Antti Eskolan viimeinen teos Vanhanakin voi ajatella, on käsissäni tällä hetkellä.
Kirjansa alussa hän paneutuu aamuun,..kysyy minkälainen on lukijan oma aamu ? Sisältääkö se elämäniloa, askareita kykynsä mukaan, vai roikkuuko hän Fasebookissa? Hymyillen havahtuu lukija ajankohtaiseen kuvaukseen
Eskola kertoo nuoresta miehestä, joka alkoi mieluimmin kadulla huudella kanssaihmisilleen mitä oli syönyt, ja mitä yleensä tehnyt! Pian hänellä olikin seuraajia, kaksi poliisia ja lääkäri.
Näin sosiologian emeritusprofessori Antti Eskola tuntee ja ironisoi hymyssä suin aikaamme humoristisen hellyyttävästi, paneutuen silti oman elämänsä iltaan realistisesti.
Omista aamuistaan hän mainitsee siivoamisen olevan hänelle välttämätöntä toimeliaisuuden vuoksi, jolloin muistaa hänen asuvan yksinään, vaimon asuessa toisella puolen katua, tapaamisten ollessa päivittäisiä.
Nautinnollisia hetkiä tiedossa, saadaan hieman kaihoa tuntien paneutua viimeiseksi jääneeseen kirjaansa.
PS: NIin, millainen on aamunne yleensä ?
Kirjansa alussa hän paneutuu aamuun,..kysyy minkälainen on lukijan oma aamu ? Sisältääkö se elämäniloa, askareita kykynsä mukaan, vai roikkuuko hän Fasebookissa? Hymyillen havahtuu lukija ajankohtaiseen kuvaukseen
Eskola kertoo nuoresta miehestä, joka alkoi mieluimmin kadulla huudella kanssaihmisilleen mitä oli syönyt, ja mitä yleensä tehnyt! Pian hänellä olikin seuraajia, kaksi poliisia ja lääkäri.
Näin sosiologian emeritusprofessori Antti Eskola tuntee ja ironisoi hymyssä suin aikaamme humoristisen hellyyttävästi, paneutuen silti oman elämänsä iltaan realistisesti.
Omista aamuistaan hän mainitsee siivoamisen olevan hänelle välttämätöntä toimeliaisuuden vuoksi, jolloin muistaa hänen asuvan yksinään, vaimon asuessa toisella puolen katua, tapaamisten ollessa päivittäisiä.
Nautinnollisia hetkiä tiedossa, saadaan hieman kaihoa tuntien paneutua viimeiseksi jääneeseen kirjaansa.
PS: NIin, millainen on aamunne yleensä ?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kun ajattelen tämänpäiväistä aamuani, heräsin termisen kevään ensimmäiseen aamuun, jota Englannin brexit epäselvyys tosin hieman kiusasi. Tulisipa viimeinkin uusi kansalaisäänestys, ja peruutettaisi koko tylsä ja vaikea ero EU:sta.
Muuten mielialani on valoisa, oman maamme tulevat vaalikeskustelut mediassa kiinnostavat, ja ennen kuin huomaankaan ollaan kevään kaunistamassa maailmassa. Pieniä matkoja kotimaan luonnonhelmaan olen suunnittelemassa myöhemmin , kiitollisena omasta toimintakyvystäni.
Mitä se brexit sinuun vaikuttaa? jätä nuo vouhotukses muiden maiden asioista ja politiikasta.
Minä nautin kotimaan matkailusta koko vuoden. Taas lähdössä, eilen tulin.
Jonotan kirjastosta Eskolan kirjaa. Tule kertomaan sen sisällöstä lisää, kun etenet kirjassa !
Mietin kannattaisiko se ostaa, koska kirjaston jonossa on 1000 ennen minua.
Joudut odottamaan kauan! Itse ostin sen E-kirjana, jolloin saan sen heti kirjastooni, ja voin aloittaa lukemisen. Tosin Elisa-kirja maksoi jotakin 22,00 €, kun jossakin (Akateeminen Kirjakauppa ?) oli hieman edullisempi.
Mielikuvien voimasta on itselläni kokemusta, siihen palaan jatkettuani Eskolaa.
Minullakin on 19 jonottajaa Helmet-kirjastossa…..<3<3<3
Tällä hetkellä hoidan taloutta kolmelle aikuiselle miehelle jotka kaikki tulevat aamiaispöytään eri aikaan (broidi on kurkannut jääkaappiin ainakin neljä kertaa vaikka sanookin että kyllä hän odottaa että muut heräävät….)
Nyt ion kaikki hereillä ja mulla coctail-piirakat uunissa ja munavoi ja leikkeet pöydässä, leikkelevadissa juustoa, chorizomakkaraa lauantaimakkaraa ja savukinkkua, eri vadilla kylmäsavustettua lohta, sitten on myös vihanneksia ja hedelmiä….
Hei Paloma! Ymmärsinkö oikein, että sinun kirjasi on lainattavissa Helmet kirjastoissa? Satunnaisena kävijänä olisi hauska lukea kirjasi. Voisitko ystävällisesti antaa palstalla kirjasi nimen, niin voisin liittyä jonon jatkoksi?
Lempeät tuulet Tyyneltämereltä.
Juuri ilmestyneessä teoksessaan Vanhuus hän korostaa ihmisen iästä riippumattomia yksilöllisiä tarpeita, seksinkin suhteen. Asiaan kuuluva lieveilmiö on, että vanhukset koetaan lupaavaksi bisnekseksi myös seksuaalisina olentoina: Nappaa erektiopilleri niin jo seisoo.
– Voi se olla hyväkin neuvo, mutta ensin kannattaa muistella, mitä lapinmies sanoi ajettuaan moottorikelkalla piikkilanka-aitaan. Nyt mie oon kolmesataaprosenttinen impotentti, hän valitti. Miten se on mahdollista, kysytiin. No munat jäi piikkilankaan, etusormi katkesi ja purin vielä kielenikin poikki.
Opetus: silläkin, jolla erektio ei enää onnistu, on lapinmiehen laskutavan mukaan vielä kaksisataa prosenttia seksuaalisista kyvyistään tallella, jos etusormi ja kieli toimivat. Turha silloin on lähteä kalliilla ja teholtaan epävarmoilla pillereillä lääkefirmoja lihottamaan.
Näin on Eskola kirjoittanut kirjassaan nimeltä vanhuus.
Antti Eskolaa olen silloin tällöin seurannut haastatteluista ja lehtiartikkeleista, kannattaisi varmaan tuo viimeiseksi jäänyt teoskin lukea. Kirjan nimi ei ole mielestäni oikein onnistunut, koska uskon ajattelun olevan juuri vanhojen heiniä, kun ei tarvitse enää valtavasti suorittaa , olla menevä ja kiireinen. On kokemuspohjaa punnita köykäiset asiat painavista, tajuta suurempia kokonaisuuksia ja elämänlakeja. Ehkä ajattelulla tarkoitetaan kirjassa uusia oivalluksia, luovuutta, älyllisyyttä, kenties upeaa kypsymisen satoa. Siihenkään ei mitään estettä iän perusteella pitäisi olla, ei edes liikuntarajoitteisilla, tämä digiaika antaa myös välineet helppoon yhteydenpitoon ja ajan seuraamiseen.
Usein tulee aamutuimaan mieleen Lina Sandellin virsi "Joka aamu on armo uus, miksi murhetta kantaa . Varjot väistyy ja vajavuus." Itse pidän hiljaisista aamuista, telkkariuutisten sijaan luen mielelläni eka uutiset Hesarista. Juttukaveri istuu pöydän toisella puolella, aamiaisen laitan minä, usein ehdin lehdenkin postilaatikolta kipaisemaan, siinä saa ensikontaktin päivän säähän. Puuro on aamiaisen pohja, lisäksi marjoja, rasvatonta maitoa ja maitokahvi riittävät arkiaamuina. Viikonloppuina laitan myöhäisemmän brunssityyppisen aamiaisen, jäi tavaksi työvuosien jälkeenkin. Siihen saatan paistaa lettuja (varsinkin lapsia niillä hemmottelen), pilkkoa kauniin hedelmäsalaatin ja vaahdottaa kahvimaidon, paistaa raakapakastetut croissantit...jotain tavallisesta poikkeavaa ja herkullista.
Olen onnellinen, kun minulla on itselleni ja muillekin annettavana jotain niin arvokasta kuin aikaa. Pärjään ihan hyvin digitaalimaailmassa ja käytännön askareissa. Tutkimme juuri autolauttojen aikatauluja ja mietimme, josko kevään reissulle Eurooppaan ajaisimme tällä kertaa Baltian kautta, palaisimme tutulla Finnlinesillä Travemündestä Helsinkiin. Meitä isojen ikäluokkien karavaanareita on liikkeellä Euroopassa paljon eri maista, mutta myös kahdeksankymppisiä. Tai mistäpä toisten ikiä aina arvaa, harmauskin on muunneltavissa. Meillä on näppärä hiukan alle 6-metrinen asuntoauto, ei mitään isoa hinattavaa vaunua. Pienissä tiloissa on pidettävä tarkka järjestys, muuten on pulassa. Paljon on reissattu Välimeren rantaa saakka, mutta paljon näkemättäkin. Ruska-aikaan auton nokka suuntaa pohjoiseen, Lofoottien satumaisemiin olisi kiva seuraavaksi päästä. Kivaa suunnitella ja etsiä uusia kohteita, netistähän niitäkin löytää. Loskakävelyllä on aamupäivällä kumppareissa porskuteltu ja sitten syöty kalakeittoa, jospa kohta avaisi telkkarin.
MENEN KONGOON tai ainakin luulen niin. Ajattelin matkustaa Pohjolan Kongoon (nimi tulee heikosta kaivostoiminnasta)
tarkemmin sen pääkaupunkiin Tsadiin
jossa Inflandia-talossa pidetään 28.3. Nordean rahanpesupäivien päättäjäisjuhlat
eli yhtiökokous
Nopeat saivat bonuksen Ylen Nordea-uutisesta joka puffasi Nordean kurssia alas
jos piti kiirettä ostolaidalla ja tyylikkäästi ruotsalaisia hermostuneita rahastettiin
eikä Nordea esittänyt omaa näkemystään vaan antoi kurssinsa pudota
Onnittelen vikkeliä eli hiukan itseänikin
Vanhuus teos ilmestyi jo 2016, josta Antti Eskola kertoo saaneensa paljon lukijakirjeitä, ja joutuikin mielenkiintoiseen kirjeenvaihtoon nuoremman naisen kanssa. Aikaa myöten Eskola kysyi itseltään, ettei vaan nainen ollut rakastumassa, tai peräti jo rakastunut häneen?
Tässä kohtaa lukemista sai jo nauraa ääneen Eskolan välitöntä tempperamenttiä.
Urjalan poika kun ei tunteitaan ollut oppinut kovin näyttämään, kaljaporukoissa istuessaan hän saman kohdatessaan saattoi surutta laukaista: Tunteet on perseestä!
Kirjeenvaihdossa sympaatisen naisen kanssa oli kierrettävä noin suora sanominen, mutta tehtävä selväksi, ettei tilaa edes todelliselle ystävyydelle voi syntyä niin lyhyellä tuntemisella.
armi kuusela on syntynyt samana päivänä kuin antti eskola
kumpi on kauniimpi
https://www.philamessenger.com/politic-5/typography/102-demo-articles/entertainment/celebrity/190-suspendisse-facilisis-interdum
Minusta tuntuu lukematta kirjaa, että elän Eskolan elämää. Asun kahdenkerroksen välistä elämää siten, että talouteni on erillään P.n taloudesta.
Aamiaista nautin yksin aamunlehti on yläkerran pöydällä odottamassa minua. Sen P. on hakenut postilaatikosta koska herää aikaisemmin. Hän juo aamuisin vain kahvia.
Keitän kahvin alakerrassa. Jääkaappi on yläkerrassa. Minulla on omat hyllyt jääkaapissa ja P.llä omat, samoin pakkasessa. Nautin kahvia, puuroa ja leipää lisuilla samalla kun luen päivän lehden. Päiväohjelmamme on molemmilla omanlaisensa. Syömme eri aikaan, ruoankin valmistamme vain itsellemme.
Iltaisin keskustelemme päivän sattumisista ja katsomme uutiset yhdessä.
Tällainen elämä sopii meille hyvin. Elämme yhdessä ja erillään. Emme ole tilivelvollisia toisillemme, mutta rakastamme, luotamme ja kunnioitamme toisiamme.
ASutko veljesi/siskosi alivuokralaisena vai isäsi/äitisi omaishoitajana?
Asun yksin etelä-Suomalaisessa kaupungissa.Minulla on periaatteessa "kaikki hyvin"-joskin tietyt sairaudet hankaloittaa elämää jkv.Olen muuttanut paljon elämäni aikana ja en tykkää vieläkään pysähtyä paikoilleni.JOtenkin vaan tykkään etsiä uutta,elämää,ympäristöä kuin tylsistyä samaan kaavaan ja olotilaan.
Ystävät ja tuttavat ovat kadonneet,parhaimmat kuolleet joten elämä on aikalailla yksinoloa ja joskus sitä kaipaisi hyvää seuraa kaikinpuolin mutta mistä tämän ikäiset saa,jokaisella omat kuvionsa,mieltymyksensä,ollaan joustamattomia milloin minkäkin suhteen,ei nyt sovi ja katotaan-tyyliin,joskus...tai sitten extemporee pitäis olla just käytettävissä.
Yritän liikkua polvivammastani huolimatta joka päivä mutta vuorikiipeilyihin en enää pystyisi vaikka sitäkin on tullut tehtyä vielä 10 v sitten.
Matkailla voisin,minne vaan,onneks on tuo mökki minne odottaa pääsyä lumien kadottua,joten mikäpä tässäns.valmissa maailmassa.
Kuolo korjaa aikanaan....
Kummallista huushollausta tuolla korppiksella, kun ovat omissa eväissä , tehden ruuat vain itselleen sekä syöden eriaikoina. Kummallista, mutta kukin taaplaa tyylillään. Ymmärsinkö oikein, että myös nukutte eri huoneesa? Onko liittonne muuttunut malliin sisko ja veli ?
Kuka tarvitsee omaa aikaa luovaan työhön, kuten Antti Eskola kirjoittajana, hän järjestää sitä itselleen.
Kuinka monet kuvataiteilijat viipyvät ateljeissään eri osoitteissa, perhe-elämän rauhoittamiseksi. Työhuone ainakin on välttämätön.
Pienen näytteen laitan omastakin luovasta toiminnastani, Korppiksen ja Paloman tapaan, joskin työhuoneen jaoin mieheni kanssa.
Siirron onnistumisesta en ole varma,...
13256345_1106307769407933_5078129513046609216_n_002.jpg
Eikö teidän Suurten Taiteilojoiden kannattaisi mennä tuonne taidepalstoille esittelemään töitänne ? Täällä niistä ei ymmärretä enempää kuin sika hopealusikasta. Ainiin, on täällä teiltä saatu kuullakki että helmiä sioille olette armollisesti heitelleet. Linkki on suurelta osin musta, eikä ole väliksi sitä muutenkaan avata. On se kumma miten taiteijoitten pitää yötkin rauhoittaa perhe-elämältä, vähentääkö seksi ja läheisyys jotenkin luomisvoimaa ? Pitääkö taiteilijoilla olla ihan omat ruuat, jotta taiteilu onnistuu ?
En onnistunut avaamaan linkkiäsi, Sirkku.
Olisi ollut mukavaa nähdä kuvaa luovasta toiminnastasi.
***
Ikävää että luovista harrastuksista täällä kertominen herättää toisissa katkeruutta. Kannattaa todella nyt mennä itseensä ja miettiä omia asenteitaan. "Helmiä sioille" on leikillinen ilmaisu kuten "enempää kuin sika hopealusikasta" joka tarkoittaa vain sitä että kirjoittaja ja lukija eivät ole samalla aaltopituudella, eivät puhu "samaa kieltä", ei ole yhteisiä referenssejä eikä intressejä. Koska maissamme vallitsee ilmaisunvapaus ja jokainen saa kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo niin tällaista sattuu.
Herään joka aamu pari tuntia ennen miestäni ja se on parasta kirjoitusaikaani. Luova työ vaati keskittymistä; sitä häiritsee kaikki ulkopuolinen kuten esim. partnerin liikehdintä huoneessa, radio, tv, keskustelu jne.
(Monet jotka kirjoittavat hakeutuvat täydelliseen yksinäisyyteen, vuokraavat erämaamökkejä jne. Minä en ole "oikea" kirjailija, vaan vain harrastelija ja minulla ei ole aikatauluja mihin mennessä pitäisi saada mitäkin valmiiksi.)
(Ota uusi lautasellinen raksuja ja maitoa koska joku on näköjään pissinyt muroihisi)
Googlaa Tellervo Snell-Engeström niin näet muutamia harrastajan kuvia. Facebookissa löytyy satoja albumeissaan.
Aivan lumoavia maalauksia! WOW!
Oh'hoh noinko se se käy ? Tosin ei ensimmäinen kerta nimeltä mainiten näinä vuosina. Eipä ole mitään salaamistakaan,
joten kiitos Paloma se 01 myönteisestä palautteesta!
Kiva kun kirjasi on E-kirjana myös, seuraavaksi uppoudunkin harvinaiseen elämänkertaasi. 😊
Itse olet nimesi ja muidenkin nimiä maininnut.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/13546719/hei-palstalaiset!
Samaa mieltä Paloman kanssa. Minäkin tahtoisin nähdä sini-sirkun töitä. Ymmärrän että hän on niitä toisinaan liittänyt nimimerkkinsä viereen. Runsautta ja iloa niistä minulle välittyy. Tuota linkkiä en kyllä saanut auki.
Ei kai iloa ja kauneutta ole maailmassa koskaan liikaa ?
Eskolan kirjat olen varannut, eri asia koska ne saan luettavakseni. Yritän pitää tiukan päätökseni siitä, etten enää osta kirjoja omikseni, niitä on aivan liikaa ja kun en raatsi niitä poiskaan heittää ne jäävät aikanaan jälkikasvun murheeksi.
Ai niin ne aamut ? Yritän pitää huolen siitä, että saan herätä hitaasti, asettua rauhassa uuteen päivään. Se onnistuu kyllä silloinkin kun avopuoliso on täällä. Hän on pitkä- ja sitkeäuninen.
Myös minulle sopii tämä meidän kuvio: omat asunnot, oma reviiri silloinkin kun ollaan yhdessä. Ei tarvitse olla taiteilija huomatakseen, että tarvitsee oman tilan jonka koskemattomuuden tahtoo säilyttää.
Silti yhdessä voidaan jakaa paljon ja olla tukena silloin kun tilanne sitä vaatii.
Olen seurannut läheltä näitä symbioottisia liittoja ja todennut, että ne eivät ole minun juttuni. Tietysti arvostan sitä vahvaa sitoutumista, mikä niihin tuntuisi liittyvän samoin kuin sitä omien tarpeidensa ohittamista yhteisen hyvän hyväksi. Ei "uhrautuminen" aina ole pahasta .
Heh, kirjoitin viestiä niin hitaasti - kun piti myös seurata ilmastomielenosoitusta - että tulikin tarvittavaa tietoa, kiitos niistä.
Ei muuta kuin ihastelemaan sini-sirkun töitä..))
Ymmärrän hyvin tuon oman tilan ja yksityisyyden tarpeen jopa niin, että on eri asunnot. Varsinkin varttuneiden liitoissa se tuntuu olevan melko yleistäkin, omassakin ystäväpiirissä on siitä hyviä, toimivia esimerkkejä.
En koe, että uhrautuisin mitenkään tai menettäisin mitään omasta itsestäni näin perinteisesti yhdessä asuen , monen mielestä kylki kyljessä nyhjäten ja paljon yhteisiä asioita harrastaen. Asiaa auttaa, kun on iso omakotitalo, jossa on harrastetilat molemmille , paljon yhteistä tilaa, voi vaikka kuorsauksen häiritessä kipaista vierashuoneeseen, ja onhan minulla kasvihuoneen päädyn mökötupa, jossa on vain yksi tuoli. Jo nuorena opimme nauttimaan pikkuisessa purjeveneessä seilaamisesta ja asustamisesta, ja ensimmäinen matkailuauto VW-Kleinbussi tuntui täydelliseltä. Onhan merellä avaruutta ja maantietä riittää, aina uusin maisemin. Emme ole samanlaisia luonteeltamme, molemmat kuitenkin melko joustavia, oleellista on, että samat arvot jaamme. Meillä on suunnattoman arvokasta yhteistä mielenkiinnon kohdetta : kahdeksan lastenlasta. Oikeastaan monta vuotta he olivat tärkein harrastuksemme, nyt he ovat kasvaneet ja omat opintonsa sekä kaveripiirinsä vievät, kuten asiaan kuuluu. Isompiakin tapaamme usein, on hienoa huomata, että olemme tärkeitä aikuistuvillekin nuorille.
Taidamme olla tuikitavalliset mummi ja vaari.
Ei ollut millään tavoin tarkoitus asettaa pitkiä liittoja kyseenalaisiksi eikä nähdä niitä kaikkia symbioottisina. Uskon, että ihmiset voivat elää juuri noin kuin tuossa Gibranin runossa, elämisen muodosta riippumatta.
Minusta Ramoonan kirjoitus on erinomainen kuvaus toimivasta avioliitosta, jotkut onnistuvat siinä ja se antaa toivoa ja mallin myös muille. Perhe on minusta edelleenkin yhteiskunnan sydän ja sydämestä huolehtiminen viisasta ja kunnioitettavaa.
Ajattelua käsitteli avaus Antti Eskolan kirjan sanomana.
Olisiko syytä tarkastaa hieman omia ajatuspolkujaan, ettei poikkeavat elämänmuodot saisi suotta hyökkäämään?
En ole käyttänyt "helmiä sioille sanamuotoa, pettynyt ymmärtämättömiin tosin aikanaan, mutta nykyään tajunnut puhuvamme vain eri kieltä.
Hyvää alkavaa kevättä siitä huolimatta!
Huomenta@
Tämän vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat olleet erilaisten taideprojektien aikaa.
Väliin on mahtunut runsaasti ulkoilua. Pilkillä istuessa pää tyhjenee suunnitelmista. Ne ovat hetkiä, joita luovan työn tekijä ehdottomasti tarvitsee selventääkseen ajatusmykkeröä.
Tänään lähden kapeiden puulistojen metsästukseen. Sain upean puolivalmiin nukketalon eräältä keramiikkaa harrastavalta kurssikaverilta. Kun hain nukketalon astuin sisään taiteilijakotiin. Meillä monipuolisesti kädentaitoja harrastavilla taiteen teko on laaja-alaista. Rouva oli itse suunnitellut ja nikkaroinut talon, upean kolmekerroksisen, jota nyt alan jatkamaan mieleisekseni.
Mieheni on lähtöisin taiteilijaperheestä joten hän ymmärtää ja kannustaa tekemisissäni. Hän tietää, että jos huoneeni ovi on kiinni, lepään ja jos se auki työskentelen.
Tarvitsen tilaa, kuten Paloma kirjoitti aktiivinen luomisvaihe vaatii hiljaisuutta.
Nyt ketjuun on tullut teitä, jotka ette ymmärrä erilaisuutta ympärillänne.
Olen erilainen kuin muut, en ole ikinä ollut tyyppi, joka tykkää koko aikaista toisen läsnäolosta. Sellainen suhde rajoittaa vapauttani ja samalla luovuuttani. Yhteinen makuuhuonekin kuului aikaan kun elin perhevaihetta ja lapset olivat mukana arjessa.
Se oli ns. ruuhkavuosien pakkojärjestely.
Nykynuoretkin mitä omiani seuraan pitävät pausseja kokoaikaisesta yhdessä elämisestä. Saunamökki on esim. kesällä esikoisen musiikin tekemisen piilopirtti.
Näin Sinisirkun töitä ennen suomi24:n galleriassa , niiden valoisuus, heleys ja yksityiskohtien ylenpalttisuus ihastuttaa. Eksoottinen värikylläinen runsaus ja suomalaismaiseman kuulaus, kaukainen ja kotoinen, sopisivat satukirjojen kuvitukseksikin...tässä muutamia vaikutelmiani töistäsi. Tokihan ne pitäisi nähdä alkuperäisinä !
Oman tilan tarve on luonnollista taiteilijoilla ja meillä tavallisilla arkisilla askartelijoillakin , niin henkisesti kuin ihan konkreettisesti. Naiset pitävät usein keittiötä valtakuntanaan, ompeluksille on järjestetty oma soppi, miehet kaipaavat sellaista tilaa, jossa saa syntyä lastuja tai haista moottoriöljy. Puuvaja on hyvin terapeuttinen paikka, naiset ennen navetassa lypsyjakkaralla otsa lehmän lämmintä kylkeä vasten ovat monet surut vuodattaneet.
Miksi pitäisi nukkua samassa vuoteessa, jos on erilainen unirytmi ja toisen kuorsaus häiritsee, sehän vain hiertää välejä eikä ainakaan lähennä . Mitäpä toisten ruokatavatkaan muille kuuluu, kaksi aikuista saa senkin järjestellä omalla tavallaan. Itse olen melko perinteinen kotitöiden suhteen, pidän ruuanlaitosta ja kodinhoidosta, keitokseni kelpaavat , puutarhapuuhailua suorastaan rakastan. Miehelle jää raskaammat työt ja kaikki tekniikka, hän on parempi kaupassa pakkaamaan kassit ja poimii mustikoita poimurilla taitavammin kuin minä, olen tyytyväinen työnjakoon. Tosi hauskaa joskus lähteä likkakaverien kanssa humputtelemaan tyttöjen juttuja, en tarvitse edes kyytijää. Ihanaa saada välillä miehen laittamaa ruokaa, jotain grillattua, hiillostettua tai savustettua, huippua on, jos on itse pyydystettyä. Myös kutsut syömään ulos otan ilahtuneena vastaan, olivat ne sitten ravintolaan tai rantakalliolle.
Ihminen on pitkälti oman onnensa seppä, ei voi odottaa, että puoliso ottaa vastuun toisenkin onnesta. Kumppaneiden on hyvä katsoa samaan suuntaan, mutta ei tuijottaa toisiinsa. Ehkä nämä eivät ole Eskolan kirjoista, mutta samanhenkisiä ajatuksia kuitenkin.
Ajattelin laittaa vielä Kahil Gibranin ajatuksia.
"Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloiset, mutta olkoon
kukin teistä yksin juuri niin kuin luutun kielet ovat yksin,
vaikka ne värisevät samaa sävelmää.
Ja seiskää yhdessä, mutta älkää liian lähekkäin,
sillä temppelin pylväät seisovat etäällä toisistaan
eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa."
Tuo Kahil Gibran viisas ajatus temppelin pylväistä, oli meidänkin avioliittomme mottona! Vaikka näkemyksemme kuvataiteesta poikkesivat toisistaan, emme teilanneet toistemme ajatuksia. Miehelleni oli kuva se pinta, mihin hän kuvasi kolmiuloitteisesti maailmaa,...minulle taas symboliikka, kieli, musiikki, installaatiotkin avautuvat kuvina, joita pystyy lukemaan.
Onhan kielikin kuvaava,..ei tarvitse mennä pidemmälle kuin Ramoonan ihastuttava kuvaus töistäni!
Mennäkseni aloitukseen, olen kirjan loppusuoralla käsitteessä Ilta. Hieman malttamattomana odotin vahvempaa kannanottoa ilmastomuutokseen, mutta emeritusprofessorin sydäntä lähempänä on työttömyys, jonka ansiosta hän paneutuu myönteisesti maahanmuuttajiimme.
Allekirjoitan kaiken mitä Ramoona tuossa ylempänä kirjoitti sini.sirkun maalauksista (valoisuus, heleys ja yksityiskohtien ylenpalttisuus ihastuttaa. Eksoottinen värikylläinen runsaus ja suomalaismaiseman kuulaus, kaukainen ja kotoinen, sopisivat satukirjojen kuvitukseksikin) en vain oikein löytänyt sopivia sanoja. (Kiitos Ramoona kun noin taitavasti ilmaisit sen mitä minäkin ajattelin)
Olemme saaneet amerikanvieraan täksi viikoksi kotiimme ja en ole ehtinyt syventyä palstan sisältöön sen kummemmin, mitä joihinkin asioihin joihin on ollut vähän kuin pakko puuttua.
Kysyin tältä jengiltä joka meillä majailee onko heidän mielestään tapahtunut hidastumista tai kangistumista ajatus/ilmaisuprosesseissani ja ne oli sitä mieltä että ei pätkääkään. Olen aivan yhtä teräväkielinen kuin aikaisemminkin :))