Miten mies saa hoitaa naisen asioita

Tämä kirjoitukseni oli kaikille alistetuille; naisille, miehille, lapsille, vanhemmille. Sinun elämäsi on sinun.

Kukaan ei saa riistää sinulta elämääsi, elääkseen itse sinun elämääsi, elääkseen muiden elämien kautta, useita elämiä! Vain ihmishirviöt tekevät tällaista toisille, ovat sydämeltään ja hengeltään murhaajia. Syvä pahuus voi kätkeytyä monien "uskovaistenkin" naamioiden taa.

Varmaa on, että enää iankaikkinen elämä ei voi tulla tällaisten osaksi. Ikuisessa kadotuksessa, vailla ihanaa, taivaallista elämää, onkin sitten aikaa pohtia, kannattiko rikos.

Tavallaan on noinkin, sillä esim. perheväkivaltaa kokeva vaimo on saattanut itse jo lapsena kokea perheväkivaltaa / lapsen pahoinpitelyä. Niinpä, aikuisena, hän ehkä itseään halveksimaan kasvatettuna - "mä olen vain tyttö ja mun tulee totella miestä" - vaistomaisesti valitsee miehen "joka tietää asiat paremmin".

Mutta tästä oman itsensä halveksimisen harhaluulosta voi myös kasvaa ulos.

Kyllä uhrillakin yleensä on se ymmärrys, että tämä on väärin, vaikka hän ehkä luuleekin, että miehen toiminta on aivan laillista! Koska kukaan ulkopuolinen, ehkä useistakin avunpyynnöistä huolimatta, ei ole koskaan puuttunut asiaan!

Ei ole laillista. Kun sinua lyödään, pakene ja soita 112, poliisi paikalle! Nyt saatatkin nähdä ruikuttavan ja uikuttavan terässankarin käsiraudoissa! Herra ja ylhäisyys lähtee yöksi Valtion pahnoille. Älä pelkää, ei häntä siellä kiduteta. Mutta sinä voit ainakin hetken kokea itsesi vapaaksi, vailla omaa, jatkuvaa (henkistäkin) kidutustasi. Mahd. fyysisestä nyt puhumattakaan. Toiseen ihmiseen ei luvatta kosketa ja etenkään millään tavoin pahoinpidellä, myös näin sanoo Suomen laki.

Myös raiskaus avioliitossa on laitonta eli rikos. Avioliitossakin nainen saa päättää omasta ruumiistaan. Juu! Mies, avioliitosta huolimatta, ei saa pakottaa, raiskata vaimoaan.

Älä tunne mitään syyllisyyttä kun sankarisi (ehkä vasta seuraavan illansuussa, kaupungilla harhailtuaan ja kunnian menetystään pohtien) saapuu kotiin (täytyyhän hänen luoda jotain dramatiikkaa itsensä ympärille, tuon pidätyksen uhrin)! "Oletko nyt tyytyväinen? Makasin yön kovalla lattialla! Aijai kun selkää särkee!" Vastaa, että: "Olen".

Tämän kirjoitan kaikille väkivallan uhreille. Miksi? Koska olen kokenut tätä myös itse ja paljon pahempaakin, eikä kukaan neuvonut, auttanut minua. Minut vain syyllistettiin! Katson itse velvollisuudekseni tehdä sen, mitä minulle ei tehty, osoittaakseni, että toista / toisia ihmisiä voi auttaa ja että auttaminen on jokaisen ihmisen velvollisuus.

Jaakob 4: 16,17
16 Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.
17 Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.

Joka jättää auttamatta esim. pahoinpitelyn uhria, kävelee vain kylmästi ohi, antaa tukensa tämän pahoinpitelylle. Kun tilanne syntyy ja sen näkee / tietää, on valittava, kenen puolelle asettuu: rikollisen vai hänen uhrinsa.
*

Aloituksesi jo iski eli jos on lapsena tai nuorena kokenut ..niin valitsee helpommin alistavan kumppanin. Itselleni ilmeisesti käynyt ehkä noin. Mutta olen vasta 20v yhteiselon jälkeen tajunnut tätä vasta, että me emme liene miehen kanssa tasaveroisia.. hän ei lyö mutta epävalidoi pahasti joissain asioissa minua ja asetelma ihan yleensä on että hän tietää ja mä en.

Niin, tarkoitit varmaan sitä vanha-aatamilaista minuutensa pönkkämiestä.
Siinä vanhaa-aatamia oli Jumala ohjeistanut - mutta aatami ei ollut itse kuuliaisena Sanalle. Eevaahan ei ohjeistuksen aikana vielä ollut.
Siis Aatami itse oli opetuksen kohteena.
Siksipä Eeva todennäköisesti otti hedelmän "hyvän ja pahantiedonpuusta" - olihan siinä - kuvaopetuksena käärme tuomassa ajatusta - että olisikohan tässä sittenkin makua.

Mutta, otetaan mukaan lisämaustetta tähän Eevaan.

Puhuuhan Sana, että seurakunta olisi ikäänkuin tämän Eevan helmoja kantamassa, onhan hän Yljän morsian. Jumalan kuvia, miehenä ja naisena.
srk. synnyttää - Sanan siemenen kautta elämää.
srk. uskollisuus- Yljälle, eli Kristukselle.
srk. lankeemus - vieraan kohdalle, eli alastomuuden häpeä - avaa mielensä hävyn rienaajalle ja lankeaa sen siemenen äärellä ja synnyttää harhaa-
synnyttää epäuskoa, syntyy ateismi, ne lapset - ne sukupolven kirous, polvesta toiseen.
Ja tässä on miehen ja naisen yhtälö - morsiamena.

Mitä morsian pitäisi tehdä? Olla Yljän edessä. ts. Kristukselta pyytämässä viisautta jokapäiväiseen elämään. - syödä elämänpuusta -.
Vain Kristus antaa elämän, elämänleivän, iankaikkisen elämän armolahjan ja tässä on synnyskipujen tuska - jossa oma liha kuolee -ristillä.
Hänen ristinsä ja minun.

Palataan Adamiin. Meillä miehillä, aadameilla on kipeä läksy, jota moni ei hoksaa. Hoksaamattomat paukuttaa raamatulla päähän, tajuamatta, miksi se eevamme - ikäänkuin on pantu kysymään.

Adamia - Jumala opasti - ja Adam unohti. Nyt aadamia muistutetaan, että otahan vaari nyt "pappeudestasi" äläkä mussuta. Mene rukouskammioosi, kysy Yljältäsi ja rakasta vaimoasi, niinkuin Kristus rakastaa seurakuntaa.

Ja kun tulet rukouskammiostasi - olihan ovi varmasti kiinni, ettei perinneoppineet tulleet alttarisi viereen sotkemaan Yljän opetusta.

Niin, kun tule -adam- rukouskammiostasi - olet velvollinen seuraamaan Jeesusta - tämähän on opin ja opetuksen -ydin- .... ja siinä on kuuliaisuus.

Tätähän meille aatameille, ressukoille opetetaan ja neuvotaan. Mutta, ei!

Perinnekirjat, käsikirjat, kirjoittamattomat säännöt, niin papeilla, kuin lukkareilla, vanhimmilla jne. ne ovat ikäänkuin se IN.
Eli teemme tyhjäksi Jumalan sanan ja arvatkaapa, ketkä siellä pappeudessaan huseeraa -monesti-? Se miehen retale. Ei oooo pojat oppineet eivät ole.
Siksipä Jumala puhaltaessaan Pyhän Hengen tähän aikaan helluntaina - luvatun puolustajan - joka kirkastaa Golgatan merkityksen, laittaakin yksilöiden sydämiin -OMANtahtonsa- eli lain, jonka päämäärä on rakkaus.

Siitä on kyse. Siinaillakin, kun Mooses toi Jumalansormella kirjoitetun lain, niin pojat vuoren kupeella oli väsännyt kultaisen jumalansa, Egyptin-mallin mukaan. Aarnonin johdolla.
Aijai, jai... jai... Siinailla oli muotojumalisuus, epäusko jne.
Ja tämä sotketaan monesti, että Jumalan tahtoa ei pitäisi kunnioittaa-
on kuulema raskasta noudattaa- ehkä lihalle. On unohtunut Pyhä Henki- eli voima. Ei ole katseltu Ristin merkitystä, kun ruoskimme Jumalan - syljimme häntä, painoimme piikkikruunun, naulasimme ristille jne.
"Minkä te teette yhdelle MINUN- vähimmistäni, sen te teitte minulle.
Tänäänkin. Eli kun adam - tänään lähtee rukouskammiosta, hän opettelee Ylkänsä, Sapatin Herran oppia ja neuvoa - seuraako hän Jeesusta kuuliaisesti, vai alkaako hän taas "akkaansa" moittimaan että tuollaisen Jumalan asetti eteen. Enhän minä voi enkä jaksa Jumalan tahtoa -itse- täyttää ja muotojumalisuus jatkuu, naapuria kiusataan, sanotaan pahoja sanoja jne. Eli taas lyödään Jeesusta ristille. Ei aatami vieläkään oppinut.

Siksi sisaret, tämä idea - pitää kysyä aatamilta, että tämä tutiseva - lukkojen takana oleva saisi idean naiselta, että Hän on Ylösnoussut, hauta on tyhjä. Herranpöytä sen opettaa ja minun -aadamin on kuunneltava Herran tahtoa, sillä se varjelee meitä kaikkia, se oppi ja opetus.

Tätä ei raamatulla päähänlyövät ole ideoineet. He ottava kokonaisuudesta pienen pätkän ja ovat niiiiin pyhiä sen kohdan lukeneina.

Tavallaan kokonaisuuksissa meitä opetetaan. No, tämä on pientä esiripun raottamista, jota saa hieman kurkata.
se arvoasteikko se on rakkaudellinen, jos sen oikein ymmärtää.

Tämä ihmisen liha - se on kipiä asia meille. Sen kuolema satuttaa.
"tällaista ajatushavinaa!" KM

Niin, parisuhteessa mies ja nainen tulevat sotoutumisen kautta yhdeksi lihaksi Raamatun opetusta sivuten.
Taas sitoutumattomuus pitää osapuolet erillään ja kappailussa,- alistaja ja alistaja.

Tämä on totta. Kun tällainen henkilö saa kokea eli maistaa omaa lääkettään, käy usein juuri noin kuin edellä kerron: hän itse osottautuu pelkuriksi, ruikuttajaksi, täysin selkärangattomaksi itkupilliksi ja jota ei todellisuudessa voi juurikaan "mieheksi" kutsua.

Tämän olen saanut laajoissa elämänkokemuksissani havaita. Lopulta se olinkin minä, joka olin se vahvempi. Tämä vahvemmuus muhi vain niin syvällä, etten tuolloisena uhrina ollut siitä vielä tietoinen.

Viimeisin herrasmies joka pyrki hallitsemaan elämääni, ilmoitti "syvästi vihaavansa kyttiä". Kun lopulta sain tarpeekseni hänen käytöksestään niin, että soitin poliisit ja nämä laittoivat tämän rapussa käsirautoihin, oli ilme jätkän naamalla melkoinen. Kytät laittavat hänet rautoihin! Kytät, koko talon nähden taluttavat hänet autoonsa! Kun tämä 000-rakastettuni sai kokea tämän muist. kolmisen-nelisen kertaa, oli hällä lopulta masennus niin syvä, että jätti minut rauhaan. Lopetti häiriköintinsä. Tämän jälkeen päätin elää loppuelämäni varmasti yksin.

Nykypäivän järjestyspoliisit ovat muuten harvinaisen isokokoista rotua. Kun avasin oveni, seisoi ovella aina kaksi yli kaksimetristä ja leveää kuin ladonovet, valtion järjestyksen ylläpitäjää. Niska kenossa sain katsoa niitä taivaisiin asti.

Kyllä, minäkin koen että lopulta "alistettuna" on se vahvempi vaikka toki pyrin etten jatkossa mene siihen ja anna ..Mutta siis vahvempi, kun ensinnäkään ei harjoita itse sellaista eli alistamista joka on vahvuutta ja toinen että kun näkee ettei alistava osapuoli kestä itse yhtään sitä ..ei (ja ilmeisesti vielä) lähimainkaan kestäisi samaa olen tajunnut.. näyttäisi siltä ainakin..