Takaisin.
Minä olen sosiaalinen tyyppi, eli kun kaikki täällä ovat enemmän ja vähemmän sitä mieltä ettei naapureita tarvitse tervehtiä, niin minä olen justiinsa päin vastaista mieltä.
Sanompa minä tuohonkin sellaisen pikku epissodin, että silloin kun asuin kerrostalossa hankin sieltä käsin valtavat määrät tuttuja pelkällä tervehdys sanalla ja hymyllä. Olin kaikille samallainen aina. Minä en koskaan näyttänyt / näytä sivullisille oikeaa olotilaani...Esimerkiksi jos jostain särkee tai muuten olen noussut sängystä takapuoli edellä. Olen sitä mieltä ettei koko maailman tarvitse tietää mikä minua vaivaa ja koska olen pahalla tuulella.
Minä jaksoin tervehtiä heitäkin jotka eivät vastanneet tervehdykseeni, en siis loukkaantunut siitä.
Tänä päivänä heistä useampi on niin hyviä tuttuja että juoksevat kaulaani kaupassa tai missä nyt milloinkin näkevät. Itse olen kuin pöö kun en muista missä olen hänet ennemmin tavannut?
Mikä siis estää olemasta ystävällinen kaikille ihmisille joita tapaa joskus? Naapurit ovat näitä henkilöitä joita tapaa useimmin. Käyhän sitä kaupassakin tervehtimässä kassa neitiä tai Rouvaa..Nyt kun olen asunut omassa talossa niin naapurit ovat olleet tämän 20 vuotta samat.. ei siis ole lisääntynyt juuri lainkaan tuttava piirini.
Olen kuitenkin onnellinen siitä että olen aina ollut kohtelias ja ystävällinen kaiken ikäisille. Minä olen monen ihmisen mielialan muuttanut iloisella tervehdyksellä ja muutamalla ystävällisellä sanalla jotka eivät minulle maksaneet mitään.
Tunnen kolme henkilöä tuolta kerrostalo ajoilta, jotka eivät koskaan vastanneet tervehdykseeni.. Tänä päivänä yksi heistä on Alkoholisti toinen on yksinäinen ja murheellinen ja kolmas ei sovi omien lastensa kanssa.
Siis muuttakaa kiireesti tyyliä jos haluatte vanhoina tuntea paljon erillaisa ihmisiä ja tulla heidän kanssaan hyvin toimeen.
Enkelit teidän matkaanne ne kaikkein kauneimmat..
Minä olen sosiaalinen tyyppi, eli kun kaikki täällä ovat enemmän ja vähemmän sitä mieltä ettei naapureita tarvitse tervehtiä, niin minä olen justiinsa päin vastaista mieltä.
Sanompa minä tuohonkin sellaisen pikku epissodin, että silloin kun asuin kerrostalossa hankin sieltä käsin valtavat määrät tuttuja pelkällä tervehdys sanalla ja hymyllä. Olin kaikille samallainen aina. Minä en koskaan näyttänyt / näytä sivullisille oikeaa olotilaani...Esimerkiksi jos jostain särkee tai muuten olen noussut sängystä takapuoli edellä. Olen sitä mieltä ettei koko maailman tarvitse tietää mikä minua vaivaa ja koska olen pahalla tuulella.
Minä jaksoin tervehtiä heitäkin jotka eivät vastanneet tervehdykseeni, en siis loukkaantunut siitä.
Tänä päivänä heistä useampi on niin hyviä tuttuja että juoksevat kaulaani kaupassa tai missä nyt milloinkin näkevät. Itse olen kuin pöö kun en muista missä olen hänet ennemmin tavannut?
Mikä siis estää olemasta ystävällinen kaikille ihmisille joita tapaa joskus? Naapurit ovat näitä henkilöitä joita tapaa useimmin. Käyhän sitä kaupassakin tervehtimässä kassa neitiä tai Rouvaa..Nyt kun olen asunut omassa talossa niin naapurit ovat olleet tämän 20 vuotta samat.. ei siis ole lisääntynyt juuri lainkaan tuttava piirini.
Olen kuitenkin onnellinen siitä että olen aina ollut kohtelias ja ystävällinen kaiken ikäisille. Minä olen monen ihmisen mielialan muuttanut iloisella tervehdyksellä ja muutamalla ystävällisellä sanalla jotka eivät minulle maksaneet mitään.
Tunnen kolme henkilöä tuolta kerrostalo ajoilta, jotka eivät koskaan vastanneet tervehdykseeni.. Tänä päivänä yksi heistä on Alkoholisti toinen on yksinäinen ja murheellinen ja kolmas ei sovi omien lastensa kanssa.
Siis muuttakaa kiireesti tyyliä jos haluatte vanhoina tuntea paljon erillaisa ihmisiä ja tulla heidän kanssaan hyvin toimeen.
Enkelit teidän matkaanne ne kaikkein kauneimmat..
Vastaukset 4
Vanhimmat
on asunut kerrostalossa, kts. kommentit, hyvä kirjoitus;)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4500000000001260&posting=22000000007015802
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.Itse teen ihan samoin.Ja tervehdys on tullut takaisin monin kertaisesti,muodossa jos toisessa.Annoin naapureilleni suomalaista korvapuusteja ( asun ulkomailla) ja voi sitä iloa minkä aiheutin muutamalla itseleivotulla pullalla.Kun tulin joululomalta kotiin Suomesta,niin ensimmäinen tervehdys oli,että,ihanaa kun olet tullut takaisin...Ja arvatkaas,kuka hoisi postini sillä aikaa....IHANA NAAPURINI.Kiitos,päiväâ,anteeksi-sanat ovat sitâ paitsi ilmaisia.....
kun pysyy sosiaalisuudessakin kohtuudessa,muuten tulee riitaa ihan kun parsuhteessakin kun on jo liian tuttu!
Tervehdin kyllä aina rappukäytävässä, mutta sen läheisempää kontaktia en kaipaa. Jumankekka, kerrankin kun puoliso kantoi tavaroita autosta ja huoneiston ovi jäi siksi aikaa auki, niin naapurin akka tunki keittiöön asti tiedustelemaan, mitä touhuilemme. Olin tiskaamassa ja olis tehnyt mieli huitaista rätillä.