haloo!!

mix kaikki pitää olla niin pinnallista,et kun sanon vaik et ,ku kysytään,kaikki on hyvin vaikka parisuhde mättää tai sitä ei sanan varsinaisessa merkitykses enää oo ollu vähään aikaan.jos on ollenkaan.pääasia on et se miltä näyttää ulospäin eikä se miltä jonkun roolin vetäminen oikein tuntuu..onx joku raha niin helevetin tärkeetä ettei sisäisel hyvinvoinnil oo merkitystä????no joo. täst ny vois lähtee..

pakiini kirjoitti:

mix kaikki pitää olla niin pinnallista,et kun sanon vaik et ,ku kysytään,kaikki on hyvin vaikka parisuhde mättää tai sitä ei sanan varsinaisessa merkitykses enää oo ollu vähään aikaan.jos on ollenkaan.pääasia on et se miltä näyttää ulospäin eikä se miltä jonkun roolin vetäminen oikein tuntuu..onx joku raha niin helevetin tärkeetä ettei sisäisel hyvinvoinnil oo merkitystä????no joo. täst ny vois lähtee..

No, itse en ainakaan vastaa kysymykseen: "Mitä kuuluu?" tai "Miten voit?" totuudenmukaisesti jos menee oikeasti päin p:tä, vaan automaattisesti: "Ihan hyvää, hyvin...plaaplaa..." Syy? Yleensä se on vain rutiinikysymys, johon ei odoteta toiselta sellaista reaktiota, että alkaa vuodattaa koko sydämensä. Ainakaan jos kysyjä on joku vieraampi sukulainen tai tuttu kaveri, johon sattumalta törmää kaupungilla. Mulla on myös ystäviksi luokittelemiani ihmisiä, joille en vastaa rehellisesti, koska tiedän, etteivät hekään halua kuulla valitusta vaan pinnallinen, väkisin ylläpidetty positiivisuus on tärkeämpää.

ven kirjoitti:

No, itse en ainakaan vastaa kysymykseen: "Mitä kuuluu?" tai "Miten voit?" totuudenmukaisesti jos menee oikeasti päin p:tä, vaan automaattisesti: "Ihan hyvää, hyvin...plaaplaa..." Syy? Yleensä se on vain rutiinikysymys, johon ei odoteta toiselta sellaista reaktiota, että alkaa vuodattaa koko sydämensä. Ainakaan jos kysyjä on joku vieraampi sukulainen tai tuttu kaveri, johon sattumalta törmää kaupungilla. Mulla on myös ystäviksi luokittelemiani ihmisiä, joille en vastaa rehellisesti, koska tiedän, etteivät hekään halua kuulla valitusta vaan pinnallinen, väkisin ylläpidetty positiivisuus on tärkeämpää.

tommosen kysymyksen ja vastauksen jälkeen pitää kysyä miltä se sit tuntuu. sit näkee jos se jää huuli pyöreenä miettiin et mitä se vastais vastaisko se sun miälix päästääkseen susta nopeesti eroon vai sitä mitä sä odotat sen vastaavan,jos sevastaa rehellisesti ja aidosti jäätkö itse sitä kuunteleen ja haluatko todella tietää sen kuulumiset jos et miksi ylipäätään oot mitään ees kysyny.jenkkiläinen small talkki on perseestä. et semmosta.täl erää..

pakiini kirjoitti:

mix kaikki pitää olla niin pinnallista,et kun sanon vaik et ,ku kysytään,kaikki on hyvin vaikka parisuhde mättää tai sitä ei sanan varsinaisessa merkitykses enää oo ollu vähään aikaan.jos on ollenkaan.pääasia on et se miltä näyttää ulospäin eikä se miltä jonkun roolin vetäminen oikein tuntuu..onx joku raha niin helevetin tärkeetä ettei sisäisel hyvinvoinnil oo merkitystä????no joo. täst ny vois lähtee..

..itse olen saavuttanut tilan jossa (niin kliseeltä kuin kuulostaakin) ollaan itsensä kanssa sinut..se vaatii todellakin kipeitäkin ratkaisuja,rehellisyyttä itseään kohtaan ja pirusti positiivisuutta ettei ensimmäiseen ylämäkeen hyydy..tottakai totuus satutaa kun sitä yleensä rakentaa itsestään kovin ruusuisen kuvan..raha on sen verran tärkeää että sillä hoidetaan laskut ja eletään,mutta muuten en hifistele..paitsi pojalle kieltämättä tulee hankittua välillä vähän turhiakin juttuja..ei se raha sisäisen hyvinvoinnin ohi mene kuitenkaan..jos on tiukkaa niin kyllä se tietysti henkiselle puolelle vaikuttaa..lähinnä tarkotan sitä että tilanteet joissa jääkaappi on tyhjä ja rahaa euro niin kyllä se ahdistaa..kaikki vaikuttaa jollain lailla kaikkeen..toisilla enemmän kuin toisilla..se riippuu niin omista arvoista millaista elämä on..tässähän tätä tuli..mukavaa päivänjatkoa:-)

muutenvaaN1 kirjoitti:

..itse olen saavuttanut tilan jossa (niin kliseeltä kuin kuulostaakin) ollaan itsensä kanssa sinut..se vaatii todellakin kipeitäkin ratkaisuja,rehellisyyttä itseään kohtaan ja pirusti positiivisuutta ettei ensimmäiseen ylämäkeen hyydy..tottakai totuus satutaa kun sitä yleensä rakentaa itsestään kovin ruusuisen kuvan..raha on sen verran tärkeää että sillä hoidetaan laskut ja eletään,mutta muuten en hifistele..paitsi pojalle kieltämättä tulee hankittua välillä vähän turhiakin juttuja..ei se raha sisäisen hyvinvoinnin ohi mene kuitenkaan..jos on tiukkaa niin kyllä se tietysti henkiselle puolelle vaikuttaa..lähinnä tarkotan sitä että tilanteet joissa jääkaappi on tyhjä ja rahaa euro niin kyllä se ahdistaa..kaikki vaikuttaa jollain lailla kaikkeen..toisilla enemmän kuin toisilla..se riippuu niin omista arvoista millaista elämä on..tässähän tätä tuli..mukavaa päivänjatkoa:-)

nyt löyty semmost texii mitä oon vähän niinku venttaillukkin.yritän ite kans positiivisest aatella vähän kaikest jutuistja immeisist,oon kuitenkin kokenut ns.elämän pohjan ja nähnyt kaikenlaisii kulkijoit elämäni varrel,aikasemmin syytin omaa huonoo olooni toisii ja yhteiskuntaa,milloin mitäkin.raha oli/on yxs mun elämäni pahan juuri,sitä saadakseni tein tosi itsekkäitä tekoja ja sit kun sitä oli se johti milloin mielistelyyn ym.kaksnaamasuuteen ja päihteitten väärin käyttöön."ystävyyden" ostamiseen ja kaikkeen muuhun kuin rehellisyyteen.ihmettelin aina mixei hommat toimi eikä ollu hyvää sopusointuu itteni kans(ristiriidat puheitten ja tekojen kans)ennenkuin aloin tutkii itteeni itsekeskeisyytäni mikä on mihinkin johtanu.aloin muuttaa omia asenteitani,tapojani ja käyttäytymist ja oleen tyytyväinen kerranki siihen mitä oon ja mihin meen..nykyään oon tyytyväinen suurimman osan ajastani mut yxin ollessani alan vääntään vaan asioista suurempaa vääntöö kuin on aiheellista,,vissiin...next

pakiini kirjoitti:

nyt löyty semmost texii mitä oon vähän niinku venttaillukkin.yritän ite kans positiivisest aatella vähän kaikest jutuistja immeisist,oon kuitenkin kokenut ns.elämän pohjan ja nähnyt kaikenlaisii kulkijoit elämäni varrel,aikasemmin syytin omaa huonoo olooni toisii ja yhteiskuntaa,milloin mitäkin.raha oli/on yxs mun elämäni pahan juuri,sitä saadakseni tein tosi itsekkäitä tekoja ja sit kun sitä oli se johti milloin mielistelyyn ym.kaksnaamasuuteen ja päihteitten väärin käyttöön."ystävyyden" ostamiseen ja kaikkeen muuhun kuin rehellisyyteen.ihmettelin aina mixei hommat toimi eikä ollu hyvää sopusointuu itteni kans(ristiriidat puheitten ja tekojen kans)ennenkuin aloin tutkii itteeni itsekeskeisyytäni mikä on mihinkin johtanu.aloin muuttaa omia asenteitani,tapojani ja käyttäytymist ja oleen tyytyväinen kerranki siihen mitä oon ja mihin meen..nykyään oon tyytyväinen suurimman osan ajastani mut yxin ollessani alan vääntään vaan asioista suurempaa vääntöö kuin on aiheellista,,vissiin...next

vois olla vaik...hmm...miten liiasta kiltteydestä pääsee eroon;-)
miksi usein tulee syyllinen olo jos ajattelee vaan itseään??johtuuko kasvatuksesta vaiko mistä lie??

muutenvaaN1 kirjoitti:

vois olla vaik...hmm...miten liiasta kiltteydestä pääsee eroon;-)
miksi usein tulee syyllinen olo jos ajattelee vaan itseään??johtuuko kasvatuksesta vaiko mistä lie??

kait siinä tulee jotenkin menettämisen pelko ja miellyttämisen tarve tai halu kun sanoo/tekee jotain mistä toinen ei välttämät täysin pidä..kai sitä on luonteeltaan niin kiltti ettei aina uskalla tehdä sitä mikä on ittelle parhaax ja kun toisen halut ja mieltymykset pitäis ottaa kuitenkin huomioon..kuitenkin sillain et se ois molempien edun mukast loukkaamat ketään..sisäinen moraali puhuttelee ja säätää tunteita,ainakin mulla nykyään,aina ei näin oo ollut..ikävä kyl tai miten sen nyt kenenkin kantilta ottaa..;)

pakiini kirjoitti:

kait siinä tulee jotenkin menettämisen pelko ja miellyttämisen tarve tai halu kun sanoo/tekee jotain mistä toinen ei välttämät täysin pidä..kai sitä on luonteeltaan niin kiltti ettei aina uskalla tehdä sitä mikä on ittelle parhaax ja kun toisen halut ja mieltymykset pitäis ottaa kuitenkin huomioon..kuitenkin sillain et se ois molempien edun mukast loukkaamat ketään..sisäinen moraali puhuttelee ja säätää tunteita,ainakin mulla nykyään,aina ei näin oo ollut..ikävä kyl tai miten sen nyt kenenkin kantilta ottaa..;)

miuta ärsyttää itessäni just tuo kiltteys..tai luulen et se tosiaan on epäitsekkyyttä kun ajattelee muita ensin vaan sit kun(esim työ jutuissa)pitäis olla jopa röyhkeäkin niin ei onnistu..joskus jos tulee sanottua ilkeesti jollekin niin ellei het seuraavassa kurvissa ole pyytämässä anteeksi niin sit miettii ihan tosissaan et mitäs tulikaan sanottua..tää on miulla selkee luonteenpiirre..jota myös sininsilmäisyydeksi voisi kutsua..monesti miettinyt jotain asiaa minkä tajunnu vast jälkeenpäin että voi vee...*naureksii*kunhan tästä vähän "kasvan"niin eiköhän silmäkkin harmaannu...;-))hei..siun vuoro olis seuraavan aiheen valinta...rentoa ja mukavaa viikonloppua kuitennii...:-)

muutenvaaN1 kirjoitti:

miuta ärsyttää itessäni just tuo kiltteys..tai luulen et se tosiaan on epäitsekkyyttä kun ajattelee muita ensin vaan sit kun(esim työ jutuissa)pitäis olla jopa röyhkeäkin niin ei onnistu..joskus jos tulee sanottua ilkeesti jollekin niin ellei het seuraavassa kurvissa ole pyytämässä anteeksi niin sit miettii ihan tosissaan et mitäs tulikaan sanottua..tää on miulla selkee luonteenpiirre..jota myös sininsilmäisyydeksi voisi kutsua..monesti miettinyt jotain asiaa minkä tajunnu vast jälkeenpäin että voi vee...*naureksii*kunhan tästä vähän "kasvan"niin eiköhän silmäkkin harmaannu...;-))hei..siun vuoro olis seuraavan aiheen valinta...rentoa ja mukavaa viikonloppua kuitennii...:-)

jeps.kävin weekendinä koira näyttelys..kumpikohan ois "parempi" ja silleen toimivampi,koira vai parisuhde vai molemmat???kumpaankohan pitäis keskittyä ja kumpikohan on tärkeempi ja tuleekohan "se"oikee sitten niinku ittestään?? kun meinaan haluun molemmat!!!!koira on ollut mieles jo vuosikausia mut elämän tilanne ei oo mahdollistanut semmosen hankkimista ja nyt ois pikkuhiljaa aika kypsä molemmille.alkaa yksinäisyys riittää kun tiedän mihin se voi johtaa..

pakiini kirjoitti:

jeps.kävin weekendinä koira näyttelys..kumpikohan ois "parempi" ja silleen toimivampi,koira vai parisuhde vai molemmat???kumpaankohan pitäis keskittyä ja kumpikohan on tärkeempi ja tuleekohan "se"oikee sitten niinku ittestään?? kun meinaan haluun molemmat!!!!koira on ollut mieles jo vuosikausia mut elämän tilanne ei oo mahdollistanut semmosen hankkimista ja nyt ois pikkuhiljaa aika kypsä molemmille.alkaa yksinäisyys riittää kun tiedän mihin se voi johtaa..

pääsiäinen ohi..(luojan kiitos)tuli nimittäin täyellinen puhdistus kun poikasen kanssa kumpikin sairastettiin mahatauti...jaahas...siis...kumpikin noista suhteista voi olla huono riippuen omasta panostuksesta ja siitä miten on aikaa..*haikeana muistelee osku koiraansa joka jäi vauvan "jalkoihin"ja joka sitten piti lähettää koirien taivaaseen*minen jaksa uskoo että se oikee löytyy etsimällä,se tulee kun on tullakseen..en tosin enää kyl usko siihe oikeeseenkaan et vissiin miulle ei tule;-)
hanki ensin koira,kouluta se hyvin,sit hanki nainen ja kouluta sekin hyvin*naureksii*koiran kouluttaminen on takuulla helpompaa...sitä tulee muuten iän karttuessa(ja kuulemma viisauden)erilaisia "vaatimuksia"kumppanin suhteen..sillon pentuna sitä oli niin helppo näyttää tunteensa ja elää siinä hetkessä..muutaman ison haavan jälkeen sitä on oppinut kummasti suojelemaan itseään..ja toki keskittymään enemmän siihen mitä toisen päässä liikkuu ja siihen "henkiseen kehitysasteeseen"..miekin haluisin...rauhallisen seesteistä perhe-elämää hyvällä huumorilla höystettynä..ehkä vielä muutaman mukulan pitämään vauhtia yllä ja koiran pari...ja kivan omakotitalon rauhalliselta alueelta...kevät piknikkejä perheen kera lähimetsässä jne..realistisia unelmia,ainakin toivon niin..siis joo...vaikea verrata kumpi olis tärkeempi,koira vai ihminen koska eläimet vallottaa sydämen yhtälailla kuin ihmiset...karvakamuista tulee perheenjäseniä siinä missä ihmisistäkin..ovat vielä uskollisempiakin kuin ihmiset..mutta sanoit haluavasi molemmat joten...toimeksi:-))josta pääsemme sujuvasti aiheeseen..mitä tarkoitat sillä oikealla???mitä suhteelta odotat jne..??

muutenvaaN1 kirjoitti:

pääsiäinen ohi..(luojan kiitos)tuli nimittäin täyellinen puhdistus kun poikasen kanssa kumpikin sairastettiin mahatauti...jaahas...siis...kumpikin noista suhteista voi olla huono riippuen omasta panostuksesta ja siitä miten on aikaa..*haikeana muistelee osku koiraansa joka jäi vauvan "jalkoihin"ja joka sitten piti lähettää koirien taivaaseen*minen jaksa uskoo että se oikee löytyy etsimällä,se tulee kun on tullakseen..en tosin enää kyl usko siihe oikeeseenkaan et vissiin miulle ei tule;-)
hanki ensin koira,kouluta se hyvin,sit hanki nainen ja kouluta sekin hyvin*naureksii*koiran kouluttaminen on takuulla helpompaa...sitä tulee muuten iän karttuessa(ja kuulemma viisauden)erilaisia "vaatimuksia"kumppanin suhteen..sillon pentuna sitä oli niin helppo näyttää tunteensa ja elää siinä hetkessä..muutaman ison haavan jälkeen sitä on oppinut kummasti suojelemaan itseään..ja toki keskittymään enemmän siihen mitä toisen päässä liikkuu ja siihen "henkiseen kehitysasteeseen"..miekin haluisin...rauhallisen seesteistä perhe-elämää hyvällä huumorilla höystettynä..ehkä vielä muutaman mukulan pitämään vauhtia yllä ja koiran pari...ja kivan omakotitalon rauhalliselta alueelta...kevät piknikkejä perheen kera lähimetsässä jne..realistisia unelmia,ainakin toivon niin..siis joo...vaikea verrata kumpi olis tärkeempi,koira vai ihminen koska eläimet vallottaa sydämen yhtälailla kuin ihmiset...karvakamuista tulee perheenjäseniä siinä missä ihmisistäkin..ovat vielä uskollisempiakin kuin ihmiset..mutta sanoit haluavasi molemmat joten...toimeksi:-))josta pääsemme sujuvasti aiheeseen..mitä tarkoitat sillä oikealla???mitä suhteelta odotat jne..??

no sääpäs sitten helpon kysymyksen teit!!oikea,onx ees semmosta missään muualla kuin omassa päässä,siis sehän on tunne.mut se tunnehan siinä ratkasee,et on vähän niinku samal aalto pituudel,ajatukset menee samaan suuntaan,haaveet toiveet on samankaltasii ja realistisia.sit siin on se pointi et niissä ei oo tän hetken toiminnan ja tekemisten kans(ja puheiden)ristiriitaa.oikeesti.jos ne ei mee yxiin niin siittä ei tuu muuta kuin henkinen huono olo itsensä kans.ja jos ihminen ei oo ittensä kans sinut niin miten se voi olla muitten kans.parisuhde ei saa olla mikään hoitosuhde siinä merkitykses vaik siin toisimme hoivataanki ja hellitään.mut sillon ei voi toista tukee kun tarvitaan jossei asiat oo kondikses omas päänupissa.ja elää tätä päivää.oikeasti.mitäs mieltä oot itte ja mitä oot/ennen/nykyään odottanut siltä?nii joo koira eka sit maby nainen tai sit toistepäin,,mutkunmutku..

pakiini kirjoitti:

no sääpäs sitten helpon kysymyksen teit!!oikea,onx ees semmosta missään muualla kuin omassa päässä,siis sehän on tunne.mut se tunnehan siinä ratkasee,et on vähän niinku samal aalto pituudel,ajatukset menee samaan suuntaan,haaveet toiveet on samankaltasii ja realistisia.sit siin on se pointi et niissä ei oo tän hetken toiminnan ja tekemisten kans(ja puheiden)ristiriitaa.oikeesti.jos ne ei mee yxiin niin siittä ei tuu muuta kuin henkinen huono olo itsensä kans.ja jos ihminen ei oo ittensä kans sinut niin miten se voi olla muitten kans.parisuhde ei saa olla mikään hoitosuhde siinä merkitykses vaik siin toisimme hoivataanki ja hellitään.mut sillon ei voi toista tukee kun tarvitaan jossei asiat oo kondikses omas päänupissa.ja elää tätä päivää.oikeasti.mitäs mieltä oot itte ja mitä oot/ennen/nykyään odottanut siltä?nii joo koira eka sit maby nainen tai sit toistepäin,,mutkunmutku..

mukava et olet "elossa"viel...:-)
niin...hmm...kakarana sitä ehkä odotteli sitä unelmien prinssiä...no eihän sitä tietenkään tullu...vaikkakin virheitä tuli tehtyä kunnon niin rauhaton luonne...vaan mkiun ajatusmaailma kyllä muuttui totaalisesti tän mammautumisen myötä...se mitä tunnen poikaani kohtaan on niin vahva tunne ettei sitä pysty selittämään..ja sen myötä sitä kulkee tavallaan ruohonjuuritasolla elikkäs ne ihan pienet asiat loppupeleissä tuottaa suurimman ilon..mut siis niin..palataas tähn parisuhteeseen...miun odotuksiin..keskusteluja maan ja taivaan väliltä,kaikenlaista tekemistä yhdessä,ymmärtämystä toisen tarpeita kohtaan että aina tarvisi sanoa mitään...leppoisaa arkea siis sellaisessa suhteessa jossa nauretaan...itketään ja ollaan rehellisiä...mutta nämä asiat huomaa sitten ajankuluessa..sitä aloinkin funtsimaan että mikä se sitten on ihan aluksi kun tapaa uuden ihmisen että siitä kiinnostuu...??eihän kaikki ihmiset hetkauta...samoille asioille nauraminen ja sama aaltopituusko??se ettei tarvitse rautalankaa...??
hmm..ainakin kaveruuteen tuo pätee..minkäs rotuisen koiran ajttelit hankkia...??iloista vappua!!mitä mutkunmutkun???kerro hetinyt*hihittelee*

muutenvaaN1 kirjoitti:

mukava et olet "elossa"viel...:-)
niin...hmm...kakarana sitä ehkä odotteli sitä unelmien prinssiä...no eihän sitä tietenkään tullu...vaikkakin virheitä tuli tehtyä kunnon niin rauhaton luonne...vaan mkiun ajatusmaailma kyllä muuttui totaalisesti tän mammautumisen myötä...se mitä tunnen poikaani kohtaan on niin vahva tunne ettei sitä pysty selittämään..ja sen myötä sitä kulkee tavallaan ruohonjuuritasolla elikkäs ne ihan pienet asiat loppupeleissä tuottaa suurimman ilon..mut siis niin..palataas tähn parisuhteeseen...miun odotuksiin..keskusteluja maan ja taivaan väliltä,kaikenlaista tekemistä yhdessä,ymmärtämystä toisen tarpeita kohtaan että aina tarvisi sanoa mitään...leppoisaa arkea siis sellaisessa suhteessa jossa nauretaan...itketään ja ollaan rehellisiä...mutta nämä asiat huomaa sitten ajankuluessa..sitä aloinkin funtsimaan että mikä se sitten on ihan aluksi kun tapaa uuden ihmisen että siitä kiinnostuu...??eihän kaikki ihmiset hetkauta...samoille asioille nauraminen ja sama aaltopituusko??se ettei tarvitse rautalankaa...??
hmm..ainakin kaveruuteen tuo pätee..minkäs rotuisen koiran ajttelit hankkia...??iloista vappua!!mitä mutkunmutkun???kerro hetinyt*hihittelee*

niinpä,mutku kaikki oikis niin helppoo..kait sitä ekax huomio kiinnittyy siihen mitä näkee,olemus,näkö,et viittiikö ees tutustuu jos ei oo jo muuten tuttu tai tiärä tyypist mitään.sit tulee keskustelu,onx se semmost pinnallista ja yleensä siihen kuuluu jonkinasteinen eroottinen lataus ja jos ne tiarostaa ja natsaa niin.. joo,sussaria mä oon kyselly ja aionkin ottaa,mutku kumpi tulee eka..mutkumutku

pakiini kirjoitti:

niinpä,mutku kaikki oikis niin helppoo..kait sitä ekax huomio kiinnittyy siihen mitä näkee,olemus,näkö,et viittiikö ees tutustuu jos ei oo jo muuten tuttu tai tiärä tyypist mitään.sit tulee keskustelu,onx se semmost pinnallista ja yleensä siihen kuuluu jonkinasteinen eroottinen lataus ja jos ne tiarostaa ja natsaa niin.. joo,sussaria mä oon kyselly ja aionkin ottaa,mutku kumpi tulee eka..mutkumutku

totta naputtelit...on niin vaikeeta(just lähinnä ikiomalle itselleen)luoda uusia suhteita..olkoon ne sit minkätasoisia tahansa...joko sitä on liiankin realisti ettei usko mihinkään tai sitten...niin..eipä tähän ole miulla ainakaan toista vaihtoehtoa...mut hei...muistakko mitä helluntaista sanotaan...hanki nyt ees se haukku siihen mennessä ettet ole iliman koko kesää*naureksii kauhiast*ei vaan tota...tässä pakkailen toisellä käellä tavaroita kun reissuun ollaan lähössä..perjantaina tapahtuu tähän astisen elämäni ehkä vaikein ja surullisin juttu mut siitä kerron ehkä joskus...no hei..jännitän kumpi tulee ekaks:-))

Maija kirjoitti:

totta naputtelit...on niin vaikeeta(just lähinnä ikiomalle itselleen)luoda uusia suhteita..olkoon ne sit minkätasoisia tahansa...joko sitä on liiankin realisti ettei usko mihinkään tai sitten...niin..eipä tähän ole miulla ainakaan toista vaihtoehtoa...mut hei...muistakko mitä helluntaista sanotaan...hanki nyt ees se haukku siihen mennessä ettet ole iliman koko kesää*naureksii kauhiast*ei vaan tota...tässä pakkailen toisellä käellä tavaroita kun reissuun ollaan lähössä..perjantaina tapahtuu tähän astisen elämäni ehkä vaikein ja surullisin juttu mut siitä kerron ehkä joskus...no hei..jännitän kumpi tulee ekaks:-))

no joo,mulla on viäl tällä hetkel jonkintapaset ulkoiset rajoitteet etten voi mennä ja tulla sillon kun huvittaa tms, mut 2vk ja ne katoaa..mut asiaan kattelin tv:stä kun yhtä koiraa vietiin piikille,tuli niin surku olo et kyyneleet valu ku omistaja jätti hyvästit ja sen koiran "hyväksynyt"katse..aattelin et oon aika kyyninen immeisiä kohtaan enkä tunne empatiaa niitä kohtaan jotka on itse auheuttanut oman surkeutensa eikä tee asialle mitään, vaik yrittäiski auttaa.saamattomuus on syvältä.. no joo,matkal toiseen kylään ohi meni ambulanssi pillit päällä ja peräs toinen auto,aattelin et siinä isi ajaa todella tunteessa,paniikis ku oma laps jolla on jokin sairaus tms kohtaus äitinsä kans eellä leuka mulla rupes vapiseen.mutten näyttäny sitä.miksen??

pakiini kirjoitti:

no joo,mulla on viäl tällä hetkel jonkintapaset ulkoiset rajoitteet etten voi mennä ja tulla sillon kun huvittaa tms, mut 2vk ja ne katoaa..mut asiaan kattelin tv:stä kun yhtä koiraa vietiin piikille,tuli niin surku olo et kyyneleet valu ku omistaja jätti hyvästit ja sen koiran "hyväksynyt"katse..aattelin et oon aika kyyninen immeisiä kohtaan enkä tunne empatiaa niitä kohtaan jotka on itse auheuttanut oman surkeutensa eikä tee asialle mitään, vaik yrittäiski auttaa.saamattomuus on syvältä.. no joo,matkal toiseen kylään ohi meni ambulanssi pillit päällä ja peräs toinen auto,aattelin et siinä isi ajaa todella tunteessa,paniikis ku oma laps jolla on jokin sairaus tms kohtaus äitinsä kans eellä leuka mulla rupes vapiseen.mutten näyttäny sitä.miksen??

voin vaan arvailla mikset...big boys dont cry..??
vkl oli henkisesti todella raskas...pienen ihmisen hautajaiset...ton tapahtuman myötävaikutuksella olen tehnyt ehkä liiankin isoja ratkaisuja elämässäni ja nyt pelottaa miten pärjätään...siis kun yrittänyt elellä niin että poikasella olisi mahdollisimman hyvä olla niin entäpä jos nää miun ratkasut "kusahtaakin"...siinä kärsii poikanen eniten..välillä on niin vaikeeta olla äiti...nii,tosta tunteiden peittämisestä vielä;ei kai kukaan näytä tunteitaan ihan ventovieraille..eikä paljasta sielunsyövereitä het kättelyssä...vaikka kuinka olisi avoin ja rehellinen immeinen...vaikka toinen tuntuisi het omanoloiselta niin silti sitä tovin pitäis tunnustella että voikohan toiseen luottaa...tiedätkö muuten miksi itkin tänään..ne oli tosin onnenkyyneleitä...tultiin reissusta ja löysin pöydältä kortin jossa oli pari kuvaa miusta ja poikasesta..ja teksti;hyvää äitienpäivää maailman parhaalle äidille...toivoo poikasi K...ja iso ruusupuskakin oli ostettu...itkin oikeastaan kahdesta syystä...ehkä suurin syy oli että exä pystyy tekemään epäitsekkäitä tekoja,erosta seuraava katkeruus on ohi??!!ja se toinen syy....:-))
äitiyden ilo....pelottaako siuta tuleva vapaus???

muutenvaaN1 kirjoitti:

voin vaan arvailla mikset...big boys dont cry..??
vkl oli henkisesti todella raskas...pienen ihmisen hautajaiset...ton tapahtuman myötävaikutuksella olen tehnyt ehkä liiankin isoja ratkaisuja elämässäni ja nyt pelottaa miten pärjätään...siis kun yrittänyt elellä niin että poikasella olisi mahdollisimman hyvä olla niin entäpä jos nää miun ratkasut "kusahtaakin"...siinä kärsii poikanen eniten..välillä on niin vaikeeta olla äiti...nii,tosta tunteiden peittämisestä vielä;ei kai kukaan näytä tunteitaan ihan ventovieraille..eikä paljasta sielunsyövereitä het kättelyssä...vaikka kuinka olisi avoin ja rehellinen immeinen...vaikka toinen tuntuisi het omanoloiselta niin silti sitä tovin pitäis tunnustella että voikohan toiseen luottaa...tiedätkö muuten miksi itkin tänään..ne oli tosin onnenkyyneleitä...tultiin reissusta ja löysin pöydältä kortin jossa oli pari kuvaa miusta ja poikasesta..ja teksti;hyvää äitienpäivää maailman parhaalle äidille...toivoo poikasi K...ja iso ruusupuskakin oli ostettu...itkin oikeastaan kahdesta syystä...ehkä suurin syy oli että exä pystyy tekemään epäitsekkäitä tekoja,erosta seuraava katkeruus on ohi??!!ja se toinen syy....:-))
äitiyden ilo....pelottaako siuta tuleva vapaus???

toi tunteiden peittely on kyl niin syvään juurrutettu,ja se suojamuuri ja rooli mitä on pitäny yllä vuos tolkulla on kyl tosi vahva et vaik oon täs jonkin aikaa "opetellu" tunteen tunteita,herätelly niit henkiin ja käsitteleen,antaa niille oikeit nimiä jne.ni välil toi rooli on ollu niit vahvempi eikä sitä ees itte aina oo huomannu ku se o iskeny päälle..et toi luottamuksen ,uskon ja ennakkoluulojen,-asenteiden muokkaus ja uurelleen kasvattaminen on tosi pitkä rojekti.oman pään sisällön uusiminen on tosi rankkaa ja silleen..vanhat kaunat katkeruudet ym.mut kyl se on sen arvostakin..aina tulevaisuus pelottaa,et vaik oon siihen valmistautunut yms.yxin en ee oosiihen kyenny ja aina o se tuntematon tekijä olemas..omavoimasuudest ja itsekeskeisyyrest oon "luopunut" parhaan kykyni mukaan ja oon siihen tyytyväinen.enempää en iteltä vaadi.äitinä olo o varmaan palkitsevaa,kuten koko elämä........

pakiini kirjoitti:

toi tunteiden peittely on kyl niin syvään juurrutettu,ja se suojamuuri ja rooli mitä on pitäny yllä vuos tolkulla on kyl tosi vahva et vaik oon täs jonkin aikaa "opetellu" tunteen tunteita,herätelly niit henkiin ja käsitteleen,antaa niille oikeit nimiä jne.ni välil toi rooli on ollu niit vahvempi eikä sitä ees itte aina oo huomannu ku se o iskeny päälle..et toi luottamuksen ,uskon ja ennakkoluulojen,-asenteiden muokkaus ja uurelleen kasvattaminen on tosi pitkä rojekti.oman pään sisällön uusiminen on tosi rankkaa ja silleen..vanhat kaunat katkeruudet ym.mut kyl se on sen arvostakin..aina tulevaisuus pelottaa,et vaik oon siihen valmistautunut yms.yxin en ee oosiihen kyenny ja aina o se tuntematon tekijä olemas..omavoimasuudest ja itsekeskeisyyrest oon "luopunut" parhaan kykyni mukaan ja oon siihen tyytyväinen.enempää en iteltä vaadi.äitinä olo o varmaan palkitsevaa,kuten koko elämä........

sehän on sitten siinä!
siis niinku siun elämänviisaus..tai mikskä sitä ny sanois...tulee piste jolloin on tyytyväinen itseensä eikä vaadi mahdottomia...siistii!
toi tunteidenkäsittely on siitä vaarallista puuhaa että herkkänä päivänä sitä saattaa sit vetää herneet nenään ihan olemattomastakin asiasta...mutta kerrohan miten onnistuu kytkeä aivottimet off asentoon...kato kun päässä liikkuu kaikenlaista ja siinä on puolet liikaa...hih..blondina kyselee...eikun oikeesti..tuleekohan sellanen piste että asiat kypsyy itsestään..??tai että joltain pähkäilyiltä vois suorastaan "sulkea silmänsä" ja komentaa ne piän sisältä ulos..hei..eihän tässä ole pitkä tovi enää...estettä jäljellä...
pakko vielä naputtaa että meillä on terassikausi vihdoin avattu!syötiin sämpylät partsilla..:-))

muutenvaaN1 kirjoitti:

sehän on sitten siinä!
siis niinku siun elämänviisaus..tai mikskä sitä ny sanois...tulee piste jolloin on tyytyväinen itseensä eikä vaadi mahdottomia...siistii!
toi tunteidenkäsittely on siitä vaarallista puuhaa että herkkänä päivänä sitä saattaa sit vetää herneet nenään ihan olemattomastakin asiasta...mutta kerrohan miten onnistuu kytkeä aivottimet off asentoon...kato kun päässä liikkuu kaikenlaista ja siinä on puolet liikaa...hih..blondina kyselee...eikun oikeesti..tuleekohan sellanen piste että asiat kypsyy itsestään..??tai että joltain pähkäilyiltä vois suorastaan "sulkea silmänsä" ja komentaa ne piän sisältä ulos..hei..eihän tässä ole pitkä tovi enää...estettä jäljellä...
pakko vielä naputtaa että meillä on terassikausi vihdoin avattu!syötiin sämpylät partsilla..:-))

jeah,terassikausi on täälläkinpäin avattu tai siis kesä alkanu.kävin eilen lavatansseis ja huomasin luuloist huolimatta etten ookkaan mikään parkettien partaveitsi..onnex oli yx ystävä mukana jonka kans oli helpompi mennä tai silleen.oli eka kerta kun kävin tommoses ja oli kiva kokemus,aion mennä uurestaankin.jonkun tanssikurssin jälkeen et sais vähän tuota itte varmuutta lisää.jossain discos oon kyllä painanu meneen mut toi oli jotain mis tarvitaan ja mihin liitty paljo enemmän kuin kuvittelin..mutta oli semmosta et uudet asiat kiinnostaa edelleen ja meinaan mennä ja jatkaa ELÄMÄÄ!!!;)

jeespox,toissa päivänä kävin kattomas rivitanssii vai miten se ny hianommin meneekään.......on se vaan hienon näköstä touhua kun 50 naista ja 2 miestä veti rivi polkkaa(?) kateex kävi jätkiä;).. mul alkaa tää todellinen koitos kohtapuoliin ja silleen et taitaa tästä lähin harveta tääl käynti...jännittää ja taas toisaalta ei,tavallaan turvallinen olo ja ympäristö..mut kaikki on mun omista valinnoist kiinni ja et pysynkö niis..mut toivon ja teen parhaani,oman osuuteni hoidan, loput on luojasta kiinni..:) keep smile:)