meidän 9kk kesk.villiksemme pelkää toisia koiria kuollakseen. Aina ,kun tulee toinen koira vastaan alkaa hirveä luimistelu ja ininä. Se saattaa johtua siitä että ihan pienenä eräs koira pääsi pahemman kerran räyhäämään pikkuisellemme. Olemme yrittäneet "tutustuttaa" koiraamme toisiin taatusti kiltteihin koiriin mutta tästä ei ole apua. Villiksemme haluaa aina kuitenkin haistella muita koiria. Hän etenee varvoaisesti toisen koiran luokse ja haistelee sitä arasti, mutta jos toinen koira huomaa tämän ja katsoo
koiraamme, hän vetäytyy äkkiä pois. Voisiko joku suuri koiraguru auttaa meitä? Anteeksi tekstin sekavuus :)
koiraamme, hän vetäytyy äkkiä pois. Voisiko joku suuri koiraguru auttaa meitä? Anteeksi tekstin sekavuus :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet ainakin tehnyt täysin oikean diagnoosin koirastasi, sanotaanko että se pelkää ja on hyvin hyvin epävarma siitä miten muut koirat kokee hänet. Tämä kuulostaa hullulta mutta näin käy koirille jotka ovat huonosti sosialistettu, toinen puoli on se että koira alkaa räyhäämään ja käyttäytyy erittäin rumasti muita koiria kohtaan.
Te teette ihan oikein, mutta edetkää pajon hitaammin.
Tutustuttakaa koiraanne täysin varmoihin ja erittäin rauhallisiin koiriin jotka eivät ole niin kiinnostuneita teidän koirasta. Antakaa koiran tutusta täysin omassa rauhassa siihen toiseen koiraan, älkää rohkaistko ollenkaan koiraa menemään toisen luokse, vaan antakaa sen lähestyä sitä ilman paineita, kaikessa rauhassa ja tietenkin vapaana remmistä omiin aikoihin.
Lenkillä voitte harjoitella namien avulla koiran mielikuvan muuttamista positiiviseksi ja vähemmän epävarmaksi.
minulla on erittäin varautunut kääpiökoira, yritin pentuna pitää mukana joka paikassa ja perheessä on muitakin koiria.Silti se haluaa tutustua muihin, mutta haukkuu hullun lailla ja pelkää aina pahinta.Sain mm.sellaisen neuvon, että omistaja ei päästä koiraa ensimmäisenä vieraan luo, vaan ihminen johtajana tutustuu ensin ja "varmistaa" että vieras on vaaraton.Sitten vasta koirat haistelevat toisiaan.
Näin epävarma koira ei joudu hoitelemaan pelottavaa uutta tilannetta yksin, vaan omistaja on turvallinen johtaja.
Kannattaa olla tietoinen,että tapaatte tosiaan vain kilttejä uusia tuttavia, ettei tule takapakkia.
Voipi toimia että menee itse tavallaan neutralisoimaan "uhan", mutta koira ei silloin koskaan opi luottamaan itseensä vaan tukeutuu omistajaansa. Ja entäs jos omistaja onkin todennut koiran vaarattomaksi mutta se ei olekkaan?
Joo konsteja on monia ja pakko yrittää löytää omalle kohdalle sopiva tapa. Tuota ensin menemistä harjoiteltiin koirakoulussa variksenpelättimen kanssa, eli ihminenhän on aina varmempi tuttavuus kuin vieras koira.Kullanarvoisia ovat takuuvarmasti kiltit koirat, joiden kanssa pennut ja nuorukaiset pääsevät leikkimään ja sosiaalistumaan.
Se kun ollaan petoeläinten ja täysin viettiensä ja aistiensa varassa elävien eläinten kanssa tekemisissä että jotakin peruuttamatonta tapahtuu.
Koiran identiteetti kehittyy paremmin jos se omistaja ei aina ole siinä hössäämässä ja koira kykenee silloin itsenäiseen työskentelyyn.
Ainoa tapa ehkäistä koiraa pelolta on sosialistaa koira tälläisille oudoille mörköasiolle.
Mutta kun on noinkin arka tapaus kyseessä niin se, että omistaja "varmistaa" ensin toisen koiran, on mielestäni hyvä juttu, koska eikös laumanjohtajan tehtävä olekin huolehtia ja turvata laumansa jäseniä.. Enkä tarkoita mitään yliampuvaa hössäämistä, vaan sitä että suhtautuu vieraaseen koiraan ns. normaalisti, siis samalla tavalla kuin muutenkin koiraa tervehtiessä. Ei siitä varmaan suurempaa haittaa ole, jos koira sillä tavalla tuntee olonsa turvallisemmaksi.
Tuskin koira siitä omistajan ensin menemisestä sen pahemmin lamaantuu tai tule kykenemättömäksi itsenäiseen toimintaan, vaan huomaa ettei mitään hätää ole ja rohkaistuu itsekin tutustumaan muihin koiriin. Sitten kun koiralle on tarpeeksi tullut rohkeutta, se varmaan kykenee myös itse tutustumaan toiseen koiraan.
Oma koira kanssa joskus rökitetty, mutta reagoi sen jälkeen siihen pelon tunteeseen rähisemällä toisille koirille, minkä tavan pois kitkeminen vei niin paljon aikaa ja hermoja, että sitä en toivo kellekkään... Niin, että pointtini oli siis se, että tuolla omistajan ensin menemisellä voisi mahdollisesti ehkäistä sen ettei kyseisestä koirasta tulisi samanlaista uhoajaa.
Tietenkään ei koiraa kannata alkaa surkuttelemaan ("voi kun meiän pikkusta pelottaa.. onko toinen koira noin pelottava..?"), mikä antaa koiralle mielikuvan että nyt on jokin asia todellakin vinossa kun tuo omistajakin noin reagoi.. Seurauksena se, että se pelkää entistä enemmän.
Ensin voisi vaikka vain kaukaa katsella toisia koiria ja palkita koira aina kun se ei osoita minkäänlaisia pelon merkkejä. Opettaa siis koira yhdistämään toisen koiran näkeminen vaikka namiin tai muuhun sille mieluisaan asiaan. Välimatkaa voi sitten pikkuhiljaa lyhentää, mutta jos koira näyttää pelkäävän liikaa niin sitten taas vähän kauemmaksi. Ja jos tunnette jonkun kiltin ja rauhallisen koiran joka esim. osaa maata paikallaan, voisi koiran ensin päästää sen toisen koiran omistajan luokse (jolta saisi taas namin), ja tällälailla totuttaa se muihin.
Kannattaa varautua siihen että aikaa voi mennä paljonkin, mutta onhan se kuitenkin sen arvoista :)