onko työpaikkaromansseissa

Riippuu työpaikasta ja työsuhteista.

Ei niissä järkeä ole,minun mielestäni. Enkä usko pitkää tulevaisuuttakaan sellaiselle.

Onhan se piristystä työpäiviin varmasti ja kivempi mennä töihin kun on jotain sutinaa siellä meneillään, mutta realistisesti jos asiaa miettii niin jos siitä ihan suhde tulisi niin hankalaksi menisi.

Kivaahan se on silloin kun suhteessa kivaa mutta sitten kun suhteessa on kriisi tai tappelu niin kuinka hyvin tiimityö pelailee työpaikalla ?

vai onko se tiuskimista,äyskimistä, mökytystä, räjähyksiä, kiistelyä, sanaharkkaa?


Itsekin olen tempperamenttinen ihminen ja pienessä työyhteisössä jossa koko ajan näkee toisen naaman ja jos toisella sattuu olemaan se huonompi päivä ja se tiuskii ja paiskoo töissä ja erehtyy tekemään niin minullekin niin siitä seuraa minunkin "tussahdus".


Erään tempperamenttisemman miehen kanssa otinkin keran yhteen niin että se töissä tiuski minulle ja mä siihen sitten kiukkuisesti tussahdin että nyt vaihdat äänensävyä et mulle et muuten puhu noin kun minä en sinulle ole taas tehnyt kyllä yhtään mitään.


Tiuskasin ja 15 minuuttia välteltiin toisiamme pienessä työympäristössä sitten puhuin rauhallisesti ja työasioihin liittyviä jonka jälkeen mies sitten palasi riitaan. pyysi anteeksi ja halasi.
Sen jälkeen oltiin taas yhtä kavereita kuin ennen riitaakin.


Ja me vaan oltiin työkavereita eikä mitään suhdetta ollut mutta hirvittäisi jos olisi tilanne että suhteessa joku pahempi kriisi ja kotona tapellaan viikkoja ja mistään ei pystytä enää jutteleen sovussa niin miten se työnteko sujuisi työmaalla?


Muutenkin se minusta on liian seurustelukumppani ähky jos kotona ja töissä ollaan yhdessä 50 vuotta. Kyllä ihmiset luonnollisesti suhteessakin haluaa jotain ihan omaakin itselleen. Jotain mihin se kumppani ei kuulu. usein ne "hengähdystauot" on kaverit, harrasteet ja työpaikka joissa pääsee olemaan jotain muutakin kuin puolison roolissa,


Kyllä mua henk.koht. piristi avoliitossa se että mulla oli esim. ihan omat erilliset kaverit kuin mun avomiehellä. Se että ne kyllä kävi meillä mutta ne ei ollut mun exän kavereita vaan mun peruskoulun ajan tuttujani jo ajalta ennen ex-avokkiani

Voisin sanoa ettei ole.
Ainakaan omalla kohdallani. :)

Riippuu ihmisistä. Ei tässäkään tapauksissa voi yleistää. Jotkut saavat homman toimimaan erittäin hyvin ja löytävät sen suuren rakkauden sieltä työpaikalta. Ei rakkaus katso aikaa eikä paikkaa. Onnensa ohi ei pidä kävellä vain sen takia, että se sattuu olemaan samalla työpaikalla.

Ei ole. Ikävä katsella vierestä omalla työpaikalla työkaverien eroa liitosta, jossa on jo yhteisiä pieniä lapsia. Itse olisin keskittynyt lasten kasvattamiseen enkä vonkaamaan mitään uutta miestä, jos kokee liittonsa kuihtuneen pelkäksi kaveruudeksi. Ei siinä paljon järki päätä pakota, eikä omien lasten hyvää ajatella. Olisiko asiat olleet toisin, kiinnostavuus toisiinsa nähden säilynyt, jos olisivat olleet eri alalla ja eri työpaikoissa. Itse koen, että kumppani saman alan hommista on aika tylsää, erilaisuus luo rikkautta suhteeseen. Samalla työpaikalla jatkuvasti näkeminen ja vielä kotona yhteisen ajan viettäminen käy varmasti pitkässä juoksussa yksitoikkoiseksi.