IDEA on, henkilöt on, tarina, joka on pyörinyt mielessä jo pitkään eikä jätä rauhaan, SE tarina, josta en luovu. Osa yksityiskohdista selvitetty, muutamia epäselvyyksiä juonessa vielä, epäjohdonmukaisuuksia, jotka loputkin varmasti ajan kanssa selviää.
Mutta kirjoittaminen tökkii - liian pitkä tauko edellisistä, kun tätä vain olen pohtinut pari vuotta, eikä tuota kirjoituskokemusta muutenkaan niin valvasti ole (kun ei ikääkään;)). Nyt on 60 liuskaa kyllä jo jonkinlaista versiota, suurin osa alusta ja sitten vähän sieltä täältä. Jos tarinaa katsoo niin ehkä viidesosa on selvitetty.
Mutta kirjoittaminen tuntuu epävarmalta, ihan perus virkkeiden muodostaminenkin. Välillä kirjoitan kuin tv-komediaa, pieniä pätkiä peräkkäin.
Miten saada tarinasta/tekstistä käsinkosketeltava, todellinen?
Miten saada kerronnasta/kuvailusta vahvaa, tukevaa, täyteläistä, ei vain kevyttä raapaisua sieltä täältä?
Miten saada rakenteesta tasapainoinen, yhtenäinen, aidosti jatkuva?
Ja kaikesta lukijalle helposti seurattavaa, sopivasti selittävää, kiinnostavaa, mukaansatempaavaa?
Mutta kirjoittaminen tökkii - liian pitkä tauko edellisistä, kun tätä vain olen pohtinut pari vuotta, eikä tuota kirjoituskokemusta muutenkaan niin valvasti ole (kun ei ikääkään;)). Nyt on 60 liuskaa kyllä jo jonkinlaista versiota, suurin osa alusta ja sitten vähän sieltä täältä. Jos tarinaa katsoo niin ehkä viidesosa on selvitetty.
Mutta kirjoittaminen tuntuu epävarmalta, ihan perus virkkeiden muodostaminenkin. Välillä kirjoitan kuin tv-komediaa, pieniä pätkiä peräkkäin.
Miten saada tarinasta/tekstistä käsinkosketeltava, todellinen?
Miten saada kerronnasta/kuvailusta vahvaa, tukevaa, täyteläistä, ei vain kevyttä raapaisua sieltä täältä?
Miten saada rakenteesta tasapainoinen, yhtenäinen, aidosti jatkuva?
Ja kaikesta lukijalle helposti seurattavaa, sopivasti selittävää, kiinnostavaa, mukaansatempaavaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Esität monta kysymystä samasta aiheesta, mutta yksiselitteistä vastausta hyvään kirjoittamiseen tuskin löytyy. Mitä siihen nyt tarvitaan... tietoa, opiskelua, oleellisten asioiden näkemistä, intohimoa, lahjakkuutta, kokemusta, kärsimystä, kärsivällisyyttä, herkkyyttä, tiedonjanoa, näyttämisenhalua, ymmärrystä taiteesta ja ihmisistä yleensä, jne. eikä mikään välttämättä takaa mitään.
Suosittelen silti kirjoittamaan tarinaasi vaikka tökkiikin. Kirjoita pois vaikka kirjoitus tuntuisi kuinka lattealta tahansa. Yritä saada kertomuksesi tapahtumaketju edes jotenkuten aukottomaksi alusta-loppuun tekstiksi.
Jätä se sitten lojumaan jonnekin ja palaa työstämään sitä vasta kun se lukiessa tuntuu melkein vieraalta itsellesi. Silloin näet sen edes jokseenkin samoin kuin joku pääsi ulkopuolinen henkilö, ja todennäköisesti myös näet kuinka minkäkin lauseen voisi paremmin ilmaista, jotta haettu pointti tulisi selkeämmäksi. Kirjoita näin koko tarina uudelleen ja paremmin, vanhan ja surkean päälle. Jätä se sitten taas hautumaan ja jatkotyöstä sitä joskus kun olet jo unohtanut sen. Välissä voit kirjoittaa/korjailla toisia tarinoita, tai vaikka hoitaa bonsai-puuta.
Juu ei kai tässä muu auta, kun kirjottaa vaan. Joskus vaan tulee noita epätoivon hetkiä/päiviä, jolloin ei jaksa uskoa itseensä, saati sitten projektin onnistumiseen.
Mutta kiitos, tuo kannusti jo paljon!
Lisääkin vinkkejä/mielipiteitä otetaan vastaan.
Nyt takaisin tekstin ääreen...:)
Tosin näidenkään toimivuudesta en mene takuuseen.
Ensinnäkin kohtiin jotka kaipaavat lisäselvitystä (joka aina hidastaa hyvin sujuvaa kirjoitusta, tai saa eksymään nettiin, muka etsimään tietoa.) Jos joku asia kaipaa tarkennusta, laita kirjoittaessa pelkkä * sanan tai lauseen perään ja käy noita läpi niinä aikoina kun kirjoittaminen muutenkin jumii.
Itse kirjoitan käsin ja koneella, kun toinen tökkii toinen yleensä sujuu joten kuten.
Eli osta nippu vihkoja, ripottele niitä pitkin ja poikin ja kun mieleesi tulee tarinaan liittyvä kohtaus kirjaa se ylös, yleensä perässä seuraa toinen kohtaus ja ehkä osa kolmattakin. Noita ei kannata päästää ohi vain siksi että kone on jo kiinni tai tv:stä tulee jotain katsottavaa. Nappaa vihko ja sanat kiinni kansiin turvaan.
Kun tarina on noinkin ehyt, tee paperille suunnitelmia. Piirrä pitkä viiva, jaa tapahtumat viivalle, saat ne lineaariseen järjestykseen. Näet minkä verran tyhjiä kohtia tai aukkoja on. Onko niille tehtävä jotain? jne.
Todellinen tarinasta tulee kunhan astut tarinan maailmaan, kerrot mitä näet ja koet, haistat ja maistat. Pysähdy johonkin kohtaukseen ja katsele rauhassa ympärille ilman, että yrität saada tapahtumia sanoiksi paperille, tai näytölle.
Hidastaminen yleensä auttaa tuohon pintaraapaisu vaikutelmaan. Pysähdy yksityiskohtien ääreen. Tsuumaa näkymää, laajenna kuvaa tai tarkenna lähikuvaksi. Ota kaikki aistit käyttöön.
Jotain ohjeita rakenteeseen löytyy tuoltakin.
http://www.saunalahti.fi/~etaopit/Teletopelius/luova/luova3c.htm
Tuohon "Ja kaikesta lukijalle helposti seurattavaa, sopivasti selittävää, kiinnostavaa, mukaansatempaavaa? " En minäkään osaa vastata. Ainakaan ihan vielä. :)