Tietoja kysyvälle

Ripari

Mitä asioita uskovan on adventistien mielestä tehtävä, jotta hän on Jumalalle kelvollinen, pelastuakseen? Pitääkö lukea Raamattua tai käydä kirkossa? Pitääkö olla jonkunlaista seurakunta tai pyhityselämää? Mitä on pyhityselämä? Entä jos on sellainen synti, mistä ei pääse eroon? Jostain luin, että uskovan elämä on kilpajuoksua. Mitä se tarkoittaa?

109

56

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • muista_sapatti

      Noudattaa kymmentä käskyä ja maksaa kymmenykset uhrit tulet pyhemmäksi adventistiksi ja ehkä läpäiset Tutkivan Tuomion.

      Järjestön jäseksi kelpaa myös nimiadventistit ja sapatin rikkojat.
      Myös kaksoisjäsenyys hyväksytään.

      • kahteen.näköalaan

        Tätä pyöreänpöydän pilkkaajien rollausta ei kannata aloittajan kuunnella. Hän räkii pöytänsä äärellä. Voi sinua pilkka "muista-sapatti" räkijä olet, tuo ei ollut rakkaudesta kirjoitettu. Mikä on omatuntosi, mikä on Vapahtajan suhde, etkö yhtään häpeä?

        Sitten - Aloittajalle, seuraa Jeesusta, ole Pyhän Hengen voimasta uskollinen ja kuuliainen Sanalle. Rakasta tätä armonHerraasi ja muista, Hän on Luoja, siksi voit Häntä kumartaa Luojana. Siis kaikki on valmista Jumalanpuolelta ja Hän haluaa palvella sinua.
        Jumala haluaa Kristuksen kautta varjella sinua pahasta. Hän on valmistanut Valtakuntansa ja sillä valtakunnalla on Jumalantahto, jonka päämäärä on rakkaus.
        Sana kertoo, että lainpäämäärä on rakkaus. Siinä on sointuisa yhtälö.
        Se juuri rajaa maailman ja Jumalankansan välisen rajan, josta pahuus ei voi tulla sisälle JumalanValtakuntaan. Ja siksi Herran omat ovat opetuslapsia, jotka haluavat tutkia Sanaa - Antaa Pyhän Hengen kirkastaa Jeesus sydämelle ja antaa Herran laittaa tahtonsakin sydämeen.
        Ja kas, se ympärileikkaa sydämen maailmaan. Siis siten, että Pyhän Hengen voimasta voi voittaa synnin paulat. Sana - siinä kirkastaa Jumalantahdon jalkain valkeudeksi ja kuuliainen Herraansa rakastava sydän ottaa elämästä vaarin ja seuraa Häntä.
        Siinä se lain -rakkauden käskyjen merkitys on. ja Henki voimana matkalla.
        Henki vielä opettajan Sanan kautta - ja silmien edessä Jeesus.
        Eikös ole hyvä yhtälö.
        Siksi pelastus on Jumalantyö.
        Seurakunta on Jumalan aikaan saattama Hengellinen huone, joka on Hänen työnsä tulosta. Sen ylle vuodatettiin Pyhän Hengen tuli, Apostolisena aikana.
        Siksi Herran huoneen rakennus on Hengellinen, Hengellisistä kivistä rakennettu, ja sitä kannattaa rakentaa, niin omassa ja lähimmäisen kohdalla.
        Siksi on hyvä olla yhdessä samanmielisten kanssa.
        Täydellinenhän se ei ole ajassa. Mutta, kukin kilvoittelee hyvän uskon kilvoitusta - elämäksi. Siinä kannetaan toisiamme esirukouksin ja sapatin levonpäivänä on hyvä laulaa yhdessä Herralle ylistystä, kun Hän todella palvelee armonsa kautta meitä.
        Ylimmäisenä pappina rukoilee puolestamme ja tätä ajatellen me katselemme Häntä.
        Vapaus - lunastus - Elämänsana. Siinä yhtälössä on elämä. Iankaikkisen elämän armolahja. Ja tätä julistaa myös Herran pöytä, jossa murretaan leipä ja happamaton viini edustaa puhdasta synnitöntä Jeesuksen lunastustyötä.
        Hapatehan on perattu pois meistä - Hänessä. Hän oli puhdas. Hapanhan edustaa syntiä. Tuossa Herranpöydässä kun mietit sitä murrettua leipää. Jokainen pala on erilainen. Mekin olemme erilaisia. Siksi leipä, joka murrettuna nousee huulillemme, se edustaa sitä, että tuo Kristus- uhrilampaamme täyttää juuri sellaisena tarpeemme.
        jne.
        Uudenliiton Jumalankansa - se viettää juhlia - sapattia - ehtoollista - sekä kastejuhlia.
        Sapatti oli, että Jumalakautta, kaikki on valmista. Hän on Luoja ja Elämänantaja.
        Ehtoollinen lunastustamme - kun Herran omina saamme Sanan mukaan opettaa ihmiselle elämäntietä - ja hän haluaa antaa elämänsä Herran käyttöön, elää seuraten Jeesusta - hän haluaa kasteelle. Hänet kastetaan ja näin tämä Hengellinen huone rakentuu. Siksi juhlat ovat Herralle pyhittäytyneen kansan juhlia. Siksi sapatti on yhteinen kokoontumisen hetki. Jeesus pelastaa - SapatinHerra. Eikös se riittäisi ja jalat, että alkaa seuraamaan Vapahtajaa! Ymmärryksellä matkassa, kättentöin uskollisuus, jalat kulkemaan lähimmäisten luona, josta ei pidetä ääntä.
        Heikkoja hoivataan, sairaita katsotaan, jopa niin, että jos joku tarvitsee vaikka pientä apua - voi rakkautta osoittaa ja vaikka pienen pihan voi lumistakin luoda vapaaksi.
        Sellainenkin apu - on diakoniaa. Mutta, kuten totesin, siitä ei kannata torienkulmilla soittaa torvea. Herra maksaa sen kerran perillä.
        Minkä teitte yhdelle minun vähimiistäni, sen teitte - ja arvaa kelle? Jeesukselle.
        Pidä se salaisuutena. Lähimmäisesikin silloin kiittää siitä Herraa, että Hän on lähettänyt enkelinsä luokseen ja se on siinä arkienkeli, - Herran huoneesta.


    • RakasSisaremme

      Yhteinen usko sisareemme Ellen Whiteen "adventtitotuutena" ja "Totuuden Valona" tekee pyhemmäksi.

    • Vanhin

      Normaali adventistinen kanta on se, ettei kirkkio pelasta ketään, ei myöskään sapatti, kymmenykset, ei EGW, eikä mikään tai kukaan muu kuin Herran Jeesus. Hän on uskollinen, emme me, hänen armonsa riittää...

      • MuistaSapattiKäsky

        Kysymys on pyhityselämän ja syntielämän valinnasta.

        Adventisti voi tulla pyhemmäksi ja läpäistä tutkivan tuomion.

        Kuka adv.pastori on sanonut ettei tarvitse noudattaa kymmentä käskyä ja eikä maksaa kirkolle rahauhreja?


      • Yks_adventisti

        Aivan! Tosin Turun entinen pastori opetti, että hyvillä teoilla voimme tulla vielä vähän vanhurskaammaksi. Lienee adventisti opetus kun sitä kirkon saarnastuolistakin opetetaan.


      • "Normaali adventistinen kanta on se, ..."

        Jaahas. Taas yksi, joka ei ole lukenut opinkohtia selityksineen. Miksi hiivatissa sitten edes julkaisette ne, kun ne eivät edusta "normaalia adventistista kantaa" ???

        Ai niin... muistankin... siksi, että aina voi kiistää ne opinkohtien selitykset, koska ne eivät edusta "virallista kantaa", jota ei sitten ole yhtään missään ikinä ollutkaan. Hauska tapa huijata tietoa etsiviä, ainoastaan.


    • Adventismisokeuttaa

      Vanhempi on niin vahva uskossaan että luulee kaikkien adventistien pelastuvan.

      Vanhin = adventismin sokaisema armovaras.

    • syvälläAismissä

      Adventismi suosii armovarkautta, hapatusta, sapatin rikkomista ja kymmenysten varastamista Jumalalta.

      Voiko olla niin
      - kaksinaamaista
      - ulkokultaista

      7. päivän adventismia?

    • Ripari

      Tämä ei taidakaan olla adventistien palsta?

      • syntisiätouhuja

        Adventistit lukemassa Ellen Whiten kirjoja tai miettimässä onko vai eikö se sunnuntai ole pedonmerkki ja sapatti sinetti?


      • rähmänkäki

        Hyvä huomio.
        Enimmäkseen ja pääosin nämä tämän sivuston kristinuskopalstat ovat kristinuskon ja ko. suuntauksen kriitikkojen sekä muihin aatteisiin, uskontoihin ja suuntauksiin käännyttäjien käytössä.


      • "Tämä ei taidakaan olla adventistien palsta?"

        Ei ole.
        Tämä on Aller Median omistama palvelu.
        Suomi24-keskustelupalstalla on eri aihealueita ja esim. uskonnot ja uskomukset- osiossa eri uskontokunnille varattu omat palstat, joihin palstoille kuka vain niin halutessaan voi esittää oman kantansa kustakin aloituksesta ja aiheesta.

        Mikäli tämä olisi adventistien palsta, niin kriteerit siihen, että ylipäätään pääsisi palstalle kirjoittamaan ja esittämään mielipiteitään. olisi vedetty "pilviin".
        Sillä adventistien palstalla ei saisi kirjoitella muut kuin adventtikirkon jäsenet ja sekin toiminta olisi tiukan sensuurin ja valvonnan alaista.


      • Adventtiairut kirjoitti:

        "Tämä ei taidakaan olla adventistien palsta?"

        Ei ole.
        Tämä on Aller Median omistama palvelu.
        Suomi24-keskustelupalstalla on eri aihealueita ja esim. uskonnot ja uskomukset- osiossa eri uskontokunnille varattu omat palstat, joihin palstoille kuka vain niin halutessaan voi esittää oman kantansa kustakin aloituksesta ja aiheesta.

        Mikäli tämä olisi adventistien palsta, niin kriteerit siihen, että ylipäätään pääsisi palstalle kirjoittamaan ja esittämään mielipiteitään. olisi vedetty "pilviin".
        Sillä adventistien palstalla ei saisi kirjoitella muut kuin adventtikirkon jäsenet ja sekin toiminta olisi tiukan sensuurin ja valvonnan alaista.

        Jos tämä olisi adventistien palsta, niin täällä ei olisi mitään muuta kirjoittelua kuin 28 opinkohdan mukaista selityksineen. Eli täällä puhuttaisiin lennokkaasti Ellun työstä pyhänä ja Raamatun yläpuolella olevan profeettana, tutkivasta tuomiosta ainoana totuutena ja adventismista ainoana tienä pelastukseen. Mutta kun ei ole, niin täällä adventistit ovat hätää kärsimässä hulluine käsityksineen, mikä näkyy myäs palstalle kirjoittavien adventistien määrässä.


      • No_häh
        Exap kirjoitti:

        Jos tämä olisi adventistien palsta, niin täällä ei olisi mitään muuta kirjoittelua kuin 28 opinkohdan mukaista selityksineen. Eli täällä puhuttaisiin lennokkaasti Ellun työstä pyhänä ja Raamatun yläpuolella olevan profeettana, tutkivasta tuomiosta ainoana totuutena ja adventismista ainoana tienä pelastukseen. Mutta kun ei ole, niin täällä adventistit ovat hätää kärsimässä hulluine käsityksineen, mikä näkyy myäs palstalle kirjoittavien adventistien määrässä.

        Niinpä. Täällä oli adventisteja keskustelemassa mutta kun totuus heidän organisaatiostaan ja järjestelmästään kävi ilmi, he eivät kestäneet totuutta ja pilkaten muita katosivat palstalta. Näillä adventistikirjoittelijoilla ei ole oikeasti tietoa heidän kirkkonsa valheista ja he luulevat muiden pilkaavan heitä ja kirkkoaan vaikka todellisuudesa se on vain TOTUUS joka tulee ilmi.

        Harva adventisti kestää sitä oikeaa todellista totuutta.

        No, onneksi tälläkin palstalla välillä vierailee pari oikeaakin adventistia, jotka ymmärtävät että heidän kirkkonsa ja sen jäsenet eivät ole aivan niin ihanteellisia kuin kirkko antaa ymmärtää.


      • ei-niin

        Ei ole.


      • pyhpyh237498327984
        No_häh kirjoitti:

        Niinpä. Täällä oli adventisteja keskustelemassa mutta kun totuus heidän organisaatiostaan ja järjestelmästään kävi ilmi, he eivät kestäneet totuutta ja pilkaten muita katosivat palstalta. Näillä adventistikirjoittelijoilla ei ole oikeasti tietoa heidän kirkkonsa valheista ja he luulevat muiden pilkaavan heitä ja kirkkoaan vaikka todellisuudesa se on vain TOTUUS joka tulee ilmi.

        Harva adventisti kestää sitä oikeaa todellista totuutta.

        No, onneksi tälläkin palstalla välillä vierailee pari oikeaakin adventistia, jotka ymmärtävät että heidän kirkkonsa ja sen jäsenet eivät ole aivan niin ihanteellisia kuin kirkko antaa ymmärtää.

        Valheesi joudut nielemään tuomiopäivänä.


      • Steyr

        Kyllä tämä on: keskustele adventismista -palsta, mutta keskustelijat eivät ole adventisteja, vaan jumalattomia pilkkaavia hörhöjä, jotka suoltavat lärvinsä täydeltä kaikkea skeidaa ja nimenomaan sitä, mikä ei liity milään tavalla adventistien oppirakenteisiin. Se on helppo puhua kaikenlaista pazkaa, kun sen saa tehdä anonyymisti. Sitten olisi taatusti se 'toinen ääni kellossa' jos olisi kuitattava mielipiteensä omalla nimellään.


      • No_häh
        Steyr kirjoitti:

        Kyllä tämä on: keskustele adventismista -palsta, mutta keskustelijat eivät ole adventisteja, vaan jumalattomia pilkkaavia hörhöjä, jotka suoltavat lärvinsä täydeltä kaikkea skeidaa ja nimenomaan sitä, mikä ei liity milään tavalla adventistien oppirakenteisiin. Se on helppo puhua kaikenlaista pazkaa, kun sen saa tehdä anonyymisti. Sitten olisi taatusti se 'toinen ääni kellossa' jos olisi kuitattava mielipiteensä omalla nimellään.

        Se onkin mielenkiintoista, että vain sinun uskosi ei ole jumalaton ja niitten kaikkien muitten uskot ovat jumalattomia. Silloin kun muut tuovat esiin Pyhän hengen ohjaamia raamatuntulkinoja, niin ne ovat pilkkaamista mutta silloin kun sinä tuot esille omiasi, ne ovat kultaakin kalliimpia ja aina oikein, vailla mitään pilkkaa, koska sinulla on ainoa oikea totuus.

        Totta on se, että monet kirjoittavat asioista, jotka eivät ole osa adventistien oppikyhäelmiä mutta mitä siitä sitten? Eihän tämä ole Adventtikirkon kanava? Tietysti joukossa on kirjoittajia, jotka eivät edes ymmärrä teologiaa ja suoltavat suustaan mitä sylki suuhun tuo.

        Eikö ole kuitenkin vain oikein, että jotkut antavat Pyhän hengen ohjata itseään henkilökohtaisesti ja kirjoittavat siitä sen sijaan, että he lukisivat robotinomaisesti jonkun kirkkokunnan mantroja, joita Pyhä henki ei ole ohjannut aikoihin. Pääkonferenssihan se on se, joka riitaisasti äänestelee kirkon opeista. Jos Pyhä henki ohjaisi kirkon päättäjiä, he olisivat kaikesta samaa mieltä. Vai mitä? Pyhä henkihän ei voi ola ristiriidassa itsensä kanssa vai voiko? Tästä Ellen Whitekin varoitti aikansa kirkon johtajia. Häntä ei kuunneltu silloin eikä häntä kuunnella nytkään vaan otetaan vain sopivimmat palat Whitepullasta. Ne, jotka tukevat omia näkemyksiä, ja julkaistaan ne Jumalan sanana.

        Nimimerkillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten huonoksi Adventtikirkko on muuttunut. Vai luuletmo, että kirkon jäsenet eivät uskaltaisi kriittisesti kirjoitella omasta kirkostaan? Miten kirkko ikinä voisi muuttua jos kukaan ei kritisoisi sitä sen virheistä? Tule kirkon facebook ryhmään niin näet, miten omalla nimellä kirjoitetaan kirkon epäkohdista.

        Oletko sinä siis sitä mieltä, että kirkon oppeja ei saa tutkia Raamattua vasten? Jos olet, niin olet Ellen Whiten, sinun profeettasi, opetusta vastaan. White nimen omaaan sanoi, että oppeja pitää tutkia. Jos kirkon oppi on oikea niin se kestää Raamatulla koettelemisen ja jos se ei sitä kestä, oppia on sitä muutettava. Vai pitäisikö kaikkien niiden suut tukkia, jotka haluavat palvella Jumalaa aidosti ja etsiä totuutta viimekseen saakka, silloin kun he ovat eri mieltä jostakin opinkohdasta? Jos vastaat tähän kyllä, olet sananvapautta vastaan. Se on yksi tyrannismin merkeistä. Samalla olet myös Raamattua ja Whiteä vastaan.

        Minä olen koetellut kaikki kirkon opit Raamattua vastaan ja havainnut osan niistä sangen köykäisiksi, osan jopa Raamatun vastaisiksi. Näin en voi omantuntoni mukaan ola hiljaa siitä, minkä koen, että Jumala on pannut minun sydämelleni. Olisitko sinä hiljaa, jos huomaisit, että suuri joukko ihmisiä kulkee sokeasti laumana väärään suuntaan ja edessä on jyrkänne?


      • Pata_kattilaa_soimaa
        Steyr kirjoitti:

        Kyllä tämä on: keskustele adventismista -palsta, mutta keskustelijat eivät ole adventisteja, vaan jumalattomia pilkkaavia hörhöjä, jotka suoltavat lärvinsä täydeltä kaikkea skeidaa ja nimenomaan sitä, mikä ei liity milään tavalla adventistien oppirakenteisiin. Se on helppo puhua kaikenlaista pazkaa, kun sen saa tehdä anonyymisti. Sitten olisi taatusti se 'toinen ääni kellossa' jos olisi kuitattava mielipiteensä omalla nimellään.

        Eipä sinuakaan kiinnosta vastata aloittajan kysymyksiin ja auttaa häntä ongelmassaan. Mielummin osallistut toisten kirjoitajien rienaamiseen.


    • Vanhin

      Pysyn kannassani. Vain Herran armo pelastaa, eikä meille ole annettu muuta nimeä kuin Jeesus, sanoo Raamattukin. Sama löytyy opinkohdista, jos osaa niitä lukea. Onhan adventtikirkolla (niinkuin muillakin kirkoilla) erilaisia oppeja, jollaisia adventtikirkolla on 28. Mutta otetaan esimerkki. Mukana on oppi Jeesuksen takaisintulosta - mutta on kai kaikille selvää, ettei usko Jeesuksen takaisintuloon ketään pelasta. Jeesus pelastaa, usko hänen paluuseensa on muuten toivorikas ja toivottavasti myös elämän laatua parantava oppi. Pelastusoppi se ei ole. Sama koskee sapattia, oppia seurakunnasta, terveellisistä elämäntavoista tai mistä vaan. Pelastuksella on vain yksi perustus.

      • "Pysyn kannassani. Vain Herran armo pelastaa, eikä meille ole annettu muuta nimeä kuin Jeesus, sanoo Raamattukin."

        Jaahas, et sitten ole tainnut vilkaista sinne VT:n puolelle ?

        Voit ihan itsekin tehdä villin haun pelastukseen liittyen , mutta voin kertoa ett'ä Jeesuksesta ei ole sitten mainittu halaistua sanaakaan, vaikka pelatus tuleekin Jumalalta...

        Ja jos nyt sitten lukisit sitä nahkakantista opustasi tarkemmin, havaitsisit, että myös Jeesus pani toivonsa pelastukseen puhtaasti Jumalaansa, joka hänet sitten kolmantena päivänä herätti - ei krapulasta, ei pitkän viikonlopun univelasta, vaan kuolemasta...


      • pyhpyhjapyh56115
        Exap kirjoitti:

        "Pysyn kannassani. Vain Herran armo pelastaa, eikä meille ole annettu muuta nimeä kuin Jeesus, sanoo Raamattukin."

        Jaahas, et sitten ole tainnut vilkaista sinne VT:n puolelle ?

        Voit ihan itsekin tehdä villin haun pelastukseen liittyen , mutta voin kertoa ett'ä Jeesuksesta ei ole sitten mainittu halaistua sanaakaan, vaikka pelatus tuleekin Jumalalta...

        Ja jos nyt sitten lukisit sitä nahkakantista opustasi tarkemmin, havaitsisit, että myös Jeesus pani toivonsa pelastukseen puhtaasti Jumalaansa, joka hänet sitten kolmantena päivänä herätti - ei krapulasta, ei pitkän viikonlopun univelasta, vaan kuolemasta...

        Vääräuskoiset valheesi eivät meitä hetkauta.

        Jeesus itse sanoi, että kaikki Vanhassa testamentissa kertoo hänestä. Sitä sinä et käsitä, koska et ole Jeesuksen seuraaja.


      • pyhpyhjapyh56115 kirjoitti:

        Vääräuskoiset valheesi eivät meitä hetkauta.

        Jeesus itse sanoi, että kaikki Vanhassa testamentissa kertoo hänestä. Sitä sinä et käsitä, koska et ole Jeesuksen seuraaja.

        "Jeesus itse sanoi, että kaikki Vanhassa testamentissa kertoo hänestä. Sitä sinä et käsitä, koska et ole Jeesuksen seuraaja."

        Sinä et taas käsitä sitä tosiasiaa, ettei Raamatussa ole mitään "Jeesuksen sanoja", vaan vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoitettuja evankeliumeja, joista Joh pahin vääristely, ja joita katoliset isät ovat muokanneet uskonsa mukaisiksi vielä vuosisatoja niiden kirjoittamisen jälkeen.

        Ei ole siis kertakaikkiaan mitään "Jeesuksen itse sanomia sanoja", joihin voisit viitata. On vai katolisten isien tarjoamaa kolmiyhteys(/Jeesuksenjumaluus)propagandaa, johon Jeesus itse ei koskaan olisi yhtynyt.


    • Henkilökohtainen elävä rakkaus-suhde Jeesukseen on jokaisen pelastuksen avain.

    • Adviss

      Adventistit sanovat, että uskovan ei tarvitse tehdä mitään ollakseen Jumalalle kelvollinen eli Jumalan mielen mukainen eli vanhurskas. Että vanhurskaus tulee yksin uskosta. Ja näinhän se Raamattu opettaakin.

      Valitettavasti adventistien oppiin kuuluu myös asioita, jotka heidän mielestään ovat Jumalan tahto, ja joiden noudattamatta jättäminen vaarantaa suhteesi Jumalaan ja voi jopa estää pelastuksesi. Sellaisia ovat: kasvisruokavalio tai ainakin saastaisten eläinten syönnin välttäminen. Alkoholittomuus, tupakan ja päihteiden käyttämättömyys (Jumalahan ei adventistien mielestä pelasta juoppoja eikä narkkareita). Tietty pukeutumistapa, johon ei saa kuulua meikkaus ja korujen käyttö. Jatkuva Raamatun luku ja tutkisteleminen. Oman luonteensa kehittäminen tahrattomaksi ja Kristuksen kaltaiseksi. Lähes täydellinen synnitömyys, sillä ihmisen on oltava Jumalan edessä lähes täydellinen ja vasta sitten Jumalan armo kattaa loput, jolloin vasta ollaan vanhurskaita Jeesuksen uhraamisen kautta. Näitä kaikkia asioita ei toki löydy Raamatusta eikä adventistien opinkohdistakaan mutta väliäkö sillä. Opinkohtiin kun on kirjattu, että kirkolla on sellainen profeetta, jonka kirjoitukset ovat samalla tavalla Pyhän hengen luomia kuin Raamattu. Sieltä sitten vain ammentamaan vanhoja oppeja ja perinnäissääntöjä, tuhansien profeetan kirjoittamien kirjojen joukosta.

      Mutta älä hämmenny tästä. Lue Raamattua oman kiinnostuksesi mukaan ja unohda tuollaiset opit. Jeesus on kuollut sinun syntiesi puolesta, menneitten syntiesi, tämän hetkisten syntiesi ja tulevienkin syntiesi puolesta. Ne on annettu anteeksi jo yli 2000 vuotta sitten. Mitkään teot, mitä teet nyt eivät voi viedä sinulta pelastustasi pois kun vain olet kerran päättänyt olla Jeesuksen oma ja edelleen pysyt tässä päätöksessäsi. Se ei tarkoita sitä, että sinulla olisi lupa tehdä syntiä mutta se tarkoittaa sitä, että kun sorrut synnin tekoon, Jeesuksen kuolema riittää kattamaan tämänkin synnin. Kun kadut tekoasi ja pyydät sitä anteeksi, niin saat riemulla ottaa vastaan anteeksi annon, jonka Jeesus on sinulle valmistanut. Vanhoja syntejään ei tarvitse murehtia. Kun olet ottanut vastaan Jeesuksen, KAIKKI syntisi on annettu anteeksi jo ristillä. Kun olet pyytänyt anteeksi synnin tekoasi, saat anteeksi ja kaikki pahat tekosi on unohdettu. Niitä ei Jumala enää muista. Ei edes niin sanotussa Tutkivassa tuomiossa, joka on adventistien harhaoppi. Voit unohtaa kaikenlaiset väärät opetukset siitä, että joku pitäisi kirjaa pahoista teoistasi. Sellaista kirjaa ei ole olemassa, sillä kaikki pahat tekosi on unohdettu.

      Vanhurskauteen riittää siis pelkkä usko eikä mitään omia tekoja tarvita. Ei säännöllistä Raamatun lukua, ei oman luonteensa kehittämistä, ei kirkossa käyntiä. Ei sapatin pyhittämistä. Ei käskyjen pitämistä. Ei kuuliaisuutta laille. Ei mitään näistä vanhurskauden saamiseen. Vanhurskaudessa ei ole asteita. Sitä joko on Jumalalle kelvollinen tai ei ole. Mutta vanhurskauteen ei vaadita mitään tekoja. Vanhurskaus on lahja, joka annetaan sille joka uskoo.

      On sitten eri asia, että uskovalle on annettu Jumalan käskyt noudatettavaksi. Vanhassa liitossa oli vanhan liiton käskyt, jotka on kumottu ristillä. Uuden liiton käsky on rakkauden kaksoiskäsky, joka pitää sisällään vapauden lain eli rakkauden lain eli kuningasten lain. Se on laki, jota uskova mielellään noudattaa. Usko taas tulee sanan lukemisesta ja kuulemisesta. Sitä voi lukea Raamattua itsekseenkin mutta voi myös käydä kirkossa sanan kuulossa tai kuunnella netistä saarnoja tai raamatuntutkisteluja. Pitää vaan muistaa koko ajan, että kaikki kuulemansa on koeteltava Raamattua vasten ja yksin Raamattua vasten. Vanha kymmenen käskyn laki kertoi, mikä on syntiä ja sen kautta toki ymmärrämme, mikä on Jumalan tahto mutta uusi rakkauden kaksoiskäsky on paljon laajempi kuin vanha laki oli. Kymmenen käskyn laki on pientä rakkauden kaksoiskäskyyn verrattuna. Ei kuitenkaan kannata kantaa huolta siitä, ettei pysty noudattamaan lakia. Yrittää pitää mutta pitää myös tiedostaa, että ihminen ei pysty hyvään. Juuri siksi Jeesus kuoli syntiemme puolesta.

      Raamattu puhuu myös rakkauden teoista, jotka ovat niitä tekoja, jotka syntyvät uskon hedelmänä. Raamattu kehottaa meitä kohtelemaan toisia niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Jeesus antaa hyviä ohjeita siitä, miten auttaa ihmisiä. Nämä teot eivät ole pakollisia mutta jos niitä ei ole lainkaan, se on merkki siitä, että uskosi ei ole aitoa. Kunkin tulee auttaa niillä voimilla ja kyvyillä, mitkä hänelle on annettu ja pitää muistaa, että auttaminen on iloinen asia eli se ei saa uuvuttaa. Jumalan töissä ei saa tulla sairaaksi, ei mieleltään eikä ruumiiltaan.

      Kilpajuoksulla Paavali tarkoittaa sitä, että joudumme koko ajan yrittämään elää niin, että emme tee syntiä. Elämä on taistelua syntiä vastaan. Pelastus on kuitenkin lahja Jumalan omille. Sen voi viedä pois vain Jumalan hylkääminen. Lopulta kun olemme käyneet hyvän kilpailun (hyvän elämän), saavumme maaliin, missä meitä odottaa palkinto.

      • uudesta.liitosta

        ts. kerranpelastettu, aina pelastettu, vaikka ojanpohjasta loppumetrillä konttaa, omasta tahdosta. Okei.
        tahi.
        Uudessatestamentissa on 1030 käskyä ja kehtotusta, jopa niin, että kun sinun silmäsi viettelee - repäise tai kätesi - hakkaa poikki.
        Eli helpompaa, kuin vanhassa testamentissa tämä matka. Lakihan oli kumottu, se vanhanliitonpuolelta.
        Hyvä niin. Eli alahan toteuttamaan liittosuhdettasi.
        Kun vanhuksena makaat kotonasi - terveysjärjestelmän ulkoistaessa sinut - ja odotat kaltaistasi auttamaan - rakkauden tähden, niin olethan lähimmäisenrakkauden tähden mitä julistat tämänpäivän opikisesi, niin toteuttanut sitä.
        Naapurivanhukset saavat apua, ulkoilutat - tyrkkäät lumet, käyt kaupassa jne.
        Se on tämänpäivän sitä - uskovaisuutta, jota peräänkuulutat.
        No, ei sinun tarvitse nyt kadunkulmissa alkaa torvea soittamaan teoistasi.
        Hienoa vain, että toimit uskosi mukaan, sehän on suusi tunnustuksesi mukaan ehto sinun taivaaseenpääsystä.
        Muistahan sopimuksesi Jumalan kanssa.


      • Adviss
        uudesta.liitosta kirjoitti:

        ts. kerranpelastettu, aina pelastettu, vaikka ojanpohjasta loppumetrillä konttaa, omasta tahdosta. Okei.
        tahi.
        Uudessatestamentissa on 1030 käskyä ja kehtotusta, jopa niin, että kun sinun silmäsi viettelee - repäise tai kätesi - hakkaa poikki.
        Eli helpompaa, kuin vanhassa testamentissa tämä matka. Lakihan oli kumottu, se vanhanliitonpuolelta.
        Hyvä niin. Eli alahan toteuttamaan liittosuhdettasi.
        Kun vanhuksena makaat kotonasi - terveysjärjestelmän ulkoistaessa sinut - ja odotat kaltaistasi auttamaan - rakkauden tähden, niin olethan lähimmäisenrakkauden tähden mitä julistat tämänpäivän opikisesi, niin toteuttanut sitä.
        Naapurivanhukset saavat apua, ulkoilutat - tyrkkäät lumet, käyt kaupassa jne.
        Se on tämänpäivän sitä - uskovaisuutta, jota peräänkuulutat.
        No, ei sinun tarvitse nyt kadunkulmissa alkaa torvea soittamaan teoistasi.
        Hienoa vain, että toimit uskosi mukaan, sehän on suusi tunnustuksesi mukaan ehto sinun taivaaseenpääsystä.
        Muistahan sopimuksesi Jumalan kanssa.

        En ymmärrä. En väittänyt yhtäkään noista sinun kirjoittamistasi asioista. Laitat sanoja suuhuni.

        Minä en usko, että kerran pelastettu, aina pelastettu enkä muitakaan valheita, joita yrität laittaa suuhuni.

        Enkö muka sanonut, että uskovan on taisteltava syntiä vastaan?

        Liittosuhteessa ei ole mitään toteutettavaa. Uusi liitto on yksipuolinen sopimus Jumalan puolelta. Ihminen ei ole tehnyt minkäänlaista lupausta tai sitoumusta Jumalan kanssa tässä liitossa, kuten teki Vanhassa liitossa, vaan hän saa ainoastaan nauttia lahjana annetusta uskosta, armosta ja vanhurskaudesta. Tekoja ei vanhurskauteen tarvita. Vain usko Jumalaan. Kuten mainitsin uskon teot ovat uskon hedelmä ja se on eri asia se.

        Vanhan liiton laki todellakin on kumottu mutta uuden liiton laki, jota vapauden laiksikin kutsutaan, on paljon tiukempi kuin vain kymmenen käskyn laki. Jos et sitä tiedä, niin et tunne Raamattuasi.

        Rakkauden laki on se Jeesuksen antama uusi laki, joka on voimassa. Sen mukaan tässä elellään. Rakkauden teot eivät todellakaan ole pakollisia. Meidät on luotu vapaiksi ihmisiksi päättämään itse omista asioistamme eikä Jumala pakota ketään tekemään rakkauden tekoja. Jos pakottaisi, niin niitä ei enää voisi kutsua rakkauden teoiksi. Uudestisyntynyt tekee rakkauden tekojaan uskon hedelmänä, ei pakon edessä.

        Menetkö sinä neuvomaan tuntematonta ihmistä siitä, mitä tekoja hänen on tehtävä ja mitä ei. Mistä sinä tunnet toisen elämäntilanteen tietokoneen ruutusi takaa? Tiedä vaikka joku lukija olisi juurikin vakavasti sairas ja päivittelisi sitä, kun ei pysty tekemään muuta kuin makaamaan, niin sinä tuomitsit juuri hänet omasta tilastaan, johon hän ei voi vaikuttaa. Sellaista rakkautta sinulla on. Minulla on sentään voimia ja jalat ja kädet toimii, joten teen niitä tekoja, joita minä ja Jumalani yhdessä päätämme, että minun olisi hyvä tehdä. Sinulla ei ole hajuakaan mistä sinä puhut. Minä en todellakaan julista kadunkulmissa tekojani mutta sinä juuri epäsuorasti teit niin.

        Ehkäpä pieni selitys olisi sinun puoleltasi paikallaan?


    • Vanhin

      Adviss - no eipä todellakaan. Omassa alle sadan jäsenen seurakunnassa tiedän yhden, joka on varmasti kasvissyöjä ja toisen joka saattaa olla. Eikä tämä kasvissyöjä tai muutkaan kuvittele ruuan tai terveellisten elintapojen tai runsaan kasvisten syönnin olevan muuta kuin fiksujuttu. Paavalikin sanoo, että ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään.

      Toisekseen, Herran armo riittää pelastamaan päihdeongelmaisen yhtä lailla kuin siivosyntisfariseuksin. Jälkimmäinen tosin Herrallekin vaikeampaa, koska tuo fariseus voi luulla olevansa niin hyvä, ettei pelastukseensa paljon apua tarvitse. Missä ihmeen paikassa, tai millä vuosikymmenellä olet tietosi adventismista saanut?

      Lakiopetuksesi tosin vaatisi päivitystä. Jos luet Jeesusta tai Paavalia niin todellakin rakkaus on lain täyttämys, erityisesti rakkaus lähimmäistä kohtaan. Paavaliltakin löytyy nelisenkymmentä tekstiä, jotka vahvistavat, että kymmenen käskyn laki on tarkoitettu ohjaamaan rakkauttamme. Muut VTn lait on kyllä kumottu ja naulittu ristille - ellei UT niitä erikseen vahvista.

      • Adviss

        Ilmeisesti et tiedä mitä kirkossasi tapahtuu. Timo Flink on tällä palstalla kirjoittanut, että henkilö, joka ei elä 28 opinkohdan mukaan, pitäisi erottaa kirkosta. Sitä paitsi kirkon kulttuuri ja opinkohdat eroavat toisistaan. Jäsenten käytäntö on eri kuin kirkon opetus ja sekin vaihtelee yksilöittäin. Kaiken pohjalla on Ellen Whiten opetukset, joita vasten Raamattua tulkitaan sekä hänen perintönsä, joka elää opinkohtien nyansseissa. Jos Whiten ajan opetukset poistettaisiin täysin kirkon opetuksista ja opetettaisiin puhtaasti Raamattua, ei opetuksiin jäisi mitään erityistä jäljelle verrattuna muihin kirkkokuntiin. Ei jäisi jäljelle adventismia lainkaan. Toki muutama perinnäissääntö saattaisi jäädä kummittelemaan.

        Jeesus antoi uuden lain: rakkauden lain. Oletkos kuullut sellaisesta raamatunpaikasta, jossa sanotaan, että rakkauden kaksoiskäskyyn sisältyy laki ja profeetat?

        Matteus 22:37-40
        Jeesus vastasi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän kaltainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat.”

        Paavali puhuu uudesta laista, joka on KUIN vanha laki. Kuin vanha mutta ei kuitenkaan sama laki. Hän puhuu rakkauden laista. Vanhassakin laissa oli Paavalin mukaan rakkautta mutta nyt hän julistaa uutta lakia ja vanhaa lakia hän pitää vanhentuneena ja tarpeettomana.

        Oletkos tietoinen siitä, että rakkauden laki on vaativampi kuin vain kymmenen käskyn laki? Kun kymmenen käskyn laki rankaisee siitä mitä teet väärin, niin rakkauden kaksoiskäsky rankaisee siitäkin, mitä jätät tekemättä. Kun kymmenen käskyn laki kieltää joitakin lähimmäiseen kohdistuvia tekoja, niin rakkauden laki käsittää syntinä jo senkin, että ajattelet väärin.

        Nämä ovat kaksi aivan eri lakia. Mutta rakkauden lakiin sisältyy kymmenen käskyn lain moraaliset opetukset.

        Todellisuudessa Paavali ei esitä kertaakaan väitettä, että kymmenen käskyn lakia olisi noudatettava. Ja miksi esittäisikään, kun kymmenen käskyä oli vanhan liiton testamentti. Sapattikäsky osana kymmentä käskyä oli vanhan liiton merkki. Kun vanha liitto lakkasi olemasta, lakkasivat myöskin olemasta vanhan liiton testamentti ja sapatti osana vanhan liiton lakia samoin sapatti vanhan liiton merkkinä. Toki sapattilaki oli annettu ihmiselle jo ennen kymmenen käskyn lakia, joten se on voimassa, mutta muista syistä.

        Sinulla on varmaankin esittää nuo väittämäsi raamatunpaikat, niin jospa keskustellaan niistä. Voisitko esittää yhden nyt alkuun?


      • Jumalan-sanaa

        Timo Flink sanoo tällä palstalla muutamia vuosia sitten:
        "Kirkko on asettanut reunakohdat. 28 opinkohtaa. Eivät ne ole minun asettamiani ehtoja. Arvioin ihmisten uskon sen perusteella, mitä he itse sanovat siitä, mitä uskovat tai eivät. Jos henkilö sanoo uskovansa vain 13 opinkohtaa, niin hän ei ole adventistikristitty, enkä ymmärrä, miksi sellainen henkilö haluaisi olla tämän seurakunnan jäsen. Olen niiden vuosien aikana, jona olen seurakuntaan kuulunut, huomannut, että juuri tuollaiset ihmiset aiheuttavat kaikkein eniten sekaannusta ja riitaa seurakunnissa. HE EIVÄT USKO, MITÄ SEURAKUNTA EDUSTAA JA NAPISEVAT SITÄ VASTAAN. SELLAISET TULEEE SEURAKUNTAKÄSIKIRJAN MUKAAN LAITTAA SEURAKUNTAKURIN ALAISEKSI. Jatkuva opillisten asioiden mitätöiminen on käsikirjan mukaan syy seurakunnasta erottamiseen. SUOMESSA OLLAAN AIVAN LIIAN VAPAAMIELISIÄ TÄSSÄ ASIASSA. Täällä sallitaan monta kertaa sellaista, mitä muualla maailmassa ei sallita ilman seuraamuksia....Edustan kansainvälistä linjaa. KAIKKI 28 opinkohtaa ovat tärkeitä. HENKILÖ JOKA HYLKÀÄ NIISTÄ VAIKKA OSANKIN, EI OLE ADVENTISTI... Yksikään 28 opinkohdasta ei ole kurioositeetti. Tämä on pääkonferenssin kanta."


      • entäs.sitten
        Jumalan-sanaa kirjoitti:

        Timo Flink sanoo tällä palstalla muutamia vuosia sitten:
        "Kirkko on asettanut reunakohdat. 28 opinkohtaa. Eivät ne ole minun asettamiani ehtoja. Arvioin ihmisten uskon sen perusteella, mitä he itse sanovat siitä, mitä uskovat tai eivät. Jos henkilö sanoo uskovansa vain 13 opinkohtaa, niin hän ei ole adventistikristitty, enkä ymmärrä, miksi sellainen henkilö haluaisi olla tämän seurakunnan jäsen. Olen niiden vuosien aikana, jona olen seurakuntaan kuulunut, huomannut, että juuri tuollaiset ihmiset aiheuttavat kaikkein eniten sekaannusta ja riitaa seurakunnissa. HE EIVÄT USKO, MITÄ SEURAKUNTA EDUSTAA JA NAPISEVAT SITÄ VASTAAN. SELLAISET TULEEE SEURAKUNTAKÄSIKIRJAN MUKAAN LAITTAA SEURAKUNTAKURIN ALAISEKSI. Jatkuva opillisten asioiden mitätöiminen on käsikirjan mukaan syy seurakunnasta erottamiseen. SUOMESSA OLLAAN AIVAN LIIAN VAPAAMIELISIÄ TÄSSÄ ASIASSA. Täällä sallitaan monta kertaa sellaista, mitä muualla maailmassa ei sallita ilman seuraamuksia....Edustan kansainvälistä linjaa. KAIKKI 28 opinkohtaa ovat tärkeitä. HENKILÖ JOKA HYLKÀÄ NIISTÄ VAIKKA OSANKIN, EI OLE ADVENTISTI... Yksikään 28 opinkohdasta ei ole kurioositeetti. Tämä on pääkonferenssin kanta."

        Ja Timo on oikeassa.


      • onhan.niitä.tulkintoja
        entäs.sitten kirjoitti:

        Ja Timo on oikeassa.

        Tuskin se Timo on se adventtikirkko, vaan on yksi tulkitseva ihminen.
        Siksi ei kannata ottaa sellaista tulkintaa- että Timo on kirkon pää.
        Eiköhän ne opinkohdat ole näköaloja, joita tulkitaan ja raamattu on pääkirja.
        Monissa kirkoissa on kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä.
        Itse olen törmännyt kirjoittamattomiin sääntöihin. Ja olin lentää helluntaiseurakunnasta nuorena miehenä rukousalttarilta pihalle, vanhan harmaapää saarnaajan toimesta.
        Taistelin nuorenmiehen lihan heikkouksista. No, en ollut tehnyt syntiä, vaan lihani oli taistelutilanteessa.
        Eihän se "harmaapää" ollut se helluntaiseurakunta vaan pappi, mutta kuitenkin yksilönä seurakuntaruumiissa, kuten minäkin.
        Kyse on aina kokonaisuuksista. Ja on toisaalta hyvä, että kirkoissa on olemassa kirjoitetut näköalat. Mutta on muistettava - että seurakuntia on eri maanosissa, jossa on kulttuurillisetkin erot. Siksi näköalat voi elää, soveltavin osin.
        Ja raamattukin sanoo, että tietomme on vajavaista. Voihan sitten järkeillä kukin, että exanakin ei ota kaikesta hernettä nokkaan, sitä voi tukehtua sellaisesta.
        Toisaalta - uskonnonvapaus sallii eri seurakunnille tulkintaa ja sehän näkyy jo lainsäätäjänkin määreissä. Luterilainen on kirkon mukaan tehtävä se, että on "hyväksyttävä" samaa sukupolta olevain asiat, mutta ortodokisen ei tarvitse.
        Eli! uskonnonvapaus.
        No, miksi teillä ei ole sitä uskonnonvapautta, että adventistit eivät saisi soveltaa sitä 28- opinkohtaa. Oletteko te lain yläpuolella? Sopii miettiä


      • Itse_oppinut
        entäs.sitten kirjoitti:

        Ja Timo on oikeassa.

        Timo on siinä mielessä oikeassa, että Adventtikirkko nimisellä kerholla tai klubilla tai miksi sitä nyt haluaakaan nimittää, on omat sääntönsä ja jos haluaa olla osa tuota liikettä, sen sääntöjen mukaan on tanssittava. Eri asia on sitten se, mitä nuo säännöt sisältävät ja edustavat.

        Adventtikirkon sääntöjä noudattamalla ei pelastu. Jos haluaa pelastua, siihen ei tarvita Adventtikirkkoa eikä sen sääntöjen noudattamista. Yksin usko Jeesukseen pelastajana riittää pelastukseen. Usko evankeliumiin, tämän se Raamattu sanoo.

        Jos siis haluaa tuntea yhteenkuuluvuutta adventistiyhteisöön, niin liittyy Adventtikirkkoon ja noudattaa sen sääntöjä. Jos taas haluaa pelastua, siihen riittää mikä tahansa kristitty yhteisö mutta pelastua voi ilman kirkkokuntiakin, sillä pelastus ei tule siitä, että kuuluu johonkin kirkkokuntaan. Pelastus tulee Jumalalta.


    • Vanhin

      Adviss - kirjoituksessasi on selvä logiikkavirhe ja vähän myös tiedon puutetta.

      Ensimmäinen virhe on siinä, että Timo Flink ei ole sama kuin adventtikirkko. Hän on yksi kirkon pastoreista. Mutta olen varma, että pienellä etsimisellä löytäisin helposti jonkun toisen pastorin joka esittää asian toisin, tai vastoin, mitä lainaat Timon sanoneen. Hän ei myöskään ole sama kuin kirkon pääkonferenssi.

      Jos tämä raportoitu lainaus on tarkkaan totta, Timo sanoo asian adventtikirkon virallisen jutun eli seurakuntakäsikirjan vastaisesti. Kirjahan nimenomaan toteaa, että on sellaisia opinkohtia, joiden seuraamatta jättäminen ei ole syy olla kuulumatta kirkkoon. Tämä tekee täällä niin ahkerasti lainatusta Timon kannasta yksityisen mielipiteen. Seurakuntakäsikirjan mukaan jäseneksi liittyvälle opetetaan mahdollisuuksien mukaan kirkon opinkohtia, mutta kastelupauksessa on vain 13 kohtaa.

      Muuten epäilen, että Timokin jossakin toisessa kontekstissa esittäisi asian toisin. Olen itse ollut tilaisuudessa, jossa aiheena oli kirkon jäsenyys ja opinkohdat, ja Timo Flink esitti, että oleellista jäsenyydelle on muutaman ydinopinkohdan, adventismin peruspilarin pitäminen ja että puutteellisuus muissa ei ole este jäseneksi liittymiselle tai syy erottamiselle. Mutta se on sivuseikka, koska tämä ei ole Timo-palsta vaan adventismi palsta. Eihän Timo ole täällä mitään kirjoitellut vuosikausiin.

      Toinen logiikkaharha on siinä, että aloituskirjoitus, johon vastasin, kysyy mitä adventistien mielestä pitää uskoa, että voisi pelastua. Vastasin tähän. Nyt tätä kantaa vastaan esitetään Timon kommentti, joka ei koske pelastusta vaan seurakunnan jäsenyyttä. Haloo? Eihän kirkon jäsenyys ja pelastus ole sama asia. Ei minun mielestäni, ei Timon mielestä (näin Timoa kuunnelleena uskon), eikä myöskään kirkon opetuksen mukaan. Pelastuksen ehto on aina ja vain Jumalan armoon turvaaminen. Mutta kirkko on laittanut jäsenyyden ehdoksi muitakin asioita. Se voi olla tarpeetonta tai epäloogista, mutta näin lienee kaikissa kirkoissa. Esim. kirkko opettaa raittiutta ja pitää tupakoimattomuutta yhtenä kasteen ja jäsenyyden ehtona. Pelastuksen kannalta ei ole mitään estettä tupakoivat pelastumiselle, Raamattu ei sano mitään tupakasta ja Herra pelastaa kaikki, jotka häneen uskovat, tupakoivatkin. Pelastus ja kirkon jäsenyys ovat eri asioita ja elastukselle on vain yksi ehto: Usko Jeesukseen.

      Niin Jeesus kuin Paavalikin tekevät rakkaudesta lain täyttymyksen. Totta, se on paljon vaativampaa kuin pelkän lain kirjaimen täyttäminen. Todellinen lain rikkominenkin on rakkaudettomuus. Tätä kaikki eivät ymmärrä. Pelkkä lain kirjaimen seuraaminenhan ei ole mitään. Mutta koska laki ei ole pelastuksen ehto, sitä ei tarvitse pohtia, kun on kyse pelastuksesta. Koomassa oleva puolikuollutkin pitää aika helposti kahdeksan kymmenestä käskystä.

      Sen kuitenkin myönnän, että mielestäni Lutherin tulkinta laista oli oikea, kun taas Advissin tulkinta väärä. Jeesukselta ja Paavalilta löytyy lukuisia myönteisiä suoria lainauksia laista eikä yhtään kielteistä - paitsi sellaiselle, joka kuvittelee lainkuuliaisuutensa itsensä pelastavan. Otetaan ennemmin pelastus lahjana ja elämä on paljon hauskempaa.

      • Adviss

        Otin Flinkin vain esimerkiksi. Adventtikirkko on valtarakenteensa takia sama asia kuin sen jäsenet. Adventismissa on kyse kulttuurista, jota pääosin kritisoin. Jos vain kaikki ajattelisivat edes sinne päin kuin opinkohdat sanovat mutta näin ei todella ole. Siksi Flink käy esimerkiksi aivan hyvin.

        Raamatussa on useita eri kohtia, jossa mainitaan sana laki tai käsky mutta näiden alkukielen sanat ovat aina samat. Lakeja on kuitenkin Raamatussa kymmenkunta erityyppistä, kuten kymmenen käskyä, Jumalan antamat siviililait, hallitsijoiden antamat lait, seremonialait, ym. Näitä ei mitenkään erotella sanojen laki tai käsky suhteen, joten asiayhteys kertoo, mistä laista/laeista on milloinkin kyse. Ja tässä kohtaa adventistit menevät metsään, kun olettavat, että aina kun mainitaan sana (Jumalan) laki, olisi kyseessä se yksi ja sama laki, yleensä kymmen käskyä. Vaan kun näin ei ole. Ei ainakaan eksegeettisesti ajateltuna.

        Esimerkkinä ihmisille annettu sapattikäsky. Raamatun esimmäinen maininta siitä, kun Jumala antaa ihmiselle käskyn viettää sapattia, on mannan antamisen yhteydessä. Ja noin viikko sen jälkeen Jumala kysyy, että miksi ette pidä lakejani, miksi ette pyhitä sapattia?

        Abrahamista sanottiin, että hän noudattaa lakeja...mitä niistä? Nooasta sanottiin samaa mutta ei ole tiedossa mitä lakeja. Tuskin sapattilakia, koska sitä ei mainita Raamatussa annetun ihmiselle ennen kuin mannan antamisen yhteydessä. Luomisen yhteydessä mainitaan sapatti ja sapatin antamisen syyksi ei mainita luomista eikä sitä anneta Edenissä ihmiselle. Jumala sanoo aivan selkeästi, että hän pyhitti sapatin, koska hän lepäsi. Ei siis siksi, että hän loi vaan siksi, että hän nimen omaan ei luonut vaan lepäsi. Ja sen muistoksi sapatti annetaan myöhemmin ihmiselle, siis sen lepäämisen muistoksi, kymmenen käskyn laissa.

        Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti mutta hänen lakinsa ei ole sama aina. Esimerkiksi rakkauden laki annettiin vasta Jeesuksen aikana. Ja sanoohan Raamattu, että ylipapin vaihtuessa vaihtuu väistäämättä myös laki. Näin kävi kun Jeesuksesta tuli ylipappi. Osaatko sanoa, että mikä laki poistui ja mikä tuli tilalle? Asiayhteys. Joku näistä mainitsemistasi 40 kohdasta käsittelee asiayhteyden perusteella nimen omaan rakkauden lakia mutta monet käyttävät sitä todistamaan kymmen käskyn lain puolesta. Jossakin toisessa otetaan esimerkiksi vanha kymmenen käskyn laki kun kerrotaan rakkauden lain rikkomisesta mutta itse kymmenen käskyn laista siinä kohtaa ei kuitenkaan saarnata. Näistä olisin voinut sinulle osoittaa esimerkkejä.

        Tykkään valtavasti eksegeettisestä raamatuntulkinnasta. Tällöin Raamattua luetaan niin kuin siellä seisoo eikä anneta asioille symbolisia tai omia tulkintoja. Ymmärrän toki, ettet halua lähteä keskustelemaan esimerkiksi laista tällä foorumilla. Yleensä adventistit eivät halua lähteä keskustelemaan teologisista kysymyksistä täällä syvällisesti. Harva adventisti edes hallitsee Raamatun niin hyvin, että pystyisi siihen mutta kun kerran olet vanhin, oletan että et halua keskustella siitä sen tähden, että joku lukija saattaisi eksyä keskustelumme tuoksinassa harhaan.

        Ole siunattu!


      • Vanhin
        Adviss kirjoitti:

        Otin Flinkin vain esimerkiksi. Adventtikirkko on valtarakenteensa takia sama asia kuin sen jäsenet. Adventismissa on kyse kulttuurista, jota pääosin kritisoin. Jos vain kaikki ajattelisivat edes sinne päin kuin opinkohdat sanovat mutta näin ei todella ole. Siksi Flink käy esimerkiksi aivan hyvin.

        Raamatussa on useita eri kohtia, jossa mainitaan sana laki tai käsky mutta näiden alkukielen sanat ovat aina samat. Lakeja on kuitenkin Raamatussa kymmenkunta erityyppistä, kuten kymmenen käskyä, Jumalan antamat siviililait, hallitsijoiden antamat lait, seremonialait, ym. Näitä ei mitenkään erotella sanojen laki tai käsky suhteen, joten asiayhteys kertoo, mistä laista/laeista on milloinkin kyse. Ja tässä kohtaa adventistit menevät metsään, kun olettavat, että aina kun mainitaan sana (Jumalan) laki, olisi kyseessä se yksi ja sama laki, yleensä kymmen käskyä. Vaan kun näin ei ole. Ei ainakaan eksegeettisesti ajateltuna.

        Esimerkkinä ihmisille annettu sapattikäsky. Raamatun esimmäinen maininta siitä, kun Jumala antaa ihmiselle käskyn viettää sapattia, on mannan antamisen yhteydessä. Ja noin viikko sen jälkeen Jumala kysyy, että miksi ette pidä lakejani, miksi ette pyhitä sapattia?

        Abrahamista sanottiin, että hän noudattaa lakeja...mitä niistä? Nooasta sanottiin samaa mutta ei ole tiedossa mitä lakeja. Tuskin sapattilakia, koska sitä ei mainita Raamatussa annetun ihmiselle ennen kuin mannan antamisen yhteydessä. Luomisen yhteydessä mainitaan sapatti ja sapatin antamisen syyksi ei mainita luomista eikä sitä anneta Edenissä ihmiselle. Jumala sanoo aivan selkeästi, että hän pyhitti sapatin, koska hän lepäsi. Ei siis siksi, että hän loi vaan siksi, että hän nimen omaan ei luonut vaan lepäsi. Ja sen muistoksi sapatti annetaan myöhemmin ihmiselle, siis sen lepäämisen muistoksi, kymmenen käskyn laissa.

        Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti mutta hänen lakinsa ei ole sama aina. Esimerkiksi rakkauden laki annettiin vasta Jeesuksen aikana. Ja sanoohan Raamattu, että ylipapin vaihtuessa vaihtuu väistäämättä myös laki. Näin kävi kun Jeesuksesta tuli ylipappi. Osaatko sanoa, että mikä laki poistui ja mikä tuli tilalle? Asiayhteys. Joku näistä mainitsemistasi 40 kohdasta käsittelee asiayhteyden perusteella nimen omaan rakkauden lakia mutta monet käyttävät sitä todistamaan kymmen käskyn lain puolesta. Jossakin toisessa otetaan esimerkiksi vanha kymmenen käskyn laki kun kerrotaan rakkauden lain rikkomisesta mutta itse kymmenen käskyn laista siinä kohtaa ei kuitenkaan saarnata. Näistä olisin voinut sinulle osoittaa esimerkkejä.

        Tykkään valtavasti eksegeettisestä raamatuntulkinnasta. Tällöin Raamattua luetaan niin kuin siellä seisoo eikä anneta asioille symbolisia tai omia tulkintoja. Ymmärrän toki, ettet halua lähteä keskustelemaan esimerkiksi laista tällä foorumilla. Yleensä adventistit eivät halua lähteä keskustelemaan teologisista kysymyksistä täällä syvällisesti. Harva adventisti edes hallitsee Raamatun niin hyvin, että pystyisi siihen mutta kun kerran olet vanhin, oletan että et halua keskustella siitä sen tähden, että joku lukija saattaisi eksyä keskustelumme tuoksinassa harhaan.

        Ole siunattu!

        Tämä selvittää asiaa. Kiitos siitä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kritiikkisi ei kirkon osalta kovin hyvin osu kohteeseensa. Länsieurooppalaisen (samoin kuin amerikkalaisen ja australialaisen) adventismin valtavirta on hyväntahtoista, evankeliumikeskeistä ei oppikeskeistä tai tuomitsevaa.

        Minua on opetettu tästä asiasta seuraavasti. Alkuperäinen varhainen adventismi vastusti kaikkia opin määritelmiä, koska jokainen kirjoitettu oppi rajoittaa Raamatun arvovaltaa. Valitettavasti 1900 -luvun alkupuolella fundamentalismin nousu loi kuivan ja jyrkän oppikeskeisen adventismin. Onneksi vuosituhannen vaihteen lähestyessä oppikeskeisyys alkoi vaihtua varhaisemman adventismin Raamattu ja evankeliumikeskeisyyteen. Valitettavasti evankelisuuden vahvistuessa ilmestyi myös entistä jyrkempää fundamentalistista adventismia, ja 1960 -luvulta alkaen kirkon laitamille syntyi äänekkäitä ryhmittymiä ja julkaisuja, koska jyrkät fundamentalistit kokivat, etteivät he enää saa ääntään kuuluville kirkossa. Onhan niitä vieläkin, mutta paljon vähemmän kuin tätä palstaa lukevat kuvittelevat. Joku adventistinen alakulttuuri voi jankata loputtomasti laista, säännöistä ja babylonista, mutta ne kirkon työntekijät ja jäsenet, joiden parissa minä omassa seurakunnassta ja yhteisissä tapahtumissa pyörin, ymmärtävät armon kaiken pelastuksen ainoaksi perustaksi.

        Lain merkityksestä keskustelu on tietenkin tärkeä aihe ja sivuaa pelastuskysymystä. Lienemme yhtä mieltä siitä, ettei mikään lain teko voi koskaan pelastaa ketään. Enkä myös siitä, että se, mikä on merkityksellistä Jumalan lapsen elämässä on rakkaus. Ilman sitä olemme vain helisevää vaskea. Mutta se ei synny meidän tekemisistämme vaan on Jumalan lahja ja Pyhän Hengen työ.

        Se, mistä ehkä olemme eri mieltä, on että mielestäni kymmenen käskyn laki on annettu tätä rakkautta ohjaamaan ja on tarkoitettu otettavaksi rakkauden lakina niinkuin vuorisaarnakin osoittaa.

        Karkea yleislinja menee näin. Jumala on aina antanut lapsilleen ohjeita, neuvoja ja lakeja. Viittasit itse Aabrahamiin jne. Meille ei juurikaan kerrota yksityiskohtia näistä laeista. Siinailla kuitenkin tulee kuitenkin oikea lakien tulva. Niistä kannattaa huomata kaksi asiaa.

        Ensinnäkin kertomus Mooseksen kirjoissa tekee huikean eron dekalogin ja muiden lakien välillä. Jumala puhuu 10 käskyä itse, kirjoittaa ne kiveen jne. Muut käskyt kirjoitetaan tavalliselle materiaalille.

        Toiseksi , jos lukee ne muut käskyt tarkkaan, niitä kumotaan jo Mooseksen kirjojen sisällä. Voin tarvittaessa hakea tästä muistiinpanoistani useita esimerkkejä. Niitä muita käskyjä ei oltu tarkoitettu ikuisiksi.

        VT tekee siis jo eron 10 käskyn ja muiden käskyjen välillä. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, etteikö VTkin parhaimmillaan liitä rakkauden ja armollisuuden periaatetta kuuliaisuuten. Sanan vanhurskauden ensisijainen merkitys ei ole lainkuuliaisuus (vaikka sekin yksi merkitys on) vaan armahtavaisuus, eli rakkaus. Näin profeettojen opetuksessa.

        Mielestäni Jeesus ja Paavali UTn puolella jatkavat samaa linjaa. Kymmenen käskyä on kiveen hakattu, kertoo mikä on syntiä ohjaa uskovaa, vaikka ei pelasta. Kymenen käskyä vahvistuu rakkauden laiksi (vaikka rakkaus ei tietenkään ole rajoittunut vain käskyjen kohtiin, vaan siihen sisältyy paljon enemmän. Mutta molemmat Jeesus ja Paavali kumoavat, sivuuttavat tai pitävät vertauskuvallisena niitä muita lakeja. Ja osa niistä yli neljästäkymmenestä Paavalin myönteisestä lakikommentista selvästi liittyy 10 käskyn lakiin... ja osa hänen runsaasta kolmestakymmenestä kielteisestä lakikommentistaan selvästi liittyy niihin muihin seremonia tai siviililakeihin,

        Jos aihe kiinnostaa voin antaa muutaman esimerkin teksteistä joka kohtaan, mutta tänä iltana on muuta ja huomenna on älyttömän kiireinen päivä. Ehkä viikonloppuna, jos ketju vielä silloin on elossa. :)

        Iloa ja siunausta!


      • Entinen_adventisti

        Olen aavistellut tätä jo aiemmin mutta se, mitä sinä sanoit saa asian tuntumaan hyvin kongreettiselta. Olen pettynyt, sillä kuvani asiaan vahvistui. Adventtikirkko ei olekaan sellainen kirkko, jonne kaikki Jumalan lapset olisivat tervetulleita. Se ei tarjoakaan pelastusmahdollisuutta kuin vain niille, jotka pystyvät sen korkeisiin ihanteisiin ja täyttävät sen asettaman kriteeristön. Kyse on ikään kuin uskovien eliittijoukosta, jonne kaikilla ei ole asiaa. Pelastus on rajattu vain parhaista parhaille. Kenelle Adventtikirkko sysää ne hylkiöt, jotka janoavat Jumalaa mutta eivät täytä kriteereitänne?

        Olen aiemmin kertonut kokemuksiani tällä palstalla. Adventtikirkossa se menee niin, että silloin kun olet aktiivinen seurakuntaelämään osallistuja, sinulla on kyllä ystäviä mutta sitä mukaa kun sairastut ja voimasi hiipuvat, etkä jaksa olla mukana, "ystävät" ympäriltäsi katoavat. Sitten kun et lainkaan sairautesi takia pääse kirkolle, sinut unohdetaan. Yli kahteen vuoteen kukaan ei ole yhtä pariskuntaa lukuunottamatta käynyt katsomassa, hekin vain kerran eivätkä he olleet omasta seurakunnastani. Kukaan ei lähetä sähköposteja kahta lukuunottamatta, hekin kerran-pari vuodessa ja kukaan ei soita. Olen lähettänyt monille ns ystävilleni sähköpostia mutta posteihini ei vastata. Ei vaikka asun kahden seurakunnan alueella, joissa oli aktiivinen silloin kun olin terve. Viimeiset saarnani pidin nelisen vuotta sitten enkä ole riitaantunut kenenkään kanssa. Monasti otin vastuun koko kirkonmenojen järjestämisestä. Nyt seurakuntalaiset ovat vain hyljänneet minut. Enkä ole ainoa. Kahdelle ystävälleni kävi samoin, toinen heistä ei tosin sairastunut. Ystäviä minulla kyllä on mutta he ovat muista kirkkokunnista ja osa ateistejakin. A-kirkon jäsenet ovat valikoivasti lämpimiä ja mahdollisesti jopa valikoivasti rakastavia. Tämä viittaa siihen, että he katsovat vahvasti henkilöön.

        Muistan kun tulin aiemmin adventtiseurakuntaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Sain käydä kirkossa puolisen vuotta ennen kuin ensimmäinenkään ihminen huomioi minut. Ystäväni kertoi, että hänen kaverinsa kävi viime syksynä kasteella adventtiseurakunnassa. Kasteen jälkeen kukaan ei ole tervehtinut häntä seurakunnassa. Kukaan ei soita. Ketään ei ole kiinnostunut hänen uskonsa tilasta. Hän tuntee olonsa hyljätyksi ja on ajatellut vaihtaa seurakuntaa. Mahdollisesti kirkkokuntaakin. Ei uskoisi, kun ottaa huomioon miten vaikeaa seurakuntien on saada uusia jäseniä.

        Ja sitten on nämä nuorten eroamiset. Jotkut nuorista ovat kertoneet minulle syyn eroamisellensa. Joku lähti, koska kirkko ei toimi niin kuin se opettaa. Toinen siksi, koska koki tulleensa tuomituksi. Kolmas siksi, koska hän ei voinut ymmärtää kirkon oppeja. Itse lähdin, koska ensin kirkko hylkäsi minut ja samalla huomasin, että kirkko ei elä niin kuin se opettaa. Nyt en voi uskoa kaikkiin enää kaikkiin opinkohtiinkaan. Mutta ole tyytyväinen vain, että pääsitte eroon taas yhdestä, joka ei noudata teidän opinkohtianne. Taas yhdestä, josta ei edes kannattanut pitää kiinni, kun muut asiat olivat seurakuntalaisille tärkeämpiä.

        Jos seurakunta eläisi niin kuin se opettaa, järjestäisi se matkoja vankilohin, leskien luo, sairaitten luo tai edes ruokkisi vähäosaisia. Mutta ei meidän seurakunta tee sellaista. Evankeliointiakaan ei harrasteta. En ihmettele lainkaan miksi joku nuori lähtee pois, koska seurakunta opettaa yhdellä tavalla ja toimii toisella. Adventtikirkko on asettanut ihanteensa niin korkealle, että sen jäsenet eivät itsekään kykene niitä noudattamaan.

        Eikä ihme, että adventtikirkosta sanotaan, että Adventtikirkko tunnetaan totuudestaan mutta sitä ei tunneta rakkaudesta.


      • Adviss
        Vanhin kirjoitti:

        Tämä selvittää asiaa. Kiitos siitä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kritiikkisi ei kirkon osalta kovin hyvin osu kohteeseensa. Länsieurooppalaisen (samoin kuin amerikkalaisen ja australialaisen) adventismin valtavirta on hyväntahtoista, evankeliumikeskeistä ei oppikeskeistä tai tuomitsevaa.

        Minua on opetettu tästä asiasta seuraavasti. Alkuperäinen varhainen adventismi vastusti kaikkia opin määritelmiä, koska jokainen kirjoitettu oppi rajoittaa Raamatun arvovaltaa. Valitettavasti 1900 -luvun alkupuolella fundamentalismin nousu loi kuivan ja jyrkän oppikeskeisen adventismin. Onneksi vuosituhannen vaihteen lähestyessä oppikeskeisyys alkoi vaihtua varhaisemman adventismin Raamattu ja evankeliumikeskeisyyteen. Valitettavasti evankelisuuden vahvistuessa ilmestyi myös entistä jyrkempää fundamentalistista adventismia, ja 1960 -luvulta alkaen kirkon laitamille syntyi äänekkäitä ryhmittymiä ja julkaisuja, koska jyrkät fundamentalistit kokivat, etteivät he enää saa ääntään kuuluville kirkossa. Onhan niitä vieläkin, mutta paljon vähemmän kuin tätä palstaa lukevat kuvittelevat. Joku adventistinen alakulttuuri voi jankata loputtomasti laista, säännöistä ja babylonista, mutta ne kirkon työntekijät ja jäsenet, joiden parissa minä omassa seurakunnassta ja yhteisissä tapahtumissa pyörin, ymmärtävät armon kaiken pelastuksen ainoaksi perustaksi.

        Lain merkityksestä keskustelu on tietenkin tärkeä aihe ja sivuaa pelastuskysymystä. Lienemme yhtä mieltä siitä, ettei mikään lain teko voi koskaan pelastaa ketään. Enkä myös siitä, että se, mikä on merkityksellistä Jumalan lapsen elämässä on rakkaus. Ilman sitä olemme vain helisevää vaskea. Mutta se ei synny meidän tekemisistämme vaan on Jumalan lahja ja Pyhän Hengen työ.

        Se, mistä ehkä olemme eri mieltä, on että mielestäni kymmenen käskyn laki on annettu tätä rakkautta ohjaamaan ja on tarkoitettu otettavaksi rakkauden lakina niinkuin vuorisaarnakin osoittaa.

        Karkea yleislinja menee näin. Jumala on aina antanut lapsilleen ohjeita, neuvoja ja lakeja. Viittasit itse Aabrahamiin jne. Meille ei juurikaan kerrota yksityiskohtia näistä laeista. Siinailla kuitenkin tulee kuitenkin oikea lakien tulva. Niistä kannattaa huomata kaksi asiaa.

        Ensinnäkin kertomus Mooseksen kirjoissa tekee huikean eron dekalogin ja muiden lakien välillä. Jumala puhuu 10 käskyä itse, kirjoittaa ne kiveen jne. Muut käskyt kirjoitetaan tavalliselle materiaalille.

        Toiseksi , jos lukee ne muut käskyt tarkkaan, niitä kumotaan jo Mooseksen kirjojen sisällä. Voin tarvittaessa hakea tästä muistiinpanoistani useita esimerkkejä. Niitä muita käskyjä ei oltu tarkoitettu ikuisiksi.

        VT tekee siis jo eron 10 käskyn ja muiden käskyjen välillä. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, etteikö VTkin parhaimmillaan liitä rakkauden ja armollisuuden periaatetta kuuliaisuuten. Sanan vanhurskauden ensisijainen merkitys ei ole lainkuuliaisuus (vaikka sekin yksi merkitys on) vaan armahtavaisuus, eli rakkaus. Näin profeettojen opetuksessa.

        Mielestäni Jeesus ja Paavali UTn puolella jatkavat samaa linjaa. Kymmenen käskyä on kiveen hakattu, kertoo mikä on syntiä ohjaa uskovaa, vaikka ei pelasta. Kymenen käskyä vahvistuu rakkauden laiksi (vaikka rakkaus ei tietenkään ole rajoittunut vain käskyjen kohtiin, vaan siihen sisältyy paljon enemmän. Mutta molemmat Jeesus ja Paavali kumoavat, sivuuttavat tai pitävät vertauskuvallisena niitä muita lakeja. Ja osa niistä yli neljästäkymmenestä Paavalin myönteisestä lakikommentista selvästi liittyy 10 käskyn lakiin... ja osa hänen runsaasta kolmestakymmenestä kielteisestä lakikommentistaan selvästi liittyy niihin muihin seremonia tai siviililakeihin,

        Jos aihe kiinnostaa voin antaa muutaman esimerkin teksteistä joka kohtaan, mutta tänä iltana on muuta ja huomenna on älyttömän kiireinen päivä. Ehkä viikonloppuna, jos ketju vielä silloin on elossa. :)

        Iloa ja siunausta!

        Raamattu ei kutsu missään kohden kymmentä käskyä rakkauden laiksi. Kymmenen käskyn pykälätkin ovat negatiivista Älä tee sitä Älä tee tätä, käskytystä. Rakkauden käskyn taas ei. Uusi testamentti nimen omaan varaa termin rakkauden laki, yhteen tiettyyn käyttötarkoitukseen ja se ei ole kymmen käskyn laki. Rakkauden laki on selitetty Uudessa testamentissa hyvin yksiselitteisesti ja se on ERI laki kuin kymmenen käskyä.

        Rakkauden lakiin kuuluu mm. käsite henkilöön katsomisesta, jota ei vanhan testamentin laeista löydy, mikä tekee rakkauden laista ainutlaatuisen ja helposti identifioitavan. Rakkauden laki sisältää profeetat ja koko lain. Asiayhteydestä voimme päätellä, että tämä laki, joka siihen sisältyy on kymmenen käskyn lakiteksti. Se sisältyy rakkauden lakiin moraalisella tasolla, koska itse kymmenen käskyä lakkasi olemasta Vanhan liiton testamenttina. Se, että profeetat sisältyvät rakkauden lakiin tarkoittaa sitä, että juuri profeetat kertoivat Jeesuksesta ja hänen saapumisestaan. Jeesus on noiden ennustusten toteutuma ja olemus. Itse rakkauden ilmentymä. Sen lihasydämen, joka meille annettiin. Hänen ansiostaan kivisydämiä ei enää ole olemassa. Hänen ansiostaan Jumalan lait on kirjoitettu sydämeemme rakkauden kielellä, mikä tekee niiden huomioimisesta Jumalan lupauksen mukaisesti "automaattista" ja vielä ilman kivitauluja.

        Ilman muuta Jumala kirjoitti kymmenen käskyn lait kivitauluun. Miksei olisi kirjoittanut, olihan kyseessä liiton testamentti, jonka oli määrä kestää sukupolvilta sukupolville satojen vuosien ajan. Ja ensimmäistä kertaa liitto tehtiin kansan kanssa, eikä vain yksittäisten ihmisten kanssa. Sillä toki on painoarvoa, joten on soveliastakin, että laki kirjoitettiin kiveen.

        Kirjoitusalustan materiaali ei sinänsä tee lakia merkitykselliseksi, onhan arkeologisissa kaivauksissa löydetty erilaisia lain tauluja kovasta materiaalista tehtynä paljonkin. Mutta jos halutaan lähteä käyttämään symbolismia, jota ei Raamatusta löydy, niin puhutaan sitten kivitaulusta, joka on materiaalinsa puolesta jotenkin erityinen mutta puhutaan silloin samalla symboliikasta, joka löytyy Raamatusta: kivisydämestä.

        Kivitaulut ja kivisydän molemmat liittyvät tekojen uskontoon vailla sitä rakkautta, jota on saarnattu Johaneksesta lähtien. Kivisydän otettiin pois aivan samoin kuin kiviset laintaulutkin ja niiden tilalle Jumala on antanut lihasydämen ja poikansa meille tuoman Jumalan rakkauden hengen. Jumala vakuuttaa, että kun näin tapahtuu, niin me vaellamme hänen säädöstensä mukaan.

        Kivitaulut oli tarkoitettu vain israelilaisia varten mutta lihasydän on tarkoitettu kaikkia varten. Eikö täten se lihasydän vasta olekin merkityksellinen materiaali. Kivi ei ole mitään lihasydämen ihmeen rinnalla. Tästä Paavalikin todistaa kun sanoo kivitaulujen lakia roskaksi Jumalan suuren rakkauden rinnalla. Israelilaisilla oli suunnattomia vaikeuksia täyttää lain vaatimuksia vaikka ne oli kiveen kirjoitettu. Pakanat taas, joilla ei ole lakia, silti luonnostaan tekevät, mitä rakkauden laki vaatii, mikä todistaa sen, että lain vaatimukset on kirjoitettu heidänkin sydämiiinsä. Miten suuri ja merkittävä laki verrattuna kivitauluihin kirjoitettuun kymmenen käskyn lakiin.


      • pyhpyhjapyh56115
        Adviss kirjoitti:

        Otin Flinkin vain esimerkiksi. Adventtikirkko on valtarakenteensa takia sama asia kuin sen jäsenet. Adventismissa on kyse kulttuurista, jota pääosin kritisoin. Jos vain kaikki ajattelisivat edes sinne päin kuin opinkohdat sanovat mutta näin ei todella ole. Siksi Flink käy esimerkiksi aivan hyvin.

        Raamatussa on useita eri kohtia, jossa mainitaan sana laki tai käsky mutta näiden alkukielen sanat ovat aina samat. Lakeja on kuitenkin Raamatussa kymmenkunta erityyppistä, kuten kymmenen käskyä, Jumalan antamat siviililait, hallitsijoiden antamat lait, seremonialait, ym. Näitä ei mitenkään erotella sanojen laki tai käsky suhteen, joten asiayhteys kertoo, mistä laista/laeista on milloinkin kyse. Ja tässä kohtaa adventistit menevät metsään, kun olettavat, että aina kun mainitaan sana (Jumalan) laki, olisi kyseessä se yksi ja sama laki, yleensä kymmen käskyä. Vaan kun näin ei ole. Ei ainakaan eksegeettisesti ajateltuna.

        Esimerkkinä ihmisille annettu sapattikäsky. Raamatun esimmäinen maininta siitä, kun Jumala antaa ihmiselle käskyn viettää sapattia, on mannan antamisen yhteydessä. Ja noin viikko sen jälkeen Jumala kysyy, että miksi ette pidä lakejani, miksi ette pyhitä sapattia?

        Abrahamista sanottiin, että hän noudattaa lakeja...mitä niistä? Nooasta sanottiin samaa mutta ei ole tiedossa mitä lakeja. Tuskin sapattilakia, koska sitä ei mainita Raamatussa annetun ihmiselle ennen kuin mannan antamisen yhteydessä. Luomisen yhteydessä mainitaan sapatti ja sapatin antamisen syyksi ei mainita luomista eikä sitä anneta Edenissä ihmiselle. Jumala sanoo aivan selkeästi, että hän pyhitti sapatin, koska hän lepäsi. Ei siis siksi, että hän loi vaan siksi, että hän nimen omaan ei luonut vaan lepäsi. Ja sen muistoksi sapatti annetaan myöhemmin ihmiselle, siis sen lepäämisen muistoksi, kymmenen käskyn laissa.

        Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti mutta hänen lakinsa ei ole sama aina. Esimerkiksi rakkauden laki annettiin vasta Jeesuksen aikana. Ja sanoohan Raamattu, että ylipapin vaihtuessa vaihtuu väistäämättä myös laki. Näin kävi kun Jeesuksesta tuli ylipappi. Osaatko sanoa, että mikä laki poistui ja mikä tuli tilalle? Asiayhteys. Joku näistä mainitsemistasi 40 kohdasta käsittelee asiayhteyden perusteella nimen omaan rakkauden lakia mutta monet käyttävät sitä todistamaan kymmen käskyn lain puolesta. Jossakin toisessa otetaan esimerkiksi vanha kymmenen käskyn laki kun kerrotaan rakkauden lain rikkomisesta mutta itse kymmenen käskyn laista siinä kohtaa ei kuitenkaan saarnata. Näistä olisin voinut sinulle osoittaa esimerkkejä.

        Tykkään valtavasti eksegeettisestä raamatuntulkinnasta. Tällöin Raamattua luetaan niin kuin siellä seisoo eikä anneta asioille symbolisia tai omia tulkintoja. Ymmärrän toki, ettet halua lähteä keskustelemaan esimerkiksi laista tällä foorumilla. Yleensä adventistit eivät halua lähteä keskustelemaan teologisista kysymyksistä täällä syvällisesti. Harva adventisti edes hallitsee Raamatun niin hyvin, että pystyisi siihen mutta kun kerran olet vanhin, oletan että et halua keskustella siitä sen tähden, että joku lukija saattaisi eksyä keskustelumme tuoksinassa harhaan.

        Ole siunattu!

        "rakkauden laki annettiin vasta Jeesuksen aikana. "

        Valhetta suollat.

        3. Moos. 19:18 "... rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra."
        5. Moos. 6:5 "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi."


      • pyhpyhjapyh56115
        Adviss kirjoitti:

        Raamattu ei kutsu missään kohden kymmentä käskyä rakkauden laiksi. Kymmenen käskyn pykälätkin ovat negatiivista Älä tee sitä Älä tee tätä, käskytystä. Rakkauden käskyn taas ei. Uusi testamentti nimen omaan varaa termin rakkauden laki, yhteen tiettyyn käyttötarkoitukseen ja se ei ole kymmen käskyn laki. Rakkauden laki on selitetty Uudessa testamentissa hyvin yksiselitteisesti ja se on ERI laki kuin kymmenen käskyä.

        Rakkauden lakiin kuuluu mm. käsite henkilöön katsomisesta, jota ei vanhan testamentin laeista löydy, mikä tekee rakkauden laista ainutlaatuisen ja helposti identifioitavan. Rakkauden laki sisältää profeetat ja koko lain. Asiayhteydestä voimme päätellä, että tämä laki, joka siihen sisältyy on kymmenen käskyn lakiteksti. Se sisältyy rakkauden lakiin moraalisella tasolla, koska itse kymmenen käskyä lakkasi olemasta Vanhan liiton testamenttina. Se, että profeetat sisältyvät rakkauden lakiin tarkoittaa sitä, että juuri profeetat kertoivat Jeesuksesta ja hänen saapumisestaan. Jeesus on noiden ennustusten toteutuma ja olemus. Itse rakkauden ilmentymä. Sen lihasydämen, joka meille annettiin. Hänen ansiostaan kivisydämiä ei enää ole olemassa. Hänen ansiostaan Jumalan lait on kirjoitettu sydämeemme rakkauden kielellä, mikä tekee niiden huomioimisesta Jumalan lupauksen mukaisesti "automaattista" ja vielä ilman kivitauluja.

        Ilman muuta Jumala kirjoitti kymmenen käskyn lait kivitauluun. Miksei olisi kirjoittanut, olihan kyseessä liiton testamentti, jonka oli määrä kestää sukupolvilta sukupolville satojen vuosien ajan. Ja ensimmäistä kertaa liitto tehtiin kansan kanssa, eikä vain yksittäisten ihmisten kanssa. Sillä toki on painoarvoa, joten on soveliastakin, että laki kirjoitettiin kiveen.

        Kirjoitusalustan materiaali ei sinänsä tee lakia merkitykselliseksi, onhan arkeologisissa kaivauksissa löydetty erilaisia lain tauluja kovasta materiaalista tehtynä paljonkin. Mutta jos halutaan lähteä käyttämään symbolismia, jota ei Raamatusta löydy, niin puhutaan sitten kivitaulusta, joka on materiaalinsa puolesta jotenkin erityinen mutta puhutaan silloin samalla symboliikasta, joka löytyy Raamatusta: kivisydämestä.

        Kivitaulut ja kivisydän molemmat liittyvät tekojen uskontoon vailla sitä rakkautta, jota on saarnattu Johaneksesta lähtien. Kivisydän otettiin pois aivan samoin kuin kiviset laintaulutkin ja niiden tilalle Jumala on antanut lihasydämen ja poikansa meille tuoman Jumalan rakkauden hengen. Jumala vakuuttaa, että kun näin tapahtuu, niin me vaellamme hänen säädöstensä mukaan.

        Kivitaulut oli tarkoitettu vain israelilaisia varten mutta lihasydän on tarkoitettu kaikkia varten. Eikö täten se lihasydän vasta olekin merkityksellinen materiaali. Kivi ei ole mitään lihasydämen ihmeen rinnalla. Tästä Paavalikin todistaa kun sanoo kivitaulujen lakia roskaksi Jumalan suuren rakkauden rinnalla. Israelilaisilla oli suunnattomia vaikeuksia täyttää lain vaatimuksia vaikka ne oli kiveen kirjoitettu. Pakanat taas, joilla ei ole lakia, silti luonnostaan tekevät, mitä rakkauden laki vaatii, mikä todistaa sen, että lain vaatimukset on kirjoitettu heidänkin sydämiiinsä. Miten suuri ja merkittävä laki verrattuna kivitauluihin kirjoitettuun kymmenen käskyn lakiin.

        "Raamattu ei kutsu missään kohden kymmentä käskyä rakkauden laiksi. Kymmenen käskyn pykälätkin ovat negatiivista Älä tee sitä Älä tee tätä, käskytystä."

        Valhetta suollat tuossakin.

        Room. 13:8-10 "Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: 'Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse'', ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys."


      • pyhpyhjapyh56115
        Adviss kirjoitti:

        Raamattu ei kutsu missään kohden kymmentä käskyä rakkauden laiksi. Kymmenen käskyn pykälätkin ovat negatiivista Älä tee sitä Älä tee tätä, käskytystä. Rakkauden käskyn taas ei. Uusi testamentti nimen omaan varaa termin rakkauden laki, yhteen tiettyyn käyttötarkoitukseen ja se ei ole kymmen käskyn laki. Rakkauden laki on selitetty Uudessa testamentissa hyvin yksiselitteisesti ja se on ERI laki kuin kymmenen käskyä.

        Rakkauden lakiin kuuluu mm. käsite henkilöön katsomisesta, jota ei vanhan testamentin laeista löydy, mikä tekee rakkauden laista ainutlaatuisen ja helposti identifioitavan. Rakkauden laki sisältää profeetat ja koko lain. Asiayhteydestä voimme päätellä, että tämä laki, joka siihen sisältyy on kymmenen käskyn lakiteksti. Se sisältyy rakkauden lakiin moraalisella tasolla, koska itse kymmenen käskyä lakkasi olemasta Vanhan liiton testamenttina. Se, että profeetat sisältyvät rakkauden lakiin tarkoittaa sitä, että juuri profeetat kertoivat Jeesuksesta ja hänen saapumisestaan. Jeesus on noiden ennustusten toteutuma ja olemus. Itse rakkauden ilmentymä. Sen lihasydämen, joka meille annettiin. Hänen ansiostaan kivisydämiä ei enää ole olemassa. Hänen ansiostaan Jumalan lait on kirjoitettu sydämeemme rakkauden kielellä, mikä tekee niiden huomioimisesta Jumalan lupauksen mukaisesti "automaattista" ja vielä ilman kivitauluja.

        Ilman muuta Jumala kirjoitti kymmenen käskyn lait kivitauluun. Miksei olisi kirjoittanut, olihan kyseessä liiton testamentti, jonka oli määrä kestää sukupolvilta sukupolville satojen vuosien ajan. Ja ensimmäistä kertaa liitto tehtiin kansan kanssa, eikä vain yksittäisten ihmisten kanssa. Sillä toki on painoarvoa, joten on soveliastakin, että laki kirjoitettiin kiveen.

        Kirjoitusalustan materiaali ei sinänsä tee lakia merkitykselliseksi, onhan arkeologisissa kaivauksissa löydetty erilaisia lain tauluja kovasta materiaalista tehtynä paljonkin. Mutta jos halutaan lähteä käyttämään symbolismia, jota ei Raamatusta löydy, niin puhutaan sitten kivitaulusta, joka on materiaalinsa puolesta jotenkin erityinen mutta puhutaan silloin samalla symboliikasta, joka löytyy Raamatusta: kivisydämestä.

        Kivitaulut ja kivisydän molemmat liittyvät tekojen uskontoon vailla sitä rakkautta, jota on saarnattu Johaneksesta lähtien. Kivisydän otettiin pois aivan samoin kuin kiviset laintaulutkin ja niiden tilalle Jumala on antanut lihasydämen ja poikansa meille tuoman Jumalan rakkauden hengen. Jumala vakuuttaa, että kun näin tapahtuu, niin me vaellamme hänen säädöstensä mukaan.

        Kivitaulut oli tarkoitettu vain israelilaisia varten mutta lihasydän on tarkoitettu kaikkia varten. Eikö täten se lihasydän vasta olekin merkityksellinen materiaali. Kivi ei ole mitään lihasydämen ihmeen rinnalla. Tästä Paavalikin todistaa kun sanoo kivitaulujen lakia roskaksi Jumalan suuren rakkauden rinnalla. Israelilaisilla oli suunnattomia vaikeuksia täyttää lain vaatimuksia vaikka ne oli kiveen kirjoitettu. Pakanat taas, joilla ei ole lakia, silti luonnostaan tekevät, mitä rakkauden laki vaatii, mikä todistaa sen, että lain vaatimukset on kirjoitettu heidänkin sydämiiinsä. Miten suuri ja merkittävä laki verrattuna kivitauluihin kirjoitettuun kymmenen käskyn lakiin.

        "Paavalikin todistaa kun sanoo kivitaulujen lakia roskaksi Jumalan suuren rakkauden rinnalla."

        Tuokin väitteesi on valhetta. Paavali oli heittänyt farisealaisen elämänsä roskana pois, eikä lakia (Fil. 3:8).

        Olet selkeästi Jumalan pyhän lain vihollinen ja siten vääräuskoinen.


      • Adviss
        pyhpyhjapyh56115 kirjoitti:

        "rakkauden laki annettiin vasta Jeesuksen aikana. "

        Valhetta suollat.

        3. Moos. 19:18 "... rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra."
        5. Moos. 6:5 "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi."

        Tuollaisia pykäliä on kyllä kymmenen käskyn laissa mutta ne eivät tee siitä rakkauden lakia. Kymmenen käskyn laki ei määrittele rakkautta kokonaisvaltaisesti. Tuolla perustelullasi kymmenen käskyn laki on myös Älöjen laki, sillä niin monta Älä-sanaa lakiin sisältyy.

        Mutta Jeesus antoi uuden lain: rakkauden lain. Ja siitä hän ja apostolit saarnaavat läpi Uuden testamentin.

        Johannes 13:34-35
        Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.”

        Matteus 22:36-40
        ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän kaltainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat.”


      • Adviss
        pyhpyhjapyh56115 kirjoitti:

        "Raamattu ei kutsu missään kohden kymmentä käskyä rakkauden laiksi. Kymmenen käskyn pykälätkin ovat negatiivista Älä tee sitä Älä tee tätä, käskytystä."

        Valhetta suollat tuossakin.

        Room. 13:8-10 "Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: 'Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse'', ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys."

        No niin, päästiin asian ytimeen. Mistä laista Matteuksen kirjan kirjoittaja tuossa puhuu? Katsotaanpa asiayhteyttä.

        Roomalaiskirje 13:8
        Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain.

        Voiko toisen rakastaminen riittää täyttämään kymmenen käskyn lain? Ei voi! Kun toisen rakastaminen riittää lain täyttämiseen, niin kyseessä ei voi olla kymmenen käskyn laki. Kymmenen käskyn laki ei riitä lähellekään siihen, että se täyttäisi toisen rakastamisen lain. Toisen rakastaminen on paljon paljon laajempi lakina kuin kymmenen käskyn laki. Ja miten esim. kymmenen käskyn epäjumalien palvontakielto liittyy TOISEN rakastamiseen? Ei mitenkään. Se liittyy Jumalan rakastamiseen.

        Matteuksen kirjoittaja jatkaa:

        Roomalaiskirje 13:9-10
        Sillä käskyt ”Älä tee huorin”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse” ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on siis lain täyttymys.

        Mitä kirjoittaja haluaa sanoa tuolla jatkolla kun hän ensin esittelee rakkauden lain ja sitten jatkaa sanalla Sillä? No sitä, että aiemmin voimassa olleet ja kuulijoille kulttuurinsa puolesta jo tutut käskyt: ”Älä tee huorin”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse” ym ovat esimerkkinä siitä, miten laaja rakkauden laki on kun se sisältää nuo kaikki lait. Hän sanoo, että rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Jälleen viittaus "toiseen' = lähimmäiseen eikä mitään viittausta Jumalaan, joka toki pitäisi mainita, jos kyse olisi kymmenestä käskystä. Ja jälleen rakkauden käskyn merkitys ja laajuus on ihan toista luokkaa kuin vain nuo kuusi käskypahaista rakkaudesta.

        Lopuksi kirjoittaja vahvistaa uudelleen, että rakkaus on SIIS eli täten lain täyttymys. Miten niin täten? No siten, että kun rakkaus ei tee pahaa, niin se on lain täyttymys. No tekivätkö israelilaiset Vanhan liiton aikana muuta pahaa kuin vain niiden kymmenen käskyn kuuden pykälän verran? Aivan takuulla tekivät, se löytyy Raamatusta. Joten olisiko rakkauden lain pystynyt täyttämään pelkästään lähimmäisen rakkauteen liittyvillä kymmenen käskyn kuudella käskyllä? EI! Entä olisiko pelkästään lähimmäistä rakastamalla pystynyt täyttämään kymmenen käskyn lain? EI TAKUULLA! Jumalaa koskevat rakastamislait eivät täyttyisi pelkästään lähimmäisen rakastamiskäskyjen noudattamisella.

        Miten siis rakkaudellisesti puutteellista kymmenen käskyn lakia voidaan kutsua rakkauden laiksi kun tiedetään, että kymmenen käskyn laki ei riitä lähellekään täyttämään rakkauden määritelmää, joka täyttäisi lain?


      • Adviss
        pyhpyhjapyh56115 kirjoitti:

        "Paavalikin todistaa kun sanoo kivitaulujen lakia roskaksi Jumalan suuren rakkauden rinnalla."

        Tuokin väitteesi on valhetta. Paavali oli heittänyt farisealaisen elämänsä roskana pois, eikä lakia (Fil. 3:8).

        Olet selkeästi Jumalan pyhän lain vihollinen ja siten vääräuskoinen.

        Joo, olet oikeassa tuossa roskana pitämisessä. Muistin väärin.

        "Olet selkeästi Jumalan pyhän lain vihollinen ja siten vääräuskoinen."

        Kiitos! Eihän sinulta voinut muuta odottaakaan. Mutta ei lausuntosi minua hetkauta. ;)


      • Vanhin kirjoitti:

        Tämä selvittää asiaa. Kiitos siitä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kritiikkisi ei kirkon osalta kovin hyvin osu kohteeseensa. Länsieurooppalaisen (samoin kuin amerikkalaisen ja australialaisen) adventismin valtavirta on hyväntahtoista, evankeliumikeskeistä ei oppikeskeistä tai tuomitsevaa.

        Minua on opetettu tästä asiasta seuraavasti. Alkuperäinen varhainen adventismi vastusti kaikkia opin määritelmiä, koska jokainen kirjoitettu oppi rajoittaa Raamatun arvovaltaa. Valitettavasti 1900 -luvun alkupuolella fundamentalismin nousu loi kuivan ja jyrkän oppikeskeisen adventismin. Onneksi vuosituhannen vaihteen lähestyessä oppikeskeisyys alkoi vaihtua varhaisemman adventismin Raamattu ja evankeliumikeskeisyyteen. Valitettavasti evankelisuuden vahvistuessa ilmestyi myös entistä jyrkempää fundamentalistista adventismia, ja 1960 -luvulta alkaen kirkon laitamille syntyi äänekkäitä ryhmittymiä ja julkaisuja, koska jyrkät fundamentalistit kokivat, etteivät he enää saa ääntään kuuluville kirkossa. Onhan niitä vieläkin, mutta paljon vähemmän kuin tätä palstaa lukevat kuvittelevat. Joku adventistinen alakulttuuri voi jankata loputtomasti laista, säännöistä ja babylonista, mutta ne kirkon työntekijät ja jäsenet, joiden parissa minä omassa seurakunnassta ja yhteisissä tapahtumissa pyörin, ymmärtävät armon kaiken pelastuksen ainoaksi perustaksi.

        Lain merkityksestä keskustelu on tietenkin tärkeä aihe ja sivuaa pelastuskysymystä. Lienemme yhtä mieltä siitä, ettei mikään lain teko voi koskaan pelastaa ketään. Enkä myös siitä, että se, mikä on merkityksellistä Jumalan lapsen elämässä on rakkaus. Ilman sitä olemme vain helisevää vaskea. Mutta se ei synny meidän tekemisistämme vaan on Jumalan lahja ja Pyhän Hengen työ.

        Se, mistä ehkä olemme eri mieltä, on että mielestäni kymmenen käskyn laki on annettu tätä rakkautta ohjaamaan ja on tarkoitettu otettavaksi rakkauden lakina niinkuin vuorisaarnakin osoittaa.

        Karkea yleislinja menee näin. Jumala on aina antanut lapsilleen ohjeita, neuvoja ja lakeja. Viittasit itse Aabrahamiin jne. Meille ei juurikaan kerrota yksityiskohtia näistä laeista. Siinailla kuitenkin tulee kuitenkin oikea lakien tulva. Niistä kannattaa huomata kaksi asiaa.

        Ensinnäkin kertomus Mooseksen kirjoissa tekee huikean eron dekalogin ja muiden lakien välillä. Jumala puhuu 10 käskyä itse, kirjoittaa ne kiveen jne. Muut käskyt kirjoitetaan tavalliselle materiaalille.

        Toiseksi , jos lukee ne muut käskyt tarkkaan, niitä kumotaan jo Mooseksen kirjojen sisällä. Voin tarvittaessa hakea tästä muistiinpanoistani useita esimerkkejä. Niitä muita käskyjä ei oltu tarkoitettu ikuisiksi.

        VT tekee siis jo eron 10 käskyn ja muiden käskyjen välillä. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, etteikö VTkin parhaimmillaan liitä rakkauden ja armollisuuden periaatetta kuuliaisuuten. Sanan vanhurskauden ensisijainen merkitys ei ole lainkuuliaisuus (vaikka sekin yksi merkitys on) vaan armahtavaisuus, eli rakkaus. Näin profeettojen opetuksessa.

        Mielestäni Jeesus ja Paavali UTn puolella jatkavat samaa linjaa. Kymmenen käskyä on kiveen hakattu, kertoo mikä on syntiä ohjaa uskovaa, vaikka ei pelasta. Kymenen käskyä vahvistuu rakkauden laiksi (vaikka rakkaus ei tietenkään ole rajoittunut vain käskyjen kohtiin, vaan siihen sisältyy paljon enemmän. Mutta molemmat Jeesus ja Paavali kumoavat, sivuuttavat tai pitävät vertauskuvallisena niitä muita lakeja. Ja osa niistä yli neljästäkymmenestä Paavalin myönteisestä lakikommentista selvästi liittyy 10 käskyn lakiin... ja osa hänen runsaasta kolmestakymmenestä kielteisestä lakikommentistaan selvästi liittyy niihin muihin seremonia tai siviililakeihin,

        Jos aihe kiinnostaa voin antaa muutaman esimerkin teksteistä joka kohtaan, mutta tänä iltana on muuta ja huomenna on älyttömän kiireinen päivä. Ehkä viikonloppuna, jos ketju vielä silloin on elossa. :)

        Iloa ja siunausta!

        "Se, mistä ehkä olemme eri mieltä, on että mielestäni kymmenen käskyn laki on annettu tätä rakkautta ohjaamaan ja on tarkoitettu otettavaksi rakkauden lakina niinkuin vuorisaarnakin osoittaa. "

        Täyttä diipadaapaa !!!

        Kymmenen käskyä SISÄLTYY Rakkauden kaksoiskäskyyn. Kaikki muu väittäminen on ihan tuubaa.


      • Adviss kirjoitti:

        No niin, päästiin asian ytimeen. Mistä laista Matteuksen kirjan kirjoittaja tuossa puhuu? Katsotaanpa asiayhteyttä.

        Roomalaiskirje 13:8
        Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain.

        Voiko toisen rakastaminen riittää täyttämään kymmenen käskyn lain? Ei voi! Kun toisen rakastaminen riittää lain täyttämiseen, niin kyseessä ei voi olla kymmenen käskyn laki. Kymmenen käskyn laki ei riitä lähellekään siihen, että se täyttäisi toisen rakastamisen lain. Toisen rakastaminen on paljon paljon laajempi lakina kuin kymmenen käskyn laki. Ja miten esim. kymmenen käskyn epäjumalien palvontakielto liittyy TOISEN rakastamiseen? Ei mitenkään. Se liittyy Jumalan rakastamiseen.

        Matteuksen kirjoittaja jatkaa:

        Roomalaiskirje 13:9-10
        Sillä käskyt ”Älä tee huorin”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse” ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on siis lain täyttymys.

        Mitä kirjoittaja haluaa sanoa tuolla jatkolla kun hän ensin esittelee rakkauden lain ja sitten jatkaa sanalla Sillä? No sitä, että aiemmin voimassa olleet ja kuulijoille kulttuurinsa puolesta jo tutut käskyt: ”Älä tee huorin”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse” ym ovat esimerkkinä siitä, miten laaja rakkauden laki on kun se sisältää nuo kaikki lait. Hän sanoo, että rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Jälleen viittaus "toiseen' = lähimmäiseen eikä mitään viittausta Jumalaan, joka toki pitäisi mainita, jos kyse olisi kymmenestä käskystä. Ja jälleen rakkauden käskyn merkitys ja laajuus on ihan toista luokkaa kuin vain nuo kuusi käskypahaista rakkaudesta.

        Lopuksi kirjoittaja vahvistaa uudelleen, että rakkaus on SIIS eli täten lain täyttymys. Miten niin täten? No siten, että kun rakkaus ei tee pahaa, niin se on lain täyttymys. No tekivätkö israelilaiset Vanhan liiton aikana muuta pahaa kuin vain niiden kymmenen käskyn kuuden pykälän verran? Aivan takuulla tekivät, se löytyy Raamatusta. Joten olisiko rakkauden lain pystynyt täyttämään pelkästään lähimmäisen rakkauteen liittyvillä kymmenen käskyn kuudella käskyllä? EI! Entä olisiko pelkästään lähimmäistä rakastamalla pystynyt täyttämään kymmenen käskyn lain? EI TAKUULLA! Jumalaa koskevat rakastamislait eivät täyttyisi pelkästään lähimmäisen rakastamiskäskyjen noudattamisella.

        Miten siis rakkaudellisesti puutteellista kymmenen käskyn lakia voidaan kutsua rakkauden laiksi kun tiedetään, että kymmenen käskyn laki ei riitä lähellekään täyttämään rakkauden määritelmää, joka täyttäisi lain?

        "Miten siis rakkaudellisesti puutteellista kymmenen käskyn lakia voidaan kutsua rakkauden laiksi kun tiedetään, että kymmenen käskyn laki ei riitä lähellekään täyttämään rakkauden määritelmää, joka täyttäisi lain?"

        No, juuri näinhän se menee,

        Koetapa sanoa puolisollesi "ei! ei! älä!, muista !, älä ikinä !, älä , ethän vaan !, varokin että !, ... " j sitten väittää perään puolisollesi että kyseessä oli vain rakkaudentunnustuksen määritelmä.

        Jaa eikö mene läpi ? No mutta ei hätää, miljoonilla (aivovammaisilla ???) adventisteilla tämä menee läpi ihan sukkana, kun kerran KIRKKO niin opettaa !

        Kun KIRKKO kerran opettaa, että kieltosanat ovatkin rakkautta, niin nin se vaan sitten on, eikä sitä asiaa kannata sen kummemmin ajatella, vaikka terveeltä järjeltä menisi noin 0.01 sekuntia tajuta että ihan syvältähän tämä kirkon opetus on.


      • Adviss
        Vanhin kirjoitti:

        Tämä selvittää asiaa. Kiitos siitä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kritiikkisi ei kirkon osalta kovin hyvin osu kohteeseensa. Länsieurooppalaisen (samoin kuin amerikkalaisen ja australialaisen) adventismin valtavirta on hyväntahtoista, evankeliumikeskeistä ei oppikeskeistä tai tuomitsevaa.

        Minua on opetettu tästä asiasta seuraavasti. Alkuperäinen varhainen adventismi vastusti kaikkia opin määritelmiä, koska jokainen kirjoitettu oppi rajoittaa Raamatun arvovaltaa. Valitettavasti 1900 -luvun alkupuolella fundamentalismin nousu loi kuivan ja jyrkän oppikeskeisen adventismin. Onneksi vuosituhannen vaihteen lähestyessä oppikeskeisyys alkoi vaihtua varhaisemman adventismin Raamattu ja evankeliumikeskeisyyteen. Valitettavasti evankelisuuden vahvistuessa ilmestyi myös entistä jyrkempää fundamentalistista adventismia, ja 1960 -luvulta alkaen kirkon laitamille syntyi äänekkäitä ryhmittymiä ja julkaisuja, koska jyrkät fundamentalistit kokivat, etteivät he enää saa ääntään kuuluville kirkossa. Onhan niitä vieläkin, mutta paljon vähemmän kuin tätä palstaa lukevat kuvittelevat. Joku adventistinen alakulttuuri voi jankata loputtomasti laista, säännöistä ja babylonista, mutta ne kirkon työntekijät ja jäsenet, joiden parissa minä omassa seurakunnassta ja yhteisissä tapahtumissa pyörin, ymmärtävät armon kaiken pelastuksen ainoaksi perustaksi.

        Lain merkityksestä keskustelu on tietenkin tärkeä aihe ja sivuaa pelastuskysymystä. Lienemme yhtä mieltä siitä, ettei mikään lain teko voi koskaan pelastaa ketään. Enkä myös siitä, että se, mikä on merkityksellistä Jumalan lapsen elämässä on rakkaus. Ilman sitä olemme vain helisevää vaskea. Mutta se ei synny meidän tekemisistämme vaan on Jumalan lahja ja Pyhän Hengen työ.

        Se, mistä ehkä olemme eri mieltä, on että mielestäni kymmenen käskyn laki on annettu tätä rakkautta ohjaamaan ja on tarkoitettu otettavaksi rakkauden lakina niinkuin vuorisaarnakin osoittaa.

        Karkea yleislinja menee näin. Jumala on aina antanut lapsilleen ohjeita, neuvoja ja lakeja. Viittasit itse Aabrahamiin jne. Meille ei juurikaan kerrota yksityiskohtia näistä laeista. Siinailla kuitenkin tulee kuitenkin oikea lakien tulva. Niistä kannattaa huomata kaksi asiaa.

        Ensinnäkin kertomus Mooseksen kirjoissa tekee huikean eron dekalogin ja muiden lakien välillä. Jumala puhuu 10 käskyä itse, kirjoittaa ne kiveen jne. Muut käskyt kirjoitetaan tavalliselle materiaalille.

        Toiseksi , jos lukee ne muut käskyt tarkkaan, niitä kumotaan jo Mooseksen kirjojen sisällä. Voin tarvittaessa hakea tästä muistiinpanoistani useita esimerkkejä. Niitä muita käskyjä ei oltu tarkoitettu ikuisiksi.

        VT tekee siis jo eron 10 käskyn ja muiden käskyjen välillä. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, etteikö VTkin parhaimmillaan liitä rakkauden ja armollisuuden periaatetta kuuliaisuuten. Sanan vanhurskauden ensisijainen merkitys ei ole lainkuuliaisuus (vaikka sekin yksi merkitys on) vaan armahtavaisuus, eli rakkaus. Näin profeettojen opetuksessa.

        Mielestäni Jeesus ja Paavali UTn puolella jatkavat samaa linjaa. Kymmenen käskyä on kiveen hakattu, kertoo mikä on syntiä ohjaa uskovaa, vaikka ei pelasta. Kymenen käskyä vahvistuu rakkauden laiksi (vaikka rakkaus ei tietenkään ole rajoittunut vain käskyjen kohtiin, vaan siihen sisältyy paljon enemmän. Mutta molemmat Jeesus ja Paavali kumoavat, sivuuttavat tai pitävät vertauskuvallisena niitä muita lakeja. Ja osa niistä yli neljästäkymmenestä Paavalin myönteisestä lakikommentista selvästi liittyy 10 käskyn lakiin... ja osa hänen runsaasta kolmestakymmenestä kielteisestä lakikommentistaan selvästi liittyy niihin muihin seremonia tai siviililakeihin,

        Jos aihe kiinnostaa voin antaa muutaman esimerkin teksteistä joka kohtaan, mutta tänä iltana on muuta ja huomenna on älyttömän kiireinen päivä. Ehkä viikonloppuna, jos ketju vielä silloin on elossa. :)

        Iloa ja siunausta!

        "Se, mistä ehkä olemme eri mieltä, on että mielestäni kymmenen käskyn laki on annettu tätä rakkautta ohjaamaan ja on tarkoitettu otettavaksi rakkauden lakina niinkuin vuorisaarnakin osoittaa. "

        Ilman muuta olemme eri mieltä. Jeesus eli toki Vanhan liiton aikana ja noudatti sen lakeja ja sääntöjä. Eihän hän muuten olisi voinut sanoa, että hän tuli täyttämään lain. Mutta Jeesuksen julistus ei ollut vanhan liiton lain julistusta. Lain julistus päättyi Johannekseen ja Johanneksesta lähtien on julistettu hyvää sanomaa taivasten valtakunnasta. Jeesus julisti vain uutta Jumalan rakkauden lakia, josta ei katoa piirtokaan ennemmin kuin taivas ja maa katoaisi.

        Vuorisaarna osoittaa juuri sen, että kymmenen käskyn laki oli puutteellinen sellaisena kuin se oli kirjoitettu, sanoisin, rakkaudellisesti puutteellinen, jopa niin paljon puutteellinen, että Jeesuksen oli korjattava vanhan lain tekstiä. Vuorisaarnan tekstin on sen Jeesuksen julistusta, joka julisti rakkauden lakia. Sen huomaa kyllä tekstistä ihan selkeästi. Hän opettaa veljesrakkautta ja rakkautta puolisoa kohtaan, sen sijaan että hän sanoisi "Älä tapa" tai "Älä tee huorin" eli vanhoja käskyjä, jotka ovat kieltoja kieltojen perään. Ei tällaisia Jeesuksen opetuksia ole kymmenen käskyn laissa. Jeesuksen opetus on ihan kiistatta Uuden liiton rakkaudellista julistusta, joka ei liity tekojen vanhurskauden käskyihin millään tavalla, päin vastoin.

        Olisiko niin, että uskot kymmenen käskyn lakiin "rakkaudellisena" lakina vain, koska Adventtikirkko on niin opettanut? Voisiko olla, ettet ole itse tätä asiaa koskaan tutkinut? Minusta kymmenen käskyn laki opetti rakkautta lähimmäiseen ja Jumalaan Vanhan liiton aikana mutta Uuden liiton aikana se ei sitä enää tee, kun tilalle on tullut monin verroin rakkaudellisempi laki. Miksi? Koska Vanhan liiton lain oli aika käydä vanhaksi. "Se mikä kuihtui ja kävi vanhaksi on valmis katoamaan."


      • pyhpyh23479237489
        Adviss kirjoitti:

        "Se, mistä ehkä olemme eri mieltä, on että mielestäni kymmenen käskyn laki on annettu tätä rakkautta ohjaamaan ja on tarkoitettu otettavaksi rakkauden lakina niinkuin vuorisaarnakin osoittaa. "

        Ilman muuta olemme eri mieltä. Jeesus eli toki Vanhan liiton aikana ja noudatti sen lakeja ja sääntöjä. Eihän hän muuten olisi voinut sanoa, että hän tuli täyttämään lain. Mutta Jeesuksen julistus ei ollut vanhan liiton lain julistusta. Lain julistus päättyi Johannekseen ja Johanneksesta lähtien on julistettu hyvää sanomaa taivasten valtakunnasta. Jeesus julisti vain uutta Jumalan rakkauden lakia, josta ei katoa piirtokaan ennemmin kuin taivas ja maa katoaisi.

        Vuorisaarna osoittaa juuri sen, että kymmenen käskyn laki oli puutteellinen sellaisena kuin se oli kirjoitettu, sanoisin, rakkaudellisesti puutteellinen, jopa niin paljon puutteellinen, että Jeesuksen oli korjattava vanhan lain tekstiä. Vuorisaarnan tekstin on sen Jeesuksen julistusta, joka julisti rakkauden lakia. Sen huomaa kyllä tekstistä ihan selkeästi. Hän opettaa veljesrakkautta ja rakkautta puolisoa kohtaan, sen sijaan että hän sanoisi "Älä tapa" tai "Älä tee huorin" eli vanhoja käskyjä, jotka ovat kieltoja kieltojen perään. Ei tällaisia Jeesuksen opetuksia ole kymmenen käskyn laissa. Jeesuksen opetus on ihan kiistatta Uuden liiton rakkaudellista julistusta, joka ei liity tekojen vanhurskauden käskyihin millään tavalla, päin vastoin.

        Olisiko niin, että uskot kymmenen käskyn lakiin "rakkaudellisena" lakina vain, koska Adventtikirkko on niin opettanut? Voisiko olla, ettet ole itse tätä asiaa koskaan tutkinut? Minusta kymmenen käskyn laki opetti rakkautta lähimmäiseen ja Jumalaan Vanhan liiton aikana mutta Uuden liiton aikana se ei sitä enää tee, kun tilalle on tullut monin verroin rakkaudellisempi laki. Miksi? Koska Vanhan liiton lain oli aika käydä vanhaksi. "Se mikä kuihtui ja kävi vanhaksi on valmis katoamaan."

        Valehtelet.


      • Adviss
        pyhpyh23479237489 kirjoitti:

        Valehtelet.

        No niin, antaisitko kerrankin perustelut ja oikein kohdankin, jossa mielestäsi valehtelen? Sinulla kun on tapana vain tuomita ja arvostella palstalla kirjoittelevia vailla mitään muuta tarkoitusta kuin tuomitseminen ja arvostelu.

        Tiesitkö muuten, että valehtelu tarkoittaa ymmärtämänsä totuuden vastaista väitettä. Minä uskon joka sanaan, jonka tänne kirjoitan, joten minulle se ei ole valehtelua.

        Tuollainen puskista huutelu ei saa ketään vakuuttumaan lukijoita siitä sanomasta, mitä sinä luulet edustavasi. Minua taas ei hetkauta huutelusi niin kauan kuin et itse pysty perustelemaan ainoatakaan väitettäsi.


      • Adviss-fani
        pyhpyhjapyh56115 kirjoitti:

        "Raamattu ei kutsu missään kohden kymmentä käskyä rakkauden laiksi. Kymmenen käskyn pykälätkin ovat negatiivista Älä tee sitä Älä tee tätä, käskytystä."

        Valhetta suollat tuossakin.

        Room. 13:8-10 "Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: 'Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse'', ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys."

        No niin, Pyhpyhjapyh56115. Missä ovat sinun teologiset vastakommentit? Menikö luu kurkkuun? Vai onko kerrankin järkevät teologiset perusteet niin täynnä totuutta ja valoa, että adventtikirkon opetus ei pärjää totuudelle?


      • Adviss
        Vanhin kirjoitti:

        Tämä selvittää asiaa. Kiitos siitä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kritiikkisi ei kirkon osalta kovin hyvin osu kohteeseensa. Länsieurooppalaisen (samoin kuin amerikkalaisen ja australialaisen) adventismin valtavirta on hyväntahtoista, evankeliumikeskeistä ei oppikeskeistä tai tuomitsevaa.

        Minua on opetettu tästä asiasta seuraavasti. Alkuperäinen varhainen adventismi vastusti kaikkia opin määritelmiä, koska jokainen kirjoitettu oppi rajoittaa Raamatun arvovaltaa. Valitettavasti 1900 -luvun alkupuolella fundamentalismin nousu loi kuivan ja jyrkän oppikeskeisen adventismin. Onneksi vuosituhannen vaihteen lähestyessä oppikeskeisyys alkoi vaihtua varhaisemman adventismin Raamattu ja evankeliumikeskeisyyteen. Valitettavasti evankelisuuden vahvistuessa ilmestyi myös entistä jyrkempää fundamentalistista adventismia, ja 1960 -luvulta alkaen kirkon laitamille syntyi äänekkäitä ryhmittymiä ja julkaisuja, koska jyrkät fundamentalistit kokivat, etteivät he enää saa ääntään kuuluville kirkossa. Onhan niitä vieläkin, mutta paljon vähemmän kuin tätä palstaa lukevat kuvittelevat. Joku adventistinen alakulttuuri voi jankata loputtomasti laista, säännöistä ja babylonista, mutta ne kirkon työntekijät ja jäsenet, joiden parissa minä omassa seurakunnassta ja yhteisissä tapahtumissa pyörin, ymmärtävät armon kaiken pelastuksen ainoaksi perustaksi.

        Lain merkityksestä keskustelu on tietenkin tärkeä aihe ja sivuaa pelastuskysymystä. Lienemme yhtä mieltä siitä, ettei mikään lain teko voi koskaan pelastaa ketään. Enkä myös siitä, että se, mikä on merkityksellistä Jumalan lapsen elämässä on rakkaus. Ilman sitä olemme vain helisevää vaskea. Mutta se ei synny meidän tekemisistämme vaan on Jumalan lahja ja Pyhän Hengen työ.

        Se, mistä ehkä olemme eri mieltä, on että mielestäni kymmenen käskyn laki on annettu tätä rakkautta ohjaamaan ja on tarkoitettu otettavaksi rakkauden lakina niinkuin vuorisaarnakin osoittaa.

        Karkea yleislinja menee näin. Jumala on aina antanut lapsilleen ohjeita, neuvoja ja lakeja. Viittasit itse Aabrahamiin jne. Meille ei juurikaan kerrota yksityiskohtia näistä laeista. Siinailla kuitenkin tulee kuitenkin oikea lakien tulva. Niistä kannattaa huomata kaksi asiaa.

        Ensinnäkin kertomus Mooseksen kirjoissa tekee huikean eron dekalogin ja muiden lakien välillä. Jumala puhuu 10 käskyä itse, kirjoittaa ne kiveen jne. Muut käskyt kirjoitetaan tavalliselle materiaalille.

        Toiseksi , jos lukee ne muut käskyt tarkkaan, niitä kumotaan jo Mooseksen kirjojen sisällä. Voin tarvittaessa hakea tästä muistiinpanoistani useita esimerkkejä. Niitä muita käskyjä ei oltu tarkoitettu ikuisiksi.

        VT tekee siis jo eron 10 käskyn ja muiden käskyjen välillä. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, etteikö VTkin parhaimmillaan liitä rakkauden ja armollisuuden periaatetta kuuliaisuuten. Sanan vanhurskauden ensisijainen merkitys ei ole lainkuuliaisuus (vaikka sekin yksi merkitys on) vaan armahtavaisuus, eli rakkaus. Näin profeettojen opetuksessa.

        Mielestäni Jeesus ja Paavali UTn puolella jatkavat samaa linjaa. Kymmenen käskyä on kiveen hakattu, kertoo mikä on syntiä ohjaa uskovaa, vaikka ei pelasta. Kymenen käskyä vahvistuu rakkauden laiksi (vaikka rakkaus ei tietenkään ole rajoittunut vain käskyjen kohtiin, vaan siihen sisältyy paljon enemmän. Mutta molemmat Jeesus ja Paavali kumoavat, sivuuttavat tai pitävät vertauskuvallisena niitä muita lakeja. Ja osa niistä yli neljästäkymmenestä Paavalin myönteisestä lakikommentista selvästi liittyy 10 käskyn lakiin... ja osa hänen runsaasta kolmestakymmenestä kielteisestä lakikommentistaan selvästi liittyy niihin muihin seremonia tai siviililakeihin,

        Jos aihe kiinnostaa voin antaa muutaman esimerkin teksteistä joka kohtaan, mutta tänä iltana on muuta ja huomenna on älyttömän kiireinen päivä. Ehkä viikonloppuna, jos ketju vielä silloin on elossa. :)

        Iloa ja siunausta!

        Katselin yhden adventtikirkon pastorin saarnan aiheesta Vapauden ja Rakkauden laki. Saarna on lakia käsittelevän sarjan esittelyosa, jossa yhteenvedetään kaikki, mitä kirkko opettaa laista. Sen pitäjä, Dough Batchelor on yksi Adventtikirkon tunnetuimmista pastoreista ja televisio/nettievankelistoista. Hän on Kalifornialaisen kirkon pastori ja Amazing Facts organisaation saarnaaja. Tästä saarnasta käy ilmi erityisen hyvin Adventtikirkon opetus siitä, mikä laki on. Siitä vain kuuntelemaan jos kiinnostaa.

        https://youtu.be/egBHjT-JoBs

        Ensimmäisenä käy ilmi, että Batchelor ei osaa erotella, että Raamatussa on erilaisia lakeja. Hän tuntee vain kymmen käskyn ja ns seremonialait. Hän niputtaa kaikki lakia/lakeja koskevat tekstit yhteen ja väittää niitten käsittelevän yhtä ja ainoa lakia, jonka nimeksi hän sanoo Kymmenen käskyn laki. Sitten hän sanoo, että Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti, joten lakikaan ei voi muuttua. Hän sanoo, että joka väittää Jumalan lain muuttuneen, puhuu Jumalaa itseään vastaan!! Adventtikirkko väittää, ettei laki ole muuttunut mutta Hebrealaiskirjeen 7:11-14 sanoo toisin. Uudessa testamentissa on paljon lainauksia uudesta laista, jonka Jeesus antoi. Seremonialait ovat historiaa mutta Batchelorin mielestä niitä ei lasketa kuitenkaan juuri tässä tapauksessa esimerkiksi siitä, että Jumala ei muutu.

        Onneksi Batchelor on siis väärässä. Raamatussa on useita esimerkkejä siitä kun laki muuttuu. Ja sanoohan Raamattu, että papin vaihtuessa vaihtuu myös laki. Ja nimen omaan se sanoo, että Jeesuksen tultua papiksi, vaihtui laki. Valehteleeko Raamattu tässä asiassa, vai valehteleeko Adventtikirkko? Miten te adventistit selitätte tämän seuraavan raamatunkohdan? Mistä tässä puhutaan?

        Heprealaiskirje 7:11-14
        "Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, johon laki sitoi kansan, miksi sitten oli vielä tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä häntä nimitetty Aaronin järjestyksen mukaan? Pappeuden vaihtuessa vaihtuu välttämättä myös laki. Se, josta näin sanotaan, kuuluu toiseen heimoon, josta ei kukaan ole hoitanut alttaritointa. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka heimon papeista Mooses ei ole puhunut mitään."

        Ainakin siten kuin pyhpyhjapyh seuraavassa linkissä, kun hän perustelee kymmenen käskyn lakia käyttämällä tekstiä, joka puhuu rakkauden laista, joka on eri asia kuin kymmenen käskyn laki. Heti kun jossakin vain vilahtaa kymmenen käskyn lain käsky, on sen oltava merkki siitä, että juuri se kohta käsittelee vain ja ainoastaan kymmentä käskyä vaikka näin ei todellisuudessa ole.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/15587203/tietoja-kysyvalle#comment-96915533

        Dough Batchelorin mielestä Jeesus tuli elämään synnittömänä täyttäen lain sen tähden, että hän olisi esimerkkinä meille siitä, miten ME voimme pitää lain (example how WE CAN KEEP THE LAW). Miten ME voimme selviytyä voittajana lain pitämisestä (we can overcome). Batchelorin mukaan Jeesus auttaa meitä pitämään kaikki käskyt ja olemaan synnitön, ei kuolemallaan vaan kovalla tahdon lujuudellamme Jeesus apunamme. Tätä hän toistelee useaan otteeseen videon aikana. Batchelor sanoo pyhittymiseksi sitä kun opetellaan tulemaan synnittömiksi. Hänen mukaansa se voi viedä aikaa mutta kuka tahansa Jeesuksen oma pystyy olemaan synnitön.

        Tämä on tyypillistä adventismia ja väärää opetusta. Ihminen ei pysty olemaan synnitön, siksi tarvittiin Jeesus. Ihminen ei pysty pitämään lakia, siksi tarvittiin Jeesus. Jos ihminen pystyisi pitämään lain, mihin Jeesusta tarvittaisiin. Israelilaisten vaellus osoitti, että ihminen ei pysty pitämään lakia. Uuden testamentin kirjoittajien tekstit sanovat samaa (mm. Room 3:23). Jännää, että Batchelor tunnustaa tämän raamatunkohdan silti, vaikka hän sanookin, että me pystymme olemaan tekemättä syntiä. Mutta me emme pysty. Ihmiset eivät pystyneet israelilaisissa pitämään kymmenen käskyn lakia ja vielä vähemmän pystymme pitämään Jeesuksen antamaa uutta lakia: rakkauden lakia.

        Kun saarnan nimi on Rakkauden ja Vapauden laki, niin miksi saarna ei lainkaan käsittele rakkauden lakia eikä Vapauden lakia? Onhan näistä puhuttu Uudessa testamentissa ihan erikseenkin. Ne ovat Jeesuksen opetusta. Vapauden laki ei katso henkilöön. Todella tärkeä asia, jonka Jeesus tuo esille ja yhdistää tämän teeeman rakkauden lain tulkintaan kun hän sanoo, että minkä jätitte tekemättä yhdelle näistä, sen te jätitte tekemättä minulle. Suuri opetus, josta ei kerrota lainkaan kun keskitytään vain paasaamaan kymmestä käskystä vaikka rakkauden laki on suurempi kuin kymmenen käskyn laki.

        Minkä hirveän taakan tällaisen opetuksen opettajat laittavatkaan ihmisen päälle. Monet adventistit tuskailevat mitättömyyttään ja sitä, että he eivät pystykään olemaan synnittömiä vaikka kuinka yrittävät. He eivät tunne kelpaavansa Jumalalle. Mikä tuska se onkaan kun ei saa tuntea täyttä Jumalan rakkautta kun ei pysty olemaan tarpeeksi hyvä.


      • Adviss
        Adviss kirjoitti:

        Katselin yhden adventtikirkon pastorin saarnan aiheesta Vapauden ja Rakkauden laki. Saarna on lakia käsittelevän sarjan esittelyosa, jossa yhteenvedetään kaikki, mitä kirkko opettaa laista. Sen pitäjä, Dough Batchelor on yksi Adventtikirkon tunnetuimmista pastoreista ja televisio/nettievankelistoista. Hän on Kalifornialaisen kirkon pastori ja Amazing Facts organisaation saarnaaja. Tästä saarnasta käy ilmi erityisen hyvin Adventtikirkon opetus siitä, mikä laki on. Siitä vain kuuntelemaan jos kiinnostaa.

        https://youtu.be/egBHjT-JoBs

        Ensimmäisenä käy ilmi, että Batchelor ei osaa erotella, että Raamatussa on erilaisia lakeja. Hän tuntee vain kymmen käskyn ja ns seremonialait. Hän niputtaa kaikki lakia/lakeja koskevat tekstit yhteen ja väittää niitten käsittelevän yhtä ja ainoa lakia, jonka nimeksi hän sanoo Kymmenen käskyn laki. Sitten hän sanoo, että Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti, joten lakikaan ei voi muuttua. Hän sanoo, että joka väittää Jumalan lain muuttuneen, puhuu Jumalaa itseään vastaan!! Adventtikirkko väittää, ettei laki ole muuttunut mutta Hebrealaiskirjeen 7:11-14 sanoo toisin. Uudessa testamentissa on paljon lainauksia uudesta laista, jonka Jeesus antoi. Seremonialait ovat historiaa mutta Batchelorin mielestä niitä ei lasketa kuitenkaan juuri tässä tapauksessa esimerkiksi siitä, että Jumala ei muutu.

        Onneksi Batchelor on siis väärässä. Raamatussa on useita esimerkkejä siitä kun laki muuttuu. Ja sanoohan Raamattu, että papin vaihtuessa vaihtuu myös laki. Ja nimen omaan se sanoo, että Jeesuksen tultua papiksi, vaihtui laki. Valehteleeko Raamattu tässä asiassa, vai valehteleeko Adventtikirkko? Miten te adventistit selitätte tämän seuraavan raamatunkohdan? Mistä tässä puhutaan?

        Heprealaiskirje 7:11-14
        "Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, johon laki sitoi kansan, miksi sitten oli vielä tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä häntä nimitetty Aaronin järjestyksen mukaan? Pappeuden vaihtuessa vaihtuu välttämättä myös laki. Se, josta näin sanotaan, kuuluu toiseen heimoon, josta ei kukaan ole hoitanut alttaritointa. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka heimon papeista Mooses ei ole puhunut mitään."

        Ainakin siten kuin pyhpyhjapyh seuraavassa linkissä, kun hän perustelee kymmenen käskyn lakia käyttämällä tekstiä, joka puhuu rakkauden laista, joka on eri asia kuin kymmenen käskyn laki. Heti kun jossakin vain vilahtaa kymmenen käskyn lain käsky, on sen oltava merkki siitä, että juuri se kohta käsittelee vain ja ainoastaan kymmentä käskyä vaikka näin ei todellisuudessa ole.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/15587203/tietoja-kysyvalle#comment-96915533

        Dough Batchelorin mielestä Jeesus tuli elämään synnittömänä täyttäen lain sen tähden, että hän olisi esimerkkinä meille siitä, miten ME voimme pitää lain (example how WE CAN KEEP THE LAW). Miten ME voimme selviytyä voittajana lain pitämisestä (we can overcome). Batchelorin mukaan Jeesus auttaa meitä pitämään kaikki käskyt ja olemaan synnitön, ei kuolemallaan vaan kovalla tahdon lujuudellamme Jeesus apunamme. Tätä hän toistelee useaan otteeseen videon aikana. Batchelor sanoo pyhittymiseksi sitä kun opetellaan tulemaan synnittömiksi. Hänen mukaansa se voi viedä aikaa mutta kuka tahansa Jeesuksen oma pystyy olemaan synnitön.

        Tämä on tyypillistä adventismia ja väärää opetusta. Ihminen ei pysty olemaan synnitön, siksi tarvittiin Jeesus. Ihminen ei pysty pitämään lakia, siksi tarvittiin Jeesus. Jos ihminen pystyisi pitämään lain, mihin Jeesusta tarvittaisiin. Israelilaisten vaellus osoitti, että ihminen ei pysty pitämään lakia. Uuden testamentin kirjoittajien tekstit sanovat samaa (mm. Room 3:23). Jännää, että Batchelor tunnustaa tämän raamatunkohdan silti, vaikka hän sanookin, että me pystymme olemaan tekemättä syntiä. Mutta me emme pysty. Ihmiset eivät pystyneet israelilaisissa pitämään kymmenen käskyn lakia ja vielä vähemmän pystymme pitämään Jeesuksen antamaa uutta lakia: rakkauden lakia.

        Kun saarnan nimi on Rakkauden ja Vapauden laki, niin miksi saarna ei lainkaan käsittele rakkauden lakia eikä Vapauden lakia? Onhan näistä puhuttu Uudessa testamentissa ihan erikseenkin. Ne ovat Jeesuksen opetusta. Vapauden laki ei katso henkilöön. Todella tärkeä asia, jonka Jeesus tuo esille ja yhdistää tämän teeeman rakkauden lain tulkintaan kun hän sanoo, että minkä jätitte tekemättä yhdelle näistä, sen te jätitte tekemättä minulle. Suuri opetus, josta ei kerrota lainkaan kun keskitytään vain paasaamaan kymmestä käskystä vaikka rakkauden laki on suurempi kuin kymmenen käskyn laki.

        Minkä hirveän taakan tällaisen opetuksen opettajat laittavatkaan ihmisen päälle. Monet adventistit tuskailevat mitättömyyttään ja sitä, että he eivät pystykään olemaan synnittömiä vaikka kuinka yrittävät. He eivät tunne kelpaavansa Jumalalle. Mikä tuska se onkaan kun ei saa tuntea täyttä Jumalan rakkautta kun ei pysty olemaan tarpeeksi hyvä.

        Minä en ole pystynyt olemaan synnitön silloinkaan kun olin hyvä adventisti ja uskoin tuohon opetukseen ja usko pois, minä yritin, olenhan todellinen perfektionisti. En edes Jeesuksen avulla. Vielä vähemmän pystyn olemaan synnitön nyt kun huomaan, miten Raamattu todella opettaa meidän syntisyydestämme. Minun ei tarvitse teeskennellä, että pysyisin synnittömyyteen. Voin suoraan myöntää olevani syntinen.

        Kuulisin oikein mielelläni sinun nimimerkki "Vanhin" tai jonkun muun adventistin vastauksen siitä, miten te tulkitsette sen, että mitä Rakkauden laki, Kuningasten laki ja Vapaudenlaki tarkoittavat? Mikä on niiden suhde kymmenen käskyn lakiin? Ovatko ne kaikki vai eivätkö ne ole yksi ja sama laki? Ja mitä tarkoittaa kun Raamattu sanoo, että kun vaihtui pappi (Jeesus), vaihtui lakikin? Mieluusti otan vastaan opetustanne varustettuna perusteluin, ja vaikkapa vielä raamatun jakein perusteltuna.

        Oletan, että jos kukaan ei minulle vastaa perusteluin näihin kysymyksiin, niin adventistit eivät kykene näkemään mitään eroa kymmenen käskyn lain ( ns.seremonialait) ja muiden lakien välillä. Jos näin on, oletan myös, että he eivät kykene itsenäiseen ajatteluun Pyhän hengen johdolla, jolloin he eivät myöskään kykene uskomaan mitään muuta kuin sen opetuksen, mitä Batchelorkin tuossa videollaan opettaa.

        Tunnen tosin joitakin harvoja adventisteja, jotka ajattelevat toisin kuin Batchelor.

        Jään odottelemaan kommenttejanne. Erityisesti odotan sinulta pyhpyhjapyh vakikommenttiasi ;)


      • woe3
        Adviss kirjoitti:

        Minä en ole pystynyt olemaan synnitön silloinkaan kun olin hyvä adventisti ja uskoin tuohon opetukseen ja usko pois, minä yritin, olenhan todellinen perfektionisti. En edes Jeesuksen avulla. Vielä vähemmän pystyn olemaan synnitön nyt kun huomaan, miten Raamattu todella opettaa meidän syntisyydestämme. Minun ei tarvitse teeskennellä, että pysyisin synnittömyyteen. Voin suoraan myöntää olevani syntinen.

        Kuulisin oikein mielelläni sinun nimimerkki "Vanhin" tai jonkun muun adventistin vastauksen siitä, miten te tulkitsette sen, että mitä Rakkauden laki, Kuningasten laki ja Vapaudenlaki tarkoittavat? Mikä on niiden suhde kymmenen käskyn lakiin? Ovatko ne kaikki vai eivätkö ne ole yksi ja sama laki? Ja mitä tarkoittaa kun Raamattu sanoo, että kun vaihtui pappi (Jeesus), vaihtui lakikin? Mieluusti otan vastaan opetustanne varustettuna perusteluin, ja vaikkapa vielä raamatun jakein perusteltuna.

        Oletan, että jos kukaan ei minulle vastaa perusteluin näihin kysymyksiin, niin adventistit eivät kykene näkemään mitään eroa kymmenen käskyn lain ( ns.seremonialait) ja muiden lakien välillä. Jos näin on, oletan myös, että he eivät kykene itsenäiseen ajatteluun Pyhän hengen johdolla, jolloin he eivät myöskään kykene uskomaan mitään muuta kuin sen opetuksen, mitä Batchelorkin tuossa videollaan opettaa.

        Tunnen tosin joitakin harvoja adventisteja, jotka ajattelevat toisin kuin Batchelor.

        Jään odottelemaan kommenttejanne. Erityisesti odotan sinulta pyhpyhjapyh vakikommenttiasi ;)

        Yksikään kymmenestä ei vastusta rakkauden lakia. Muut lait saattavat hyvinkin vastustaa.
        Näin ollen voidaan jaotella lait kahteen kategoriaan, rakkauden lait ja kaikki muut lait, opinkohdat traditiot ja perinnäissäännöt ja sen sellaiset.
        Nämä voivat olla ristiriidassa ja ovatkin. Esimerkki: Älä tapa vs. tapa homot, tapa huorat, tapa eläintennussijat, tapa viholliset, jne.
        Toiset lakikokoelmat annettiin, mm. "teidän sydämenne kovuuden takia" ja toinen on Jumalan tahto. Näin ollen totta tosiaan se huonompi laki voi muuttua.
        Ja jos mietitään minkä lain Jeesus piti niin rakkauden lain, ja samalla myös kymmenen käskyä rakkauden hengessä.
        Heprealaiskirje 7:11-14 puhuu Mooseksen laista ( ei voi olla epäselvää). Ja se vaihtui toiseen, jota voidaan kutsua vaikka rakkauden laiksi, joka on enemmän kuin kymmenen käskyä.

        Pohjimmainen kysymys, joka kaiken selostuksen takana piilee, on; voiko sitä kymmentä rikkoa ja silti noudattaa rakkauden lakia. Minä ja Doug ja Pyhä Henki ollaan sitä mieltä, että ei. Ja tämä voidaan päätellä siitä, että temppelipalveluksessa uhriverta vietiin kaikkeinpyhimpään ja pirskotettiin liiton arkin päälle syntien sovittamiseksi.
        Luuletteko, että Jeesus olisi tullut kuolemaan jonkun lain takia, joka voidaan muuttaa tarvittaessa.

        Ja nyt sitä uhriverta on saatavilla ja rikkomukset voidaan unohtaa, mutta Jumalan tahto oikeasti on että ei tehdä syntiä, vaan noudatetaan rakkautta. Tämän takia jokainen Jumalassa oleva pyrkii kohti pyhää nuhteetonta elämää mieluusti. Ps. 119.


      • Adviss
        woe3 kirjoitti:

        Yksikään kymmenestä ei vastusta rakkauden lakia. Muut lait saattavat hyvinkin vastustaa.
        Näin ollen voidaan jaotella lait kahteen kategoriaan, rakkauden lait ja kaikki muut lait, opinkohdat traditiot ja perinnäissäännöt ja sen sellaiset.
        Nämä voivat olla ristiriidassa ja ovatkin. Esimerkki: Älä tapa vs. tapa homot, tapa huorat, tapa eläintennussijat, tapa viholliset, jne.
        Toiset lakikokoelmat annettiin, mm. "teidän sydämenne kovuuden takia" ja toinen on Jumalan tahto. Näin ollen totta tosiaan se huonompi laki voi muuttua.
        Ja jos mietitään minkä lain Jeesus piti niin rakkauden lain, ja samalla myös kymmenen käskyä rakkauden hengessä.
        Heprealaiskirje 7:11-14 puhuu Mooseksen laista ( ei voi olla epäselvää). Ja se vaihtui toiseen, jota voidaan kutsua vaikka rakkauden laiksi, joka on enemmän kuin kymmenen käskyä.

        Pohjimmainen kysymys, joka kaiken selostuksen takana piilee, on; voiko sitä kymmentä rikkoa ja silti noudattaa rakkauden lakia. Minä ja Doug ja Pyhä Henki ollaan sitä mieltä, että ei. Ja tämä voidaan päätellä siitä, että temppelipalveluksessa uhriverta vietiin kaikkeinpyhimpään ja pirskotettiin liiton arkin päälle syntien sovittamiseksi.
        Luuletteko, että Jeesus olisi tullut kuolemaan jonkun lain takia, joka voidaan muuttaa tarvittaessa.

        Ja nyt sitä uhriverta on saatavilla ja rikkomukset voidaan unohtaa, mutta Jumalan tahto oikeasti on että ei tehdä syntiä, vaan noudatetaan rakkautta. Tämän takia jokainen Jumalassa oleva pyrkii kohti pyhää nuhteetonta elämää mieluusti. Ps. 119.

        Hyviä ajatuksia vaikka ovatkin osittain Adventtikirkon opetuksen vastaisia. Mutta on hyvä, että kaikki kirkon jäsenet eivät ajattele asiaa niin kuin kirkko opettaa.

        Sanot, että "Heprealaiskirje 7:11-14 puhuu Mooseksen laista ( ei voi olla epäselvää). Ja se vaihtui toiseen, jota voidaan kutsua vaikka rakkauden laiksi, joka on enemmän kuin kymmenen käskyä."

        Sana "vaihtui" tarkoittaa suomenkielellä sitä, että jotakin otetaan pois ja tilalle tulee joku toinen. Tulit siis juuri sanoneeksi sen koko asian ytimen, jota kirkko pelkää tunnustaa: kun kymmenen käskyn laki otetaan pois ja tilalle laitetaan Rakkauden laki, niin mitä käy kymmenen käskyn laille? Se otetaan pois. Kymmene käskyn laki siis lakkaa olemasta papin lakina. Pappi ei enää käytä sitä eikä vaadi sen toimeenpanoa. HUPS!!

        Kirkkohan ei tunnusta että olisi olemassa jokin erillinen Rakkauden laki, joka sisältäisi kymmenen käskyn lain mutta olisi paljon enemmän kuin vain kymmmenen käskyn laki. Kirkolle on olemassa vain yksi rakkauden laki: kymmen käskyä. Ja sen päälle on vain hyviä rakkaudesta kertovia opetuksia, joista yhden sisältö sattuu olemaan: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän kaltainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Adventtikirkolle nämä ovat vain osa kymmenen käskyn lakia vaikkei alkuperäinen kymmenen käskyn laki tunne olenkaan tekstiä, jossa sanottaisin: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Sitä paitsi kymmenen käskyn kuusi lähimmäistä käsittelevää lakia on vain murunen siihen verrattuna kuinka monia muita eri lähimmäisen rakastamistapoja Rakkauden laki todella kattaa.

        Rakkauden lakia kutsutaan myös Vapauden laiksi. Edelleen kirkko opettaa, että ei ole olemassa mitään erillistä Vapauden lakia vaan kymmenen käskyä on vapauden laki.

        Onko asialla sitten merkitystä, kun kirkko kuitenkin tunnustaa Rakkauden lain periaatteet vaikka se puhuukin samaan aikaan kymmenen käskyn laista? Onko sillä merkitystä, että tunnustaako se, että Rakkauden laki ja kymmenen käskyn laki ei ole sama laki?

        On, suuri merkitys. Jos kirkko tunnustaisi, että on erillinen Rakkauden laki, sen täytyisi ottaa kantaa siihen, milloin Raamatussa puhutaan dekalogista ja milloin Rakkauden laista. Raamattu pitäisi käydä läpi jae jakeelta ja tulkita jokainen lakia käsittelevä kohta uudelleen. Kun kaikissa kohdissa ei kerrota suoraan kummasta laista on kyse, päätös olisi tehtävä asiasisällön perusteella. Sellaisia raamatunkohtia, jotka käsittelevät niitä asioita, joita kymmenen käskyn laki ei käsittele, pitäisi kutsua Rakkauden lain kohdiksi.

        Yht äkkiä huomattaisiinkin, että lähes koko Uusi testamentti puhuu vain Rakkauden laista eikä kymmenestä käskystä lainkaan. Adventtikirkolle niin rakas kymmenen käskyn laki menettäisi arvonsa. Ja kun Raamattua tutkittaisiin lisää, huomattaisiin, että kymmenen käskyä on lakannut olemasta liiton asiakirjana. Laki on papin vaihtuessa välttämättä vaihtunut kymmenestä käskystä Rakkauden lakiin, joka pitää sisällään kymmenen käskyn lain, profeetat ja paljon muuta. Pitäisi ruveta opettamaan, että kymmenen käskyn laki naulattiin ristille ja että uusi Rakkauden laki, joka pitää sisällään kymmenen käskyn lain moraaliset opetukset eli sen olemuksen mutta ei itse lakia, korvasi sen.

        Jatkanko vielä?


    • Adventismissa on jotain samaa kuin natsiaatteessa. Aatukin söi kasvisruokaa eikä juonut alkoholijuomaa. Vanhurskas veli oli.

      • ähä_kutti

        Hah... hävisit väittelyn heti kättelyssä, ennenkuin se ehti edes alkaa...

        "Usein (natsi-Saksaan liittymättömässä) keskustelussa Hitlerin tai natsit ensimmäisenä maininnutta pidetään argumentoinnin hävinneenä osapuolena."

        https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Natsikortti


    • Yliluonnollista

      Usko vain ja odota. Mikään ei sinua erota rukoillessasi.

    • woe3

      Mitä asioita uskovan on adventistien mielestä tehtävä, jotta hän on Jumalalle kelvollinen,
      - Otettava vastaan Jeesus Herrana, pelastajana ja syntien anteeksi antajana.

      pelastuakseen?
      - Otettava kaste ja seurattava Jeesusta. ( kaste ei kuitenkaan ole pelastava sakramentti vaan julkinen tunnustus ),
      Kaikessa yksinkertaisuudessaan, Jeesuksen ystävät pelastetaan, suhteilla pelastutaan.

      Pitääkö lukea Raamattua
      - Kannattaisi ehdottomasti lukea.

      tai käydä kirkossa?
      - Kyllä, mutta ei ole pakko jos ei halua.

      Pitääkö olla jonkunlaista seurakunta tai pyhityselämää?
      - Seurakuntaelämä olisi suotavaa, ja pyhityselämä on seurausta uskosta, usko taas on Jumalan lahja. Adventistit sanovat, että todelliset uudestisyntyneet haluavatkin pyhien yhteyteen.

      Mitä on pyhityselämä?
      - Se on sitä kun noudatetaan Jeesuksen esimerkkiä omassa elämässä eikä vain teoriassa.
      Ei omasta voimasta väkisin, vaan siitä syystä, että Jeesus saa vaikuttaa ihmisessä.

      Entä jos on sellainen synti, mistä ei pääse eroon?
      - Jeesus voi antaa anteeksi kaikki synnit ja myös vapauttaa kaikista synneistä. "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä."

      Jostain luin, että uskovan elämä on kilpajuoksua. Mitä se tarkoittaa?
      - Luit varmaan Paavalin kirjoituksia, se viittaa juuri "mailman" eli synnin vastustamiseen omakohtaisesti ja pyhän elämän tavoitteluun.
      1. kirje Timoteukselle 6 Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen

    • woe3
    • uskonnonirvikuvaa

      Adventtikirkko = adventistit eivät toimi niin kuin se opettaa.
      Pitäisikö Flink erottaa seurakunnasta?
      Surkuhupaisaa tuo omahyväisten adventistien sapatinvietto ja lain noudattaminen.

    • pyhpyh239482934

      Kaikki te Jumalan pyhän lain vastustajat joudutte valheistanne tuomiolle.

      • LääkäriLettu

        Tämä on puhtaimmillaan sitä lakihenkisyyttä, jota on syytä varoa.


    • "Jostain luin, että uskovan elämä on kilpajuoksua. Mitä se tarkoittaa?"

      Puhutaan kilvoittelusta.Raamattu kehottaa kasvamaan hengellisesti Jeesuksen syvempään tuntemiseen, jotta hengen hedelmät näkyisivät elämässämme. Kilvoitteluun kuuluu taistelu syntiä vastaan omassa elämässämme.

      Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä (1. Tim. 6:12). Emme kilpaile siitä, kuka meistä on paras kristitty, vaan siitä, että uskomme säilyisi loppuun asti ja pääsisimme perille maaliin eli uuteen luomakuntaan.

      Uskovan kilvoittelua on verrattu pitkänmatkan juoksukilpailuun. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään... Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. (Hepr. 12)

      Tällä palstalla on monia, jotka ovat kilvoittelussaan väsähtäneet kesken matkan. Toivon mukaan joku jatkaisi vielä matkaa vaikkapa nilkuttaen kävellen ja saapuisi viimeisten joukossa maaliin, jolloin hänellekin voidaan luovuttaa voittoseppele.

      • Erkki_merkki

        Minä ainakin kilvoittelen loppuun asti, jos Luoja suo. Jos ihmettä ei tapahdu, pääsen täältä pois jo ennen vanhuutta. Sairastan nimittäin sellaista sairautta, jota ei nykytiedon mukaan pystytä parantamaan ja johon saa lääkityksen vain ulkomailta itse tilaamalla, aina kun saan salaisen reseptin jostain. Tällä hetkellä saan reseptin lääkäriltä pimeästi, koska jos lääkäri jäisi kiinni tämän lääkkeen kirjoittamisesta sairauteeni, hän menettäisi lääkärinlupansa.

        Kun se aika koittaa, että joudun sellaiseen kuntoon, etten saa enää itse salaisesti tilattua lääkkeitäni Suomeen tai en löydä lääkäriä, joka kirjoittaisi salaisesti reseptejä, päädyn itsemurhaan. Tämä on jo tiedossa, koska ennen lääkityksen löytymistä se oli tarkoituskin. Niin pahaan kuntoon joudun sekä ruumiillisesti että mielenterveydellisesti, ettei itsemurhaa voi välttää.

        Niinpä ainoa toivoni on joko Jeesuksen pikainen paluu taikka se, että joku tutkijalääkäri löytäisi myös Suomessa tähän sairauteen jonkun sallitun lääkityksen. Onneksi maailmalla tutkitaan tätä sairautta ja toivoa on siitäkin, että virallinen syy ja lääkitys tähän löydetään, jolloin hyvällä tuurilla se hyväksytään viralliseksi lääkkeeksi Suomessakin. Lääke voisi löytyä jo kymmenen vuoden päästä ja sen jälkeen tulla yleiseen käyttöön sitä seuraavan kymmenen vuoden aikana.

        Olo on ristiriitainen. Elinaikaa lienee jäljellä 10-20 vuotta paitsi jos reseptien saaminen jossakin kohtaa tyssää.

        Toisaalta Jeesus voisi tulla jo 2022 tai 2032 tai 2033 tai jonkin verran tämän jälkeen. Ihmiset tekevät laskelmiaan nyt kun sunnuntailakien säätämisen lähtölaskentakin on käynnistynyt. Varma tieto on nyt siitä, että Paavi kävi noin 3,5 vuotta sitten ehdottamassa ympäristölakia USA:ssa. Samaa lakia hän on ehdottanut muillekin maille. Ympäristölain keskeinen teema on perheympäristö ja lakiluonnoksen hahmotelmassa keskipisteenä on yhteinen aika koko perheelle, jolloin yhtenä päivänä viikossa ei shoppailtaisi eikä tehtäisi työtä vaan levättäisiin ja oltaisiin perheen kanssa. Kun kysen on Paavista, ei ole vaikea arvata mistä viikonpäivästä on kyse. Adventistit tietävät mitä se tarkoittaa.

        Sama paavi on ehdottanut ekumeenista yhteistyötä muodostaakseen yhtenäisen maailmankirkon. Monet protestanttiset kirkkokunnat ovat lähteneet innolla mukaan mutta se, mitä moni ei tiedä on, että vatikaanin nettisivuilla on video, jossa sama kutsu ekumenisuuteen on lähetetty muslimeille ja hinduille, joista osa on jo ottanut kutsun kiinnostuneena vastaan. Kristittyjä kutsutaan hyväksymään alkuperäinen katolinen usko ja niin kutsutaan myös muitakin maailman valtauskontoja. Aika näyttää miten tässä käy. Kohta olemme yksi yhtenäinen maailmankirkko, jolla on ykseys Jeesuksessa, katolisen uskon kautta.

        Adventistit eivät siihen tietenkään lähde enkä siis minäkään.

        Nämä kaksi asiaa on ennustettu Ellen Whiten toimesta ja nyt ne ovat toteutumassa.

        Oli, miten oli...maallisen elämäni päättyminen tulee olemaan todella suuri helpotus tapahtui se sitten millä tavalla tahansa.


    • Vanhin

      Advissille lupailin muutaman lisämietteen laista.

      Kaiken lakiteologian ensimmäinen pykälä on vieläkin Paavalin sanassa: ”Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja...” Room 3:28

      Kohta kaksi antaa laille kuitenkin vielä merkitystä. Se ei pelasta, mutta saman Paavalin mukaan niissä, jotka elävät Hengen eikä lihan mukaan, toteutuu ”lain vaatima vanhurskaus.” Room 8:4 Eikä vain näin, vaan lakia vastaan taistelu on taistelua Jumalaa vastaan: ”Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua.” Room 8.7 Ehkä juuri tästä syystä Jeesuskin sanoo: ”…kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto --. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” Matt 5:18-19

      Laki ei siis pelasta, mutta laki on osa Hengen elämää.

      Mitä Henki sitten opettaa laista. VTn puolella on vain vihjeitä siitä, että lailla on joku syvempi merkitys. Esim. ”Tehkää, mitä oikeus ja vanhurskaus vaativat! Pelastakaa riistetty riistäjän käsistä. Älkää sortako muukalaisia, orpoja ja leskiä, älkää tehkö vääryyttä kenellekään. Älkää vuodattako tässä maassa viattomien ihmisten verta.” Jer 22:3. Tämän mukaan oikeus ja vanhurskaus ei toteudu lain kirjainta seurattaessa, vaan tapahtuu vasta, kun ollaan menty paljon pidemmälle – on osoitettu rakkautta. Samoin esim. ”-- Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” Miika 6:8

      Se, mistä VT vihjaa tulee UTn puolella koko asian ytimeksi. Käskyjen muodollinen pitäminen ei Jeesukselle ollut kaikkein tärkeintä, vaikka hän siihenkin kehotti. Hänhän esimerkiksi nuhtelee fariseuksia siitä, että he oman perinnäissääntönsä vuoksi rikkovat ”Jumalan käskyä”. Matt 15:3 Mutta hän esittää käskyjen ja uskovan koko elämän pääsisällöksi sen, että rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Matt 22:17-19 Tämän lisäksi Jeesuksen opetuksessa on lukuisia muitakin rakastamiskehotuksia – onhan rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen enemmän kuin ”polttuhrit ja kaikki muut uhrit” Matt 12:33.

      Paavali jakaa Jeesuksen näyn siitä, että rakkaus ja armo ovat uskon elämän ytimessä. 1Kor 13. Samoin sen, että rakkaus on lain täyttymys ei lain korvike. “Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt ‘Älä tee aviorikosta’, ‘Älä tapa’, ‘Älä varasta’, ‘Älä himoitse’, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ‘Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” Room 13:8-9 Tai, ”Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ‘Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” Gal 5:4

      Jos rakkaus on lain täyttäminen, seuraa väistämättömänä johtopäätöksenä se, että rakkaudettomuus on lain rikkomus – ja, jos asian malttaa tarkemmin analysoida, pahin synneistä. Tuomiollakin ensisijainen uskon puntari on rakkaus, josta esimerkkeinä Jeesus luettelee kuusi rakkauden tekoa. Kun vielä todetaan, että Hengen hedelmäkin on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys…” niin tämä rakkauden ja lain välinen yhteys saadaan kohtuulliseen pakettiin.

      Se myönnettäköön, että adventistinen lain tulkinta on perinteisesti ollut vähän lapsellinen ja mekanistinen. Siinä on liian usein naiivisti jätetty rakkaus lain kirjaimen runnomaksi. Mutta laki löytää oikean paikkansa vasta, kun rakkaus on pääasia. Laki voi antaa rakkaudelle suuntaa ja ohjata ettei osoita rakkautta väärillä tavoilla. Tämän lakitulkinnan viimeisenä momenttina on toteamus: Jumala on rakkaus, Jeesus on rakkaus, Pyhä Henki on rakkaus.

      Edellä pääasia laista. Lain tulkinnan kannalta oleellista olisi vielä nähdä, miten Jeesus ja Paavali osaltaan vahvistaa lakia, osaltaan kumoaa – mutta se jääköön toiseen kertaan - samaten kuin Advissin kaipaama kommentti UTn laintulkinnasta.

      Siunausta vain kaikille, jotka ovat näin pitkälle jaksaneet tekstiäni tavailla!

      • Adviss

        Mielelläni kyllä luin tekstisi. Huomasin, että olet kiinni adventtikirkon opetuksessa, jossa se lain soveltamisen "mekaaninen" puoli toden totta tulee esille. Jos tämän unohdan, niin olet mielestäni käsittänyt rakkauden niin kuin Raamattu siitä opettaa. Mutta entäpä se laki.

        Kysynkin edelleen,...

        "Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ‘Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” Gal 5:4"

        ....että eikö sinua lainkaan mietitytä se, että pelkästään rakastamalla vain "lähimmäistään niin kuin itseään" täyttää KAIKKI käskyt. Siis ihan kaikki! Nekin, jotka eivät koske lähimmäistä vaan Jumalaa. Toisin sanoen, enää ei tarvitse rakastaa Jumalaa lainkaan eikä noudattaa niitä neljän kymmenestä, käskyn moraalista opetusta, jotka liittyvät ihmisen ja Jumalan suhteeseen, jos vain tarpeeksi rakastaa lähimmäistään. Tämä ei tietenkään voi olla totta. Asiaa ei voi selittää millään muulla tavalla kuin sillä, että tuossa ei puhuta kymmenen käskyn laista vaan rakkauden laista, joka on eri kuin kymmen käskyn laki ja joka sisältää myös kymmenen käskyn moraaliset periaatteet.

        Ilmeisesti Adventtikirkko sujuvasti sulkee silmänsä kokonaan siltä mahdollisuudelta, rakkauden laki on eri laki kuin kymmenen käskyn laki. Johtuuko tämä siitä, että tunnustamalla erillisen rakkauden lain, se joutuisi muuttamaan muitakin teologisia oppejaan kuin vain rakkauden lakia koskevat oppinsa? Kenties se joutuisi hylkäämään kymmenen käskyn lain kokonaan tai ainakin muuttamaan sen merkitystä ja painoarvoa. Jos näin olisi, näyttäytyy Adventtikirkko ajastaan pahasti jäljessä olevalta kirkkokunnalta, joka ei hyväksy Pyhän hengen tarjoamaa uutta valoa vaan jääräpäisesti pysyy kiinni perinneopissaan ja teologiassa, joka on ties kenen tulkitsemaa lukkoonlyötyine tulkintoine, ties miltä vuosisadalta. Ja tästä tulee taas mieleen, että jos näin on, mitähän muuta valoa Adventtikirkko on pimittänyt jäseniltään.

        Sori vain jos sanon liian suoraan mutta olen antanut kertoa itselleni, että minulla on kehotuksen armolahja. Näin siis Adventtikirkon pastorin suusta kuultuna.


      • Adviss kirjoitti:

        Mielelläni kyllä luin tekstisi. Huomasin, että olet kiinni adventtikirkon opetuksessa, jossa se lain soveltamisen "mekaaninen" puoli toden totta tulee esille. Jos tämän unohdan, niin olet mielestäni käsittänyt rakkauden niin kuin Raamattu siitä opettaa. Mutta entäpä se laki.

        Kysynkin edelleen,...

        "Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ‘Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” Gal 5:4"

        ....että eikö sinua lainkaan mietitytä se, että pelkästään rakastamalla vain "lähimmäistään niin kuin itseään" täyttää KAIKKI käskyt. Siis ihan kaikki! Nekin, jotka eivät koske lähimmäistä vaan Jumalaa. Toisin sanoen, enää ei tarvitse rakastaa Jumalaa lainkaan eikä noudattaa niitä neljän kymmenestä, käskyn moraalista opetusta, jotka liittyvät ihmisen ja Jumalan suhteeseen, jos vain tarpeeksi rakastaa lähimmäistään. Tämä ei tietenkään voi olla totta. Asiaa ei voi selittää millään muulla tavalla kuin sillä, että tuossa ei puhuta kymmenen käskyn laista vaan rakkauden laista, joka on eri kuin kymmen käskyn laki ja joka sisältää myös kymmenen käskyn moraaliset periaatteet.

        Ilmeisesti Adventtikirkko sujuvasti sulkee silmänsä kokonaan siltä mahdollisuudelta, rakkauden laki on eri laki kuin kymmenen käskyn laki. Johtuuko tämä siitä, että tunnustamalla erillisen rakkauden lain, se joutuisi muuttamaan muitakin teologisia oppejaan kuin vain rakkauden lakia koskevat oppinsa? Kenties se joutuisi hylkäämään kymmenen käskyn lain kokonaan tai ainakin muuttamaan sen merkitystä ja painoarvoa. Jos näin olisi, näyttäytyy Adventtikirkko ajastaan pahasti jäljessä olevalta kirkkokunnalta, joka ei hyväksy Pyhän hengen tarjoamaa uutta valoa vaan jääräpäisesti pysyy kiinni perinneopissaan ja teologiassa, joka on ties kenen tulkitsemaa lukkoonlyötyine tulkintoine, ties miltä vuosisadalta. Ja tästä tulee taas mieleen, että jos näin on, mitähän muuta valoa Adventtikirkko on pimittänyt jäseniltään.

        Sori vain jos sanon liian suoraan mutta olen antanut kertoa itselleni, että minulla on kehotuksen armolahja. Näin siis Adventtikirkon pastorin suusta kuultuna.

        "olen antanut kertoa itselleni, että minulla on kehotuksen armolahja"

        Harvoin kuulee opetusta, että kehottaminen vai onko se kehoittaminen on armolahja. Sellainen löytyy Room. 12 luvusta: jos kehoittaa, niin olkoon uskollinen kehoittamisessaan.

        Kehottamisen (ilman i:tä kuulostaa nuorekkaammalta) armolahja voi olla kannustava, oikeaan ohjaava ja lohduttava, mutta myös varoittava ja kutsua parannukseen. Kehotus tulee ajallaan oikeaan aikaan ja paikkaan. Kehottaja saa kehotuksen Jumalalta ja jakaa sen sitten sille tai niille keille se on tarkoitettu.

        Älä kuitenkaan hurahda luulemaan, että saisit jatkuvasti kehotuksia Jumalalta ja olisit aina oikeassa. Siitä ei hyvää seuraisi. Näihin liittyy aina myös sielullinen aspekti.


      • Vanhin
        Adviss kirjoitti:

        Mielelläni kyllä luin tekstisi. Huomasin, että olet kiinni adventtikirkon opetuksessa, jossa se lain soveltamisen "mekaaninen" puoli toden totta tulee esille. Jos tämän unohdan, niin olet mielestäni käsittänyt rakkauden niin kuin Raamattu siitä opettaa. Mutta entäpä se laki.

        Kysynkin edelleen,...

        "Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ‘Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” Gal 5:4"

        ....että eikö sinua lainkaan mietitytä se, että pelkästään rakastamalla vain "lähimmäistään niin kuin itseään" täyttää KAIKKI käskyt. Siis ihan kaikki! Nekin, jotka eivät koske lähimmäistä vaan Jumalaa. Toisin sanoen, enää ei tarvitse rakastaa Jumalaa lainkaan eikä noudattaa niitä neljän kymmenestä, käskyn moraalista opetusta, jotka liittyvät ihmisen ja Jumalan suhteeseen, jos vain tarpeeksi rakastaa lähimmäistään. Tämä ei tietenkään voi olla totta. Asiaa ei voi selittää millään muulla tavalla kuin sillä, että tuossa ei puhuta kymmenen käskyn laista vaan rakkauden laista, joka on eri kuin kymmen käskyn laki ja joka sisältää myös kymmenen käskyn moraaliset periaatteet.

        Ilmeisesti Adventtikirkko sujuvasti sulkee silmänsä kokonaan siltä mahdollisuudelta, rakkauden laki on eri laki kuin kymmenen käskyn laki. Johtuuko tämä siitä, että tunnustamalla erillisen rakkauden lain, se joutuisi muuttamaan muitakin teologisia oppejaan kuin vain rakkauden lakia koskevat oppinsa? Kenties se joutuisi hylkäämään kymmenen käskyn lain kokonaan tai ainakin muuttamaan sen merkitystä ja painoarvoa. Jos näin olisi, näyttäytyy Adventtikirkko ajastaan pahasti jäljessä olevalta kirkkokunnalta, joka ei hyväksy Pyhän hengen tarjoamaa uutta valoa vaan jääräpäisesti pysyy kiinni perinneopissaan ja teologiassa, joka on ties kenen tulkitsemaa lukkoonlyötyine tulkintoine, ties miltä vuosisadalta. Ja tästä tulee taas mieleen, että jos näin on, mitähän muuta valoa Adventtikirkko on pimittänyt jäseniltään.

        Sori vain jos sanon liian suoraan mutta olen antanut kertoa itselleni, että minulla on kehotuksen armolahja. Näin siis Adventtikirkon pastorin suusta kuultuna.

        Adviss – se että korostan rakkautta lähtee nimenomaan siitä, että ”kaikki käskyt” on pidetty, kun yhtä noudatetaan – rakastetaan lähimmäistä niin kuin itseä.

        Paavali on selvästi oivaltanut, että on paljon tekopyhää uskonnollisuutta, jossa suurin sanoin vannotaan Jumalan nimiin, mutta kohdellaan lähimmäistä tylysti, tuomitsevasti tai välinpitämättömästi. Ja hän, niin kuin Jeesuskin, on sitä mieltä, ettei sellaisella Jumalanpalveluksella ole arvoa. Näin käytännön uskonelämän ja Hengen työn tärkeimmäksi mittariksi tulee se, miten autamme, armahdamme, rakastamme ja anteeksiannamme lähimmäisiämme – erityisesti niitä lähimmäisiä, joita on vaikea rakastaa tai joille on vaikea antaa anteeksi. Jeesuskin totesi, että pakanatkin ovat kilttejä läheisilleen. Vasta, kun rakkautemme ulottuu niihin vaikeasti rakastettaviin, on se osoitus Jumalan työstä. Kun rakkaus tulee uskollisuuden mitaksi, tajuamme syntisyytemmekin aivan eri valossa – kasvunvaraa riittää.

        Edelläsanomani jo alustaa vastaukseni kommenttisi, jonka mukaan Paavali ti voisi tällä tarkoittaa kymmentä käskyä, kun lähimmäisen rakastaminen ei täytä Jumalan palvelemista koskevia käskyjä. Mutta nimenomaan kymmenestä käskystä on kyse. Jos saman ajatuksen ottaa Roomalaiskirjeen luvusta 13, siinä luetellaan neljä kymmenestä käskystä ja sitten sanotaan ”kaikki muutkin” voidaan koota tähän sanaan: Rakasta lähimmäistäsi. (jae 9) Itse asiassa UT käyttää varsin vähän neljää ensimmäistä käskyä muutoinkin ja on enemmän kiinnostunut käskyjen toisesta taulusta kuin ensimmäisestä.

        En kuitenkaan pysty kuvittelemaan, että tästä tekstistä saataisiin järkevää tulkintaa niin, että todetaan Paavalin mainitsevan neljä kymmenestä käskystä, ja sanottaisiin viittauksen ”kaikkiin” muihin käskyihin vievän jonnekin kymmenen käskyn ulkopuolelle – vaikka rakkauden kaksoiskäskyyn. Sitä paitsi siinä olisi sama ongelma. Kuinka lähimmäisen rakastaminen täyttää rakkauden Jumalaa kohtaan. Siksi edellä antamani ehdotus on paras, minkä minä olen tähän ongelmaan löytänyt.

        Uuden testamentin täytyy ratkaista kuinka VTn lakeja seurataan.

        Edellä olevaa päätelmää Kymmenestä käskystä vahvistaa se, että niin Jeesus kuin Paavali tuntuvat vahvistavan Kymmenen käskyä mutta kumoavan tai sivuuttavan muita lakeja. Esimerkkejä: Vuorisaarnassa Jeesus tiukentaa älä tapa ja älä tee aviorikosta ja älä sano väärää todistusta käskyjä. Sen sijaan hän kumoaa Mooseksen lain säädöksen avioerosta ja lain vannomisesta. Matt 15 Jeesus vahvistaa vanhempien kunnioittamisen olevan voimassa oleva Jumalan laki, mutta useassa tapauksessa Jeesus sivuuttaa muita lakeja – hän ei puhdistaudu koskettuaan kuolleeseen tai pitalitautiseen ja sanoo, ettei se mitä ihminen syö saastuta häntä. Näitä muita lakeja voi tietenkin eritellä monin tavoin siviili-, seremonia-, juhlakalenteri-, hygienia/terveys- ym laeiksi, mutta ei sellaisella erittelyllä saa apua niiden tulkintaan. Se on sitä paitsi varsin vaikeaa. On helpompaa todeta, ettei mikään VTn laki ei ole voimassa, ellei UT sitä vahvista. UT vahvistaa kymmenen käskyn lain kuten edellä olevat esimerkit osoittavat, mutta muista laeista UT vahvistaa hyvin harvoja.

        Sama jatkuu Paavalilla. Paavalikin vahvistaa ja kumoaa lakeja. Paavali lainaa neljään otteeseen kymmentä käskyä. Aina kunnioittaen. ”Käskysana on pyhä, vanhurskas ja hyvä” – Room 7. Samassa kontekstissa lihan mieli ei alistu lain alle, siis kymmenen käskyn lain” mutta Henki auttaa täyttämään. Jne. Itse asiassa laille myönteisiä tekstejä on Paavalilla yli 50. Sen sijaan Paavali kumoaa esim. ympärileikkauksen. ”On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen. 1Kor 7:19 Tekstistä, jos on tarkkana, huomaa myös sen, että kyse on isommasta asiasta. Paavali kirjoittaa ympärileikkauksesta kuin se ei olisi osa lakia, vaikka siitä on toorassa kolme lakia. Ehkä käskyt tässä tarkoittavatkin kymmentä käskyä. Muuten Jeesuskin tekee eron Mooseksen lain ja Jumalan lain välillä ja Paavali taitaa tehdä samoin. Mutta esimerkkeinä Paavalin lain vastaisista teksteistä vaikkapa: Kristus on lain loppu… tai maininta kirjoituksesta, joka oli meitä vastaan ja on naulittu ristille… näitä kielteisiä tekstejä on vähän yli 30.


      • Vanhin
        Vanhin kirjoitti:

        Adviss – se että korostan rakkautta lähtee nimenomaan siitä, että ”kaikki käskyt” on pidetty, kun yhtä noudatetaan – rakastetaan lähimmäistä niin kuin itseä.

        Paavali on selvästi oivaltanut, että on paljon tekopyhää uskonnollisuutta, jossa suurin sanoin vannotaan Jumalan nimiin, mutta kohdellaan lähimmäistä tylysti, tuomitsevasti tai välinpitämättömästi. Ja hän, niin kuin Jeesuskin, on sitä mieltä, ettei sellaisella Jumalanpalveluksella ole arvoa. Näin käytännön uskonelämän ja Hengen työn tärkeimmäksi mittariksi tulee se, miten autamme, armahdamme, rakastamme ja anteeksiannamme lähimmäisiämme – erityisesti niitä lähimmäisiä, joita on vaikea rakastaa tai joille on vaikea antaa anteeksi. Jeesuskin totesi, että pakanatkin ovat kilttejä läheisilleen. Vasta, kun rakkautemme ulottuu niihin vaikeasti rakastettaviin, on se osoitus Jumalan työstä. Kun rakkaus tulee uskollisuuden mitaksi, tajuamme syntisyytemmekin aivan eri valossa – kasvunvaraa riittää.

        Edelläsanomani jo alustaa vastaukseni kommenttisi, jonka mukaan Paavali ti voisi tällä tarkoittaa kymmentä käskyä, kun lähimmäisen rakastaminen ei täytä Jumalan palvelemista koskevia käskyjä. Mutta nimenomaan kymmenestä käskystä on kyse. Jos saman ajatuksen ottaa Roomalaiskirjeen luvusta 13, siinä luetellaan neljä kymmenestä käskystä ja sitten sanotaan ”kaikki muutkin” voidaan koota tähän sanaan: Rakasta lähimmäistäsi. (jae 9) Itse asiassa UT käyttää varsin vähän neljää ensimmäistä käskyä muutoinkin ja on enemmän kiinnostunut käskyjen toisesta taulusta kuin ensimmäisestä.

        En kuitenkaan pysty kuvittelemaan, että tästä tekstistä saataisiin järkevää tulkintaa niin, että todetaan Paavalin mainitsevan neljä kymmenestä käskystä, ja sanottaisiin viittauksen ”kaikkiin” muihin käskyihin vievän jonnekin kymmenen käskyn ulkopuolelle – vaikka rakkauden kaksoiskäskyyn. Sitä paitsi siinä olisi sama ongelma. Kuinka lähimmäisen rakastaminen täyttää rakkauden Jumalaa kohtaan. Siksi edellä antamani ehdotus on paras, minkä minä olen tähän ongelmaan löytänyt.

        Uuden testamentin täytyy ratkaista kuinka VTn lakeja seurataan.

        Edellä olevaa päätelmää Kymmenestä käskystä vahvistaa se, että niin Jeesus kuin Paavali tuntuvat vahvistavan Kymmenen käskyä mutta kumoavan tai sivuuttavan muita lakeja. Esimerkkejä: Vuorisaarnassa Jeesus tiukentaa älä tapa ja älä tee aviorikosta ja älä sano väärää todistusta käskyjä. Sen sijaan hän kumoaa Mooseksen lain säädöksen avioerosta ja lain vannomisesta. Matt 15 Jeesus vahvistaa vanhempien kunnioittamisen olevan voimassa oleva Jumalan laki, mutta useassa tapauksessa Jeesus sivuuttaa muita lakeja – hän ei puhdistaudu koskettuaan kuolleeseen tai pitalitautiseen ja sanoo, ettei se mitä ihminen syö saastuta häntä. Näitä muita lakeja voi tietenkin eritellä monin tavoin siviili-, seremonia-, juhlakalenteri-, hygienia/terveys- ym laeiksi, mutta ei sellaisella erittelyllä saa apua niiden tulkintaan. Se on sitä paitsi varsin vaikeaa. On helpompaa todeta, ettei mikään VTn laki ei ole voimassa, ellei UT sitä vahvista. UT vahvistaa kymmenen käskyn lain kuten edellä olevat esimerkit osoittavat, mutta muista laeista UT vahvistaa hyvin harvoja.

        Sama jatkuu Paavalilla. Paavalikin vahvistaa ja kumoaa lakeja. Paavali lainaa neljään otteeseen kymmentä käskyä. Aina kunnioittaen. ”Käskysana on pyhä, vanhurskas ja hyvä” – Room 7. Samassa kontekstissa lihan mieli ei alistu lain alle, siis kymmenen käskyn lain” mutta Henki auttaa täyttämään. Jne. Itse asiassa laille myönteisiä tekstejä on Paavalilla yli 50. Sen sijaan Paavali kumoaa esim. ympärileikkauksen. ”On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen. 1Kor 7:19 Tekstistä, jos on tarkkana, huomaa myös sen, että kyse on isommasta asiasta. Paavali kirjoittaa ympärileikkauksesta kuin se ei olisi osa lakia, vaikka siitä on toorassa kolme lakia. Ehkä käskyt tässä tarkoittavatkin kymmentä käskyä. Muuten Jeesuskin tekee eron Mooseksen lain ja Jumalan lain välillä ja Paavali taitaa tehdä samoin. Mutta esimerkkeinä Paavalin lain vastaisista teksteistä vaikkapa: Kristus on lain loppu… tai maininta kirjoituksesta, joka oli meitä vastaan ja on naulittu ristille… näitä kielteisiä tekstejä on vähän yli 30.

        Ja vielä pari kappaletta loppukaneetiksi:

        Se kysymys, jota haastaisin jokaisen asiaa pohtivan miettimään, on: miksi Paavali yhtenä päivänä puhuu myönteisesti laista ja toisena päivänä kielteisesti. Liberaaliteologian vastaus on, että on kaksi (tai useampia) paavalia… tai että hänen mielensä ailahtelee. Loogisempi vastaus on, että on kahdenlaista lakia. On joku laki, jolla on vielä merkitys. Jos näin on, se voi olla vain 10 käskyn laki, koska sitä muutamassa näistä teksteissä suoraan lainataan. Ja on joku laki, joka on jäänyt syrjään, ja siihen kuuluvat kaikki muut lait – paitsi, jos UT jonkun yksittäisen periaatteen jossakin vahvistaa. Muutamassa tekstissä tekstiyhteyskin viitaa näihin seremonia- tai siviililakeihin, millä nimellä niitä nyt sitten halutaankin kutsua.

        Asia on kuitenkin vielä pikkuisen monimutkaisempi, koska jotkut näistä lain vastaisistakin teksteistä liittyvät kymmeneen käskyyn. Niissä tapauksissa kyse on siitä, että kymmenen käskyä ei silloin eikä nytkään toimi pelastustienä. Esim. Kristus on lain loppu, soveltuu aivan mainiosti kymmeneen käskyyn. Laki voi osoittaa, mikä on syntiä, mutta sen tarkinkaan noudattaminen ei ketään pelasta, ei edes promillen vertaa. Pelastus on yksin armosta ja lailla on toinen tehtävä.


      • Adviss
        Vanhin kirjoitti:

        Adviss – se että korostan rakkautta lähtee nimenomaan siitä, että ”kaikki käskyt” on pidetty, kun yhtä noudatetaan – rakastetaan lähimmäistä niin kuin itseä.

        Paavali on selvästi oivaltanut, että on paljon tekopyhää uskonnollisuutta, jossa suurin sanoin vannotaan Jumalan nimiin, mutta kohdellaan lähimmäistä tylysti, tuomitsevasti tai välinpitämättömästi. Ja hän, niin kuin Jeesuskin, on sitä mieltä, ettei sellaisella Jumalanpalveluksella ole arvoa. Näin käytännön uskonelämän ja Hengen työn tärkeimmäksi mittariksi tulee se, miten autamme, armahdamme, rakastamme ja anteeksiannamme lähimmäisiämme – erityisesti niitä lähimmäisiä, joita on vaikea rakastaa tai joille on vaikea antaa anteeksi. Jeesuskin totesi, että pakanatkin ovat kilttejä läheisilleen. Vasta, kun rakkautemme ulottuu niihin vaikeasti rakastettaviin, on se osoitus Jumalan työstä. Kun rakkaus tulee uskollisuuden mitaksi, tajuamme syntisyytemmekin aivan eri valossa – kasvunvaraa riittää.

        Edelläsanomani jo alustaa vastaukseni kommenttisi, jonka mukaan Paavali ti voisi tällä tarkoittaa kymmentä käskyä, kun lähimmäisen rakastaminen ei täytä Jumalan palvelemista koskevia käskyjä. Mutta nimenomaan kymmenestä käskystä on kyse. Jos saman ajatuksen ottaa Roomalaiskirjeen luvusta 13, siinä luetellaan neljä kymmenestä käskystä ja sitten sanotaan ”kaikki muutkin” voidaan koota tähän sanaan: Rakasta lähimmäistäsi. (jae 9) Itse asiassa UT käyttää varsin vähän neljää ensimmäistä käskyä muutoinkin ja on enemmän kiinnostunut käskyjen toisesta taulusta kuin ensimmäisestä.

        En kuitenkaan pysty kuvittelemaan, että tästä tekstistä saataisiin järkevää tulkintaa niin, että todetaan Paavalin mainitsevan neljä kymmenestä käskystä, ja sanottaisiin viittauksen ”kaikkiin” muihin käskyihin vievän jonnekin kymmenen käskyn ulkopuolelle – vaikka rakkauden kaksoiskäskyyn. Sitä paitsi siinä olisi sama ongelma. Kuinka lähimmäisen rakastaminen täyttää rakkauden Jumalaa kohtaan. Siksi edellä antamani ehdotus on paras, minkä minä olen tähän ongelmaan löytänyt.

        Uuden testamentin täytyy ratkaista kuinka VTn lakeja seurataan.

        Edellä olevaa päätelmää Kymmenestä käskystä vahvistaa se, että niin Jeesus kuin Paavali tuntuvat vahvistavan Kymmenen käskyä mutta kumoavan tai sivuuttavan muita lakeja. Esimerkkejä: Vuorisaarnassa Jeesus tiukentaa älä tapa ja älä tee aviorikosta ja älä sano väärää todistusta käskyjä. Sen sijaan hän kumoaa Mooseksen lain säädöksen avioerosta ja lain vannomisesta. Matt 15 Jeesus vahvistaa vanhempien kunnioittamisen olevan voimassa oleva Jumalan laki, mutta useassa tapauksessa Jeesus sivuuttaa muita lakeja – hän ei puhdistaudu koskettuaan kuolleeseen tai pitalitautiseen ja sanoo, ettei se mitä ihminen syö saastuta häntä. Näitä muita lakeja voi tietenkin eritellä monin tavoin siviili-, seremonia-, juhlakalenteri-, hygienia/terveys- ym laeiksi, mutta ei sellaisella erittelyllä saa apua niiden tulkintaan. Se on sitä paitsi varsin vaikeaa. On helpompaa todeta, ettei mikään VTn laki ei ole voimassa, ellei UT sitä vahvista. UT vahvistaa kymmenen käskyn lain kuten edellä olevat esimerkit osoittavat, mutta muista laeista UT vahvistaa hyvin harvoja.

        Sama jatkuu Paavalilla. Paavalikin vahvistaa ja kumoaa lakeja. Paavali lainaa neljään otteeseen kymmentä käskyä. Aina kunnioittaen. ”Käskysana on pyhä, vanhurskas ja hyvä” – Room 7. Samassa kontekstissa lihan mieli ei alistu lain alle, siis kymmenen käskyn lain” mutta Henki auttaa täyttämään. Jne. Itse asiassa laille myönteisiä tekstejä on Paavalilla yli 50. Sen sijaan Paavali kumoaa esim. ympärileikkauksen. ”On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen. 1Kor 7:19 Tekstistä, jos on tarkkana, huomaa myös sen, että kyse on isommasta asiasta. Paavali kirjoittaa ympärileikkauksesta kuin se ei olisi osa lakia, vaikka siitä on toorassa kolme lakia. Ehkä käskyt tässä tarkoittavatkin kymmentä käskyä. Muuten Jeesuskin tekee eron Mooseksen lain ja Jumalan lain välillä ja Paavali taitaa tehdä samoin. Mutta esimerkkeinä Paavalin lain vastaisista teksteistä vaikkapa: Kristus on lain loppu… tai maininta kirjoituksesta, joka oli meitä vastaan ja on naulittu ristille… näitä kielteisiä tekstejä on vähän yli 30.

        Hmm...ymmärrän katsantokantasi. Palaan asiaan parin päivän päästä.


      • Vanhin kirjoitti:

        Adviss – se että korostan rakkautta lähtee nimenomaan siitä, että ”kaikki käskyt” on pidetty, kun yhtä noudatetaan – rakastetaan lähimmäistä niin kuin itseä.

        Paavali on selvästi oivaltanut, että on paljon tekopyhää uskonnollisuutta, jossa suurin sanoin vannotaan Jumalan nimiin, mutta kohdellaan lähimmäistä tylysti, tuomitsevasti tai välinpitämättömästi. Ja hän, niin kuin Jeesuskin, on sitä mieltä, ettei sellaisella Jumalanpalveluksella ole arvoa. Näin käytännön uskonelämän ja Hengen työn tärkeimmäksi mittariksi tulee se, miten autamme, armahdamme, rakastamme ja anteeksiannamme lähimmäisiämme – erityisesti niitä lähimmäisiä, joita on vaikea rakastaa tai joille on vaikea antaa anteeksi. Jeesuskin totesi, että pakanatkin ovat kilttejä läheisilleen. Vasta, kun rakkautemme ulottuu niihin vaikeasti rakastettaviin, on se osoitus Jumalan työstä. Kun rakkaus tulee uskollisuuden mitaksi, tajuamme syntisyytemmekin aivan eri valossa – kasvunvaraa riittää.

        Edelläsanomani jo alustaa vastaukseni kommenttisi, jonka mukaan Paavali ti voisi tällä tarkoittaa kymmentä käskyä, kun lähimmäisen rakastaminen ei täytä Jumalan palvelemista koskevia käskyjä. Mutta nimenomaan kymmenestä käskystä on kyse. Jos saman ajatuksen ottaa Roomalaiskirjeen luvusta 13, siinä luetellaan neljä kymmenestä käskystä ja sitten sanotaan ”kaikki muutkin” voidaan koota tähän sanaan: Rakasta lähimmäistäsi. (jae 9) Itse asiassa UT käyttää varsin vähän neljää ensimmäistä käskyä muutoinkin ja on enemmän kiinnostunut käskyjen toisesta taulusta kuin ensimmäisestä.

        En kuitenkaan pysty kuvittelemaan, että tästä tekstistä saataisiin järkevää tulkintaa niin, että todetaan Paavalin mainitsevan neljä kymmenestä käskystä, ja sanottaisiin viittauksen ”kaikkiin” muihin käskyihin vievän jonnekin kymmenen käskyn ulkopuolelle – vaikka rakkauden kaksoiskäskyyn. Sitä paitsi siinä olisi sama ongelma. Kuinka lähimmäisen rakastaminen täyttää rakkauden Jumalaa kohtaan. Siksi edellä antamani ehdotus on paras, minkä minä olen tähän ongelmaan löytänyt.

        Uuden testamentin täytyy ratkaista kuinka VTn lakeja seurataan.

        Edellä olevaa päätelmää Kymmenestä käskystä vahvistaa se, että niin Jeesus kuin Paavali tuntuvat vahvistavan Kymmenen käskyä mutta kumoavan tai sivuuttavan muita lakeja. Esimerkkejä: Vuorisaarnassa Jeesus tiukentaa älä tapa ja älä tee aviorikosta ja älä sano väärää todistusta käskyjä. Sen sijaan hän kumoaa Mooseksen lain säädöksen avioerosta ja lain vannomisesta. Matt 15 Jeesus vahvistaa vanhempien kunnioittamisen olevan voimassa oleva Jumalan laki, mutta useassa tapauksessa Jeesus sivuuttaa muita lakeja – hän ei puhdistaudu koskettuaan kuolleeseen tai pitalitautiseen ja sanoo, ettei se mitä ihminen syö saastuta häntä. Näitä muita lakeja voi tietenkin eritellä monin tavoin siviili-, seremonia-, juhlakalenteri-, hygienia/terveys- ym laeiksi, mutta ei sellaisella erittelyllä saa apua niiden tulkintaan. Se on sitä paitsi varsin vaikeaa. On helpompaa todeta, ettei mikään VTn laki ei ole voimassa, ellei UT sitä vahvista. UT vahvistaa kymmenen käskyn lain kuten edellä olevat esimerkit osoittavat, mutta muista laeista UT vahvistaa hyvin harvoja.

        Sama jatkuu Paavalilla. Paavalikin vahvistaa ja kumoaa lakeja. Paavali lainaa neljään otteeseen kymmentä käskyä. Aina kunnioittaen. ”Käskysana on pyhä, vanhurskas ja hyvä” – Room 7. Samassa kontekstissa lihan mieli ei alistu lain alle, siis kymmenen käskyn lain” mutta Henki auttaa täyttämään. Jne. Itse asiassa laille myönteisiä tekstejä on Paavalilla yli 50. Sen sijaan Paavali kumoaa esim. ympärileikkauksen. ”On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen. 1Kor 7:19 Tekstistä, jos on tarkkana, huomaa myös sen, että kyse on isommasta asiasta. Paavali kirjoittaa ympärileikkauksesta kuin se ei olisi osa lakia, vaikka siitä on toorassa kolme lakia. Ehkä käskyt tässä tarkoittavatkin kymmentä käskyä. Muuten Jeesuskin tekee eron Mooseksen lain ja Jumalan lain välillä ja Paavali taitaa tehdä samoin. Mutta esimerkkeinä Paavalin lain vastaisista teksteistä vaikkapa: Kristus on lain loppu… tai maininta kirjoituksesta, joka oli meitä vastaan ja on naulittu ristille… näitä kielteisiä tekstejä on vähän yli 30.

        "Paavali on selvästi oivaltanut, että on paljon tekopyhää uskonnollisuutta, jossa suurin sanoin vannotaan Jumalan nimiin, mutta kohdellaan lähimmäistä tylysti, tuomitsevasti tai välinpitämättömästi."

        Muuten hyvä, mutta Paavali ei suinkaan tätä itse oivaltanut, vaan ainoastaan kopioi.

        "Edelläsanomani jo alustaa vastaukseni kommenttisi, jonka mukaan Paavali ti voisi tällä tarkoittaa kymmentä käskyä, kun lähimmäisen rakastaminen ei täytä Jumalan palvelemista koskevia käskyjä. "

        Rakkauden kaksoiskäsy kattaa kaiken 10 käskystä ja paljon enemmän.

        " lihan mieli ei alistu lain alle, siis kymmenen käskyn lain" - siis tämä rinnastus nyt menee jo alle kohtuullisuuen rajojen ja on sinänsä kertakaikkiaan potaskaa.

        "Se kysymys, jota haastaisin jokaisen asiaa pohtivan miettimään, on: miksi Paavali yhtenä päivänä puhuu myönteisesti laista ja toisena päivänä kielteisesti. "

        Syy on JOKO, että paavali oli uskonnon puskari, TAI, että ... niin, kerro toki, jos sinulla on jokin selitys. Ja selitykseksi ei kelpaa tup esittämäsi roska: "Loogisempi vastaus on, että on kahdenlaista lakia. On joku laki, jolla on vielä merkitys.", koska se on yksinkertaisesto mahdoton yhtälö. jonka varmaan itsekin tiedostat. Mieti nyt hyvä ihminen hetki AIVOILLASI !

        "Niissä tapauksissa kyse on siitä, että kymmenen käskyä ei silloin eikä nytkään toimi pelastustienä. Esim. Kristus on lain loppu, soveltuu aivan mainiosti kymmeneen käskyyn. Laki voi osoittaa, mikä on syntiä, mutta sen tarkinkaan noudattaminen ei ketään pelasta, ei edes promillen vertaa."

        Perustelepas viimeinen lause VT:N TEKSTEILLÄ !!!

        Tai annan lisämahdollisuuden: Synoptisten teksteillä.

        Valitan: perustelematta jää. Tarvitset Joh tekstejä tai kirjeitä. Sorry. - Kappas kippanaa, nämä olivat juurikin niitä tekstejä jotka katoliset isät valitsivat ja muokkasivat tarpeisiinsa, heillä kun oli uusi uskonto perutettavana !!!

        Olen pahoillani, mutta olet aikasen heikoilla. Kuten muutkin kaltaisesi kolmiyhteyden ja erehtymättömän Raamatun kannattajat.


      • Todistaja
        Vanhin kirjoitti:

        Ja vielä pari kappaletta loppukaneetiksi:

        Se kysymys, jota haastaisin jokaisen asiaa pohtivan miettimään, on: miksi Paavali yhtenä päivänä puhuu myönteisesti laista ja toisena päivänä kielteisesti. Liberaaliteologian vastaus on, että on kaksi (tai useampia) paavalia… tai että hänen mielensä ailahtelee. Loogisempi vastaus on, että on kahdenlaista lakia. On joku laki, jolla on vielä merkitys. Jos näin on, se voi olla vain 10 käskyn laki, koska sitä muutamassa näistä teksteissä suoraan lainataan. Ja on joku laki, joka on jäänyt syrjään, ja siihen kuuluvat kaikki muut lait – paitsi, jos UT jonkun yksittäisen periaatteen jossakin vahvistaa. Muutamassa tekstissä tekstiyhteyskin viitaa näihin seremonia- tai siviililakeihin, millä nimellä niitä nyt sitten halutaankin kutsua.

        Asia on kuitenkin vielä pikkuisen monimutkaisempi, koska jotkut näistä lain vastaisistakin teksteistä liittyvät kymmeneen käskyyn. Niissä tapauksissa kyse on siitä, että kymmenen käskyä ei silloin eikä nytkään toimi pelastustienä. Esim. Kristus on lain loppu, soveltuu aivan mainiosti kymmeneen käskyyn. Laki voi osoittaa, mikä on syntiä, mutta sen tarkinkaan noudattaminen ei ketään pelasta, ei edes promillen vertaa. Pelastus on yksin armosta ja lailla on toinen tehtävä.

        Jehovantodistajat ovat tienneet jo kauan että rakkauden laki ja kymmenet käskyt ovat kaksi eri asiaa ja että rakkauden laki sisältäkin kymmenet käskyt,


      • Vanhin
        Exap kirjoitti:

        "Paavali on selvästi oivaltanut, että on paljon tekopyhää uskonnollisuutta, jossa suurin sanoin vannotaan Jumalan nimiin, mutta kohdellaan lähimmäistä tylysti, tuomitsevasti tai välinpitämättömästi."

        Muuten hyvä, mutta Paavali ei suinkaan tätä itse oivaltanut, vaan ainoastaan kopioi.

        "Edelläsanomani jo alustaa vastaukseni kommenttisi, jonka mukaan Paavali ti voisi tällä tarkoittaa kymmentä käskyä, kun lähimmäisen rakastaminen ei täytä Jumalan palvelemista koskevia käskyjä. "

        Rakkauden kaksoiskäsy kattaa kaiken 10 käskystä ja paljon enemmän.

        " lihan mieli ei alistu lain alle, siis kymmenen käskyn lain" - siis tämä rinnastus nyt menee jo alle kohtuullisuuen rajojen ja on sinänsä kertakaikkiaan potaskaa.

        "Se kysymys, jota haastaisin jokaisen asiaa pohtivan miettimään, on: miksi Paavali yhtenä päivänä puhuu myönteisesti laista ja toisena päivänä kielteisesti. "

        Syy on JOKO, että paavali oli uskonnon puskari, TAI, että ... niin, kerro toki, jos sinulla on jokin selitys. Ja selitykseksi ei kelpaa tup esittämäsi roska: "Loogisempi vastaus on, että on kahdenlaista lakia. On joku laki, jolla on vielä merkitys.", koska se on yksinkertaisesto mahdoton yhtälö. jonka varmaan itsekin tiedostat. Mieti nyt hyvä ihminen hetki AIVOILLASI !

        "Niissä tapauksissa kyse on siitä, että kymmenen käskyä ei silloin eikä nytkään toimi pelastustienä. Esim. Kristus on lain loppu, soveltuu aivan mainiosti kymmeneen käskyyn. Laki voi osoittaa, mikä on syntiä, mutta sen tarkinkaan noudattaminen ei ketään pelasta, ei edes promillen vertaa."

        Perustelepas viimeinen lause VT:N TEKSTEILLÄ !!!

        Tai annan lisämahdollisuuden: Synoptisten teksteillä.

        Valitan: perustelematta jää. Tarvitset Joh tekstejä tai kirjeitä. Sorry. - Kappas kippanaa, nämä olivat juurikin niitä tekstejä jotka katoliset isät valitsivat ja muokkasivat tarpeisiinsa, heillä kun oli uusi uskonto perutettavana !!!

        Olen pahoillani, mutta olet aikasen heikoilla. Kuten muutkin kaltaisesi kolmiyhteyden ja erehtymättömän Raamatun kannattajat.

        Minun on vähän vaikea ymmärtää, mitä tarkoitat. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että rakkauden kaksoiskäsky kattaa kaikki kymmenen käskyä ja enemmänkin. Mutta en oikein näe, että tämä edellyttäisi dekalogin olevan ristiriidassa rakkauden kaksoiskäskyn kanssa. Jos olisi, ei Jeesuksella tai Paavalilla olisi syytä pitää rakkautta lain tiivistelmänä ja täyttymyksenä.

        "Ja selitykseksi ei kelpaa tup esittämäsi roska: "Loogisempi vastaus on, että on kahdenlaista lakia. On joku laki, jolla on vielä merkitys.", koska se on yksinkertaisesto mahdoton yhtälö..."

        Tätä kommenttia en ymmärtänyt. Jos Paavali sanoo yhdessä kohdassa "laki hyvä" ja toisessa "laki paha" ehdotin vaihtoehdoiksi 1. kaksi Paavalia, 2 yksi mieleltään ailahteleva Paavali tai 3. kahdenlaista lakia. Lisäsin vielä kaneetiksi sen, että hyväkin laki on paha, jos sillä yrittää pelastua.

        En nyt ainakaan tältä istumalta keksi, mitä muita loogisia vaihtoehtoja on, mutta odotan mielenkiinnolla, että valistat minua. Ehkä et ole lukenut niin Paavalin 50 lakimyönteistä tekstiä tai kuinka Jeesus tekee eron Jumalan lain ja Mooseksen lain välillä?

        En myöskään oikein ymmärrä, miksi VTn teksteillä pitäisi todistaa, ettei laki pelasta. VTn opetus pelastuksesta on vajaa, ja vaikka testamenttien välillä on jonkunlainen jatkumo, UT antaa kaikkeen vallankumouksellisen uuden perspektiivin. Mutta löytyyhän VTstä jo lupauksia tai viitteitä pelastuksesta yksin armosta kymmeniä evankeliumitekstejä, joissa kerrotaan pelastuksen olevan Jumalan, ei ihmisen teko. Pari esimerkkiä:

        Yksi parhaista on Jesajan 1. luku. Siinä enemmän tai vähemmän suoraan sanotaan, ettei Jumalaa kovin paljon kiinnosta kansan jumalanpalvelus, uhrit, sapatit tai muut juhlat, koska he ovat pahoja. Luvussa kehotetaan kahta asiaa. 1. Osoittamaan rakkautta (jae 17 eteenpäin) ja 2. käymään oikeutta Jumalan kanssa, jolloin Jumala tekee heidät lumivalkeiksi, vaikka heidän syntinsä olisivat verenpunaiset. Luvun lopussa hän sanoo pesevänsä heidät.

        Toinen esimerkki evankeliumitekstistä voi olla vaikka katumuspsalmit 51 ja 32. Niissä tarjotaan murtunutta mieltä ja synnin tunnustamista anteeksiannon lähteeksi ja todetaan, etteivät uhrit tai muukaan yrittäminen auta.

        Mutta eihän sieltä kovin selkeää tekstiä aiheesta löydy, mutta on lukuisia tekstejä, joissa pelastus on Jumalan (ei ihmisen!) työ. Apostolithan käyttävät VTtä saarnoissaan ja kirjeissään evankeliumia kuvatessaan.

        En myöskään ymmärrä, miksi pelastuksen ja lain välisen suhteen määrittelyyn pitäisi käyttää vain synoptisia evankeliumeita, koska en oikein usko Raamattua muunnellun niin paljon kuin ajattelet. Kuitenkin synoptisissakin evankeliumeissa on pelastusopetus jollakin tavalla selkeästi sanottu. Pelastuksen saa publikaani, joka rukoilee: Herra ole minulle syntiselle armollinen, eikä teksti lisää tähän mitään muuta tehtävää pelastuksen hyväksi. Luuk 18:13

        Matt 20:1-16 kertoo viinitarhan työntekijöistä, jotka saavat palkan riippumatta tekemästään työstä. Vertaus opettaa, että pelastus on lahja, ei ansaittu. Tuhlaajapoika haluaisi päästä palkolliseksi isänsä taloon, mutta saa pelastuksen lahjana, jonka hyväksi hän ei tehnyt mitään. Pelastuksen aiheena on ainoastaan isän rakkaus ja armo. Luuk 15.

        Edelleen Jeesus sanoo kuolevansa syntien anteeksiantamisen vuoksi. Matt 26:38 Hän toteaa myös, että hänen seuraajiensa tulee noudattaa Jumalan tahtoa paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset (joiden lain seuraaminen oli äärimmäisen kirjaimellista), mikä oli tarkoitus johtaa ihmiset joko näkemään, että lain noudattaminen ilman rakkautta on puutteellista tai että se on mahdotonta ja pelastus onkin Jumalan teko, niinkuin mainitut vertaukset osoittavat.

        Synoptisissa evankeliumeissa on myös parantamisihmeitä, joissa käytetään alkukielessä parantumisesta sanaa pelastua. Niistäkin tulee näin kirjoittajien mielestä vertauksia pelastumisesta Jumalan tekona.

        Koska en ole nähnyt syytä jakaa UTia eri osiin niin, että synoptikkojen ja muiden kirjoitusten välillä olisi joku juopa, en ole asiaa tältä kannalta enemmälti pohtinut. Ehkä tarkempi miettiminen voisi tuoda vielä muitakin tapoja, joilla evankeliumi tässä mainittuja esimerkkejä paremmin löytyy synoptisista evankeliumeista. Mutta tämä riittänee alkuun.


      • Vanhin kirjoitti:

        Minun on vähän vaikea ymmärtää, mitä tarkoitat. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että rakkauden kaksoiskäsky kattaa kaikki kymmenen käskyä ja enemmänkin. Mutta en oikein näe, että tämä edellyttäisi dekalogin olevan ristiriidassa rakkauden kaksoiskäskyn kanssa. Jos olisi, ei Jeesuksella tai Paavalilla olisi syytä pitää rakkautta lain tiivistelmänä ja täyttymyksenä.

        "Ja selitykseksi ei kelpaa tup esittämäsi roska: "Loogisempi vastaus on, että on kahdenlaista lakia. On joku laki, jolla on vielä merkitys.", koska se on yksinkertaisesto mahdoton yhtälö..."

        Tätä kommenttia en ymmärtänyt. Jos Paavali sanoo yhdessä kohdassa "laki hyvä" ja toisessa "laki paha" ehdotin vaihtoehdoiksi 1. kaksi Paavalia, 2 yksi mieleltään ailahteleva Paavali tai 3. kahdenlaista lakia. Lisäsin vielä kaneetiksi sen, että hyväkin laki on paha, jos sillä yrittää pelastua.

        En nyt ainakaan tältä istumalta keksi, mitä muita loogisia vaihtoehtoja on, mutta odotan mielenkiinnolla, että valistat minua. Ehkä et ole lukenut niin Paavalin 50 lakimyönteistä tekstiä tai kuinka Jeesus tekee eron Jumalan lain ja Mooseksen lain välillä?

        En myöskään oikein ymmärrä, miksi VTn teksteillä pitäisi todistaa, ettei laki pelasta. VTn opetus pelastuksesta on vajaa, ja vaikka testamenttien välillä on jonkunlainen jatkumo, UT antaa kaikkeen vallankumouksellisen uuden perspektiivin. Mutta löytyyhän VTstä jo lupauksia tai viitteitä pelastuksesta yksin armosta kymmeniä evankeliumitekstejä, joissa kerrotaan pelastuksen olevan Jumalan, ei ihmisen teko. Pari esimerkkiä:

        Yksi parhaista on Jesajan 1. luku. Siinä enemmän tai vähemmän suoraan sanotaan, ettei Jumalaa kovin paljon kiinnosta kansan jumalanpalvelus, uhrit, sapatit tai muut juhlat, koska he ovat pahoja. Luvussa kehotetaan kahta asiaa. 1. Osoittamaan rakkautta (jae 17 eteenpäin) ja 2. käymään oikeutta Jumalan kanssa, jolloin Jumala tekee heidät lumivalkeiksi, vaikka heidän syntinsä olisivat verenpunaiset. Luvun lopussa hän sanoo pesevänsä heidät.

        Toinen esimerkki evankeliumitekstistä voi olla vaikka katumuspsalmit 51 ja 32. Niissä tarjotaan murtunutta mieltä ja synnin tunnustamista anteeksiannon lähteeksi ja todetaan, etteivät uhrit tai muukaan yrittäminen auta.

        Mutta eihän sieltä kovin selkeää tekstiä aiheesta löydy, mutta on lukuisia tekstejä, joissa pelastus on Jumalan (ei ihmisen!) työ. Apostolithan käyttävät VTtä saarnoissaan ja kirjeissään evankeliumia kuvatessaan.

        En myöskään ymmärrä, miksi pelastuksen ja lain välisen suhteen määrittelyyn pitäisi käyttää vain synoptisia evankeliumeita, koska en oikein usko Raamattua muunnellun niin paljon kuin ajattelet. Kuitenkin synoptisissakin evankeliumeissa on pelastusopetus jollakin tavalla selkeästi sanottu. Pelastuksen saa publikaani, joka rukoilee: Herra ole minulle syntiselle armollinen, eikä teksti lisää tähän mitään muuta tehtävää pelastuksen hyväksi. Luuk 18:13

        Matt 20:1-16 kertoo viinitarhan työntekijöistä, jotka saavat palkan riippumatta tekemästään työstä. Vertaus opettaa, että pelastus on lahja, ei ansaittu. Tuhlaajapoika haluaisi päästä palkolliseksi isänsä taloon, mutta saa pelastuksen lahjana, jonka hyväksi hän ei tehnyt mitään. Pelastuksen aiheena on ainoastaan isän rakkaus ja armo. Luuk 15.

        Edelleen Jeesus sanoo kuolevansa syntien anteeksiantamisen vuoksi. Matt 26:38 Hän toteaa myös, että hänen seuraajiensa tulee noudattaa Jumalan tahtoa paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset (joiden lain seuraaminen oli äärimmäisen kirjaimellista), mikä oli tarkoitus johtaa ihmiset joko näkemään, että lain noudattaminen ilman rakkautta on puutteellista tai että se on mahdotonta ja pelastus onkin Jumalan teko, niinkuin mainitut vertaukset osoittavat.

        Synoptisissa evankeliumeissa on myös parantamisihmeitä, joissa käytetään alkukielessä parantumisesta sanaa pelastua. Niistäkin tulee näin kirjoittajien mielestä vertauksia pelastumisesta Jumalan tekona.

        Koska en ole nähnyt syytä jakaa UTia eri osiin niin, että synoptikkojen ja muiden kirjoitusten välillä olisi joku juopa, en ole asiaa tältä kannalta enemmälti pohtinut. Ehkä tarkempi miettiminen voisi tuoda vielä muitakin tapoja, joilla evankeliumi tässä mainittuja esimerkkejä paremmin löytyy synoptisista evankeliumeista. Mutta tämä riittänee alkuun.

        Luepa noin aluksi Hes 20 ja Matt 25, ja mieti mitä niiden perusteella voidaan sanoa ehdoista ikuiseen elämään.

        ... sillä se oli sanoma jota Jeesus oikeasti julisti. Ei pelastusta uskon, vaan tekojen perusteella.


      • Vanhin
        Exap kirjoitti:

        Luepa noin aluksi Hes 20 ja Matt 25, ja mieti mitä niiden perusteella voidaan sanoa ehdoista ikuiseen elämään.

        ... sillä se oli sanoma jota Jeesus oikeasti julisti. Ei pelastusta uskon, vaan tekojen perusteella.

        Vähän ihmettelin, ettet valinnut Hes 18, joka on vielä vahvemmin tekouskonnon luku. Mutta minä taas valitsen Hes 36:35-37 jossa pelastus on Herran työ:

        "Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan."

        Et siis voi valita mielesi mukaan yhtä tekstiä katsomatta muita. Mutta kuka etsii kristillistä pelastussanomaa Hesekielistä? Ei ole kyllä juolahtanut mieleen, että joku voisi niin tehdä. Mutta niinkuin liki kaikkialla VTssä laki ja kuuliaisuus esitetään pelastuksen tienä, mutta sitten jostakin välistä löytyy vihje tai lupaus evankeliumista, kuten mainitsemasssani tekstissä. Kyllä niitä "Jumala pelastaa" tekstejä on VTnkin puolella aika paljon. Asiat eivät ole niin yksiselitteisiä tai mustavalkoisia kuin ehkä ajattelet.

        Oletan, että Matteuksen luvulla 25 tarkoitat tuomiokuvausta, joka ensilukemalta näyttää tekouskonnolta. Olen joskus itse ihmetellyt aivan samaa. Mutta tämä tekstihän sopii aivan loistavasti siihen, mitä olen kirjoittanut rakkauden tärkeydestä. Tässä Jeesus luettelee kuusi rakkauden tekoa. Ne ovat esimerkkejä, ja niitä olisi voinut olla muitakin. Tämä opetus on loistava siksi, että se panee asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Rakkaus on tärkein.

        Rakkaudesta lähtee lain uskollisuus Jumalan tahdolle. Farisealaisuus ei ole rakkaudellista, siksi se on paha, vaikka kuuliasta onkin. Tämä on aivan selkeä opetus evankeliumeissa. Ei tässä tuomiokuvauksessa ole mitään ristiriitaa sen kanssa, että Jeesus opettaa armoa ja rakkautta pelastuksen perustana vertauksella laupiaasta samarialaisesta. Se on sopusoinnussa hänen kehotuksensa kanssa, jonka mukaan kaikki tuntevat teidän hänen opetuslapsikseen siitä, että heillä on keskinäinen rakkaus, tai että meidän tulee rakastaa niinkuin hän on rakastanut.

        Isä meidän rukouksessa hän sanoi, että meidän pitää antaa anteeksi lähimmäisellemme, jos haluamme itse saada anteeksi. Sekin voi lähteä vain rakkaudesta. Hän sanoi myös, ettei saa tehdä pahalle vastarintaa. Sen sijaan toisille pitää tehdä, mitä haluaisi heidän tekevän itselle - ja tämän on kaiken lain ja profeettojen summa. Jos annamme toisille saamme runsaan mitan takaisin - jne. Jeesuksen opetus on täynnä rakkauden opetusta, ei muodollisen kuuliaisuuden opetusta.

        Hänen opetuksensa rakkaudesta ei siis kumoa evankeliumia. Se ei pura armoa, joka synoptisistakin evankeliumeista löytyy ja joka vain vahvistuu, kun lukee UTta eteenpäin. Tuhlaajapoika vertaus on vieläkin loistava opetus pelastukseksesta samoin kuin muutkin aiemmin lainaamani teksti. Vuorisaarnaan evankeliumi on siinä, että nälkäiset, janoiset, köyhät ovat autuaita. Pelastus otetaan vastaan - ja rakkauskin. Jeesuksenkin sanoma sisältää lahjaksi saadun pelastuksen ja rakkauden haasteen, jonka Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen työ meissä herättää. Vaikka se vie Johanneksen puolelle, sana siitä, että Jumala on niin rakastanut maailmaa, ettei yksikään hukkuisi, on riittävällä selkeydellä myös synoptikoissa.


      • Adviss
        Vanhin kirjoitti:

        Vähän ihmettelin, ettet valinnut Hes 18, joka on vielä vahvemmin tekouskonnon luku. Mutta minä taas valitsen Hes 36:35-37 jossa pelastus on Herran työ:

        "Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan."

        Et siis voi valita mielesi mukaan yhtä tekstiä katsomatta muita. Mutta kuka etsii kristillistä pelastussanomaa Hesekielistä? Ei ole kyllä juolahtanut mieleen, että joku voisi niin tehdä. Mutta niinkuin liki kaikkialla VTssä laki ja kuuliaisuus esitetään pelastuksen tienä, mutta sitten jostakin välistä löytyy vihje tai lupaus evankeliumista, kuten mainitsemasssani tekstissä. Kyllä niitä "Jumala pelastaa" tekstejä on VTnkin puolella aika paljon. Asiat eivät ole niin yksiselitteisiä tai mustavalkoisia kuin ehkä ajattelet.

        Oletan, että Matteuksen luvulla 25 tarkoitat tuomiokuvausta, joka ensilukemalta näyttää tekouskonnolta. Olen joskus itse ihmetellyt aivan samaa. Mutta tämä tekstihän sopii aivan loistavasti siihen, mitä olen kirjoittanut rakkauden tärkeydestä. Tässä Jeesus luettelee kuusi rakkauden tekoa. Ne ovat esimerkkejä, ja niitä olisi voinut olla muitakin. Tämä opetus on loistava siksi, että se panee asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Rakkaus on tärkein.

        Rakkaudesta lähtee lain uskollisuus Jumalan tahdolle. Farisealaisuus ei ole rakkaudellista, siksi se on paha, vaikka kuuliasta onkin. Tämä on aivan selkeä opetus evankeliumeissa. Ei tässä tuomiokuvauksessa ole mitään ristiriitaa sen kanssa, että Jeesus opettaa armoa ja rakkautta pelastuksen perustana vertauksella laupiaasta samarialaisesta. Se on sopusoinnussa hänen kehotuksensa kanssa, jonka mukaan kaikki tuntevat teidän hänen opetuslapsikseen siitä, että heillä on keskinäinen rakkaus, tai että meidän tulee rakastaa niinkuin hän on rakastanut.

        Isä meidän rukouksessa hän sanoi, että meidän pitää antaa anteeksi lähimmäisellemme, jos haluamme itse saada anteeksi. Sekin voi lähteä vain rakkaudesta. Hän sanoi myös, ettei saa tehdä pahalle vastarintaa. Sen sijaan toisille pitää tehdä, mitä haluaisi heidän tekevän itselle - ja tämän on kaiken lain ja profeettojen summa. Jos annamme toisille saamme runsaan mitan takaisin - jne. Jeesuksen opetus on täynnä rakkauden opetusta, ei muodollisen kuuliaisuuden opetusta.

        Hänen opetuksensa rakkaudesta ei siis kumoa evankeliumia. Se ei pura armoa, joka synoptisistakin evankeliumeista löytyy ja joka vain vahvistuu, kun lukee UTta eteenpäin. Tuhlaajapoika vertaus on vieläkin loistava opetus pelastukseksesta samoin kuin muutkin aiemmin lainaamani teksti. Vuorisaarnaan evankeliumi on siinä, että nälkäiset, janoiset, köyhät ovat autuaita. Pelastus otetaan vastaan - ja rakkauskin. Jeesuksenkin sanoma sisältää lahjaksi saadun pelastuksen ja rakkauden haasteen, jonka Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen työ meissä herättää. Vaikka se vie Johanneksen puolelle, sana siitä, että Jumala on niin rakastanut maailmaa, ettei yksikään hukkuisi, on riittävällä selkeydellä myös synoptikoissa.

        "Adviss – se että korostan rakkautta lähtee nimenomaan siitä, että ”kaikki käskyt” on pidetty, kun yhtä noudatetaan – rakastetaan lähimmäistä niin kuin itseä."

        Meillä on eri kuva siitä, mitä "kaikki käskyt" Raamatun mukaan tarkoittavat. Siitä hieman myöhemmin lisää.

        "Näin käytännön uskonelämän ja Hengen työn tärkeimmäksi mittariksi tulee se, miten autamme, armahdamme, rakastamme ja anteeksiannamme lähimmäisiämme – erityisesti niitä lähimmäisiä, joita on vaikea rakastaa tai joille on vaikea antaa anteeksi." "Kun rakkaus tulee uskollisuuden mitaksi, tajuamme syntisyytemmekin aivan eri valossa – kasvunvaraa riittää."

        Rakkaus on mielestäsi uskollisuuden mitta. Mitta mille? Onko uskollisuus mielessäsi sama kuin kuuliaisuus? Käskyjen noudattamiselleko? Uskollisuudelle Jumalaa kohtaan? Minusta uskollisuus ei ole rakkauden mitta. Joudun tässä vetämään lonkalta, koska heität ilmaan oudon väitteen mutta perustelut jättävät arvailuja.
        Jos ymmärrän oikein uskollisuuteen liittyy kuuliaisuus Jumalan tahdolle eli siis myös laille. No, jos kyse olisi siitä, että uskollisuus olisi rakkauden tekojen tekemistä käskyjä noudattamalla, niin eikö puhuttaisi legalismista? Käskyjen noudattaminen ei saa Raamatun armo-käsitteen takia johtua uskollisuudesta millekään tai kehenkään ettei kyse ole legalismista. Käskyjen noudattamisen tulee olla siitä rakkauden Hengestä, jonka Jumala on meihin istuttanut. Näin se ei voi toimia minkään mittarina. Uskollinenhan taas voi olla ilman erityistä rakkautta ja henkeäkin.

        Kun ihminen on uskossa, käskyjä ei noudattamalla noudateta. Ne on kirjoitetty meidän sydämiimme ja elämme uskossa lähestulkoon automaattisesti sellaista rakkaudellista elämää, joka täyttää rakkauden lakia niin hyvin kuin nyt likainen mielemme siihen pystyy. Kyse ei rakkaudessa siis ole meidän uskollisuudestamme tai tavoitteestamme olla tottelevaisia lakia kohtaan vaan kyse on Jumalan hengen vaikutuksesta meissä, jonka seurauksena elämämme on niin rakkauden täyteistä, että rakkauden laki tulee täytetyksi ikäänkuin vahingossa. Kyse on rakkaudesta, joka on luonteeltaan sellaista, ettei käskyjä edes tarvita.
        Hesekiel 36:26-27: "Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. MINÄ annan Henkeni teidän sisimpäänne ja VAIKUTAN sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan. "
        Voi kuulostaa pilkun viilaukselta mutta asioiden välillä on järkyttävän suuri ero. Uskollisuus on sitä, että osoitamme Jumalalle elämällämme uskovamme hänen sanaansa. Rakkaus ei liity siihen suoraan. Rakkaus on tunne ja kiintymystä, jonka määrää ei voi mitata eikä ole tarviskaan. Rakkaudesta voi ola uskollinen mutta niin voi olla ilman rakkauttakin.
        Miksi siis mittari? Mittarihan mittaa määrää, laatua tai muuta ominaisuutta? Kun esimerkiksi lankeamme syntiin, niin se ei välttämättä muuta rakkautemme kokonaismäärää eikä vaikuta suorasti tekojemme rakkaudellisuuteen mutta se on hetkellinen osoitus uskollisuuden vähenemisestä. Teot liittyvät uskollisuuteen mutta eivät välttämättä rakkauden määrään.
        Ja tokihan lankeammekin välillä syntiin, koska emme ole täydellisiä mutta se juuri osoittaa, että me emme voi olla täysin uskollisia Jumalalle emmekä toden totta laille. Meidän rakkautemme ei voi olla mittana uskollisuudestamme Jumalaa kohtaan, 1) koska usko, jota uskollisuuteen tarvitaan ja jonka hedelmänä rakkauden teot syntyvät on lahja, jonka määrä ei vaikuta tekoihimme. Se on jokin muu kuin uskon määrä, joka ohjaa tekojamme. 2) Koska Jumalan rakkaus on täysin pyyteetöntä meitä kohtaan eikä se vaadi mitään. Rakkautemme määrä riippuu siitä, kuinka ymmärrämme Jumalan. 3) Koska teot eivät toimi rakkauden määrällisenä eikä laadullisena mittarina, ei kvantitatiivisena eikä kvalitatiivisena. Mukaan kuuluu myös ajatukset. 4) Koska rakkauden määrä ei riipu uskollisuuden määrästä. Eikä Jumalakaan mittaa uskomme määrää.
        Jos tarkoitat, että hengen työn tekeminen tai tekemättömyys kertoo uskomme tilasta, sen ymmärrän. Mutta mittarointia en.

        Jatkuu...


      • Adviss
        Adviss kirjoitti:

        "Adviss – se että korostan rakkautta lähtee nimenomaan siitä, että ”kaikki käskyt” on pidetty, kun yhtä noudatetaan – rakastetaan lähimmäistä niin kuin itseä."

        Meillä on eri kuva siitä, mitä "kaikki käskyt" Raamatun mukaan tarkoittavat. Siitä hieman myöhemmin lisää.

        "Näin käytännön uskonelämän ja Hengen työn tärkeimmäksi mittariksi tulee se, miten autamme, armahdamme, rakastamme ja anteeksiannamme lähimmäisiämme – erityisesti niitä lähimmäisiä, joita on vaikea rakastaa tai joille on vaikea antaa anteeksi." "Kun rakkaus tulee uskollisuuden mitaksi, tajuamme syntisyytemmekin aivan eri valossa – kasvunvaraa riittää."

        Rakkaus on mielestäsi uskollisuuden mitta. Mitta mille? Onko uskollisuus mielessäsi sama kuin kuuliaisuus? Käskyjen noudattamiselleko? Uskollisuudelle Jumalaa kohtaan? Minusta uskollisuus ei ole rakkauden mitta. Joudun tässä vetämään lonkalta, koska heität ilmaan oudon väitteen mutta perustelut jättävät arvailuja.
        Jos ymmärrän oikein uskollisuuteen liittyy kuuliaisuus Jumalan tahdolle eli siis myös laille. No, jos kyse olisi siitä, että uskollisuus olisi rakkauden tekojen tekemistä käskyjä noudattamalla, niin eikö puhuttaisi legalismista? Käskyjen noudattaminen ei saa Raamatun armo-käsitteen takia johtua uskollisuudesta millekään tai kehenkään ettei kyse ole legalismista. Käskyjen noudattamisen tulee olla siitä rakkauden Hengestä, jonka Jumala on meihin istuttanut. Näin se ei voi toimia minkään mittarina. Uskollinenhan taas voi olla ilman erityistä rakkautta ja henkeäkin.

        Kun ihminen on uskossa, käskyjä ei noudattamalla noudateta. Ne on kirjoitetty meidän sydämiimme ja elämme uskossa lähestulkoon automaattisesti sellaista rakkaudellista elämää, joka täyttää rakkauden lakia niin hyvin kuin nyt likainen mielemme siihen pystyy. Kyse ei rakkaudessa siis ole meidän uskollisuudestamme tai tavoitteestamme olla tottelevaisia lakia kohtaan vaan kyse on Jumalan hengen vaikutuksesta meissä, jonka seurauksena elämämme on niin rakkauden täyteistä, että rakkauden laki tulee täytetyksi ikäänkuin vahingossa. Kyse on rakkaudesta, joka on luonteeltaan sellaista, ettei käskyjä edes tarvita.
        Hesekiel 36:26-27: "Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. MINÄ annan Henkeni teidän sisimpäänne ja VAIKUTAN sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan. "
        Voi kuulostaa pilkun viilaukselta mutta asioiden välillä on järkyttävän suuri ero. Uskollisuus on sitä, että osoitamme Jumalalle elämällämme uskovamme hänen sanaansa. Rakkaus ei liity siihen suoraan. Rakkaus on tunne ja kiintymystä, jonka määrää ei voi mitata eikä ole tarviskaan. Rakkaudesta voi ola uskollinen mutta niin voi olla ilman rakkauttakin.
        Miksi siis mittari? Mittarihan mittaa määrää, laatua tai muuta ominaisuutta? Kun esimerkiksi lankeamme syntiin, niin se ei välttämättä muuta rakkautemme kokonaismäärää eikä vaikuta suorasti tekojemme rakkaudellisuuteen mutta se on hetkellinen osoitus uskollisuuden vähenemisestä. Teot liittyvät uskollisuuteen mutta eivät välttämättä rakkauden määrään.
        Ja tokihan lankeammekin välillä syntiin, koska emme ole täydellisiä mutta se juuri osoittaa, että me emme voi olla täysin uskollisia Jumalalle emmekä toden totta laille. Meidän rakkautemme ei voi olla mittana uskollisuudestamme Jumalaa kohtaan, 1) koska usko, jota uskollisuuteen tarvitaan ja jonka hedelmänä rakkauden teot syntyvät on lahja, jonka määrä ei vaikuta tekoihimme. Se on jokin muu kuin uskon määrä, joka ohjaa tekojamme. 2) Koska Jumalan rakkaus on täysin pyyteetöntä meitä kohtaan eikä se vaadi mitään. Rakkautemme määrä riippuu siitä, kuinka ymmärrämme Jumalan. 3) Koska teot eivät toimi rakkauden määrällisenä eikä laadullisena mittarina, ei kvantitatiivisena eikä kvalitatiivisena. Mukaan kuuluu myös ajatukset. 4) Koska rakkauden määrä ei riipu uskollisuuden määrästä. Eikä Jumalakaan mittaa uskomme määrää.
        Jos tarkoitat, että hengen työn tekeminen tai tekemättömyys kertoo uskomme tilasta, sen ymmärrän. Mutta mittarointia en.

        Jatkuu...

        Jatkuu...

        Jos joku ei käyttäydy rakastavasti, häneltä puuttuu ymmtärrys siitä, mitä Jumala rakkaudessaan hänen kohdallaan todella merkitsee hänelle, ei siksi, että hän ei olisi välttämättä uskollinen eikä varsinkaan siksi, että uskollisuuden määrä olisi eri kuin jollakin toisella. Rakkauden määrä voisi olla suurempi säälittävimpienkin tapauksienkin rakastajalla mutta ei voi olla niin, että rakkaus mittaa uskollisuutta kuvaamallasi tavalla, eli että mitä pahempia tapauksia joku rakastaa, sitä uskollisempi hän on Jumalalle tai käskyille, jota sitten rakkaudella mitattaisiin. Ihmiset elävät eri elämäntilanteissa ja kokevat Jumalan ja hänen rakkautensa eri tavalla. Jos joku ei ole koskaan kokenut aitoa rakkatta, ei hän todennäköisesti osaa sitä itsekään ilmaista. Silti se ei vähennä hänen itse kokemaansa oman rakkautensa määrää eikä arvoa. Rakkaus ei ole pelkästään tekoja muttei se ole myöskään pelkästään tunne. Me ihmiset olemme erilaisia ja ymmärrämme Jumalan tahdonkin eri tavalla.

        Rakkaus voi olla käytännön uskonelämän ja Hengen työn mitta (kuten myös kirjoitit) joillekin mutta kuka tällaista mittaria tarvitsee? Omat hengen työt eivät ole millään tasolla vertailtavissa toisten hengen töihin. Siihen vaikuttavat ihmisen kyvyt ja lahjat toimia ja terveydentila, joka mahdollistaa näiden töiden tekemisen. Siihen vaikuttaa se, miten meidät on kasvatettu arvottamaan eri asioita. Tilanteemme vaihtelee päivittäin, tunneittain, viikoittain, vuosittain ja tilanteittain, jotka eivät ole verrannollisia keskenään eikä aina edes yhteismitallistettavissa. Rakkautemme ei kerro itsellemmekään kovin paljoa uskollisuudestamme varsinkin kun kasvun ja kypsymisen myötä asennoitumisemme Jumalaan ja hengelliseen elämään muuttuu. Jumala ei myöskään mittaa rakkauden määrää eikä tekojamme vaan hän arvottaa asennettamme häntä ja lähimmäisiämme kohtaan.

        Huono mittari siis, jos mittari lainkaan. Onko asia edes mainitsemisen arvoinen?


      • Adviss
        Vanhin kirjoitti:

        Adviss – se että korostan rakkautta lähtee nimenomaan siitä, että ”kaikki käskyt” on pidetty, kun yhtä noudatetaan – rakastetaan lähimmäistä niin kuin itseä.

        Paavali on selvästi oivaltanut, että on paljon tekopyhää uskonnollisuutta, jossa suurin sanoin vannotaan Jumalan nimiin, mutta kohdellaan lähimmäistä tylysti, tuomitsevasti tai välinpitämättömästi. Ja hän, niin kuin Jeesuskin, on sitä mieltä, ettei sellaisella Jumalanpalveluksella ole arvoa. Näin käytännön uskonelämän ja Hengen työn tärkeimmäksi mittariksi tulee se, miten autamme, armahdamme, rakastamme ja anteeksiannamme lähimmäisiämme – erityisesti niitä lähimmäisiä, joita on vaikea rakastaa tai joille on vaikea antaa anteeksi. Jeesuskin totesi, että pakanatkin ovat kilttejä läheisilleen. Vasta, kun rakkautemme ulottuu niihin vaikeasti rakastettaviin, on se osoitus Jumalan työstä. Kun rakkaus tulee uskollisuuden mitaksi, tajuamme syntisyytemmekin aivan eri valossa – kasvunvaraa riittää.

        Edelläsanomani jo alustaa vastaukseni kommenttisi, jonka mukaan Paavali ti voisi tällä tarkoittaa kymmentä käskyä, kun lähimmäisen rakastaminen ei täytä Jumalan palvelemista koskevia käskyjä. Mutta nimenomaan kymmenestä käskystä on kyse. Jos saman ajatuksen ottaa Roomalaiskirjeen luvusta 13, siinä luetellaan neljä kymmenestä käskystä ja sitten sanotaan ”kaikki muutkin” voidaan koota tähän sanaan: Rakasta lähimmäistäsi. (jae 9) Itse asiassa UT käyttää varsin vähän neljää ensimmäistä käskyä muutoinkin ja on enemmän kiinnostunut käskyjen toisesta taulusta kuin ensimmäisestä.

        En kuitenkaan pysty kuvittelemaan, että tästä tekstistä saataisiin järkevää tulkintaa niin, että todetaan Paavalin mainitsevan neljä kymmenestä käskystä, ja sanottaisiin viittauksen ”kaikkiin” muihin käskyihin vievän jonnekin kymmenen käskyn ulkopuolelle – vaikka rakkauden kaksoiskäskyyn. Sitä paitsi siinä olisi sama ongelma. Kuinka lähimmäisen rakastaminen täyttää rakkauden Jumalaa kohtaan. Siksi edellä antamani ehdotus on paras, minkä minä olen tähän ongelmaan löytänyt.

        Uuden testamentin täytyy ratkaista kuinka VTn lakeja seurataan.

        Edellä olevaa päätelmää Kymmenestä käskystä vahvistaa se, että niin Jeesus kuin Paavali tuntuvat vahvistavan Kymmenen käskyä mutta kumoavan tai sivuuttavan muita lakeja. Esimerkkejä: Vuorisaarnassa Jeesus tiukentaa älä tapa ja älä tee aviorikosta ja älä sano väärää todistusta käskyjä. Sen sijaan hän kumoaa Mooseksen lain säädöksen avioerosta ja lain vannomisesta. Matt 15 Jeesus vahvistaa vanhempien kunnioittamisen olevan voimassa oleva Jumalan laki, mutta useassa tapauksessa Jeesus sivuuttaa muita lakeja – hän ei puhdistaudu koskettuaan kuolleeseen tai pitalitautiseen ja sanoo, ettei se mitä ihminen syö saastuta häntä. Näitä muita lakeja voi tietenkin eritellä monin tavoin siviili-, seremonia-, juhlakalenteri-, hygienia/terveys- ym laeiksi, mutta ei sellaisella erittelyllä saa apua niiden tulkintaan. Se on sitä paitsi varsin vaikeaa. On helpompaa todeta, ettei mikään VTn laki ei ole voimassa, ellei UT sitä vahvista. UT vahvistaa kymmenen käskyn lain kuten edellä olevat esimerkit osoittavat, mutta muista laeista UT vahvistaa hyvin harvoja.

        Sama jatkuu Paavalilla. Paavalikin vahvistaa ja kumoaa lakeja. Paavali lainaa neljään otteeseen kymmentä käskyä. Aina kunnioittaen. ”Käskysana on pyhä, vanhurskas ja hyvä” – Room 7. Samassa kontekstissa lihan mieli ei alistu lain alle, siis kymmenen käskyn lain” mutta Henki auttaa täyttämään. Jne. Itse asiassa laille myönteisiä tekstejä on Paavalilla yli 50. Sen sijaan Paavali kumoaa esim. ympärileikkauksen. ”On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen. 1Kor 7:19 Tekstistä, jos on tarkkana, huomaa myös sen, että kyse on isommasta asiasta. Paavali kirjoittaa ympärileikkauksesta kuin se ei olisi osa lakia, vaikka siitä on toorassa kolme lakia. Ehkä käskyt tässä tarkoittavatkin kymmentä käskyä. Muuten Jeesuskin tekee eron Mooseksen lain ja Jumalan lain välillä ja Paavali taitaa tehdä samoin. Mutta esimerkkeinä Paavalin lain vastaisista teksteistä vaikkapa: Kristus on lain loppu… tai maininta kirjoituksesta, joka oli meitä vastaan ja on naulittu ristille… näitä kielteisiä tekstejä on vähän yli 30.

        "Mutta nimenomaan kymmenestä käskystä on kyse. Jos saman ajatuksen ottaa Roomalaiskirjeen luvusta 13, siinä luetellaan neljä kymmenestä käskystä ja sitten sanotaan ”kaikki muutkin” voidaan koota tähän sanaan: Rakasta lähimmäistäsi. (jae 9) Itse asiassa UT käyttää varsin vähän neljää ensimmäistä käskyä muutoinkin ja on enemmän kiinnostunut käskyjen toisesta taulusta kuin ensimmäisestä."

        Viittaan Room 13 luvun kommentteihini tässä vastineessani:
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/15587203/tietoja-kysyvalle#comment-96916506
        Ja jatkan, että Paavali otti nuo kuulijoilleen tutut mutta jo vanhentuneen kymmenen käskyn sanat puheeseensa, jotta kuulujat ymmärtäisivät helpommin rakkauden lain sisältöä. Ne eivät todista sitä, että Paavali puhuisi tuossa kymmenen käskyn laista missään muussa muodossa kuin sivulauseessa selityksensä tukena eli siis kuriositeettina.

        Asiaa tukee toinenkin seikka. Nimittäin Paavali antaa luettelonomaisesti pelkästään kymmenen käskyn lähimmäistä koskevia käskyjä asiansa tueksi. Luetteloa voisi jatkaa mutta sitä pitäisi kaiken logiikan mukaan jatkaa nimenomaan niiden lakien luetteloimisella, jotka liittyvät vain lähimmäisen rakastamiseen. Ja kun loput tälläiset käskyt puuttuvat luettelosta, on ne helposti korjattu lisäämällä "ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” tarkoittaen, että mikä tahansa hänen kuvaamansa tyyppinen lähimmäisenrakkautta koskeva käsky sisältyy, kuinkas muuten, sanaan : ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Yhtä hyvin hän olisi voinut sanoa vain: ja niin edelleen. Toisin sanoen tuo viimeisin lainaus: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” selittää sitä, mistä tuossa listassa oli kyse eli vain ihmisten rakastamiseen liittyvistä käskyistä, ei kymmenen käskyn Jumalan rakastamiseen liittyvistä käskyistä.

        "Itse asiassa UT käyttää varsin vähän neljää ensimmäistä käskyä muutoinkin ja on enemmän kiinnostunut käskyjen toisesta taulusta kuin ensimmäisestä."

        Mistähän tuo johtuu? Ehkä kenties siitä, että Uuden testamentin rakkauden käsky ei painotu määrällisen sisällön mukaan niinkään Jumalan rakastamiseen (osana kymmentä käskyä) kuin itse rakkauden lain muuhun julistukseen, joka tulee laajuudeltaan kansalle nyt uutena, ja jossa Jumalaa koskevien käskyjen moraalinen opetus on vain yksi osa, joka on häviävän pieni osa kaiken muun rinnalla kun puhutaan määrällisesti siitä, mitä rakkauden käskyn sisältää. Vaikkakin Jumalan rakastaminen on se tärkein käsky eli kvalitatiivisesti merkittävin.

        "En kuitenkaan pysty kuvittelemaan, että tästä tekstistä saataisiin järkevää tulkintaa niin, että todetaan Paavalin mainitsevan neljä kymmenestä käskystä, ja sanottaisiin viittauksen ”kaikkiin” muihin käskyihin vievän jonnekin kymmenen käskyn ulkopuolelle – vaikka rakkauden kaksoiskäskyyn. "Sitä paitsi siinä olisi sama ongelma. Kuinka lähimmäisen rakastaminen täyttää rakkauden Jumalaa kohtaan. Siksi edellä antamani ehdotus on paras, minkä minä olen tähän ongelmaan löytänyt."

        No ongelmaahan ei ole kun ei jääräpäisesti yritetä pakottaa rakkauden lakia olemaan kymmenen käskyn laki. Eikä se täytäkään, kuten selitin jo vastauksessani pyhpyhjapyhille, jos satuit lukemaan sen. Mutta ehket ole etsinyt tarpeeksi? Tai sitten (adventistiset) ennakkokäsityksesi estävät sinua avautumasta Pyhän hengen opetukselle ja näkemään muita vaihtoehtoja (kuin adventtikirkon opetuksen).

        Oletko muuten huomannut, että Adventtikirkon raamatuntutkistelumateriaali ei tosiasiassa tue niissä käsiteltävien asioiden vapaata Pyhän hengen johtamaa itseoppimista vaan antaa vain sellaisia raamatuntekstejä, jotka tukevat ainoastaan kirkon oppia. Vaikka kirkko väittää, että Raamattua saa vapaasti tutkia ja esittää vapaasti kommenttejaan raamatuntutkistelussa (niin kuin periaatteessa saakin), se ei ole aitoa vapaata raamatuntutkistelua kun lähtökohtaisesti oletetaan, että tutkistelijat pysyvät kirkon opissa. Oletukseen johtaa oppimateriaali. Se ei ole aitoa varsinkaan kun raamatuntutkistelun lopputulos on olemassa jo ennen tutkistelun alkua.

        "Edellä olevaa päätelmää Kymmenestä käskystä vahvistaa se, että niin Jeesus kuin Paavali tuntuvat vahvistavan Kymmenen käskyä mutta kumoavan tai sivuuttavan muita lakeja. Esimerkkejä: Vuorisaarnassa Jeesus tiukentaa älä tapa ja älä tee aviorikosta ja älä sano väärää todistusta käskyjä."

        Ei Jeesus niitä varsinaisesti tiukenna vaan käyttää niitä esimerkkeinä siitä, miten rakkauden lain ilmentymä opettaa samoista asioista. Hän opettaa, miten rakkauden lain periaattein niitä tulkitaan. Hän opettaa tuossa rakkauden lain henkeä, ei kirjainta.

        Jatkuu...


      • Adviss
        Adviss kirjoitti:

        "Mutta nimenomaan kymmenestä käskystä on kyse. Jos saman ajatuksen ottaa Roomalaiskirjeen luvusta 13, siinä luetellaan neljä kymmenestä käskystä ja sitten sanotaan ”kaikki muutkin” voidaan koota tähän sanaan: Rakasta lähimmäistäsi. (jae 9) Itse asiassa UT käyttää varsin vähän neljää ensimmäistä käskyä muutoinkin ja on enemmän kiinnostunut käskyjen toisesta taulusta kuin ensimmäisestä."

        Viittaan Room 13 luvun kommentteihini tässä vastineessani:
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/15587203/tietoja-kysyvalle#comment-96916506
        Ja jatkan, että Paavali otti nuo kuulijoilleen tutut mutta jo vanhentuneen kymmenen käskyn sanat puheeseensa, jotta kuulujat ymmärtäisivät helpommin rakkauden lain sisältöä. Ne eivät todista sitä, että Paavali puhuisi tuossa kymmenen käskyn laista missään muussa muodossa kuin sivulauseessa selityksensä tukena eli siis kuriositeettina.

        Asiaa tukee toinenkin seikka. Nimittäin Paavali antaa luettelonomaisesti pelkästään kymmenen käskyn lähimmäistä koskevia käskyjä asiansa tueksi. Luetteloa voisi jatkaa mutta sitä pitäisi kaiken logiikan mukaan jatkaa nimenomaan niiden lakien luetteloimisella, jotka liittyvät vain lähimmäisen rakastamiseen. Ja kun loput tälläiset käskyt puuttuvat luettelosta, on ne helposti korjattu lisäämällä "ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” tarkoittaen, että mikä tahansa hänen kuvaamansa tyyppinen lähimmäisenrakkautta koskeva käsky sisältyy, kuinkas muuten, sanaan : ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Yhtä hyvin hän olisi voinut sanoa vain: ja niin edelleen. Toisin sanoen tuo viimeisin lainaus: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” selittää sitä, mistä tuossa listassa oli kyse eli vain ihmisten rakastamiseen liittyvistä käskyistä, ei kymmenen käskyn Jumalan rakastamiseen liittyvistä käskyistä.

        "Itse asiassa UT käyttää varsin vähän neljää ensimmäistä käskyä muutoinkin ja on enemmän kiinnostunut käskyjen toisesta taulusta kuin ensimmäisestä."

        Mistähän tuo johtuu? Ehkä kenties siitä, että Uuden testamentin rakkauden käsky ei painotu määrällisen sisällön mukaan niinkään Jumalan rakastamiseen (osana kymmentä käskyä) kuin itse rakkauden lain muuhun julistukseen, joka tulee laajuudeltaan kansalle nyt uutena, ja jossa Jumalaa koskevien käskyjen moraalinen opetus on vain yksi osa, joka on häviävän pieni osa kaiken muun rinnalla kun puhutaan määrällisesti siitä, mitä rakkauden käskyn sisältää. Vaikkakin Jumalan rakastaminen on se tärkein käsky eli kvalitatiivisesti merkittävin.

        "En kuitenkaan pysty kuvittelemaan, että tästä tekstistä saataisiin järkevää tulkintaa niin, että todetaan Paavalin mainitsevan neljä kymmenestä käskystä, ja sanottaisiin viittauksen ”kaikkiin” muihin käskyihin vievän jonnekin kymmenen käskyn ulkopuolelle – vaikka rakkauden kaksoiskäskyyn. "Sitä paitsi siinä olisi sama ongelma. Kuinka lähimmäisen rakastaminen täyttää rakkauden Jumalaa kohtaan. Siksi edellä antamani ehdotus on paras, minkä minä olen tähän ongelmaan löytänyt."

        No ongelmaahan ei ole kun ei jääräpäisesti yritetä pakottaa rakkauden lakia olemaan kymmenen käskyn laki. Eikä se täytäkään, kuten selitin jo vastauksessani pyhpyhjapyhille, jos satuit lukemaan sen. Mutta ehket ole etsinyt tarpeeksi? Tai sitten (adventistiset) ennakkokäsityksesi estävät sinua avautumasta Pyhän hengen opetukselle ja näkemään muita vaihtoehtoja (kuin adventtikirkon opetuksen).

        Oletko muuten huomannut, että Adventtikirkon raamatuntutkistelumateriaali ei tosiasiassa tue niissä käsiteltävien asioiden vapaata Pyhän hengen johtamaa itseoppimista vaan antaa vain sellaisia raamatuntekstejä, jotka tukevat ainoastaan kirkon oppia. Vaikka kirkko väittää, että Raamattua saa vapaasti tutkia ja esittää vapaasti kommenttejaan raamatuntutkistelussa (niin kuin periaatteessa saakin), se ei ole aitoa vapaata raamatuntutkistelua kun lähtökohtaisesti oletetaan, että tutkistelijat pysyvät kirkon opissa. Oletukseen johtaa oppimateriaali. Se ei ole aitoa varsinkaan kun raamatuntutkistelun lopputulos on olemassa jo ennen tutkistelun alkua.

        "Edellä olevaa päätelmää Kymmenestä käskystä vahvistaa se, että niin Jeesus kuin Paavali tuntuvat vahvistavan Kymmenen käskyä mutta kumoavan tai sivuuttavan muita lakeja. Esimerkkejä: Vuorisaarnassa Jeesus tiukentaa älä tapa ja älä tee aviorikosta ja älä sano väärää todistusta käskyjä."

        Ei Jeesus niitä varsinaisesti tiukenna vaan käyttää niitä esimerkkeinä siitä, miten rakkauden lain ilmentymä opettaa samoista asioista. Hän opettaa, miten rakkauden lain periaattein niitä tulkitaan. Hän opettaa tuossa rakkauden lain henkeä, ei kirjainta.

        Jatkuu...

        Jatkuu...

        "Sen sijaan hän kumoaa Mooseksen lain säädöksen avioerosta ja lain vannomisesta."

        Kumoaa tottakai, ja monta muutakin lakia, koska ne olivat tulossa kumotuksi ristillä osana vanhojen lakien kumoamista, jotta ne voisivat vaihtua rakkauden lakiin. Hän tiesi, että hän tulisi toteuttamaan sen että (Heprealaiskirje 7:12) "pappeuden vaihtuessa vaihtuu välttämättä myös laki". Etkös sinäkin usko näin?

        "On helpompaa todeta, ettei mikään VTn laki ei ole voimassa, ellei UT sitä vahvista. UT vahvistaa kymmenen käskyn lain kuten edellä olevat esimerkit osoittavat, mutta muista laeista UT vahvistaa hyvin harvoja."

        Jos sitten mennään tuon logiikan mukaan, niin UT ei erikseen vahvista sapattikäskyä! Oletko siis aivan varma, että mikään sellainen VT laki ei ole voimassa, mitä UT ei erikseen vahvista? Ja sitten on tuohon päälle Uuden testamentin uudet lait, jotka ovat voimassa muutenkin.


        "Sama jatkuu Paavalilla. Paavalikin vahvistaa ja kumoaa lakeja. Paavali lainaa neljään otteeseen kymmentä käskyä. Aina kunnioittaen. ”Käskysana on pyhä, vanhurskas ja hyvä” – Room 7. Samassa kontekstissa lihan mieli ei alistu lain alle, siis kymmenen käskyn lain” mutta Henki auttaa täyttämään."

        Niin, mikähän laki oikeasti on kyseessä? Vastaus: Rakkauden laki. Ei kymmenen käskyn laki.

        "Itse asiassa laille myönteisiä tekstejä on Paavalilla yli 50." "Mutta esimerkkeinä Paavalin lain vastaisista teksteistä vaikkapa: Kristus on lain loppu… tai maininta kirjoituksesta, joka oli meitä vastaan ja on naulittu ristille… näitä kielteisiä tekstejä on vähän yli 30."

        Niin, kun sama henkilö kirjoittaa laista ensi yhtä ja sitten muka samasta laista täysin päinvastaisia asioita, syynä on todennäköisesti se, että hän ei puhukaan samasta laista. Kenties hän puhuukin välillä kymmenen käskyn laista, joka on kuopattu ja välillä rakkauden laista, joka on Jeesuksen meille antama uusi käsky, joka sisältää kymmenen käskyn lain moraaliset opetukset. Nuo mainitsemasi raamatunpaikat pitäisi yksittäin käydä läpi. Tässä kohden niiden summittainen maininta ei todista mitään kun jokainen sana: "laki" voi tarkoittaa tai olla tarkoittamatta kymmenen käskyn lakia.

        "Se kysymys, jota haastaisin jokaisen asiaa pohtivan miettimään, on: miksi Paavali yhtenä päivänä puhuu myönteisesti laista ja toisena päivänä kielteisesti. Liberaaliteologian vastaus on, että on kaksi (tai useampia) paavalia… tai että hänen mielensä ailahtelee. Loogisempi vastaus on, että on kahdenlaista lakia. On joku laki, jolla on vielä merkitys."

        Olet oikeassa. On kymmenen käskyn laki ja on joku laki, jolla on merkitys ja se joku laki on rakkauden laki, joka sisältää kymmenen käskyn lain lisäksi lukemattoman määrän erilaisia rakkautta edustavian opetuksia ja käskyjä.

        "Jos näin on, se voi olla vain 10 käskyn laki, koska sitä muutamassa näistä teksteissä suoraan lainataan."

        Premissisi on väärä, kuten olen yrittänyt selittää. Otetaanpa esimerkki. Se, että mainitsen kalastuslain pykäliä meriliikennelain yhteydessä, koska osa pykälistä menee päällekkäin, ei tarkoita sitä, että puhuisin kalastuslaista, kun puhun kerran meriliikennelaista.

        On ikään kuin et olisi yrittämässäkään kumota väitteitäni Raamatulla vaan vain esittäisit samoista asioista käänteisen esityksen vailla sen suurempia raamatullisia perusteluita. En tiedä huomaatko, mutta et juurikaan oikeasti perustele mitään Raamatulla vaan kirjoitat vain uskomuksistasi.

        Edelleen toivoisin sinulta vastausta siihen, mitä tarkoittaa Raamatun teksti, jossa sanotaan, että papin vaihtuessa vaihtuu välttämättä myös laki?


      • Adviss
        Vanhin kirjoitti:

        Minun on vähän vaikea ymmärtää, mitä tarkoitat. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että rakkauden kaksoiskäsky kattaa kaikki kymmenen käskyä ja enemmänkin. Mutta en oikein näe, että tämä edellyttäisi dekalogin olevan ristiriidassa rakkauden kaksoiskäskyn kanssa. Jos olisi, ei Jeesuksella tai Paavalilla olisi syytä pitää rakkautta lain tiivistelmänä ja täyttymyksenä.

        "Ja selitykseksi ei kelpaa tup esittämäsi roska: "Loogisempi vastaus on, että on kahdenlaista lakia. On joku laki, jolla on vielä merkitys.", koska se on yksinkertaisesto mahdoton yhtälö..."

        Tätä kommenttia en ymmärtänyt. Jos Paavali sanoo yhdessä kohdassa "laki hyvä" ja toisessa "laki paha" ehdotin vaihtoehdoiksi 1. kaksi Paavalia, 2 yksi mieleltään ailahteleva Paavali tai 3. kahdenlaista lakia. Lisäsin vielä kaneetiksi sen, että hyväkin laki on paha, jos sillä yrittää pelastua.

        En nyt ainakaan tältä istumalta keksi, mitä muita loogisia vaihtoehtoja on, mutta odotan mielenkiinnolla, että valistat minua. Ehkä et ole lukenut niin Paavalin 50 lakimyönteistä tekstiä tai kuinka Jeesus tekee eron Jumalan lain ja Mooseksen lain välillä?

        En myöskään oikein ymmärrä, miksi VTn teksteillä pitäisi todistaa, ettei laki pelasta. VTn opetus pelastuksesta on vajaa, ja vaikka testamenttien välillä on jonkunlainen jatkumo, UT antaa kaikkeen vallankumouksellisen uuden perspektiivin. Mutta löytyyhän VTstä jo lupauksia tai viitteitä pelastuksesta yksin armosta kymmeniä evankeliumitekstejä, joissa kerrotaan pelastuksen olevan Jumalan, ei ihmisen teko. Pari esimerkkiä:

        Yksi parhaista on Jesajan 1. luku. Siinä enemmän tai vähemmän suoraan sanotaan, ettei Jumalaa kovin paljon kiinnosta kansan jumalanpalvelus, uhrit, sapatit tai muut juhlat, koska he ovat pahoja. Luvussa kehotetaan kahta asiaa. 1. Osoittamaan rakkautta (jae 17 eteenpäin) ja 2. käymään oikeutta Jumalan kanssa, jolloin Jumala tekee heidät lumivalkeiksi, vaikka heidän syntinsä olisivat verenpunaiset. Luvun lopussa hän sanoo pesevänsä heidät.

        Toinen esimerkki evankeliumitekstistä voi olla vaikka katumuspsalmit 51 ja 32. Niissä tarjotaan murtunutta mieltä ja synnin tunnustamista anteeksiannon lähteeksi ja todetaan, etteivät uhrit tai muukaan yrittäminen auta.

        Mutta eihän sieltä kovin selkeää tekstiä aiheesta löydy, mutta on lukuisia tekstejä, joissa pelastus on Jumalan (ei ihmisen!) työ. Apostolithan käyttävät VTtä saarnoissaan ja kirjeissään evankeliumia kuvatessaan.

        En myöskään ymmärrä, miksi pelastuksen ja lain välisen suhteen määrittelyyn pitäisi käyttää vain synoptisia evankeliumeita, koska en oikein usko Raamattua muunnellun niin paljon kuin ajattelet. Kuitenkin synoptisissakin evankeliumeissa on pelastusopetus jollakin tavalla selkeästi sanottu. Pelastuksen saa publikaani, joka rukoilee: Herra ole minulle syntiselle armollinen, eikä teksti lisää tähän mitään muuta tehtävää pelastuksen hyväksi. Luuk 18:13

        Matt 20:1-16 kertoo viinitarhan työntekijöistä, jotka saavat palkan riippumatta tekemästään työstä. Vertaus opettaa, että pelastus on lahja, ei ansaittu. Tuhlaajapoika haluaisi päästä palkolliseksi isänsä taloon, mutta saa pelastuksen lahjana, jonka hyväksi hän ei tehnyt mitään. Pelastuksen aiheena on ainoastaan isän rakkaus ja armo. Luuk 15.

        Edelleen Jeesus sanoo kuolevansa syntien anteeksiantamisen vuoksi. Matt 26:38 Hän toteaa myös, että hänen seuraajiensa tulee noudattaa Jumalan tahtoa paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset (joiden lain seuraaminen oli äärimmäisen kirjaimellista), mikä oli tarkoitus johtaa ihmiset joko näkemään, että lain noudattaminen ilman rakkautta on puutteellista tai että se on mahdotonta ja pelastus onkin Jumalan teko, niinkuin mainitut vertaukset osoittavat.

        Synoptisissa evankeliumeissa on myös parantamisihmeitä, joissa käytetään alkukielessä parantumisesta sanaa pelastua. Niistäkin tulee näin kirjoittajien mielestä vertauksia pelastumisesta Jumalan tekona.

        Koska en ole nähnyt syytä jakaa UTia eri osiin niin, että synoptikkojen ja muiden kirjoitusten välillä olisi joku juopa, en ole asiaa tältä kannalta enemmälti pohtinut. Ehkä tarkempi miettiminen voisi tuoda vielä muitakin tapoja, joilla evankeliumi tässä mainittuja esimerkkejä paremmin löytyy synoptisista evankeliumeista. Mutta tämä riittänee alkuun.

        "Minun on vähän vaikea ymmärtää, mitä tarkoitat. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että rakkauden kaksoiskäsky kattaa kaikki kymmenen käskyä ja enemmänkin."

        Tämä on upeaa, että olet ymmärtänyt sen, että on todellakin olemassa rakkauden laki, joka sisältää kymmenen käskyn moraaliset opetukset ja enemmänkin.

        Ymmärrän kyllä, miten vaikea adventistin on ymmärtää rakkauden lakia, kun Adventtikirkko ei erikseen opeta sitä. Ihmettelen, että olet ylipäänsä löytänyt Raamatusta sen, että on olemassa joku laki, joka sisältää kymmenen käskyn moraaliset opetukset ja sen päälle rakkauden käskyjä, kun Adventtikirkko niin hyvin pimittää asian jäseniltään VAIKKA Raamattu aivan suoraan sen meille ilmoittaa.

        Adventtikirkon opinkohta nro "19 Jumalan laki", käsittelee lakia eikä se ymmärrä asiaa niin kuin me tässä nyt puhumme. Opinkohta 19 käsittelee dekalogia ja puhuu siitä rakkauden lakina ja vapauden lakina, aivan kuten Dough Batchelorkin asiasta opettaa. Ei sanaakaan varsinaisesta rakkauden laista, joka ei siis ole sama kuin kymmen käskyn laki. Mutta on hyvä, että olet pääsemässä irti väärästä opetuksesta.

        Otan esimerkin siitä, miten Adventtikirkko pimittää rakkauden lain eli vapauden lain eli kuninkaiden lain jäseniltään. Tässä on suora lainaus opinkohta nro 19 tekstistä:

        "Se (kymmenen käskyn laki) antaa todellisen vapauden. Kristus sanoi, että "jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja" (Joh. 8:34). Kun rikomme Jumalan lakia, emme ole vapaita, mutta kuuliaisuus KYMMENELLE KÄSKYLLE takaa meille todellisen vapauden. Jumalan lain mukainen elämä merkitsee vapautta synnistä. Se merkitsee myös vapautta synnin seurauksista - jatkuvista loukatun omantunnon vaivoista ja lisääntyvästä syyllisyydestä, mikä kuluttaa elinvoimia. Psalmista sanoi: "Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin" (Ps. 119:45). Jaakob nimitti dekalogia "vapauden täydelliseksi laiksi" (Jaak. 1:25)"

        Ensinnä teksti yrittää antaa sen kuvan, että vapauden laki kuvaisi dekalogia tarkoittaen vapautta synnistä vaikka on olemassa kaksi eri lakia: kymmenen käskyn laki ja rakkauden laki, jota teksti ei lainkaan mainitse. Toiseksi, tekstin lopussa mainitaan, että Jaakob olisi puhunut kirjeensä ensimmäisessä luvussa dekalogista, mikä ei pidä paikkaansa. Teksti on irrotettu asiayhteydestään ja sen merkitystä on muutettu.

        Otetaanpa tähän koko asiaa käsittelevä osuus Jaakobin tekstistä.

        Jaakobin kirje 1:19-27
        "Tietäkää, rakkaat veljeni, että jokaisen ihmisen tulee olla nopea kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei toteuta Jumalan vanhurskautta. Pankaa siis pois kaikki saastaisuus ja kaikenlainen pahuus ja ottakaa sävyisästi vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. Olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Jos joku on sanan kuulija mutta ei sen tekijä, hän on kuin mies, joka kuvastimesta tarkastelee luonnollisia kasvojaan. Hän tarkastelee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen oli. Mutta se, joka on katsonut täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä eikä ole muistamaton kuulija vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. Jos joku luulee palvelevansa Jumalaa mutta ei hillitse kieltään, hän pettää sydämensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdingossaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta."

        Jo alku kertoo, että kyse ei ole Jumalaan viittaavista käskyistä vaan ihmisten väliseen rakkauteen liittyvistä käskyistä: "...hidas vihaan, sillä miehen viha ei toteuta Jumalan vanhurskautta." Tässä puhutaan miehen vihasta ja selitetään, että vihaava ei ole Jumalan mielen mukainen. Tässä aiheessa ei mainita sanallakaan kymmenestä käskystä eikä siinä viittaustakaan Jumalaa koskeviin kymmenen käsky pykäliin. Sitten pyydetään pistämään pois saastaisuus eli Jumalan tahdon noudattamattomuus sekä pahuus. Pyydetään tekemään sanan mukaan eikä vain kuuntelemaan sanaa. Koska opetus tapahtuu Uuden liiton aikana, kyse ei voi olla Vanhan liiton teljen tekemiksestä. Tässä on siis vahva viittaus rakkauden tekoihin, niihin, jotka eivät tekoina pelasta mutta jotka ovat osoitus uskosta. Tekstin teot viittaavat siis rakkauden tekoihin, jotka ovat rakkaudenlain toteutuma. Ja sitten selitetään, että se, joka on katsonut Vapauden lakiin, tekee (Uuden liiton rakkauden) tekoja, joissa hän on autuas. Tämä raamatunkohta muuten tekee selväksi sen, että Vapauden laki = Rakkauden laki.

        Jatkuu...


      • Adviss
        Adviss kirjoitti:

        "Minun on vähän vaikea ymmärtää, mitä tarkoitat. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että rakkauden kaksoiskäsky kattaa kaikki kymmenen käskyä ja enemmänkin."

        Tämä on upeaa, että olet ymmärtänyt sen, että on todellakin olemassa rakkauden laki, joka sisältää kymmenen käskyn moraaliset opetukset ja enemmänkin.

        Ymmärrän kyllä, miten vaikea adventistin on ymmärtää rakkauden lakia, kun Adventtikirkko ei erikseen opeta sitä. Ihmettelen, että olet ylipäänsä löytänyt Raamatusta sen, että on olemassa joku laki, joka sisältää kymmenen käskyn moraaliset opetukset ja sen päälle rakkauden käskyjä, kun Adventtikirkko niin hyvin pimittää asian jäseniltään VAIKKA Raamattu aivan suoraan sen meille ilmoittaa.

        Adventtikirkon opinkohta nro "19 Jumalan laki", käsittelee lakia eikä se ymmärrä asiaa niin kuin me tässä nyt puhumme. Opinkohta 19 käsittelee dekalogia ja puhuu siitä rakkauden lakina ja vapauden lakina, aivan kuten Dough Batchelorkin asiasta opettaa. Ei sanaakaan varsinaisesta rakkauden laista, joka ei siis ole sama kuin kymmen käskyn laki. Mutta on hyvä, että olet pääsemässä irti väärästä opetuksesta.

        Otan esimerkin siitä, miten Adventtikirkko pimittää rakkauden lain eli vapauden lain eli kuninkaiden lain jäseniltään. Tässä on suora lainaus opinkohta nro 19 tekstistä:

        "Se (kymmenen käskyn laki) antaa todellisen vapauden. Kristus sanoi, että "jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja" (Joh. 8:34). Kun rikomme Jumalan lakia, emme ole vapaita, mutta kuuliaisuus KYMMENELLE KÄSKYLLE takaa meille todellisen vapauden. Jumalan lain mukainen elämä merkitsee vapautta synnistä. Se merkitsee myös vapautta synnin seurauksista - jatkuvista loukatun omantunnon vaivoista ja lisääntyvästä syyllisyydestä, mikä kuluttaa elinvoimia. Psalmista sanoi: "Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin" (Ps. 119:45). Jaakob nimitti dekalogia "vapauden täydelliseksi laiksi" (Jaak. 1:25)"

        Ensinnä teksti yrittää antaa sen kuvan, että vapauden laki kuvaisi dekalogia tarkoittaen vapautta synnistä vaikka on olemassa kaksi eri lakia: kymmenen käskyn laki ja rakkauden laki, jota teksti ei lainkaan mainitse. Toiseksi, tekstin lopussa mainitaan, että Jaakob olisi puhunut kirjeensä ensimmäisessä luvussa dekalogista, mikä ei pidä paikkaansa. Teksti on irrotettu asiayhteydestään ja sen merkitystä on muutettu.

        Otetaanpa tähän koko asiaa käsittelevä osuus Jaakobin tekstistä.

        Jaakobin kirje 1:19-27
        "Tietäkää, rakkaat veljeni, että jokaisen ihmisen tulee olla nopea kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei toteuta Jumalan vanhurskautta. Pankaa siis pois kaikki saastaisuus ja kaikenlainen pahuus ja ottakaa sävyisästi vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. Olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Jos joku on sanan kuulija mutta ei sen tekijä, hän on kuin mies, joka kuvastimesta tarkastelee luonnollisia kasvojaan. Hän tarkastelee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen oli. Mutta se, joka on katsonut täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä eikä ole muistamaton kuulija vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. Jos joku luulee palvelevansa Jumalaa mutta ei hillitse kieltään, hän pettää sydämensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdingossaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta."

        Jo alku kertoo, että kyse ei ole Jumalaan viittaavista käskyistä vaan ihmisten väliseen rakkauteen liittyvistä käskyistä: "...hidas vihaan, sillä miehen viha ei toteuta Jumalan vanhurskautta." Tässä puhutaan miehen vihasta ja selitetään, että vihaava ei ole Jumalan mielen mukainen. Tässä aiheessa ei mainita sanallakaan kymmenestä käskystä eikä siinä viittaustakaan Jumalaa koskeviin kymmenen käsky pykäliin. Sitten pyydetään pistämään pois saastaisuus eli Jumalan tahdon noudattamattomuus sekä pahuus. Pyydetään tekemään sanan mukaan eikä vain kuuntelemaan sanaa. Koska opetus tapahtuu Uuden liiton aikana, kyse ei voi olla Vanhan liiton teljen tekemiksestä. Tässä on siis vahva viittaus rakkauden tekoihin, niihin, jotka eivät tekoina pelasta mutta jotka ovat osoitus uskosta. Tekstin teot viittaavat siis rakkauden tekoihin, jotka ovat rakkaudenlain toteutuma. Ja sitten selitetään, että se, joka on katsonut Vapauden lakiin, tekee (Uuden liiton rakkauden) tekoja, joissa hän on autuas. Tämä raamatunkohta muuten tekee selväksi sen, että Vapauden laki = Rakkauden laki.

        Jatkuu...

        Jatkuu...

        Jatkokin selittää Vapauden lain olevan Rakkauden laki, ei dekalogi. Kielen hillintä kohdistuu lähimmäisiin ja lähimmäisenrakkauteen, veljesrakkauteen. Voisi se kohdistua Jumalaankin mutta eipä Jumala ole missään kohden Raamattua välittänyt siitä, miten kohteliaasti häntä puhutellaan. Ja koko tekstin asiayhteys tekee selväksi, että kyse on lähimmäisen kohdistuvasta rakkauden vastaisesta kielen hillitsemättömyydestä. Jos ei rakasta veljeään, jumalanpalvelus on turha, koska tuollainen Jumalan palvelija katsoo sitä oma kuvaansa kuvastimesta, kuten edellä selitettiin. Ja jälkimäinen lause paitsi selittää, mitä edellisen lauseen turha jumalanpalvelus on, se selkeästi ilmaisee, että kyse on rakkaudesta eli tässä yhteydessä puhutaan todella rakkauden eli vapauden laista. "Jos joku luulee palvelevansa Jumalaa mutta ei hillitse kieltään, hän pettää sydämensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha."

        Asia vielä kirkastuu luvun viimeisistä sanoista:

        "Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdingossaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta."

        Tämä lause viittaa Jeesuksen sanoihin Matteuksen evankeliumissa, missä Jeesus selittää rakkauden lain olemusta.

        Matteus 25:37-40
        "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Niin Kuningas vastaa heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ "

        Samaa opetusta on myös laupiaan samarialaisen kertomuksessa. Jeesus opetti, ettei saa katsoa henkilöön. Sekin on rakkauden lain opetus.

        Näitä edellä Matteuksessa mainittuja käskyjä ja opetuksia ei ole dekalogissa. Ei orpojen eikä leskien katsomassa käymistä eikä sitä, ettei pidä katsoa henkilöön. Orpojen hyljeksiminen on henkilöön katsomista. Se todistaa sen, ettei kyse voinut olla dekalogista. Degaloki ei kiellä katsomasta henkilöön, ei edes rivien välissä. Vanhan testamentin puolella on vain yksi maininta siitä, ettei saa katsoa henkilöön. Se on annettu tuomareille ja koskee vain heitä ja heidän lain tulkintaansa. Se ei ole edes laki. Uudessa testamentissa ei ole tuomareita, koska niitä ei tarvita.

        Koko teksti puhuu selkeästi Rakkauden laista. Siinä ei ole viitettäkään kymmenen käskyn lakiin. Ja silti kirkon opinkohta suoraan valehtelee, että kyse on dekalogista.

        Tässä siis vain yksi esimerkki siitä, miten Adventtikirkko yhdistää dekalogin ja Rakkauden lain = Vapauden lain yhdeksi ja samaksi laiksi. Miksiköhän? Varmaankin siksi, että jos kirkko tunnustaisi, että on olemassa erillinen laki, jonka nimi on Rakkauden laki, sen pitäisi muuttaa myös opetuksiaan koskien dekalogia ja sen merkitystä.

        Ja näin Raamattua tutkiskellaan ilman sitä, että kirkko määräisi miten sitä on tutkittava.


      • Adviss
        Adviss kirjoitti:

        Jatkuu...

        Jatkokin selittää Vapauden lain olevan Rakkauden laki, ei dekalogi. Kielen hillintä kohdistuu lähimmäisiin ja lähimmäisenrakkauteen, veljesrakkauteen. Voisi se kohdistua Jumalaankin mutta eipä Jumala ole missään kohden Raamattua välittänyt siitä, miten kohteliaasti häntä puhutellaan. Ja koko tekstin asiayhteys tekee selväksi, että kyse on lähimmäisen kohdistuvasta rakkauden vastaisesta kielen hillitsemättömyydestä. Jos ei rakasta veljeään, jumalanpalvelus on turha, koska tuollainen Jumalan palvelija katsoo sitä oma kuvaansa kuvastimesta, kuten edellä selitettiin. Ja jälkimäinen lause paitsi selittää, mitä edellisen lauseen turha jumalanpalvelus on, se selkeästi ilmaisee, että kyse on rakkaudesta eli tässä yhteydessä puhutaan todella rakkauden eli vapauden laista. "Jos joku luulee palvelevansa Jumalaa mutta ei hillitse kieltään, hän pettää sydämensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha."

        Asia vielä kirkastuu luvun viimeisistä sanoista:

        "Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdingossaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta."

        Tämä lause viittaa Jeesuksen sanoihin Matteuksen evankeliumissa, missä Jeesus selittää rakkauden lain olemusta.

        Matteus 25:37-40
        "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Niin Kuningas vastaa heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ "

        Samaa opetusta on myös laupiaan samarialaisen kertomuksessa. Jeesus opetti, ettei saa katsoa henkilöön. Sekin on rakkauden lain opetus.

        Näitä edellä Matteuksessa mainittuja käskyjä ja opetuksia ei ole dekalogissa. Ei orpojen eikä leskien katsomassa käymistä eikä sitä, ettei pidä katsoa henkilöön. Orpojen hyljeksiminen on henkilöön katsomista. Se todistaa sen, ettei kyse voinut olla dekalogista. Degaloki ei kiellä katsomasta henkilöön, ei edes rivien välissä. Vanhan testamentin puolella on vain yksi maininta siitä, ettei saa katsoa henkilöön. Se on annettu tuomareille ja koskee vain heitä ja heidän lain tulkintaansa. Se ei ole edes laki. Uudessa testamentissa ei ole tuomareita, koska niitä ei tarvita.

        Koko teksti puhuu selkeästi Rakkauden laista. Siinä ei ole viitettäkään kymmenen käskyn lakiin. Ja silti kirkon opinkohta suoraan valehtelee, että kyse on dekalogista.

        Tässä siis vain yksi esimerkki siitä, miten Adventtikirkko yhdistää dekalogin ja Rakkauden lain = Vapauden lain yhdeksi ja samaksi laiksi. Miksiköhän? Varmaankin siksi, että jos kirkko tunnustaisi, että on olemassa erillinen laki, jonka nimi on Rakkauden laki, sen pitäisi muuttaa myös opetuksiaan koskien dekalogia ja sen merkitystä.

        Ja näin Raamattua tutkiskellaan ilman sitä, että kirkko määräisi miten sitä on tutkittava.

        Exap, etkös sinä aloittanut joskus ketjun siitä, miten Jumalaa rakastetaan? Tuossa edellä tuli muuten tavallaan vastaus siihen.

        "Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ "

        Asiayhteydestä käy ilmi, että Jeesus toivoo meidän toimivan tekemällä noita rakkauden tekoja. Hän sanoo, että sen minkä teette näille...sen teette minulle. Rakastamalla lähimmäistämme, rakastamme siis Jeesusta. Koska Jeesus on yhtä Jumalan kanssa ja kaikki, mitä hän puhuu, tulee Jumalalta, niin lähimmäisen rakastaminen kohdistuu Jumalaan. Koska Raamattu sanoo, että Jumalan rakastaminen on sitä, että teemme hänen tahtonsa, saa asia kaksinkertaisen merkityksen, koska rakastamalla niitä vähimpiäkin veljiämme, teemme Jumalan tahdon.

        Siispä vastaus kysymykseesi kuuluu: Rakastamalla lähimmäistämme, osoitamme rakkauttamme Jumalaan. Eli Jumalan rakastaminen on mm sitä, että rakastamme lähimmäisiämme ja se näkyy teoissamme.

        Ehkä tämä kävikin ilmi jo tuosta aloittamastasi ketjusta mutta en nyt löytänyt sitä tähän hätään.

        Tämä asia antaa syvällisemmän merkityksen rakkauden kaksoiskäskylle ja selittää omalta osaltaan sitä, miksi Rakkauden laki yksin riittää ainoaksi jäljellä olevaksi laiksi ilman kymmenen käskyn lakia. Sillä Rakkauden laille riittää, että kymmenen käskyn laista on jäljellä enää vain sen moraaliset ajatukset, jotka heijastuvat Rakkauden laista (joka siis sisältää myös koko lain ja profeetat) ja rakkauden teot...ne ovat osoituksena siitä, ettei kyse ole vain kymmenen käskyn moraalisista opetuksista vaan jostakin PALJON suuremmasta; Jeesuksesta rakkauden lain ytimenä ja olemuksena. Jeesuksesta, jonka esikuvaa kaikki Vanhan testamentin temppelipalvelukseen ja lakiin liittyvät asiat olivat.

        Jeesus on se temppeli, jota ei ole tehty käsin. Maallinen temppeli vain symboloi Jeesusta. Samalla tavalla dekalogi oli vain symboli Jeesuksen rakkauden syvimmästä olemuksesta. Jeesus on sen todellisuus. Rakkauden laki kertoo tästä todellisuudesta. Siksi myös sapattia pyhitetään vain symbolisesti, sillä sapatinkin todellisuus on Jeesuksessa.

        Aikamoista!


      • Adviss
        Adviss kirjoitti:

        Exap, etkös sinä aloittanut joskus ketjun siitä, miten Jumalaa rakastetaan? Tuossa edellä tuli muuten tavallaan vastaus siihen.

        "Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ "

        Asiayhteydestä käy ilmi, että Jeesus toivoo meidän toimivan tekemällä noita rakkauden tekoja. Hän sanoo, että sen minkä teette näille...sen teette minulle. Rakastamalla lähimmäistämme, rakastamme siis Jeesusta. Koska Jeesus on yhtä Jumalan kanssa ja kaikki, mitä hän puhuu, tulee Jumalalta, niin lähimmäisen rakastaminen kohdistuu Jumalaan. Koska Raamattu sanoo, että Jumalan rakastaminen on sitä, että teemme hänen tahtonsa, saa asia kaksinkertaisen merkityksen, koska rakastamalla niitä vähimpiäkin veljiämme, teemme Jumalan tahdon.

        Siispä vastaus kysymykseesi kuuluu: Rakastamalla lähimmäistämme, osoitamme rakkauttamme Jumalaan. Eli Jumalan rakastaminen on mm sitä, että rakastamme lähimmäisiämme ja se näkyy teoissamme.

        Ehkä tämä kävikin ilmi jo tuosta aloittamastasi ketjusta mutta en nyt löytänyt sitä tähän hätään.

        Tämä asia antaa syvällisemmän merkityksen rakkauden kaksoiskäskylle ja selittää omalta osaltaan sitä, miksi Rakkauden laki yksin riittää ainoaksi jäljellä olevaksi laiksi ilman kymmenen käskyn lakia. Sillä Rakkauden laille riittää, että kymmenen käskyn laista on jäljellä enää vain sen moraaliset ajatukset, jotka heijastuvat Rakkauden laista (joka siis sisältää myös koko lain ja profeetat) ja rakkauden teot...ne ovat osoituksena siitä, ettei kyse ole vain kymmenen käskyn moraalisista opetuksista vaan jostakin PALJON suuremmasta; Jeesuksesta rakkauden lain ytimenä ja olemuksena. Jeesuksesta, jonka esikuvaa kaikki Vanhan testamentin temppelipalvelukseen ja lakiin liittyvät asiat olivat.

        Jeesus on se temppeli, jota ei ole tehty käsin. Maallinen temppeli vain symboloi Jeesusta. Samalla tavalla dekalogi oli vain symboli Jeesuksen rakkauden syvimmästä olemuksesta. Jeesus on sen todellisuus. Rakkauden laki kertoo tästä todellisuudesta. Siksi myös sapattia pyhitetään vain symbolisesti, sillä sapatinkin todellisuus on Jeesuksessa.

        Aikamoista!

        Mitä enemmän Raamattua tutkii ilman "adventismi-laseja", sitä kirkkaammaksi Jumalan olemus käy. Sitä suuremmaksi hänen rakkautensa osoittautuu. Ja sitä helpompi Jumalaa on ymmärtää. Tajuta sitä kuka ja millainen hän on.

        Vai mitä Exap?

        Kun kolminaisuuden oppi ei ole sekoittamassa ja hämärtämässä Jumalan suuruutta ja ymmärtämistä, ja muutkaan adventismin opit, avautuu hänen olemuksensa selkeänä ja kirkkaana ja suuruutensa, rakkautensa ja armonsa ennennäkemättömällä tavalla eikä hänen ymmärtämisensä ole vaikeaa.

        Jumala ei ole kuin jokin mystinen ymmärtämätön olento, josta tehtyä kolminaisuusoppia ei voi ymmärtää, joten se pitää ottaa vastaan uskossa, vaan hän on Raamatun lehdiltä löytyvä Rakkauden ilmentymä, josta kaikki kaikessa kertoo. Sellainen ilmentymä, joka on olemukseltaan suurtakin suurempi Rakkaus. Kirkko on himmentänyt tämän Jumalan olemuksen ja suuruuden omilla opeillaan.

        Kolminaisuusopissa tuota rakkautta himmennetään, ja samalla himmenee Jumalan suuruus ja kunnia tavalliseksi Jumalaksi muitten (kahden) jumalan rinnalla.

        Asiaa on mahdotonta ymmärtää jos ei riisu adventismi-laseja pois päästään.

        Kiitos Jumalalle, että olen saanut ymmärtää tämän kaiken!


      • Adviss kirjoitti:

        Mitä enemmän Raamattua tutkii ilman "adventismi-laseja", sitä kirkkaammaksi Jumalan olemus käy. Sitä suuremmaksi hänen rakkautensa osoittautuu. Ja sitä helpompi Jumalaa on ymmärtää. Tajuta sitä kuka ja millainen hän on.

        Vai mitä Exap?

        Kun kolminaisuuden oppi ei ole sekoittamassa ja hämärtämässä Jumalan suuruutta ja ymmärtämistä, ja muutkaan adventismin opit, avautuu hänen olemuksensa selkeänä ja kirkkaana ja suuruutensa, rakkautensa ja armonsa ennennäkemättömällä tavalla eikä hänen ymmärtämisensä ole vaikeaa.

        Jumala ei ole kuin jokin mystinen ymmärtämätön olento, josta tehtyä kolminaisuusoppia ei voi ymmärtää, joten se pitää ottaa vastaan uskossa, vaan hän on Raamatun lehdiltä löytyvä Rakkauden ilmentymä, josta kaikki kaikessa kertoo. Sellainen ilmentymä, joka on olemukseltaan suurtakin suurempi Rakkaus. Kirkko on himmentänyt tämän Jumalan olemuksen ja suuruuden omilla opeillaan.

        Kolminaisuusopissa tuota rakkautta himmennetään, ja samalla himmenee Jumalan suuruus ja kunnia tavalliseksi Jumalaksi muitten (kahden) jumalan rinnalla.

        Asiaa on mahdotonta ymmärtää jos ei riisu adventismi-laseja pois päästään.

        Kiitos Jumalalle, että olen saanut ymmärtää tämän kaiken!

        Adviss, olemme asioista varsin samaa mieltä.

        Myös näissä Vanhin:in kanssa käydyssä vuoropuheluissa käy ilmi, että syyn ja seurauksen laki menee helposti sekaisin adventismissa, kuten muissakin liikkeissä.

        Kuten vahvasti toitkin ilmi, rakkauden laki on se MASTER lähtökohta, jonka lisäksi muuta lakia ei tarvita; sikäli kun rakkauden lakia noudattaa, kaikki muu laki on automaattisesti täytetty. Valitettavasti, tähän lausahdukseen kuuluu myös sapatti. "HUPS"ko ??? --- EI !

        JOS rakastamme lähimmäistä kuten itseämme, laittaisimmeko lähimmäisemme tekemään työtä joka päivä ja vuorotta ? Kun Jumala aikanaan antoi (ja pakotti) sapatin Israelilaisille, kannattaa pitää mielessä millaiselle kansalle hän sen antoi: orjakansalle, joka ei ollut vapaapäivää eläessään nähnyt ! Tällainen kansa ei lepopäivää ollut tuntenutkaan. Jumala halusi antaa heille levon siunauksen, mutta mitenkäs kävi ?

        Hes 20:
        13 "Mutta Israelin heimo niskoitteli minua vastaan erämaassa: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, ylenkatsoivat minun oikeuteni, jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi, ja minun sapattini he kovin rikkoivat. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä erämaassa ja lopettaa heidät."
        16 "koska he pitivät minun oikeuteni halpoina, eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, vaan rikkoivat minun sapattini; sillä heidän sydämensä vaelsi heidän kivijumalainsa jäljessä."
        20 "ja pyhittäkää minun sapattini; NE OLKOOT MERKKINÄ välillämme, minun ja teidän, ETTÄ TULISITTE TIETÄMÄÄN, että minä olen Herra, teidän Jumalanne."

        Pysähdytäänpä tähän !

        Sapatti oli siis MERKKINÄ... JOTTA TULISITTE TIETÄMÄÄN... (jotakin ???). Mitä sapatista siis piti Israelilaisten "oppia" (paitsi että se oli "jokin erityinen merkki") ?

        Sekö, että Jumala on kiihkeästi grillaamassa jokaisen sapatinrikkojan ??? No ei tietenkään, mutta tämä on se, miten monet ovat asiaa tulkinneet ja tulkitsevat vielä tänäänkin. Valitettavasti.

        Mutta kerronpa, mitä sapatista tuli merkkinä oppia: Sitä, että Jumala halusi kansansa lepäävän, ja siten osoitti, että Jumala ei ole orjapiiskuri kuten egyptiläiset 7 viikkoa aiemmin, vaan: Vapauttaja !!! Levon tuoja ! Pelastaja !

        Israelilaiset olivat orjakansa, Heille Jumala toi vapautuksen orjuudesta, ja levon. Levon siis tosiaankin ihan 400v jälkeen uutena asiana. Toisin kuin jotkut höyrypäät täälläkin vinkuvat, sapattia ei vietetty ennen mannan antamista. Siihen ei ollut tarvetta (ennen orjuutta), eikä aikaa (orjuuden aikana).


      • Adventisti-nuori
        Adviss kirjoitti:

        Jatkuu...

        Jatkokin selittää Vapauden lain olevan Rakkauden laki, ei dekalogi. Kielen hillintä kohdistuu lähimmäisiin ja lähimmäisenrakkauteen, veljesrakkauteen. Voisi se kohdistua Jumalaankin mutta eipä Jumala ole missään kohden Raamattua välittänyt siitä, miten kohteliaasti häntä puhutellaan. Ja koko tekstin asiayhteys tekee selväksi, että kyse on lähimmäisen kohdistuvasta rakkauden vastaisesta kielen hillitsemättömyydestä. Jos ei rakasta veljeään, jumalanpalvelus on turha, koska tuollainen Jumalan palvelija katsoo sitä oma kuvaansa kuvastimesta, kuten edellä selitettiin. Ja jälkimäinen lause paitsi selittää, mitä edellisen lauseen turha jumalanpalvelus on, se selkeästi ilmaisee, että kyse on rakkaudesta eli tässä yhteydessä puhutaan todella rakkauden eli vapauden laista. "Jos joku luulee palvelevansa Jumalaa mutta ei hillitse kieltään, hän pettää sydämensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha."

        Asia vielä kirkastuu luvun viimeisistä sanoista:

        "Puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdingossaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta."

        Tämä lause viittaa Jeesuksen sanoihin Matteuksen evankeliumissa, missä Jeesus selittää rakkauden lain olemusta.

        Matteus 25:37-40
        "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Niin Kuningas vastaa heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ "

        Samaa opetusta on myös laupiaan samarialaisen kertomuksessa. Jeesus opetti, ettei saa katsoa henkilöön. Sekin on rakkauden lain opetus.

        Näitä edellä Matteuksessa mainittuja käskyjä ja opetuksia ei ole dekalogissa. Ei orpojen eikä leskien katsomassa käymistä eikä sitä, ettei pidä katsoa henkilöön. Orpojen hyljeksiminen on henkilöön katsomista. Se todistaa sen, ettei kyse voinut olla dekalogista. Degaloki ei kiellä katsomasta henkilöön, ei edes rivien välissä. Vanhan testamentin puolella on vain yksi maininta siitä, ettei saa katsoa henkilöön. Se on annettu tuomareille ja koskee vain heitä ja heidän lain tulkintaansa. Se ei ole edes laki. Uudessa testamentissa ei ole tuomareita, koska niitä ei tarvita.

        Koko teksti puhuu selkeästi Rakkauden laista. Siinä ei ole viitettäkään kymmenen käskyn lakiin. Ja silti kirkon opinkohta suoraan valehtelee, että kyse on dekalogista.

        Tässä siis vain yksi esimerkki siitä, miten Adventtikirkko yhdistää dekalogin ja Rakkauden lain = Vapauden lain yhdeksi ja samaksi laiksi. Miksiköhän? Varmaankin siksi, että jos kirkko tunnustaisi, että on olemassa erillinen laki, jonka nimi on Rakkauden laki, sen pitäisi muuttaa myös opetuksiaan koskien dekalogia ja sen merkitystä.

        Ja näin Raamattua tutkiskellaan ilman sitä, että kirkko määräisi miten sitä on tutkittava.

        Miten meidän kirkko voi opettaa noin eri tavalla Raamatusta kuin mitä Raamattu itse sanoo? Outoa!


      • Adviss
        Exap kirjoitti:

        Adviss, olemme asioista varsin samaa mieltä.

        Myös näissä Vanhin:in kanssa käydyssä vuoropuheluissa käy ilmi, että syyn ja seurauksen laki menee helposti sekaisin adventismissa, kuten muissakin liikkeissä.

        Kuten vahvasti toitkin ilmi, rakkauden laki on se MASTER lähtökohta, jonka lisäksi muuta lakia ei tarvita; sikäli kun rakkauden lakia noudattaa, kaikki muu laki on automaattisesti täytetty. Valitettavasti, tähän lausahdukseen kuuluu myös sapatti. "HUPS"ko ??? --- EI !

        JOS rakastamme lähimmäistä kuten itseämme, laittaisimmeko lähimmäisemme tekemään työtä joka päivä ja vuorotta ? Kun Jumala aikanaan antoi (ja pakotti) sapatin Israelilaisille, kannattaa pitää mielessä millaiselle kansalle hän sen antoi: orjakansalle, joka ei ollut vapaapäivää eläessään nähnyt ! Tällainen kansa ei lepopäivää ollut tuntenutkaan. Jumala halusi antaa heille levon siunauksen, mutta mitenkäs kävi ?

        Hes 20:
        13 "Mutta Israelin heimo niskoitteli minua vastaan erämaassa: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, ylenkatsoivat minun oikeuteni, jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi, ja minun sapattini he kovin rikkoivat. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä erämaassa ja lopettaa heidät."
        16 "koska he pitivät minun oikeuteni halpoina, eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, vaan rikkoivat minun sapattini; sillä heidän sydämensä vaelsi heidän kivijumalainsa jäljessä."
        20 "ja pyhittäkää minun sapattini; NE OLKOOT MERKKINÄ välillämme, minun ja teidän, ETTÄ TULISITTE TIETÄMÄÄN, että minä olen Herra, teidän Jumalanne."

        Pysähdytäänpä tähän !

        Sapatti oli siis MERKKINÄ... JOTTA TULISITTE TIETÄMÄÄN... (jotakin ???). Mitä sapatista siis piti Israelilaisten "oppia" (paitsi että se oli "jokin erityinen merkki") ?

        Sekö, että Jumala on kiihkeästi grillaamassa jokaisen sapatinrikkojan ??? No ei tietenkään, mutta tämä on se, miten monet ovat asiaa tulkinneet ja tulkitsevat vielä tänäänkin. Valitettavasti.

        Mutta kerronpa, mitä sapatista tuli merkkinä oppia: Sitä, että Jumala halusi kansansa lepäävän, ja siten osoitti, että Jumala ei ole orjapiiskuri kuten egyptiläiset 7 viikkoa aiemmin, vaan: Vapauttaja !!! Levon tuoja ! Pelastaja !

        Israelilaiset olivat orjakansa, Heille Jumala toi vapautuksen orjuudesta, ja levon. Levon siis tosiaankin ihan 400v jälkeen uutena asiana. Toisin kuin jotkut höyrypäät täälläkin vinkuvat, sapattia ei vietetty ennen mannan antamista. Siihen ei ollut tarvetta (ennen orjuutta), eikä aikaa (orjuuden aikana).

        Logiikkasi on hmm... looginen mutta minun on tutkittava sapatti-asiaa tarkemmin. Se toimii, jos olettaa, että Jumala kävi keskusteluaan vain juutalaisten kanssa Vanhassa testamentissa ja muutti sääntöjään pakanoille Uudessa testamentissa.

        Perustan oman väitteeni sapatin olemassaolosta seitsemäntenä päivänä siihen, että vaikka kymmenen käskyä naulattiin ristille, oli sapattikäsky annettu ennen kymmentä käskyä mannan antamisen yhteydessä. Yksi logiikka on se, minkä selitit. Valitettavasti Raamattu ei anna selkeää käskyä lopettaa sapatin pyhitystä vaikka kirjoituksista voimmekin olettaa, että näin saattoi käydä.

        Esimerkiksi ympärileikkaus liiton merkkinä lopetettiin erityisen selvästi mutta sapattia liiton merkkinä ei lopetettu selvästi. Asia jää ikään kuin avoimeksi. Toisaalta yksikään raamatunkohta ei suoranaisesti kerro siitä, että sapatti olisi annettu vain israelilaisille silloin, jos ajatellaan israelia laajempana käsitteenä eli Jumalan koko kansana vaikka esim. antamaasi kohtaa voidaan käyttää tukemaan oletustasi.

        Sitten on Uusi liitto, joka alkoi Jeesuksen kuolemasta. Se, että Jeesus noudatti Vanhan liiton lakeja (mm sapattilakia), ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä niin. Toisaalta, jos opetuslapset tai Jeesus, Jeesuksen kuoleman jälkeen, pyhittivät sapatti viikon seitsemäntenä päivänä, niin se olisi vahva merkki siitä, että sapattia pitäisi pyhittää edelleen viikon seitsemäntenä päivänä. Mutta tästäkään ei ole eksegeettisiä todisteita Uudessa testamentissa.

        Asia jää todellakin auki. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan asiaa siten, että jos sapatti olisi voimassa muille kuin juutalaisille, olisi sen käytävä selvästi ilmi kirjoituksista. Ei niin, että sanotaan, että sapatti on juutalaisia varten kun siitä puuttuu se sana VAIN, vaan niin että Raamatussa pitäisi todella lukea sanat: "sapatti on vain juutalaisi varten".

        Adventistit olettavat, kuten tiedämme, että sapatinvietto jatkui/jatkuu katkeamattomana luomisesta Jeesuksen toiseeen tulemiseen saakka. Jatkuminen Uuden liiton puolelle perustellaan sillä, että asiaa ei tarvinnut mainita erikseen Uudessa testamentissa, koska sapatinvietto oli itsestään selvää juutalaisille ja niin olennainen osa juutalaisuutta, ettei sitä tarvinnut erikseeen tuoda edes esille. Minä en usko tuohon selitykseen. Niin oli ympärileikkaus ja saastaisten ruokien välttelykin, jotka tavat toden totta erikseen lakkautettiin.

        Edesmennyt Desmond Ford opetti, että sapatti on vain symboli, jota pyhitetään. Täytyy tutkia, mitä muuta hän sapatista opetti ja miten hän asiansa perusteli. Ei siksi, että hän olisi ainoa maailmassa, joka osaa tulkita Raamattua.

        Mutta tällä hetkellä pyhitän sapattia, koska sitä ei ole Uudessa testamentissa erikseen lakkautettu. Toki Raamattu sanoo, ettei pakanoita pitäisi rasittaa turhilla säännöillä ja kun asiasta puhutaan ja kerrotaan ne säännöt, joita pakanoiden tulee noudattaa, ei sapattia ei mainita siinä yhteydessä. Tässä taas todiste sapatin lakkauttamisesta. Ja sitten on vielä se, että kun tekojen tekemisellä ei tule vanhurskaaksi. Jos pyhittää sapattia lain tekojen vuoksi, se ei tee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelvolliseksi eli Jumalan mielen mukaiseksi.

        Mitäs jos pyhittäis sapattia vaan huvikseen?

        Huoh! Ehkä pitäisi jo pikkuhiljaa ruveta uskomaan, ettei sapatti koske pakanoita.

        Asiaa pitää pohtia...


      • Adviss
        Adviss kirjoitti:

        Logiikkasi on hmm... looginen mutta minun on tutkittava sapatti-asiaa tarkemmin. Se toimii, jos olettaa, että Jumala kävi keskusteluaan vain juutalaisten kanssa Vanhassa testamentissa ja muutti sääntöjään pakanoille Uudessa testamentissa.

        Perustan oman väitteeni sapatin olemassaolosta seitsemäntenä päivänä siihen, että vaikka kymmenen käskyä naulattiin ristille, oli sapattikäsky annettu ennen kymmentä käskyä mannan antamisen yhteydessä. Yksi logiikka on se, minkä selitit. Valitettavasti Raamattu ei anna selkeää käskyä lopettaa sapatin pyhitystä vaikka kirjoituksista voimmekin olettaa, että näin saattoi käydä.

        Esimerkiksi ympärileikkaus liiton merkkinä lopetettiin erityisen selvästi mutta sapattia liiton merkkinä ei lopetettu selvästi. Asia jää ikään kuin avoimeksi. Toisaalta yksikään raamatunkohta ei suoranaisesti kerro siitä, että sapatti olisi annettu vain israelilaisille silloin, jos ajatellaan israelia laajempana käsitteenä eli Jumalan koko kansana vaikka esim. antamaasi kohtaa voidaan käyttää tukemaan oletustasi.

        Sitten on Uusi liitto, joka alkoi Jeesuksen kuolemasta. Se, että Jeesus noudatti Vanhan liiton lakeja (mm sapattilakia), ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä niin. Toisaalta, jos opetuslapset tai Jeesus, Jeesuksen kuoleman jälkeen, pyhittivät sapatti viikon seitsemäntenä päivänä, niin se olisi vahva merkki siitä, että sapattia pitäisi pyhittää edelleen viikon seitsemäntenä päivänä. Mutta tästäkään ei ole eksegeettisiä todisteita Uudessa testamentissa.

        Asia jää todellakin auki. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan asiaa siten, että jos sapatti olisi voimassa muille kuin juutalaisille, olisi sen käytävä selvästi ilmi kirjoituksista. Ei niin, että sanotaan, että sapatti on juutalaisia varten kun siitä puuttuu se sana VAIN, vaan niin että Raamatussa pitäisi todella lukea sanat: "sapatti on vain juutalaisi varten".

        Adventistit olettavat, kuten tiedämme, että sapatinvietto jatkui/jatkuu katkeamattomana luomisesta Jeesuksen toiseeen tulemiseen saakka. Jatkuminen Uuden liiton puolelle perustellaan sillä, että asiaa ei tarvinnut mainita erikseen Uudessa testamentissa, koska sapatinvietto oli itsestään selvää juutalaisille ja niin olennainen osa juutalaisuutta, ettei sitä tarvinnut erikseeen tuoda edes esille. Minä en usko tuohon selitykseen. Niin oli ympärileikkaus ja saastaisten ruokien välttelykin, jotka tavat toden totta erikseen lakkautettiin.

        Edesmennyt Desmond Ford opetti, että sapatti on vain symboli, jota pyhitetään. Täytyy tutkia, mitä muuta hän sapatista opetti ja miten hän asiansa perusteli. Ei siksi, että hän olisi ainoa maailmassa, joka osaa tulkita Raamattua.

        Mutta tällä hetkellä pyhitän sapattia, koska sitä ei ole Uudessa testamentissa erikseen lakkautettu. Toki Raamattu sanoo, ettei pakanoita pitäisi rasittaa turhilla säännöillä ja kun asiasta puhutaan ja kerrotaan ne säännöt, joita pakanoiden tulee noudattaa, ei sapattia ei mainita siinä yhteydessä. Tässä taas todiste sapatin lakkauttamisesta. Ja sitten on vielä se, että kun tekojen tekemisellä ei tule vanhurskaaksi. Jos pyhittää sapattia lain tekojen vuoksi, se ei tee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelvolliseksi eli Jumalan mielen mukaiseksi.

        Mitäs jos pyhittäis sapattia vaan huvikseen?

        Huoh! Ehkä pitäisi jo pikkuhiljaa ruveta uskomaan, ettei sapatti koske pakanoita.

        Asiaa pitää pohtia...

        Miten selität sen, että Jeesukselle oli väliä sillä tapahtuuko pako sapattina? Eihän hän olisi maininnut sapattia jos sillä ei olisi ollut merkitystä.

        Matteus 24:20-21
        Rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta tähän asti eikä tule koskaan olemaan.

        Jos pidät Herran päivää sapattina, niin oliko sillä merkitystä, että Jeesus ilmestyi Johannekselle Patmoksella juuri sapattina?

        Kun sapattia pidetään symbolina Jumalan levolle, niin eikö tuo symboli saanut merkityksensä jo Edenissä? Siellä kyse oli tarkalleen tietystä päivästä, joka oli viikon seitsemäs päivä. Jumalan levosta puhutaan myös Uudessa testamentissa. Lakkasiko sapatti symboloimasta Jumalan lepoa Jeesuksen ristinkuoleman kohdalla? Jeesus kun oli Jumalan levossa seitsemännen päivän ajan, haudassaan. Jos symboli lakkasi, lakkasiko levon viettäminen?

        Tämmöisiä ajatuksia vain...


      • Adviss
        Adviss kirjoitti:

        Miten selität sen, että Jeesukselle oli väliä sillä tapahtuuko pako sapattina? Eihän hän olisi maininnut sapattia jos sillä ei olisi ollut merkitystä.

        Matteus 24:20-21
        Rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta tähän asti eikä tule koskaan olemaan.

        Jos pidät Herran päivää sapattina, niin oliko sillä merkitystä, että Jeesus ilmestyi Johannekselle Patmoksella juuri sapattina?

        Kun sapattia pidetään symbolina Jumalan levolle, niin eikö tuo symboli saanut merkityksensä jo Edenissä? Siellä kyse oli tarkalleen tietystä päivästä, joka oli viikon seitsemäs päivä. Jumalan levosta puhutaan myös Uudessa testamentissa. Lakkasiko sapatti symboloimasta Jumalan lepoa Jeesuksen ristinkuoleman kohdalla? Jeesus kun oli Jumalan levossa seitsemännen päivän ajan, haudassaan. Jos symboli lakkasi, lakkasiko levon viettäminen?

        Tämmöisiä ajatuksia vain...

        Yksi argumentti sapatin kumoamista vastaan on se, että jos näin merkityksellinen asia kuin sapatti on ja yksi juutalaisuuden ydinasioista olisi kumottu, niin aivan varmasti siitä olisi noussut suuri haloo, josta olisimme varmasti saaneet lukea aikansa kirjallisuudesta ja erityisesti juuri Raamatusta. Ei niin suurta instituutiota olisi pystynyt vaivihkaa kumoamaan. Se olisi tarvinnut perusteikseen jotakin isoa, josta tuskin olisi pystynyt olemaan hiljaa siitäkään.


      • Adviss kirjoitti:

        Logiikkasi on hmm... looginen mutta minun on tutkittava sapatti-asiaa tarkemmin. Se toimii, jos olettaa, että Jumala kävi keskusteluaan vain juutalaisten kanssa Vanhassa testamentissa ja muutti sääntöjään pakanoille Uudessa testamentissa.

        Perustan oman väitteeni sapatin olemassaolosta seitsemäntenä päivänä siihen, että vaikka kymmenen käskyä naulattiin ristille, oli sapattikäsky annettu ennen kymmentä käskyä mannan antamisen yhteydessä. Yksi logiikka on se, minkä selitit. Valitettavasti Raamattu ei anna selkeää käskyä lopettaa sapatin pyhitystä vaikka kirjoituksista voimmekin olettaa, että näin saattoi käydä.

        Esimerkiksi ympärileikkaus liiton merkkinä lopetettiin erityisen selvästi mutta sapattia liiton merkkinä ei lopetettu selvästi. Asia jää ikään kuin avoimeksi. Toisaalta yksikään raamatunkohta ei suoranaisesti kerro siitä, että sapatti olisi annettu vain israelilaisille silloin, jos ajatellaan israelia laajempana käsitteenä eli Jumalan koko kansana vaikka esim. antamaasi kohtaa voidaan käyttää tukemaan oletustasi.

        Sitten on Uusi liitto, joka alkoi Jeesuksen kuolemasta. Se, että Jeesus noudatti Vanhan liiton lakeja (mm sapattilakia), ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä niin. Toisaalta, jos opetuslapset tai Jeesus, Jeesuksen kuoleman jälkeen, pyhittivät sapatti viikon seitsemäntenä päivänä, niin se olisi vahva merkki siitä, että sapattia pitäisi pyhittää edelleen viikon seitsemäntenä päivänä. Mutta tästäkään ei ole eksegeettisiä todisteita Uudessa testamentissa.

        Asia jää todellakin auki. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan asiaa siten, että jos sapatti olisi voimassa muille kuin juutalaisille, olisi sen käytävä selvästi ilmi kirjoituksista. Ei niin, että sanotaan, että sapatti on juutalaisia varten kun siitä puuttuu se sana VAIN, vaan niin että Raamatussa pitäisi todella lukea sanat: "sapatti on vain juutalaisi varten".

        Adventistit olettavat, kuten tiedämme, että sapatinvietto jatkui/jatkuu katkeamattomana luomisesta Jeesuksen toiseeen tulemiseen saakka. Jatkuminen Uuden liiton puolelle perustellaan sillä, että asiaa ei tarvinnut mainita erikseen Uudessa testamentissa, koska sapatinvietto oli itsestään selvää juutalaisille ja niin olennainen osa juutalaisuutta, ettei sitä tarvinnut erikseeen tuoda edes esille. Minä en usko tuohon selitykseen. Niin oli ympärileikkaus ja saastaisten ruokien välttelykin, jotka tavat toden totta erikseen lakkautettiin.

        Edesmennyt Desmond Ford opetti, että sapatti on vain symboli, jota pyhitetään. Täytyy tutkia, mitä muuta hän sapatista opetti ja miten hän asiansa perusteli. Ei siksi, että hän olisi ainoa maailmassa, joka osaa tulkita Raamattua.

        Mutta tällä hetkellä pyhitän sapattia, koska sitä ei ole Uudessa testamentissa erikseen lakkautettu. Toki Raamattu sanoo, ettei pakanoita pitäisi rasittaa turhilla säännöillä ja kun asiasta puhutaan ja kerrotaan ne säännöt, joita pakanoiden tulee noudattaa, ei sapattia ei mainita siinä yhteydessä. Tässä taas todiste sapatin lakkauttamisesta. Ja sitten on vielä se, että kun tekojen tekemisellä ei tule vanhurskaaksi. Jos pyhittää sapattia lain tekojen vuoksi, se ei tee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelvolliseksi eli Jumalan mielen mukaiseksi.

        Mitäs jos pyhittäis sapattia vaan huvikseen?

        Huoh! Ehkä pitäisi jo pikkuhiljaa ruveta uskomaan, ettei sapatti koske pakanoita.

        Asiaa pitää pohtia...

        Pikaisesti vastaan nyt tuohon pitkään pohdintaasi... alustavasti. Ajan kanssa varmaan lisää, kun nyt ollaan päästy alkuun.

        "Asia jää todellakin auki. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan asiaa siten, että jos sapatti olisi voimassa muille kuin juutalaisille, olisi sen käytävä selvästi ilmi kirjoituksista."

        Otetaan asia näin päin: JOS sapatti olisi tarkoitettu olemaan voimassa samanlaisena pakanoille, kuin muillekin, niin silloinhan Moosesta olisi kehotettu ensinnäkin julistamaan sapatti hetimiten kaikille ympäröiville kansoille, eikö ? Mutta aivan päinvastoin: sapattisäännöissä mainitaan nimen omaan että sapattia pitää noudattaa Israelin KESKELLÄ asuvat muukalaiset. Tämä asia on kristallinkirkas, kun sitä hetken pohtii.

        Tuossa Hes 20 tekstissä tulee myöskin eräs aivan kristallinkirkkaista osoituksista:
        12 "Myöskin sapattini minä annoin HEILLE, olemaan merkkinä minun ja HEIDÄN välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän HEIDÄT."
        --- ja aivan sama käy esille monista saman luvun muistakin jakeista.

        Mihin sitä VAIN-sanaa tarvitaan, kun Jumala on sapatin antaessaan "eräälle ryhmälle" puhunut VAIN siitä ryhmästä ja sille ryhmälle, ja peräti muuallakin erottanut ketoen antaneensa sapatin VAIN sille ryhmälle ?

        Mutta eteenpäin. Toivottavasti et koe, että heitän sinua märällä rätillä, kun sanon että ajattelusi pohjautuu oletuksiin, jotka eivät ole välttämättä tosia:
        "Sitten on Uusi liitto, joka alkoi Jeesuksen kuolemasta. "

        Niin... siis haluan kysyä: kenen mukaan ?

        Meillä ei ole "liitosta" oikeastaan kuin kaksi mainintaa evankeliumeissa. Toinen on Luuk 1, Sakariaan, Johannes Kastajan isän lauseet (todenmukaisuus kyseenalainen):
        "68 "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut KANSANSA puoleen ja valmistanut SILLE lunastuksen
        69 ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin HUONEESTA
        70 -niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta-
        71 pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat,
        72 tehdäkseen laupeuden MEIDÄN ISILLEMME ja MUISTAAKSEEN PYHÄN LIITTONSA,
        73 sen valan, jonka hän VANNOI AABRAHAMILLE, meidän isällemme;
        74 suodakseen MEIDÄN [=Israelin !], vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä
        75 pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
        76 Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään,
        77 antaaksesi HÄNEN KANSALLEEN PELASTUKSEN TUNTEMISEN heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
        78 meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,
        79 loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.""

        Joten mikäs tässä viittaisi pakanoihin ? No ei sitten mikään. Puhutaan selkeästi Aabrahamille annetusta liitosta, jota Johannes Kastaja saarnaisi. Pakanat ovat OUT, paitsi ne jotka kääntyisivät juutalaisuuteen, vanhaan liittoon.

        Toinen on 22. luvusta,
        "19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
        20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on UUSI LIITTO minun veressäni, joka TEIDÄN EDESTÄNNE vuodatetaan."

        Kysymys: missä kohtaa näissä liitoissa puhuttiin pakanoista, joiden kanssa uusi liitto tehtäisiin ? Vastaus: ei missään. Luuk 22 kuulijat olivat opetuslapsia, juutalaisia.

        Missä kohden tehtiin uusi liitto pakanoiden kanssa ?
        Vastaus: Paavalin mielikuvituksessa, joka heijastui katolisten isien ajatuksiin... ja miksi heijastui ? Siksi, että muutoin ei pakanoista olisi saanut tehtyä pelastettuja kuin käännyttämällä heidät ensin juutalaisiksi noudattamaan lakia...

        Kysymys: keitä ei-juutalaisiksi-kääntyneitä pakanoita otettiin Jerusalemin seurakunnan jäseniksi ?
        Vastaus: ei yhden yhtäkään !!!

        Se, mitä Paavali teki ja opetti oli taas ihan oma asiansa.

        Kuka kumosi ympärileikkauksen ? Paavali.
        Kuka kumosi Jerusalemin seurakunnan pääsyvaatimuksen eli juutalaisuuteen kääntymisen? Paavali.
        Kuka kumosi ruokasäännökset ? Paavali.
        Kuka kumosi juutalaisten tavat ? Paavali.
        Kuka kumosi ... ? Paavali.

        Jeesus ei kumonnut mitään. Opetuslapset sitäkin vähemmän. Muistelepa Matt 5 sanoja:
        "17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
        18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
        19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa."

        Jeesus ei tehnyt uutta liittoa. Jeesus tuli kutsumaan ihmisiä liittoon, joka oli Mooseksen ajoista asti ollut olemassa.


      • Exap kirjoitti:

        Pikaisesti vastaan nyt tuohon pitkään pohdintaasi... alustavasti. Ajan kanssa varmaan lisää, kun nyt ollaan päästy alkuun.

        "Asia jää todellakin auki. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan asiaa siten, että jos sapatti olisi voimassa muille kuin juutalaisille, olisi sen käytävä selvästi ilmi kirjoituksista."

        Otetaan asia näin päin: JOS sapatti olisi tarkoitettu olemaan voimassa samanlaisena pakanoille, kuin muillekin, niin silloinhan Moosesta olisi kehotettu ensinnäkin julistamaan sapatti hetimiten kaikille ympäröiville kansoille, eikö ? Mutta aivan päinvastoin: sapattisäännöissä mainitaan nimen omaan että sapattia pitää noudattaa Israelin KESKELLÄ asuvat muukalaiset. Tämä asia on kristallinkirkas, kun sitä hetken pohtii.

        Tuossa Hes 20 tekstissä tulee myöskin eräs aivan kristallinkirkkaista osoituksista:
        12 "Myöskin sapattini minä annoin HEILLE, olemaan merkkinä minun ja HEIDÄN välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän HEIDÄT."
        --- ja aivan sama käy esille monista saman luvun muistakin jakeista.

        Mihin sitä VAIN-sanaa tarvitaan, kun Jumala on sapatin antaessaan "eräälle ryhmälle" puhunut VAIN siitä ryhmästä ja sille ryhmälle, ja peräti muuallakin erottanut ketoen antaneensa sapatin VAIN sille ryhmälle ?

        Mutta eteenpäin. Toivottavasti et koe, että heitän sinua märällä rätillä, kun sanon että ajattelusi pohjautuu oletuksiin, jotka eivät ole välttämättä tosia:
        "Sitten on Uusi liitto, joka alkoi Jeesuksen kuolemasta. "

        Niin... siis haluan kysyä: kenen mukaan ?

        Meillä ei ole "liitosta" oikeastaan kuin kaksi mainintaa evankeliumeissa. Toinen on Luuk 1, Sakariaan, Johannes Kastajan isän lauseet (todenmukaisuus kyseenalainen):
        "68 "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut KANSANSA puoleen ja valmistanut SILLE lunastuksen
        69 ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin HUONEESTA
        70 -niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta-
        71 pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat,
        72 tehdäkseen laupeuden MEIDÄN ISILLEMME ja MUISTAAKSEEN PYHÄN LIITTONSA,
        73 sen valan, jonka hän VANNOI AABRAHAMILLE, meidän isällemme;
        74 suodakseen MEIDÄN [=Israelin !], vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä
        75 pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
        76 Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään,
        77 antaaksesi HÄNEN KANSALLEEN PELASTUKSEN TUNTEMISEN heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
        78 meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,
        79 loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.""

        Joten mikäs tässä viittaisi pakanoihin ? No ei sitten mikään. Puhutaan selkeästi Aabrahamille annetusta liitosta, jota Johannes Kastaja saarnaisi. Pakanat ovat OUT, paitsi ne jotka kääntyisivät juutalaisuuteen, vanhaan liittoon.

        Toinen on 22. luvusta,
        "19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
        20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on UUSI LIITTO minun veressäni, joka TEIDÄN EDESTÄNNE vuodatetaan."

        Kysymys: missä kohtaa näissä liitoissa puhuttiin pakanoista, joiden kanssa uusi liitto tehtäisiin ? Vastaus: ei missään. Luuk 22 kuulijat olivat opetuslapsia, juutalaisia.

        Missä kohden tehtiin uusi liitto pakanoiden kanssa ?
        Vastaus: Paavalin mielikuvituksessa, joka heijastui katolisten isien ajatuksiin... ja miksi heijastui ? Siksi, että muutoin ei pakanoista olisi saanut tehtyä pelastettuja kuin käännyttämällä heidät ensin juutalaisiksi noudattamaan lakia...

        Kysymys: keitä ei-juutalaisiksi-kääntyneitä pakanoita otettiin Jerusalemin seurakunnan jäseniksi ?
        Vastaus: ei yhden yhtäkään !!!

        Se, mitä Paavali teki ja opetti oli taas ihan oma asiansa.

        Kuka kumosi ympärileikkauksen ? Paavali.
        Kuka kumosi Jerusalemin seurakunnan pääsyvaatimuksen eli juutalaisuuteen kääntymisen? Paavali.
        Kuka kumosi ruokasäännökset ? Paavali.
        Kuka kumosi juutalaisten tavat ? Paavali.
        Kuka kumosi ... ? Paavali.

        Jeesus ei kumonnut mitään. Opetuslapset sitäkin vähemmän. Muistelepa Matt 5 sanoja:
        "17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
        18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
        19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa."

        Jeesus ei tehnyt uutta liittoa. Jeesus tuli kutsumaan ihmisiä liittoon, joka oli Mooseksen ajoista asti ollut olemassa.

        Katsotaanpa tuota "uuden liiton asetusta" Luuk 22:sta vielä hieman.
        "22:28 Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani;
        22:29 ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan,
        22:30 niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. "

        Onko koskaan herännyt kysymystä, kuka sitten saa tuomita pakanoiden sukukuntaa ?

        No eipä ole, otaksun (?).

        Mutta kun ei ole tarvetta. Kun Jeesus ehtoollissanojen asetuksessa puhuuu "uudesta liitosta", niin on vahvasti oletettavaa, ettei kyseistä "uutta liittoa" koskaan ollutkaan asetussanoissa; tämään on tunnetusti kohta jota ei alkuperöäisessä tekstissä edes ollut. Mitään uutta liittoa ei koskaan oltu tekemässäkään ! Tarve uudelle liitolle oli lähinnä katolisten isien tarve...

        Katsotaanpa Matteusta:
        "27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;
        28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
        29 Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.""

        Etsi tekstistä sana "uusi liitto". (?)

        Entä Markus ?
        "24 Ja hän sanoi heille: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä.
        25 Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa."

        Etsi tekstistä sana "uusi liitto". (?)

        Joh tekstistä ei ehtoollisen asetussanoja löydy, koska kuten olen moneen kertaan tuonut ilmi, Joh kirjoittajan mukaan Jeesus ei koskaan syönyt pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa. Lähin mitä voit löytää, on Jeesuksen ylipapillinen rukous luvun 17 loppuu asti, ja sitten luvussa 18 alkaa fiktioteksti, jota sinun varmaan hyvä verrata synoptisiin ja viimeiseen ehtoolliseen, jos sinulla on vielä edes hitunen uskoa tuohon Joh evankeliumin nimellä kulkevaan fiktiotarinaan... ;)


      • Adviss
        Exap kirjoitti:

        Katsotaanpa tuota "uuden liiton asetusta" Luuk 22:sta vielä hieman.
        "22:28 Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani;
        22:29 ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan,
        22:30 niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. "

        Onko koskaan herännyt kysymystä, kuka sitten saa tuomita pakanoiden sukukuntaa ?

        No eipä ole, otaksun (?).

        Mutta kun ei ole tarvetta. Kun Jeesus ehtoollissanojen asetuksessa puhuuu "uudesta liitosta", niin on vahvasti oletettavaa, ettei kyseistä "uutta liittoa" koskaan ollutkaan asetussanoissa; tämään on tunnetusti kohta jota ei alkuperöäisessä tekstissä edes ollut. Mitään uutta liittoa ei koskaan oltu tekemässäkään ! Tarve uudelle liitolle oli lähinnä katolisten isien tarve...

        Katsotaanpa Matteusta:
        "27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;
        28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
        29 Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.""

        Etsi tekstistä sana "uusi liitto". (?)

        Entä Markus ?
        "24 Ja hän sanoi heille: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä.
        25 Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa."

        Etsi tekstistä sana "uusi liitto". (?)

        Joh tekstistä ei ehtoollisen asetussanoja löydy, koska kuten olen moneen kertaan tuonut ilmi, Joh kirjoittajan mukaan Jeesus ei koskaan syönyt pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa. Lähin mitä voit löytää, on Jeesuksen ylipapillinen rukous luvun 17 loppuu asti, ja sitten luvussa 18 alkaa fiktioteksti, jota sinun varmaan hyvä verrata synoptisiin ja viimeiseen ehtoolliseen, jos sinulla on vielä edes hitunen uskoa tuohon Joh evankeliumin nimellä kulkevaan fiktiotarinaan... ;)

        No entäs tämä teksti?

        1. Korinttolaiskirje 11:23-26
        "Olen saanut Herralta sen, minkä olen myös ilmoittanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” Sillä niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. " (RK-käännös)

        Tässä puhutaan myös uudesta liitosta...


      • Adviss
        Exap kirjoitti:

        Adviss, olemme asioista varsin samaa mieltä.

        Myös näissä Vanhin:in kanssa käydyssä vuoropuheluissa käy ilmi, että syyn ja seurauksen laki menee helposti sekaisin adventismissa, kuten muissakin liikkeissä.

        Kuten vahvasti toitkin ilmi, rakkauden laki on se MASTER lähtökohta, jonka lisäksi muuta lakia ei tarvita; sikäli kun rakkauden lakia noudattaa, kaikki muu laki on automaattisesti täytetty. Valitettavasti, tähän lausahdukseen kuuluu myös sapatti. "HUPS"ko ??? --- EI !

        JOS rakastamme lähimmäistä kuten itseämme, laittaisimmeko lähimmäisemme tekemään työtä joka päivä ja vuorotta ? Kun Jumala aikanaan antoi (ja pakotti) sapatin Israelilaisille, kannattaa pitää mielessä millaiselle kansalle hän sen antoi: orjakansalle, joka ei ollut vapaapäivää eläessään nähnyt ! Tällainen kansa ei lepopäivää ollut tuntenutkaan. Jumala halusi antaa heille levon siunauksen, mutta mitenkäs kävi ?

        Hes 20:
        13 "Mutta Israelin heimo niskoitteli minua vastaan erämaassa: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, ylenkatsoivat minun oikeuteni, jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi, ja minun sapattini he kovin rikkoivat. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä erämaassa ja lopettaa heidät."
        16 "koska he pitivät minun oikeuteni halpoina, eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, vaan rikkoivat minun sapattini; sillä heidän sydämensä vaelsi heidän kivijumalainsa jäljessä."
        20 "ja pyhittäkää minun sapattini; NE OLKOOT MERKKINÄ välillämme, minun ja teidän, ETTÄ TULISITTE TIETÄMÄÄN, että minä olen Herra, teidän Jumalanne."

        Pysähdytäänpä tähän !

        Sapatti oli siis MERKKINÄ... JOTTA TULISITTE TIETÄMÄÄN... (jotakin ???). Mitä sapatista siis piti Israelilaisten "oppia" (paitsi että se oli "jokin erityinen merkki") ?

        Sekö, että Jumala on kiihkeästi grillaamassa jokaisen sapatinrikkojan ??? No ei tietenkään, mutta tämä on se, miten monet ovat asiaa tulkinneet ja tulkitsevat vielä tänäänkin. Valitettavasti.

        Mutta kerronpa, mitä sapatista tuli merkkinä oppia: Sitä, että Jumala halusi kansansa lepäävän, ja siten osoitti, että Jumala ei ole orjapiiskuri kuten egyptiläiset 7 viikkoa aiemmin, vaan: Vapauttaja !!! Levon tuoja ! Pelastaja !

        Israelilaiset olivat orjakansa, Heille Jumala toi vapautuksen orjuudesta, ja levon. Levon siis tosiaankin ihan 400v jälkeen uutena asiana. Toisin kuin jotkut höyrypäät täälläkin vinkuvat, sapattia ei vietetty ennen mannan antamista. Siihen ei ollut tarvetta (ennen orjuutta), eikä aikaa (orjuuden aikana).

        Satutkos Exap tietämään, miten advwntistit selittävät Hebrealaiskirjeen 7:12?

        Pitkällisen etsinnän tuloksena löysin adventistien selityksen Hebrealaiskirjeen 7:12, jossa sanotaan, että laki vaihtuu Jeesuksen tultua papiksi.

        Ellen White ei muuten nettihakujen perusteella koskaan kirjoittanut tästä raamatunpaikasta. Taisi olla poloiselle kouluttamattomalle maallikolle liian vaikea ymmärtää.

        Heprealaiskirje 7:12-14
        "Pappeuden vaihtuessa vaihtuu välttämättä myös laki. Se, josta näin sanotaan, kuuluu toiseen heimoon, josta ei kukaan ole hoitanut alttaritointa. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka heimon papeista Mooses ei ole puhunut mitään. "

        Andrewsin yliopiston raamatuntutkistelumateriaalissa selitettiin, että lain vaihtuminen tarkoittaa sitä, että seremonialait jäivät pois ja kymmenen käskyn lain merkitys kasvoi.

        Sana "vaihtuu" ei kuitenkaan tarkoita, että jokin pysyy samana, kuten kymmennen käskyn laki tuossa adventistien selityksessä, vaan se tarkoittaa sitä, että jokin on ensin yksi ja muutoksen jälkeen se on toinen. Yksi lakikokonaisuus otetaan pois ja toinen tulee tilalle. Vaihtumista ei ole pelkästään se, että jotakin otetaan pois. Eikä lain vaihtumista ole se, että kymmenen käskyn laki vahvistuu, kun siinä vahvistumisessa ei muutu itse laki vaikka sen luonne toki muuttuikin. Lisäksi on niin, että tuo raamatunkohta ei lainkaan käsittele sitä, mikä laki muuttui, joten adventistien tulkinta on hakuammuntaa. Raamatunkohta itseasiassa käsittelee laajemmin Jeesuksen pappeuden laatua verrattuna leeviläiseen ja Melkisedekin pappeuteen muttei lain laatua eikä sitä, mikä laki vaihtuu mihin. Se, mikä laki vaihtui mihin, käy selkeästi ilmi Uuden testamentin kirjoituksista.

        Jos olet adventisti, sinun tulee siis uskoa, että hebrealaiskirjeen 7:12 tarkoittaa sitä, että temppelipalvelukseen liittyvät lait lakkasivat olemasta ja tilalle tuli sama vanha kymmenen käskyä kuin oli voimassa Mooseksenkin aikana mutta tällä kertaa voimakkaampana kuin koskaan. Tämä "voimakkaampana kuin koskaan" tuntuu oudolta, koska Uudessa liitossa kymmenen käskyn merkitys kyllä muuttui mutta vahvistuuko laki sillä, että sen lain tekojen merkitys otetaan pois kun vanhurskaus ei tulekaan enää lain tekoja tekemällä vaan uskosta. Minusta se ennemminkin heikkenee kuin vahvistuu. Toki kivitaulujen laki vaihtui lihasydämen laiksi ja sillä on merkitystä mutta lihasydämeen kirjoitettu laki onkin vallan toinen laki kuin kivitauluihin kirjoitettu: se on rakkauden laki.

        Todellisuudessa alkuperäisen kymmenen käskyn merkitys muuttui vähäisemmäksi, kun moraalista opetusta muutettiin ja se painottui enemmän kohti rakkautta ja uskon hedelmänä syntyviä rakkauden tekoja.

        Että näin se adventtikirkko opettaa.


      • Adviss kirjoitti:

        No entäs tämä teksti?

        1. Korinttolaiskirje 11:23-26
        "Olen saanut Herralta sen, minkä olen myös ilmoittanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” Sillä niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. " (RK-käännös)

        Tässä puhutaan myös uudesta liitosta...

        Vastasin jo alla olevaan kysymykseesi (19:17) tähän. Paavalin evankeliumin pirtaan ei sopinut, että käännynnäiset pakotettaisiin vanhan liiton "ikeen alle".

        Näin hän siis toi kuvaan "uuden liiton", uusilla säännöillä, pelkällä armolla, vaikka Jeesus olikin itse sanonut:
        "17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
        18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei AINOAKAAN piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
        19 Sentähden, joka PURKAA yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla OPETTAA IHMISIÄ [pakanoita ???], se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa."


    • Adviss

      Ok. No jos oletetaan, ettei tullut uutta liittoa, niin silloin Jeesus uudisti Vanhan liiton. Noiden Matt. ja Mark. mukaan hän kantoi oman kortensa kekoon tuomalla Vanhaan liittoon oman verensä. Mutta uudistus tapahtui liiton merkissä ja testamentissa, kuten Raamattu sanoo.

      Tämähän on kyllä melkoisen selvä juttu. Mutta onko sinulla helposti löydettävää lähdettä tuon Luukkaan kohdan tekstimuutoksesta?

      Tutkin sitä kuitenkin Raamatusta ennen kuin purematta nielen ;)

      Mutta jäljelle jää sapatti...Jeesuksen opin mukaan tärkeä asia... Mietin yön yli kommenttejasi.

      • "Tämähän on kyllä melkoisen selvä juttu. Mutta onko sinulla helposti löydettävää lähdettä tuon Luukkaan kohdan tekstimuutoksesta?"

        On. kiistämätön lähde löytyy sinulle niinkin tutusta teoksesta kuin Raamatusta.

        Luepa Luuk 22:
        "14 Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
        15 Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;
        16 sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa".
        17 Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
        18 Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."
        19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.""

        Tässä juotiin ensin malja, ja sitten syötiin leipä. Etsi kohdasta "uusi liitto" !!!

        Lisäys tulee jakeessa 20, (mahdollisesti alkaa jo jakeesta 19b):
        "20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
        21 Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä."

        No, se maljahan JO juotiin jakeessa 17-18, ennen leipää.

        Ollaanpa nyt tarkkoja: Mark sanoo:
        "18 Ja kun he olivat aterialla ja söivät, sanoi Jeesus: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut, yksi, joka syö minun kanssani".
        19 He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "En kaiketi minä?"
        20 Hän sanoi heille: "Yksi teistä kahdestatoista, se, JOKA KASTAA VATIIN MINUN KANSSANI."

        Luuk 22:20 sanoo "Samoin myös maljan, aterian JÄLKEEN". Aterian jälkeen ei enää leipää mussutettu, vaan juotiin Luuk mukaan siis vain ylimääräinen drinksu. ;) Näin ollen, on sanomattoman selvää, kumpi malja on katolinen "lisäys".

        Mutta tämä kuulostaa vain aihetodisteilta, jos ei huomioi että on löytynyt Luuk tekstistä useita käsikirjoituksia, jossa 19b ja 20 jakeet PUUTTUVAT. (Sorry, englanniksi, käännös tähän käsikirjoituksen muotoon on Bart Ehrmanin tekemä):
        "17 And taking a cup, giving thanks, he said, “Take this and divide it among yourselves, 18 for I say to you that I will not drink from the fruit of the vine from now on, until the kingdom of God comes.” 19 And taking bread, giving thanks, he broke it and gave it to them, saying, “This is my body. 21 But behold, the hand of the one who betrays me is with me at the table.”"

        Ajatellaan asiaa nyt siis loogisesti: Matt tai Mark eivät maininneet "uutta liittoa", eivätkä pitäneet maljaa mitenkään uuden liiton julistuksena, vaan vanhan liiton vahvistuksena, johon toki liittyi leipä aivan oleellisella tavalla. Luuk teksti ei mitä ilmeisimmin pitänyt alun perin sisällään julistusta uudesta liitosta, vaan se on jälkeenpäin lisätty. (Onhan päivänselvää että jompi kumpi maininta maljasta on lisäys.)

        Paavali puolestaan - kuten olen jo kyllästymiseesi asti esittänyt mielipiteenäni - ei esittänyt opetuslapsille julistettua evankeliumia - vaan sen markkina-arvoltaan helpompaa muunnosta - johon ei olisi mitenkään voinut kuulua VANHA liitto, joten uusi liitto oli Paavalille aivan pakollinen. (Samoin lain muutos Hebr. kirjeessä yms.)

        Kirkkoisillä oli nämä tekstit hallussaan, ja HE ovat niitä jotka ne kopioivat ja levittivät. He hylkäsivät mm. Didakhe:n tekstin (="12 apostolin opetus"), joka sanoo:
        "Mutta liittyen ehtoolliseen, antakaa kiitoksenne tällä tavalla.
        Ensin liittyen maljaan. Me kiitämme sinua, meidän Isämme, pyhästä viinipuusta, Pojastasi Daavidista, jonka teit meille tunnetuksi poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, sinulle olkoon kunnia ikuisesti.
        Ja liittyen murrettuun leipään. Me kiitämme sinua, meidän Isämme, elämästä ja viisaudesta, jonka olet tehnyt meille tunnetuksi poikasi Jeesuksen kautta, sinulle olkoon kunnia ikuisesti.
        Niin kuin tämä murrettu leipä oli kerran hajallaan vuorilla ja sen jälkeen, kun se tuotiin yhteen, se tuli yhdeksi, niin myös seurakuntasi kokoontukoon yhteen maan ääristä valtakuntaasi, sillä sinun on kunnia ja valta Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisesti.
        Ja älköön kukaan syökö tai juoko ehtoolisestanne, vaan sellaiset, jotka on kastettu Herran nimeen, sillä totuudella Herra on sanonut tähän liittyen ’älkää antako pyhää koirille’."
        (lainaus: http://www.apokryfikirjat.com/didakhe.htm)

        Suosittelen muuten tutustumaan ko. tekstiin kokonaisuutena. Sen kirjoittaja on yhtä tuntematon, kuin enemmistö Raamatun teksteistäkin, mukaanlukien kaikki evankeliumit.


      • Exap kirjoitti:

        "Tämähän on kyllä melkoisen selvä juttu. Mutta onko sinulla helposti löydettävää lähdettä tuon Luukkaan kohdan tekstimuutoksesta?"

        On. kiistämätön lähde löytyy sinulle niinkin tutusta teoksesta kuin Raamatusta.

        Luepa Luuk 22:
        "14 Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
        15 Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;
        16 sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa".
        17 Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
        18 Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."
        19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.""

        Tässä juotiin ensin malja, ja sitten syötiin leipä. Etsi kohdasta "uusi liitto" !!!

        Lisäys tulee jakeessa 20, (mahdollisesti alkaa jo jakeesta 19b):
        "20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
        21 Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä."

        No, se maljahan JO juotiin jakeessa 17-18, ennen leipää.

        Ollaanpa nyt tarkkoja: Mark sanoo:
        "18 Ja kun he olivat aterialla ja söivät, sanoi Jeesus: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut, yksi, joka syö minun kanssani".
        19 He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "En kaiketi minä?"
        20 Hän sanoi heille: "Yksi teistä kahdestatoista, se, JOKA KASTAA VATIIN MINUN KANSSANI."

        Luuk 22:20 sanoo "Samoin myös maljan, aterian JÄLKEEN". Aterian jälkeen ei enää leipää mussutettu, vaan juotiin Luuk mukaan siis vain ylimääräinen drinksu. ;) Näin ollen, on sanomattoman selvää, kumpi malja on katolinen "lisäys".

        Mutta tämä kuulostaa vain aihetodisteilta, jos ei huomioi että on löytynyt Luuk tekstistä useita käsikirjoituksia, jossa 19b ja 20 jakeet PUUTTUVAT. (Sorry, englanniksi, käännös tähän käsikirjoituksen muotoon on Bart Ehrmanin tekemä):
        "17 And taking a cup, giving thanks, he said, “Take this and divide it among yourselves, 18 for I say to you that I will not drink from the fruit of the vine from now on, until the kingdom of God comes.” 19 And taking bread, giving thanks, he broke it and gave it to them, saying, “This is my body. 21 But behold, the hand of the one who betrays me is with me at the table.”"

        Ajatellaan asiaa nyt siis loogisesti: Matt tai Mark eivät maininneet "uutta liittoa", eivätkä pitäneet maljaa mitenkään uuden liiton julistuksena, vaan vanhan liiton vahvistuksena, johon toki liittyi leipä aivan oleellisella tavalla. Luuk teksti ei mitä ilmeisimmin pitänyt alun perin sisällään julistusta uudesta liitosta, vaan se on jälkeenpäin lisätty. (Onhan päivänselvää että jompi kumpi maininta maljasta on lisäys.)

        Paavali puolestaan - kuten olen jo kyllästymiseesi asti esittänyt mielipiteenäni - ei esittänyt opetuslapsille julistettua evankeliumia - vaan sen markkina-arvoltaan helpompaa muunnosta - johon ei olisi mitenkään voinut kuulua VANHA liitto, joten uusi liitto oli Paavalille aivan pakollinen. (Samoin lain muutos Hebr. kirjeessä yms.)

        Kirkkoisillä oli nämä tekstit hallussaan, ja HE ovat niitä jotka ne kopioivat ja levittivät. He hylkäsivät mm. Didakhe:n tekstin (="12 apostolin opetus"), joka sanoo:
        "Mutta liittyen ehtoolliseen, antakaa kiitoksenne tällä tavalla.
        Ensin liittyen maljaan. Me kiitämme sinua, meidän Isämme, pyhästä viinipuusta, Pojastasi Daavidista, jonka teit meille tunnetuksi poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, sinulle olkoon kunnia ikuisesti.
        Ja liittyen murrettuun leipään. Me kiitämme sinua, meidän Isämme, elämästä ja viisaudesta, jonka olet tehnyt meille tunnetuksi poikasi Jeesuksen kautta, sinulle olkoon kunnia ikuisesti.
        Niin kuin tämä murrettu leipä oli kerran hajallaan vuorilla ja sen jälkeen, kun se tuotiin yhteen, se tuli yhdeksi, niin myös seurakuntasi kokoontukoon yhteen maan ääristä valtakuntaasi, sillä sinun on kunnia ja valta Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisesti.
        Ja älköön kukaan syökö tai juoko ehtoolisestanne, vaan sellaiset, jotka on kastettu Herran nimeen, sillä totuudella Herra on sanonut tähän liittyen ’älkää antako pyhää koirille’."
        (lainaus: http://www.apokryfikirjat.com/didakhe.htm)

        Suosittelen muuten tutustumaan ko. tekstiin kokonaisuutena. Sen kirjoittaja on yhtä tuntematon, kuin enemmistö Raamatun teksteistäkin, mukaanlukien kaikki evankeliumit.

        Ai niin, hauskana pikku yksityiskohtana unohtui mainita (Luuk 22):
        "17 Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
        18 Sillä minä sanon teille: TÄSTEDES MINÄ EN JUO viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.""

        Okei. Jeesus joi TÄMÄN maljan ja vannoi ettei IKINÄ ENÄÄ joisi viinipuun antia. Rikkoiko hän lupauksensa muka jo jakeessa 20 ? ;)

        Ainakaan sama kirjoittaja ei olisi siis kirjoittanut tätä lausetta jakeeseen 18, vaan vasta jakeeseen 20.


      • Adviss
        Exap kirjoitti:

        Ai niin, hauskana pikku yksityiskohtana unohtui mainita (Luuk 22):
        "17 Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
        18 Sillä minä sanon teille: TÄSTEDES MINÄ EN JUO viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.""

        Okei. Jeesus joi TÄMÄN maljan ja vannoi ettei IKINÄ ENÄÄ joisi viinipuun antia. Rikkoiko hän lupauksensa muka jo jakeessa 20 ? ;)

        Ainakaan sama kirjoittaja ei olisi siis kirjoittanut tätä lausetta jakeeseen 18, vaan vasta jakeeseen 20.

        Jos minä pitäisin bileet ja sanoisin juhlan alussa, että minä en muuten tämän (juhlan) jälkeen sitten enää juo alkoholia, niin luuletko, että tarkoittaisin viimeisissä bileissäni, joissa olen päättänyt juoda alkoholia, lopettaisikinn alkoholin nauttimisen heti siihen paikkaan kun siitä vierailleni kerron lasi kädessä. Toki voisin niin tehdä mutta aivan takuuvarmasti ottaisin alkoholista kaiken ilon irti juuri niissä julissa ja vielä pikkutunneille saakka. Sanoisin vierailleni, etten tästedes juo enää ja joisin vain sen illan ajan aamuun saakka. Eli tästedes on tässä tapauksessa tästä juhlasta edespäin, tästedes.


      • Adviss
        Exap kirjoitti:

        "Tämähän on kyllä melkoisen selvä juttu. Mutta onko sinulla helposti löydettävää lähdettä tuon Luukkaan kohdan tekstimuutoksesta?"

        On. kiistämätön lähde löytyy sinulle niinkin tutusta teoksesta kuin Raamatusta.

        Luepa Luuk 22:
        "14 Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
        15 Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;
        16 sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa".
        17 Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
        18 Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."
        19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.""

        Tässä juotiin ensin malja, ja sitten syötiin leipä. Etsi kohdasta "uusi liitto" !!!

        Lisäys tulee jakeessa 20, (mahdollisesti alkaa jo jakeesta 19b):
        "20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
        21 Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä."

        No, se maljahan JO juotiin jakeessa 17-18, ennen leipää.

        Ollaanpa nyt tarkkoja: Mark sanoo:
        "18 Ja kun he olivat aterialla ja söivät, sanoi Jeesus: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut, yksi, joka syö minun kanssani".
        19 He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "En kaiketi minä?"
        20 Hän sanoi heille: "Yksi teistä kahdestatoista, se, JOKA KASTAA VATIIN MINUN KANSSANI."

        Luuk 22:20 sanoo "Samoin myös maljan, aterian JÄLKEEN". Aterian jälkeen ei enää leipää mussutettu, vaan juotiin Luuk mukaan siis vain ylimääräinen drinksu. ;) Näin ollen, on sanomattoman selvää, kumpi malja on katolinen "lisäys".

        Mutta tämä kuulostaa vain aihetodisteilta, jos ei huomioi että on löytynyt Luuk tekstistä useita käsikirjoituksia, jossa 19b ja 20 jakeet PUUTTUVAT. (Sorry, englanniksi, käännös tähän käsikirjoituksen muotoon on Bart Ehrmanin tekemä):
        "17 And taking a cup, giving thanks, he said, “Take this and divide it among yourselves, 18 for I say to you that I will not drink from the fruit of the vine from now on, until the kingdom of God comes.” 19 And taking bread, giving thanks, he broke it and gave it to them, saying, “This is my body. 21 But behold, the hand of the one who betrays me is with me at the table.”"

        Ajatellaan asiaa nyt siis loogisesti: Matt tai Mark eivät maininneet "uutta liittoa", eivätkä pitäneet maljaa mitenkään uuden liiton julistuksena, vaan vanhan liiton vahvistuksena, johon toki liittyi leipä aivan oleellisella tavalla. Luuk teksti ei mitä ilmeisimmin pitänyt alun perin sisällään julistusta uudesta liitosta, vaan se on jälkeenpäin lisätty. (Onhan päivänselvää että jompi kumpi maininta maljasta on lisäys.)

        Paavali puolestaan - kuten olen jo kyllästymiseesi asti esittänyt mielipiteenäni - ei esittänyt opetuslapsille julistettua evankeliumia - vaan sen markkina-arvoltaan helpompaa muunnosta - johon ei olisi mitenkään voinut kuulua VANHA liitto, joten uusi liitto oli Paavalille aivan pakollinen. (Samoin lain muutos Hebr. kirjeessä yms.)

        Kirkkoisillä oli nämä tekstit hallussaan, ja HE ovat niitä jotka ne kopioivat ja levittivät. He hylkäsivät mm. Didakhe:n tekstin (="12 apostolin opetus"), joka sanoo:
        "Mutta liittyen ehtoolliseen, antakaa kiitoksenne tällä tavalla.
        Ensin liittyen maljaan. Me kiitämme sinua, meidän Isämme, pyhästä viinipuusta, Pojastasi Daavidista, jonka teit meille tunnetuksi poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, sinulle olkoon kunnia ikuisesti.
        Ja liittyen murrettuun leipään. Me kiitämme sinua, meidän Isämme, elämästä ja viisaudesta, jonka olet tehnyt meille tunnetuksi poikasi Jeesuksen kautta, sinulle olkoon kunnia ikuisesti.
        Niin kuin tämä murrettu leipä oli kerran hajallaan vuorilla ja sen jälkeen, kun se tuotiin yhteen, se tuli yhdeksi, niin myös seurakuntasi kokoontukoon yhteen maan ääristä valtakuntaasi, sillä sinun on kunnia ja valta Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisesti.
        Ja älköön kukaan syökö tai juoko ehtoolisestanne, vaan sellaiset, jotka on kastettu Herran nimeen, sillä totuudella Herra on sanonut tähän liittyen ’älkää antako pyhää koirille’."
        (lainaus: http://www.apokryfikirjat.com/didakhe.htm)

        Suosittelen muuten tutustumaan ko. tekstiin kokonaisuutena. Sen kirjoittaja on yhtä tuntematon, kuin enemmistö Raamatun teksteistäkin, mukaanlukien kaikki evankeliumit.

        Sinulla on tuossa aika paljon epävarmoja muuttujia. Ensin pitäisi tehdä oletus, että kirkkoisät ovat muuttaneet tekstiä, mikä on jo tiedossa joidenkin raamatunjakeiden kohdalla mutta onko tässä kohdassa näin, sitä ei varmuulla tiedetä. Mutta jos oletetaan, että näin on niin kai se sitten niin on ja vasta silloin teksti tukee väitettä. Minulle tuo Luukkaan kohta näyttäytyy sellaisena, että Jeesus laittaa mukin kiertämään ja opetuslapset juovat viiniä. On ihan nykyäänkin käytäntönä, jos menee kylään el vierailulle taikka ravintolaankin, että tulijoille tarjoillaan juomaa jo odotellessa ruokaa. Suomessa on sellainen tapakin, että kun vieras saapuu, menee kahvinkeitin heti päälle.

        Ja juhlien aikaan toden totta kilistellään maljoja useaan kertaan. Onhan tämän lisäksin myös tarve juoda, ettei kuiva leipä tartu kurkkuun.

        Eli tuolla alun perustelulla ei ole minun silmissäni paljoa painoarvoa.

        Mutta tuo lainaamasi Didakhen tekstinpätkä antaa kyllä asiasta oman kuvansa. Toisaalta myös Paavali opettaa Uutta liittoa.

        Ei muuten minun takiani tarvitse pyydellä anteeksi englanninkielisen tekstin käyttöä. Olen lukenut englanninkieltä Cambridgen yliopistossa ja käyttänyt sitä työkielenäni vajaa kymmenkunta vuotta myös englantia puhuvissa maissa.

        Miksi sinulle on muuten ongelma se, että Paavali saarnaa Uutta liittoa ja ottaa evankeliumin levitykseen eri näkökannan kuin Jeesus? Eikö Jumala ilmestynyt Paavalille kun hän menetti Sauluksena näkönsä? Eikö Jumala olisi voinut kertoa Paavalille, miten hänen tulee opettaa evankeliumia uudella tavalla?

        Mutta mennäänpä nyt siihen ajatukseesi, että Paavalin julistus on väärää evankeliumia ja ettei Uutta liittoa olisi. Mitkä olisivat sen implikaatiot. Eikö se tarkoittaisi sitä, että kun Vanha liitto tehtiin juutalaisten kanssa, jotka olivat Jumalan kansa, meillä ei olisi osaa eikä arpaa pelastukseen. Tai jos jostakin syystä päätyisimme juutalaisten porttien sisäpuolelle, saisimme pelastuksen tekemällä hyviä tekoja. Eikö niin? Paska nakki!


      • Adviss
        Adviss kirjoitti:

        Sinulla on tuossa aika paljon epävarmoja muuttujia. Ensin pitäisi tehdä oletus, että kirkkoisät ovat muuttaneet tekstiä, mikä on jo tiedossa joidenkin raamatunjakeiden kohdalla mutta onko tässä kohdassa näin, sitä ei varmuulla tiedetä. Mutta jos oletetaan, että näin on niin kai se sitten niin on ja vasta silloin teksti tukee väitettä. Minulle tuo Luukkaan kohta näyttäytyy sellaisena, että Jeesus laittaa mukin kiertämään ja opetuslapset juovat viiniä. On ihan nykyäänkin käytäntönä, jos menee kylään el vierailulle taikka ravintolaankin, että tulijoille tarjoillaan juomaa jo odotellessa ruokaa. Suomessa on sellainen tapakin, että kun vieras saapuu, menee kahvinkeitin heti päälle.

        Ja juhlien aikaan toden totta kilistellään maljoja useaan kertaan. Onhan tämän lisäksin myös tarve juoda, ettei kuiva leipä tartu kurkkuun.

        Eli tuolla alun perustelulla ei ole minun silmissäni paljoa painoarvoa.

        Mutta tuo lainaamasi Didakhen tekstinpätkä antaa kyllä asiasta oman kuvansa. Toisaalta myös Paavali opettaa Uutta liittoa.

        Ei muuten minun takiani tarvitse pyydellä anteeksi englanninkielisen tekstin käyttöä. Olen lukenut englanninkieltä Cambridgen yliopistossa ja käyttänyt sitä työkielenäni vajaa kymmenkunta vuotta myös englantia puhuvissa maissa.

        Miksi sinulle on muuten ongelma se, että Paavali saarnaa Uutta liittoa ja ottaa evankeliumin levitykseen eri näkökannan kuin Jeesus? Eikö Jumala ilmestynyt Paavalille kun hän menetti Sauluksena näkönsä? Eikö Jumala olisi voinut kertoa Paavalille, miten hänen tulee opettaa evankeliumia uudella tavalla?

        Mutta mennäänpä nyt siihen ajatukseesi, että Paavalin julistus on väärää evankeliumia ja ettei Uutta liittoa olisi. Mitkä olisivat sen implikaatiot. Eikö se tarkoittaisi sitä, että kun Vanha liitto tehtiin juutalaisten kanssa, jotka olivat Jumalan kansa, meillä ei olisi osaa eikä arpaa pelastukseen. Tai jos jostakin syystä päätyisimme juutalaisten porttien sisäpuolelle, saisimme pelastuksen tekemällä hyviä tekoja. Eikö niin? Paska nakki!

        Minusta Paavali kertoo melko yksiselitteisesti, keneltä hänen julistuksensa on peräisin. Olen sitä mieltä, että Paavalin julistama evankeliumi sopii paremmin Jeesuksen kuoleman jälkeiseen aikaan kuin esim Pietarin ja Jaakobin julistama tekojen evankeliumi. Jeesus kyllä noudatti itse Vanhan liiton alaisena Vanhan liiton opetusta mutta hän saarnasi kuitenkin jo samaan aikaan rakkauden lakia, joka oli täysin uudenlaista sanomaa. Paavalin saama armosta pelastumisen opetus tukee hyvin rakkauden lain opetusta ja voi ihan hyvin olla sen jatkumo.

        Galatalaiskirje 1:11-2:8
        Teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukaista. Enhän minä ole sitä keneltäkään ihmiseltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan sain sen ilmestyksessä Jeesukselta Kristukselta. Olettehan kuulleet entisestä elämästäni juutalaisuudessa, kuinka kiihkeästi minä vainosin Jumalan seurakuntaa ja hävitin sitä. Edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet ikäiseni heimostani ja kiivailin muita enemmän isieni perinnäissääntöjen puolesta. Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta saakka oli erottanut minut ja kutsunut armossaan, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, jotta julistaisin evankeliumia hänestä pakanakansojen keskuudessa. Niinpä en alun pitäenkään kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin Arabiaan ja palasin taas Damaskokseen. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, menin Jerusalemiin tutustuakseni Keefakseen ja viivyin hänen luonaan viisitoista päivää. Muita apostoleja en nähnyt, näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen. Jumalan edessä vakuutan, että se, mitä teille kirjoitan, ei ole valhetta. Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakunnille. Olin kuitenkin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa. Niissä oli vain kuultu: ”Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti.” Ja Jumalaa ylistettiin minun tähteni. Neljäntoista vuoden kuluttua menin uudelleen ylös Jerusalemiin Barnabaksen kanssa ja otin mukaani myös Tituksen. Menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin siellä sen evankeliumin, jota julistan pakanoiden keskuudessa. Esitin sen yksityisesti niille, joita pidettiin arvossa, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan. Ei edes seuralaistani Titusta, joka on kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseään. Joukkoomme oli kuitenkin soluttautunut valeveljiä. He olivat hiipineet sisään vakoilemaan vapauttamme, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, jotta voisivat orjuuttaa meitä. Mutta me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne. Nuo taas, joita pidettiin arvossa – millaisia sitten olivatkin, se on minusta yhdentekevää, Jumala ei katso henkilöön – nuo arvossapidetyt eivät vaatineet minulta mitään enempää. He näet ymmärsivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille niin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille. Sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa apostolin tehtävään ympärileikattujen parissa, antoi minullekin siihen voimaa pakanakansojen parissa.


      • Adviss kirjoitti:

        Minusta Paavali kertoo melko yksiselitteisesti, keneltä hänen julistuksensa on peräisin. Olen sitä mieltä, että Paavalin julistama evankeliumi sopii paremmin Jeesuksen kuoleman jälkeiseen aikaan kuin esim Pietarin ja Jaakobin julistama tekojen evankeliumi. Jeesus kyllä noudatti itse Vanhan liiton alaisena Vanhan liiton opetusta mutta hän saarnasi kuitenkin jo samaan aikaan rakkauden lakia, joka oli täysin uudenlaista sanomaa. Paavalin saama armosta pelastumisen opetus tukee hyvin rakkauden lain opetusta ja voi ihan hyvin olla sen jatkumo.

        Galatalaiskirje 1:11-2:8
        Teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukaista. Enhän minä ole sitä keneltäkään ihmiseltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan sain sen ilmestyksessä Jeesukselta Kristukselta. Olettehan kuulleet entisestä elämästäni juutalaisuudessa, kuinka kiihkeästi minä vainosin Jumalan seurakuntaa ja hävitin sitä. Edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet ikäiseni heimostani ja kiivailin muita enemmän isieni perinnäissääntöjen puolesta. Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta saakka oli erottanut minut ja kutsunut armossaan, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, jotta julistaisin evankeliumia hänestä pakanakansojen keskuudessa. Niinpä en alun pitäenkään kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin Arabiaan ja palasin taas Damaskokseen. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, menin Jerusalemiin tutustuakseni Keefakseen ja viivyin hänen luonaan viisitoista päivää. Muita apostoleja en nähnyt, näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen. Jumalan edessä vakuutan, että se, mitä teille kirjoitan, ei ole valhetta. Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakunnille. Olin kuitenkin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa. Niissä oli vain kuultu: ”Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti.” Ja Jumalaa ylistettiin minun tähteni. Neljäntoista vuoden kuluttua menin uudelleen ylös Jerusalemiin Barnabaksen kanssa ja otin mukaani myös Tituksen. Menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin siellä sen evankeliumin, jota julistan pakanoiden keskuudessa. Esitin sen yksityisesti niille, joita pidettiin arvossa, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan. Ei edes seuralaistani Titusta, joka on kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseään. Joukkoomme oli kuitenkin soluttautunut valeveljiä. He olivat hiipineet sisään vakoilemaan vapauttamme, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, jotta voisivat orjuuttaa meitä. Mutta me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne. Nuo taas, joita pidettiin arvossa – millaisia sitten olivatkin, se on minusta yhdentekevää, Jumala ei katso henkilöön – nuo arvossapidetyt eivät vaatineet minulta mitään enempää. He näet ymmärsivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille niin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille. Sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa apostolin tehtävään ympärileikattujen parissa, antoi minullekin siihen voimaa pakanakansojen parissa.

        "Minusta Paavali kertoo melko yksiselitteisesti, keneltä hänen julistuksensa on peräisin. Olen sitä mieltä, että Paavalin julistama evankeliumi sopii paremmin Jeesuksen kuoleman jälkeiseen aikaan kuin esim Pietarin ja Jaakobin julistama tekojen evankeliumi. Jeesus kyllä noudatti itse Vanhan liiton alaisena Vanhan liiton opetusta mutta hän saarnasi kuitenkin jo samaan aikaan rakkauden lakia, joka oli täysin uudenlaista sanomaa."

        Jospa miettisit kuitenkin uudestaan nyt sitä, mitä kirjoitit, niin kenties tajuaisit tämän opetuksen tulevan sinulle "jostakin muualta kuin Raamatusta". Olet sen omaksunut, koska se on kirkkojen oppi, joka tulee katolisilta isiltä saakka.

        "Paavali kertoo melko yksiselitteisesti, keneltä hänen julistuksensa on peräisin."

        Niin kertoo. Siltä kaverilta, joka ilmestyi hänelle, ja josta onkin sitten Raamatuss monta AIVAN erilaista versiota. Missä kukakin kuuli, kuka ei kuullut, missä kukakin näki, kuka ei nähnyt. Ei tämä kertakaikkiaan voi olla luotettavaa ilmoitusta, kun ei edes yhden kirjan kirjoittaja osaa päättää miten siinä oikein kävi ; TAI sitten, Paavali itse kertoi monia versioita samasta stoorista. Kummallakaan mallilla ei päädytä luotettavaan lähteeseen.

        "Paavalin julistama evankeliumi sopii paremmin Jeesuksen kuoleman jälkeiseen aikaan kuin esim Pietarin ja Jaakobin julistama tekojen evankeliumi."

        Mietihän nyt hieman. Pietari ja Jaakob viettivät Jeesuksen kanssa vuositolkulla aikaa, ja heitä Jeesus opetti. Miten luotettavana pidät sitä mahdollisuutta, että Jeesus opetti opetuslapsiaan AIVAN VÄÄRIN suhteessa siihen miten ihminen pelastuu ?

        Vastakohtanahan meillä on Paavali ja Paavalin OMA SANA. Pidä mielessä, että Paavalin "kohtaamisia" Jeesuksen kanssa ei todistanut kukaan, missään, samoin hänen omaa ilmoitustaan että hän oli saanut kaiken Jeesukselta, ei ollut ketään todistamassa. Vrt... opetuslapsia oli toista kymmentä, ja tekojen näkijäitä tuhansia.

        "mutta hän [Jeesus] saarnasi kuitenkin jo samaan aikaan rakkauden lakia, joka oli täysin uudenlaista sanomaa."

        Uudenlaista ??? Ei suinkaan ! Hän lainasi Mooseksen lakia, ja opetti näiden kahden käskyn olevan tärkeimmät.
        "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään."
        "Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ... Mutta minä sanon teille:"

        Jeesus oli lain opettaja ja soveltaja. Hän ei tuonut MITÄÄN uutta, vaan oli apokalyptisen juutalaisuuden saarnaaja, eikä suinkaan ainoa laatuaan. Joh Kastaja oli aivan saman oppikunnan kasvatti, samoin kuin kymmenet muut Jeesuksen aikalaissaarnaajat.

        Tätä sanomaa veivät myös opetuslapset eteenpäin. Heille Paavalin oppi oli jotakin uutta ja kummallista. Tämän vuoksi Paavali puhuu juutalaistajista, haukkuu Gal kirjeessä Pietaria, ja jos et ole viel' tiedostanut, niin tässä on sokeriksi pohjalla Paavalin OMA tunnustus ettei hänen evankeliuminsa ollut samaa kuin mitä Jerusalemin seurakunta julisti; Gal 2:
        "2 Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja ESITIN HEILLE SEN EVANKELIUMIN, JOTA JULISTAN PAKANAIN KESKUUDESSA; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan."

        Hetkinen. Jos Paavalin evankeliumi oli ERI evankeliumi kuin mitä Jerusalemin seurakunnan johtajat (opetuslapset) julistivat tai olivat tunteneet, niin tyhmäkin tajuaa että jotakin OLI PIELESSÄ !

        "3 Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
        4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
        5 ME EMME HETKEKSIKÄÄN ALISTUNEET ANTAMAAN ***HEILLE*** MYÖTEN, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne."

        Paavali siis meni Jerusalemiin vain itsepäisesti pitämään kiinni omasta evankeliumistaan, eikä nimenomaan missään vaiheessa hyväksynyt mitään Jerusalemin seurakunnan johtajien (opetuslasten) opetusta joka olisi ollut hänen sanomansa kanssa ristiriidassa.

        Tätä faktaa ei voi sivuuttaa: todistettavasti paavalilla oli oma evankeliuminsa, joka oli eri kuin opetuslasten saarnaama, ja jota Paavali ei hitusenkaan verran suostunut muuttamaan sen vuoksi mitä opetuslapset asiasta ajattelivat !


      • Adviss kirjoitti:

        Sinulla on tuossa aika paljon epävarmoja muuttujia. Ensin pitäisi tehdä oletus, että kirkkoisät ovat muuttaneet tekstiä, mikä on jo tiedossa joidenkin raamatunjakeiden kohdalla mutta onko tässä kohdassa näin, sitä ei varmuulla tiedetä. Mutta jos oletetaan, että näin on niin kai se sitten niin on ja vasta silloin teksti tukee väitettä. Minulle tuo Luukkaan kohta näyttäytyy sellaisena, että Jeesus laittaa mukin kiertämään ja opetuslapset juovat viiniä. On ihan nykyäänkin käytäntönä, jos menee kylään el vierailulle taikka ravintolaankin, että tulijoille tarjoillaan juomaa jo odotellessa ruokaa. Suomessa on sellainen tapakin, että kun vieras saapuu, menee kahvinkeitin heti päälle.

        Ja juhlien aikaan toden totta kilistellään maljoja useaan kertaan. Onhan tämän lisäksin myös tarve juoda, ettei kuiva leipä tartu kurkkuun.

        Eli tuolla alun perustelulla ei ole minun silmissäni paljoa painoarvoa.

        Mutta tuo lainaamasi Didakhen tekstinpätkä antaa kyllä asiasta oman kuvansa. Toisaalta myös Paavali opettaa Uutta liittoa.

        Ei muuten minun takiani tarvitse pyydellä anteeksi englanninkielisen tekstin käyttöä. Olen lukenut englanninkieltä Cambridgen yliopistossa ja käyttänyt sitä työkielenäni vajaa kymmenkunta vuotta myös englantia puhuvissa maissa.

        Miksi sinulle on muuten ongelma se, että Paavali saarnaa Uutta liittoa ja ottaa evankeliumin levitykseen eri näkökannan kuin Jeesus? Eikö Jumala ilmestynyt Paavalille kun hän menetti Sauluksena näkönsä? Eikö Jumala olisi voinut kertoa Paavalille, miten hänen tulee opettaa evankeliumia uudella tavalla?

        Mutta mennäänpä nyt siihen ajatukseesi, että Paavalin julistus on väärää evankeliumia ja ettei Uutta liittoa olisi. Mitkä olisivat sen implikaatiot. Eikö se tarkoittaisi sitä, että kun Vanha liitto tehtiin juutalaisten kanssa, jotka olivat Jumalan kansa, meillä ei olisi osaa eikä arpaa pelastukseen. Tai jos jostakin syystä päätyisimme juutalaisten porttien sisäpuolelle, saisimme pelastuksen tekemällä hyviä tekoja. Eikö niin? Paska nakki!

        "Eikö se tarkoittaisi sitä, että kun Vanha liitto tehtiin juutalaisten kanssa, jotka olivat Jumalan kansa, meillä ei olisi osaa eikä arpaa pelastukseen. Tai jos jostakin syystä päätyisimme juutalaisten porttien sisäpuolelle, saisimme pelastuksen tekemällä hyviä tekoja. Eikö niin? Paska nakki!"

        No eikös vain olekin paska nakki, että osoittamalla rakkautta kuulumme siihen ryhmään jonka Jumala haluaa taivaaseen, eikä tekopyhyys ja sapattina kirkkoon vääntäytyminen yksin riitäkään !

        Et ole ehkä ehtinyt mietiskellä implikaatioita vielä, mutta ei se nyt ihan niinkään ole, etteivät pakanat pelastuisi.


      • Adviss kirjoitti:

        Sinulla on tuossa aika paljon epävarmoja muuttujia. Ensin pitäisi tehdä oletus, että kirkkoisät ovat muuttaneet tekstiä, mikä on jo tiedossa joidenkin raamatunjakeiden kohdalla mutta onko tässä kohdassa näin, sitä ei varmuulla tiedetä. Mutta jos oletetaan, että näin on niin kai se sitten niin on ja vasta silloin teksti tukee väitettä. Minulle tuo Luukkaan kohta näyttäytyy sellaisena, että Jeesus laittaa mukin kiertämään ja opetuslapset juovat viiniä. On ihan nykyäänkin käytäntönä, jos menee kylään el vierailulle taikka ravintolaankin, että tulijoille tarjoillaan juomaa jo odotellessa ruokaa. Suomessa on sellainen tapakin, että kun vieras saapuu, menee kahvinkeitin heti päälle.

        Ja juhlien aikaan toden totta kilistellään maljoja useaan kertaan. Onhan tämän lisäksin myös tarve juoda, ettei kuiva leipä tartu kurkkuun.

        Eli tuolla alun perustelulla ei ole minun silmissäni paljoa painoarvoa.

        Mutta tuo lainaamasi Didakhen tekstinpätkä antaa kyllä asiasta oman kuvansa. Toisaalta myös Paavali opettaa Uutta liittoa.

        Ei muuten minun takiani tarvitse pyydellä anteeksi englanninkielisen tekstin käyttöä. Olen lukenut englanninkieltä Cambridgen yliopistossa ja käyttänyt sitä työkielenäni vajaa kymmenkunta vuotta myös englantia puhuvissa maissa.

        Miksi sinulle on muuten ongelma se, että Paavali saarnaa Uutta liittoa ja ottaa evankeliumin levitykseen eri näkökannan kuin Jeesus? Eikö Jumala ilmestynyt Paavalille kun hän menetti Sauluksena näkönsä? Eikö Jumala olisi voinut kertoa Paavalille, miten hänen tulee opettaa evankeliumia uudella tavalla?

        Mutta mennäänpä nyt siihen ajatukseesi, että Paavalin julistus on väärää evankeliumia ja ettei Uutta liittoa olisi. Mitkä olisivat sen implikaatiot. Eikö se tarkoittaisi sitä, että kun Vanha liitto tehtiin juutalaisten kanssa, jotka olivat Jumalan kansa, meillä ei olisi osaa eikä arpaa pelastukseen. Tai jos jostakin syystä päätyisimme juutalaisten porttien sisäpuolelle, saisimme pelastuksen tekemällä hyviä tekoja. Eikö niin? Paska nakki!

        "Ensin pitäisi tehdä oletus, että kirkkoisät ovat muuttaneet tekstiä, mikä on jo tiedossa joidenkin raamatunjakeiden kohdalla mutta onko tässä kohdassa näin, sitä ei varmuulla tiedetä. Mutta jos oletetaan, että näin on niin kai se sitten niin on ja vasta silloin teksti tukee väitettä. "

        Tuohon aikaan ei ollut Xeroxia eikä Wordiä, joten kirjoituksen kopion tekeminen ei ollut mikään pikkujuttu. Kopiointia tehtiin pienimuotoisesti seurakunnissa, jolloin tehtiin yksi tai muutamia kopioita kerrallaan.

        Kuka olisi tehnyt päätöksen tekstin muuttamisesta, paitsi (seurakunnan/kirkon/tms.) johtajat ? Kuka kristitty suostuisi kopioimaan muutettua tekstiä, jollei hänelle olisi johtajat vakuutelleet muutoksen tärkeyttä.


      • Adviss
        Exap kirjoitti:

        "Eikö se tarkoittaisi sitä, että kun Vanha liitto tehtiin juutalaisten kanssa, jotka olivat Jumalan kansa, meillä ei olisi osaa eikä arpaa pelastukseen. Tai jos jostakin syystä päätyisimme juutalaisten porttien sisäpuolelle, saisimme pelastuksen tekemällä hyviä tekoja. Eikö niin? Paska nakki!"

        No eikös vain olekin paska nakki, että osoittamalla rakkautta kuulumme siihen ryhmään jonka Jumala haluaa taivaaseen, eikä tekopyhyys ja sapattina kirkkoon vääntäytyminen yksin riitäkään !

        Et ole ehkä ehtinyt mietiskellä implikaatioita vielä, mutta ei se nyt ihan niinkään ole, etteivät pakanat pelastuisi.

        Ainakin se on minulle selvinnyt, että Paavalin ja Jeesuksen evankeliumeissa eroa. Molemmat julistavat taivasten valtakuntaa mutta kumpikin tekee se omalla tavallaan.

        Jeesuksen evankeliumin mukaan pitää uskoa Jeesus Messiaaksi, Taivasten valtakunnan kuninkaaksi ja katua pahoja tekojaan (syntiä) sekä hyvittää pahat tekonsa vääryyttä kärsineille sikäli kun se on vielä mahdollista. Sakkeukselle se oli mahdollista. Ryövärille ristillä se ei oikein ollut. Sen jäljeen pitää elää Jeesuksen opetusten mukaan eli olla kuuliainen käskyille. Tällöin syntien sovitus ja pelastus on annettu Jeesuksen sovitustyön perusteella. Matt. 16:15-16 mukaan riittää un uskoo Jeesuksen oleva taivasten valtakunnan hallitsija eli Messias ja Jumalan poika. Siihen ei tarvita uskoa ylösnousemukseen eikä Jeesuksen kuolemaan.

        Paavalin evankeliumin mukaan pitää ainoastaan pyytää Jeesukselta pelastus, Jeesuksen nimeen. Mahdollisesti käydä myös kasteella. Mutta Paavalin opetuksen mukaan pelastus saadaan heti Jeesuksen sovitustyön perusteella ja pelastusta sitten voi pyytää Jeesukselta jossakin tulevaisuudessa. Messiaaksi tunnustamista tai Jumala valtakunnan kuninkaaksi tunnustamista ei vaadita. Paavali muutti vielä evankeliumiaan vai pitäisikö sanoa tarkensi sitä 1 Kor. 15 ja Room 10:8-13, jossa lisävaatimukseksi pelastukselle tulee usko siihen, että Jeesus kuoli ja herätettiin kuolleista. Jeesuksen elämän aikana ja hänen kuolemansa jälkeenkin ihmisiä kuitenkin pelastui vaikkeivat he uskoneet kumpaankaan ja tätä saarnasivat myös Jeesuksen kuoleman jälkeen Pietari (Apt. 3), Filippus (Apt. 8) ja monet muutkin opetuslapset. He saarnasivat pelastuksesta taivasten valtakunnasta Jeesuksen nimeen. Jeesuksen nimessä tarkoittaa juuri sitä, että uskoo Jeesuksen olevan taivasten valtakunnan Kuningas, uskoo siihen kuka ja mikä Jeesus on. He kyllä kertoivat ylösnousseesta Jeesuksesta muttei siihen uskominen ollut pelastuksen ehto.

        Jeesus ei koskaan vaatinut uskoa tekoihin eikä tapahtumiin, niin kuin Paavali. Kun Paavali sanoo, että pelastukseen vaaditaan usko Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, Jeesukselle riittää pelastuksen ehdoksi se, että hän kuoli sovituskuolemansa, ei se, että sinä uskot hänen sovituskuolemaansa tapahtumana tai tekona. Sovitus tapahtui, josta systä sinä olet pelastettu mutta sovitukseen ja/tai ylösnousemukseen ei Jeesuksen evankeliumissa tarvitse uskoa. Sovitus sovittaa ilman siihen uskomistakin.

        Kun Jeesus vaatii kuuliaisuutta opetuksilleen ja katumusta koko elämän ajan, Paavalille riittää pelkkä usko sovitukseen ja siihen, että Jeesus kuoli ja ylösnousi. Paavalin tie on helppo tie ilman tekoja. Paavali julistaa siis Jeesusta vastaan.

        Jos pidämme Raamattua kuitenkin yhtenäisenä teoksena, johon tulee uskoa, on nämä molemmat asiat risteytettävä niin, että kummankin oppi pätee ja niinhän kirkko on tehnytkin, kuitenkin niin, että Paavalin opetus on nostettu Jeesuksen opetusta tärkeämmäksi. Kadotus tuskin uhka niitä, jotka uskovat Jeesuksen opetuksen lisäksi Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen pelastuksen ehtona, sillä Jeesuksen evankeliumiin uskovat, uskovat Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen tapahtumina myöskin, tosin ei pelastuksen ehtona. Pahempi asia olisi saarnata pelkästään uskoa armoon ilman tekoja. Siksi rakkauden laki onkin sopivaa saarnattavaa sikäli kun rakkauden teot ovat uskon hedelmää. Minkä uskon? Uskon siihen, että pelastuu kun uskoo, että Jeesus on messias ja kun uskoo, että pelastukseen tarvitavan katumuksen ja syntien anteeksipyytämisen lisäksi pahojen tekojen hyvittäminen sille, jota vastaan on rikkonut.

        Mutta ei tämä väärän evankeliumin opettaminen yksin tee Paavalin julistamasta Uudesta liitosta väärää opetusta vaikka Jeesuksen evankeliumi onkin Vanhan liiton sääntöjen mukaista. Vaikka Jeesuksen evankeliumi on Vanhan liiton opetusta, hänen muu opetuksensa on jotakin aivan muuta kuin mitä vanhassa liitossa opetettiin. Se kuulostaa ilman muuta joltakin toiselta liitolta kuin Vanhalta liitolta, esimerkiksi Uudelta liitolta. Uusi liitto käsitteenä ei tunnu minusta väärältä opetukselta. Vaadin enemmän todisteita.


      • Adviss
        Adviss kirjoitti:

        Ainakin se on minulle selvinnyt, että Paavalin ja Jeesuksen evankeliumeissa eroa. Molemmat julistavat taivasten valtakuntaa mutta kumpikin tekee se omalla tavallaan.

        Jeesuksen evankeliumin mukaan pitää uskoa Jeesus Messiaaksi, Taivasten valtakunnan kuninkaaksi ja katua pahoja tekojaan (syntiä) sekä hyvittää pahat tekonsa vääryyttä kärsineille sikäli kun se on vielä mahdollista. Sakkeukselle se oli mahdollista. Ryövärille ristillä se ei oikein ollut. Sen jäljeen pitää elää Jeesuksen opetusten mukaan eli olla kuuliainen käskyille. Tällöin syntien sovitus ja pelastus on annettu Jeesuksen sovitustyön perusteella. Matt. 16:15-16 mukaan riittää un uskoo Jeesuksen oleva taivasten valtakunnan hallitsija eli Messias ja Jumalan poika. Siihen ei tarvita uskoa ylösnousemukseen eikä Jeesuksen kuolemaan.

        Paavalin evankeliumin mukaan pitää ainoastaan pyytää Jeesukselta pelastus, Jeesuksen nimeen. Mahdollisesti käydä myös kasteella. Mutta Paavalin opetuksen mukaan pelastus saadaan heti Jeesuksen sovitustyön perusteella ja pelastusta sitten voi pyytää Jeesukselta jossakin tulevaisuudessa. Messiaaksi tunnustamista tai Jumala valtakunnan kuninkaaksi tunnustamista ei vaadita. Paavali muutti vielä evankeliumiaan vai pitäisikö sanoa tarkensi sitä 1 Kor. 15 ja Room 10:8-13, jossa lisävaatimukseksi pelastukselle tulee usko siihen, että Jeesus kuoli ja herätettiin kuolleista. Jeesuksen elämän aikana ja hänen kuolemansa jälkeenkin ihmisiä kuitenkin pelastui vaikkeivat he uskoneet kumpaankaan ja tätä saarnasivat myös Jeesuksen kuoleman jälkeen Pietari (Apt. 3), Filippus (Apt. 8) ja monet muutkin opetuslapset. He saarnasivat pelastuksesta taivasten valtakunnasta Jeesuksen nimeen. Jeesuksen nimessä tarkoittaa juuri sitä, että uskoo Jeesuksen olevan taivasten valtakunnan Kuningas, uskoo siihen kuka ja mikä Jeesus on. He kyllä kertoivat ylösnousseesta Jeesuksesta muttei siihen uskominen ollut pelastuksen ehto.

        Jeesus ei koskaan vaatinut uskoa tekoihin eikä tapahtumiin, niin kuin Paavali. Kun Paavali sanoo, että pelastukseen vaaditaan usko Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, Jeesukselle riittää pelastuksen ehdoksi se, että hän kuoli sovituskuolemansa, ei se, että sinä uskot hänen sovituskuolemaansa tapahtumana tai tekona. Sovitus tapahtui, josta systä sinä olet pelastettu mutta sovitukseen ja/tai ylösnousemukseen ei Jeesuksen evankeliumissa tarvitse uskoa. Sovitus sovittaa ilman siihen uskomistakin.

        Kun Jeesus vaatii kuuliaisuutta opetuksilleen ja katumusta koko elämän ajan, Paavalille riittää pelkkä usko sovitukseen ja siihen, että Jeesus kuoli ja ylösnousi. Paavalin tie on helppo tie ilman tekoja. Paavali julistaa siis Jeesusta vastaan.

        Jos pidämme Raamattua kuitenkin yhtenäisenä teoksena, johon tulee uskoa, on nämä molemmat asiat risteytettävä niin, että kummankin oppi pätee ja niinhän kirkko on tehnytkin, kuitenkin niin, että Paavalin opetus on nostettu Jeesuksen opetusta tärkeämmäksi. Kadotus tuskin uhka niitä, jotka uskovat Jeesuksen opetuksen lisäksi Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen pelastuksen ehtona, sillä Jeesuksen evankeliumiin uskovat, uskovat Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen tapahtumina myöskin, tosin ei pelastuksen ehtona. Pahempi asia olisi saarnata pelkästään uskoa armoon ilman tekoja. Siksi rakkauden laki onkin sopivaa saarnattavaa sikäli kun rakkauden teot ovat uskon hedelmää. Minkä uskon? Uskon siihen, että pelastuu kun uskoo, että Jeesus on messias ja kun uskoo, että pelastukseen tarvitavan katumuksen ja syntien anteeksipyytämisen lisäksi pahojen tekojen hyvittäminen sille, jota vastaan on rikkonut.

        Mutta ei tämä väärän evankeliumin opettaminen yksin tee Paavalin julistamasta Uudesta liitosta väärää opetusta vaikka Jeesuksen evankeliumi onkin Vanhan liiton sääntöjen mukaista. Vaikka Jeesuksen evankeliumi on Vanhan liiton opetusta, hänen muu opetuksensa on jotakin aivan muuta kuin mitä vanhassa liitossa opetettiin. Se kuulostaa ilman muuta joltakin toiselta liitolta kuin Vanhalta liitolta, esimerkiksi Uudelta liitolta. Uusi liitto käsitteenä ei tunnu minusta väärältä opetukselta. Vaadin enemmän todisteita.

        Mitkä ovat ne Jeesuksen opetukset, joille pitää olla kuuliainen? Tässä lähes kaiken kattava luettelo niistä:

        Kadu, seuraa minua, iloitse kun sinua vainotaan minun tähteni. Rukoile vainoajiesi puolesta.

        "Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa."

        Opeta Jumalan lakia äläkä poista siitä piirtoakaan.

        Älä vihaa veljeäsi. Älä kutsun ketään hulluksi.Tee sovinto sen kanssa, jota loukkasit. Älä tee huorin edes mielessäsi.

        Kadu syntiäsi ja hankkiudu eroon kiusauksesta tai joudut kadotukseen.

        Älä hylkää vaimoasi muun kuin haureuden tähden. Älä vanno, olkoon kylläsi kyllä ja eisi ei.

        Älä kosta vaan käännä toinenkin poskesi. Anna sille, joka vaatii sinulta jotain, enemmän kuin hän vaatii. Rakasta vihollistasi.

        Olkaa täydellisiä, niin kuin Isännekin on täydellinen.

        Antakaa salassa. Älkää rukoilko toisten nähden vaan kammiossanne, salassa.

        "Kun rukoilette, älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka luulevat tulevansa kuulluiksi monisanaisuutensa tähden."

        Älkää kootko aarteita maanpäälle, vaan taivaaseen. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki muu teille annetaan. Älkäö tuomitko, ettei tietä tuomittaisi. Malka veljen silmässä. Älkää saarnako pilkkaajille, jotkameivät kuuntele teitä (älkää antako helmiä koirille).

        Olkaa rukouksessanne kestäviä. Anokaa, etsikää, kolkuttakaa. Tehkää toisille niin kuin haluaisitte tehtävän teille. Valitkaa kapea tie, joka johta elämään.

        Varokaa vääriä profeettoja. Hedelmästään puu tunnetaan.

        Rukoilkaa, että Jumala lähettäisi työmiehiä korjaamaaan satoa. Olkaa viisaita kuin käärmeet. Peljätkää Jumalaa, älkää ihmistä. Ottakaa minun ikeeni kannettavaksenne.

        Älä puhu Pyhää henkeä vastaan.

        Kunnioita isääsi ja äitiäsi, pidä heistä huolta köyhyydessään. Varo perinnäissääntöjä.

        Kiellä itsesi, ota ristisi ja seuraa minua. Joka itsensä ylentää, se alennetaan ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. (Publikaanin ja fariseuksen rukous, nöyrän ja katuvan publikanin).

        ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä. Sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa katselevat aina minun taivaallisen Isäni kasvoja."

        ”Jos veljesi tekee syntiä, mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut veljesi takaisin."

        "Sitten hän sanoi heille: ”Olkaa valppaat ja karttakaa kaikenlaista ahneutta, sillä ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi ylen määrin.”

        Antakaa uudestaan ja uudestaan anteeksi niille, jotka tekevät toistuvasti vääryyttä teitä kohtaan.

        Pysykää (avio)liitossa paitsi jos Jumala sallii eron aviorikoksen tähden.

        "Joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon teidän palvelijanne."

        Jumalan valtakunta annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.

        "Kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Silloin sinä olet autuas, koska he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi vanhurskaiden ylösnousemuksessa.”

        Antaka keisarille se, mikä keisarille kuuluu (verot yms maksut, mitkä valtiolle kuuluu) ja Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu.

        Rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestäsi, sielustasi ja ymmärryksestäsi. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rukoilkaa Isämeidän rukouksen mukaisesti. Älä kutsu ketään Isäksi, esim isä Abrahami.

        Älkää uskoko väärien Kristusten esiintymisiin, Jeesus saapuu niin, että kaikki saavat nähdä hänet.

        "Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on." Yrittäkää ymmärtää vertauksia.

        Teidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä.

        "Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä epärehellinen, se on epärehellinen myös paljossa."

        Jos rakastatte minua, pitäkää minun käskyni.

        "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.”

        Ruoki lampaitani.

        "Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka.”

        Ottakaa vastaan Pyhä henki.

        "Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne."

        Onpa noissa opetuksissa urakkaa opeteltavaksi ja noudatettavaksi. Kyllä Rakkauden laki on selvästi laajempi kuin Kymmenen käskyn laki.


    • kääntykää.ellenistä

      Jätettävä huumeet, ei piikitettävä itseä, ja sido näin pelastus ja ambulanssi/lääkärihenkilökuntaa.
      Hätäkeskus- ohjelma kertoo kuinka surkea on adventistien elämä - ja koko yhteiskuntamme kuulema voi huonosti, kun ellenimäisesti eletään huonosti.
      Aivan nuoresta adventistit - kuten kuvasta heiluvat kaupungissa- kaatuilevat lyövät päänsä, sekä sitovat kalliisti meidän hätäjärjestelmää. Voi voi.
      Tulisivat ateisteiksi, niin sellaista ei enää olisi. Ateismissa ollaan raittiisti, ei käytetä huumeita, rakatetaan lähimmäisiä, ei sodita jne.
      Elämä muutoinkin sitten ilman elleniä suuntautuisi terveesti elämään, sen kaikilla sektoreilla.
      Ei huumeita, ei viinaa, ei pettämistä, rehellisyys olisi In. ei puukotuksia, väkivaltauhreja jne.

      Mutta, tuo elleniläisyys sotkee koko maailman. Voi kauhistus.

    • Vanhin

      Adviss – Herra on selvästi siunannut sinua tuotteliaalla kynällä… pääsin vasta eilen kahlaamaan läpi kommenttisi.

      Ensimmäinen kommenttisi uskollisuudesta ja kuuliaisuudesta on ihan oikein. Tarkoitin uskollisuudella kuuliaisuutta Jumalan tahdolle mukaan luettuna mutta ei rajoitettuna sille, minkä ymmärrämme Jumalan laiksi. Uskollisuus kuuliaisuuden mittana ei tarkoita muuta kuin sitä, että jos rakkaus on lain täyttymys, niin rakkaudettomuus on lain rikkominen. Eli rakkaudeton minkä tahansa Jumalan tahtona pitämäni asian tekeminen on pohjimmiltaan lain rikkomista…
      Kysyt, kuka tällaista mittaa tarvitsee? Mielestäni me tarvitsemme. Usein kuvittelemme tehneemme Jumalan tahdon, kun olemme ”pitäneet” sapatin, jättäneet tappamatta lähimmäisemme tai tehneet jotakin muuta, minkä kuvittelemme hurskaaksi.

      Farisealaisuutemme karisee, kun meiltä kysytään rakkautta eikä vain jonkun asian ulkoista tekemistä. Paavali sanoo, että vaikka antaisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi ja ruumiini poltettavaksi [toisten hyväksi?], mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. On siis mahdollista tehdä lain mukaisia tekoja tai jopa rakkauden tekoja ilman rakkautta – ja ne ovat täysin hyödyttömiä. Tarvitsemme muistutusta rakkaudesta, että ymmärrämme pyytää Jumalalta armoa ja Pyhän Hengen apua rakkaudettomuuteemme. Ei siis yhtään huono mittari. Yksi parhaista lääkkeistä farisealaisuutta vastaan – ja meidänkin yhteisössämme tätä antifarisealaislääkettä kipeästi tarvitaan.

    • Vanhin

      Sen sijaan Roomalaiskirjeen eksegeesisi kanssa olen eri mieltä.

      Mielestäsi Paavali pitää dekalogia vanhentuneeseen lakina. Ehkä, mutta todennäköisemmin ei. Samassa kirjeessä Paavali kirjoittaa lain roolista kolmeen otteeseen ja lainaa joka kerta kymmentä käskyä. Ja kun tekstin lukee ilman ennakkoasennetta ei mielestäni voi päätyä kuin siihen tulokseen, että hän (Jeesuksen tavoin) tekee eron Jumalan lain ja Mooseksen lain.

      Ensimmäinen näistä laki teksteistä on Room 2. Kirjeen ensimmäisistä lukijoista suuri osa on juutalaiskristittyjä ja hän alkaa varovasti. Varoittaa tuomitsemisesta (jae 1) ja muistuttaa siitä, että heidät tuomitaan lain mukaan, jos he ovat lain tunteneet. (jae 12) Mutta Jumala ei tee eroa juutalaisten ja kreikkalaisten välillä (jae 11) eikä lain kuulijoita vanhurskauteta vaan sen noudattajat (jae 13). Pakanoillakin lain vaatimus on kirjoitettu sydämeen. (jae 15) Jos opettaa lain vaatimuksia toisille, pitää itse niitä seurata – tässä vaiheessa hän mainitsee varastamisen ja aviorikoksen esimerkkeinä laeista. Molemmat kymmenestä käskystä. Mukana on kolmaskin käsky, joka voi viitata kymmeneen käskyyn tai johonkin, mitä ei VTn laista ollenkaan löydy. ”Anastatko itsellesi temppelin aarteita, vaikka inhoat epäjumalia.” (jakeet 21, 22) Viittaus epäjumalanpalvelukseen voi olla viittaus ensimmäiseen käskyyn ja ehkä alkukin – ainakin monissa kommentaareissa teksti käännetään: Lankeatko pyhäinhäväistykseen.

      Paavali alkaa varovasti yrittäessään opettaa Rooman kristityille lain merkitystä. Hän palaa aiheeseen luvussa 7 kuvattuaan välillä olevissa luvuissa armon evankeliumia. Nyt hän menee vähän pitemmälle. Vieläkin hän sanoo lain osoittavan synnin. (jae 7) Kun luvusta 2 tulee se vaikutelma, että lain noudattaminen on mahdollista, hän nyt sanoo, ettei se ole. Jos luvussa 2 oli kyse lain kirjaimen noudattamisesta, on tässä samaa kuin vuorisaarnassa ja lain henki tai perimmäinen tarkoitus on sellainen, ettei sitä pysty kukaan pitämään. Laki on hyvä ja pyhä ja hengellinen, (jakeet 12, 14) mutta voi vain tuomita. (jakeet 9-13). Kaikki luvun viittaukset lakiin tulevat kymmenestä käskystä, joista muutamia erikseen mainitaan.

      Uskova ei kuitenkaan ole lain alla, koska Kristus on vapauttanut meidät. (8:1,2) Teksti jatkuu luvun 8 toteamuksella, että lihan mieli ei alistu lain alle (jae 7). Sen sijaan lain vaatimukset toteutuvat Hengen elämässä (jae 4). Tässä niin kuin luvussa 2 ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, että laki on syrjäytetty tai vanha – se edelleen synnin osoittaja ja Henki on sopusoinnussa lain kanssa – ei sitä vastaan. Tämä on mielestäni ainoa johtopäätös, jonka luvusta 7 ja luvun 8 alkupuoliskosta voi tehdä.

      Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että luvussa 13 Paavali menee vielä pitemmälle antaessaan laille uutta merkitystä. Nytkin hän lainaa kymmentä käskystä ja sanoo rakkauden olevan kaikkien käskyjen täyttymys. Sen, minkä Henki tekee luvussa 8, tekee rakkaus luvussa 13. Lähimmäisen rakkaus toteuttaa koko lain. (jae 10) Vahvistukseksi sille, että kyse on samasta kuin luvussa 8, hän puhuu vielä valon (Jumalan) asein varustautumisesta (jae 12) ja Kristuksen päälle pukemisesta (jae 14). Rakkautta ei ole ilman näitä, eikä ilman Hengen työtä.

      Väite siitä, ettei tässä voi olla kyse kymmenestä käskystä, koska ei viitata ensimmäisiin käskyihin ei mielestäni vastaa UTn opetusta. Millä perusteella Jeesus sanoi, että ihmiset tuomitaan. Siitäkö, miten he innolla palvelivat Jumalaa? Ei vaan siitä, miten he palvelivat lähimmäisiään (Matt 25). Entä Jaakob, hän sanoo puhtaaksi ja tahrattomaksi jumalanpalvelukseksi sitä, että huolehdimme leskistä ja orvoista, kun he ovat ahdingossa. (Jaak 1:27) Ja Paavali liittyy tähän samaan sarjaan. Jumalan palveluksessa ja käytännön kristillisyydessä on vain yksi kiintopiste: rakkaus lähimmäistä kohtaan. Luo joskus UT läpi tästä näkökulmasta ja hämmästy (niin ainakin itselleni tapahtui) miten vähän UTssa on mitään suuria juttuja siitä, miten Jumalaa on palveltava ja uskottava ja kuinka paljon kauttaaltaan siitä, miten lähimmäistä on rakastettava.

      ... Ehkä myöhemmin vielä muutama kommentti lisää, mutta nyt on kirjoittelua tärkeämpiä juttuja hoidettavana.

      • Adviss

        Voin lukea antamasi kohdat omalla ajallaan mutten juuri nyt, ja palata asiaan.

        En tiedä ymmärsitkö sinä, mitä minä ajan takaa kymmenen käskyn lain ristille naulaamisella. Koitan selventää.

        Mooseksen lait olivat Vanhan liiton testamentti. Jeesuksen testamentti oli eri kuin Vanhan liiton testamentti. Jeesuksen testamentti astui voimaan hänen kuoltuaan. Se on Uuden liiton testamentti. Vanhan liiton testamentti kumoutui kun Uuden liiton testamentti astui voimaan. Jeesus julisti Rakkauden lakia, jonka voidaan katsoa olevan Uuden liiton testamentin laki. Rakkauden laki pitää sisällään Jumalan voimassa olevat moraaliset opetukset, Raamattu sanoo, että ne (Kymmenen käskyn lain opetukset) kuuluvat Rakkauden lakiin; Koko lain opetukset, eli jokaisen Kymmenen käskyn lain pykälän. Mutta Kymmenen käskyn kivitauluihin piirretty laki lakkasi olemasta Liiton merkkinä. Sillä lailla oli oma merkityksensä, joka lakkasi ristillä. Samalla lakkasi olemasta koko laki. Sen moraalikoodi siirtyi kuitenkin Rakkauden lain alle. Ristinkuoleman jälkeen aina kun puhutaan laista, puhutaan Rakkauden laista. Näin ollen Jumalan moraalikoodi, kattaen Vanhan liiton Dekalogin moraaliset opetukset, on meille voimassa mutta ei itse kymmenen käskyn laki. Kymmenen käskyn lakia ei pidä julistaa, koska Rakkauden laki on se laki(kokonaisuus), joka on voimassa. Se, että keskitytään niin voimakkaasti dekalogiin, jättää pahasti varjoonsa Jeesuksen opetusten/käskyjen merkityksen. Hänen opetuksensa merkitys on paljon suurempi kuin vain kymmenen käskyn laki yksistään, koska Jeesuksen opetuksiin kuuluu koko Rakkauden lain opetukset.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa

      Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt
      Maailman menoa
      195
      4815
    2. Mopomiitti onnettomuus

      Vittu se tehdas-alue ole oikea paikka mopomiitille, Ja minkälainen vanhempi hyväksyy, että pojan mopo kulkee järkyttävä
      Kokkola
      123
      2997
    3. Koettakaa nyt Trumpinkin fanit ymmärtää:

      Hän on myös jo vanha mies. Kukaan ei tiedä, mitä kunnossa hän on parin vuoden päästä.
      Maailman menoa
      342
      2334
    4. Pääsit nainen todella

      lähelle ja kaikki sinussa oli jotain selittämättömän kiehtovaa. Silti en koskaan ymmärtänyt sinua täysin. Mitä halusit t
      Ikävä
      139
      2334
    5. Kiitos, kun paljastit

      Vaikka mä tiesinkin! Nyt voi ottaa seuraavan askeleen? Hyvää yötä:)
      Ikävä
      55
      1972
    6. En saa unta kun ajattelen

      Sinua mies. Sydäntä ahdistaa meidän välit 😌😞
      Ikävä
      81
      1546
    7. YLE kirjoittaa - Viritetyt sähköpyörät aiheuttavat ongelmia poliiseille

      "Itse rakennellut ja viritetyt sähköpyörät ovat poliisin ja Liikenneturvan mukaan yleistyvä kirous liikenteessä." https
      Pyöräily
      115
      1472
    8. Missä hiton pippaloissa

      Sä käyt kun sua ei näy missään..tahtosin vaan varmistua et kaikki ok.
      Ikävä
      31
      1383
    9. Olen miettinyt sinua tänään

      Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että
      Tunteet
      24
      1210
    10. Vieläkö pidät minusta

      Vieläkö pidät minusta nuori nainen? Vaikutat etääntyneeltä ja olen ajatellut että haluat olla rauhassa.
      Ikävä
      105
      1091
    Aihe