Hävettääkö piiskan saannista puhuminen?

Minä taas kerron ylpeänä että kotona oli koivunoksa oven yläpuolella ja sitä käytettiin.
En muista että olisi koskenut niin paljoa, se oli lähinnä että jos oli tehnyt jotain, niin muistutus ja sitten asia oli kunnossa.

Ei jäänyt traumoja.

Se oli sen ajan kasvatusta.
Mitä sinun muka pitäisi hävetä? En ymmärrä että miksi.
Nehän oli isäsi ja äitisi siinä tapauksessa jotka saisivat hävetä, ja koko sen ajan sukupolvi.

Olet nyt keski-ikäinen, on todella aika selvittää itsellesi asia.

Ei minua aineskaan, Minä tunnen monta jotka ovat mun kanssa 10v tarkkuudella saman ikäisiä. Ja me olemme jokainen saanut sitä itseään, Eli vitsaa aluksi sitten remmiä ja joskus myöskin harjan varttakin. Ja jos oli tehnyt sen rikoksen naapurissa, Sai siellä sen rankaistuksenkin. Ei siinä ollut mitää
hävettävää samaa sai kaikki kakarat meidän kylällä silloin 60-70 luvulla.

Piiskan saamiseen liittyy syvä häpeä joka myös on monille kiihottava asia, ei muuten netti olisi täynnä piiskauksesta kertovia viestejä, kysykää vaikka googlelta.....hakusanalla "piiskaus" Noin 5 560 000 tulosta (0,34 sekuntia).
Viisi ja puoli miljoonaa....nyt hävettää.

Netissä pystyy puhumaan, vaikka kasvotusten olisi aivan mahdoton asia käsiteltäväksi.

Kyydissäni oli tuttu n. vähän alle kahdeksankymppinen nainen. Hän kysyi suoraan että saitkos sinä piiskaa pojanviikarina ja samalla kertoi itse saaneensa. Keskustelimme aiheesta ja molemmat myönsimme että olemme saaneet piiskaa myös aikuisena.

Ei kyllä kehtaa puhua netissäkään, jos toinen mies antaisi väkisin remmiä tai risua paljaalle perseelle. Kurittaja todenäköisesti kertoo asiasta sivulliselle ja tieto leviää. Jos asiasta menee netissä kertomaan, niin heti joku tunnistaa tapauksen. Tilanne on niin nolo, että ainoa ratkaisu on muuttaa paikkakuntaa.

Kumpi mahtaa olla piiskauksessa suurempi vaikutukseltaan kipu vai häpeä. Vaikuttaakohan tuohon sukupuoli tai jokin muu seikka?

Kohta 50 vuotta on siitä aikaa, kun vanhempi veljeni piiskasi minut, en ole siitä kenellekään puhunut, mutta useinmiten kun häntä ajattelen muistuu tuo kuritus mieleeni. Elävästi kaikki on pysynyt muistissa. Jos hänen läsnäolessa asia nousee ajatuksiin niin kyllä vetää olon noloksi.

Nuorempana aina ajattelin, että kun tulen aikuiseksi, niin minä palautan tuon selkäsaunan, mutta eihän siihen tullut tilaisuutta, enkä enää tiedä, että muistaako hän koko tapausta.

Eli, kyllä se vaan hävettää.

Ja tekijä tietysti tunnettiin paikkakunnalla ylen mukavana. kuten tyypilstä julkisivu kunnossa.

Se vitsan saaminen oli, miten se toteutettiin. Jos vain takapuolelle räpättiin muutaman kerran SILLOIN , kun oli tosi aihetta, niin olisin vieläkin sen kannalla. Tänäkin päivänä. Pahoinpitelynä huono asia. Kummasti sitä uskottiin silloin. Eikä ole mitään traumoja ja isän kanssa pysyttiin sopuisina loppuun asti. Nimittäin ,kun ei puhuminen mennyt perille -silloinkaan- piiska auttoi kummasti. Omat poikani ovat saaneet aikoinaan kerran piiskaa, ja kas auttoi.Ei mitään traumoja. Olemme naurusuin puhuneet jälkeempäin. Mutta se kohtuus on tärkein siinäkin. Auttoi ,kun oli vitsa näkösellä monelle. Ensin varoitettiin,jos ei uskota sit tulee piiskaa. Eli kantapään kautta piti oppia. Mut auttoi.Vapaan kasvatuksen aikakaudella HYVIN monella on myöskin sitten koulussa ym. käytös näkyvissä, eikä positiivisena.. Tosiaan. Vanhan -ajan sananlaskukin sanoi, joka piiskaa säästää, se lastaan vihaa.! Kun tiesi ,mitä piiska on, niin jäi monta pahaa tekemättä.. Faktaa.

Aivan ja rääkkääminen ja hakkaaminen siinäkin onkin toinen juttu. Ne kuuluu taas sadistimielisille ja epäinhimisille vanhemmille. Niitäkin on aina ollut jossain määrin. Ne kuuluvat taas rangaistaviin asioihin. Koulussa jos ei totellut viel 70 luvulla ,meil miesopettaja otti niskavilloista ,tai korvasta ja sit käveltiin nurkkaan varpaillaan. Toimi hyvin. Opettajt oli meidän koulussa melkoisia (miehet) joita oli pakko totella ja laki oli silloin heidän puolellaan ja hyvä niin. Koulurauha säilyi aina. Tänäpäivänä on ns. persmäkeä pahasti menty siinä asiassa mm. eduskunnankin säätelimien lakien takia. Märkäkorvia kun ovat suurin osa itsekkin viel. Kuriasioihin pitää saada yhteiskunnan takia PALJON valtaa lisää.

Kyllä se oli selvä asia jo ihan pienenä, että jos on "tuhma" saa piiskaa ja paljaalle pyllylle heti ja siinä paikassa, kun on ollut tuhma. Sanotaan että 3-4 vuotiaana sain ensimmäistä kertaa parit piiskan ripsaukset pyllylleni. Ja sitten väliin enemmän ja väliin vähemmän. Miksei tuosta voi puhua, kun se oli silloin ihan yleinen tapa. Siitä puhuttiin leikkikavereiden kesken ja vielä koulussakin, mutta ei enää murrosikäisenä juurikaan, vaikka monet sai vielä silloinkin. Minäkin, kun tulin myöhään kotiin tupakalta haisevana. Äiti ja isosisko olivat pihalla odottelemassa risun kanssa ja piiskaa tuli heti siinä pihalla.

Joku pappi on radiossa vieraana (nyt kun kirjoitan) hän mainitsi jotain perinteestä, että lapset piiskattiin aikoinaan "varmuuden vuoksi" pitkänäperjantaina. Meillä sitä on harrastettu aina kun isovanhemmat ja äiti oli ortodokseja. Se oli sellaista puoliksi leikkiä, mutta paljaalle takapuolelle kuitenkin ja jos oli ollut "jotain" viime aikoina, niin siitä seurasi takuuvarmasti vähän reippaampi piiskaus. Minä olen saanut äidiltä piiskaa vielä aikamiehenä. Leikisti, mutta kuitenkin, ja paljaalle "pyllylle"

Piiskaa tuli, mutta ei siitä kavereille tai sukulaisille puhuttu, puhuminen ei olisi tuntunut mitenkään niin hävettävältä kuin se, että olohuoneessa keskeisellä paikalla pidettiin jumalattoman kokoista pajuvitsaa taulun takana. Sitä ei otettu koskaan pois ja aina kun vieraita kävi, niin hävetti ihan älyttömästi pelkstään se, että vieraat näkivät piiskan. Kukaan ei muistaakseni koskaan kysynyt sen käyttötarkoitusta, mutta tuskinpa se epäselväksi jäi.

Melkoisen häpeällisen tilanteen koin kerran yksillä juhlilla. Sinne oli tullut n. 25-vuotias jätkä, joka oli rekentanut kehoaan kuntosalilla pillerien voimalla. Siellä se selosti suu vaahdossa nuoremmille tekemisiään. Minä ajattelin hieman rauhoittaa tilannetta, ettei kaikki siltä seisomalta lähde pillereiden ostoon. Enhän minä paljoa asiasta tiennyt, mutta jotakin olin lehdistä lukenut. Kun minä latasin tietoni pöytään, niin tuli aivan hiljaista. Sitten se pillerikorsto avasi suunsa:
– Jos olisit kymmenenkin vuotta nuorempi, niin veisin sut saunalle ja piiskaisin kunnolla. Oot kuitenkin jo viiskymmentä täyttänyt, joten sut saa piiskata vain erityisluvalla. Joten olkoot tällä kertaa.

Porukasta se kuulosti hauskalta, paitsi ei yhdestä.

Meillä on suljetulla fb-sivulla menossa keskustelu aiheesta. Vaikka olemmekin omilla nimillämme, emme tunne toisiamme. Käymme myös yksityisviestikeskustelua. Ihan mielenkiintoista!

Ei kai niistä kymmenien vuosien takaisista piiskauksista ole ollenkaan vaikea puhua. Silloin vanhemmat eivät puuttuneet mitenkään lastensa tekemisiin, ainakaan minun kaveripiirissä. Keskenämme touhuttiin päivät pitkät ja joskus pitempäänkin. Kotoa oli annettu tietyt määräykset, joita oli syytä noudattaa. Mitään ei kummemmin neuvottu, eikä kotona vanhempien kanssa neuvoteltu. Jos jäi kiinni luvattomasta tekemisestä, oli piiskan saaminen automaatio. Piiska viuhui ja meillä ainakin niin, että tuntui. Se piiska ei tuntunut kuitenkaan niin pahalta kuin se, että ensin piti pyytää anteeksi, antaa piiska äidille ja pyytää äitiä piiskaamaan. Vanhempia teititeltiin meidän perheessä.

Kyllä minua ainakin hävetti, kun olin jo hyvänmatkaa toisellakymmenellä ja isä puhui vieraille minun piiskaamisesta, ihan kuin olisin ollut joku pikkulapsi. Kaikkein noloimman selostuksen satuin kuulemaan vahingossa, eikä isä tiennyt, että minä kuulin sen. Ehkä saattoi arvata asian.

Enkä kestä puhua vieläkään.

Eipä juuri, jos piiskaa on saanut joku muu.

"Äijä saa aina välillä piiskaa" Möläytti vaimo kännipäissään. kun olimme viettämässä kavereiden kanssa iltaa. Saattoihan se vähän hävettääkin. Onneksi tuli aika pian muita puheenaiheita

Kerran sain ja voisin kai siitä mainitakin jossakin seurassa, mutta tiedän, että heti kysyttäisiin syytä. Syytä en kehtaisi sanoa. Vähän alle kouluikäisiä olimme kaverin kanssa pihan puuseessa ja kaveri keksi, että näinkin voi tehdä ja otti pippelini suuhunsa ja imeskeli sitä (mistälie oppinut) Ovi tempaistiin auki ja äiti siinä että mitäs täällä puuhataan. No piiskaahan siitä seurasi molemmille.

Yleensä me tapeltiin ja nahisteltiin veljen kanssa, saatettiin siinä nyrkilläkin muksia. Yksi tapaus oli niin erilainen, että jäi mieleen. Veli oli juuri päässyt armeijasta, minä olin 14-v. Veli oli mulla lapsenvahtina ja riitaa tuli, minä en totellut herra alikessun määräyksiä. Järjestys palasi vasta sitten, kun olin saanut peräpeilini kunnolle raidoitetuksi. Sellaisissa piiskajaisissa en ole koskaan muulloin ollutkaan ja veli on asiasta jaksanut muistuttaa.

En ole varma kuinka kävisi, jos tänään uusinta järjestettäisiin. Ainakin minua hävettää jo valmiiksi, jos veli mainitsee piiskaamisesta. 17 vuodessa asia ei ole muuttunut yhtään lievemmäksi.

Minut on kerran piiskannut yksi kaveri. Hänen kanssaan on asiasta puhuttu, eikä edes hävettänyt. Itse sen selkäsaunan hankin ja tiesin ja valmiiksi, että vastapuoli on epätavallisen riski jätkä. Tapaus ei vaikuttanut meidän ystävyyteen mitenkään, sille voi jopa nauraa. Mutta raja on siinä, että muille ei asiasta puhuta, sellainen alkaisi hävettämään. Eikä kaveri ole puhunut, oikeasti riskit jätkät ei rahvastele voimillaan.

Opiskeluaikana sain vuokraisännältä kunnolla selkään, siitä en ole koskaan puhunut kenellekään. Ehkä häpeä vähenis, jos jollekulle avautuisi.

Eipä oikeastaan hävetä, olen tullut ajatukselle melkoisen immuuniksi vuosien mittaan. Asiaa on niin paljon pyöritelty ja vatvottu, että minun on ollut pakko tottua siihen. Piiskahistoriani on poikkeuksellinen ja jossain määrin jopa huvittavakin. Tuohon historiaan kuuluu lähinnä kaksi venhempaa veljeäni, jotka ovat nyt jo keski-ikäisiä isoja ukonroikaleita ja sitte minä, paljon lyhyempi ja hintelä pitkien matkojen juosentelija. Lapsena minua sanottiin ukoksi, koska muistutin mummon veljeä, joka oli silloin jo vanha ukonkäppänä. Veljet vitsailivat, että minut oli tehty niistä tarpeista, jotka olivat jääneet jäljelle kun heitä oli valmistettu, eikä niitä tosiaankaan ollut paljoa.

Lapsena varmasti olen saanut piiskaa, mutta kaikki ne kerrat ovat pyyhkiytyneet pois muisitstani. Vanhin tapaus, jonka muistan, sattui minun ollessa 13-vuotias. Pari vuotta vanhempi veli määräsi minut kantamaan talon puulaatikot täyteen polttopuita. Illalla, pimeän jo laskeuduttua, huomattiin työn olevan tekemättä. Veli vinkkasi minut peräkamariin ja siellä hän nappasi minut vasempaan kainaloonsa ja alkoi paukutella kämmenellään pakaroitani. Yritin kiemurrella vapaaksi mutta turhaan. Lopulta minä ääni vapisten pyytelin häntä lopettamaan. Hän päästi minut ja alkoi luetella vaatimuksiaan. Minun oli taskulampun valossa kannettava nuo puut ja jollei homma valmistu tunnissa, niin minä saan risua paljaalle takapuolelle. Ei ollut enää pienintäkään epäilystä, ettenkö saisi kunnolla piiskaa, jollei homma hoidu. Näin oli ammuttu lähtölaukaus minun piiskahistorialleni.

Veli oli kertonut tapauksesta esikoiselle ja tietenkin hänen piti päästä kokeilemaan kuinka pojan kuritus onnistuisi häneltä. Kaikkien nähden tuvassa hän eräänä iltana nappasi minut syliisä ja tassutteli takapuoltani kämmenellään. Helposti onnistui, hän oli tuolloin jo isää vahvempi, vaikka oli vasta 18-vuotias.

Siitä se sitten alkoi, sain isällistä kuritusta veljen kädestä ja toisinaan kunnolla vitsaa veljen kourasta, jos siihen ilmeni oikeaa tarvetta. Huoltaja ei tuohon asiaan paljoakaan kiinnittänyt huomiota, tuskin he muistivat, että veljesten ikäero oli vain muutaman vuoden, sillä veljet olivat isoja miehiä ja minä näytin pahasti keskenkasvuiselta. Minä olin nopea kuin kärppä kaikenlaisessa sähläämisessä ja jouduin usein tuomiolle sotkemieni asioiden vuoksi.

Minun oli pakko suhtautua asiaan huumorilla, muuten olisi tullut minulle paskanen loppu koko asiassa. Veljiltä siedin sellaisiakin piiskajaisia, joka jonkun muun toimeenpanemana olisi ollut katastrofi.

Taini-iässä aina kuvittelin, että tämä oli viimeinen kerta, mutta niin ei käynyt, vaan tapahtui joku haaveri esim. auton kanssa ja piiskaa tuli. Aikuisena piiskaus ei koskaan tapahtunut julkisesti – onneksi. Mutta oli selkäsaunassa jotain hyvääkin, esimerkiksi auton ruttaamisesta sain piiskaa, mutta sen jälkeen minu ei tarvinnut maksaa siitä mitään, sillä olin rangaistukseni jo saanut.

Nyt aikuisena en ole pitkään aikaa oikeata selkäsaunaa saanut, mutta kurillaan veljet kokeilevat, että vieläkö se poika taipuu piiskattavaksi. Eikä minun kannata liian helpolla taipua, jos en halua takapuoltani karmiininpunaiseksi.

Paljon minun selkäsaunoista on pidetty porua, enkä oikein tiedä missä määrin ihmiset pitävät niitä tosina. Jotkut tuskin uskovat yhtään, toiset pitävät asiaa kepposteluna ja kolmannet aavistelevat, että jotain tottakin siinä on. Tarkkaan asian tiedän vain minä, kuten sen, että jos kohtaamispaikka on sopiva, niin herkästi takapuoltani tervehditään ihan kädestä pitäen. Sanoisin, että vähän outoa purukkaa ollaan.

Voisiko olla niin, että ne joille on piiskauksesta tullut fetissi puhuvat piiskaanisesta häpeillen, ne joilla ei ole fetissiä pystyvät puhumaan asiasta milloin vain ja missä vain.

Murkussa pommitettiin kivillä puhelinlinjan porsliininuppeja, minähän se suurin syyllinen tietenkin olin ja sain rangaistuksen. Kylän poliisi määrättiin hoitamaan asia kuntoon ilman suurempaa julkisuutta. Hän otti minut autoonsa ja ajoi yhdelle peltotielle, siellä sain perinteisen selkäsaunan kunnon vitsalla.

En tiedä missä määrin tieto tapahtumasta levisi kylälle. Mutta siitä häpeästä en päässyt millään irti, vaikka vanhenin ja kasvoin, niin olin edelleen varma, että tarvittaessa tuo mies minut vieläkin piiskaisi. Siihen aikaan sotilaspassi piti käyttää nimismiehellä, kun päästiin siviiliin, nimismiehen kanslia toimi naapurikunnassa ja hän palautti passini tuon poliisin välityksellä. Se vierailu poliisin talolla oli melkoisen hiostava keikka, minusta tuntui, että hän mittaili minua koko ajan ja mietti olenko käyttäytynyt kunnolla. Taatusti poliisimies muisti minulle antamansa selkäsaunan ja olisi tarvittaessa halukas sen uusimaan.
Kuulin korvissa kuinka sydämmeni hakkasi, odotin koko ajan, että millaisen määräyksen hän antaa. Jos joutuisi käsirautoihin tai putkaan, niin se ei minua paljoa hetkauttaisi, mutta jos se päättäisi antaa piiskaa, niin kuolisin häpeään.

Mies selaili passiani ja totesi, että minulla on ihan hyvät arvosanat. Sitten hän kysyi:
– Saitko armeija-aikana yhtään rangaistusta?
Menin hetkeksi hämilleni, lopulta sanoin, että kaikkihan siellä jonkinlaisia rangaistuksia saivat.
– Tehosko ne intin rangaistukset, vai pitikö niitä uusia?
Myönsin rangaistuksien yleensä tehonneen. Ääneni oli muuttunut käheäksi ja tunsin sisälläni vapinaa. Tajusin, että minä en olisi saanut käyttää yleensä sanaa, kohta konstaapeli tarttuu siihen ja pääsee muistuttamaan minua selkäsaunastani. Tai kenties hän aikoo uusia minun rangaistukseni ja näyttää, että häntä on toteltava. Tuo mie on koulutettu nujertamaan fyysinen vastarinta, niin minä ainakin uskoin. Saattoihan täällä olla käynyt muitakin armeijasta vapautuneita saamassa piiskaa. Nolona jouduin taas myöntämään itselleni, että tuo mies on minut kerran piiskannut ja pahoin pelkään, että hän pystyisi siihen vieläkin. Tuskin koskaan kasvan niin isoksi, että pystyn tuollaista isoa ja rotevaa miestä vastustamaan.
– Vai sillä tavalla, tuumasi kosnstaapeli.

Kyllä jotkut pojat puhuivat yläasteikäisinä aivan avoimesti selkäsaunoistaan, he saattoivat kertoa tarkkaankin yksityiskohtia, he saattoivat jopa vitsailla tapahtuneesta. Itse en kehdannut puhua asiasta, enkä koskaan kommentoinut heidän puheitaan. Itse jos piiskaa sai, niin tuntui, että kaikki meni jollakin tavalla väärin, asiaa ei oltu selvitetty kunnolla pohjaan asti, vaan tilanne haluttiin poikki vitsan voimalla. Vielä aikuisenakin tuntuu, että selkäsauna oli tapa tehdä huonosta asiasta vieläkin huonompi. Jos asiasta haluaisi puhua, niin se olisi pelkkää syytösten kylvämistä, enkä sellaiseen halua ryhtyä, enkä edes kehtaa.

Veli vieläkin muistuttelee minua selkäsaunasta, jonka sain parikymppisenä häneltä yli kymmenen vuotta sitten. Hänen puheensa kyllä hävettää, mutta häpeä estaa minua tekemästä asiasta numeroa ja hän härnää varmaan ikuisesti.

Selkäsauna oli järisyttävän häpeällinen tapaus. Isä talutti niskasta tai korvasta sisälle, siellä revittiin housut alas ja sai remmiä tai risua kunnolla. Ei varmasti loppunut ennen kuin itku pääsi. Vielä rippikouluikäisenä tuo tapahtui kaikkien nähden, jotka vain paikalle sattuivat. Sitten seurasi puhuttelu, josta piti selvitä kunnialla, jollei halunnut löylytyksen jatkuvan. Housujaan ei saanut nostaa, enne kuin puhuttelu loppui. Ja sehän päättyi lausahdukseen, että jos aihetta ilmenee, niin minä piiskaan uudelleen ja silloin saatkin niin, että tuntuu.

Mitä vanhempana selkäsaunan sai, niin sen enemmän se hävetti. Ukko kyllä osasi tuon häpeällä rankaisun. Kyllä kaveritkin selkäsaunoja sai, mutta ne olivat vähemmän nöyryytäviä. Omistani en taatusti kenellekään puhunut.

Onko täällä ketään joka haluaisi anna minulle piiskaa?

Eipä tuosta asiasta enää juurikaan puhuta, mutta vielä reilut 50 vuotta sitten puhuttin. Olimme ehkä juuri menneet kihloihin ja istuimme kahvipöydässä, kun molemmat anopit vertailivat miten ovat lapsiaan kasvattaneet. Me kuuntelimme tietenkin posket punaisina, samoin appiukkoni, joka istui myös pöydässä. Meille se oli sitten selvää, että meitä molempia on piiskattu, ei tarvinut erikseen sanoa. Olemme sitten ajan mittaan asiasta puhuneet ja vaimoni mukaan myös vaimoni isoveli ja myös isä oli saanut maistaa samaa lääkettä.

Väkivalta alkaa tunnetusti siitä mihin taidot loppuvat. Sama pätee kasvatukseen ja kurinpitoon.

Viimeisestä piiskauksesta on jo yli 40 vuotta, vieläkään en kehtaa kenellekään kertoa. Piiskaajana oli 1,5 vuotta vanhempi veli, jonka kanssa ratkottiin erimielisyyksiä tarvittaessa vitalla, murkussa saattoi sellaista tapahtua pari kertaa vuodessa. Koko teini-iän sitä kesti. En tiedä olinko minä vessula vai veli kovasti riski mies, mutta saatoin saada ihan koivupiiskaa, jos hänet suututin.

Veli kitki minusta laiskuutta pois, olin silloin jotain 17-18 ikäinen. Ei minua se silloin erityisesti hävettänyt, enemmän minua ihmetytti miten riski kaveri hän on. Olen asiasta pikku humalassa kavereilleni puhunut silloin tuoreeltaan. Nyt ollaan jo viiskymppisiä, mutta saattais sieltä vieläkin selkäsauna irrota jos oikein yrittäisin.

Sain opiskeluaikana vuokraisännältä elämäni ensimmäisen oikean selkäsaunan. En ole siitä kenellekään puhunut. Luultavasti olen nykyisin ainut ihminen joka siitä tietää. Ja hyvä niin.

Olen saanut asian suhteen traumoja, en kehtaa asiasta puhua, koska punastun, ääneni muuttuu ja alan palella, kuin minulla olisi kylmä. Jokainen kuulisi heti, että en ole tasapainossa asian kanssa.

Kyllä se hävettää, jos on enemmän ihmisiä paikalla, niin poistun huomaamattomasti vaikka vessaan. Varsinkin, jos piiskaaja itse on paikalla, niin noloksi vetää ainakin minut. Olen varma, että hän uskoo ohjanneensa minua oikeaan antamalla selkäsaunan. Lisäksi hän on varma, että pystyisi minut vieläkin piiskaamaan. Hän on kertonut myös kavereilleni, että on joutunut piiskaamaan minut melkein aikuisena.

Sain samana talvena kaksi kertaa ihan pyllypiiskat veljeltäni, tietenkin se hävetti silloin, mutta herättää ihmetystä vieläkin. Olin mielestäni täyttänyt jo 15v ja veli oli kaksi vuotta vanhempi. Piiskasi minut ihan kuin jossain sarjakuvassa. Polviensa päällä makasin enkä karkuun päässyt vaikka kuinka yritin. Siitä asti minulle on syötetty tietoa, että minä olen heikko jätkä. Ei se normaali oloissa ainakaan siltä näytä. Jaksan paiskia raskaitakin täitä kellon ympäri.

Minä sitä menin ottamaan serkulta selkäsaunan nuorena miehenä. Kyllä on hävettänyt, että annoin sen tapahtua. Me olimme saman ikäisiä, serkku oli pullukka, vanttera poika. Serkku oli minulle aina sellainen luontainen auktoriteetti, se oli varmasti suurin syy siihen että piiskaa sain. En tohtinut kunnolla puolustaa itseäni. Olen kyllä varma, että jos silloin heti olisi otettu uusinta, niin hän ei varmasti olisi onnistunut. Mutta millään ei tapahtunutta saanut tekemättömäksi. Yhtä sitkeä on häpeä asiassa.

Olin ollut luvattomilla teillä ja pari vuotta nuorempi siskoni oli saanut tietää asiasta.
Hän antoi kaksi vaihtoehtoa: joko kantelee vanhemmille ja antaa piiskaa. Valitsin jälkimmäisen, vaikka olinkin jo kakskymppinen. Selkäsauna oli ankarampi kuin olin kuvitellut, hävettää edelleen tosi paljon.

Tänä päivänä on lähes kunniallista ppelkästään saada tai vähintään kuulua saajien leiriin kiihottamatta. Natsit ja muslimit kiihottaa itse itsensä.

Olin armeijassa 70-luvulla. Silloin saattoi jotkut tyypit uhata kaveriaan jopa piiskaamisella. Minua sellaiset puheet nolottivat, mutta joillekin ne tuntuivat olevan mukavia puheenaiheita.

Minuakin uhkasi remmikestillä yksi muutaman vuoden vanhempi kaveri, joka käytti jo tuolloin aineita. Uhkauksen sain, koska en lähtenyt hänen kanssaan saunaan kesken päivän. Jo ajatus siitä, että hän yrittäisi taivuttaa minua pieksämällä matkaansa hävetti niin paljon, että katsoin viisaammaksi lähteä.

Myöhemmin kuulin, että hän oli ollut vankilassa ja oli siksi ikämies meidän joukossa.

Olin jotakuinkin rippikouluikäinen ja hurjastelin mopolla kylätiellä vähä niin kuin mutkat suoriksi periaatteella. Yhden kerran naapurin isäntä pysäytti minut käsimerkillä ja minä pysähdyin, kun ajattelin sillä olevan jotakin asiaa. Se alkoi mussuttaa kuinka olin mopoineni vaaraksi heidän pikkumuksuille. Minä sanavalmiina aloin inttää vastaa. Siitä isäntä ei tykännyt vaan nykäisi minut mopon päältä. Ilmeisen komeasti lensin, eikä mopo edes kaatunut, vaan isäntä nykäisi sen seisomaan jalustan varaan.

Arvelin ohjelmassa olevan tiukemman keskustelun. Mutta isäntä totesi:
-Vai tuollainen asenne, minulla on hieman erilainen käsitys asioista.
Se tarrasi minua takin kauluksesta kiinni ja alkoi taluttaa karjaladon puolelle. Siinä ladon ovipielessä oli koivunvesoja, joista hän taittoi yhden. Astuttiin ladon puolelle, mun sydän nakutti jo melko tavalla, isäntä vetäisi liukuoven kiinni, jolloin latoon tuli hämärää.
-Housut alas!
Enhän minä sellaiseen suostunut, vaan aloin kiemurrella hänen otteessaan. Syntyi taistelu, jonka seurauksena housuni tipahti niin nopeasti, ette tuskin koskaan aikaisemmin. Samaan syssyyn alkoi koivupiiska pureksia paljaita kohtia peräpuolesta.
- Joko sinä osaat kertoa, kuinka mopolla ajetaan meidän kohdalla?
Suututti niin, etten sanonut mitään, jolloin isäntä otti uudestaan niskasta tiukan otteen ja taivutti minut reitensä päälle ja taas risu räpsyi, mutta entistä lujempaa. Ymmärsin mitä minun oli tehtävä, itkuhan siinä pääsi mutta asian sain selväksi ja pääsin jatkamaan matkaa.

Se oli elämäni ainoa kerta kun olen pullikoinut lähes kaksimetriselle ja yli sata kiloiselle miehelle. Risupiiskan saanti sen ikäisenä hävetti hirveästi ja kauan. Kun minä ajelin sen talon ohi ja isäntä sattui näkösälle niin hän heilautti kättä terveisiksi. Minä en siihen vastannut, vasta armeijan käytyäni tervehdin takaisin.

Olen monesti miettinyt jälkeenpäin, että mitä hän tuumasi minun piiskaamisesta: oliko se ikävä vai mukava asia hänen mielestään. Vai millä mielellä hän sitä muistelee. Olen juhlilla joutunut häntä kättelemään ja vielä aikuisenakin minua nolotti, kun hän puristi rautaisella otteella kättäni, ikään kuin olisi halunnut muistuttaa tapahtuneesta. Nyt ne ajat ovat onneksi ohi.

Kyllä hävetti kovastikin niin kauan kun itse kuului vielä piiskattavien joukkoon. Eikä sitä ihan varma voinut olla milloin oli tarpeeksi ikää. Naimisiin menon jälkeen ainakin minä olen ollut varma, että kukaan ei enää tosissaan puhu minun piiskaamista ja kyllä häpeäkin oli jo helpottanut.

Jos joku ottaa asian puheeksi niin minä vaikenen. Tilanne on todella vaivaannuttava. Sain lapsena ja nuorena ainakin parikymmentä kertaa selkäsaunan. Pelkäsin piiskaamista hirveästi, yritin juosta karkuun, mennä piiloon, lukkiutua vessaan ja tappelin vastaan kaikin voimin. Mutta aina tilanne päättyi siihen, että sain risua paljaalle pyllylle. Varmaan ymmärrät, että en asiasta puhu kenellekään.

Asiassa on toinenkin kiusallinen puoli, vaikka olen hetero, niin toivon saavani piiskaa toiselta mieheltä. Uskoisin, että piiskaajana on mies siksi, että hän pystyisi hoitamaan homman loppuun, vaikka minulta menisi pupu pöksyihin kesken.

Kyllä meillä ainakin puhuttiin, kun oli lapsenlapsia paikalla. Meitä oli 8 lapsinen perhe joskus kauan sitten, eikä silloin ollut vanhemmilla(äidillä) mitään mahdollisuuksia neuvotella kaikkien lapsien kanssa kaikista tekosista vaan se oli se yksi tapa. Säännöt oli oltava, vaikka ei ne kovin tiukkoja ja monimutkaisia olleet ja kun jollakin meni touhut sääntöjen ulkopuolelle, niin silloin se oli se piiska. Tästä puhuttiin ruokapöydässä. Kerroin saaneeni useinkin piiskaa ja samoin vaimoni. Lapsenlapset eivät eivät saa, eivätkä halua; heillä on nykyisin eri säännöt. Mutta heitä on vain pari-kolme perheessä, joten se on vähän eri, kuin lähes kymmenen

Ei se nyt enää hävetä, mutta kerran n. vuonna -60 hävetti, että olisin halunnut häipyä paikalta. Sairastin muutama vuosi aiemmin influenssaa ja seurakunnan kiertävä hoitaja kävi piikittämässä takapuoleen. Olin saanut piiskaa ja takapuolessa oli jälkiä. Hoitaja kysyi olenko saanut mutta en osannut sanoa siinä mitään sitten hän kysyi äidiltä niistä jäljistä ja keskustelivat viereisessä huoneessa normaalilla äänellä piiskaamisesta, joka oli siihen aikaan ihan tavallista. Sama hoitaja näki minut sitten kun olin n. 15v ikäinen ja kysyi, olenko saanut sitä piiskaa viimeaikoina. Kyllä hävetti. Onneksi ei ollut muita kuuntelemassa

Minä sain murkkuiässä ankaran taistelun jälkeen veljeltä piiskalla peräpään raitaiseksi. Siinä iässä se on ylivoimaisen häpeällistä, varsinkin jos on taistellut aivan raivona vastaan ja kuitenkin piiskataan. Sellaisessa tilanteessa oma miehuus saa kolhuja niin että kolina vaan kuuluu.

Tuohon aikaan nuorilla miehillä oli tapana pukeutua valkoiseen paitaan viikonloppuna ja lähteä kylille. Tuollainen paita oli veljelläkin yllään, kun hän minulle antoi vitsaa. Tuosta tapahtumasta en ole kertonut kenellekään, vaikka valkoisesta paidasta tulikin minulle fetissi.

Asuttiin samassa talossa nykyisen vaimon kanssa ja silloin lapsia piiskattiin. Mekin saimme, ei mitään kovaa piiskausta, mutta kuitenkin perinteisesti "pyllylle". Sain kerran tulevalta anopiltakin, ja hän aina muistikin muistuttaa, että olehan kunnolla, tai...

Kyllä hävettää, meikäläisellä alkaa seisokki sellaisista puheista. Sehän on kuin julkisella paikalla parittelisi.

Sain vitsaa Äitiltä aina kahtestaan yleensä ranta saunalla kun äiti oli pyykillä antoi minulle samalla kun ketään muita ollut paikalla tykkäsin tästä tavasta Äitin pyynnöstä vein monasti vitsan valmiiksi saunalle annoin äitin antaa vielä isona tyttönä vitsaa olin alkanut tykkäämään vitsasta vaikka sattui pikkasen 17vuotiaana hain äitille vitsan monasti valmiiksi kukaan ei tiennyt vitsan käytöstä äiti ei puhunut muille.

Ompeluseuran naiset kyllä ilmoittivat kuka oli saanut piiskaa ja mistä syystä. Minä ainakin sain kuulla meidän luokan tytöltä että olin saanut piiskaa. Äitinsä oli kertonut. Oli siinä kestämistä, mutta ei se niin vakavaa ollut, kun tiesi että sama asia koski suurta osaa meidän ikäisiä.

Sain kerran piiskaa ja naapurin likka sattui tulemaan käymään ja näki. Olimme oppikoulun alaluokilla, mutta emme samalla luokalla. Olimme sitten myöhemmin samalla luokalla ja samoissa porukoissa myös vapaa-ajalla. Hän muistutti aina joskus kovaan ääneen, että hänpä tietää yhden jutun, mutta ei kerro. Hän kertoi kyllä minulle saaneensa itsekin piiskaa.
Anopin kanssa juttelimme aiheesta, kun hän kertoi vanhoista ajoista maalaistalossa. Piiska oli käytössä. Kysyin että sattuuko se piiskaaminen, miltä se tuntui. Hän kertoi, että kyllähän se sattuu, haluatko kokeilla. Sillä kertaa se kokeilu jäi.

En minä siitä välitä niin puhua, mutta ei se hävetäkään. Olen saanut muutaman kerran veljeltä kunnolla piiskaa. Oikeastaan tiesin, että jos jatkan niin selkään tulee, mutta jatkoin kuitenkin. Paras runkkufantasiani oli, että veli piiskaa minut.

On veli joskus aikuisenakin asiasta muistuttanut, nolottihan se hieman, mutta onneksi ei ollut muita kuulemassa. Kaksi asiaa siinä jäi kaivelemaan, se että hävisin sen matsin puhtaasti ja että kehtasin parkua piiskaamisen aikana.

Kun kyseessä on oikea kurituspiiskaus, niin silloin hävettää. Mutta jos on tapahtunut piiskaleikki, niin tilanne vaihtelee häpeästä ihastukseen. Joskus olen nolona ja pettyneenä poistunut paikalta. Toisinaan on käyty välittömästi piiskauksen jälkeen ihan antoisa keskustelu tapahtumasta. Sivullisen läsnäoloa en minä ainakaan kestä.

En pysty puhumaan piiskaamisesta edes yleisellä tasolla, jos vaikka jossain elokuvassa on piiskauskohtaus ja minä kerron tuosta elokuvasta, niin varmasti hyppään tuon kohtauksen yli.

Tästä häpeästä on ollut myös ikäviä seurauksia. Jos selkäsauna tuli, niin minä vaikenin siitä. Niinpä vanhempi veli käytti tilannetta hyväkseen piiskaamalla minua ja minä en kehdannut valittaa asiasta vanhemmilleni. Veli vahti minun viinankäyttöni piiskan kanssa. Olin jo 22-vuotias, kun kolmekymppinen veli mint viimeksi piiskasi, veljellä oli apunaan ne 4 kaljapulloa jotka olin tyhjännyt sinä iltana. Tuon tapauksen jälkeen veli ei ole minua humalassa nähnyt.

Minut on teini-ikäisenä poikaporukassa kerran yksi korsto piiskannut. Paikalla oli myös yksi räkättirastas, joka jaksoi asiasta muistutella yli kymmenen vuoden ajan. Se kyllä hävetti ja suututti. Olisi ollut paljon helpompaa, jos muutkin olisivat saaneet piiskaa jengin nähden.

Tuollainen piiskaaminen on hyvin monihaarainen juttu, esim. tuon räkättirastaan puheista sivullinen olisi luullut, että hän oli itse se piiskaaja. Ja siihen tapahtumaan liitetään runsaasti sellaisia asioita, jotka eivät ole tosia. Olen yrittänyt esittää, että se ei minua erityisesti liikuta.

Nykyisin se on kyllä melko hyvin unohduksen varjossa, muutamat paikalla olleista ovat muuttaneet jo hiippakuntaa , enkä ole ketään läsnäolleista vuosiin tavannut.

Veljen kanssa oli nuorempana kaikenlaisia piiskajuttuja, sellaistakin ilmeni, että hän vaati minulta palvelusta ja jollen suostunut hän otti minut polviensa päälle ja paukutteli pakaroitani. Ei se hirveästi nolottanut, olihan hän muutaman vuoden vanhempi ja isompi.

Luulen saaneeni veljeltä pari kertaa selkäsaunan, joka on annettu suutuspäissään. Sellaisesta oli leikki kaukana. Muista tapauksista on aina joskus puhuttu, mutta nuo pari kertaa olen vaiennut unholaan, en tiedä muistaako veli nuo tapaukset.

Pari vuotta sitten satuin veljen luo niin, ettei siellä ollut ketään muita kotona. Itse asiassa veli kutsui käymään. Siellä tarjottiin kahvit ja puheltiin kaikenlaista, tietenkin talon isäntä otti esille nämä vanhat piiskajutut. Ei se minua haitannut, noista kahdesta kerrasta en maininnut mitään, eikä velikään. Mutta hän heitti keskusteluun viritetyn pommin, hän sanoi suoraan, että hän haluaa kokeilla vieläkö tuollainen piiskaus onnistuu miten hyvin. Minä tiesin vastauksen: Ei onnistu!

Veli tarttui minua käsivarresta kiinni ja sanoi, että sitä pitää kokeilla. Puristi niin lujasti, että varmasti muistin hänen ramppaavan alvariinsa kuntosolilla, vaikka mies on jo 50 täyttänyt.
- Nyt kun talo on tyhjä, niin me voidaan mennä kellariin saunan pukuhuoneeseen kokeilemaan.
Ilmoitin, että en lähde kellariin.
Se on sinun valinta, joko me kaksi kellarissa tai sitten minä piiskaan sut niin, että muitakin on näkemässä.

Tiesin, että vaikka minä toruisin hänen yrityksensä, niin tiukoille minä joutuisin. Hän on kaikin puolin minua isompi ja hyvin treenattu.

-Kellarissa ei mene mikään riki vaikka vähän juntturoidaan siellä.

No ei se hävetä. Itsellä aihe oli ihan tuttua lapsuudesta ja isosta perheestä ja vaimon äiti puhui aina siitä, että ennen vanhaan lapsia piiskattiin ja vaimoni myönsi, että hänkin sai moneen kertaan maistaa herra koivuniemeä. Ja nyt myöhemmin ei ole mitenkään vaikea puhua aiheesta ainakaan keskenämme--"miltähän se tuntuisi pitkästä aikaa jne.."

Hyvin monet kertovat, että ovat saaneet piiskaa, tai ainakin piiska on ollut esillä ja sillä on uhattu. Itse olen "suurta ikäluokkaa" ja oma arvioni on että kolme neljästä on tutustunut hra. Koivuniemeen ikäisistäni.

Ihan pieniä lapsia tukistettiin tai sai luunapin. Kouluikäisiä piiskattiin. En osaa sanoa kuinka vanhaksi itse sain piiskaa, mutta rippikouluikäisenä sitä vielä pelkäsi saavansa, mutta en muista olisiko toteutunut omalla kohdalla.

Mutta keskusteluja aiheesta en kehtaan käydä, eli jonkinlaisia traumoja on syntynyt.

Sain Vitsaa Äitiltä 7vuotiaasta lähtien Äiti Riisui minut hellästi mutta varmoin ottein nosti syliinsä näpsytteli ohuella vitsalla pikkupyllylleni sain vitsaa muutaman kerran vuotessa alakoulussa olessa olin kai 10-11vuotias en antanutÄitin antaaVitsaa en antanut riisua pikkuhousujani äiti näpsytti reisilleni meni pari päivää menin juttelemaan Äitille asiasta halasin Äitiä pyysin anteeksi lupasin antavani riisua minut antaa vitsaa viikon päästä olin Äitin sylissä ottamassa vitsaa tästä alkoi uusi tapa olimme aina kahtestaan kun vitsaa käytettiin vuoten välein sovimme vitsan käytöstä vielä16vuotiaana sovimme vitsan käytöstä tarvittaissa olin monasti vielä ottamassa vitsaa annoin remmitä pyllyäni myös .

Kyllä se hävettää, kun vieläkin uhkaillaan uudella piiskaamisella, vaikka olen jo armeijassa ollut.

En ole lapsena saaduista piiskauksista kehdannut puhua kenellekään. Itse sain piiskaa 80-luvulla, mutta vieläkin ne muistot hävettää.

Kotona piiskaa antoi yleensä äiti. Pienempänä piiskattiin avokämmenellä ja vanhempana sain vitsaa.
Muutaman kerran vitsaa annettiin samalla myös takareisille ja jalkoväliin. Vasta aikuisena olen miettinyt, onko kellään ollut vastaavia kokemuksia.

Sisarusten kanssa en ole asiasta koskaan pystynyt puhumaan.

N44

Kyllä sitä ennen muksuna joutui sellaiseen tilanteeseen, että piiskaaja alkoi selostamaan, kuinka oli joutunut piiskaamaan minut. Saattoi antaa hyvinkin yksityiskohtaisen kuvauksen kuinka kaikki tapahtui. Sellainen oli äärettömän häpeällistä.

Nyt on taas ruvettu puhumaan siitä, että lapset tekee hirveyksiä eikä vanhemmat voi mitään. En näistä nykyisistä tapahtumista voi sanoa mitään, ihmettelen vain. Silloin "joskus vanhaan hyvään aikaan" vaikka ei se oikeasti mitään hyvää aikaa ollut, oli meillä sellaista, että vanhempia teititeltiin, sanotiin ole hyvä ja kiitos isä tai kiitos äiti. Istuttiin ruokapöydässä hiljaa ja odoteltiin milloin sai aloittaa. Vanhemmille ei sanottu vastaan. Vanhemmat eivät olleet kavereita, he olivat vanhempia. Olin jo murkkuikäinen ja sanoin äidille "joojoo, enkä mene" tai jotan vastaavaa. Äiti otti puhutteleuun ja kertoi että nyt rupeat olemaan jo sen ikäinen, että nyt otetaan kovemmat keinot käyttöön, tuo vastaansanominen loppuu alkuunsa. Ja antoin kunnollisen piiskaselkäsaunan "paljaalle pyllylle". Se piiska oli aina esillä, mutta sitä ei oltu käytetty minuun, mutta vanhemmat lapset oli joskus saaneet.

Naisystäväni kanssa olemme antaneet toisillemme Vitsaa teiniikäisestä saakka nyt 15 vuoten jälkeen olemme antaneen parin kuukauten välein ei ole ollut tilaisuutta useammin kun on tilaisuus annamme paljon vitsaa 15-30 minutin hoitoja on kuin suolaa ja sokeria saisi yhtäaikaa emme puhutoisille tavoistamme meitä ei ymmärrettäisi.

Muistan, että olen saanut muutaman kerran piiskaa. Parhaiten on mielessä murkussa saamani selkäsaunat, joissa antajana oli vanhempi veli. Ei ne silloin hävettäneet, oli selvä asia, että veljellä oli siinä tarvittava lupa ja voima. Minä olin tarpeeksi sekopäinen ansaitakseni kurinpalautuksen ja jollakin tavalla olin tyytyväinen, että minut pidettiin ojennuksessa.

Nyt aikuisena on vähän nolottanut veljen puheet, jos olen jotakin pientä töppäillyt, niin veli heti vanhemman veljen oikeudella kyselemässä, että pitäisikö minut piiskata. Silloin se on jo minussa kiinni, eikä päästä irti, ennen kuin minä sanon, ettei tarvitse. Mutta ei hän malta olla mainitsematta, ettei tämä suinkaan olisi ensimmäinen kerta. Veljen mielestä se on leikkiä, minä kuulemma tuntisin sen takapuolessani, jos veli olisi tosissaan.

Pari vuotta vanhempi veli antoi minulle risusaunoja 70-luvulla. Ihmettelen vieläkin miksi hankin niitä, kun kerran tiesin mitä oli tulossa. Vanhemmat eivät tienneet asiasta, sitä tosin sopii epäillä. Kävin jo lavatansseissa, kun sain viimeisen kylvetyksen, muistan selvästi kuinka polkupyörän satula kirveli ja jouduin polkemaan seisoaltani.

Olin varmasti lavan ainut, jolla oli takapuoli raitainen, arvaa hävettikö, vaikka eivät muut siitä mitään tienneet, paitsi veljeni. Tiesin kyllä , että koulukavereistani jotkut saivat selkäänsä saman ikäisenä, mutta kukaan ei saanut melkein saman ikäiseltä veljeltään. Hyvinkin peitellyillä uhkauksilla veli määräili minua. Silloin oli minun valinta, että tuleeko asiasta julkinen, sellaisen häpeän mielellään vältti.

Silloin hyvin kauan sitten saatoin sanoa leikkikavereille, että sain piiskaa ja niin sanoivat muutkin, mutta vähän vanhempana ja murrosiän jälkeen ei olisi tullut mieleenkään. Nyt on tuota ikää jo sen verran, että voi sanoa ihan mitä huvittaa, esimerkiksi kun yksi vanha tuttu nainen, vaimon entinen työkaveri, kysyi että miten se korona aika on mennyt, niin kerroin että kaikenlaista siellä kotona kahden kesken harrastellaan. Hän tajusi heti, että kyseessä seksileikit ja minä myöntelin ja mainitsin siinä myös, että piiskaakin annetaan toisillemme....aijjaaa,, sehän on kivaa!!

Kyllä koulussa, vielä 9. luokallakin, jotkut saattoivat kertoa, kuinka olivat saaneet selkäänsä eilen tai vaikka viikonloppuna. Itse en olisi kehdannut sellaista kertoa. Syitä heidän avautumiseensa olen monesti miettinyt. Seksuaalisesta kiihottumisesta tuskin oli kyse, korkeintaan hänellä, jonka veli piiskasi. Pikemminkin siinä leveiltiin isän tai veljen voimilla, kerronnassa tuli esille suuret lihakset tai kyysinen voima. Yläaste ikäisillä varmaan jokaisessa tapauksessa tuli esille piiskaajan voimakkuus, joka mahdollisti piiskaamisen.

Keskikoulussa meillä tytöillä oli voimstelutunti ja yhdellä tytöllä oli aikamoiset piiskan jäljet ja mustelmat takapuolessa, eikä voimisteluasu peittänyt juuri lainkaan. Tyttö oli vihainen ja sanoi, että tahallaan näyttää kaikille, mitä hänelle on tehty. Tunnin lopulla juttelivat jotain opettajan kanssa ja viittoilivat sinne takamuksen suuntaan.

Jos murkkuikäinen syyllistyi johonkin kovastikin paheksuttavaan tekoon ja sai sen vuoksi piiskat, niin kyllä tieto tuosta kurituksesta levisi kylälle. Kaipa sen tarkoituksena oli toimia varoituksena muille.

Minä piiskaan purevia koiria

Meidän porukka asui ennen syntymääni maaseudulla ja heillä oli joitakin eläimiä ja peltoja ym. Sisareni ovat kertoneet, että tytöt juoksivat pellon reunaa pakoon, kun äiti juoksi perässä kuin "Aku veljenpoikiensa perässä piiska kädessä". Isä hakkasi nahkavyölla poikia ihan vaan huvikseen, kun poikia kuuluu kurittaa. Äiti sai myös maistaa samaa nahkavyötä, jos ei joku asia sattunut herraa miellyttämään. Ihan pikkupoikana on muistissa, kun äiti pukeutuessaan kurkki takapuoltaan, kun siinä oli mustelmia.

Olin 11-vuotias kun muutaman vuoden vanhempi veli minut ensimmäisen kerran piiskasi. Hävetti niin että en sanonut saamastani selkäsaunasta kenellekään mitään. Muutaman kuukauden kuluttua veli piiskasi uudestaan ja minua hävetti vielä enemmän. Näin veli keräsi itselleen valtaa minun suhteeni.

Veli oli hyvin jäntevä rakenteeltaan, ihan kuin tukkijätkät ennen vanhaan ja kova kilpahiihtäjä. Murrosiässä piiskaamiset jatkuivat, vaikka yritin taistella vastaan ja yritin järjestä asiani niin, että kahdestaan en veljen kanssa jäisi. Mutta aina silloin tällöin veli pääsi piiskaamaan.

Viimeinen tulinen kamppailu käytiin, kun olin täyttänyt jo 21 vuotta ja niinhän siinä kävi kuin veli halusi. Minulle alkoi olla selvää, että tämä jatkuu hamaan hautaan asti, veli kerta kaikkiaan oli liian nopea ja liian voimakas minulle.

Silloin sanoin veljelle, että isä oli nähnyt jäljet takapuolessani ja kysynyt niiden alkuperää, valehtelin etten tiedä niiden alkuperää, mutta jos vielä yhdenkin kerran minua pahoinpitelet, niin ilmiannan sinut. Sen jälkeen olen saanut olla veljeltä rauhassa. Tiedän, että veli on piiskannut muitakin ja siitä santaan aina hänen puolustukseksi: "Se on niin äkkipikainen."

Kyllähän se aikoinaan nuoruudessa hävetti kun vitsaa sai. Nykyisin taas ainaki ajatuksen tasolla tuo tilanne tuntuis kiihottavalta. Voisko tuon keskustelun aloittajankin kohdalla kyse siitä että hän itseasiassa kokee hävettävänä sen että piiskasta puhuminen kiihottaa?

Olin jo isäni mittainen roikale, kun sain viimeisen kerran häneltä kunnolla piiskaa.
Siitä puhuminen oli vähintään yhtä häpeällistä kuin itse toimitus.

Kyllä yläasteiässä vielä aika avoimesti porukalla puhuttiin kotona saaduista kurituksista. Kun oltiin tyttöporukalla maistelemassa tupakkaa koulun lähimetsässä, joku sanoi että kotona tulee remmiä, jos tästä jäädään kiinni. Kaikki siihen yhteen ääneen, niin meilläkin.

Hävettää mutta myös kiihottaa kun joku puhuu selkäsaunoista. Itse en reagoi millään tavalla, mutta pää meinaa räjähtää kun tekisi mieli kysyä lisää kokemuksista, ja miten puhuja asiaan päätti tarttua. Riippuen kertojasta, alan miettimään miltä tuntuisi saada häneltä selkäsauna tai antaa hänelle remmiä.

Olin saanut selkäsaunan törppöilyn vuoksi. Veli huomasi, että minun oli vaikea puhua asiasta. Jos joku otti asian esille, niin minä kiemurtelin kuin mato ongessa, en kerta kaikkiaan pysynyt paikallani.

Veli alkoi härnäämään minua asialla aina kun oltiin kahdestaan kotona. Veli antoi ymmärtää, että hänkin tarvittaessa voisi piiskata minut. Sellaiset pullistelut ja puheet ärsyttivät minua. Monta vuotta nuorempana, en tohtinut suutani soittaaa, mutta kaikki veljen määräämät työt tein huonosti taikka en tehnyt ollenkaan. Kauan sitä ei kestänyt, kun veli haki ovenkarmin väliin koivuvitsan ja ilmoitti, että hän aikoi käyttää sitä, jollen tottelisi häntä.

Pani vähän miettimään turvatakuita, itse olin oma turvani ja 16-vuotiaan rohkeudella pidin uhmakkaasti kiinni omasta linjastani. Lopullinen yhteenotto siitä tuli ja veli oli mielestään niin aikuinen, että päätti piiskata minut, vaikka nuorempana aina nujersi minut niskasta puristamalla. Hänellä oli voimassa ja koossa 6 vuoden etumatka ja armeijasta hankittu jääräpäisyys. Kaikki sujui melkoisen sutjakkaasti ainakin veljen näkökulmasta katsottuna. Parin kolmen minuutin kuluttua olin pylly paljaana rähmälläni veljen sylissä ja vitsa alkoi töihin. Jotakin outoa tapahtui heti ensimmäisen vitsan "puraisun" jälkeen: minä lopetin vastahangan. Makasin kiltisti veljen otteessa ja
koivu hoiti hommansa. Minulla oli sellainen käsitys, että pyristely oli jotenkin lapsellisen noloa. Veli oli nujertanut minut syliinsä, joten hänellä oli oikeus piiskata minut.

Se oli ensimmäinen kerta kun veli minut piiskasi, mutta ei suinkaan viimeinen. Tuon kerran jälkeen pystyin häpeilemättä keskustelemaan veljen kanssa piiska-asioista. Mutta kaikkien muiden kanssa asiasta puhuminen on äärettömän häpeällistä.

Seurusteluaikana, taisimme olla kihloissa, äitini tuli tapaamaan tulevaa anoppiani. En asunut enää entisellä kotipaikkakunnalla. He puhuivat "meistä" viereisessä huoneessa, ja kaikki kuulivat, kun äitini keroi antaneensa piiskaa minulle vähän ennen armeijaan menoa. Sain tosiaan piiskaa aina joskus, mutta se oli sellainen "sopimus"yhdestä asiasta, josta itse pyysin piiskausta, jos...
No, se salaisuus tuli ilmi koko porukalle, eikä siinä sitten muuta. Harrastamme sitä kyllä vaimoni kanssa ihan "huviksemme"

Olin vähän yli kymmenen ja vietin kesiäni setäni luona maatalossa. Siellä oli muutama serkku, ikäisiäni. Serkkulikka on minua kasi vuotta vanhempi, joten hän oli silloin ehkä 13-14 ikäinen. Oli tehnyt jotain, en tiedä, mutta kun menin yhtenä päivänä tupaan, oli serkkuni tuvan penkin päällä mahallaan, jalat kahta puolen penkkiä, ja äitinsä piiskasi sen minkä kerkisi. Viuhina kävi, ja kova kirkuminen ja serkun takapuoli oli punaisia viiruja täynnä. "Näin siinä käy, kun ei tottele" sanoi piiskaaja minulle.
Myöhemmin sitten aikuisena serkkuni otti asian puheeksi ja pyysi, etten kertoisi muille. Lupasin, mutta keskenämme puhuimme siitä aiheesta jonkin verran.

Ensin leikittiin yhdessä pienenä ja sitten ikään kuin seurustelimme naapurin tytön kanssa. Asuttiin kuuloetäisyyden päässä, joten tiesin että hän sai piiskaa aika usein ja säännöllisesti. Hän tiesi, että minä ja muutkin naapurit sen tiesi. Oltiin kerrankin ulkona illalla ja hänen pitin olla kotona yhdeksään mennessä, mutta kello oli melkein kymmenen kun hän oli menossa ja kysyin, mitä tapahtuu, kun myöhästyt. Saan varmaan piiskaa, sanoi. Ja varmaan saikin, ainakin äänen perusteella.

Kyllä piiskaa sain kun olin tehnyt pahoja, nyt kun olen aikuinen pidän piiskaamisesta avopuolisoni kanssa piiskaamme toisiamme hyvin usein. Nokkospiiska on parasta.

Oliko muilla niin, että lasten kurituksesta puhuttiin ulkopuolisten kanssa? Äidillä oli joku pakkomielle ylpeillä sillä miten kovaa kuria miellä pidettiin. Joka kerta, kun joku meistä siskoksista oli piiskattu, äidin oli saatava mainita siitä kaveriperheille tai sukulaisille jollain tavalla. Siihen aikaan sitä ei omassa kasvuympäristössäni paheksuttu mitenkään, joten äiti sai aina varauksettoman tukensa kurituksille. Itseä se kertominen hävetti yhtä paljon kuin se varsinainen kuritus housut nilkoissa. Se kai se tarkoitus olikin eli julkinen nöyrryytys muiden edessä oli osa rangaistusta.

Anopin kotitalo jäi meille perinnönjaossa. Kun varastoa pengottiin, löytyi sieltä keppi. johon oli veistelty kädensija ja siitä sitten ohentui noin vähän alle sentin paksuiseksi. Pituus noin metri. Materiaali vaikutti pihlajalta. Että on sitä ennenkin kuria pidetty. Anoppi kertoi kyllä elossa ollessaan, että he siskonsa kanssa saivat kyllä maistaa "keppiä" aina joskus.

Aina joskus tulee kahviporukassa puheeksi kasvatus, ja melkein heti kurinpito, ja vähän sen jälkeen kysytään,, miten sitä pidetään ja sitten ollaankin jo entisaikojen muisteloissa, eli piiskaamisessa. Ja sitten ruvetaan kyselemään kuka on saanut ja miten usein ja miten vanhana vielä.

Minä luulin, että piiskaamisesta olisi vaikea puhua. Mutta pari vuotta sitten vanhin veli alkoi muisteemaan minulle, perheen kuopukselle, kuinka hän oli piiskannut minut. Saatoin minä vähän ensin kiemurrella istuimellani, mutta pokka piti muuten ja pystyin jopa puhumaan asiasta.

Kohta veli oli sitä mieltä, että oli mulla kelmin töitä tehtynä sen verran, että hän voisi piiskata minut. Samassa olin hänen otteessaan ja hän kantaa retuutti minua penkin luo, jysähti istualleen sille ja minä mahallani hänen sylissään. Mutta onnistuin luistamaan lattialle ja kärppänä ylös. Olin tyytyväinen tulokseen, veljen ensimmäinen hyökkäys epäonnistui ja niin tulisivat epäonnistumaan loputkin.

Monta minuuttia siinä kierrettiin, kunnes seisoimme vastakkain ja penkki välissämme. Veli nappasi minua kädes ja saman tien niskasta ja ennen kuin huomasinkaan makasin mahallani poikki penkin ja pääni tiukasti veljen reisien puristuksessa. Käteni hän väänsi selän taakse ja kahlitsi ne lujasti vasemppaan kouraansa. Sitten alkoi pauke. Siinä oli kiukkulisä, kun en ollut antautunut veljen polville piiskattavaksi. Nyt jouduin viipymään siinä kohtuuttoman pitkään.

Veli lopetti "leipomisen" ja alkoi julistaa, kuinka törkeää, ettei vanhin veli muka pysty piiskaamaan tuollaista keskenkasvuista rääpälettä. Mutta minäpä lupaan, että ennen kuin tämä vuosi päättyy, niin minä olen sinut oikeasti piiskannut.

Parin viikon kuluttua kuulin äidiltä, että veli oli alkanut kuntosalilla ramppaamisen.

En minä julkisesti piiskaamisesta puhu, en milloinkaan, enkä kenenkään kanssa. Mutta jos minä itsekseni mietin saamiani selkäsaunoja, niin silloin on sapeli heti tanassa. Silloin kun minua oikeasti piiskattiin, niin en muista mitään stondista olleen.

Sain isältä viimeisen selkäsaunan 16-vuotiaana. Oli pyhäpäivä sen muistan. Naapurin isäntä tuli illalla käymään ja isä kysyi siltä, että kuuluiko meiltä meteliä päivällä. Naapuri sanoi, ettei ollut kuulunut.

- Jouduun vielä piiskaamaan poijan.
Sen kuuleminen sai ihoni kihelmöimään. Onneksi pääsin ulos kellarin oven kautta niin, että naapuri ei päässyt näkemään minua.

Parin viikon kuluttua kuulin kaveriltani, että minut oli vielä piiskattu. Hänen mielestään tapaus oli huvittava.

Olin noin 15 vuotias ja sain kaverin mopoa lainaksi, ja tietenkin ajoin sen päin puuta niin, että siihen tuli vaurioita, jotka piti maksaa. Rahat piti pyytää äidiltä. Kun sitten maksoin kaverille ne vahingot, niin kaveri kysyi että saitko selkääs. Vastasin heti, että sain ja vielä senkin, että keppiä tuli paljaalle per...lle.

En muista että kovin yleisesti olisi piiskaamisista puhuttu koska kotiasiat olivat yksityisasioita ja kodin tapahtumista ei ollut sopivaa puhua. Lähimmille kavereille saattoi joskus mainita ja joskus jopa saatettiin näyttää millaiset jäljet oli jäänyt kun oli saanut oikein kunnolla selkään. Jonkinlaista vertaistukea siinä varmaan haettiin ja saatiin. Kovasti yritettiin lohduttaa toisia että kyllä minäkin olen kovan selkäsaunan saanut. Joku saattoi joskus jopa leuhkia kun oli saanut kunnolla selkäänsä. 60-luvun maalaispitäjässä selkäsauna oli niin tavallinen tapahtuma ettei juuri ylittänyt "uutiskynnystä". Häpeällisenä en muista asiaa koetun yleisellä tasolla. Ehkä kiinni jääminen jostakin kolttosesta aiheutti häpeän tunteen kun tiesi tehneensä väärin. Se että omilla toimillaan aiheutti häpeää vanhemmilleen oli ehkä pahin tunne. Tai ehkä pahinta oli se että piiskattiin syyttä tai liian kovaa tekoon nähden. Se että laski housut alas ei ollut häpeällistä. Saunottiinhan sitä yhdessä perheen kesken ja vaatteita riisuttiin ja puettiin toisten nähden. Piiskaus tapahtui meillä yleensä saunakamarissa tai liiterissä ilman yleisöä. Jos oli useampi saamassa piiskaa niin odotettiin risu kourassa oven ulko puolella jonossa tai ilman risua jos oli tiedossa remmiä. Vitsan viuhuna, remmin lätke ja parku kyllä kuului pihalle asti. Yksi asia kyllä tulee mieleen josta jonkin verran keskusteltiin. Minkälainen oksa tai vyö sattuu eniten tai pikemminkin vähiten. Joskus remmikin piti hakea itse joten siihenkin pystyi vaikuttamaan. Tästä kyllä keskusteltiin ja jaettiin auliisti neuvoja jopa sisarusten kesken. Kurinpito ei rajoittunut vain kotipiiriin. Jonkinlainen yleinen hyväksyntä oli sille että naapurin kakaralle sai antaa samalla kun omalle jos on yhdessä hölmöilleet.

Yksi erittäin häpeällinen muisto kuitenkin on. Kyläkoulussa meidät oli jaettu kahteen ryhmään. Nuorimmat olivat omassa ryhmässään ja me vanhemmat toisessa. Oli menossa jonkinlainen voimistelutunti ja opettaja joka oli vanhempi ja syvästi uskonnollinen mies kiinnitti huomiota reisissäni oleviin tummiin raitoihin. Olin saanut edellisenä iltana pakaroille ja reisille kapeasta nahkaremmistä kunnon seepraraidoituksen. Opettaja alkoi tentata mistä jäljet olivat tulleet ja minun piti yksityiskohtaisesti kertoa mitä pahaa olin tehnyt ja millaisen kurituksen olin saanut. Lopuksi minun piti laskea housut alas ja pyllistää jotta kaikki näkisivät jäljet kunnolla. Mainitaan nyt tähän väliin että olimme sekaluokka jossa noin puolet olivat tyttöjä. Opettaja tuntui jotenkin kiihtyvän aiheesta ja alkoi suureen ääneen julistaa miten kunnon kuritus oli lapselle hyväksi ja taisi siinä ohessa siteerata raamattuakin kuten hänellä oli tapana. Seuraavaksi hän vaati kaikkia kertomaan yksitellen omista selkäsaunoistaan ja paljastamaan takapuolensa jotta hän näkisi onko niissä jälkiä kurituksesta. Luokassa oli yksi poika ja kaksi tyttöä jotka väittivät etteivät ole ikinä saaneet selkäänsä. Tämän kuultuaan opettaja patisti pari oppilasta näiden avuksi hakemaan kunnon pajun vitsat koska jokainen lapsi on tehnyt niin paljon syntiä että ansaitsee selkäsaunan. Kun vitsat oli haettu jokainen näistä kolmesta joutui vuorollaan riisumaan alasti ja asettumaan penkin päälle makaamaan ja yksi oppilas komennettiin pitämään kiinni nilkoista ja toinen käsistä. jonka jälkeen opettaja veteli vitsalla koko selkäpuolen raidalliseksi pohkeista hartioihin meidän muiden katsellessa. Sen kyllä huomasi että olivat puhuneet totta. Parkumisen ja rimpuilun määrästä päätellen oli ensimmäinen kerta.

Menimme naimisiin -60 luvun loppupuolella, eikä silloin puhuttu tällaisista asioista. Olimme hetken kaksistaan anopin kanssa, kun hän kysyi että saitkos sinä piiskaa kotona. Aikani siinä mutisin jotain ja tunnustin, että kyllähän sitä joskus tuli saatua. Anoppi kertoi että tuore vaimonikin on joskus saanut piiskaa, mutta ei saa sitten kertoa, että hän on sellaista kertonut minulle.

Häpeään on erilaisia syitä. Yksi tietysti on se, kun saa selkäänsä
julkisesti, eli silminnäkijöitä on paikalla.

Tästä on jo yli neljäkymmentä vuotta, olin vastikään mennyt naimisiin. Mieheni oli matka töissä ja appivanhemmat olivat jostain saaneet tietää, että olin käynyt tansseissa. He tulivat käymään ja olivat tohkeissaan asiasta. Anoppi joka oli mukava ihminen oli sitä mieltä, että selkäsauna auttaisi asiaa. En halunnut asiasta enempää ongelmaa ja suostuin. Häpeän tunne oli kova, kun olin appiukon polvilla takapuoli paljaana saamassa oikein isän kädestä, kuten asia ilmaistiin. Anoppi seurasi vieressä ja oli muka pahoillaan asiasta. Ei jäänyt yhteen kertaan vaikka tansseissa en enään käynytkään. Mieheni ollessa matkoilla kävivät välillä kylässä, ettei asiat pääsisi unohtumaan. Mieheni ei saanut koskaan tietää asiasta.

Meitä oli kolme "kakaraa", minä nuorimpana poikana, ja kaksi tyttöä. Kun olimme kolmistaan ja meteli nousi leikissä liian kovaksi, saimme usein kaikki kolme piiskaa. Pyllyt paljaana rivissä ja kukin sai sitten vuorollaan ja sitten jonkin aikaa seistiin häpeämässä. Se loppui sitten, kun protestointi kävi liian voimakkaaksi ja tytöt oli liian isoja moiseen.

Minulla on piiskafetissi, syntyi jo poikana. 14-vuotiaana laukesin piiskaamisen jälkeen ja silloin ymmärsin mistä on kysymys. En halua muiden tietävän , että saan piiskaa, mutta erittäin kiihottavaa on jos piiskaajani puhuu ja pelottelee vitsan saamiella. Piiskan saaminen sattuu, mutta puhuminen piiskaajan kanssa pelkästään kiihttaa. Jollen suhtaudu keskusteluun vakavasti saan uudestaan vitsaa.

Olin 9. luokalla koulussa, kun napurin kolmekymppinen poikamies piiskasi minut. Tapaus hävetti valtavasti ja naapuri ilvehti teollaan aina kun kohdakkain tultiin. Minua suututti ja ärsytti asia. Pelkäsin, että kuulen asiasta vielä kylältäkin.

Hulluinta oli, että iltaisin huoneessani runkkasin ja kuvittelin kuinka naapurin isäntä piiskaa minut.

Tänään keskustelimme erään ulkomaalaisen kanssa (ei asu Suomessa) lasten rankaisemisesta, kun hän kysyi, mitä sille kouluampujalle tehdään; miten häntä rangaistaan jne. Siinä yhteydessä kerroin, ettei meillä enää saa piiskata lapsia, se on lailla kielletty. Kerroin, että pienempänä oli ihan tavallista, että saattoi saaada piiskaa. Samoin hän, ja kertoi saaneensa mieheltäänkin joskus, jos oli ollut jotain erimielisyyksiä.