Hävettääkö piiskan saannista puhuminen?

Minä muistan ihan pienesä asti, kun on ruvettu puhumaan piiskaamisesta, niin minua on hirveästi hävettänyt. Sama meno jatkuu vaikka olen jo keski-ikäinen. Täällä tuntemattomana kehtaisi jotakin kertoa, mutta ainahan on se vaara, että joku tunnistaa.

En tiedä onko tähän asiaan hoitoa ja onko se tarpeellista, mutta vieäkin tulee vastaan tilanteita, että muutun kasvoiltani punaiseksi ja vaivaudun ja minun on aivan pakko poistua tilanteesta.
Ilmoita


29 Vastausta

Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.


Minä taas kerron ylpeänä että kotona oli koivunoksa oven yläpuolella ja sitä käytettiin.
En muista että olisi koskenut niin paljoa, se oli lähinnä että jos oli tehnyt jotain, niin muistutus ja sitten asia oli kunnossa.

Ei jäänyt traumoja.

Se oli sen ajan kasvatusta.
Mitä sinun muka pitäisi hävetä? En ymmärrä että miksi.
Nehän oli isäsi ja äitisi siinä tapauksessa jotka saisivat hävetä, ja koko sen ajan sukupolvi.

Olet nyt keski-ikäinen, on todella aika selvittää itsellesi asia.
Ilmoita
Ei minua aineskaan, Minä tunnen monta jotka ovat mun kanssa 10v tarkkuudella saman ikäisiä. Ja me olemme jokainen saanut sitä itseään, Eli vitsaa aluksi sitten remmiä ja joskus myöskin harjan varttakin. Ja jos oli tehnyt sen rikoksen naapurissa, Sai siellä sen rankaistuksenkin. Ei siinä ollut mitää
hävettävää samaa sai kaikki kakarat meidän kylällä silloin 60-70 luvulla.
0 VASTAUS:
+Lisää kommentti
Piiskan saamiseen liittyy syvä häpeä joka myös on monille kiihottava asia, ei muuten netti olisi täynnä piiskauksesta kertovia viestejä, kysykää vaikka googlelta.....hakusanalla "piiskaus" Noin 5 560 000 tulosta (0,34 sekuntia).
Viisi ja puoli miljoonaa....nyt hävettää.
Ilmoita
Netissä pystyy puhumaan, vaikka kasvotusten olisi aivan mahdoton asia käsiteltäväksi.
1 VASTAUS:
Miksi siitä edes pitäisi puhua. Lasten kurittaminen on laitonta, piiskaa saaneiden lukumäärä pienenee koko ajan. Kiellettiin yli 30 vuotta sitten joten, alle 30 vuotiaat ovat siis joutuneet rikoksen kohteiksi.
+Lisää kommentti
Kyydissäni oli tuttu n. vähän alle kahdeksankymppinen nainen. Hän kysyi suoraan että saitkos sinä piiskaa pojanviikarina ja samalla kertoi itse saaneensa. Keskustelimme aiheesta ja molemmat myönsimme että olemme saaneet piiskaa myös aikuisena.
Ilmoita
Ei kyllä kehtaa puhua netissäkään, jos toinen mies antaisi väkisin remmiä tai risua paljaalle perseelle. Kurittaja todenäköisesti kertoo asiasta sivulliselle ja tieto leviää. Jos asiasta menee netissä kertomaan, niin heti joku tunnistaa tapauksen. Tilanne on niin nolo, että ainoa ratkaisu on muuttaa paikkakuntaa.
Ilmoita
Kumpi mahtaa olla piiskauksessa suurempi vaikutukseltaan kipu vai häpeä. Vaikuttaakohan tuohon sukupuoli tai jokin muu seikka?
1 VASTAUS:
Kipu kestää vain hetken, häpeä voi olla elinikäinen tunne. Naiset traumoistaan helpommin selviävät koska uskaltavat niistä puhua ja tytöthän harvemmin saivat vitsaa silloin kun se vielä oli laillista.
+Lisää kommentti
Kohta 50 vuotta on siitä aikaa, kun vanhempi veljeni piiskasi minut, en ole siitä kenellekään puhunut, mutta useinmiten kun häntä ajattelen muistuu tuo kuritus mieleeni. Elävästi kaikki on pysynyt muistissa. Jos hänen läsnäolessa asia nousee ajatuksiin niin kyllä vetää olon noloksi.

Nuorempana aina ajattelin, että kun tulen aikuiseksi, niin minä palautan tuon selkäsaunan, mutta eihän siihen tullut tilaisuutta, enkä enää tiedä, että muistaako hän koko tapausta.

Eli, kyllä se vaan hävettää.
Ilmoita
Keskellä yötä yllättäen valot päälle ja auton tuulettajan hihnalla pitkin poikin naamaa ja mihin ny sattu osuun ja sitten sähkö roikan pätkällä ja vaijerilla ja vesiputken pätkällä..jne...henkihieveriin ja varmuudella ei mitään syytä veri lensi ja oksenus joka sitten aamulla pakotettiin syömään...joo vieläkin vituttaa..olihan sittemin lumeen hautaamista ja monenlaista..
Ilmoita
Ja tekijä tietysti tunnettiin paikkakunnalla ylen mukavana. kuten tyypilstä julkisivu kunnossa.
Ilmoita
Se vitsan saaminen oli, miten se toteutettiin. Jos vain takapuolelle räpättiin muutaman kerran SILLOIN , kun oli tosi aihetta, niin olisin vieläkin sen kannalla. Tänäkin päivänä. Pahoinpitelynä huono asia. Kummasti sitä uskottiin silloin. Eikä ole mitään traumoja ja isän kanssa pysyttiin sopuisina loppuun asti. Nimittäin ,kun ei puhuminen mennyt perille -silloinkaan- piiska auttoi kummasti. Omat poikani ovat saaneet aikoinaan kerran piiskaa, ja kas auttoi.Ei mitään traumoja. Olemme naurusuin puhuneet jälkeempäin. Mutta se kohtuus on tärkein siinäkin. Auttoi ,kun oli vitsa näkösellä monelle. Ensin varoitettiin,jos ei uskota sit tulee piiskaa. Eli kantapään kautta piti oppia. Mut auttoi.Vapaan kasvatuksen aikakaudella HYVIN monella on myöskin sitten koulussa ym. käytös näkyvissä, eikä positiivisena.. Tosiaan. Vanhan -ajan sananlaskukin sanoi, joka piiskaa säästää, se lastaan vihaa.! Kun tiesi ,mitä piiska on, niin jäi monta pahaa tekemättä.. Faktaa.
Ilmoita
Aivan ja rääkkääminen ja hakkaaminen siinäkin onkin toinen juttu. Ne kuuluu taas sadistimielisille ja epäinhimisille vanhemmille. Niitäkin on aina ollut jossain määrin. Ne kuuluvat taas rangaistaviin asioihin. Koulussa jos ei totellut viel 70 luvulla ,meil miesopettaja otti niskavilloista ,tai korvasta ja sit käveltiin nurkkaan varpaillaan. Toimi hyvin. Opettajt oli meidän koulussa melkoisia (miehet) joita oli pakko totella ja laki oli silloin heidän puolellaan ja hyvä niin. Koulurauha säilyi aina. Tänäpäivänä on ns. persmäkeä pahasti menty siinä asiassa mm. eduskunnankin säätelimien lakien takia. Märkäkorvia kun ovat suurin osa itsekkin viel. Kuriasioihin pitää saada yhteiskunnan takia PALJON valtaa lisää.
Ilmoita
Kyllä se oli selvä asia jo ihan pienenä, että jos on "tuhma" saa piiskaa ja paljaalle pyllylle heti ja siinä paikassa, kun on ollut tuhma. Sanotaan että 3-4 vuotiaana sain ensimmäistä kertaa parit piiskan ripsaukset pyllylleni. Ja sitten väliin enemmän ja väliin vähemmän. Miksei tuosta voi puhua, kun se oli silloin ihan yleinen tapa. Siitä puhuttiin leikkikavereiden kesken ja vielä koulussakin, mutta ei enää murrosikäisenä juurikaan, vaikka monet sai vielä silloinkin. Minäkin, kun tulin myöhään kotiin tupakalta haisevana. Äiti ja isosisko olivat pihalla odottelemassa risun kanssa ja piiskaa tuli heti siinä pihalla.
Ilmoita
Joku pappi on radiossa vieraana (nyt kun kirjoitan) hän mainitsi jotain perinteestä, että lapset piiskattiin aikoinaan "varmuuden vuoksi" pitkänäperjantaina. Meillä sitä on harrastettu aina kun isovanhemmat ja äiti oli ortodokseja. Se oli sellaista puoliksi leikkiä, mutta paljaalle takapuolelle kuitenkin ja jos oli ollut "jotain" viime aikoina, niin siitä seurasi takuuvarmasti vähän reippaampi piiskaus. Minä olen saanut äidiltä piiskaa vielä aikamiehenä. Leikisti, mutta kuitenkin, ja paljaalle "pyllylle"
Ilmoita
Piiskaa tuli, mutta ei siitä kavereille tai sukulaisille puhuttu, puhuminen ei olisi tuntunut mitenkään niin hävettävältä kuin se, että olohuoneessa keskeisellä paikalla pidettiin jumalattoman kokoista pajuvitsaa taulun takana. Sitä ei otettu koskaan pois ja aina kun vieraita kävi, niin hävetti ihan älyttömästi pelkstään se, että vieraat näkivät piiskan. Kukaan ei muistaakseni koskaan kysynyt sen käyttötarkoitusta, mutta tuskinpa se epäselväksi jäi.
1 VASTAUS:
Sama tapa meilläkin, auttoihan se tottelemaan, vanhempien tarvitsi vain katsoa vitsaan päin ja kysyä totteletko ? Aina toteltiin.
+Lisää kommentti
Melkoisen häpeällisen tilanteen koin kerran yksillä juhlilla. Sinne oli tullut n. 25-vuotias jätkä, joka oli rekentanut kehoaan kuntosalilla pillerien voimalla. Siellä se selosti suu vaahdossa nuoremmille tekemisiään. Minä ajattelin hieman rauhoittaa tilannetta, ettei kaikki siltä seisomalta lähde pillereiden ostoon. Enhän minä paljoa asiasta tiennyt, mutta jotakin olin lehdistä lukenut. Kun minä latasin tietoni pöytään, niin tuli aivan hiljaista. Sitten se pillerikorsto avasi suunsa:
– Jos olisit kymmenenkin vuotta nuorempi, niin veisin sut saunalle ja piiskaisin kunnolla. Oot kuitenkin jo viiskymmentä täyttänyt, joten sut saa piiskata vain erityisluvalla. Joten olkoot tällä kertaa.

Porukasta se kuulosti hauskalta, paitsi ei yhdestä.
Ilmoita
Meillä on suljetulla fb-sivulla menossa keskustelu aiheesta. Vaikka olemmekin omilla nimillämme, emme tunne toisiamme. Käymme myös yksityisviestikeskustelua. Ihan mielenkiintoista!
2 VASTAUSTA:
Onko piiskakeskusteluryhmä?
Kiinnostuin, olisi varmaan jännittävää...
Kuinkas sinne ryhmään pääsee ?
+Lisää kommentti
Ei kai niistä kymmenien vuosien takaisista piiskauksista ole ollenkaan vaikea puhua. Silloin vanhemmat eivät puuttuneet mitenkään lastensa tekemisiin, ainakaan minun kaveripiirissä. Keskenämme touhuttiin päivät pitkät ja joskus pitempäänkin. Kotoa oli annettu tietyt määräykset, joita oli syytä noudattaa. Mitään ei kummemmin neuvottu, eikä kotona vanhempien kanssa neuvoteltu. Jos jäi kiinni luvattomasta tekemisestä, oli piiskan saaminen automaatio. Piiska viuhui ja meillä ainakin niin, että tuntui. Se piiska ei tuntunut kuitenkaan niin pahalta kuin se, että ensin piti pyytää anteeksi, antaa piiska äidille ja pyytää äitiä piiskaamaan. Vanhempia teititeltiin meidän perheessä.
Ilmoita
Kyllä minua ainakin hävetti, kun olin jo hyvänmatkaa toisellakymmenellä ja isä puhui vieraille minun piiskaamisesta, ihan kuin olisin ollut joku pikkulapsi. Kaikkein noloimman selostuksen satuin kuulemaan vahingossa, eikä isä tiennyt, että minä kuulin sen. Ehkä saattoi arvata asian.

Enkä kestä puhua vieläkään.
Ilmoita
Eipä juuri, jos piiskaa on saanut joku muu.
Ilmoita
"Äijä saa aina välillä piiskaa" Möläytti vaimo kännipäissään. kun olimme viettämässä kavereiden kanssa iltaa. Saattoihan se vähän hävettääkin. Onneksi tuli aika pian muita puheenaiheita
Ilmoita
Kerran sain ja voisin kai siitä mainitakin jossakin seurassa, mutta tiedän, että heti kysyttäisiin syytä. Syytä en kehtaisi sanoa. Vähän alle kouluikäisiä olimme kaverin kanssa pihan puuseessa ja kaveri keksi, että näinkin voi tehdä ja otti pippelini suuhunsa ja imeskeli sitä (mistälie oppinut) Ovi tempaistiin auki ja äiti siinä että mitäs täällä puuhataan. No piiskaahan siitä seurasi molemmille.
Ilmoita
Yleensä me tapeltiin ja nahisteltiin veljen kanssa, saatettiin siinä nyrkilläkin muksia. Yksi tapaus oli niin erilainen, että jäi mieleen. Veli oli juuri päässyt armeijasta, minä olin 14-v. Veli oli mulla lapsenvahtina ja riitaa tuli, minä en totellut herra alikessun määräyksiä. Järjestys palasi vasta sitten, kun olin saanut peräpeilini kunnolle raidoitetuksi. Sellaisissa piiskajaisissa en ole koskaan muulloin ollutkaan ja veli on asiasta jaksanut muistuttaa.

En ole varma kuinka kävisi, jos tänään uusinta järjestettäisiin. Ainakin minua hävettää jo valmiiksi, jos veli mainitsee piiskaamisesta. 17 vuodessa asia ei ole muuttunut yhtään lievemmäksi.
Ilmoita
Minut on kerran piiskannut yksi kaveri. Hänen kanssaan on asiasta puhuttu, eikä edes hävettänyt. Itse sen selkäsaunan hankin ja tiesin ja valmiiksi, että vastapuoli on epätavallisen riski jätkä. Tapaus ei vaikuttanut meidän ystävyyteen mitenkään, sille voi jopa nauraa. Mutta raja on siinä, että muille ei asiasta puhuta, sellainen alkaisi hävettämään. Eikä kaveri ole puhunut, oikeasti riskit jätkät ei rahvastele voimillaan.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Hävettääkö piiskan saannista puhuminen?

Minä muistan ihan pienesä asti, kun on ruvettu puhumaan piiskaamisesta, niin minua on hirveästi hävettänyt. Sama meno jatkuu vaikka olen jo keski-ikäinen. Täällä tuntemattomana kehtaisi jotakin kertoa, mutta ainahan on se vaara, että joku tunnistaa.

En tiedä onko tähän asiaan hoitoa ja onko se tarpeellista, mutta vieäkin tulee vastaan tilanteita, että muutun kasvoiltani punaiseksi ja vaivaudun ja minun on aivan pakko poistua tilanteesta.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta