mie kerron teille mitä minull tapahtu 5o luvun alussa.
myö mentiin jalmarin kanssa helsinkiin ko hänen isänsä kuoli, niin hää joutu hoitaa jottain asioita tuomarilla.
se tuomari oli esplanaadinkadulla sellaisen valtavan suuren kauniin puiston vieressä,kyllä työ helsinkiläiset sen puiston tiiätte.mie en halunnut mennä sinne sissään tuomarille,ko olin ensimmäistä kertaa helsingissä ja halusin kattella paikkoja,ko meillä oli sitten tuomarin jälkeen mentävä kottiin elukoitten takia, joten myö sovittin että tappaamme samassa paikassa tuomarin ulko oven eessä tunnin kuluttua.
mie lähin sit siitä kävelee ja ihmettelin suuren kaupungin elämää, joka totisesti oli erilaista ko kotipuolessa .
mie sitten poikkesin eräälle kadulle,sen nimmee en tiiä tänä päivänäkkään ja tulin erään talon kohalle,se oli jotenkin erilainen ja niin mie kurkistin sissään sen suuresta ovesta,meinasin lentää selälleni niin suuri hämmästys oli. se oli kuin valkoinen kuninkaan palatsia,jossa oli punaiset matot.
lempi kirjojani oli tuhannen ja yhden yön tarinat,niitä minä lainasin kirjastosta vielä aikuisenakin,mie olin niin niitten satujen lumoissa ja taian olla vielläkin.
niin se valtava mikskä sitä nyt sanois, sali tai halli oli aivan kuin kuninkaan linnasta. niin mie menin lumoutuneena sissään,kahen puolen nousi punaisella matolla olevat portaat kohti jonkinlaista parveketta ja mie aloin nousta niitä ylös.
tässä kohtaa tarvitsisin sana apua minulla ei ole varmaan oikeita sanoja kuvaamaan mitä minulle tapahtui mutta yritän kertoa jollain lailla. kun nousin portaita muutuin kuin sadussa prinsessaksi,tunsin painavan silkkipuvun ja nostin helmoja että pääsin nousemaan ylös parvekkeelle ,siellä kuulin selvästi ihmisten hurraa huudot ja puheen sorinan,vilkutin heille tervehdykseksi.tämä oli niin valtavan totta ,ko tunsin hajuveden tuoksunkin itsessäni.
sitten joku tarttui olkapäähäni ja kysyi mitä haen täältä.mie heräsin samassa ja pinkasin juoksuun.
ulos päästessä istahin ensimmäiselle rappuselle,ja olin pois tolalta,en oikein tienyt oliko se totta vai mitä.
mie kerroin sit jalmarille,mut hää ei ottanut sitä todesta vaan sano, et aikamoinen prinsessa sie minulle ootkin joten lähetääs elukoita ruokkimaan.
olin monta päivää näkyni lumoissa ja siten se unohtuikin vuosiksi. kerran tuossa 7o luvun tienoilla kattelimme uutisia jalmarin kanssa ja sieltä tuli tämä sama kuninkaan linnan huone jossa olin ollut,kiljuin jalmarille siinä, siinä se nyt on missä olin silloin helsingissä.
jalmari kertoi että se on pörssi talo. no mitä mie siitä olkoon vaikka mikä pörssi se oli totta missä olin ollut,siitä näystä ja äänistä en ossaa sanoa mitä ne oli,mutta mie tiiän miltä kuniinkaallisista tuntuu seisoa parvekkeella ja vilkuttaa alamaisilleen,koska mie oon ollu hetken prinsessana .
se pörssi talo taitaa olla vissiin vieläkin olemassa ,ei kai ne sellasta vähällä pura.mie kyllä ittekseni ajattelin olinkohan lukenut liikaa niitä yhen yön tarinoita ja siks minulle tuli tallanen ihana kokemus.
mie aattelin että jos kävis kesällä helsingissä ja kattomassa sitä "kuninkaanlinnaa" milaselta se tänäpäivänä näyttää ja vieläkö tulis prinsessa oloa.
kummallisia asioita voi ihmis mielessä tapahtuu,muistona tämä on minulle aivan erikoisessa asemassa.
myö mentiin jalmarin kanssa helsinkiin ko hänen isänsä kuoli, niin hää joutu hoitaa jottain asioita tuomarilla.
se tuomari oli esplanaadinkadulla sellaisen valtavan suuren kauniin puiston vieressä,kyllä työ helsinkiläiset sen puiston tiiätte.mie en halunnut mennä sinne sissään tuomarille,ko olin ensimmäistä kertaa helsingissä ja halusin kattella paikkoja,ko meillä oli sitten tuomarin jälkeen mentävä kottiin elukoitten takia, joten myö sovittin että tappaamme samassa paikassa tuomarin ulko oven eessä tunnin kuluttua.
mie lähin sit siitä kävelee ja ihmettelin suuren kaupungin elämää, joka totisesti oli erilaista ko kotipuolessa .
mie sitten poikkesin eräälle kadulle,sen nimmee en tiiä tänä päivänäkkään ja tulin erään talon kohalle,se oli jotenkin erilainen ja niin mie kurkistin sissään sen suuresta ovesta,meinasin lentää selälleni niin suuri hämmästys oli. se oli kuin valkoinen kuninkaan palatsia,jossa oli punaiset matot.
lempi kirjojani oli tuhannen ja yhden yön tarinat,niitä minä lainasin kirjastosta vielä aikuisenakin,mie olin niin niitten satujen lumoissa ja taian olla vielläkin.
niin se valtava mikskä sitä nyt sanois, sali tai halli oli aivan kuin kuninkaan linnasta. niin mie menin lumoutuneena sissään,kahen puolen nousi punaisella matolla olevat portaat kohti jonkinlaista parveketta ja mie aloin nousta niitä ylös.
tässä kohtaa tarvitsisin sana apua minulla ei ole varmaan oikeita sanoja kuvaamaan mitä minulle tapahtui mutta yritän kertoa jollain lailla. kun nousin portaita muutuin kuin sadussa prinsessaksi,tunsin painavan silkkipuvun ja nostin helmoja että pääsin nousemaan ylös parvekkeelle ,siellä kuulin selvästi ihmisten hurraa huudot ja puheen sorinan,vilkutin heille tervehdykseksi.tämä oli niin valtavan totta ,ko tunsin hajuveden tuoksunkin itsessäni.
sitten joku tarttui olkapäähäni ja kysyi mitä haen täältä.mie heräsin samassa ja pinkasin juoksuun.
ulos päästessä istahin ensimmäiselle rappuselle,ja olin pois tolalta,en oikein tienyt oliko se totta vai mitä.
mie kerroin sit jalmarille,mut hää ei ottanut sitä todesta vaan sano, et aikamoinen prinsessa sie minulle ootkin joten lähetääs elukoita ruokkimaan.
olin monta päivää näkyni lumoissa ja siten se unohtuikin vuosiksi. kerran tuossa 7o luvun tienoilla kattelimme uutisia jalmarin kanssa ja sieltä tuli tämä sama kuninkaan linnan huone jossa olin ollut,kiljuin jalmarille siinä, siinä se nyt on missä olin silloin helsingissä.
jalmari kertoi että se on pörssi talo. no mitä mie siitä olkoon vaikka mikä pörssi se oli totta missä olin ollut,siitä näystä ja äänistä en ossaa sanoa mitä ne oli,mutta mie tiiän miltä kuniinkaallisista tuntuu seisoa parvekkeella ja vilkuttaa alamaisilleen,koska mie oon ollu hetken prinsessana .
se pörssi talo taitaa olla vissiin vieläkin olemassa ,ei kai ne sellasta vähällä pura.mie kyllä ittekseni ajattelin olinkohan lukenut liikaa niitä yhen yön tarinoita ja siks minulle tuli tallanen ihana kokemus.
mie aattelin että jos kävis kesällä helsingissä ja kattomassa sitä "kuninkaanlinnaa" milaselta se tänäpäivänä näyttää ja vieläkö tulis prinsessa oloa.
kummallisia asioita voi ihmis mielessä tapahtuu,muistona tämä on minulle aivan erikoisessa asemassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla vähän samantapainen muistikuva lapsuudesta.Talo oli vanha 2-kerroksinen tosi kaunis puutalo.Siellä kulki maailman hienoimmat ja leveimmät kauniskaiteiset portaat yläkertaan,kauniita huoneita oli paljon,jättikokoinen ruokasali loisti tyylikkyyttä.Se oli mielestäni oikea satulinna! Menin sitten aikuisena käymään siellä uudelleen ja pettymyksentunne oli valtava,portaat kaventuneet,huoneita oli selvästi pienennetty,ja ruokasali oli ihan tavallinen ja keskikokoinen!Kaikki mahtoi johtua siitä,että minä olin kasvanut,pituutta ja leveyttä! Jos siis haluaa säilyttää jonkin lapsuuden-tai nuoruudenmuiston ihanana aina,ei kannata mennä pitkän ajan kuluttua paikanpäälle katsomaan!!