Pettymysten kautta masennukseen...onko todella niin ettei 5 lapsen yh voi saada elämänkumppania rinnalleen???
Kyllä noita miehiä on peräti 3 tullut eron jälkeen...vannotaan rakkautta ja kuuta taivaalta...mutta lopulta selviää että "ei musta ole tähän...voisin kyllä sut ottaa mut kun nuo lapset..."Ja sehän ei käy...se on ikävä kyllä koko paketti tai ei mitään...
Mutta lapset on minulle todella tärkeitä...sitten olen vaikka sinkku lopun elämääni...Onneksi kohta tulee ajokausi ja pääsen tuulettumaan moottoripyörälläni!
*huokaus* Lapset ovat alkaneet olla jo huolissaan ja kaipaavat miestä taloon...esikoinen 9v sanoi etsivänsä heille isän ja mulle miehen...eihän tämän niin kuulu mennä!!!
Onko muilla vastaavia kokemuksia, ajatuksia?
Kyllä noita miehiä on peräti 3 tullut eron jälkeen...vannotaan rakkautta ja kuuta taivaalta...mutta lopulta selviää että "ei musta ole tähän...voisin kyllä sut ottaa mut kun nuo lapset..."Ja sehän ei käy...se on ikävä kyllä koko paketti tai ei mitään...
Mutta lapset on minulle todella tärkeitä...sitten olen vaikka sinkku lopun elämääni...Onneksi kohta tulee ajokausi ja pääsen tuulettumaan moottoripyörälläni!
*huokaus* Lapset ovat alkaneet olla jo huolissaan ja kaipaavat miestä taloon...esikoinen 9v sanoi etsivänsä heille isän ja mulle miehen...eihän tämän niin kuulu mennä!!!
Onko muilla vastaavia kokemuksia, ajatuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se vain on monelle mahdotonta rakastaa toisten lapsia kuten omiansa.
Voimia sulle, yritä jaksaa! Jonain päivänä sä löydät sellasen miehen joka haluaa sut sellasena kuin olet, lapsinesi. Tiedän että on vaikea uskoa, tulee hetkiä että masentuu. Varsinkin jos on tavannut jonkun josta välittää todella, eikä kuitenkaan ns. kelpaa sille lastensa takia.
Mulla on vaan yksi lapsi, enkä oo kauaa uskaltanu edes haaveilla uudesta suhteesta, vaikka erosta on vuosia. Oon tiennyt etten olis ollut valmis siihen aiemmin, mutta nyt olisin. Oon vaan ihan järjettömän yliherkkä just siinä asiassa, että mun lapsen pitäis "kelvata" heti, mies ei sais epäröidä yhtään. Pahoitan mieleni liikaa, jos vähänkin on aistittavissa epävarmuutta lapsen takia.
Viime kesänä poikani sanoi mulle, että hän haluais perheen jossa on kaks aikuista ja kaks lasta. Kuulen lapseltani myös jatkuvasti syytöksiä siitä, että hänellä ei ole sisaruksia vaikka kaikilla muilla on. Tuntuu pahalta, kun itsekin haluaisi vielä "normaalin" perheen, miehen ja pari lasta lisää. Lapsi tarvitsisi myös jonkinlaisen isähahmon, koska omasta isästään ei sellaiseksi ole.
Pitäis vaan jaksaa uskoa, että jonain päivänä kaikki on mahdollista. Sitä odotellessa opetella nauttimaan elämästä tällaisenaan. Oon yrittänyt nauttia pienistä hetkistä, keräillä onnea pienistä murusista: kävely aurinkoisessa talvimaisemassa, hyvä elokuva ja lasi viiniä, hyvät kirjat, jonkun uuden pienen jutun ostaminen kotiin, hiihtoretki tai peli-ilta lapsen kanssa, hyvien ystävien kanssa vietetty aika. Oon yrittänyt ajatella, että tärkeintä on jaksaa tätä elämää tällasenaan ja lakata miettimästä parisuhteen mahdollisuutta/mahdottomuutta. Asiat tapahtuu ajallaan kun niille antaa tilaisuuden rauhassa kehittyä.
En tiedä oliks tästä mun kirjoituksesta sulle apua, mut itelleni tuli parempi olo kun kirjoittelin tuntemuksiani... Yritetään jaksaa uskoa, että elämä voi joskus yllättää iloisestikin!
on että valmiinpaketin on vaikea löytää miestä rinnalleen..
Mutta tässäpä tullaan miesten ja naisten eroihin:) Useamman ystäväni on ollut helppo hyväksyä vamis paketti jossa mies ja lapset. Ja ystäväni olleet sinkkuja lapsettomia...Eihän se nyt NIIN ole että naiset on mukautuvaisempia??
Itse en laittaisi pahitteeksi vaikka meilläkin olisi joskus "mun lapsia 5" ja "sun lapsia vaikka4" ja vaikka "yhteisiä muutama" :) Mutta mä olenkin tällainen luonteeltani...
.., että kaikkeahan sitä kokeilla vois, eri asia on sitten ELÄÄ ja sitoutua pariksikymmeneksi vuodeksi vanhemmuutee, en kyllä suosittelis sinkuillekaan kuitenkaan - luulis olevan ihan täysvapaitakin heille
ja sitten vielä, kun naiset mukamas "hyväksyvät" tilanteen paremmin.. Heh!
Naiset säälivät ja kunnioittavat ihanaa yh-isää, hänenhän täytyy olla hyvä mies, kun joku nainen on hänelle jo lapsiakin tehnyt. Sen exän takiahan ero tuli varmasti, mies on laupias jne.
Mennään aikaa eteenpäin, ja uusi nainen alkaa valittamaan kuin riivattu... Lukekaa vaikka tätäkin palstaa.
Miehet on fiksuja, he tajuavat heti yh:n tavatessaan, että "Karkuun!!!". Toisten pentuja on turha ottaa omille harteilleen, ja yrittää tunteilla "Kyllä nuokin lapset tarvitsevat hyvän ja elämän ja minä autan siinä." Nää-eivät he sinua tarvitse. Hankkikaa sinkut muuta seuraa.
Vain kaksi kuukautta eron jälkeen tapasin sattumalta yhden miehen joka on minua 11 vuotta nuorempi.
Mulla ei ollut mitään tarkoitusta enää ikinä solmia parisuhdetta,ei ollut tällä miehelläkään.Miehellä yksi lapsi edellisestä suhteesta.
Niin vaan juttu luisti ja toisiimme jämähdettiin heti ekana iltana.Kohta on vuosi oltu yhdessä.Mies rakastaa omaa lastaan yli kaiken.Ensin tulee hänen tyttärensä,sen jälkeen me muut.Minä rakastan omia lapsiani yli kaiken,sen jälkeen tulee vasta kaikki muu.
Mies tykkää mun lapsistani ja minä hänen.Mies ei ole isä minun lapsilleni koska heillä on jo isä enkä minä ole äiti hänen tyttärelleen koska hänellä on jo äiti.
Yhdessä me ollaan mahtava tiimi,me viihdymme hyvin yhdessä.
Meillä ei jaotella lapsia sen mukaan kumman ne ovat vaan kaikkia kohdellaan tasavertaisina.
Meillä ei ole ollut mitään mustasukkaisuuksia eikä mies ole kertaakaan väsynyt siihen että mulla on viisi lasta ennestään.Hienosti pärjää oman lapsensa kanssa meidän porukassa.
Se on niin paljon asenteesta kiinni.
Alkuun kun tavattiin niin sovittiin että katsotaan miten menee,jos lapset näyttää vähänkään siltä etteivät tykkää niin lopetetaan koko homma.Hienosti on mennyt.
Joskus se onni odottaa ihan nurkan takana!
kuulla et joillain luistaa...
minulla päinvastaisia kokemuksia.
Olin myös itse 3 lapsen yh, ja kuinka ollakkaan, kohtasin ns "poikamiehen". En itsekkään kuvitellut meneväni koskaan enää naimisiin, mutta nyt olen jo 5 lapsen äiti ja uudelleen naimisissa. Sitä minäkin ihmettelin että hän jäi siihen vaikka minulla oli ne aiemmat kolme. Kyllä sinäkin vielä hänet kohtaat, ties vaikka tänä kesänä kun hurjastelet sillä moottoripyörälläsi. Jokaiselle on joku :) malta vaan odottaa niin kyllä se oikea sitten kohdalle sattuu. Tsemppiä.
Olen kolmen lapsen yh. Eron jälkeen (puolisoni haki eron minusta) tein tietoisen päätöksen siitä, että elän lasteni kanssa yh:na aina siihen asti, kunnes kaikki ovat lentäneet pesästä pois. Tuon päätöksen tein silloin lasteni tähden.
Nyt lapset alkavat lennähdellä pesästä pois. Aika lasten kanssa on ollut onnellista aikaa. Olen myös jo niin tottunut elämään aikuisen elämää itsekseni, että kaikki tulevaisuuden haaveilunikin ovat sellaisia, ettei siihen taida miestä mahtua mukaan. Haluaisin sanoa sinulle rohkaisuksi, että yksineläminenkin on usein ihan hyvä vaihtoehto.
Minun naiseuteni taitaa lopultakin olla paljon enemmän äitiyttä (ja toivottavasti joskus isoäitiyttäkin) kuin viehättävää vaimoutta.
NIIN tein minäkin päätöksen että elän yksikseni, mutta se oli se RAKKAUS joka tuli kohdalleni, et ole sitä sitten vielä kohdannut, kyllä se vielä tulee sinullekin vastaan, muista sitten päätöksesi, lastesi tähden. Siis se yksinjääminen. Itse kyllä kaipasin toista ihmistä vierelleni. Mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee...ellei se rakkaus satu kohdalle :)
"Ja sehän ei käy...se on ikävä kyllä koko paketti tai ei mitään..."
Samaa sanoi vaimo, kun tutustuttiin. Siitä kannattaa pitää kiinni. Tosin lapsia ei ollut viittä...
"...voisin kyllä sut ottaa mut kun nuo lapset."
Aika outo asenne, kavamaan siitä. (Täsmennykseksi: itse olin samanlainen). Kyllä miehen pitää ymmärtää, että ei äiti lapsistaan erota halua. Toisaalta miehestä saattaa tuntua yhtäkkinen vastuun kasvaminen pelottavalta. Ainakin, jos omia lapsia ei ole. Uskoisinkin kommentin tulleen sinkulta, ei yh:lta tai muuten lapsia hankkineelta mieheltä.
"*huokaus* Lapset ovat alkaneet olla jo huolissaan ja kaipaavat miestä taloon...esikoinen 9v sanoi etsivänsä heille isän ja mulle miehen...eihän tämän niin kuulu mennä!!! "
Mistäs sitä tietää, millainen prinssi sieltä löytyy ;-) Ymmärrettävästi ovat huolissaan. Huomaa kyllä, että lapset rakastavat sinua.
Kyllähän se on mahdollista, että miehen itsellesi löydät, vaikka ei sitä voi sanoa helpoksi haasteeksi. Yhi on kohdallasi todennäköisin vaihtoehto.
sopiva,kun on jo 3 lasta,onkin kohtalon juttuja.
Mulla 4 lasta,2 avioliittoa takana.Arjen pyörittäminen ja lasten huoltaminen vaatii niin paljon,että aikaa ei ole ollut seurustelulle.
Varsinkin,kun olen totaalinen yh,toinen isä lähti kertaakaan tapaamatta lapsiaan sen jälkeen,toinen sairastui vakavasti(sairaalassa nytkin),eikä hänkään voi olla viikonloppuisä.
Aika pian olen huomannut,että sopivaa ei kohdalle helposti osu,enkä ole valmis kapakoissa notkumaan,deittiseuraa hakemaan ym. ennekuin minulla on jotain TARJOTAKIN miehelle,muutakin,kuin rankkaa arkea. lapset kasvaa ja minä pidän sitä nyt tärkeimpänä ja olen osannut iloita elämästä tällaisessakin muodossa. Jos kohdalle osuu joku oikein todella samanhenkinen,jonka kanssa synkkaa,en enää(nuorin jo 15v,vanhimmat pois kotoa jo) väisty ja sano:kiitos-ei. Eivät minun lapseni ole "hakeneet"isää perheeseen tai säälitelleet,kun ovat huomanneet,että olen tyytyväinen näin - ja sanonut,että kaikki aikanaan,jos luoja suo.