Lapset parisuhteessa

Olemme seurustelleet 8 kk, emme ole vielä tavanneet toistemme lapsia. On kivaa viettää yhdessä lapsetonta aikaa ja tutustua rauhassa toisiimme. Puhumme myös paljon yhteisestä tulevaisuudesta, yhteenmuuttamisesta ja naimisiinmenosta. Toki nämä asiat ei ole ihan lähitulevaisuuden juttu, mutta kuitenkin. Tuntuu siis molemmista, että tämän ihmisen kanssa voisi olla yhteinen tulevaisuus.
Mietityttää kuitenkin, että osa kummankin elämästä on vielä tuntematonta. Emme tiedä toistemme tärkeästä roolista eli isän ja äidin roolista paljoakaan. Toki olemme puhuneet paljon lapsista ja arjesta heidän kanssa, mutta ei olla oltu arkea näkemässä. Ja tietenkin iso merkitys yhteisen tulevaisuuden suhteen on myös sillä miten minä tulen toimeen hänen lasten kanssa ja hän taas minun lasten.
Pelottaa kun aikaa kuluu ja tunteet syvenee, niin entä jos lasten kanssa tulee niin paljon ongelmia, että yhteiselosta ei tule mitään.
Ja tässä mahdollisessa uusioperheessä on paljon lapsia. Suorastaan alkanut pelottaa se vaihtoehto.
Ei olla kauheesti asiasta puhuttu mutta ollaan sinänsä oltu samoilla linjoilla että ensiksi tutustutaan toisiimme ja sitten vasta lapsiin. Jälkikäteen kuitenkin ajattelen että olisi helpompi ollut ottaa lapset mukaan jo aiemmin. Nyt vielä tilanne muuttuu että miehestä tulee etäisä kun lasten äiti muuttaa lasten kanssa toiselle paikkakunnalle. Mies tapaa lapsia jatkossa vain joka toinen vkonloppu ja lomilla. No nyt en sitten haluaisi viedä lapsilta arvokasta aikaa isänsä kanssa tuomalla heti uutta ihmistä heidän elämään kun varmasti muutenkin ovat hämmennyksessä muutoksesta. Mitenhän tästä edetä..