Olen kouluttanut opettajaksi mutta ammatinvaihto on mielessä. Olen nauttinut suunnattomasti siitä, että olen saanut käyttää luovuutta työssäni ja tavannut aivan mahtavia persoonia. Nautin keskusteluista, tukemisesta ja kuuntelemisesta. En kuitenkaan ole kovinkaan järjestelmällinen enkä johtajatyyppi, joka on ison ryhmän vetämisessä tärkeää. En myöskään ole kovanahkainen eli kohtaamani nimittely, irvailu ja aggressiivinen käyttäytyminen satuttavat niiden kohdistuessa minuun - vaikka järjellä tiedän lapsen taidoissa olevan puutteita ja siihen puuttuisi kerta toisensa jälkeen.
Minulla ei ole varaa kouluttautua uudestaan "väärään ammattiin". Olen sosiaalinen, empaattinen, luova ja minulle on tärkeää vaikuttaa työlläni (saada aikaan hyvää). Kaipaan vaihtelua ja älyllisiä haasteita. En pidä numeroiden pyörittelystä enkä suurta tarkkuutta vaativista tehtävistä. En kuitenkaan koe olevani johtaja tai kasvattaja vaan pikemminkin kanssakulkija ja tukija, jonka avun vastaanottaminen on vapaaehtoista, ei pakotettua.
Mutta mikä työ on sosiaalista auttamistyötä mutta sopii myös herkemmälle persoonalle? Ja missä ammatissa riittää työtä?
Minulla ei ole varaa kouluttautua uudestaan "väärään ammattiin". Olen sosiaalinen, empaattinen, luova ja minulle on tärkeää vaikuttaa työlläni (saada aikaan hyvää). Kaipaan vaihtelua ja älyllisiä haasteita. En pidä numeroiden pyörittelystä enkä suurta tarkkuutta vaativista tehtävistä. En kuitenkaan koe olevani johtaja tai kasvattaja vaan pikemminkin kanssakulkija ja tukija, jonka avun vastaanottaminen on vapaaehtoista, ei pakotettua.
Mutta mikä työ on sosiaalista auttamistyötä mutta sopii myös herkemmälle persoonalle? Ja missä ammatissa riittää työtä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toimin 50 v opettajan 90 luvulla homma alkoi mennä pieleen johtajat valittii puoluejäsnkirjan mukaan. oppilaat alkoivta vain tuijotella kännyköitään ammattiaidosta ei tietoakaan. kaikki oli opettajien syytä jäin eläkkeelle heti kun pääsin . en olisi kestänyt aliarvostusta enempää.