Mikä suomen hiihdolla on noussut päähän?

No ei kait nyt sentään.

Onhan tuo hiihto nyt edelleen junttien pystymetsässä kasvaneiden syrjäänvetäytyvien yksilöiden käsissä.

Luxus ja naisellisuus on kaukana naisten kilpahiihdosta. Ei siinä paljon ylellisyyksistä kyllä puhuta.

Toisaalta tuntuu, että nuo ihan huiput osaavat käyttää asemaansa manipuloimalla ja itsensä sivuuttamalla epäonnistumisen hetkellä. Se on raakaa peliä ja tarpeeksi kun luottaa itseensä voi olla vaikea myöntää, että oma tekeminen ei ole riittävällä tasolla.

Uskon että Suomella on ihan riittävät ja osaavat resurssit huollon osalta maastohiihdossa. En jaksa uskoa että muut maat kuin Norja voisivat olla edellä. Tuskin Ruotsin, Venäjän, Saksan, Itävallan, Slovenian tai muiden tynkämaiden osalta puhutaan samoista resursseista. Silti nämä maat taistelevat mitalimäärissä tasavertaisesti Suomen kanssa.

Tilannehan on sitten täysin käänteinen esim. ampumahiihdossa, Suomen mainetta kantaa käytännössä yksi urheilija marginaalisen huoltotiimin kanssa. Kaisalla tuskin on samoja huoltorekkoja käytössään kuin vaikkapa Saksalaisilla, mutta silti menestystä on lupa odottaa.

Enempi tässä on nyt käynyt niin, että Suomen menestys on ollut pitkään jo kiinni siitä, että kaluston on oltava huomattavasti parempi kuin muilla, jotta jälkeenjääneisyys kunto-ominaisuuksissa pystytään kompensoimaan. Nyt kävi Itävallassa niin, että kaikki maat sattuivat olemaan lähes samalla tasolla huollon kanssa, epäonnistumisia tuli tasaisesti kaikille ja tulos on tässä.

Lahjattomista hiihtäjistä ei saa mitalisteja mikään huoltotiimi.

On se käsittämätöntä, että tämä yksi hiihtäjä saa heilua sen juomatölkkinsä kanssa ja saa siitä ilmeisesti mainosrahaa. Monesti huomautettu. Miksi johtajat ei puutu asiaan? Ei ole oikeita johtajia? Eikös olisi paikallaan hänelle esim vuoden kilpailukielto? Tai edes sinne Holmenkollenille ja lopputalveksi. Tulisi jotain uskottavuutta touhuun.