normaalia sosiaalissa ympyröissä kuten työpaikat, koulut jne. Kyllähän tuo onnistuu, mutta käytännössä kaikki vapaa-aika menee akkujen lataamiseen ja toipumiseen. Pahimpia ovat paikat, joissa hiljaiset tyypit joutuvat varmasti silmätikuiksi. Maskeeramalla pärjää, mutta sitä vaikuttaa varmasti ihmisten silmiin helvetin oudolta, koska ei ole luonnollinen.
On aika helvetillistä näytellä introverttina
Anonyymi-ap
3563411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 356
Vanhimmat
Tuota se nimenomaan on. Helvetillistä.
Tämä oli yksi iso syy miksi paloin loppuun.
Heh. Minäkin paloin loppuun. Tuo iso syy omallakin kohdalla. :)
Ei se mitenkään raskasta palstagubbe ole, sanojaki säästyy ja kaikkea
Sama
Täältä introverteille lisätuloja:
https://attapoll.app/join/etwcp
jeps.🫸🥹
Jos silmätikkuna on, niin kaikki on vähän elämää suurempaa ihan henkilöstä riippumatta.
Sekin voi olla ihan mielenkiintoista noin psykologisesta kulmasta tarkasteltuna, kun se todellinen luonne tulee sieltä fasadien takaa.
No mitä tykkäät sit?
Kyllä näin on kun pitää hypähdellä kisujen pirteissä jutuissa mukana.
Niin jaa kekkä se jäi nyt auki
Kyllä. Siksi minäkin pidän esimerkiksi erästä ihmistä normaalina, koska uskon hänen olevan samankaltainen kuin minä ja näen hänessä samoja introvertin piirteitä, joita itsessäni on.
No hänpä se onnen omena sit on normaaliksi luokiteltu
Samoin itse tiedän hänen olevan. Sanattomasti tiedämme ja siihen riittää pelkkä katse niin keskustelu onkin jo käyty.
Toki haluaisin, niinkuin hänkin, että olisimme enemmän kuin nyt.
Ei kuitenkaan niin kiire vaikka tiedän että ajattelemme toisiamme lähes koko ajan.
Meillä molemmilla silti muutakin elämässä tässä, joka välillä vaatii huomiota.
Olen kuitenkin sitoutunut vain häneen. Ehdottomasti.
Samankaltainen tuntemus, pelkkä katse hänen kanssa riittää siinä on kaikki koko maailma. Lämmin tunne ja syvä välittäminen. ♥️
💘💘💘💘
Kumpaan olet sitoutunut vaimoon vai tähän häneen ?
Noin se on. Siksi tykkään tehdä töitä pienessä ryhmässä ja mieluiten tuttujen työkaverien kanssa.
Eikö ole vaarallista, jos et kykene tai malta niin nämä tutut työympyrät tulevat liiankin tärkeiksi jopa tärkeämmiksi kuin kotona olevat rakkaat ?
Toiset on kuoleman sairaita, toiset on tahtomattaan sodassa tai näkevät nälkään. Toiset on vaarallisten ekstroperttien armoilla. T. Intropertti.
Jaa ei minua jännitä sen enempää ku ennenkään
Mun pää ei kestänyt sosiaalisen roolin esittämistä
työelämän pakottamana vaikka vaikka muuta luulinkin .
ja hymypakkoa ja muuta sen semmoista Asiakaspalvelutyössä kuin 6 vuotta .
Jouduin burnouttiin ... Ja eläkkeelle joitain vuosia siitä eteenpäin ... Oli aika hullua yritää edes.
Oon sosiaalisissa kuvioissa ja varsinkin paineen alla tosi pelokas ja tresaantunu ..
Nyt mä voin paremmin kun ihmiskontakteja on vähän .
Hoidan kaiken minkä voin etänä yms .
Ja jos oon joskus vielä töissä se on jotain missä teen tehtävääni itsenäisesti .
Kyllä vuodet ja omat virheet opetti.
Tiedän nyt mitä oon aidosti ... En yritä olla muuta.
Naiselta sivusta.
Minäkin voin paremmin yksin mutta mahdotonta toteuttaa.
Voi että... Hyvä kun olet selvinnyt kuitenkin... ♥️
Esiinnytkö toisena naisena mies? Mä naisena ainakin pidän työskentelystä pienes ryhmäs! Kivan työkaverin kaa on kiva työskennellä! Taiat olla toi häirikkö mies, naisften ryysyissä!
Taidat mies hieman trollata ns itseäsi
Sun muuttumisleikit on mies huomattu, sun kantsii hakea kyllä hoitoa tohon ongelmaan, vaik olis kuin kaunista marimekkoo, se ei susta naista tee! Toi toisen seuraaminen se on todella sairasta vai mitä mieltä itse olet? Sun katsii kysyy siltä mieheltä, mitä hän haluaa, aviopuolisooni en aio tolla tavalla jakaa, hän on tai ei ole! Vainoaminen ja seuraaminen on rikos, muuksi muuntautuminen on myös rikos! Sairas sinä olet, ei voi muuta sanoa!
Olen miettinyt että juuri tuo maskaaminen, vei omat voimat loppuun pitkässä juoksussa. Lopulta kun suoritti vaan elämää niin hyvin kuin voi, olin itseltänikin jo ihan hukassa. Velvollisuudentuntoisena on ihan helvettiä ollut olla olemassakaan välillä. Tietysti jouduin vielä kyttäämisen kohteeksi vuosien ajaksi, niin ei siinä ollut enää mitään luonnollista.
Vais niin, ihmekkö tuo, teethän sä itse tota samaa stalkkaamista!
Avaatko tätä hieman, oletko varma ettei ole vaan esim kristalliheiluri?
Olen myös huomannut ettei sosiaaliala sovi introverteille. Tai ainakin pitäisi yhtä tiivistä sosiaalista kanssakäymis viikkoa kohden, saada kaksi viikkoa vapaata että saisi nollattua taas itsensä normi tilaan.
Melkein yli-inhimillinen ponnistus olla esim. Saman ihmisen kanssa 8 tuntia päivässä ilman taukoja. Ihmisen joka on täysin erilainen vielä kuin sinä, sinulla ei ole oikeutta myöskään ilmaista eriäviä mielipiteitäsi mistään hänen kanssaan.
Ei kukaan ole edes perheenjäsenen kanssa niin tiiviisti, ja ne on sentään tuttuja.
Eipä tule niitä hommia ikävä.
Nykyään nautin kun ei tarvitse joka päivä jonkun kaavan mukaan olla sosiaalinen, vaan voin olla yksin ja nauttia siitä.
Kuinkakohan moni niissä hommissa oikeasti edes on extrovertti?
Jos sä joudut esiintymään, niin silloin sä olet valinnut ihan vääriä porukoita, joissa pyörit. Miksi sä esität, jos se kerta (ymmärrettävästi) on rankkaa? Kukaan ei pakota kaveripiireihin, joissa joutuu esittämään. Tämän maan ihmisistä suurempi osa on introvertteja kuin ekstrovertteja. Introvertteja siis kyllä riittää kavereiksi sinullekin, eikä siinä seurassa tarvitse esittää ekstroverttia. Jos sä oikeasti joudut työpaikassasi esittämän, niin sä olet väärässä työpaikassa itsellesi tai ehkä jopa väärällä alalla (?). Jos sä olet joutunut koulussa seittämään, niin sitten sä olet ollut ihan väärässä koulussa. Itse en ole koskaan livenä törmännyt keneenkään, joka oikeasti olisi joutunut koulun takia esittämään yhtään mitään ja mä sentään olen käynyt jopa ilmaisutaitoon erikoituvia kouluja ja niissäkin on riittänyt introvertteja ja tilaa introverteille olla esittämättä mitään.
Introverttejä on vain noin 25 % ihmisistä. Suurin osa on ekstroverttejä ja siksi maailma on ekstroverteille tehty ja siksi introverteillä on niin hankalaa.
Amerikassa ehkä 25%. Suomessa enemmistö on introvertteja. Suurin osa on molempia.
Introvertti on eri asia kuin tuppisuusuomalainen.
Suomen väestöstä 30-50 % on introvertteja. Meitä on siis tässä massa enemmistö ja se todellakin näkyy tässä maassa. Meitä on ehkä jopa puolet väestöstä, eli introvertit ovat vähemmistönä Suomessa. Kuten sanottua, niin se tosiaan näkyy meidän kulttuurissamme. Introverteillä on täällä helppoa, aivan äluttömän paljon helpompaa kuin monessa muussa maassa.
Siis ekstovertit ovat vähemmistö ... anteeksi epäselvä ilmaisuni.
Se on kuule täsmälleen yksi ja sama asia. Ihan tiedoksi. 😂
30-50 % ei todellakaan ole enemmistö. Matematiikka, haloo.
Aivan ja siksi emme puhukaan "tuppisuusuomalaisista", vaan nimenomaan introverteista. Introvertit ovat suomessa suuri enemmistö ja se on ihan ymmärrettävää, kun otetaan huomioon se millaiset ihmiset täällä ovat historiassa pärjänneet.
Kyllä se on. Kaikki eivät ole introvertteja tai ekstovertteja. Hyvin iso osa on myös ambivertteja. 🙂
Eli silloin ei ole introvertti. Ambivertti ei kärsi samalla tavalla ihmisten seurassa kuin introvertti.
Tämä introvertti esim. alkaa saada sinusta jo tarpeekseen. Muutamassa minuutissa.
Ilmeisesti asia oli taas epäselvä. Introvertteja on Suomessa selvästi enemmän kuin ekstrovertteja. Laskutavasta riippuen ambivertteja on ehkä kaikkein suurin osa, mutta introvertteja saattaa olla jopa heitä enemmän. Todennäköisintä on, että introverttien ja ambiverttien osuudet ovat varsin tasoissa, mutta ekstrovertteja on joka tapauksessa tässä maassa vähemmistö.
Eikä hän ole myöskään ekstrovertti, joka viihtyisi ihmisten seurassa. Ambivertti on sekä että.
Minäkin (introvertti) koen sinut erittäin rasittavaksi, vaikka yleensä siedän ihmisiä ihan hyvin. Tasoissa ollaan siis.
Ja kaikkein oleellisinta tässä kaikessa on se, että Suomi on introvertin taivas, mitä siihen pelkkään introverttiyteen tulee. Täältä löytyy paljon muitakin introvertteja ja tämän maan koko kulttuuri on kuin introverteille rakennettu. Suomessa, jos missä, saat olla aivan rauhassa tuppisuu ja epäsosiaalinen, eikä se häiritse juuri ketään. Jos Suomessa kokee vaikeaksi olla introvertti, niin sitten on tehnyt myös itse vääriä valintoja, mutta onneksi sitä ongelmaa on suht helppo lähteä korjaamaan, sillä introvertille löytyy tästä maasta paljon hyviäkin paikkoja. 🙂
Netti on pahentanut introverttien ongelmia ihmisten kanssa. Ootte just muutaman vuoden liian nuoria muistamaan normaaleja aikoja kunnolla.
Ei se ole mitekään tuollaisiin vaikuttanut. Olen aivan riittävän vanha muistamaan oikein hyvin.
Tyitysti jos itse antaa itsensä vajota vain johonkin nettielämään, niin siitä syntyy ongelmia. Tuossakin kohtaa kuitenkin pätee se, että silloin on itse tehnyt virheitä. Se, että on introvertti ei ole pätevä tekosyy, jolla voisi pyyhkiä pois itse tekemänsä virheet.
On se sen tehnyt. Suomalaiset on nykyään aivan hemmetin kipsissä.
Se vaikuttaa kyllä koko kulttuuriin.
Ei nettiä voi syyttää siitä, että joku antaa itsensä erakoitua kotiinsa. Lopulta täytyy myös todeta, että ihmisellä on halutessaan täysi oikeus myös erakoitua kotiinsa. En tiedä kaipaisiko joku sitten sellaista interventiota yhteiskunnan puolelta, että häneltä katkaistaan kaikki pääsy internettiin ja pakotetaan ihmisten ilmoille ja soaiaalisiin tilanteisiin? Onko se oikeasti jotakin mitä yhteyskunnan pitäisi tehdä? Itsestäni tuollainen kuulostaa vähintään erikoiselta ratkaisulta.
Ei se ole. Varmasti tilanne voi näyttää tuollaiselta, jos itse istuu vain kotonaan eikä ole juuri tekemisissä ihmisten kanssa. Eivät suomalaiset olleet mitenkään erityisen sosiaalisia ennen nettiäkään. Nettiä on ehkä tietyissä tilanteissa syyttää, mutta ei se ole valtaosalle introverteista mikään ongelma.
Ei se ainakaan Suomen kulttuuriin ole mitenkään vaikuttanut. Ei tämä maa ole tämän sosiaalisempi ollut ikinä.
Hirveä ulina nyt. Suomi muuttui kun napista painaen silloin kun netti yleistyi voimalla. Kerkesin itse melkein aikuiseksi ennenkuin nettikulttuuri löi läpi.
Miten se, että ihmisiä pakotettaisiin enempään sosiaalisuuteen auttaisi esittämisestä kärsiviä yksilöitä? Hehän esittävät jo ja kärsivät siitä. Ei se jatkuva esittäminen on tehnyt esittämistä yhtään sen siedettävämmäksi. Tuolla edellä mainittiin mm. sosiaaliala ja myyntiala, jotka monella tavalla ovat sellaisia, että kovin inrtovertin yksilön pitäisi ihan itse tajuta niiden olevan väärä valinta. Alaa ei voi syyttää siitä, että sillä nyt vain ollaan paljon tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja monelle introvertille se on kuormittavaa. Sen sijaan kannattaa katsoa peiliin ja hyväksyä se, jos tuollainen ala on itselle väärä valinta. Mä voin sanoa ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta, että myyntiala oli itselleni aikanaan aivan väärä valinta, mutta en minä voi syyttää siitä muita kuin itseäni. Ei se ole kenenkään muun vika, jos alalla nyt vain joutuu olemaan jatkuvasti tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
Et sinä kyllä silloin näyttänyt mitenkään kärsivältä siellä myymälässä kun ohi kuljin siitä.
Ulina mistä? Missä sä näet jatkuvasti ulinaa ja mistä aiheesta? Mä en ainakaan ole huomannut ulinan lisääntyneen oikeastaan yhtään. Aiemmin ulistiin yleisönosastoilla ja kansanradiossa, nyt nettipalstoilla. Suomi ja sen ulina ei ole muuttunut mihinkään.
Itse en näe mitään syytä olettaa, että kaikki nettiulisijat olisivat introvertteja.
En tiedä kenelle puhut. Mä en ole koskaan ollut töissä missään myymälöissä, vaikka ala olikin sama.
On kuule enemmän ulinaa nykyään!
Siinä olet ihan oikeassa.
Oletko ollut häissä sitten ikinä?
Ei sitä todellisuudessa ole. Ihiset ovat aina ulisseet ihan yhtälailla, mutta ennen nettiä se pysyi pienemmissä piireissä kyräilynä. Tietynlainen ulina ja nurina kuuluu suomalaiseen kansanluonteeseen. Ei se ole mihinkään muuttunut. Meillä ulistaan ja nuristaan ja sitten seuraavaksi kyräillään. Näin se on Suomessa aina ollut.
Onko ihan varma?
Sä olet ilmeisesti liian nuori muistamaan kunnolla aikaa ennen nettiä ja siksi oletat sen muuttaneen jotakin perustavanlaatuista.
Kai mä jossakin häissä olen joskut ollut, mutta hyvin harvoissa. Jätän menemättä sellaisiin, jos se vain on mahdollista.
Olen, täysin varma.
Oletko muuten introvertti vai ambivertti jos saan kysyä?
Minkä ikäinen sinä olet?
Miten voit olla?
Introvertti ja mitä ilmeisimin aikalailla ns. normityyppiä introvertimpi. Miksi niin?
Koska olen elänyt tässä maassa. Asia on hyvin helposti myös katsottavissa, kun menet vaikka tutkailemaan meidän populaarikulttuuri ajalta ennen nettiä.
Vajosin mietteisiin nyt... Näyttelet siis ekstroverttia?
Ilmeisesti vanhempi kuin sinä, jos olet hän, joka "kerkesit melkein aikuiseksi ennenkuin nettikulttuuri löi läpi". Mä olin jo ihan aikuinen siinä kohtaa.
Uskot siis elokuviin? Mikä on lempparielokuva?
En ole koskaan näytellyt ekstroverttia. Miksi oletat, että olisin?
En usko elokuviin, mutta kyllä nekin usein ajankuvina toimivat. Elokuvat tosin eivät ole siihen kaikkein parhaita, mutta pienen suolahippusen kanssa toimivat. Minulla ei ole lempparielokuvaa.
Missä kohtaa, jos saan kysyä?
"Aiemmin ulistiin yleisönosastoilla ja kansanradiossa"
Tai valitettiin Karpolle ja Karpo teki siitä jutun.
Jos olet myyjä ollut, niin osaat kyllä näytellä ovelasti.
En sanonut olleeni myyjä. Sanoin olleeni myyntialalla. Vaikka olisin ollut myyjä, niin ei mun silti olisi tarvinut esittää ekstroverttia. Ei mun sosiaalisissa taidoissani mitään vikaa ole. Sosiaaliset tilanteet vain ovat hyvin kuormittavia ja syövät minulta valtavasti energiaa. Työ, jossa ollaan joka päivä jatkuvasti sosiaalisesti tekemisissä muiden ihmisten kanssa, on minulle liian kuormittava työ. Siksi lopetin sen työn, vaikka se ei mitään esittämistä vaatinutkaan.
Tuokin on totta 😃
Ok. Mä en taida olla nähnyt niistä yhtään kokonaan.
Jaksaistko olla jonkin elämän koululaisen kanssa päivittäin tekemisissä? Et luultavasti. Tarvitset agadeemisen ja herkän puolison.
Minä olen nähnyt ne kaikki jo kauan sitten. Olen niin vanha.
Miksi minun pitäisi olla? Elämänkoululaisissakin on varmasti monenmoisia yksilöitä. Ei se liity mitenkään ekstroon tai introon. Enkä tajua miten akateemisuuskaan mihinkään liittyy. Herkkyys voi olla plussaa, mutta ei se aina niinkään mene. Ei yksi ominaisuus ole mitenkään ratkaiseva juttu.
Kyllä mäkin olisin halutessani voinut nähdä ne jo tuoreeltaan. Eivät ole minun juttuni.
Se on se laajempi kokonaisuus, kyllä. Olet selvästi älykäs introvertti. Varmaan työskentelet asian tuntija tehtävissä tai esimerkiksi labrassa.
Kyllä mun työni varmaan asiantuntijatehtäväksi lasketaan, vaikka kyseessä onkin luova ala.
Okei, ymmärrän. Eivät sovi älyköille.
Minkälainen työnkuva sitten on? Autat kaikenlaisia ongelmanuoria?
Eipä sillä sen kanssa taida olla mitään tekemistä. Mulla ei vain ole tavanomainen huumorintaju.
Miten sitten menit nettiin kun olet niin vanha?
Eikö tuollainen olisi jotain sosiaalityöhön viittaavaa? Mä en ole riittävän sosiaalinen tuollaiseen. Sehän olis vielä kuormittavampaa kuin myyntiala.
Opinnot, työ, huvi ... mitä näitä syitä nyt on.
Tietokoneet ovat tuttu juttu jo ajalta ennen yleisesti saatavilla olevaa nettiä. Voiko tietokoneiden kanssa muka nykyään tehdä jotankin kokonaan ilman nettiä? Ehkä jotain, mutta kovin rajoittuneesti.
Olet kuitenkin ollut sosiaalialalla? Mikä sai lähtemään pois?
Etkö järkyttynyt irstaudesta mitä netissä on?
En ole koskaan ollut sosiaalialalla. Ajatuskin kuulostaa kauhealta.
Eihän siinä ole mitään järkyttymisen arvoista. Ihmiset ovat irstaita myös IRL.
Varmaan olet aikoinaan järkyttynyt anonyymeillä foorumeilla.
Enpä taida olla. Mua on vaikea järkyttää.
No varmaan sulle sopii paremmin menestyjien seura?
Ahaa, eli se puoli on tullut tutuksi. En tuomitse tietenkään.
En tiedä mistä menestyjistä puhut. Kai sosiaalialallakin on paljon menestyjiä, jos sellaisia kaipaa.
Oletko sen verran mahtava jotenkin?
Jep, olen joskus elämässäni joutunut tapaamaan ihmisiä.
Miten tuo liittyy mahtavuuteen? Lähinnä en ole herkästi järkyttyvää sorttia. Ei kuulu luonteeseeni.
Luuletko oikeasti puhuttavasi jännäjonne asianomaista kun jutustelet äijän kanssa?
No kyllähän foorumeilla kaikkee skeidaa lukee esim noi paikkakunnat- näin parin jäbän keskustelun kerran huhuhuh
Mitähän sä nyt horiset?
Enää ei tarvitse, niinkö?
No mahtava ihminen ei järkyty, vaan on levollinen.
No et sovi rappio jengin joukkoon.
Ei ole ainakaan mikään ehdoton pakko. Ainakaan tavata siinä määrin kuin tuossa puhuttiin.
Meillä on selvästi erilainen määritelmä mahtavuudelle. 🙂
Tuskin sosiaalialalla kauheammin rappiojengiä työskentelee. Eikä asiakkaistakaan valtaosa taida olla mitään rappiojengiä, vaan tuikitavallisia ihmisiä. Se tosin ei mitenkään liity siihen, miksi sosiaaliala kuulostaa minusta kauhealta työpaikalta. Se olisi liian sosiaalista ja kuormittavaa.
Oletko mies vai nainen? Tajusit vanhemmalla iällä olevasi introvertti?
Jos olet sisäisesti mahtava?
Jes en on marginaalissa
Mikä siinä sitten kuormittaa, jos saa olla hyvällä asialla? Se sosiaalisuus? Hyvä että olet löytänyt introverttiutesi!
Nainen ja olen aina, jo lapsesta saakka, tiennyt olevani introvertti. Tai siis vain lähinnä vain ollut sitä ihan luonnostani. En mä tietenkään tuollaista sanaa silloin tiennyt.
Enpä taida olla.
Jos koet noin, niin ehkä se on oikea ala sinulle. Minua ei kiinnosta lainkaan mikään hyvällä asialla olo. En ole löytänyt mitään, vaan ollut aina juuri tälläinen ja tiennyt sen aina.
Millaisia ihmisiä sitten päästät lähellesi?
Ihan selvästi olet. Mitä ihmettä sä nyt intät?
Oletpa sinä ovela nainen. Oikea peli löytyy aina.
Riippuu miten lähelle päästäminen määritellään. En mä nyt vaikkapa työkavereitani itse valitse, mutta meillä koko porukka on niin introverttia, että siellä saa olla rauhassa hiljaa kenenkään häiritsemättä, vaikka koko päivän. Poislukien se, jos joutuu jotain projektiin liittyvää joskus selittämään.
Jos puhutaan yksityiselämästä, niin itseni kanssa samanhenkisiä, poislukien sukulaiset. Sukulaisia joutuu kestämään, vaikka ovat toisinaan vähän rasittavia. Heitä ei ole voinut valita.
Mä taisin jo todeta, että meillä on selkeästi eri määritelmä mahtavuudelle.
Ajattelin lähinnä että minkälaiset kriteerit on. Toi samanhenkisyys jo tulikin, ja voisin otaksua että tietty älykköys ja mahtavuus on plussaa, kun olet itsekin.
Ihan selvästi olet täysin suvereeni yksilö. Ei siinä ole mitään vänkyttämisen sijaa.
Mahtavuus ... siten miten itse sen määrittelen ... on valtaisa miinus.
Älykköys on myös miinus. Ei valtaisa, mutta miinus kuitenkin. Älykkyys taas on ihan suotavaa.
Kriteerit ovat väljähköt. Tuo samanhenkisyys jo periaatteessa kattaa kaiken oleellisen, mutta halutessaanhan sen voisi nyppiä vaikka tuhanteen pieneen palaan. Oleellista on yhteensopivuus tai -sovitettavuus. Elämänarvojen ja -tapojen pitää olla riittävän samankaltaiset. Ajatusmaailman, huumorintajun ja luonteen pitää olla riittävän samantyyppiset ja yhteensovitettavissa jne.
Olen tyystin eri mieltä, mutta turhapa tuosta on kiistellä.
Mun täytyy sanoa että mä ihailen tota sun kunnon tyttö maailmaasi. Sehän on mulle täysin vieras maailma, niin siksi. Se vaan että löydätkö ekstroverteista riittävän samanhenkisiä ystäviä, niin et. Introverteista kyllä. Harmi vaan että vastakohdat vetää puoleensa. Siis introvertti ekstroverttia, ja päinvastoin.
Et näköjään ole onnistunut saamaan minusta lainkaan oikeaa kuvaa. "Kunnon tyttö maailma", tuota ei tunnistaisi kukaan, joka mut tuntee. Hyvä jos onnistuu tunnistamaan ajatusmaailmani edes naispuoliseksi, jollei asiaa tietäisi.
Mä en ole koskaan viehättynyt ekstroverteista, eivätkä vastakohdat ainakaan mun kohdallani vedä lainkaan puoleensa, vaan päinvastoin. En ole koskaan ymmärtänyt tuota sanontaa, kun se on minulle vieras ajatus. Mä ylipäänsä edes tunnen hyvin vähän selkeästi ekstrovertteja ihmisiä.
Siis olet selvästi hyvin tarvitseva myös. Monesti kaikkein mahtavimmat naiset on kaikkein tarvitsevimpia myös. Salaisuus, jota useimmat miehet eivät ymmärrä.
Mitä mä nyt sitten tarvitsen?
No siis kunnon tyttö siinä mielessä että olet hyvin organisoitu, järjestelmällinen ja miellyttävä. Luultavasti melko puhdas ja siisti, hyvin pukeutuva. Hallitset siis itsesi.
Suomessa ekstrovertti tietenkin mukautuu kulttuuriin, mikä on introverttien määrittämä. Eli et välttämättä ulospäin näe kuka on ekstrovertti tai kuka ei. Kehityshäiriö tai päihdeongelma voi tietenkin paljastaa ekstroverttiuden selkeämmin.
Luultavasti jonkun jossa yhdistyy rambo ja professori. Ihan teoreettisesti ajatellen.
En taida olla oikein mitään noista ... tai no mielyttävä osaan olla, halutessani. Muut eivät taida sopia lainkaan. Tai no millainen on hyvin pukeutumista? Se lienee makukysymys. Kyllä mun vaatteeni puhtaita ja suht ehjiä yleensä ovat.
Ei sitä ulospäin tarvitse nähdä. Kyllä sen ihmisen käytöksestä ja jutuista hyvin nopeasti huomaa. En mä muutoinkaan koskaan pelkään habitukseen ihastu. Pelkkä habitus ei edes vedä puoleensa.
Nyt meni kyllä melkolailla niin täydellisesti pieleen kuin ikinä vain voisi mennä. 🙂
Ekstrovertteja on monenlaisia kylläkin. Lukenut ekstrovertti on aika erilainen kuin täysin sivistymätön. Eli ei sitä välttämättä kuitenkaan huomaa niin helposti.
Yritätkö sanoa että sinussa on jokin salainen villi puoli?
Siis tietenkin sen rambopankkiirimuusikon pitää olla rento ja karismaattinen.
Kyllä sen yleensä huomaa, kun ei se oikein tuohon sivistykseen liity. Siis ainakaan ne asiat joista minä puhun, kun sanon, että ekstrovertit eivät vedä puoleensa. Tietysti sivistys tekee ihmisestä kuin ihmisestä siedettävämmän, kunhan nyt ei mene ihan ylettömyyksiin.
Ei minussa ole mitään salaista puolta. Mä olen hyvinkin avoin kirja.
Kaikki mainitsemasi asiat ovat turn off minulle. Rambo on rehellisesti sanoen suorastaan etova mietyyppi, eikä mikään noista muistakaan juuri pisteitä nosta. No soittaa saa osata, osaanhan mä itsekin, mutta muusikkous olisi jo liikaa.
Miten määrittelet tällaisen ekstrovertin, joka ei vedä puoleensa? Mikä on se selkeä juttu mistä sen tunnistaa?
No mites sitten elämäntapaintiaani-seikkailija, profeetan ja näkijän, sekä heimopäällikön yhdistelmä?
Sellaiset ekstrovertit ovat yleensä ulospäinsuuntautuneita, hyviä seuraihmisiä, tykkäävät puhua ja jutustella, kysellä, aloittavat jutustelun ja jututtamisen, kertovat usein jotain juttuja ja ehkä pyrkivät jopa olemaan hauskoja jne. Sellaiset ihmiset ovat toki usein ihan mukavia, mutta minusta myös rasittavia. Eivät sopivaa seuraa minulle. 🙂
Ei kuulosta hyvältä tuokaan.
Mulla on ystävissäni pari tuollaista ekstroverttia. He ovat tosi mukavia ja mä tykkään heistä kyllä hyvin paljon. Mä en vain oikein jaksa viettää aikaa heidän kanssaan. Pari kertaa vuodessa riittää.
Niillä täytyy olla siihen lupa. Ovat esimerkiksi vanhempia elämää nähneitä herrasmiehiä, joista ymmärtää että ne nyt eivät ole iskemässä kun juttelevat sukulaistytölle mukavia. Nuorempi mies ei välttämättä tuosta noin vain voi mennä höpöttelemään opiskelukaverille samassa hengessä.
No mites jokin urheilullinen ja älykäs rento sählyjäbä?
Ehkä niillä on se ekstroverttius poikkeuksellisen korostanutta? Sehän ei välttämättä ole sellaista kaikilla. Ambivertti on siis sellainen jolla molempia on noin 50/50. Jo 60/40 yhdistelmä tekee sen että on selkeästi jompaa kumpaa, puhumattakaan 80/20 suhteesta.
Toki heillä lupa siihen on. Saa mulle jutella. Ei se luvallisuus siitä yhtään vähemmän rasittavaa tee. Kyllä mulle on aina jutella uskallettu. En ilmeisesti ole kovinkaan pelottava yksilö. Kuten sanoin, niin ei mun sosiaalisissa taidoissa mitään vikaa ole ja osaan käyttäytyä tilanteen mukaisesti. Sekään ei kuitenkaan tee ekstroverttiseurasta pidemmän päälle yhtään sen vähemmän rasittavaa. Ja siis tarkoitukseni ei ole mitenkään loukata tuolla määreellä rasittava. Eihän se nyt heidän vikansa ole, että minua ei kiinnosta sellainen.
Tuollakaan kuvauksella ei hirveämmin nappaa. Sanotaan nyt vaikka, että en ottaisi yhteyttä tuon kuvauksen perusteella.
Eivät he ole mitenkään korostuneen ekstrovertteja. Se vain on asia, jonka huomaa kyllä hyvin nopeasti, kun vähän enemmän viettää ihmisen seurassa aikaa. Sitä on vaikea sanallisesti selittää. Sen vain tietää.
Tein pikaista luonneanalyysia sinusta. Onko niin että sinua miellyttää rauhallinen ihminen, jossa on jonkin verran karismaa?
Ennemmin tuo, kuin mikään aiemmin tarjottu. Ei tuokaan tosin ihan nappiin mene. Rauhallisuus on kyllä hyvä, kunhan ei mene flegmaattisuuden puolelle. Karisma taas on ominaisuus, jota en ole koskaan tajunnut. Ehkä karismaakin on monenlaista, mutta karismaattiseksi määritellyt eivät ole koskaan miellyttäneet minua.
Entäs kiltti pahapoika? Herkkyyttä ja uhoa sopivasti?
Siis normitaviksia, jotka räpättävät koko ajan? Korostunut ekstrovertti, ei mitään sen kummempaa.
Pahapoika ... joo ei kiitos ja uhoajat pysyköön kaukana minusta. Herkkyydestä jo puhuttiinkin tuolla aiemmin. Kaikella on rajansa. Kovin herkkä ja kiltti ei kestäisi minua. 🙂
Eivät he ole tuollaisia "jotka räpättävät koko ajan". Täysin tavallisia ihmisiä he tietenkin ovat. En mä muuta tunnekaan kuin normitaviksia.
Mystiseen vivahtava karismaattisuus päällimmäisenä, ja sitten rauhallista mutta tyylikästä miehekkyyttä, joko nappaa?
Miksi ei kestäisi? Mitä sinussa on sellaista?
Kuulostaa kamalalta, jos olen ihan rehellinen. 😀
Hyväntahtoinen maalaispoika, jossa seikkailullisuutta?
No onko se sellaista kuplivaa dynaamista voimaa se ekstroverttius?
Se, että minä olen minä. Mä en ole erityisen herkkä, vaikka olenkin erityisherkkä 😂. Tunnistan hyin ihmisten tunnetilat, mutta on eri asia jaksanko mä aina ottaa ne huomioon. Enkä kyllä erityisen kilttikään. Chaotic neutral, ehkä jotain tuonnepäin.
No niin kun olet majesteettinen nainen. Et jaksa näperrellä aina. Välillä täytyy ottaa pikkuiset huomioon.
Ei nyt oikein toimi tuokaan. Mä en halua maalle, enkä myöskään olisi niin ilkeä, että raahaisin maalaispojan kaupunkiin. Tuollainen ei toimi. Hyväntahtoisuus on hyvä, kunhan se ei ole liiallista ja/tai naiivia hyvätahtoisuutta. Seikkailut ... no jaa, en oikeastaan tarvitse sellaista.
Jokainen kuvaa sen miten kuvaa. Kyllä kai nyt jokainen tietää millaista extroverttiys on?
Ei vieläkään toimi tuo kuvaus. Olen pahoillani. Mä jaksan kyllä näperrellä melkein loputtomiin. Enkä ajattele ketään pikkuisena. Mä otan mielelläni muut huomioon, mutta siinä on nyanssinsa. On eri asia ottaa jatkuvasti aktiivisesti huomioon, kuin vain sallia toisen olla vapaasti mitä on. Ensimmäinen on kauhean vaivalloista.
No se on sitä kun on innostunut sonni?
Jos sinä kuvaat sen noin, niin sitten se on varmaankin sinulle tuota.
No entäs suojeleva alfa? King Kong, jossa James Bondia?
Ahaa, sinua rasittaa muodollinen sosiaalisuus. Ovatko ystäväsi epäluontevia jotenkin? Joku agenda taustalla?
Miksi sä tyrkytät aina noita mahdollisimman etovia esimerkkejä? 🙂
No juttelijamies, eli innostunut ja kiva, ja kiimainen; innostunut sonni.
No entä pälyilevä älykkö, jolle äiti valitsee vaatteet?
Ei minua rasita muodollinen sosiaalisuus, yhtään sen enempää kuin sosiaalisuus ylipäänsä. Tyypillinen introvertti, sosiaaliset tilanteet ovat kuluttavia.
He ovat aivan tavallisia ihmisiä, vaikka mitään sen kummempia agendoja. He vain ovat ekstrovertteja, jotka saavat energiaa sosiaalista tilanteista, tykkäävät mennä sosiaalisiin tilanteisiin ja tapahtumiin ja jopa järjestää niitä. Mä taas pikemmin keksin tekosyitä, miten voisin kohteliaasti kieltäytyä tai poistua keskenkaiken.
Miksi kuvittelet, että itseään normaalia ekstrovertimmäksi kuvaava haluaisi juttelijamiehen seuraa. Saa olla innostunut ja kiva, mutta voisiko sen tehdä puhumatta.
Mutta mitä jos olet vaan väsynyt, ja he ovat terveitä?
Ei kuulosta kaksiselta tuokaan. Miksei se osaa itse valita vaatteitaan?
He ovatkin terveitä ja niin olen minäkin. En mä ole yhtään väsynyt noissa tilanteissa. Väsymys ei kuvaa sitä tunnetta.
Hei, nyt löysin sun miestyypin. Jos se ei ole tämä, niin sitten sitä ei ole. Eli sen on pakko olla isällinen, huolehtiva, myönteinen ja innostava mies, joka pitää heikompien puolta.
Siis normaalia introvertimmäksi ... anteeksi.
No ei se osaa kun se rakastaa tietokoneita.
Sinä et oikeasti kuulu joukkoon? Se voi olla myös sitä, ja sitten introverttiutta.
En kaipaa toista isää. Musta ei tarvitse huolehtia. Myönteisyys on ihan on, kunhan se ei ole mitään yletöntä opitimismia. Mä itse olen varsin realistinen yksilö, eikä kauhean yltiöoptimistinen kumppani olisi lainkaan kiva. Innostavuus ... no mulle riittää ihan vain kannustavuus tai oikeastaan vähän passiivisempikin usko ja luotto riittää, ei tarvitse innostaa sen kummemmin. Kenen heikompien puolta sen miehen nyt sitten pitäisi pitää?
Tietenkin kuulun. En mä koe itseäni yhtään ulkopuoliseksi. Se on kivaa sen ajan kun se on ja sitten riitti. Ei siihen liity mitään sen kummempaa negaatiota.
Mistä kohtaa se on sitten muka älykäs?
Oliko toi nyt sitten kuitenkin se joka eniten resonoi? Siis tällainen vakaa mutta lempeä mies, joka keskittyy teoillaan näyttämään rakkauttaan, ja on rakentava yhteisön jäsen, ja sopivasti uhrautuva ja eteenpäin katsova?
Voi kuule en minä tiedä..
Ei se nyt oikein resonoinut yhtään. Yritin vain antaa rakentavampaa palautettu, kuin pelkkä ei kiitos.
Eli ei ilmeisesti mistään kohtaa.
Nii. Se on varmaan muuten just noin. Kuningatar ja palvelijat. Onhan se vähän kiusallistakin.
Ja siis ei siinä mitään. Nörtit ovat kyllä lähellä sydäntäni. Tuo kombinaatio ei vaan toimi lainkaan.
No jos tarkennan.. Rosoinen ja miehekäs mies joka tykkää koiranpennuista, ja on hellä? Noiden kahden edellisen lisäksi.
No sekin on varmaan vaatimaton.
Taas meni pieleen. Yksikään mut tunteva ei ikinä edes kuvittelisi mitään "kuningatarta". Mä olen hyvin kaukana sellaisesta. Pikemmin palvelija, jos jompikumpi pitäisi valita, mutta en kylläkään ystävilleni. Niissä ihmissuhteissa ollaan yhdenveroisia.
Partainen lähiöfilosofi, joka nauttii belgialaisista oluista? IT-päällikkö!
Ollaanko? Oikeasti?
Rosoinen ja miehekäs ... ei kiitos. Saattaa toki taas olla määrittelykysymys, mutta tuo ei kuulosta hyvältä. Saa tykätä koiranpennuista, mutta mä en halua koiranpentua. Enkä kyllä koiraa ylipäänsä. Mutta jos niistä tykkää silleen kauempaa, niin okei. Hellyydessä ei ole mitään vikaa, mutta mä en ole mitenkään hirveän halipusimusi tapaus, mutta sopivissa rajoissa ok.
Hienostunut ja ylevä mies, joka ei puhu liikaa?
Mielummin ilman partaa, ilman filosofiaa, ilman belgialaisia ja ilman päällikyyttä, ainakin jos se päällikkyys on jotenkin persoonaan tmv. liittyvä ominaisuus. Päälliköksi voi tietenkin myös vain ajautua, ilman sen kummempaa tavoitetta päällikkyydestä.
Kyllä. Mä olen hyvin huono tuollaisten "kuningatar ja palvelija" skenaarioiden kanssa.
Jätetään se hienostunut ja ylevä pois.
Eli hyvin tyyni, vakaa, hiljainen mies, vankka ja rauhallinen. Ehkä jotain teknistä osaamista tai käytännöllistä osaamista? Tämäkö se on?
Siinähän se ehkä onkin. Kun tulee tarve paeta. Siis spekulointia vain tietenkin.
Jätetään pois tuo hyvin. Ei ole mikään pakko olla tyyni tai vakaa tai vankka. Noi ovat jo vähän ylettömyyksiin meneviä. Rauhallisuus käsiteltiin jo. Rauhallisuus on hyvä, kunhan ei flegmaattisuuteen saakka. Varmasti ihmisen on jo oman itsensä vuoksi hyvä osata jotakin. Eikö?
Ei lainkaan noin. Se on täysin eri tunne. Jos kyse olisi tuosta, niin he eivät ylipäänsä olisi ystäviäni.
Rauhallinen mies, jossain määrin aktiivinen. Eli käytännöllinen, ahkera, terävä, mutta ei liian dominoiva? Eli täydellinen perusmies. Hyvä suomalainen perusmies?
Mä oikeastaan saan kiinni kyllä siitä mitä tarkoitat. Mutta en arvuuttele enempää syitä ihan siksi ettei kukaan tunnista.
Ei tarvitse olla käytännöllinen, ei ahkera. Riitää, että pärjää tässä elämässä, kykenee hoitamaan omat asiansa ja hoitaa ne. Mitään erityistä käytännöllisyyttä tai ahkeruutta ei tarvita. Terävyys riippuu miten se määritellään. Tietynlainen nopea äly, kyky ymmärtää asioita nopesti, on viehättävää. Eli jos tuo on terävyyttä, niin sitten voi käyttää tuota adjektiivia. Dominoivuuden voi jättää kokonaankin pois. Sitä ei tarvita mihinkään. Riittää, että pitää oman puolensa. Dominointiyritykset ovat tuhoon tuomittuja. Saa olla suomalainen. Ei suomalaisessa ole mitään vikaa.
Ei tällaisista kukaan mitään tunnista. Ystäväni taas tietävät kyllä sen millainen mä olen. Eivät nämä heille yllätys ole, kun on sentään tunnettu teini-iästä asti. Kyse on ihan puhtaasti introvertin ja ekstrovertin erosta. Se on selvää, koska introverttiystävieni kanssa ei tuota samaa ongelmaa ole. Se on melko mielenkiintoistakin, sillä vaikka talo olisi täynnä introvertteja, niin tuota samaa tunnetta ei tule.
Nyt sun pitää kyllä kertoa millainen se on. Pyöritit nyt sellaiseen umpikujaan mut. Mikä se sun ihanne on?
Ei mulla ole mitään ihannetta. Johan mä sen tuolla aiemmin kerroin "Kriteerit ovat väljähköt. Tuo samanhenkisyys jo periaatteessa kattaa kaiken oleellisen, mutta halutessaanhan sen voisi nyppiä vaikka tuhanteen pieneen palaan. Oleellista on yhteensopivuus tai -sovitettavuus. Elämänarvojen ja -tapojen pitää olla riittävän samankaltaiset. Ajatusmaailman, huumorintajun ja luonteen pitää olla riittävän samantyyppiset ja yhteensovitettavissa jne."
Tärkeintä, että kykenee ajattelemaan "live and let live". Itselleni on hyvin vähän sellaisia asioita, jotka ovat ehdottomasti just näin. Enkä jaksaisi myöskään seuraa, jolle kovin moni asia on periaatteesta just näin. Tietysti minullakin on asioita, joilla on väliä, mutta eivät ne ole tuollaisia, joita sä olet luetellut.
Tarvitset turvallisen ympäristön, jossa saat rauhallisesti tehdä omia juttujasi. Ja samanhenkistä seuraa, eli ihmisiä joissa on rauhallinen henki.
Hei, mulla välähti äsken kun olin jääkaapilla ja otin sieltä banaania ja jugurttia. Eli tarviit ehkä mielellään ulkomaalaisen miehen, jolla ei ole tätä suomalaisen kulttuurin yleistä ongelmaisuutta ja tukkoisuutta. Mies jolla on asiat kunnossa, rento ja vapaa suhtautuminen elämään, ja osaamista, mitä se ikinä onkaan.
Harvemmin se ympäristö nyt mitään muuta on kuin turvallinen, vaikka olisin noiden toistenkin ystävieni kanssa. Eikä sellaisessa tapauksessa, jossa talo on täynnä porukkaa, kukaan yleensä tee rauhallisesti omia juttujaan. Eikö se olis vähän outoa, jollei kyse sitten olisi jostain kommuunista, joka taas ei ole yhtään mun juttuni?
Nyt mä onnistuin saamaan kiinni sun jutusta. Mahdollisimman rento, sopivasti sosiaalisuutta, ei rajoja liikaa, yhdessäoloa, ei pönötystä, mutta kuitenkin ihmisiä joilla on perusasiat kunnossa. Leppoisaa meininkiä.
Saa olla ulkomaalainenkin. Ei kansallisuus ole mikään oleellinen tekijä. En mä kyllä ole ole huomannut suomalaisessa kulttuurissa mitään erityistä ongelmaisuutta tai tukkoisuutta, vaikka tuollaisia yksilöitä tietenkin on. Tietenkin pitäisi olla asiat suht kunnossa. Harvalla kai kuitenkaan on kaikki täydellisesti. Kyllä jokaisella yleensä elämäsään jotakin vikaakin on. Rento ja vapaa suhtautuminen elämään, no tavallaan. Mä olen itse tietyllä tavalla luonnonlapsi, mutta ei se tarkoita hälläväliä asennetta. Asioista ei vain aina tarvitse tehdä vaikeita. Ja kyllä ihmisen oman itsensä takia kannattaisi edes jotakin osata. Vaikea täällä on elää, jos ei yhtään mitään osaa ja ihminen ehkä tuntee itsensä kovin arvottomaksi, jos hän ei osaa yhtään mitään.
Nyt menee taas vähän pieleen. Mahdollisimman rento ... jätetään se pois. Sopivasti sosiaalisuutta ... tuo on niin hirveän venyvä käsite, mutta tietenkin sopivasti on sopivasti. Mikä on sopivasti on sitten ihan oma kysymyksensä. Kyllä rajoja saa olla. Mun elämässäni on paljon rajoja, mutta typerät rajat ovat typeriä ja tarpeettomia. Kyllä, perusasioiden pitää olla kunnossa.
Eli miehen tulee olla sopivan rento eurooppalainen osaajamies. Ei hölösuu. Teknistä osaamista myös, hoituu arki. Ei liian tiukkoja sääntöjä, uskontoa, eikä mitään outoa kommuunimeininkiä, mutta ei myöskään liian tiukkoja vaatimuksia. Kunhan sopii sun maailmaan jotenkuten.
Mä oon tuntenut joku puoli tuntia kiusausta sanoa tän: Voi mussukka kun sinä olet kiva. Mua liikuttaa jotenkin syvästi toi kaikki mitä sanot. En voi sille mitään. En siis oo mitenkään kyynelissä täällä, vaan toi sun juttu soittaa mussa jotain ihan erityistä kieltä. Mä oikeasti toivon sulle kaikkea hyvää, turvallisuutta ja rakkautta ja sitä kaikkein parasta hyvää myös ennenkaikkea.
Taas menee pieleen. Ei ole mikään tarve olla mikään "eurooppalainen osaaja". Saa olla myös hölösuu, kunhan ei ole sitä aina. Kyllä mäkin puhua osaan, mutta voin kyllä tarpeen vaatiessa olla vaikka kuukauden hiljaakin. En mä kaipaa mitään teknistä osaamista. Saa osata, mutta ei se ole mulle mikään olennainen juttu. Ei mua haittaa vaikkapa uskonto, kuhan se touhu ei kosketa minua. Tietenkin on fakta, että harva uskova kykenee siihen, että antaisi toisen osapuolen vain olla uskomatta. Mutta noin periaatteessa mulle on yhdentekevää uskooko toinen vai ei. Sääntöjä saa olla ja kai niitä jokaisella on, vaatimuksiakin saa olla, myös täysin ehdottomia. Olennaista on, että ne ovat sovitettavissa yhteen. Jos toinen haluaa ehdottomasti jotakin ja toinen vastakkaista, niin se ei toimi.
Mä osaan ilmeisesti sitten huijata olevani kiva. 😉
Kaikkea hyvää sullekin. 🙂
Mä oon nyt sisäisesti aivan liian liikutettu että mä voisin mitään kommentoida sen tarkemmin. Pitäköön katselmus sinusta huolta missä ikinä menetkin. 😊
Siis kyllähän mä ymmärsin ne rivien välitkin ja pienet piikit ja isommatkin, mutta kun tavallaan tosta kaikesta kuitenkin piirtyy esiin se mitä sä niin hartaasti toivot...
Mitä mä sitten toivon hartaasti? En mä kyllä tiennyt toivovani mitään.
No et niin, mutta mä huijasin sut olemaan kiltti ja kertomaan... Ja hetken aikaa olitkin... Nyt oot taas piikit pystyssä, mutta hetken aikaa olit avoin.
Sä kyllä luet mua harvinaisen huonosti. Mulla ei ole yhtään enempää tai vähempää piikit pystyssä kuin aiemminkaan ja olin koko ajan yhtä avoin. Ei mua tarvitse huijata olemaan avoin, sillä mä olen aina hyvinkin avoin kirja. 🙂
No ne sun piikit on joku vähän erikoinen katkeruus tai joku loukatuksi tukemisen tunne. Mä yritin tosi kovasti olla vähättelemättä sua ja muutenkin olemaan puolustamatta itteeni mitenkään. Ja sait kun saitkin kerrottua ihan ilman mitään vinoiluja mitä haluat ja mitä arvostat. Mussukka...
Ja sä saat oikeasti kokea just noin. Noissa sun toiveissa ja rajoissa ei ole mitään väärää. Mä en tohon kuvaan sovi, mutta ei se nyt olekaan olennaista millään tavalla. Kyllähän siellä oli se viesti että mitä mun pitäisi laittaa kuntoon, mutta se ei ole tärkeää. Mulla on ihan toiset kuviot. En edes yritä selittää niitä. Ja sä saat toivoa just sellaista miestä joka sopii sun maailmaan.
Ei ne ole. Sä vain luet noin. Mä n ole lainkaan katkera, enkä koe sun loukkaavan mua lainkaan, Ikävää, jos sust tuntuu tuolta, mutta sä todellakaan et loukkaa minua lainkaan. Yritän vain vilpittömästi kertoa, että luet minua täysin väärin.
Tietysti saisin kokea, jos kokisin niin. En kuitenkaan koe mitään tuonne päinkään. Se on selvää, että sinä et kuvaan sovi, mutta ei sinun tarvitsekaan. Ei kenenkään tarvitse, kun en m ole enää vuosikausiin edes etsinyt mitään. En toivo ketään, en ole oikeastaan koskaan toivonutkaan. Sellainen ei vain olen mun luonteeni mukaista, että etsittäisiin tai toivottaisiin. Mä olen tyytyväinen juuri siitä miten asiat ovat. Se on ilmeisesti se asia, jota sä et kykene lukemaan oikein. Se, että en etsi, enkä tarvitse mitään. 🙂
Älä mussukka höpsi nyt. Ihminen ei aina tiedä mitä hän jutuillansa viestii ympärilleen, ja se kuva minkä annoit nyt, oli kyllä tosi suloinen, ja mä ihan todella toivon että se vielä toteutuu sun kohdalla.
Nii. 😊 🤗🤗
Kyllä minä tiedän tasan tarkkaan mitä viestin. Viestin vain sitä mitä sanoin, ilman mitään rivien väleissä. Mä kerroin sulle olevani avoin kirja ja niin minä olen. Mitään sanomaani ei ole tarpeen tulkita, sillä niissä ei ole mitään tulkittavaa. On vain se mitä on sanottu. Tälläisessa tilanteessa tulkinta kertoo tulkitsijasta itsestään, joten ehkä sä olet sitten itsellesi jotenkin suloinen. Sinulla on jostain syystä tarve tulkita ja etsiä viestejä, joita ei ole olemassa. Ehkä sinä itse tiedät mistä tuo tarpeesi kumpuaa.
Sinällään on ihan ymmärrettävää, että sä luet täysin väärin, koska sulla selvästi on tulkinta ja se ainakin kaikesta kirjoittamastasi päätelleen on hyvinkin stereotyyppinen. Sä et jostain syystä osaa lukea niin yksinkertaisen kirjaimellista ja tulkinnoista vapaata yksilöä kuin esimerkiksi minä olen. Sä etsit tulkittavaa ja merkityksiä paikoista, joissa niitä ei ole. Se on toisaalta harmi, mutta sinä olet sinä ja sinun mielesi toimii noin.
Ja siis se on tietenkin ihan suloista, että sinä olet näkevinäsi jotain suloista. Hieman harmillista on ehkä se, että se ei liity mitenkään minuun, vaan vain siihen mitä sinä haluat nähdä. Toisaalta sinun kaltaisellasi tavalla ajatteleva ei ikinä näkisi siinä todellisessa minussa mitään suloista, joten siksi on parempikin, että tulkitset minut täysin väärin. Onhan se parempi, että tulkintasi päättyy positiiviseen lopputulemaan, vaikka se onkin täysin väärä. 🙂
Kyllähän introvertit sisäänpäinkääntyneenä voivat tulla päihdeongelmaiseksi, jos eivät hallitse itseään pään sisällä pyörii kela kelan perään. Ovat tietyllä tavalla kovin sulkeutuneita.
Oletko mies ?
En ole mies. Miksi niin? Ja ylläpidolle kysymys, että mikä tässä vastauksessa oli sensuroimisen arvoista?
Voi tyttö pieni mussukka. 😊
Kai se on hienoa, että saat näin vähästä noin maailmojasyleileviä tuntemuksia. Ei siihen kaibvoi sanoa, kuin ole hyvä, vsikka en minä voi tuosta yhtään kredittiä ottaa. Tuo on kaikki sinun omaa luomustasi, mutta tietysti positiivista. 👍
Minua vaan hymyilyttää. 😊
Sehän on hyvä juttu. Hymyileminen tekee hyvää ja nauru kuulemma suorastaan pidentää ikää.
Mitäs oot tehny tänään?
Lähinnä vain nauttinut hyvästä säästä. #lomalla
Erittäin kaunis päivä oli. Muuten, mikä minusta pitäisi tulla isona? Kysyn nyt sinulta kun olet hyvä ihmistuntija.
En mä ole mikään hyvä ihmistuntija, varsinkaan tuntemattomien ihmisten, pelkkien kirjoitusten perusteella. Sun täytyy itse miettiä mikä sinua kiinnostaa olla isona ja edetä sen mukaan.
Noinhan se on. Eli ensin kun funtsii mikä voisi olla isona, niin sitten lähtee etenemään sen perusteella?
Ja juu, oikein mukava sää olo. Vieläkin ihan ok lämpötila. Istun hetken vielä tässä terassilla, kuuntelen hepokatteja ja juon loppuun teeni. Harmi, että tänään ei näy enää revontulia.
Lienee se ainakin hieman järkevämpi vaihtoehto kuin edetä täysin miettimättä.
Varo ettei tule mörköjä sieltä metsästä. Näitkö revontulia viime yönä?
Näin. Onko hyvä tehdä jotain testejä esimerkiksi ja jutella asiantuntijoiden kanssa? Miten sinä päätit että mikä sinusta tulee?
Ei täällä mitään metsää ole, vaikka on toi naapurin tontti melko pusikkoinen. Sieltä kuitenkin tulee korkeintaan siilejä.
Kyllähän niitä näky juu. Varsin hienot revontulet, näin etelään. Vaikka eihän ne kaiken valosaasteen takaa niin hienosti näy. Revontulet ja meteoriparvi viime yönä ja sitä edellisenä paljon elosalamoita, kun kaukana ukkosti. 🙂
Mä en ole noin järjestelmällinen yksilö, mutta ei kai siitä haittaakaan ole. Ehkäpä siksi teinkin aikanaan sen yhden väärän valinnan. Nykynen työni on mun lapsuuden haaveeni tai toinen niistä. Sillon aikanaan se ei ollut yhtään realismia, mutta nykyään on. Joskus näinkin.
Niin oli ollut joo elosalamoita. Meteoripari on luultavasti sitten se perseidi!
Mikä oli se väärä valinta sitten? Ja minkälaista työtä teet?
Sehän se tähän aikaan vuodesta aina on. 🙂
Laajalle leviää vissiin se parvi.
Johan se tuolla aiemmin tuli mainittua, myyntialan töitä. Eivät sovi mulle noin pidemmän päälle.
En mä lähde nykyisestä duunistani kertomaan, sen verran pienestä porukasta puhutaan. Sori.
Kai se "pölypilvi" suht iso täytyy olla, kun niitä riittää useammalle päivälle. En tiedä sen enempää.
Mitä myit sitten? Ja miten päädyit nykyiseen duuniisi? Onko hyvä palkka?
Ai jaa se on niinkuin pilvi, en tiennytkään. Voisit olla tiedenainen jopa.
Monemoista, mm. asuntoja. Olin useemmassa työpaikassa silloin.
Täysin sattuman kautta. Päätin vaihtaa alaa ja yhtäkkiä tajusin, että Suomessa omkin nykyään töitä tälläkin alalla. Vajaan viikon päästä olinkin jo koulussa jne. Ihan ok palkka, vaikka ei elämäni paras.
Niinhän sen vähän on pakko olla. Leijua siellä jossain, kun me porhalletaan sen lävitse, tai jotain ja miten kukakin uskoo. Kyllä sen ihan muut on tutkineet ja saavat tutkia jatkossakin.
Sen on pakko olla jotain suunnittelutyötä. Olet vissiin jostain akateemisesta perheestä, ja luovasti lahjakas. Kuulostaa muutenkin siltä että olet saanut elämäsi kuntoon noin päällisin puolin.
Mitä muuten teema "anteeksiantamus" sinulle merkitsee? Miten tuttu olet aiheen kanssa, nyt kun liikutaan suurissa todellisuuksissa?
Jotain sen tyyppistä. Ei mun vanhemmillani ole akateemista koulutusta. Ihan perusduunareita, valtion pitkä ja kapea leipä tai miten se meni. Juu peruspalikat on ihan hyvin kohdillaan. Eipä tässä mitään hätää.
Eipä merkkaa mulle mitään. En ole uskonnollinen niin sitten yhtään. Mulle riittää, että osaan pyytää ja antaa anteeksi.
Valtion duunareita? Okei... Varmaan olet siinä tapauksessa saanut aika jämerät perusarvot. Oliko niin että isäsi kuoli kun olit nuori?
Näen mielessäni miten pudistat päätäsi tomerasti! Etkö yhtään ole?
No jaa. Kaikki on suhteellista. Ei mun isäni kuolemasta montaa vuotta ole.
Sekoitan sut sitten johonkin toiseen. Onko miten monta vuotta, haluatko kertoa?
En pudistanut päätäni lainkaan. Juu en. Mussa ei taida olla yhtään uskonnollista solua.
Etkö varmasti? Ja mikä on uskonnollinen solu?
Vajaa kymmenen vuotta. Eipä siinä mitään sen ihmeempää puhuttavaa ole.
Kyllä olet ovela kisu!
Juu, ihan varmasti. Ei se yrityksestä ole kiinni. Kyllä mä yritin kovasti saada jotakin irti useammastakin vaihtoehdosta, mutta ei resonoi. Vain sitä, että eipä mussa ole hitustakaan uskonnollisuutta.
Pikemmin äärimmäisen tylsä. 🙂
Tuleeko musta jotenkin uskonnollinen viba, kun ei tunneta mutta tunnut olettavan että olen uskonnollinen ihminen?
En mä oleta mitään sinusta. Puhuin itsestäni.
Olet huippuovela! Miten paljon deittailet?
Et vastannut kysymykseen. Sinua vaivaa siis ilmeisesti Jumala ja joku mies.
Voi sen noinkin tulkita, mutta usko pois mä olen juuri niin tylsä yksilö kuin annan ymmärtää.
Mä en deittaile. En ole koskaan deittaillut. Enkä varmaankaan tule koskaan deittailemaan. En voi sanoa, että mua kiinnostaisi muuten vaan tavata ketään tuntemattomia.
Ei vaivaa jumala, eikä mieskään.
Kastelet kukkia päivisin ja juot teetä iltaisin? Ja haluat turvallisen osaajamiehen, introvertille sopivan ympäristön. Uskonto vaivaa, isä on kuollut, äidin kanssa juttelet miehistä.
Ei vaivaa Jumalan rakkaus, eikä miehen rakkaus.
Taas menee pahasti pieleen nuo arvaukset. Tuosta taisi osua kohdilleen ainoastaan tuo tieto, että isäni on kuollut.
Kukkia kastelen joskus, jos sellaisia on. Teetä juon, jos tekee mieli. Se voi olla aamu, ilta tai vaikka ensi vuosi. Illalla voi juoda myös vettä tai olla juomatta, jos ei janota. En tee turvallisella osaajamiehellä, mikä se sitten lieneekin. Mikä lienee introvertille sopiva ympäristö? Mä olen kyllä onnistunut viihtymään monenlaisissa paikoissa. Uskonto ei vaivaa yhtään. En tajua mikä niissä muka voisi vaivata. Tuo, että puhuisin äidilleni miehistä, pisti suorastaan naurattamaan. Aihe, josta en taida olla koskaan puhunut äitini kanssa 😀.
Ei vaivaa ei.
Minkä takia et puhu äitisi kanssa miehistä? Voisi osata varoittaa vaikka pervoista.
Haluat siis osaavan miehen jolla elämä kunnossa, jonka kanssa voit tiirata perseidejä elokuun iltoina ja jutella tieteestä muutenkin.
Olet vissiin vahva ja kenties jääräpää hieman.
Eli romantikko et ole. Arvostat käytännöllisiä asioita ja toimivuutta.
Ei siinä aiheessa ylipäänsä ole mitään puhuttavaa ja ajatus, että puhuisin siitä äitini kanssa, on suorastaan koominen. Ei mun äiti tarvitse varotella mua mistään. Voisi pikemmin toimia toisin päin, vaikka eipä mutsillakaan mitkään hätä ole.
En edelleenkään halua mitäön osaavaa miestä. Mikä sellainen edes on ja mitä sen pitäisi osata? Mä en halua mitenkään ihmeemmin jutella tieteestä. Taivaalle saa tietysti tuijotella, jos tahtoo. Ei kuitenkaan ole pakko.
Mussa on monta puolta.
Ehdottomasti olen romantikko. En juurikaan arvosta, mutta ei noista haittaa ole.
Mitä eri puolia sinussa on? Tuntuu että kiistät kaikki mitä sanon, mikä viittaa siihen että en ymmärrä jotain ollenkaan. Osaatko ja haluatko kertoa mikä on se juttu mitä en ymmärrä?
Olet siis romantikko? Jopas jotain. Haluatko kätkeä sen puolen itsestäsi kun kaikki mitä sanot tuntuu kiistävän kaiken romanttisen?
Mä olen monin tavoin vastakkaisuuksien ihminen. Mä olen yhtä aikaa käytännön ihminen ja helvetin epäkäytännöllinen. Olen tunneihminen, mutta samalla hyvin analyyttinen järkiyksilö. Voin olla hyvinkin impolsiivinen ja nopea ratkaisuissani tai sitten äärimmäisen harkitseva. Jne. jne. jne. Oletan, että kaikissa ihmisissä on tuota, mutta ehkä kaikki eivät ole sisäistäneet sitä itsessään ... tai jotain.
Sulla tuntuu olevan jokin oma muottisi, johon ehkä oletat kaikkien sopivan. Ehkä sä oletat kaikkien etsivän jotakin, tai että tietyillä ominaisuuksilla olisi kaikille jotakin väliä. Mulle valtaosalla tarjoamistasi asioista vain ei ole väliä. En mä esimerkiksi kaipaa ketään tekemään mitään käytännön hommia. Mun puolestani saa tehdä, jos haluaa ja kiinnostaa, jos ei niin ei sitten. Se on loppupeleissä melko yhdentekevää.
Ei tässä keskustelussa ole vielä näkynyt mitään romanttista. Siksi tuo puoli varmaankaan ei ole tullut esille.
Voi että miten ihanaa. Olet varmasti pätevä häärääjä. Kun olet analyyttinen ja impulsiivinen. Välillä mietit otsa rypyssä, ja kohta mennään taas.
Olenko minä teennäinen ja hölmö nyt?
En uskalla ajatella mitä se voisi olla.
No ainakin taas ihan täysin väärässä tulkintasi kanssa. Mä en esimerkiksi osa oikein lainkaan häärätä ja "kohta mennään taas" ei sovi kuvauksena lainkaan minuun.
Onneksi sinun ei siis ole mikään pakko ajatella sitä 🙂.
Ajattele miten huono mies olisin kun en yhtään ymmärrä... Ihan pihalla koko ajan.
Romantikko on sellainen että ihminen jota kohtaan hänellä on tunteita, omaa suuren vallan tähän romantikkoon.
Ei kai se sinusta huonoa tee? Jostain syystä sä koet tarvetta kärjistää. Ehkä se liittyy sinun luonteeseesi? Mä voin olla monin tavoin vastakkainen, mutta se ei tarkoita, etteikö koko skaala olisi käytössä. Pohjimmiltaan olen hyvin hyvin tylsä.
Noinkin voi käydä. Ei tosin ihan aina. Ei romantikon tarvitse aina olla ihan aivoton.
Olen liian dramaattinen? Näet niin selvästi tämänkin.
Ainakin tunteiden kohteen sanomisilla on tavallista suurempi merkitys.
En mä sun mahdollisesta dramaattisuudestasi mitään tiedä. En ole myökään viitannut sellaiseen mahdollisuuteen. Kärjistämiseen voi olla monta muutakin syytä ja se voi olla vaikka täysin tahallista. Totuuden tiedät vain sinä itse.
Toisinaan. Riippuu täysin mitä sanotaan ja miksi.
Koetko että manipuloin sinua esimerkiksi juuri kärjistämisellä?
Osaatko antaa esimerkin? Onko niin että jos tunteiden kohde on hölmö, niin silloin lähinnä teoilla on merkitystä?
En koe. Mulle on varsin yhdentekevää yritätkö manipuloida tai etkö yritä. Se on ihan sun oma asiasi, eikä se oikeastaan kosketa minua mitenkään. Mua saa ihan vapaasti vaikka yrittääkin manipuloida, jos kokee pystyvänsä siihen. Ei sillä ole mulle väliä.
Hölmöt miehet ei kosketa sua mitenkään?
Ei kai kenenkään ihmisen kaikilla sanomisilla mitään väliä ole. Ainakin itselleni aidosti vaikuttavia ovat vain sanomiset, joiden takana on jokin tunne.
Hölmöys ei liity tähän mitenkään, eikä myöskään sukupuoli.
Ainakin itseäni täynnä 😉.
Voi että miten hyvin näet asiat. Ja hallitset ne.
No en nyt sanoisi että olet itseäsi täynnä, mutta sielunelämäsi on vahva.
Ai kun mua koskettavat yhtä vähän (tai paljon) niin miehet kuin naiset, älyllisestä kapasiteetista riippumatta? No jaa, voi kai sen noinkin nähdä.
Tai sitten mä olen vain tylsä, kuten olen ehdottanut jo monta kertaa.
Mä olen oikein mielelläni itseäni täynnä. Se sopii mulle vallan mainiosti. 😀
Mutta nyt mä lähden nukkumaan, ennen kun halkean omaan erinomaisuuteeni. Hyvät yöt!
Tylsä on vähän ikävä sana. Itse inhoan sitä että pitäisi olla jännittävä joidenkin mieslasten mieliksi.
Anna luonneanalyysi minusta muutamalla lauseella. Ihan mielenkiinnosta haluan tietää miten sun vaisto pelaa.
No mun puolesta saat ollakin. Mitä toi nyt sitten tarkoittaakaan. 🤨
Älä nyt. Tylsyys on ihanaa. Tylsyys on melkeinpä parasta maailmassa.
En mä lähde ketään tuntematonta joidenkin palstakirjoitusten perusteella analysoimaan. En koe siihen mitään tarvetta, en varsinkaan kun mua väsyttää. Nyt nn.
No öitä sitten...
Etvarmaan ole mikään sosiaali alan ihminenkää ollut ikänä! Esiinnytkö toisena ja valehtehtelet?!
Kenelle sä oikein kirjoitat? Tuolle häissä olosta kyselijällekö? Jos multa kysyt, niin juu en todellakaan ole ollut koskaan töissä sosiaalialalla. Ihan sellaista en sentään ole koskaan kuvitellut, että se ala mulle sopisi. Mä tosin kyllä sanoin useampaankin kertaan jo, että en ole ollut, joten tuskinpa tuo kirjoitus oli mulle suunnattu.
Sitä ymmärrystä voi harjoitella vaikka ystävän kanssa.
Voi että, se olisi varmasti ihanaa harjoittelua.
Introverttia, eli vetäytyvää henkilöä kojootti, show some graze man
Ja muutenki, mikä fakiiri luulet olevas mee vaik sallil eka ja vika
Miten niin helvetillistä , taidat olla tyhmä . Jokaikinen joka on asiakaspalvelu alalla , joutuu ajoittain näyttelemään , oli sitten intro tai ekstrovertti.
Luepas aloitus uudelleen. Ekstrovertti ei joudu näyttelemään "normaalia". Introvertti joutuu.
Kyllä moni ekstro joutuu näyttelemään ihan yhtälailla, varsinkin Suomen kaltaisessa maassa.
Kyllä joutuu , se on fakta .
Voi noi on noita kauniita lokerointeja kukaan meistä ei ole mitään sen enempää eikä vähempää kuin mitä ihan ite itsestään tekee
Niin. Ymmärrän tuskasi. Itsekin rehellisesti aina se mikä olen. Se on usein tuntunut olevan liikaa tai liian vähän. Viimeaikoinakin ollut rehellisesti vain semmonen kun on ja kustannuksellani on sitten leikitty ja huviteltu.Se on semmosta.. painetta on tullut teinistä saakka ei se ole uutta. En koskaan ole edes yrittänyt esittää täydellistä. Minulla on ongelmani ja voin niistä mainita rehellisesti. Toiset naiset pitävät hulluna kun en kuiskuttelekaan hissunkissun ja käyttäydy jotenkin normaalisti. Miehet pelkäävät tai sitten pitävät yhtenä äijistä myös tämän pikkupoikamaisen kropan takia joka kuitenkin luonut lapsia maailmaan, raskautunutkin helposti,(totakaan ei pitäisi sanoa) mutta ehei en varmasti ole nainen!! eikä kroppani toimi oikein etc! Kyllä se vaan on niin että moni käppänä läyhää suu vaahdossa tuolla noin tai täällä näin ;) ja kasvotusten ei mitään. Siinäpä syy sille miksi viihdyn oikein hyvin yksin
vaikutat aika laiskalta ja omahyväseltä tyypiltä... ei pahalla..
Introverteissakin on eroja. Luokiteltu esimerkiksi nelijaolla sosiaalisiin, ajatteleviin, ahdistuneisiin ja estyneisiin. Jolloin sosiaaliset introvertit on se klassinen tyyppi joka saa vuorovaikutuksesta jotain vaikkakin se rasittaa ja vaatii palautumista. Ja ajattelevat taas päiväunelmoijia. Ahdistuneet, ovatko sitten jo sama kuin sosiaalisen ahdistuksen persoonallisuushäiriö. Ja estyneet samoin persoonallisuushäirioksi asti sitä. Introvertin kategorian alle voidaan siis lukea astetta vakavampaakin ihmispelkoa.
Mikä noista koet itse olevasi?
Itse olen ammattiauttaja, ja kyllä netti on tosiaan pahentanut tuota introverttiys-asetelmaa. Joillekin saatan olla se ainoa ihminen, jonka kanssa ovat vuorovaikutuksessa kasvotusten, kaikki muu tapahtuu netissä. Monesti on ihan jo katsekontaktista lähtien sosiaaliset kyvyt ihan hukassa. Suosittelen, että käytätte korkeintaan tunnin somessa per päivä, lopun ajan keskitytte elämään, ettei elämä aja ohi sillä välin, kun surffailette virtuaalimaailmassa.
Kyllä sitä synnytään uudelleen.
No ei kai siinä sitten mitään, ei muuta kuin sometetaan sata lasissa tämä elämä, vielä vanhainkodissakin takuuvarmasti on nettiyhteys.
En ainakaan näyttele mitään. Olen sosiaalinen töissä ja jossain muualla mutta kotona en eikä tarvitse ollakkaan kun ei ole ketään jolle puhuisi. Olen saanut arkeni noin rullaamaan 50/50 periaatteella. 50% sosiaalisuutta 50% omaa rauhaa. Monille voi olla yllätys että se puheliain kaveri on introvertti eikä minun tarvitse esittää puheliasta vaan olen puhelias mutta sillä erolla että se uuvuttaa ja tarvitsen sen latausajan eli en saa voimaa puhumisesta. Monethan ajattelee että introvertti asuu kellarissa tynnyrissä ja pelkää heti kun on ihminen lähistöllä ei se näin mene tai että vihaa ihmisiä. Epäilen että monella introvertillä on osa siitä teatteria. Ujous ja arkuus ei liity introverttiyhteen vaan siihen liittyy se ETTEI HALUA olla keskipisteenä tai ETTEI HALUA esiintyä. Joskus olen liian kauan hiljaa ja sitten kun otan kantaa ollaan yllättyneitä ja jotenkin epäuskoisia. Sama koskee sitä kun joku ärsyttää tarpeeksi kauan. Pystyn olemaan kuuntelematta sitä aika kauan mutta jossain kohtaa tartun siihen aina muutamien varoituksien jälkeen. Tämä luo myös hämmennystä. Ollaan luotu selkeästi minusta joku kuva päässä mikä ei sitten pidäkkään paikkansa. Kannattaa muistaa että olet sen itse luonut minun vikani se ei ole. Ehkä se on luotu ekstroverttien kaavoilla ja ajatelmilla. Tuo ei katso kokoajan silmiin huono itseluottamus tuo ei väittele paljoa hän on joo joo henkilö tuo ei aggressiivisesti puolusta ja möykkää tuo on nyrkillä tapettava mutta sitten kun näen aiheelliseksi puuttua ollaan silmät pyöreinä. Monella työpaikalla on myös ekstrovertti pomo joka luulee että hyvä työläinen pitää meteliä ja selittelee jatkuvasti sekä hyörii ja pyöriii ja mielistelee pomoa ja hakee kontaktia. Ei hyvä työntekijä tekee sen oman työnsä ilman sekoilua eikä tee siitä numeroa.
On se raskasta esittää muuta, mitä oikeasti on.
Työ haastatteluissakin joutuu aika rankasti kusettamaan, jos meinaa paikan saada.
Minä tavallaan tykkään että on maine omissa oloissa viihtyvänä, ei turhaa lässytystä enää
Pää asia, että on sellainen, kun on👍.
Juuri näin. Saa olla just sellainen, kun on👍
Uskallatko viereen mennä istumaan
Kannattaa antaa energiaansa niille ihmisille joiden kanssa oikeasti synkkaa. Muiden suhteen on parempi olla suoraviivaisen asiallinen. Olen huomannut sen että yleisesti ottaen ihmisten seura on pidemmän päälle yllättävänkin tylsää. Sitten on tietysti jännitystä elämään tuovat haahuilijat kuten viikonloppuhörhöt jotka tuppautuvat toisinaan väkisin samaan seuraan. En minä heistäkään pidä :). Ennemmin haluan että elämässäni on vähän mutta samalla merkityksellisiä ystävyyssuhteita kuin että olisi laaja, pinnallinen repertuaari kavereita ja kaverien kavereita.
Olen samaa mieltä kuin mitä tuossa viimeisessä lauseessa kirjoitat.
Ping ja pong siinä keskinäisen kehumisen kerhoa pompotteli. Sain päänsärkyä ja huonon vaikutelman introverteista. Miehellä (?) oli kovia rystylyöntejä jotta saisi oman päänsä järjestykseen ja oikean miestyyppi-lokeron täytettyä. Mikään mitä ehdotti tälle itsekeskeiselle ( mutta niin tylsälle) naiselle, ei kelvannut hänelle miesihanteeksi.
Heppu taisi ehdottaa ihannemieheksi kaikkia sivupersooniaan mutta ei saanut yhtäkään läpi. Ihan tuli eksä mieleen narsistisen, itsekeskeisen lokerojattelunsa kanssa. Oi sitä suurta älyä vailla vertaa. Loppujen lopuksi jäi ja jää (hänelle) aina luu käteen, kun ei ymmärrä ettei varsinkaan parisuhde ole mitään ping pongia josta etsitään tyytyväisyyttä omaan pelaamiseen.
Rakkauden paradoksi on sama kaikille temperamenteille, sukupuolille ja oppiarvoille: Antaessaan saa ja sen mistä luopuu, saa takaisin. Jos alkaa pitämään kirjaa antamisistaan, menettää antamisensa korkojen kanssa.