minkälaista tukea te sijaisvanhempina eniten toivoisitte saavanne sosiaalitoimelta, rahaa, koulutusta, lomaa vai ihan jotain muuta? Miten te välttäisitte sijaisperheiden uupumisen ennenaikojaan?
Itse olen aika ajoin tosi väsynyt tähän kaikkeen. Kun oikein arki mättää tulee mieleen synkkiä ajatuksia, tekisi mieli lopettaa koko homma, mutta sitten taas tulee päivä jolloin aurinkokin paistaa risukasaan. me emme tukea ole saaneet pyynnöistä huolimatta, siksi kyselen.
Itse olen aika ajoin tosi väsynyt tähän kaikkeen. Kun oikein arki mättää tulee mieleen synkkiä ajatuksia, tekisi mieli lopettaa koko homma, mutta sitten taas tulee päivä jolloin aurinkokin paistaa risukasaan. me emme tukea ole saaneet pyynnöistä huolimatta, siksi kyselen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
minä kaipaisin viimekädessä vain kuulevaa ja ymmärtävää korvaa.
vertaisryhmä tai sossu, joka jaksaisi ja ehtisi kuunnella, kun akuutti tilanne on päällä. ja antaisi kokeneen vinkin kuinka selvitä eteenpäin.
tietysti kaikki kurssit ja koulutukset erityistarpeista ja erityisoireista, ovat ok. mutta niihin pitää lähteä ja liian usein tuntee itsensä keskellä verkkoa istuvaksi mammaksi, joka vetelee kaikkia lankoja käsissään. ja jos langat laskee irti, niin kuvio romahtaa. on siis hirveän hankalaa irrota koulutukseen. tai mihinkään pois kotoa, sillä lapset oirehtivät jo illan poissaolosta saati pitemmistä reisuista.
silloin ajattelee, että saisi edes kunnon korvauksen siitä, että on sitonut itsensä täysin vieraan lapsen vangiksi ja vahtijaksi.
ja sitten tulee kaikkeen harmauteen auringon säde, valojuova kuten sanoit, se jokin joka kääntää kaiken kauniiksi ja taas jaksaa. joku odottamaton edistys askel, pieni kiitos taholta josta ei sitä odottanut.
Mielestäni juuri tukea pitäisi saada sossuilta.
Työnohjausta, jos on lapsi on vaikeasti sairas.
Rahallisesti pitäisi olla mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lasta, joka tarvitsee paljon.
Vertaisryhmä ok, mutta vaikeimmassa tapauksissa
tarvitaan ammattiauttajaa.
Hei yksi hyvä keino parantaa jaksamista on työnohjaus, vertaisryhmän olen myös kokenut hyväksi kanavaksi. Sos.työntekijän kotikäynnit riittävän usein olisi hyvä asia. Lisäksi toimiva lomitus jos sinulla on raskashoitoisia
lapsia. Lomaoikeutta lomaan kannattaa käyttää ja itselleen järjestää.
Sijaisvanhempi saa väsyä ei meidän tarvitse olla mitään yli-ihmisiä, ei kukaan jaksa ilman
hengähdystaukoja tätä toisinaan ylettömän rankkaa työtä.
Vaikeinta on silloin kun mikään ei luista ja monta kertaa tekisi mieli iskeä hanskat tiskiin, mutta ehkä huomenna on jo paremmin.
Tsemppiä sinulle ja muillekin yritetään jaksaa.
Työnohjausta olemme usein pyytäneet, mutta sitä ei kaupunki järjestä sijaisvanhemmille. Lomia olemme pitäneet siten että biolapset ova olleet reissussa mukana ja sijaislapset hoidossa, mutta tämä on kauhistus sossuille. He eivät hyväksy lomaa ilmna siujaislapsia, katsos se osoittaa ettemme ole riittävän sitoutuneita vanhemmuteen.
Katson kuitenkin että myös biolapset ovat tässä rumbassa mukana ja he tarvitsevat myös "lomaa".
Emme voisi kuvitella etelän matkaa sijaislapset mukana. Kuinkahan monta välilaskua häiriön vuoksi Finnair joutuisi tekemään. Olemme saaneet sellaisia kommentteja että lomamatkat pitäisi jättää tekemättä. Taitaa olla sossulta kateutta, sillä suomessa kateus on niin voimakasta että se voittaa kiimankin.
Älä tuosta lannistu, olen käynyt saman rumban läpi sossujen kanssa aikanaan. Työnohjausta kunta on sinulle VELVOLLINEN järjestämään tarvittaessa, jos tässä on ongelmia kannattaa ottaa yhteyttä vaikka Perhehoitoliittoon josta löytyy tietoa näistä asioista. Loma on tarpeen, nimenomaan loma sijaishoitolapsista, minusta se ei ole mikään näyttö siitä ettei ole lapsiin sitoutunut. HENGÄHDYSTAUKOJA TARVITAAN näistä tosin rankoista hoidettavista ja perhe ihan omaa aikaa keskenään. En ymmärrä sossujen ajattelua, minulle sanottiin aikanaan ettei sijaisvanhempi tarvitse lainkaan lomaa sehän on naurettavaa. Eivät sossutkaan tarvitse lomaa eikun vaan 24 tuntia duunia vuodet ympäriinsä ja kiitokseksi jatkuvat haukut niin hyvin menee. Kannattaa pitää huolta omista eduista kukaan ei tule niitä sinulle valmiina eteen kantamaan.
..jos johtava sostyöntekijä suoraan sanoo, että työnohjausta ei anneta sijaisvanhemmille, paha mennä vaatimaan, vaikka tarvetta olisi. Työnohjausta me ei koskaan saatu, vaikka useaan otteeseen pyydettiin, vaikka lapsella oli todella vaikeita oireita ja arjen sujuminen nuoralla tanssia.
Käväsin tuolla Perhehoitoliiton sivulla, jossa on malli toimeksiantosopimuksesta ja siinä todella onkin niin, että työnohjausta on annettava TARPEEN mukaan. Tämä tarve tulisi kai ylöskirjata jo toimeksiantosopimusta laadittaessa. Harva meistä tietää lapsen vaativuustason tai tulevat ongelmat siinä vaiheessa. Kirjoittelin siis roskaa, tältä osin ja pahoittelen asiaa. Omakohtainen kokemus on, että työnohjaus auttaa vaikeissa tilanteissa selviämään vaikeahoitoisen lapsen kanssa. Minä olen käynyt psykologin luona jolla on työnohjaajan koulutus ja saanut neuvoja, ohjeita ja selviytymiskeinoja sekä malleja. Vau meillä onkin asiat tosi hyvin täällä maaseudulla.
tämä homma vaikka sitten lapsi/lapset olisivat omia biolapsia niin kyllä varmasti väsyy.
Meillä on mennyt hyvin koska olemme saaneet tukiperheen meille sijoitetulle lapselle 13 v.
Eli on varma viikonloppu kerran kuukaudessa että saamme olla vain ilman minkäänlaista huolenpitoa sijaislapsesta. Nytkin kun menemme oikein mahtavaan kylpyläkeskukseen nauttimaan palveluista ja olemisesta ja vaan me kahden. Sitäkään ei tarvitsisi tehdä jos emme olisi sijaisvanhempia.
Olemme kokeneet tuota samaa synkkine ajatuksineen mutta kun puhuimme asiasta niin meille kyllä ehdotettiin sossujen puolesta tukiperhettä juuri jaksamisen vuoksi. Onhan tässä meillä myös se että lapsi ei voi mennä bioäidin luo mitenkään säännöllisesti vaan ne haaveet tyssäävät bioäidin möhläyksiin. Kuten nytkin oli bioäidin tahdosta suunniteltu joka kolmas viikonloppu hänen luona. No miten kävikään jälleen se lapsen oleminen äidin luona tyssäsi siihen ensimmäiseen kertaan. Niin miksi, se on niin karmeaa edes ruveta kertomaan.
Nyt taas lapsi todella pettynyt äitiinsä. Eikä lapsi tiedosta ja osaa ajatella syitä ja seuraamuksia. Lapsi haluaa kun äiti tahtoo. Enään emme anna haaveille sijaa vaan tyrmäämme ne lapsen hyvinvoinnn ja edun vuoksi siis kaikki tuollaiset utopiset suunnitelmat. Onneksi meitä kuunnellaan se on voimaa antavaa.
On aina aloitettava kuin alusta. Et ole syyllinen, ei ole sinun vastuulla, äitisi silti rakastaa sinua, älä murehdi äitiäsi, jne.jne. On muuten kauheaa yrittää todistaa lapselle totuuden sanomia, kokemuksia ja pettymyksiä sekä tehdä niistä kuin mitätöityjä tilanteita eli tapahtumia. Vielä lapsella uhkaukset ja syyllisyyden tunne mukana että et saa kertoa jne.
Lapsi ei ymmärrä kenen on syy, bioäiti sanoo että se on meidän sijaisvanhempien kun sanomme asiat jne... Onneksi välillä on parempiakin kausia.
Me emme saa polttaa itseämme molemmista päistä.
Mitä mieltä olisitte, jos uusille sijaisvanhemmille osoitettaisiin tuki- ja yhdysperheeksi joku "konkari"sijaisperhe, jolta kysellä apua ja neuvoja vaikeissa hetkissä ja jotka auttaisivat loman järjestelyissä ymym. vähän niinkuin kummit tulevalle sijaislapselle?
tuo on loistava idea.Kyllä sitä välillä on niin ulalla tässä pyörityksessä että monesti olisi tuollaisesta "konkari"perheestä ollut apua.
todella näin ja ollut jo heti Pride-kurssin jälkeen jolloin saimme nämä kyseiset tukihenkilöt ja sosiaalityöntekijöiden toimesta. Onko tämä vain joissakin tai vain harvoissa kunnissa käytäntö. Luulin että näin on useammilla sosiaalityöntekijöillä tapana tehdä. Meillä lapsia kahdesta kunnasta ja molemmilla samat käytännöt.
Silti kunnat ovat kaukana toisistaan.
Monet puhelut on puhutta ja -käynnit tehty tukiperheiden kanssa. Nyt rupeammekin olemaan itse niitä "konkareita" ja annamme jos ei muuta niin kuuntelevat korvat. Ehdotan todellakin tällaista tukiperhettä kaikille jotka sitä haluavat.
Muutenkin meillä täällä kunnassa toiminta on säännöllistä ja hyvää sijaisperheiden kesken siellä tapaamisissa on mukana koko perheet jotkut sijaisisät ottavat jopa vapaata töistä että pääsevät mukaan.
Perheitä on mukana aina reilut 10
Sijaisvanhemmilla on sitten omat istunnot jolloin voi puhua avoimesti eri asioista.
Toimitaanko jossain näin hienosti? Meillä sijoittajana oli suurehko kaupunki (jolla luulisi olevan resusseja), mutta kaikki tuki rajoittui siihen, että kehoitettiin " ota päivä kerrallaan" tai "mene metsään halamaan puita, se helpottaa". Jos ei mukisematta suostunut sossun ehdottamiin ylimääräisiin biojen tapaamisiin,leimattiin yhteistyökyvyttömäksi ja joustamattomaksi sijaisvanhemmaksi. Meillä ei myöskään ollut kuulemma riittävää ammatillista otetta työhön, kun koitimme saada jotakin terapiaa lapselle. Miten on, kohtelevatko pienet kunnat sijaisvanhempia paremmin kuin isot kaupungit?
mene noin joko..
tai.Meidän sijaislapsi sijoitettu pienestä kaupungista eikä mitään tukea tai apua ole tullut.Tai on, tappelemalla ja kun olemme päästäneet sossujen tökeröt kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja sitkeästi vaatineet terapioita järjestettävän ym.niin ollaan niitä saatu.
Huomasin että paljon on ainakin meille sijoittaneessa kaupungissa vaikuttanut se kuka siellä johtajanpallilla istuu kirstunvartijana. Kun sinne on vähän aikaa sitten saatu jo pitkään lastensuojelutyötä tehnyt ihminen niin parannuksia on alkanut pikkuhiljaa asioihin tulla,hänen aloitteestaan.Toivottavasti myös jatkuu eikä ala johtajuus nousta päähän :)
meillä on koko ajan, eli useamman vuoden jonka olemme sijaisvanhempina olleet, antanut työnohjausta.
Olemme myös saaneet ja käyttäneet perheneuvolan palveluja aika paljon .
mielestäni on kuitenkin työnohjauksen saaminen kiinni enempi sosiaalitoimen henkilöistä, heidän ammattitaidostaa ja siitä miten he tätä työtä arvostavat, tuntevat ja ovat kiinnostuneita tutustumaan vaikka eivät vielä tuntisikaan.