Karvapohjasukset pitäis kieltää

minkälaiset/merkkiset sukset hankitte?

Kyllä ne pelaa jos on ostanut oikeat jäykkyydeltään. Karva ei anna pitoa jos sitä ei polkaise tai pysyy polkaisemaan lumen pintaan. Ehkä suksenne ovat liian jäykät, voi myös olla että side on liian takana jolloin liian pieni osa karvasta ottaa lumeen. Kokeilkas säätää sidettä pari napsua eteen.

Hyvä suksi, mutta pitää valita oikein oman painonsa suhteen. Kannattaa käydä niissä vaa'alla niissä hiihtovarusteissa, joissa hiihtää, jotta suksen arviojäykkyys menee lähelle oikeaa, tai omaan alaston painoonsa lisää 4 - 5 kiloa. Parasta olisi vielä kokeilla eri jäykkyyden suksilla. Liian jäykkä lipsuu ja liian notkea keskiosa jarruttaa. Onhan pitopohjia muitakin kuin karvapohjaisia.

Minuakin ketjutti, kun suksien testipäivänä löytyi hyvä karvasuksi, mutta kaupassa ei sit semmosia ollukaan yllättäen missään. Vedin johtopäätöksen että testipäivänä on tarjolla ”optimistinen” kattaus uunojen vedättämiseksi. Ehkä sekundaa tulee tehtaalta ulos niin paljon, että vaativalle ei tarjontaa ole kaupoissa ollenkaan.

Täälläkin on jo monta ketjua noista karvapohjista. Yleensä niissä näköjään aloittajilta tulee pelkkää moitetta. Sitten on kyllä niitä karvapohjan puolustajia, että on väärin valittu suksi yms. Totta toki sekin. Mutta epäilen suuresti, että nuo puolustelijat on suksikauppiaita. Jossakin oli lehtijuttu, että jopa 80 prosenttia myydyistä suksista on nykyisin karvapohjia. Sehän on mahtava bisnes kauppiaille. Saadaan myytyä entisten tilalle turhakkeet tai sitten niin, että ostaa ne vielä toisetkin, kun nuo ei toimi. Itse en ole kyllä edes kokeillut, kun osaan voidellakin. Mutta laduilla tapaa jatkuvasti ihmisiä, jotka on äärettömän pettyneitä ja moittii karvapohjia, ei ole pitoa tai ei luista tai molempia. Kenenkään hiihtäjän en ole kuullut kehuvan niitä. Kun osaan tehdä pitovoitelun, niin ymmärrän kyllä, että sopivan karvapohjasuksen valinta on todella vaikea tehtävä ja onnistuu ilmeisen harvoin. Ja on varmaan niinkin, että harvalla kauppiaalla on niin suuri suksivarasto, että sieltä edes voisi löytyä se hyvä karvapohjasuksi juuri sille ostajalle. Kaupiaan tehtävä on kuitenkin myydä ne karvapohjasukset, kun niitä tultiin ostamaan. Se on herkkä väline tuommoinen karvapohjasuksi. Jos hiihtäjän paino nousee tai laskee esim 5 kg, niin entisellä hyvälläkään suksella ei tee juuri mitään. Mutta tavallinen pitovoideltava, purkki, liisteri tai pitoteippi, on paljon parempi. Kunhan suksessa vain on riittävästi jäykkyyttä, niin voidekerroksen paksuutta ja hieman pituuttakin lisäämällä sen saa toimimaan erinomaisesti tai ainakin kelvollisesti. Ja jos oikein helpolla haluaa päästä, niin pitoteippisuksi on ehdoton. Toimii kaikilla keleillä ja sama pitoteippi pelaa satoja kilometrejä, riittävän hyvin kuntoilijalle. Toki purkilla ja liisterillä pääsee tietyillä keleillä parempaan lopputulokseen.

Ympäri mennään, yhteen tullaan. Joku saattaa muistaa nuo jo 80-luvulta. Muistaakseni ainakin Lampisena sai... Olivat silloinkin sunnuntai-hiihtäjän kompromissi.

Mikä ihmeen trolli tuo aloittaja on ?
Tai toinen vaihtoehto on se, että hänen hiihtotekniikkansa on niin huono, että hänelle sopisivat nanogripit paremmin. Ne sopivat aloittelevillekin hiihtäjille, koska ne eivät vaadi hyvää hiihtotekniikkaa. Karvapohja sukset ovat erilaisia, sillä niistä saa parhaan hyödyn kun hiihtotekniikka on kunnossa. Eivät voideltavatkaan sukset toimi kunnolla, jos hiihtotekniikka on kehno.
Itselläni on kilpatason Rossignolin luistelusukset, samoin kilpatason Rossignolin perinteiset voideltavat sukset ja Fisherin Twin skin race karvapohjat. Oman kokemukseni mukaan karvapohjat toimivat erinomaisesti oikeastaan kelillä kuin kelillä, mutta minun hiihtotekniikkani on kunnossa ja sukset on optimoitu minulle painon ja pituuden mukaan.
Vaimollani on Atomicin karvapohjat, Atomicin perinteisen tyylin kilpasukset ja Fisherin kilpatason luistelusukset.
Myös hänen käytössään karvapohjat ovat toimineet erinomaisesti.

Siis älkää uskoko noita trolleja. He ovat ilmeisesti suksikauppiaita ja heillä on varmasti ketunhäntä kainalossa.

Lisäksi kehotan unohtamaan kotimaiset karvapohja sukset. Ne eivät ole kilpailukykyisiä Rossignolin, Atomicin, Salomonin, Fisherin tai Madshusin kanssa. Mainittujen valmistajien resurssit ovat paljon suuremmat kuin Peltosella tai Karhulla, ja siitä johtuen ne kykenevät kehittämään paljon edistyksellisempiä suksia.

Jännä juttu. Itse testasin kaikki isot karvasuksimerkit. Vain peltosen ja madshusin suksi toimi minulla. Osaan hiihtää. Kaupasta ei Peltoselta löytynyt minun painoluokan suksea joten voi arvata minkä ostin. Salomonin toiseksi halvin karvasuksi toimi jotenkuten, siihen sai kahta erilaista karvaa, joten totesin turhakkeeksi. Karhu oli ainoa jota en testannut, kun niitä ei missään ollu. Fischerin kehutut sukset palautin kauppaan, kun ensi ihastuksen jälkeen totesin ne täysin kelvottomaksi pidempään käyttöön, se on ainoa merkki magneettikarvojen lisäksi, jossa karva ei pysy kiinni. Fischerin karvaliuska on toki kapein ja siksi mekaanisesti heikoin.

Keskieurooppalaiset osaa tehdä suksia 50-60 kiloiselle, se on totta. Vaimolle ostaisi. Todennäköisesti rossarin karvasukset.

Minä en osaa hiihtää enkä voidella. Tänään kuitenkin hiihdin tunnin verran suksillani joissa pitoteippiä on vielä vähän jäljellä. Nehän tietysti lipsui, mutta käsivoimien avulla kuitenkin tuon tunnin hiihtelin.
Vaimo hiihteli omilla karvasuksillaan samoin tunteroisen kunnes ilmoitti saaneensa tarpeekseen siltä päivältä.
Halusin kokeilla millaiset sukset nuo karvaset on ja koska meillä on melkoinen painoero (45kg) niin siirrettiin siteitä siihen missä niiden tulee olla jos haetaan parasta luistoa, siteen asento muistaakseni -3.
Kokemuksena siitä ihmeellinen että vaikka ne ovat hänen painolleen sopivat niin minäkin pystyin niillä etenemään ja helpommalla kuin omillani.
Hankkisin samanlaiset jos asuisimme paikkakunnalla jossa hiihtokausi on pitempi kuin täällä länsirannikolla.

Oon ite sunnuntaihiihtäjä ja karvapohjat käytössä. Ihan hyvin ovat pelanneet. Aamulla karvasuksilla ja illalla sitten vaimon karvakolmiolla. Hyvin luistaa.

Enpä ole moisilla päreillä ennen hiihtänyt. Pitoa ei yhtään ja luistoa ei senkään vertaa. 10 vuotta vanhat Peltosen nanogrip sukset päihittää moiset mennen tullen .

Minulla on karvapohjat ja pitoa ainakin on ihan kunnolla. Mun painoselle kun ei jäykinkään ole liian jäykkä. Kakkosnelonenkin taipuu alla.

Eli en jaksa kyllä uskoa, että pito on karvasuksilla ongelma. Enemmänkin suksi luistaa vain pakkaskelillä ja mielellään jäisellä ladulla, eli muuten ei oikein homma etene.

Suojakelillä on parempi keskittyä muihin juttuihin

Ei tehe karvapohjilla mittään se on tosi. Eikä pijä nanogripitkään. Mie rautasahan terällä vetelin pitoalueelle takavitaseen karhennuksen ja jopa pitää. Luistosssa ei ole normaalisti vikkaa ollukaan. Vasite kuiten olen pikavoiteita ääripään kelleihin lissäilly.

Mie olen hiihelly pitoteippisuksilla. Pellaa aina riittävän hyvin, jos ei kilpaa hiihä. On huoleton juttu, kun kestää jopa satoja kilometrejä. Ja jos käypi niin , että tulee hiiheltyä liikaa ja paino tippuu ja rupee lipsumaan, niin pikkusen lissää pitoteippiä ja taas on sukset huippukunnossa. Kerran testasin karvapohjia, kun oli testitapahtuma ja löyty just mulle sopivat sukset. Hiihtele niilläkin, mutta pitoteippi on selvästi parempi.

Tuo teippi homma se on mulla kokeilemata, helpolta näytti ainakin laittaminen. Se on tuo karvapohja kaiketi tehty hihtamista paremmin ossaavalle jokka paukauttaa suksen kiinni laun pintaan, ja jäykkyys pittää olla justiin. Naapuri kirvasi kansa helevettiin kun makso 350 Ficherin karvapohjista ja haarakäyntiä konuaa mäit ylös. Se kun vallanki ikää on, pittääpi olla seinäpito taikka tullee nivustyrä.

Ainakin tämä hiihtolomaviikko paljasti sen, miksi karvapohja kehitettiin, jäänestoaineen kanssa. En muista aiemmilta vuosilta näin vaikeita kelejä. Muut kävelivät jäätyneillä purkeillaan ja liistereillään, vain pitopohjasukset toimivat.

Jos satut valitsemaan toimivan parin, on se kultaakin kalliimpi tunturissa.

Pitopohjia kritisoi ne, joilla niitä ei ole tahi joille on annettu väärän jäykkyiset , joissa mohair on pohjassa myös liun aikana tai ei ota potkussa ollenkaan.

Kehittävät kuulemma mohairia paremmin taakse tarraavaa karvaa, synteettistä, joka luistaa eteenpäin. Sitä voi laittaa pidon alkuun ja loppuun, jolloin suksi ei ole niin tarkka painosta ja potkun tasaisuudesta.

Tässä puolueeton kommentti : (kaksi tuntia sitten) Satoi lunta, lämpötila -1 Itsellä oli pohjassa vauhdin punanen nollan kahen puolen. Pelasi kohtalaisen hyvin.
Parikymmentä koululaista liikuntatunnilla,, melkein kaikilla skinit Eri merkkisiä.
Kymmenen sentin paakut kaikilla pohjissa. Tunti keskeytettiin. Lausunto viime talvelta. " tökkäsi kovassa laskussa kaarnan palaseen tai puu roskaan, tuli pysähys kuin seinään.. vain tuuri pelasti pahan tällin tukkipetäjään.
Koko ajan ovat noiden kanssa vaikeukasissa. Hyvää tässä on, että nyt voi ostaa normisuksea käytettynä "asevelihintaan " huippupareja;) Pitää erottaa ns. zerot noista karvap******tä;)

Jos jotain pitää kieltää, niin se on voitelematon tai väärin voideltu suksi sekä sillä tunturiin lähteminen, etenkin kevätkeliin. Sieltä ei pääse pois kuin Pelastuslaitoksen toimesta (jos viittivät hakea, sekän ei ole enää Sipilän PM kauden jälkeen varmaa).

Vanha totuus

Nyt kun kiimahanget,

Ainut mikä toimii


PITOPOHJA, eritoten karvat, mukaan jäänestoa

Suomupohja kuluu, mutta niitä voi yhä karhentaa ja sitten hiihtää kilpailijoiden pitopohjilla, jotka harrastajasta tuntuu siltä, etteivät pidä ollenkaan. Mutta ne onkin tarkoitetut erittäin vaikeisiin keleihin.

SKIN-SUKSI pitäisi määrätä kuntohiihtäjille pakolliseksi. Ja niinhän kaupat ovat tekemässäkin, voideltavaa suksea vaikeaa löytää.

Kävin tänään kokeilemassa. Ei luistanut, vaikka kuulemma täällä Kolilla on hyvät ladut.

Oon ajanu omilla karvasuksilla nyt 3 vuotta, enkä oo oikeestaan löytäny sellasta keliä vielä, missä ei oo pitäny. Ainoo alusta, missä karva ei oo pitäny on ollu jäähallin jäällä, missä toki harvemmin tulee hiihettyä.

Oma tahti on yleensä 5-6 km/h pertsan lenkillä ja kilsoja tulee vuodessa 1200-1500 km kaudessa. Eihän nuo kilpasukset ole, mutta minun löntystelytahdille sopivat ja suosittelen.

Hiihdän enimmäkseen luistellen, mutta myös perinteistä. Käytän aika voimakasta potkua.

Karvapohjia en ole kokeillut. Kaikesta päätellen tuottaisi hiihtotyylilläni harmaita hiuksia.

Karhun Optigripin nanopohja toimii hyvin vain vesikelillä, pakkasella ei löydy pitoa eikä luistoa. Uusien Optigripien mainostetaan toimivan paremmin pakkasella, mutta ei ole tullut kokeiltua. Pitoteippi voideltavassa suksessa on taas liian altis yllätyksille.

Äskettäin kaivoin esille 30 vuotta vanhat Karhun kapeat suomupohjasukseni. Totesin, että erinomainen pito monissa olosuhteissa ja pakkasellakin siedettävä luisto. Kaikin puolin vakaat hiihdettävät eikä jarruta erityisemmin alamäessäkään, vaikka painoa on tullut lisää näiden 30 vuoden aikana.

Harmi, ettei tuollaisella pohjalla olevia suksia saa enää. Suksivalmistajien tietysti kannattaa kehittää yhä uusia pohjaratkaisuja, jotta kauppa kävisi jatkuvasti.

Fischeriltä löytyy yhä Crown -pitopohjia palamaisella kuvioinnilla juniorikokoja. Itselläni on vastaavat noin 15 vuotta vanhat aikuisten kokoa, mutta niiden pito ei tunnu riittävän. Ehkä liian jäykät.

Kyllä parin vuoden kokemuksella noista keinokarvapohjista, voin kyllä todeta, ettei ole minkin voittanutta! Ei voi edes puhua samana päivänä nyky ”karvapohjista”, verrattuna oikeisiin minkkipohjaisiin vanhoihin Jääkarhuihin. Olis edes joku firma, joka laittais nykyisiin suksinn minkinkarvasoiroja, niin heti ostaisin!

Väärin valituilla karvapohjasuksilla hiihtäminen pitää kieltää jo ihan kirvoamisen vuoksi.