Älkäämme aikuiset naiset alistuko, vaikka nuoremmat katsovatkin meitä pitkin nenänvarttaan, kateellisia ne vain ovat koska luulevat, että meillä menee aina hienosti, on muka huimat eläkkeet, matkustelemme tämän tästä etelässä ym. Mutta elämänkokemus ja hyvät muistot, niitä ei voi antaa pois. Onneksi dementia pitää huolen, että huonoja ei muistetakaan. Ja naiset, ajatelkaa miten on mukava keskustella vapaasti myös miespuolisten kanssa, eikä kukaan ajattele, että nyt tuo yrittää iskeä! Ja jos joskus joku juttu menee pieleen, kaikki menee vanhuuden piikkiin.
Elämä oli köyhän perheen lapsena ihanaa ja on sitä aikuisenakin, eikö vaan!
Elämä oli köyhän perheen lapsena ihanaa ja on sitä aikuisenakin, eikö vaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
ikäkauteen sisältyy oma mielekkyytensä ja ilonsa. Jokainen sukupolvi myös tekee uutta latua jossain mielessä.
Meidän vanhempienmme ikäluokka oli sairaampi ja lyhytikäisempi, eivätkä monetkaan heistä käyneet koskaan ulkomailla.
Lukenut olen , tai televisiosta kuullut, että nykyisin sairastutaan pisti sitä suuhunsa vaikka mitä.
Lääkärillä käynnit ovat mahdottomia, mennään pienestäkin tikun pistosta valittamaan.
Myönnän toki sen, että vanhanajan ihmisillä ei ollut niin hyviä mahdollisuuksia hoidattaa oikeita sairauksiaan kuin nykyisin, mutta näinkin pitkän elämäni aikana olen huomannut monen kivun paranevan ilman tohtoriakin.
Itselläni selkä vaivasi työ-aikana niin että jouduin sairaslomalle useasti.
Kerran nyt eläkkeellä ollessani putosin ja loukkasin selkäni niin, että kuvauksessa kahden kuukauden kuluttua huomattiin sen murtuneen.
Vanha selkäsärky meni tuon murtumisen takia sen siliän tien, ja ilman lääkäriä.
En ole myöskään käynyt missään ulkomailla , Ruotsia ja Viroa lukuunottamatta, enkä pidä sitä minään merkkinä lyhyt-tai pitkäikäisyydestä.
Moni kulkee ja koluaa maailmaa pitkin ja poikin, mutta ei hyvässä lykyssä tiedä edes missä on Mikkeli.
Dementiassa on se paha puoli, että uusimmat asiat unohtuvat ensin ja lapsuuden asiat, usein niiden ikävät puolet, jäävät viimeisiksi.
En tiedä ikääsi, mutta itse 47v. naisena olen työssäni yli 30v. aikana tavannut paljon ns. ikäihmisiä ja täytyy sanoa että mukavampia ja ihanampia mitä elämässäni olen tavannut. Olenko siis törmännyt vain sattumalta juuri heihin. Myös omat läheiset vanhemmat ihmiset ovat kerrassaan hurmaavia, huumori lentää vaikka on liikuntarajoitteisuutta ja muitakin vaivoja vaikka millä mitalla. Kyllä heillä varmasti on huonojakin päiviä niikuin kaikilla ihmisillä.
Kuitenkin aika monella on tosi positiivinen elämänasenne. Ei ole merkitystä kasvojen rypyillä kun sisältö on puhdasta kultaa.
silmissä. Olet ihastuttavan positiivinen lapsi. Uskallan sanoa näin, koska itse olen pitkälti yli 60. Olisihan sitä maailmassa ikäviä asioita muisteltavana, mutta yritetään olla muistamatta niitä. Onhan minuakin kolmen lapsen ja ukon kuolema ottaneet koville, mutta yksi ihana lapsi säästyi. Kiitos siitä. Meillä jokaisella on varmasti joskus kurjia päiviä, jolloin tuntuu. että kaikki on solmussa. Mutta kun pääsemme sängystä ylös ja edes jollakin tapaa linkuttamaan tällä maailman tiellä, on kaikki vähän siedettävämpää.
Ulkomailla en ole koskaan käynyt, enkä sitä kaipaakaan. Nuorena ei ollut vara matkustella ja nyt vanhanakaan siitä ei olisi mitään iloa kun ei kunnolla näe, eikä kuule, eikä voi kuljeskella ympäriinsä pällistelemässä. Mutta mutta, nyt meni ruikutukseksi koko juttu.
Toivon sinulle ihanaa kevättä ja kauniita asioita.
Sinähän juuri todistit sen miten sinun ikäisesi ja vanhemmatkin ihmiset ovat kokeneet elämässä todella rankkoja asioita, mutta silti osaavat iloita siitä mitä ovat saaneet elämältä. Olemmehan me nuoremmatkin usein tyytymättömiä mikseivät sitten vanhemmat ihmiset saisi olla. Pitäkää lujasti puolianne. Niinhän sinä varmasti teetkin ja se on oikein.
Samoin sinulle aurinkoista kevättä.