niin,eli mistä olette löytäneet tämän hetkisenne rakkaanne?x)
mistä olette löytäneet kultanne..
tytsky
252698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
...
menin lukioon ja parin kuukauden päästä olin löytänyt oman kultani omasta ryhmästä. niin inhottavassa paikassakin kuin koulu voi olla jotain hyvää:)
Omasta luokasta siis...Sieltä mä sen löysin!
mä juttelin eka kerran netissä ja näin ensimmäisen kerran kaverilla sitä.:)
rakkaani netistä :P ollaan tunnettu yli vuoden verran ja yhessä oltu kolme kk. :D
..tavattiin kavereiden kautta, hän muualta. Tunnettiin noin vuosi ennen seurustelun aloittamista ja nyt seurusteltu reilu vuosi
netissä ja sit kun tavattiin irl rakastuttiin.
no mä olin yhesti yksissä bileissä ja olin aika maassa...
niin tää mun tämän hetkinen kultani tuli ja rupes puhuun mun kaa...
pidin tätä suorastaan ihmeenä sillä ennen tätä mulle ei oo kukaan tullu jutteleen
ja en oo itekään uskaltanu mennä koskaan kellekään puhuun(ujo kun olen)...
mutta onneks se tuli jutteleen mulle...
tänään pidettiin leffa-ilta täällä mun luona
ja mä vaan rakastan sitä kokoajan enemmän ja enemmän
No se tapahtui elokuun puolessa välissä vuonna 2003. Tavattiin niinkin odottamattomassa paikassa kun Junassa..=) tarkemmin sanottuna junan tupakkakopissa.. oli sentään jotain hyötyä tuosta tupakanpoltostakin..
nyt ollaan jo oltu kohta puoitoista vuotta kimpassa ja vaikka välimatkaa oli aluksi muutama sata kilometriä... ei ole enää.. =)
minkä ikänen olet? :)
toivon, että vastaisit.. :)
jos sä minua tarkoitit niin olen pian 18...
ei siinä mitään ainahan saa kysyä =)
olin 16 kun tapasimme...
en mistään ja tuskin tulen löytämäänkään ketään ikinä.
Eli jotain hyötyä oli siitäkin, että sinne menin, vaikka ensin pelottikin, kun ei ketään tuntenut sieltä.Ja nyt on ihana jätkäkaveri, ei vois parempaa toivoa....
löysin rakkaani vuonna 1999 koulusta
En usko että, sitä kunnon kultaa edes on taikka tulee olemaan ennemmin taikka myöhemmin ero kuitenkin koittaa. No jaa itsellä ollut monia suhteita mutta, toisaalta kunnon kultaa ei ole tullut ja tuskin koskaan edes tulee.
Ja niin jos seurustelee jonkun kanssa se ei ole ylpeyden aihe että, olisi muita parempi silloin. Se ei tasan tee parempaa ihmistä vaikka seurustelisi. Ja reteilimisen aihetta siitä saisi ainoastaan vihaajia ja muutenkin saisi mennä silloin itseensä.
En enään aijo varmaan edes rakastua tuntuu että, se on turhaa sillä sydän o jo valmiiksi jäätynyt ja tuntuu siltä että, nytten jatkossa en aijo välttämättä ketään päästä lähelleni sillä vaikka sanoisi että, olet hyvännäköinen ottaisin sen ainoastaan vitt*iluna eli negatiivisesti.
No jaa onnea niille joilla on se kulta arvaa vaan kuinka monta muuta haluaisi itselleen kullan niitä on paljon paljon. Enemmän kuin niitä joilla se kulta on joten onnea niille jotka sen ovat saaneet itse en varmaan tule saamaan edes sellaista.
Toisaalta jos tässä elämässä niillä joilla ei ole kultaa kuolisi jokainen sellainen täällä maailmassa oli yli puolet vähemmän ihmisiä ja en tiedä olisiko se hyvä vai huono asia. Varmaan siinä asiassa olisi hyvää sekä pahaa saman verran.
No jaa kenenkään en haluaisi kuolevan. Jos jonkun pitäisi kuolla ja voisi pelastaa muut täällä maailmassa kuolemalla niin itseni. Jos voisin pelastaa vaikka 1000 ihmistä murhaamalla itseni varmasti tekisin sen. Mutta, en voi sillä tämä maailma on todella julma jossa on yhtä paljon hyvää sekä pahaa.
Jos nyt näin vanhempana sanoisin niin puhut ihan höpöjä....
vaikka kuinka olis kokemusta seurusteluista olet vasta 16 niin sulla on niin paljon elämää vielä edessä verrattuna kuinka paljon sitä on takana...
kyllä se tulee jos on tullakseen. jotkut löytää sen 15 veenä, jotkut vasta komekymppisinä jotkut vasta vieläkin myöhemmin...
ei saa mennä koskaan sanomaa että no mulle ei koskaan tule tapahtumaan sitä tai tätä. tai että koskaan ette tulisi saamaan jotakin. ette te voi tietää mitä elämä tuo tullessaan..
varsinkin ku ikää on vielä noin vähän. ja vaikka itse vaan olen muutaman vuoden vanhempi niin silti asennoidun elämään, että se tuo tullessaan mitä tuo ja mielenkiinnolla sitä elää elämäänsä koska koskaan ei voi tietää mitä seuraavana päivänä tulee tapahtumaan..
Jokainen meistä aikuistuu joskus ja muutumme. vielä senkin jälkeen ku on 18 ikälasissa..
ja sille ei yksinkertaisesti voi mitään että joillain on vaan hinku, seurustella, jotkut odottaa sitä oikeaa, jotkut eivät koskaan saa ketää, jotkut pitää haaremia jne...
Mutta jokainen voi muuttua ja jokainen taaplaa tyylillään.. Mutta aina te ette voi tietää mitä omalla kohdallanne tapahtuu.,..
ja kyllä sulla on ikää niin vähän että en vain voi olla sanomatta että kyllä sinäkin Young-man-88 tulet vielä joskus löytämään jonkun. Voi oikeastaan ehkä tehdä hyvääkin jos joskus pidätte taukoa noista suhteista.. Ja sitten latautuneena lähtee hyvillä mielin metsästämään uusia suhteita ja kokemushan on se joka parhaiten opettaa niin ennenku alatte uuteen suhteeseen niin muistelkaa mikä niissä entisissä meni pieleen ja punnitkaa sitten sitä uutta tyyppiä verraten niihin entisiin. Ja sen kautta miettikää että kannattaako alkaa olemaan tyypin kanssa välttääksenne samat negatiiviset kokemukset uudestaan..
Että sellasta... =)
Rattoisaa talven loppuja kaikille jotka tekstin loppuun asti selvisivät... :)
Taukoa voisi pitää koko loppu elämän ainakaan ei tarvitsisi murehtia siitä että, petettäisiin taikka jotain vastaavaa tapahtuisi. Tauko kyllä todella tekisi hyvää ja varsinkin elin ikäinen tauko :/. Ja ei millään pahalla mutta, ei hyvälläkään.
Mielummin kuuntelisin vieläkin vanhemmilta kommentteja joilla on yli puolet enemmän ikää kuin sinulla. Ja niin jos itse päätän niin minulle todella ei tule sitä oikeaa ja toisaalta on jo ollut pitempää se mielipide että, sitä ei tule. Joten pysyn edelleen mielipiteessäni.
Ja niin totta jokainen aikuistuu joskus ja muutumme, melkein totta täysin. Se ei ole kylläkään 100% jotkut eivät aikuistu ikinä. Olisihan ainakin yksi positiivinen asia kukaan ei saisi omistaa minua vaikka kun naimisiin menee ei silloinkaan omista täysin.
Kuitenkin ei edes sitäkään mitä tulisi avioliitossa. Ja minun luottamuksellani kukaan ei sitä todella tule ikinä edes ansaitsemaan. Sillä kehenkään naiseen en ole luottanut 100% perheen jäseniin kylläkin melkein 100%. Kuitenkin ilman luottamusta ei saa rakkautta eikä paljon muutakaan kuitenkin toisaalta aika sama.
Ja niin iästä sen verran vaikka ikää olisi vähän kokemusta voi olla siltikin sitäkin enemmän joka on faktaa. Se o totta olen nuori mutta, kuitenkin tässäkin iässä voi jo tietää mitä haluaa. Ja nyt alkaa tuntua siltä että, en halua tässä elämässä mitään. Muuta, kun elää päivä kerrallaan ja ilman suhteita. Ja muutenkin kuulua heihin jotka eivät saa kultaa.
Ja parempi niin suhteisiin ei ole edes mitään järkeä ryhtyä sillä kuitenkin tulisi petetyksi taikka jotain vastaavaa tapahtuisi. Joten säästyy siltäkin harmilta ja muutenkin ei tarvitse nähdä yhtään ylimäärästä kyyneltä.
Ja niin vielä lisäksi jos joku väittää että, tämä olisi joku päähän pistos tiedoksi tälläin olen ajatellut jo 3vuotta joten ei todella ole päähän pistos. Joten olen miettinyt yksin elämää pitkään ilman avioliittoa ja ylimääräisiä pettymyksiä taikka jotain vastaavaa.
No jos sitä haluaa yksinäisenä sutena taaplata niin kukaan ei estä.
~Ja parempi niin suhteisiin ei ole edes mitään järkeä ryhtyä sillä kuitenkin tulisi petetyksi taikka jotain vastaavaa tapahtuisi. Joten säästyy siltäkin harmilta ja muutenkin ei tarvitse nähdä yhtään ylimäärästä kyyneltä.~
Eivät kaikki ole pettureita ja kyllä niitä aivan uskollisiakin löytyy. Jos kaikki tässä maailmassa pelkäisivät että toinen pettää vaikka olisi kuinka rehellinen niin silloin ihmiset olisivat kyllä aivan hulluja,...
Ja luottaminen myös kytkeytyy hyvin vahvasti toisen rehellisyyteen...
mutta jokainen taaplaa tyylillään..
ja ps. Ei täältä varmaan kovin paljon tule kommenttia noilta 30-40 vuotiailta koska tää on on nuorten osasto...
Löysin oman rakkaani lapsuudenkaverin pippaloista vuosi sitten :) Tosin ei ihan heti alettu seurustella meni siihenkin muutamaa kuukautta vaille vuosi ennenkun tajusin kuinka ihana immeinen on kyseessä :)
löysin maailman ihanimman miehen. Yhdessä oltu n. 2v.
..pikkuiselta jalkapallo kentältä
Olin eilen netissä,ja toheloin tarkotuksella ja pyysin viereiseltä pojalta apua ja koht annoin lapun lähes kahville ja numeron ja siit se alko....
Eli minä kohtasin poikaystäväni näytelmäryhmässä vajaa vuosi sitten. Olimme kyllä aiemminkin toisiamme nähneet opiskelun merkeissä, mutta paikallisessa teatterissa näytelmää tehdessämme kumpikin näki toisensa eri tavalla. Molempien kiinnostus heräsi silloin. Ensin tapailimme harjoitusten ulkopuolella ystävinä, siitä suhde sitten syveni ja nyt olemme olleet puoli vuotta yhdessä. :))
Istuin ystäväni luona ja katsottiin telkkarista Salkkareita... Sitten tuli viesti: "Onko tää ***** numero?" Siitä se kaikki lähinnä lähti. Tää jätkä on samasta koulusta ku minä ja se oli vaan päättäny laittaa viestiä. Ensin tekstailtiin ja sit nähtiin pariin kertaan.. Nyt me ollaan ns. "oltu yhessä" noin 6kk. Tai siis tarkemmin siitä on 6kk kun sain ton viestin. Mutta joskus tuntuu että olis ollu vaan kaikille paras jos sitä ei olisi tullut.....
Sähly treeneistä.