äideissäkin: katson paraikaa menneillään olevaa dokumenttia..
Tyttären mukaan, äidillä oli lapulla varustettut eri ruoat jääkaapissa, ja talon alakertaan ei lapsilla ollut asiaa, - salavaa pitäisi sellaiset äidit, jo ennen kun rupeavat lapsia lykkäämään.
Millaiset äidit teillä oli, muistatteko he..
Tyttären mukaan, äidillä oli lapulla varustettut eri ruoat jääkaapissa, ja talon alakertaan ei lapsilla ollut asiaa, - salavaa pitäisi sellaiset äidit, jo ennen kun rupeavat lapsia lykkäämään.
Millaiset äidit teillä oli, muistatteko he..
Vastaukset 23
Vanhimmat
..no joo..dokumentti olikin vain lyhyt esittely jakso..
Ihan kiltti äiti,
kuollu jo kauan sitten,
Niin oli, ja jo tuolla jossain..ja muistoissa sydämessä.
Otatko dokumentit tosiasioina? Nehän ovat samalla lailla käsikirjoittajan kynästä lähtenyttä ulostetta kuin kaikki muukin kasaarimafian mädätys. NäinKIN se mädätys saadaan sisäänajettua sille kansanosalle, mikä ei osaa yhtään ajatella eikä vertailla tosiasioita päällemme kaadettavaan roskaan.
Dokumentissa on asianosaisena henkilö joka on kokenut lapsuuden täysin tunnottoman äidin kanssa.
Toistan: Dokumentithan ovat vain samalla lailla käsikirjoittajan kynästä lähtenyttä... jne.
Joko se alkaa Pirrelläkin luetun ymmärrys tökkimään? Minulla vielä toimii jotenkuten paitsi ihan toiset asiat, jotka eivät toimi enää ollenkaan...
Tottahan toki pitäähän dokumentissa olla runkona käsikirjoitus, ettei kaikkia pierasuja siihen sisällytetä, mutta tarinaa, sitä kertojan tarinaa omasta elämästä esim. ei liioitella eikä lisäillä käsikirjoittajan omia luulemisia tai arvailuja..sellaista mie pidän dokumentoivana elokuvana, ja sitten luontodokkarit tarvitsee käsikirjoitetun tai paikalla kerrotun tarinan , ku ei se jänis osaa..:)
p.s. pie vaan hyvänäs...
Ei se miun järki ole siun käissäs..muista.
Joka+viides+äiti+on+häirikköäiti,+jopa+psykopaatti,+joka+haluaa+sabotoida+lapsensa+elämän,
Flegmaatin äidistäkö on kyse?
Pitääkö se henkilöidä kaikki, et sinä sillä pisteitä saa..
Niin, ikävä kyllä, ja kun se pieni on vanhempiensa armoilla, hän tarvitsisi turvaa ja tukea...ihan kamalaa ajatellakin sitä lapsen yksinäisyyttä..
Ehkä lapsuuden traumoissa ja huonossa äitisuhteessa onkin syy, miksi nämä ikäpalstat ovat täynnä katkeria ja loukkaavia mielipidekirjoituksia.
Henkisen ja ruumiillisen väkivallan uhrina oleminen jättää ikuiset traumansa.
Tämä koskee sodan jaloista paenneitakin, joita ei täällä haluta ymmärtää yhtään,
vaan heidät leimataan ala-arvoisilla nimityksillä.
Ikä tekee myös tehtävänsä, kun aivot rappeutuvat, itsekontrolli häviää,
kaikki vanhat kärsimykset ja katkeruudet tulevat kiukkuna ja huutona ulos, kohteeksi voi joutua kuka vaan.
Vanhainkodeissa on paljon häirikkövanhuksia, jotka terrorisoivat henkilökuntaa ja muita asukkaita.
Murhakin on tapahtunut äskettäin.
Paljon voi olla tottakin, ja turhautumista..jos ei ole muita kavereita kuin some, jotenkinhan sitä pitää päteä..
Avuttomuus, ja oman loppuneen elämänhallinnan vaikutukset näkyvät laitoksissa turhautumisina, ja lisäksi ellinajan sivistyksen, ympäristön tuoma sivistys häviää vähenevän muistin myötä, ihmisestä tulee ehkä perusluonteensa mukainen, jotkut häjyjä ja jotkut nököttävät hiljaa..
Onneksi on käytöshäiriöihin hyviä lääkkeitä olemassa, kun vaan pysyisivät kohtuussa niidenkin käytössä. ei liikaa, vaan sopivasti rauhoittaen.
Miksi se kaiken paha alku ja juuri olisi some?
Luin juuri lehdestä, että lastenkodin pihan liukumäkeen oli upotettu lumeen puukko , terä ylöspäin. Tuskin se oli jonkun lapsen äidin tekosia.
Salvaus on ruma ilmaisu naiselle, joka ei ole kykenevä hoitamaan jälkikasvua. Eihän salvausta ole käytetty kuin sijoille. Ehkäisy on jo kaukana prutaaleista raskauden keskeytyksistä.
Minulla oli tomera, ymmärtäväinen äiti. Huolehtiva, taiteellinen isä. Olin tempperamenttinen lapsi, mutta minä sain olla oma itseni. Päätä tuli iskettyä seinään kun aikuistuin omaan elämää elämään, mutta pahimmista kuhmuista taisin sittenkin selvitä.
Sillä vaan ,jos ei ole ympärillä sitä oikeaa kaveria joka joskus halisi ja pussaisi..tätä konetta on turha pussailla, täällä ollaan vain yhden tason kontaktissa ja loppujen lopuksi tämä on kylmä maailma, jos ei tosiaan oikeasti ole ketään.
Äitejä ja lapsia on monenlaisia, kai ne eväät on jäänet kylmällä äidillä vähiin jo syntymästä, lapsihan kuulemma kuolee jos jätetään ilman ihmisksoketusta ja käsitellään kuin elotonta palikkaa..
Käytöshäiriöinen ei tajua olevansa käytöshäiriöinen,
eli häntä on vaikea saada lähtemään lääkärille ja syömään lääkettä, joita on kymmenittäin.
Ensinnäkään ei ole yksinkertaista löytää sopiva lääkitys ja annostus,
se vaatii iäkkään kohdalla geriatrin vastaanotolla käynnin, ehkä useammankin käynnin
ja joskus tutkimuksia.
Päänkuvaus on ensimmäisiä tutkimuksia, Alzheimerin taudin toteamiseksi tai poissulkemiseksi.
Vanhuusiällä voivat monet erilaiset asiat ja sairaudet voivat vaikuttaa käyttäytymiseen.
Useimmiten ikääntynyt itse ei huomaa oman käyttäytymisensä muutoksia ollenkaan.
Ne voivat alkaa lievinä jo ennen seitsemääkymmentä ikävuotta.
Läheistenkään ei ole helppo arvioida, mikä on normaalia ja mikä on satunnaista käytöksen vaihtelua,
koska meillä kaikilla on erilaisia päiviä ja mielialoja.
Tuo pahoin pitely oli kai laitoksessa tapahtunut, eli siellä on yleensä jo diagnoosit suunilleen tiedossa ja lääkityskin, mutta aikaa myöten kun resusit vähenee, ymmärtämiseen, ei pahoinpitelytkään ole ilm. pois suljettuja, miehellä on voimia käsissä, vaikka pää ei pelaakaan, ja kun kiinni saa sitä kättä on vaikea irroittaa yksin työskentelevän hoitajan, saatikka huonekaverin.
Samaa mieltä pirren kanssa. Kaikille naisille ei lapsia tulisi suoda. Auton ajamiseen tarvitaan ajokortti, äidiksi pääsee kuka tahansa.
Erityisen tuohtunut olen itse siitä, että ihmisen/naisen itsemääräämisoikeus menee lapsen oikeuden edelle. Viittaan päihdeäiteihin, joiden pakkosterilointiin suhtaudutaan kuin se olisi ihmisoikeuskysymys - siis äidin ihmisoikeus . Lapsi syntyy usein vammautuneena ja todennäköisesti vammautuu lisää äidin hoteissa....
Lastensuojelu tulisi alkaa jo sikiövaiheessa, ei silloin kun vahinko on jo tapahtunut.
Kamalaa tekstiä, mutta tätä mieltä olen..))
Samaa mieltä, lapsen etu ennenkaikkea...
Eikä ole kamalaa, kun asian liittää tekstiin..
Läheiselleni kokeiltiin monta eri lääkettä, mutta vasta kun hän joutui viikoiksi sairaalaan, saatiin lääkitys aika hyvin kohdalleen. Lääkkeitä on tosiaan kymmenittäin, kaikki ei sovi kaikille eikä auta kaikkia, päinvastoin väärästä "pään" lääkkeestä voi tulla pysyvää haittaa.
On vaarallista joutua kokeeksi syömään väärää lääkettä. On vanhuusiän sairauksia, joita väärä lääkitys pahentaa eikä henkilö palaudu enää entiselle tasolle, vaikka lopettaisi lääkkeen ja saisi oikean lääkityksen.
Oikean diagnoosin tekeminen iäkkäälle on vaikeaa, moni on saanut väärän diagnoosi ja sen myötä
väärän lääkityksen.
Tuttuni sai Parkinsonin taudin diagnoosin ja siihen lääkityksen. Lääke ei auttanut yhtään.
Olo meni huonommaksi lääkityksen takia.
Kokeneempi geriatri totesi, että oikea diagnoosi on afasia,
joka väärän lääkityksen takia oli päässyt etenemään nopeammin kuin muuten olisi
edennyt. Väärä lääkitys tietysti myös vaikeutti potilaan ja läheisten elämää paljon.