suvulle. Sitten syttyikin ensimmäinen maailmansota, jolloin takaisinmuutto aikeet jäivät ja mumman kotitilalla olikin sopivasti vävyn paikka avoin kun hänen vanhempansa olivat jo korkealla iällä. Talo Canadassa pantiin myyntiin mumman siskolle toimeksi antona. Joten ilman tuota sotaa, sitä oltaisiin vaahteranlehti maan asukas. Tuosta paapan elämästä olisi saanut aika hauskan ja mielenkiintoisen elämäntarinan kirjana. Senverran oli paapalla koiruuksia ja sattumuksia elämässä. -- Setämies, isäni veli,sitten kuitenkin 50-luvulla muutti perheineen Canadaan , samoille seuduille. Myös oman äitini sukua on Ontariossa, joten kyllä kyläpaikkoja piisaa, sen totesin kun käväisin siellä tämän vuosituhannen alkupuolella. Mutta surullista kyllä, maatalous siellä , niillä korkeuksilla oli jo tuolloin hömppäheinä ja lammasaita asteella ja maatilat rappiolla. Ontariossa ainoastaan Toronton seudulla näytti maatalous olevan voimissaan, samoin Quebecin, ranskalaisten, puolella oli näyttävän näköistä maataloutta. Oli kalustoa, kuin raatteen tiellä, jopa Valtraa näki siellä muiden länsimerkkien seassa. Nyt täällä Suomessakin alkaa näyttää jo paikoin tämän hömppäheinän takia maisemat samalta kuin käyntini aikaan Canadassa. No tämä nyt ei ollut varsinaisesti traktoriasiaa, mutta vastaus kysymykseen.

Lue lisää

Asiaa kyllä kirjoitit, vaikka ei nyt ihan traktoriasiaa ollutkaan! Minulla oli aikoinaan opiskeluaikoina sieltä Pohjanmaalta kämppäkaveri "komian kirkon" kieppeiltä ja hänen tätinsä oli Kanadassa miehensä kanssa farmareina. On pidetty kaverin kanssa yhteyksiä tässä vuosien varrella ja on ollut joskus juttua niistä hänen Kanadan serkuistakin.
Siis oli sinun paapalla oikein "homesteetti" Sudburyssa? Vai mimmoinen talo? http://newspapers.lib.sfu.ca/cc-cu-2631/page-7

foortintallissa kirjoitti:

Asiaa kyllä kirjoitit, vaikka ei nyt ihan traktoriasiaa ollutkaan! Minulla oli aikoinaan opiskeluaikoina sieltä Pohjanmaalta kämppäkaveri "komian kirkon" kieppeiltä ja hänen tätinsä oli Kanadassa miehensä kanssa farmareina. On pidetty kaverin kanssa yhteyksiä tässä vuosien varrella ja on ollut joskus juttua niistä hänen Kanadan serkuistakin.
Siis oli sinun paapalla oikein "homesteetti" Sudburyssa? Vai mimmoinen talo? http://newspapers.lib.sfu.ca/cc-cu-2631/page-7

Lue lisää

"Homesteetti" taisi tarkoittaa tuon lehtisivun perusteella maatilaa. Ei ollut maatilaa, vaan omakotitalo Copper Cliffissä. Se oli vieläkin ryhdissään ja pystyssä, kun kävimme setämiehen kanssa katsomassa sitä. Setä asui Sudburyssa ja ja tämä "Cliffi", kuten he nimittivät, oli yhtä likinen naapurikaupunki , kuin Hesa ja Vantaa. Kolmantena siihen kuuluu vielä Carson pienempänä kaupunkina? Mutta nikkelikaivoksia oli ja korkeita savupiippuja niillä seuduilla. ----Sedällä oli lopuksi oma firma, johon haasteli suomimatkallaan minuakin töihin. Ja kaduttaa, etten mennyt muutamaksi vuodeksi hänelle hommiin. Olisi ollut opettavainen "keissi", ja jopa osakkaana firmassa, johon hänen omat pojat eivät lähteneet, vaan menivät Union Gas- firmalle. ---Pari kaveria lähti täältä perheineen 70-luvun alussa Toronton seudulle, toinen oli kymmenisen vuotta, palasi ja alkoi tehdä metallitöitä: mm:ssa etukuormaajia ja kauhoja vartavasten rakennetussa hallissaan ym. Osti halliin ison käytetyn kanttausprässin Velsalta, jolla alkoi syntyä kauhan pesiä nopeassa tahdissa. Tietysti miehiä palkattiin töihin ja sitä rataa. Eläköityään myi firman edelleen, mutta kauhoja tehdään aivan tutulla nimellä kaiken muun pajahomman lisänä. Etukuormaajan valmistus myytiin "komialle kirkolle", ja jatkaa MP-liftinä. Se toinen kaveri palasi Canadasta eläkeläisenä ja jätti pojalleen rakennusfirman sinne. ---Mutta sitä setäni firmaa veti viime vuosiin serkkuflikka miehensä kanssa ja nykyään heidän poika omistaa sen . Näistä suomalaisten Canadaan perustamista firmoista tuli joskus tv:sssä juttua, ja oli mainintaa siellä myös sedänkin firmasta. No, oli tuossa em:ssa sentään etukuormaaja ja kauhat sivulauseissa, ei traktoreita.

Meinasikko tosiaa 3-mukista casea vai tarkoitikko 85 tai 95 sarjaa yleensä. On tosiaan mainetta parempia, kokemusta löytyy reilusti 85-sarjan casesta.