Hiihtohäpeä.

Se on ihan totta, ettei suomalaisilla hiihtäjillä ole tällä(kään) hetkellä niin kova kunto, kuin mitalimailla. Mutta huomio tulisi nyt kiinnittää suomalaisten hiihtotavan valintaan / painottamiseen.

Kari-Pekka Kyrö puhui asiasta ennen kisoja:

https://yle.fi/urheilu/3-10615266

Tänään miesten hiihdon jälkeen julkaistu haastattelu alleviivaa tätä:

https://yle.fi/urheilu/3-10660891

Eli seuraava yritys kolmen vuoden päästä?! Jos nyt joku yritys tekisi tappiota ja toimitusjohtajan asenne olisi, että aloitetaan tavoitella voitollista tilinpäätöstä vasta kolmen vuoden kuluttua, menisi kyllä tj vaihtoon.

Sen vuoksi Suomen Hiihtoliiton olisi nyt syytä muuttaa kurssiaan ja aloittaa vapaaseen satsaaminen välittömästi näiden kisojen jälkeen. Norjalaisetkin panostavat siihen, missä jaetaan eniten mitaleja, eivätkä ole ihan niin ylivoimaisia perinteisellä. Siksi meillä on säilynyt mitalitoivo näillä perinteisen matkoilla.

Ehkä paikoilleen jämähtäminen eteenpäin katsomisen sijasta kuuluu suomalaisuuteen muutenkin, mutta se on taas eri juttu.

Kari-Pekka Epokyrö sais jo "rauhoittua", uskottavuus meidän fiksujen keskuudessa on mennyt. - Eihän tämä Iiro mikään sosiaalinen osaaja tms. ole. Mutta: äärimmäisen kovassa vastuksessa , ja senmukaisessa paineessa hän ja Risto-Matti selvisivät oikein hyvin, oli vain käsittämättömän huonoa tuuria. Nämä ei-kylmä-rinki-siellä -urheilijat ansaitsevat arvostusta (siis kylmä rinki niillä oli Suomen urheiludopingsuurvalta-aikana pulloonkusemisen jäljeen).

Jälkiviisaita ei kannata kuunnella, vaan niitä, jotka nostavat metelin harjoituskaudella.