Minulla on ongelma

Sisäinen kellomme kyllä aikapaljon määrittelee...olemmeko ilta- tai aamuvirkkuja...
Sanotaan että he ovat persoonaltaan vähän erilaisia tyyppejä...
Minä menen enemmän iltavirkun puolelle ....varsinkin nyt kun ei tarvi lähteä aamulla minnekään...

Minä olen iltayönylipuolenyön virkku. Työaikana olin usein kokoyön virkku.
Yhtään älykkäämmäksi en ole siitä tullut.
On tainnut tuo älykkyyspuoli pysyä ihan kohtuuden rajoissa.
No en nyt niin sairaskaan ole.

Entä me, jotka olemme ikämme olleet joujoja. On nukuttu sen mukaan, jotta on aamulla, illalla tai yöllä pirteä?

-- mä tein viiskytviis vuotta kolmivuorotöitä - viimeiset vuodet yritin pysytellä vilkkaiden lastenlasten perässä - hauskoja ja mukavia poikia olivatten. Kolmivuorotöitten raskain riesa oli se vaihe jolloin elämäss ei ollut enää väliä - oliko yö tai päivä. Olin kiitollinen kun pääsin psykiatriseen hoitoon. Lääkkeillä on ohjelmoitu yö-ja päivärytmi takaisin elooni.

No, en tiedä onko se ongelma vai ei, mutta palstanpitäjä kertoo meille kokoajan, kuinka palveluja parannetaan.
Taas on sellainen parannus, että ilmoitetaan, ettei keskusteluja ole.
Sitten kun venkslaat eri osioita niin sitten ne keskustelut löyttyy.
Että tiedä häntä.

Selvisi sitten sekin, mistä älykkyyteni johtuu.

En yhtään ihmettele, jos iltavirkut sairastuvatkin. Maailma kun on muotoiltu aamuvirkkujen maailmaksi ja heti kouluun piti lapsena lähteä kesken parhaitten uniensa.
Nythän on joissakin kouluissa kokeiltu, että eri alkamisajat iltavirkuille ja aamuvirkuille. Hyvällä menestyksellä. Iltavirkut alkoivat pärjäämään paremmin koulussa, kun saivat nukkua oman vuorokausirytminsä mukaisesti.

Onhan se todella jonkin lainen tai pienoinen ongelma, jos on aamuntorkku ja illanvirkku, kun tämä yhteiskunta pelaa juuri toisin päin olevilla säännöillä. Se tekee monen muunkin kuin meitsin elämän hankalaksi, joten enemmän vaihtoehtoisia aikoja pitäisi olla. Tosin näin vanhemmiten aamuäreys on helpottunut eikä iltaisin jaksa enää niiin pitkälle yli puolenyön kuin ennen.

Älykäs en varmaankaan ole, lahjakas vain jollain saralla, mutta iän myötä olen löytänyt itsestäni aikamoisen arkirealistin, jolle on turha tarjoilla hömppää.

- UUTTA tutkimusta (arvailua) kehiin. Joka. Saattaa kylläkin pitää paikkansa!

""Unilääkäri: Puolet suomalaisista on väsyneitä ja moni tottunut elämään jatkuvassa usvassa – ”10 vuotta menee tuosta vain”

JA

"Tuntuuko olo jatkuvasti väsyneeltä, jopa jotenkin turtuneelta? Ei ihmekään, sillä moni tottuu väsymykseen eikä muista, millaista on olla virkeä.
– Puolet suomalaisista kokee olevansa pääsääntöisesti väsyneitä arkisin, täräyttää unilääkäri, dosentti Henri Tuomilehto.

Huh, aika määrä! Mikä meitä oikein väsyttää?

Tuomilehdon mukaan eniten se, että elämän kuormitus ja palautuminen ovat epätasapainossa. On työstressiä, perhearkea, talonrakennusta, ihmissuhdekiemuroita, masennusta, omaa tai läheisten sairautta – mikä ketäkin kuormittaa. Kun lisäksi stressiä nollataan intensiivisellä liikunnalla, vaakakuppi voi mennä nurin"