Matti Nykäsen hautajaiset.
Juontaja odottaa hautajais´ saattuetta ja selostaa, että ensin tulee Matin ruumis auto ja sitten naisystävän ..... siis mitä hiivattia tuo jätkä sökertää, että ei voi sanoa, että sieltä tulee Matti Nykäsen vaimo?
Suurin moka haastattelijalta
14
<50
Vastaukset
- Matin.tunteva
Aika moka sinulta.
Hautajaissaattueen kulkiessa ohi kaikki hiljentyvät kunnioitta,aan vainajaa.
Silloin ei selosteta!
Kamera kuvasi koko saattueen saapumisenn ja ohi kulkemisen, niin pitkältä ja pitkälle kuin kamera pystyi seuraamaan.
Toiminta tuossa tilanteessa oli arvokasta ja vainajan saattokulkuetta kunnioittavaa.
Laajavuoressa kaikki hiljentyivät.
Taputukset saattelivat Matin kotimäestä poistumista.
Kaiken kaikkiaan hienosti toimittajat kunnioittivat olemalla hiljaa. Kamerahan kertoi kaiken.Oliko oikein selostajalta, että hän sanoin Matin naisystävän, eikä vaimoa? Se vasta olisi moka ollut, jos olisi viellä mainninnut, kuinka mones vaimo oli saattamassa?
No, olkoon meiltä kummaltakin moka, mikä moka, mutta kyllä katsoin Matin hautajaiset alusta loppuun, koska mieheni kuolemasta oli vain muutama päivä ennen Matia., joten itkuhan siitä pääsi minultakin.
Matin vaimohan on leski ei vaimo enää. No, lie koko Suomi24 istunut nokka kiinni televisiossa koko iltapäivän.
- Eipiräpaikkaansa
En vielä minuuttiakaan tänään(kään) tähän mennessä. Onneksi on muuta tekemistä.
- vai.taputusta
Toivottavasti kukaan ei ole taputtamassa mnun hautajaisissa.
Vihdoinkin päästiin eroon siitä.... - tarkennusta
Ei se mikään juontaja ollut eikä ollut mikään show kyseessä. Ei ollut haastattelijakaan, vaan toimittaja. Se taputus oli tosiaan karmivaa, onneksi Matti ei kuullut.
- Jospaolimukana
Mistä sinä sen tiedät?
- ihmejakumma
Suurin moka on siinä, kun Matin kaksi lasta jätettiin pois kuolinilmoituksesta.
Ehdottomasti olisi pitänyt laittaa.
Matilla oli myöskin lapsen lapsia. Heidät myös jätettiin mainitsematta. Matti oli isoisä.
Pia oli laitettu lastensa kanssa ensimmäiseksi kuolinilmoitukseen, Ikäänkuin ne lapset olisivat olleet Matin ja Pian yhteisiä lapsia. Mikä moka.
Kuka saattoikaan laatia kuolinilmoituksen ja jättää pois Matille läheiset ihmiset.
Matti oli isä kolmelle lapselleen ja oli myös isoisä ja se asia ei muuksi muutu.
Sen tiesi Matti ja tiesi myös Matin kaikki lapset.Kuvitteletko, ettei oltu otettu selvää omaisilta, ketkä ilmoituksessa mainitaan? Monissa perheissä on sisäisiä ongelmia, joiden vuoksi joudutaan ikäviin tilanteisiin, kuten viilaamaan kuolinilmoitusta. Olen joskus nähnyt kaksi ilmoitusta saman ihmisen kuolemasta, vierekkäin, eri nimillä.
Jos Matin ja hänen lapsiensa välit olivat jäähtyneet vuosien mittaan, miksi he haluaisivat nimensä murehtijoiden joukkoon. Surut on jo surtu, kauan sitten.
Kaarina Suonperä huomautti aivan oikein, että surusaattueen kohdalla miehet ottavat lakin päästään, väki seisoo hiljentyen, katse seuraa vainajan arkkua, ja lakki päähän vasta, kun saattue on mennyt ohi. Me vanhemman polven ihmiset olemme sodan aikana nähneet niin monta surusaattoa lapsina, että tämä on ilman muuta ikämiehille tuttu tilanne.
Hämmästyin, kun tulin ajatelleeksi, että tosiaan ei surusaattoja enää ole vuosikymmeniin nähty kuin valtiollisissa hautajaisissa. Ennen sotia varsinkin maaseudulla vainaja lepäsi arkussaan kotinsa aitassa, ja hautajaispäivänä saattoväki kokoontui vainajan kotiin, josta lähdettiin sitten saattueena kohti siunauskappelia ja hautausmaata. Kuinka monen suvun valokuva-albumissa onkaan kuva avonaisesta arkusta kotipihalla, ympärillä surevien joukko pikkulapsia myöten.
Elämä ja kuolema olivat ihmistä lähellä entisinä aikoina, nyt kuolema pyyhkäistään pois arkielämästä, surua ei osoiteta eikä aina edes tunneta. Mustiin pukeutuminen on jäänyt pois. Muistan, että lapsuudessani oli vielä tarkat säännöt siitä, kuinka kauan on pidettävä mustaa leninkiä, surunauhaa tai suruharsoa hatussa. Sotien aikana leskiä oli paljon, ja asujen käyttö osa suruaikaa.- erimieltä
Makriina2 kirjoitti:
Kuvitteletko, ettei oltu otettu selvää omaisilta, ketkä ilmoituksessa mainitaan? Monissa perheissä on sisäisiä ongelmia, joiden vuoksi joudutaan ikäviin tilanteisiin, kuten viilaamaan kuolinilmoitusta. Olen joskus nähnyt kaksi ilmoitusta saman ihmisen kuolemasta, vierekkäin, eri nimillä.
Jos Matin ja hänen lapsiensa välit olivat jäähtyneet vuosien mittaan, miksi he haluaisivat nimensä murehtijoiden joukkoon. Surut on jo surtu, kauan sitten.
Kaarina Suonperä huomautti aivan oikein, että surusaattueen kohdalla miehet ottavat lakin päästään, väki seisoo hiljentyen, katse seuraa vainajan arkkua, ja lakki päähän vasta, kun saattue on mennyt ohi. Me vanhemman polven ihmiset olemme sodan aikana nähneet niin monta surusaattoa lapsina, että tämä on ilman muuta ikämiehille tuttu tilanne.
Hämmästyin, kun tulin ajatelleeksi, että tosiaan ei surusaattoja enää ole vuosikymmeniin nähty kuin valtiollisissa hautajaisissa. Ennen sotia varsinkin maaseudulla vainaja lepäsi arkussaan kotinsa aitassa, ja hautajaispäivänä saattoväki kokoontui vainajan kotiin, josta lähdettiin sitten saattueena kohti siunauskappelia ja hautausmaata. Kuinka monen suvun valokuva-albumissa onkaan kuva avonaisesta arkusta kotipihalla, ympärillä surevien joukko pikkulapsia myöten.
Elämä ja kuolema olivat ihmistä lähellä entisinä aikoina, nyt kuolema pyyhkäistään pois arkielämästä, surua ei osoiteta eikä aina edes tunneta. Mustiin pukeutuminen on jäänyt pois. Muistan, että lapsuudessani oli vielä tarkat säännöt siitä, kuinka kauan on pidettävä mustaa leninkiä, surunauhaa tai suruharsoa hatussa. Sotien aikana leskiä oli paljon, ja asujen käyttö osa suruaikaa.Miten voit sanoa, että kuolema pyyhkäistään pois arkielämästä ? Moniko voi vanhuksia nykyasunnoissa hoitaa kotona loppuun asti ja säilyttää vainajaa kotona ? Naistenkin on käytävä töissä, saa yhteiskunta rahaa mm. vanhuspalveluihin. Omaiset saa kyllä käydä laitoksissa katsomassa. Miten voit surun mitata ja todeta ettei sitä tunneta tai jollain kaavalla osoiteta ? Päinvastoin, aito suru ei harsoja eikä muodollisuuksia tarvitse, se on sisimmässä. Kaikilla ei ole mustia pitkiä talvitakkeja, muutenkin on rahanmenoa, miksi pitäisi ostaa vain hautajaisia varten ?
- Uutiskuva
erimieltä kirjoitti:
Miten voit sanoa, että kuolema pyyhkäistään pois arkielämästä ? Moniko voi vanhuksia nykyasunnoissa hoitaa kotona loppuun asti ja säilyttää vainajaa kotona ? Naistenkin on käytävä töissä, saa yhteiskunta rahaa mm. vanhuspalveluihin. Omaiset saa kyllä käydä laitoksissa katsomassa. Miten voit surun mitata ja todeta ettei sitä tunneta tai jollain kaavalla osoiteta ? Päinvastoin, aito suru ei harsoja eikä muodollisuuksia tarvitse, se on sisimmässä. Kaikilla ei ole mustia pitkiä talvitakkeja, muutenkin on rahanmenoa, miksi pitäisi ostaa vain hautajaisia varten ?
Olisi kyllä kuitenkin kannattanut jättää pois punainen villamyssy, jonka otsalla komea tähti. Saisihan sen vaikka taskuun.
Makriina2 kirjoitti:
Kuvitteletko, ettei oltu otettu selvää omaisilta, ketkä ilmoituksessa mainitaan? Monissa perheissä on sisäisiä ongelmia, joiden vuoksi joudutaan ikäviin tilanteisiin, kuten viilaamaan kuolinilmoitusta. Olen joskus nähnyt kaksi ilmoitusta saman ihmisen kuolemasta, vierekkäin, eri nimillä.
Jos Matin ja hänen lapsiensa välit olivat jäähtyneet vuosien mittaan, miksi he haluaisivat nimensä murehtijoiden joukkoon. Surut on jo surtu, kauan sitten.
Kaarina Suonperä huomautti aivan oikein, että surusaattueen kohdalla miehet ottavat lakin päästään, väki seisoo hiljentyen, katse seuraa vainajan arkkua, ja lakki päähän vasta, kun saattue on mennyt ohi. Me vanhemman polven ihmiset olemme sodan aikana nähneet niin monta surusaattoa lapsina, että tämä on ilman muuta ikämiehille tuttu tilanne.
Hämmästyin, kun tulin ajatelleeksi, että tosiaan ei surusaattoja enää ole vuosikymmeniin nähty kuin valtiollisissa hautajaisissa. Ennen sotia varsinkin maaseudulla vainaja lepäsi arkussaan kotinsa aitassa, ja hautajaispäivänä saattoväki kokoontui vainajan kotiin, josta lähdettiin sitten saattueena kohti siunauskappelia ja hautausmaata. Kuinka monen suvun valokuva-albumissa onkaan kuva avonaisesta arkusta kotipihalla, ympärillä surevien joukko pikkulapsia myöten.
Elämä ja kuolema olivat ihmistä lähellä entisinä aikoina, nyt kuolema pyyhkäistään pois arkielämästä, surua ei osoiteta eikä aina edes tunneta. Mustiin pukeutuminen on jäänyt pois. Muistan, että lapsuudessani oli vielä tarkat säännöt siitä, kuinka kauan on pidettävä mustaa leninkiä, surunauhaa tai suruharsoa hatussa. Sotien aikana leskiä oli paljon, ja asujen käyttö osa suruaikaa.Arkielämästä suru pyyhkiytyy pois siten, että emme jaksa muistaa vainajaamme edes mustalla kaulahuivilla. Kuolemansairas omainen lepää sairaalassa, ja siellähän hänen onkin parempi olla. Omaisten olisi vaikea hoitaa kuolevaa, vaikka olisivat kotonakin. Kuoleman sattuessa kutsutaan hautaustoimisto. Suru on vain omaisilla, siihen eivät juuri muut osallistu, ja siunaustilaisuudetkin ovat nykyisin keskellä arkipäivää, jolloin työssäkäyvät läheiset eivät kaikki pääse mukaan.
Miksi emme silti voisi kunnioittaa vainajiamme arvokkaammalla asusteilla, edes surunapilla, ja muistotilaisuudessa muissakin kamppeissa kuin farkuissa ja kolitsissa? Onhan ihmisillä yleensä vähän paremmat vaatteet, joilla mennään arvokkaampiin tilaisuuksiin. Ei sen tarvitse olla musta palttoo. Kysymyksessähän on kuitenkin vainajan viimeinen juhla.
Voidaan aina sanoa, ettei me vaatteilla koreilla eikä surra, mutta jos ei voi vainajan vuoksi uhrata rahaa vaatteeseen, niin tuntuu aika tylyltä. Ostetaanhan ne asusteet pikkujouluihinkin.
- surullista.on
Monissa haastatteluissa on mainittu , ettei muut lapset kuin Eveliina ole halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä, tietysti lasten äideillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa tapaamisiin. Vähän ennen kuolemaansa M suri, ettei saa tavata lapsenlapsiaan. Pian lasten laittamista ensimmäiselle riville en minäkään ymmärrä . Kaikkiaan tämä kuolinilmoitus ja muiden lasten hautajaisista puuttuminen oli todella surullista, kertoo ikävää tarinaa rikkinäisestä elämästä.
- Mennyttä.aikaa
Aika kultaa muistot. Kuolema pyyhkäisee lopulta pois katkeruuden ja vihan. Moni sureva muistaa vähitellen vain ne hyvät ajat, tapahtumat ja sattumukset, jotka liittyvät menneeseen omaiseen.
Tulevissa sukututkimuksissa ja -kirjoissa ovat Matin perhe/perheet sulassa sovussa, ja Matin jälkeläiset aikanaan ovat ylpeitä kuuluisasta esi-isästään.
Jokaisessa suvussa on värikkäitä henkilöitä. Pitää olla ylpeä, että omassa suvussa on nimiä, jotka vuosienkin kuluttua muistetaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik123810MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar782017Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5441617Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin851288Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671087Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s331018Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214898Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60873- 171854
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3798