Kävin taas kerran läpi papereitani ja lajittelin osan säilytettäväksi, osan poltettavaksi, osan paperinkeräykseen. Samassa tuli elettyä pikkaisen menneisyyttä. Yhdellä kurssilla kauan sitten osanottajien piti kirjoittaa jotain muista. Kohdalleni osui mm. otsikko. Lisäksi minulla oli kuulemma valloittava nauru. Pitänee pitää yllä näitä juttuja eikä murjottaa ja valittaa.
Ympäristöni äiti aurinkoinen
aurinkoo
12<50
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toisista ihmisistä annettavia arvioita käytetään usein erilaisten kurssien alku-tai loppuarvioinneissa.
Minulle sanottua, nauravat silmät. Lisäksi, olen helppo lähestyttävä.
Oli myös ihmisiä, jotka kokivat heti ensi näkemällä antipatiaa minua kohtaa.
Onhan minulla toki erilainen kuva itsestäni kuin muilla, varsinkin sellaisilla, jotka eivät tunne minua.
He, jotka tuntevat minut hyvin olen heidän kanssaan samaa mieltä.
En mikään hellanlettas ; )
Jospa antaisit muitten tehdä itse johtopäätökset sinusta. Nauruakin on niin monenlaista, ei aina niin hyväntahtoista ja herttaista. Helppo täällä on mainostaa itseään älyköksi ja ties millä ylisanoilla. Ei ole tarkoitus täällä tulla henk.koht tutuiksi saati ystäviksi. Mutta kieltämättä jotkut tuntuvat kirjoitustensa perusteella hyvin sympaattisilta ja ikään kuin säteilevät ympärilleen hyväntahtoisuutta ja valoa. Sinua en todellakaan nyt tarkoita.
Minähän kirjoitin, "Onhan minulla toki erilainen kuva itsestäni kuin muilla, varsinkin sellaisilla, jotka eivät tunne minua."
Otan vastaan tuntemattomien arviointia, mutta pelkkä kirjoitusten tulkinta ei anna oikeaa kuvaa kirjoittajasta. Jos arvioisin nyt sinua kommenttisi perusteella, uskon se menisi täysin hötelikköön.
Käsitin aloituksen olevan juuri muiden saamasta kuvasta itsestämme.
Ota huomioon että olet kirjoittanut täällä vuosikymmnet itsestäsi ja lähipiiristäsi hyvin avoimesti ja avoimesti myös hyökkäillyt niitten kimppuun, jotka ei sinua myötäile. Sinusta on kyllä kuva syntynyt hyvin monille. Oletko laskenut, montako viestiä olet saiteille lähettänyt ? Varmaan kymmeniä tuhansia, koska joka päivä kirjoitat monta monessa ryhmässä ei vain täällä ikäryhmissä, niin olet kertonut . 20x360= 7200 päivää. Olet luultavasti kirjoittanut keskimäärin ainakin 5 viestiä/päivä, se tekee 36 000 viestiä. Jos on lukenut noista vaikkapa 10 000, alkaa olla jo aika hyvä käsitys #ei mikään hellanlettas# tyypistä.
No, perusteellistä työtä olet tehnyt arvioidessasi luonteeni piirteitä. Jopa päivittäistä kirjoitushistoriaani. Viisi viestiä per päivä..mm..tänään tosin tässä uusia wimo-nukkeja tehdessäni ja eri odottavien työvaiheiden välillä jääneellä ajalla lienen kirjoittanut lähes kymmenen viestiä.
Ajatella olet vuosikymmeniä ollut fanittajani, olen ylpeä itsestäni. Olisinhan voinut jäädä huomaamattomaksi kuten sinä jos kirjoitukseni olisivat olleet sinun tasollesi.
Jatka harrastustasi, minä omiani. Otin juuri kaksi rautalangan varassa elämää aloittavaa tyttö-nukkea uunista ulos. Nyt alkaa kasvomaalausvaihe, Maalin kuivumisen jälkeen hiusten kiinnitys. Vaatteita on jo valmiina Hermanni nuken vaimolle ja Joonaksen siskolle. Olisiko sinulla nimiehdotusta näille kahdelle taiteilijaperheen ladylle?
Esikoinen ja Kuopus...
Nimi tuli ihanitsestään kun äiti nukke sai Aira Samulinin olemuksen. Siis Aira. Tyttärestä tuli Jenni ; )
Ei paha tuo esikoinen ja kuopus, mutta nyt valmistumassa olevat ovat äiti ja tytär.
Kiertäisinpä kaukaa seminaarit, jonka ohjelmassa pitäisi arvioida muita osallistujia. Eikä olisi miellyttävää tutustua porukan arvioihin itsestäni. Minun olisi varmaan vaikea päästä yli niistä.
Olen aina yrittänyt hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat. Nuorena tietenkin yrittää miettiä, miksi joku teki niin kuin teki, mutta mitä enemmän ikää tulee, sen varmemmin arvelen, että olemme hyvin monikerroksisia. Suhtaudumme asioihin kokemustemme pohjalta.
Joku pahastuu asiasta, jota toinen ei edes huomaa, tai päin vastoin, aiheuttaa mielenkuohun toiselle pelkillä sanoillaan, eikä edes itse huomaa koko asiaa.
Täällä emme tunne toisiamme, ja voimme muodostaa toisistamme millaisen mielikuvan tahansa. Todellisessa elämässämme emme toisiamme tunnistaisi.
Johtopäätösten tekeminen oli mukava harrastus takavuosina, kun luki klassisia salapoliisiromaaneja. Niissä vihjeet on piilotettu tekstiin, ja lukemisen yksi nautinto oli yrittää löytää oikeat johtolangat.
Tämän päivän jännityskirjoista punainen lanka puuttuu, murhaajat ovat tiedossa etusivuilta asti. Suoraa toimintaa!
Olen täysin tietoinen siitä, ettei moisissa tilanteissa moitteita helposti anneta. Kulttuuriamme voisikin muuttaa positiivisempaan suuntaan. Ehkä joku alkaa toimiakin niin, kun kuulee muiden mielipiteitä.
Mielenkiintoinen aloitus löytyi . Eikö tähän olisi useammallakin sanottavaa ? Kissan oman hännän nosto vaikuttaa kyllä naurettavalta, mutta annettaisiin muiden kehua jos aihetta on.
Muistan opettajani sanat: "Kuka sen kissan hännän nostaa, ellei ihminen itse!"
Syvällisempää kuin arvaisikaan.
Olitpa vastannut päivänä, jolloin isäni olisi täyttänyt 115 vuotta, jos vielä eläisi. Hän eli 38 vuotta suurelta osin muista riippuvaisena luultavasti aivoinfarktin koettuaan. Mieleltään hän pysyi positiivisena loppuun asti, kuoli 92 vuotiaana. Äidilläni oli paljon koettelemuksia, hänkin pysyi valoisana. Kun on tämänlaisia vertailukohtia, ei turhasta kitise. Itselläni on asiat tosi hyvin. Enpä olisi itse nostanut ketjua esille.