Häpeän jatkuvaa ihastumistani

totaalinennolla

Olen varmasti tämän pallon tyhmin ihminen ja syntynyt pelkäksi uhriksi ja hyväksikäytettäväksi. Totuus on ettei kukaan mies ole minua koskaan rakastanut. Itse olen mukamas "rakastunut" monesti. Kaikkein voimakkaimpia on kaukorakkaudet ja salaihastumiset, en ole kasvanut yhtään henkisesti 12-vuotiaasta, enkä näemmä kypsy. HÄpeäni meni niin pitkälle, että rupesin syömään neurolepteja etten olisi niin ihastunut itseäni 18 vuotta nuorempaan mieheen, että tunteet kuolisi. Nyt sen sitten pystynyt edes opiskeluun, joten neuroleptit jäi tauolle. Nyt sitten itsariajatukset pyörii mielessä ja ajattelin tänään tehdä itsemurhan. EN siihen kuitenkaan pysty koska olen luuseri, kuinkahan mobnta tuhatta kertaa olen haaveillutkaan itsarista. . Entinen exäni oli ihan kamala, olisin vain halunnut mielikuvituksessani levätä tämän nuoren ihastukseni olalla, koska tämä vaikutti kiltiltä ihmiseltä. Exäni raiskasi minut ja sen sijaan että olisin käsitellyt tunteitani, menin ihastumaan kahteen uuteen yhtäaikaa, toivoen että he korjaisivat tämän väärän tunteen sisällä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olen totaalinen haaskio ja luuseri ja haaskaan kaikkien aikaa. Olen varmaan rumakin kuin petolinnun perse. Olen aivovammainen, minulla on adhd ja autismi yhtäaikaa. Oeln aina liian idealisti ja näen ihmisissä vain hyvää. Vaikka he hakkaisi minua tai nälvisi kaikin tavoin. Sen takia kohtaan vain väkivaltaisia ukkoja. Kukaan ei pidä minusta koska olen liian tunteellinen. Sen takia patoan niitä sisälleni. Eikä sekään auta. Minusta paistaa epänormaalius kilometrien päähän. Uusi ihastukseni ei edes huomaa minua. Voi itku kun pitää olla elossa kun ei uskalla itseään tappaa.

4

<50

Vastaukset

  • Oletko käynyt terapiassa? Homeopatiakin voisi auttaa. Ihastumisten sijaan auta muita ihmisiä, se auttaa itseäsikin.

  • kinkkiseltä tilanteelta kuulostaa. Toivottavasti löydät jonkun ulospääsyn tilanteesta., joten voimia sinulle. Huomaan itsessäni vähän samanlaisia piirteitä. Ei tämä elämä oikein täydellä painollaan mene. Mutta menköön miten menee.

  • Älä luovuta, kuuntele ittees vaikka sisäinen ääni sanoiskin tosi kipeitä asioita. Kysy siltä ääneltäs miks se ajattelee niin, ja miks se haluaa ihastua aina uusiin.

    Ja sä taidat ainakin alitajuisesti haluta nähdä ihmisissä parhaan puolen. Ihmisissä on tosi paljon potentiaalia hyvään, mutta niissä on myös potentiaalia satuttaa muita paljon. Ja ihmiset on onnellisimmillaan kun toinen hyväksyy niiden pahemmatkin puolet, ymmärtää että ne on tulos siitä ettei ole kasvanut tarpeeksi ja liian kuormittunut elämä.
    Ja se lähtee siitä että hyväksyt ittes sellasena ku oot, ja ymmärrät että sullakin on oikeus elämään ja onneen. Sitä voi olla vaikee käsittää ja uskoa, mutta tässä maailmassa ei ole yhtäkään elollista oliota jolla ei olisi sitä oikeutta. Sä et ole poikkeus siinä mielessä.

    Sun kannattaa varmaan olla yksin, pitkän aikaa. Ja harkita terapiaa, tai joku luottoystävä jolle voi puhua asioista. Mutta jo pelkkä yksinolo auttaa sua purkamaan tunteita, varsinkaan kun et rupee turruttaan ja hämään ittees millään vaan makaat sohvalla ja kävelet luonnossa ja teet arkisia tylsiä asioita suurimman osan päivästä yksin. Jotenkin saan sen kuvan että tarvit mielenrauhaa.

  • Vaikutat kiltiltä ja hyvin herkältä ihmiseltä. Ajan kuluessa tilanteet usein tasoittuu jos se yhtään lohduttaa, lääkityksen muutoksetkin voivat aiheuttaa pitkään sekavaa oloa. Ajan oloon varmasti asiat sutviutuu parempaan suuntaan.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.