Kuka minä oikein olen

Moikka :)
Täällä yks joka pähkäilee aivan samoja asioita.. tai oon pähkäilly jo kauan. Tuntuu että ikääkin tullu jo tarpeeksi siihen että uskaltaisi kokeilla. Mutta miten se sit onnistuu onkin mun suurin kysymys..

Täällä ollaan vähän samoissa tunnelmissa. Olen itsekin 27-vuotias nainen ja olen tuntenut vetoa myös naisiin noin 16-vuotiaasta asti. Kesti kauan myöntää asia itselle, lähipiiristä vain pari ystävää on tietoisia asiasta. Mikään identiteettikriisi ei ole kyseessä. Pienehköllä paikkakunnalla asuvana tuttavapiiriin ei kuulu avoimesti lesboja/biseksuaaleja naisia, eikä ole ketään, kenen kanssa jutella asiasta. En edes tiedä, mistä k.o ihmisiä täältä löytää!
Haaveilen ja samalla pelkään ajatusta suhteesta naisen kanssa. Pelkään lähinnä tuttavapiirin reaktioita ja uuden kokemuksen tuomaa haavoittuvuutta.

Vastaan mies näkökulmasta, itse hieman yli viisikymmentä ja naisen kanssa ollut parisuhteessa parikymppistä. Miehiä kohtaan tunnen vain jonkinlaista seksuaalista vetovoimaa, en voi esim. suudella miehen kanssa enkä voisi olla parisuhteessa miehen kanssa, kokemukset miesten kanssa vain kimpassa hand job-meininkiä ja se on oikeastaan ainoa tapa mitä joskus kaipaan. Ihailen bi-ja lesbonaisia, he ovat mielestäni rohkeita ja hyvin moni ns. tunnettu bi-ja lesbonainen on mielestäni todella kaunis eli nais-ihanteeni suuntautuu bi-ja lesbonaisiin. Olenkin haaveillut jos voisin elää parisuhteessa bi-naisen kanssa.

Mulla on vähän sama tilanne.. Oon nytki miehen kanssa, mutta naisiakin tulee kateltua. Oon kanssa 27.

Ihminen?