Siksi minulla on laumis. Ihmiset joko pelkäävät ja pysyvät kaukana tai pelkäävät ja oppivat mitä kipu on.
Pelkään ihmisiä
De.Sade
6250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Onko sulla itteskanssa huono olla?
Siltä vähän kirjotuksesta vaikuttas.
Jos,sulla olis laumis,ja jos se puris .Niin siitä joutuis luopumaan,niin se suomessa menee,jos vaarallisen koiran hallinnastaan päästää.Eli sinä kuvittelet koko jutun,kun sulla on joku ihan muu ongelma.
Kannattaa keskittyä niihin omiin juttuihin Ja yrittää hoitaa ne kuntoon.Ettei lähde lapasesta pahemmin.
Meidän cuvacit ainakin puree kaikia jotka yritää meiän tontille tulla eikä koskaan olla saatu mitään seuraamuksia siitä.
Aloitus on provo...si.
Mikä rotu on laumis?
Mielenkiintoista. Kysyin mikä rotu on laumis, niin kysymys poistettiin sääntöjen vastaisena.
Joo poistoissa ei ole mitään tolkkua
Ja nyt se on palautettu...
Viitsisikö joku kuitenkin vastata kysymykseeni?
Laumis,eli laumanvartijarotuinen koira.Rotuja on useita,löydät googlettamalla.Laumanvartijoita käytetään eläinten suojaamiseen pedoilta ja varkailta.Suojelevat aluetta myös,joka pitäs olla aidattu,ettei sinne vahingossa kukaan eksy.Laumanvartijat on alkukantaisia, ja yleensä myös terveitä.Omani on elänyt neljätoistavuotiaaksi,se on hyvin jättikokoiselta koiralta.
Laumiksien kanssa ei tarvitse välittää muista ihmisistä. olen opettanut koirat niin, että kukaan ei pääse lähelle ellen itse halua. Siksi minulla on kennel ja viisi isoa koiraa tällä hetkellä. Jäin eläkkeelle ja nyt on aikaa koirille! Aion alkaa kasvattaa toistakin rotua rahantulon varmistamiseksi.
ok,minäkin haluan laumiksen. on hyvä,että kaiken mailman hiipparit pysyy loitolla .susien määrä lisääntyy,laumis turvaa marjastusta ja sienestystä.eihän ne sudet muuten mitään,mut saattavat napata lampaan tai kanan.
Minä en pelkää,eikä pelkää koiranikaan.
Vastauksista selviää, että laumiksien hankkimisen motiivi on lähinnä pahasti horjunut mielenterveys. Rauhoittava lääkitys olisi halpa ja yhteiskunnalle turvallisempi keino näiden ihmisraukkojen auttamiseen.
Monilla,on kotieläimiä ja muita lemmikkejä,joita laumis turvaa.Ei se ole vaikeaa,täytyy vaan tietää roduista,ja mitä piirteitä niissä on.Mulla on ollut laumis,eli yli kymmenen vuotta.Ja uuden valitsen tarkoin.Mahtavia rotuja,mutta ei ne oo jokaselle sopivia.
Se ettei joku pidä laumiksista,tai ei niistä tiedä,on hänen asiansa.
Tervettä =koirattoman juuttuminen koirakeskusteluun 🤪😂
Kokemuksen ääni se siellä .
Ai tarvitseeko koiranm, jotta saa puhua niistä? Koiria on joka paikassa ja ne aiheuttavat paljon riesaa myös niille, joilla ei ole koiraa.
Turvaako se kotieläimiä Helsingin kantakaupungissa?
Et täällä saa apua ongelmiis.
Öö... tä? Oot se sama urpo joka vastaa aina tohon tapaan.
Mitä luulet hyötyväs avautumisestas?
Varmasti ihan missä vaan.
Oletko koskaan ajatellut kuinka paljon riesaa itse aaiheutat muille.
Ymmärrän aloittajaa hyvin. Koko elämäni ajan olen saanut kokea nöyryytystä ja kaltoinkohtelua kanssaihmisiltä. Yleensä pelko synnyttä vihaa. Meinasin hommata saksanpaimenkoiran joka paikkaa särkynyttä itsetuntoani.
Lopputulos monen mutkan kautta oli se, että hommasinkin hyvin herkän ja pelokkaan,sekarotuisen rescuekoiran.
Olen ollut aina hyvin herkkä ihminen noin 30v mies. Muut tuntuvat niin raisuilta ja pystyviltä kaikessa. Olen ollut sinkku koko elämäni, sillä en koe olevani kenenkään naisen arvoinen. Tuo koira hoitaa vaimon, lasten ja ystävänvirkaa.
Ap, muistatko mitä sinulle on tapahtunut?
Valitettavasti en muista, löin pääni aika kovaa kun synnyin. Oli uusi kätilö ja luiskahdin hänen käsistään lattialle. Hän on yllä pahoitellut asiaa myöhemmin.
nm. altavastaaja
Et ole yhtään vähäpätöisempi, kuin kuka muu tahansa. Päinvastoin olet rohkea, kun kirjoitit asioistasi suoraan.
Kiva. Kiitos. Netissä on tosin, kun saa miettiä ensin.
Minulla on asberger. Tosin hyvin lievä... En minä mikään Paula Tilli ole mutta jostakin syystä minulla on todella hyvä näkö, ja olen kuulemma äidinkielellisesti lahjakas. Ihmisiä en taas ymmärrä lainkaan. He ovat täysin epäjohdonmukaisia. Kaiken lisäksi, olen aina ollut hyvin herkkä ja kouluun mentyäni järkytyin pahasti sitä miten raisuja ja kovia muut olivat.
Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Olen minä ja sitten nuo muut. Olen opetellut puhumaan mutta kyllä kylmänhiki valuu kun sitä yritän. Vaikea olla oma itsensä. En usko kenenkään välittävän minusta, jos olen oma itseni. Olen myös menettänyt uskoni ihmisiin. Toisen heikkouksiin tartutaan, jotta saisi omaa statusta ylemmäs. Ujoa pidetään automaattisesti vain tyhmänä. Koenkin olevani ennemmin koira.
Niiden kanssa olen samalla aaltopituudella. :)
Miksi sinä pelkäät ihmisiä?
Ihmiset ovat uhka. Joka päivä saa lukea internetistä kaikkea kauheaa. Tässä maailmassa ei voi luottaa muuhun kuin jumalaan ja koiraan.
Samaa mieltä. Itse asiassa täysin samaa mieltä. Olen koettanut lähestyä ihmisiä ja todennut, että jouduin vain pettymään.
Uskon myös jumalaan mutta en kuulu mihinkään seurakuntaan. Mielestäni seurakunnat ovat menneet hyvin kauas kaikesta. Uskon vain Jumalaan ja rukoilen asioistani. Olen tosin huolissani itsestäni välillä. Tahdon elää oikein.
Tuo koirani taas...
Tuntuu että se on ainoa olento johon uskaltaa kiintyä ja jota rakastaa. Haen siltä sitä mitä ihmiset eivät voi tarjota. Luotettavuutta, ehdotonta uskollisuutta, vilpittömyyttä ja rakkautta joka ei yllättäen lopu. Olisi kyllä kiva omistaa kissakin.
Rakastatko koiria?
Koiran aggressio on niin ihanaa katsottavaa! Kun koira löytää kohteen ja haistaa sen pelon, niin myönnän, saan siitä aivan sanoinkuvaamatonta nautintoa!
Olen samalla aaltopituudella kanssasi, deSade!
Olen nyt taas varattu nainen, mutta viestittelisin netissä mielelläni muiden koiran aggressiosta nauttivien kanssa joskus.
Eikö se nimenomaan ole koiran tehtävä? Ei nyt tietenkään irvistellä jokaiselle vastaantulijalle mutta kyllä koiran katu-uskottava pitää olla. Kissat ovat sitten lemmikkejä.
Ja pienet koirat tietysti erikseen. Käyttötarkoituksia on eri roduille.
Naapurustossa oli juuri tuollainen ihminen joka ns. nautti siitä kun koira julmisteli muille ihmisille. No itse olen koirien kanssa ollut paljon tekemisissä enkä niitä säiky. Tämä pullistelijaihminen koiransa kanssa tuli vastaan, koira tapansa mukaan ärisi, potkaisin sitä kuonoon ja sen jälkeen koira ei rähissyt vastaantulijoille. Koira ymmärtää ihan hyvin sen, että joku puolustautuu.
Syyllistyit eläinrääkkäykseen väkivaltaisella teollasi.Ainakin mielikuvituksessasi,oikeasti tuota tuskin teit.Omistaja olisi ilmoittanut rikoksesta.
Rakastan koiraani yli kaiken, aamusta iltaan ja öisinkin. Hän on tukeni ja turvani ja toki nautin, kun hän osoittaa valtaani ja Jumalan valtaa ihmisille ja muille koirille. Sillä minun on voima ja kunnia ja jalkakäytävä iankaikkisesti, Koira on vihani välikappale.
Omistan sekarotusen itäsiperianlaikan. Eläinlääkäri kehui miten lihaksikas se on. Se on noin neljäkymmentäkiloinen mutta kovin katu-uskottava se ei kyllä ole...
Kyllä porukka väisti, kun lähestyimme pimeällä tiellä mutta en ihan kauheasti luota siihen.
On arka.
Silloin kun sen hankin, se sähisi minulle, kun ahdistin sen nurkkaan. Se ei ollut vielä ottanut minua laumaan, mutta todellisuudessa se on valitettavasti peilikuva minusta. Arka ja rikkirevitty.
Vallitseva väri on valkoinen.
Minkä rotuinen koirasi on?
de.Sade, mitä tarkoitat. että koirasi on vihasi välikaappale.
Koirani on hailakanruskea. Kän on vihani välikappale, koska hänen pelotellessa ihmisiä, voin itse esittää mukavaa vaikka oikeasti en ole.
Vaikea olla mukava jos on surullinen. Ajatteletko että kukaan ei pidä sinusta sellaisena, kuin olet. Itselleni tämä iskostui päähän jo lapsena.
Olisin halunnut saksanpaimenkoiran, jotta olisin saanut sen kautta sitä kunnioitusta joka minulle olisi pitänyt kuulua aina.
Koirasi ei ainakaan ajattele sinusta, että "et ole mukava." Jos hän rakastaa sinua niin paljon, että puolustaa sinua, minne ikinä menet, ja hän osoittaa muille ihmisille heidän paikkansa puolestasi.
Koiriin minä kaiken toivoni pistinkin. Rakkain ja luotettavin ystäväni pikimustassa maailmassa.
de.sade, olet aika kiehtova.
Kiitos, koirani on kaikkeni, olemme erottamaton parivaljakko. Ihminen tarvitsee laumiksen puolustautuakseen muilta ihmisiltä, jotka ovat perusluonteeltaan pahansuopia ja aggressiivisia oman edun tavoittelijoita. Heidät on pidettävä aisoissa ja hyökkäys on paras puolustus. Koirani kanssa hallitsemme katuja, mihin vain menemmekin. Maailma on mennyt niin hulluksi nykyään, että kaiken varalta pukeudun itse ulos mennessäni aina luotiliiviin, jos joku vastaantulija sattuisi ampumaan minua.
Maailmassa on kaksi puolta, hyvä ja pahapuoli, molemmat ovat nähtävissä. Kun seuraa vain pimeää puolta, silloin näkee paljon pahojen työtä. Jos ei kiinnitä huomiota hyvään, ei sitä näe, eikä sen vaikutuksistakaan pääse nauttimaan.
Täällä suomessa on aika hyvä olla. Olin joskus työn vuoksi Virossa. Siellä on aivan älytöntä se vartiointi. Aidat joka paikassa. Mafiakin siellä on.
Olet tässä niin oikeassa. Minä olen valinnut pahan seuraamisen. Osa siitä johtuu kyllä nykyisestä miehestäni. Me ikään kuin yllytämme toinen toisiamme pahoihin töihin. Tänäänkin toteutimme jotain ihan sanoinkuvaamatonta. En sitä tietysti tässä voi kertoa. Onneksi koirat eivät puhu vaikka näkivät.
Laumis on Jumalan maanpäällinen työkalu, pyhä eläin. He toteuttavat Jumalan tahtoa ja suojaavat hyviä ihmisiä pahoilta ihmisiltä. Jos aselakimme olisivat vapaammat, jokainen voisi hankkia aseen, mutta laumis ajaa saman asian.
Laumis on jopa tehokkaampi kuin ase, sillä koira laukeaa itsekseen. Ehkä et ehdi edes huomata toista ihmistä pyrkimässä lähellesi, kun koirasi jo huomaa ja hoitelee uhan puolestasi. Tunnen olevani täysin turvassa vain koirieni kanssa, niitä on nyt neljä, on ollut jo monta vuotta. Kasvatan tätä rotua itse ja hallitsen täydellisesti laumaani ja ympäristöäni.
Mikä rotu on kyseessä?
Onko kesälle pentuja?
Kokemusta laumiksista on.
Asia on hyvä, mutta väärä palsta. JOKAISELLA ON OMA JUMALANSA, jonka puoleen käännytään.
Pakkosyöttö ei auta ketään, sillä Jumala on jokaisella sisimmässään. Minulle Jumala on aina sydämessäni, joskuss hän kohtelee minua niin. että itsekin ymmärrän. mutta se mitä en hyväksy, ett sairaita lapsia syntyy, jotka eivät ole tehneet kenellekään pahaa, toinen on eläimet, jotka ovat syyttömiä kaikkeen ihmisten julmuuksin.
En tiedä miten oma koirani käyttäytyisi uhkaavassa tilanteessa. Olen muuttamassa kaupunkiin ehkä jo kuukauden päästä. Jos alue jonne muutan on raisu, olisi toinenkin koira järkevä hankinta.
Yksinäinen kulkija on varmasti helppoa riistaa.
de.sade ja KennelSaaristossa milloin uskonne ihmisiin hukkui? Onko hurjat koirat tavallaan kosto epäluotettaville ihmisille joista on vain harmia? Ihan mielenkiinnosta: mitä ajattelette minusta?
Olen kolmekymppinen burn-outin kourissa viruva luuseri. Isäni ahdisteli minua seksuaalisesti ollessani nuori, kaverit ovat olleet pettymyksiä ja huijareita, sukulaiset ovat karmeita, välttelen heitä, tein nuorena hulluna töitä perheyrityksessä ja sijoitukseni meni vessanpöntöstä alas kun toiminta lopetettiin. Nyt tahdon ainoastaan koirahierojaksi näin ensalkuun ja korvesta kaupunkiin.
Koirani ympärillä elämäni pyörii. Pidän siitä todella hyvää huolta. Se on ihan kaikki.
Te ainakin vaikutatte vahvoilta.
NM. YMMÄRRÄN
Minullekin koirani ja kissani ovat kaikki kaikessa. Koiria ollut jo yli 63 vuotta. Nyt minulla on vain yksi koira chiuhua, Touho ja maatiaiskissa Soolo , on merkillistä kuinka ne tuovat lämpöä ja kodikkuutta kotiin.
joskus itseänikin naurattaa, kun huomaan viipyväni eläintarvikekaupassa tunnin puolitoista, kun omat ostokseni teen, varsinkin ruuhka-aikaan 15 minuutissa.
Tutkin koran ja kissan ruokapussien sisällön hyvin tarkkaan, ja taas uudestaan. Kun yhdessä on yhtä ja toisessa toista ei toivottua ominaisuutta.
Tuo lämmin tunnelma jonka eläimet luovat kotiin, se on niin totta! Sanonta että koti ilman koiraa/kissaa on pelkkä talo, pitää täysin paikkansa. Koiraton elämä on tylsää. Tuo minunkin koirani antaa niin älyttömästi rutiineja ja ohjelmaa päivään. Olisi jäänyt moni hieno kokemus luonnostakin kokematta. Minun koirani on sellainen, että vaikka sataisi nyrkin kokoisia rakeita, lenkille on mentävä.
Meinasin hommata kissan joitakin aikoja sitten, mutta niin moni jonka tunnen on allerginen nimenomaan kissoille, että päätin luopua haaveesta. Kissa on terapeuttinen möngiskelijä.
Minä muuten olen myös tuollainen fanaatikko ruoan suhteen. Hinnasta viis kunhan laatu on hyvä. Vältän kaikkea kiinasta tulevaa ja suosin suomalaista.
Minulla on myös ollu laumiksia,mut en pelkää ihmisiä. Ja koiratkin oli ihan sosiaalisia,näyttelyissä käytettyjä ja pärjänneitä.
Ihailen vaarallisia koiria. Koira pitää olla iso ja lihaksikas. Penskana ihailin naapurin leonbergia (ei ole tosi laumiskoira) ja kyllä omistaja sai turvassa olla. Olin hankkimassa saksanpaimenkoiraa, mutta siskoni vastusti ja vannoi, ettei ikinä hoida sitä. Hänellä oli ikäviä kokemuksia kavereidensa luota, mutta syy on aina omistajassa, jos ei osaa pitää koiraansa komennossa. Berninpaimenkoira on aika nallukka, mutta minun on saatava sellainen ainakin kerran elämäni aikana. Se on ihan paras!
Mitään niin kaunista en tiedä kuin pitkäkarvainen collie. Se on kuin kuningatar! Kun käyn kylillä, ajan aina talon ohi jossa collie on. Kyllä aina tarkistan onko se ulkona. On se niin kaunis.
Pari vuotta sitten kävin Virossa työni puolesta ja siellä tapasin hullun australianpaimenkoiran. Leikkaan tekstin toisesta foorumista ja liitän tähän: "Ollessani pari vuotta sitten työnpuolesta Virossa, oli samassa hallirakennuksessa jossa hitsasin toinen tila, jossa kävi joku puuseppä ja hänellä oli aina koiransa mukana. Se oli aivan hullu austraalianpaimenkoira! Se oli aina irti ja irvisteli, rähisi ja sihisi karvat pystyssä jokaiselle. Minulle myös. Silti se pysyi kokoajan noin metrin päässä tästä tyypistä. Minua kiehtoi valtavasti tuo koira.
Sen toinen silmä oli vaaleansininen ja toinen ruskea. Se oli kaunis. Useampien päivien jälkeen kun olin töiden päätyttyä yksin hallinpihalla, tuli tämä mies koiransa kanssa. Minun oli pakko kysyä eglanniksi "can i say hello?" ja kyykistyin maahan. Mies näytti epävarmalta ja käski ottaa lakin pois päästä. Koira kuulemma pelkää sitä. Minulla oli olkihattu, sillä oli kesä. Laitoin sen taakseni ja katselin sivuun ojentaen varovasti kättä puhuen samalla hyvin rauhallisella äänellä. Se oli niin jännittävää! Ajattelin, että kohta veri lentää! Koira sähisi ja irvisteli lähestyen kierrellen minua kohti kuin susi. Vihdoin se nuuhki sormiani. Sitten kasvojani. Juttelin kokoajan ja lopulta koetin koskea siihen. Se ei antanut. Hetken päästä se uskalsi tutkia minua tarkemmin. Lopulta sain pusuja suoraan naamalle. Rapsutin varoen sen kaulaa ja se nuoli kasvojani. Tuntui fantastiselta! Sanoin omistajalle "i love dogs" ja hän sanoi aika vaikuttuneena "i see that." Osaan surkeasti englantia ja yritimme keskustella. Hän uteli mitä siellä teimme ja oliko minulla koiraa. Ei ollut silloin mutta sanoin haluavani sellaisen. Tuon hetken muistan kyllä aina. Olen niin älyttömän ylpeä, että voitin sen hurjan, pelottavan koiran luottamuksen! Kukaan muu ei uskaltanut lähestyä sitä."
Siinä tarina muidenkin koiraihmisten iloksi. Kyllähän Viro on outo paikka. Tallinna on niin moderni ja Paldiskissa taas ollaan aivan kivikaudella. Töissä en enää ole, mutta tahtoisin käydä Virossa ihan vapaa reissulla.
Altavastaaja
Minulla on ollut 7 collieta, ensimmäinen a. Barkilta. 6 seuraavaa KLAUDIA SUNDERGILTA, von Durswald KENNELISTÄ, Ne olivat todella hienoja ja ennen kaikkea kauniita koiria, pärjäsivät hyvin näyttelyssäkin. 3 oli englannista tuotettujen LYALROY of Ladyparkin ja Lotteri of Ladyparkin jälkeläisiä. Siis mahdottoman sisäsiitettyjä. Kauniita ne oki olivat, mutta se luonne, 2 oli paukkuarkaa, 1 reistaili maha. 3 olivat täydellisen keskivertoja ulkonäöltään, mutta niillä oli ihana luonne. 3 koiran kanssa kisailin tottelevaisuuskokeissakin, ihan tyydyttävällä tuloksilla.
Rainer Vuorinen on kirjoittanut historiankirjankin legendaalisesta Klaudia Sunbergista, jossa mainitaan nimun häneltä hankkimat koiranikin. Ensimmmäisen collieni hankin, olisiko ollut vuonna 1956.
Oho. Tuli sellainen olo, että minä en tiedä koirista mitään!
Kunnioitan sinua. Minulla tämä sekarotuinen itäsiperianlaikani on ensimmäinen täysin oma koirani.
Collie on kyllä kaunein koira. Mietinkin, että täytyy käydä ennen muuttoa katsomassa tuolla kylillä, kun siellä on talo jonka ohi autolla ajan. Heillä on pihalla kaunis collie ja katson aina näkyykö sitä siellä. En ole koskaan päässyt edes rapsuttamaan collieta elämäni aikana!
Nyt olen päättänyt hankkia saksanpaimenkoiran. Siskollani ei ole enää mitään sitä vastaan. Uskaltaa lenkkeillä sitten illallakin.
Minä vain palstailen kaiken iltaa... Kyllähän olisi hienoa päästä töihin. Olen kamppaillut burn-otin kanssa ja kuten näkyy, aika käy välillä pitkäksi.
Viroon on halpa matkustaa. Itse käyn siellä ehkä kerran. pari kuukaudesa, vanhassa kaupungissa, mistä saa maailman maistuvamman pippuripihvin.
Itsellä matka helsinkiin kestää yli kolme tuntia. Ei ihan helppo lähteä. Kaiken lisäksi pelkään Helsinkiä. Kerran jouduin työn vuoksi ajelemaan neljä tuntia siellä, sinne tänne, pahimpaan ruuhka-aikaan. Kun viimein pääsin pois sieltä, olin kuin meduusa kuivalla maalla.
Migreeni kaksi vuorokautta putkeen.
Olen muuttamassa Seinäjoelle ja sekin on mielestäni kuin New York.
De.Sade, jos pokkeat vielä täällä, niin kerro miten sinulle ja koirallesi kuuluu?
Altavastaaja
Kiitos sanoistasi. Kyllä sinäkin opit lukemaan koiria ja tunnistaman pentueen parhaan pennun, idan sillä kun olet noiin kiinnostunuyt.
Sakemannit ovat nykyään pilattu, niin rakenteeltaan kuin luonteeltaan. Ota mieluimmin collie.
Täytyy miettiä. Tiedän myös tuon saksanpaimenkoirien luonneongelman.
Mutta olen haaveillut siitä niin pitkään, eikä se ole ollut aiemmin mahdollista. Minun kaverini on myös omistanut saksanpaimenkoiran ja manipuloinut minut runsaalla aivopesulla. Kaipaan myös haastetta. Mutta saa nähdä miten käy. Asia on vakavasti käsillä ehkä parin, kolmen vuoden päästä. Voihan olla, että päädyn kuitenkin taas rescuekoiraan. Tämä nykyinenkin on, ja sen kanssa on riittänyt työtä. Ei kuunnellut aluksi lainkaan. Johtaja-asema piti ansaita ja nyt on niin uskollinen. Sille tekisi hyvää, kun olisi koirakaveri.
Mutta täytyy miettiä. Muutan rivitaloon johonkin syrjenpään keskustasta ja kahden koiran kanssa olisi hyvä kävellä pimeälläkin. Mutta uskon ettei kukaan collien omistajankaan ryysyihin uskalla kiinni käydä.
Olin Seinäjoella yöaikaan lenkillä koirani kanssa ja kyllä paljon turvaa antoi. Se on lihaksikas ja silti söpö.
Mutta todellisuudessa se on arka ja pelokas.