2.3. Mannaa Jumalan lapsille, 1. Joh. 1: 7
Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
”Kristityn pitää siis olla taitava ja ymmärtävä osatakseen antaa laille ja teoille niiden oikean käytön ja samalla korottaakseen tämän (Jeesuksen verta käsittelevän) opin niin korkealle ja avaralle yli kaikkien lakien, kuin taivas ja maa ovat toisistaan erotetut…
…Sillä kristitty, sikäli kun hän oikeassa kristillisyydessä on tekemisissä ainoastaan Jumalan kanssa, ei itsessään tiedä mistään synnistä eikä ansiosta. Hän elää kuin toisessa, uudessa maailmassa; ja vaikka hän tuntee syntiä, hänen ei niitä sovi katsoa itsessään, vaan siinä persoonassa, jonka päälle Jumala sen asetti, toisin sanoen, Hän ei katso niitä sellaisina synteinä, jotka ovat hänen omallatunnollaan, häntä vankina pitäen, vaan sellaisina kuin ne ovat Kristuksessa, nimittäin sovitettuina ja voitettuina…
…Jumala ei näet ole tahtonut niitä asetettavaksi meidän päällemme, sillä me emme voi niitä kantaa: meidän täytyy niiden alle vaipua ja hukkua; Kristuksesta sen sijaan Hän on tehnyt synninkantajan, jolla on vahvemmat hartiat kuin meillä, ja Kristus kantaa synnin niin, että sen, Hänen allansa täytyy tyhjäksi raueta.”
Miten ymmärrät tämän paikan Raamatusta ja sen selityksen Lutherilta?
Johannes jatkaa, jakeet 8-9:
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. ”
Luther ei tässä päivän Mannassa selitä noita jakeita, kerro sinä, miten nuo kaksi lainausta Raamatusta on sovitettavissa yhteen?
Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
”Kristityn pitää siis olla taitava ja ymmärtävä osatakseen antaa laille ja teoille niiden oikean käytön ja samalla korottaakseen tämän (Jeesuksen verta käsittelevän) opin niin korkealle ja avaralle yli kaikkien lakien, kuin taivas ja maa ovat toisistaan erotetut…
…Sillä kristitty, sikäli kun hän oikeassa kristillisyydessä on tekemisissä ainoastaan Jumalan kanssa, ei itsessään tiedä mistään synnistä eikä ansiosta. Hän elää kuin toisessa, uudessa maailmassa; ja vaikka hän tuntee syntiä, hänen ei niitä sovi katsoa itsessään, vaan siinä persoonassa, jonka päälle Jumala sen asetti, toisin sanoen, Hän ei katso niitä sellaisina synteinä, jotka ovat hänen omallatunnollaan, häntä vankina pitäen, vaan sellaisina kuin ne ovat Kristuksessa, nimittäin sovitettuina ja voitettuina…
…Jumala ei näet ole tahtonut niitä asetettavaksi meidän päällemme, sillä me emme voi niitä kantaa: meidän täytyy niiden alle vaipua ja hukkua; Kristuksesta sen sijaan Hän on tehnyt synninkantajan, jolla on vahvemmat hartiat kuin meillä, ja Kristus kantaa synnin niin, että sen, Hänen allansa täytyy tyhjäksi raueta.”
Miten ymmärrät tämän paikan Raamatusta ja sen selityksen Lutherilta?
Johannes jatkaa, jakeet 8-9:
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. ”
Luther ei tässä päivän Mannassa selitä noita jakeita, kerro sinä, miten nuo kaksi lainausta Raamatusta on sovitettavissa yhteen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tämä on vaikea, vastata oikeastaan mitään,
Saarnivaarakin vastaa 1Joh. 1:5-2: 2 yhtenä
möhkäleenä. . .
-
Kristityn ensisijainen tehtävä ei ole ymmärtää Lutheria vaan Raamatun sanaa. Jos sitten Luther voi olla murentamassa sitä isoa leipää, niin siitä kiitos Herralle. Mitä se valkeudessa vaeltaminen on käytännössä? Se on sitä, että sanaa julistetaan n iinkuin on kirjoitettu. Jossa saamme peilata itseämme. Havaita sen, että meillä on kaksi luontoa emmekä yritä peitellä vanhanaatamin ominaisuuksia, vaan annamme Pyhän Hengen ristiinnaulita sitä sanankuulon, sakramentin nauttimisen ja keskinäisten keskustelujen kautta. Voimme ripittäytyä toiselle ihmiselle ja saada synnin haavoihin taivaallista lääkettä. Joka väittää, ettei vanha aatamai yhtään enää rasita, niin on joko valehtelija tai paatunut, niin ettei mikään tunnu miltään.
Ydin aloituksessani oli juuri nuo Raamatun jakeet, niiden sisällön sisäistäminen, ymmärtäminen, oikealla tavalla.
Veri puhdistaa, syntivelka on maksettu, mutta kuitenkin tulee ymmärtää synti jota teen ja sen korjaus oikein. Vaikeaa.
Uskon kuitenkin, että Isä meidän -rukouksessa saan tiedostamani ja tiedostumattomani synnit anteeksi.
Kuitenkin joskus, ehkä usein, tulee ajatelleeksi, että menen teko- tai ajatussynteihin, saanhan ne anteeksi, pyytämällä. Hurjan paha juttu.
Uskomalla Kristuksen sovitustyöhön saadaan synnit anteeksi. Tästä sovitustyöstä todistaa Jumalan sana ja Jeesuksen asettamat sakramentit.
Omantunnon syytösten vuoksi on myös Jumalan lahjana ripittäytyminen mieltä vaivaavista asioista papille tai toiselle uskovalle, joista vihnekin jo mainitsi.
Ripin vastaanottajalta saa kulla tämän saman ihanan evankeliumin. Syntisi on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Mene Herran rauhaan.
Usko on siis se käsivarsi jolla Jumalan pelastushyvyydet otetaan vastaan.
Uskon elämässä on jotain pielessä, jos ja kun omatunto soimaa, luovu, jostakin paheestasi tai niistä kaikista, toi. Vaatimisen henki,
Kun Jumala antaa Kristuksen kautta kaikki synnit anteeksi, niin tästä anteeksaiantamuksesta saa voiman, niin että aiemmasta syntielämästä luopuminen tapahtuu ilolla ja vapaaehtoisesti.
Kiusauksia ja lankeemuksia ehkä tapahtuu, mutta niidenkin sovitukseksi on jo Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri uhrattu. Anteeksiantamukseen uskoen saat taas jatkaa sydän puhtaaksi puhdistettuna Jeesuksen verellä.
Kyllä minulla lakeeminen tuotta hirveet tynnontuskat, jo siitä että ajattelee väärin tuntuu pitkään pahalta, siinä se sovitus on kohallaan lukee 5.moos.28:15 eteenpäin sanan kautta ja kovan sanan kautta saan anteeksi saamisen.
Riisipuurokin on hyvää ainaisen mannan asemasta. Siihen vielä syntisen suuri voisilmä. Kunnon siivu kinkkua, vähän kuin kristuksen ruumis mutta ilman verta kiitos.
Aikansa piru leikkii syntisillä.
Muistelen vanhaa Lizeliuksen käännöstä. Minä olen musta, mutta otollinen, sillä aurinko on minut mustaksi polttanut. Jumalan sanan kirkkaus paljastaa peilin tavoin, kuinka mustia, likaisia siis, me omasta puolestamme olemme.
Laki se sielun hirmudda, mutta Christus sen taas vapahda.
" Näin "
-
Tuo viimeinen lause oli Agricolan. !
-
Turun piispan Mikael Agricolan varhaista suomenkiltä, näin on.
" Näin on asia "
-
Jos Agricola ei olisi perustanut Raamattu koulua turkuun
ja aloittanut Raamatun kirjoitusta, ei olisi suomen kieltä,
tänään joten kiitos siitä, että hän oli ahkera .
-
Voimakkaasti luterilainen kirkko on vaikuttanut kansamme sivistykseen ja kulttuurin kehitykseen.
Uskon että suomalaiset ovat omaa kieltään puhuneet jo paljon ennen Agricolaakin. Mutta kirjakieli, kirjoitus ja lukutaito tässä Agricola vaikutti kehitykseen paljon.