Miksi toisen asteen oppikirjojen muuttaminen maksuttomaksi opiskelijoille maksaa yhteiskunnalle 100 miljoonaa euroa ?
Oppikirjat sisältävät vuodesta toiseen samanlaista materiaalia, joten kirjojen kustannukset ovat lähinnä paperin painamisesta ja väristä koituvia kustannuksia.
Monesti kirjojen oppimateriaalit ovat yksityisten tahojen muovaamia, ja siten oppilaiden ajatusmaailmaan voidaan vaikuttaa tietoisilla esimerkeillä oppikirjoissa.
Sen lisäksi, että oppimistapahtumaan lisätään omia vaikutteita sopivasti valittujen esimerkkien kautta, joutuvat oppilaat vielä maksamaankin tästä hiljaisesta vaikuttamisesta oppikirjoja tarjoaville yrityksille.
Mitä jos oppimateriaali olisi opettajien hallussa ja he tekisivät yhteistyötä toistensa kanssa sähköisessä muodossa netissä ?
Opettajat voisivat kokemuksellaan ja omilla valinnoillaan vaikuttaa tulevan oppimateriaalin suuntaan ja sisältöön.
Parhaimmat esimerkit opettajien omilla tahoillaan luomista opetusmateriaaleista päätyisivät opettajien yhteisellä päätöksellä seuraavien kurssilaisten oppimateriaaleiksi.
Kun opettajien ammattitaito ja kokemus yhdistetään tulevaisuuden suuntaa luotaavaan oppimateriaaliin, niin oppilaat voisivat olla varmoja siitä, että ne asiat, joita he koulussa pänttäävät päähänsä, ovat oppimistilanteessa hyvin tunnettuja ja opettajien hallussa, jolloin kaikki voisivat keskittyä miettimään, miten opetustahtuma voitaisiin järjestää niin, että se palvelisi esitettävää asiaa kaikkein tarkoituksenmukaisemmin.
Luokassa opetettavaa asiaa voitaisiin lähestyä tavanomaisen tavan sijaan myös poikkeavalla ja mahdollisesti paremmalla tavalla, kun opettaja tietäisi hyvin asiaan liittyvät nyanssit, ja sitä kautta sen, mikä asiassa on tärkeintä muistaa ja ymmärtää.
Opettajien on helpompi opettaa asiaa, jota he ovat olleet yhdessä muiden opettajien kanssa seuraamassa, keskustelemassa ja päättämässä, mikä asiassa on tärkeintä, ja mitä siitä on hyvä jättää vähemmälle huomiolle.
Usein oppikirjoissa materiaali on niin outoa, että se sivuutetaan opettajan päätöksellä sen vuoksi, että sitä ei ymmärretä, tai sitä pidetään vanhentuneena tai tarpeettomana.
Jotta oppimateriaalin keräämistä ja uusien asioiden seuraamista tutkimusmaailmassa ei jätettäisi pelkästään opettajien harteille, voitaisiin palkata tähän tarkoitukseen sellaisia henkilöitä, jotka toisivat työkseen uutta materiaalia ehdotuksina opettajien yhteisiin nettipalavereihin.
Onhan muutaman asiansa osaavan ihmisen palkkaaminen yhteiskunnalle kustannustehokasta silloin, kun paperinen oppimateriaali on oppilaille lähes ilmaista.
Kun luokassa sähköiset ja paperiset opetusmateriaalit ovat sisällöltään tarkoituksenmukaisia ja halpoja, voivat opettajat ja oppilaat keskittyä enemmän opetustapahtumaan kuin oppimateriaaleihin.
Oppikirjat sisältävät vuodesta toiseen samanlaista materiaalia, joten kirjojen kustannukset ovat lähinnä paperin painamisesta ja väristä koituvia kustannuksia.
Monesti kirjojen oppimateriaalit ovat yksityisten tahojen muovaamia, ja siten oppilaiden ajatusmaailmaan voidaan vaikuttaa tietoisilla esimerkeillä oppikirjoissa.
Sen lisäksi, että oppimistapahtumaan lisätään omia vaikutteita sopivasti valittujen esimerkkien kautta, joutuvat oppilaat vielä maksamaankin tästä hiljaisesta vaikuttamisesta oppikirjoja tarjoaville yrityksille.
Mitä jos oppimateriaali olisi opettajien hallussa ja he tekisivät yhteistyötä toistensa kanssa sähköisessä muodossa netissä ?
Opettajat voisivat kokemuksellaan ja omilla valinnoillaan vaikuttaa tulevan oppimateriaalin suuntaan ja sisältöön.
Parhaimmat esimerkit opettajien omilla tahoillaan luomista opetusmateriaaleista päätyisivät opettajien yhteisellä päätöksellä seuraavien kurssilaisten oppimateriaaleiksi.
Kun opettajien ammattitaito ja kokemus yhdistetään tulevaisuuden suuntaa luotaavaan oppimateriaaliin, niin oppilaat voisivat olla varmoja siitä, että ne asiat, joita he koulussa pänttäävät päähänsä, ovat oppimistilanteessa hyvin tunnettuja ja opettajien hallussa, jolloin kaikki voisivat keskittyä miettimään, miten opetustahtuma voitaisiin järjestää niin, että se palvelisi esitettävää asiaa kaikkein tarkoituksenmukaisemmin.
Luokassa opetettavaa asiaa voitaisiin lähestyä tavanomaisen tavan sijaan myös poikkeavalla ja mahdollisesti paremmalla tavalla, kun opettaja tietäisi hyvin asiaan liittyvät nyanssit, ja sitä kautta sen, mikä asiassa on tärkeintä muistaa ja ymmärtää.
Opettajien on helpompi opettaa asiaa, jota he ovat olleet yhdessä muiden opettajien kanssa seuraamassa, keskustelemassa ja päättämässä, mikä asiassa on tärkeintä, ja mitä siitä on hyvä jättää vähemmälle huomiolle.
Usein oppikirjoissa materiaali on niin outoa, että se sivuutetaan opettajan päätöksellä sen vuoksi, että sitä ei ymmärretä, tai sitä pidetään vanhentuneena tai tarpeettomana.
Jotta oppimateriaalin keräämistä ja uusien asioiden seuraamista tutkimusmaailmassa ei jätettäisi pelkästään opettajien harteille, voitaisiin palkata tähän tarkoitukseen sellaisia henkilöitä, jotka toisivat työkseen uutta materiaalia ehdotuksina opettajien yhteisiin nettipalavereihin.
Onhan muutaman asiansa osaavan ihmisen palkkaaminen yhteiskunnalle kustannustehokasta silloin, kun paperinen oppimateriaali on oppilaille lähes ilmaista.
Kun luokassa sähköiset ja paperiset opetusmateriaalit ovat sisällöltään tarkoituksenmukaisia ja halpoja, voivat opettajat ja oppilaat keskittyä enemmän opetustapahtumaan kuin oppimateriaaleihin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.