Hiihtourheilun ystävän ja jossain määrin sitä joskus harrastaneenkin mieli ei ainakaan vielä näissä maailmanmestaruuskisoissa juuri kohentunut siitä alhosta, mihin se Lahden dopingkisoissa neljä vuotta sitten vajosi. Mieshiihtäjiltämme en juuri enempää odottanutkaan, mutta toki viestin 12.sija eli kaikkien aikojen pohjanoteeraus oli käsittämättömän surkea esitys. Eivät naisemmekaan ainakaan ylittäneet odotuksia.
Yhdistetyn kolme mitalia näytti alkukauden tulosten valossa vaatimattomalta tavoitteelta. Niiden perusteella Mannisen voitiin odottaa ottavan kaksi henkilökohtaista kultaa ja Suomen joukkuekisan voiton. Ei tullut mitalin mitalia.
Mäkimiesten saavutukset olivat lähes odotusten mukaiset, joskin vain Janne Ahosen ansiosta. Joukkuekisassa piti ilman muuta tulla mitali, jopa voittokin oli hyvin mahdollinen, mutta mitalitta jäätiin.
Jokin on perusteellisesti vialla Suomen hiihtourheilussa, kun kauden tärkeimmissä kisoissa huippumme jäävät kauaksi parhaista saavutuksistaan. Huonoutemme korostuu kovin meitä pienemmän Norjan rinnalla. Norjalaiset ylittivät koko rintamalla vuoden aikaisemmat saavutuksensa ja olivat ylivoimaisesti paras maa. He ottivat kisojen viimeisenäkin päivänä jaossa olleista kuudesta mitalista viisi. Miten he tuon tekevät? Miksi me emme pysty edes lähellekään samaa?
Kyse on osaamisesta. Norjalaiset osaavat, me emme.
Ensiksikin norjalaiset osaavat valita oikeat tyypit valmennukseen. Katsokaa noita norjalaisia atleetteja, joiden rinnalla meidän hiihtäjämme – Mannista ja ehkä Kattilakoskea lukuun ottamatta – näyttävät pikkupojilta! Internetissäkin olleiden kuvien mukaan Marit Björkenilläkin on muhkeammat muskelit ja vatsalihakset kuin meidän miehillämme. Toiseksi norjalaiset osaavat valmentaa oikein ja ajoittaa valmennettavien huippukunnon juuri oikea-aikaiseksi.
Älkää vain sanoko, että kyse on douppaamisesta! Me siitä olemme jääneet kiinni, eivät norjalaiset. Kyllä nuo Björkenin lihakset kuten mieshiihtäjien käsittämätön kestävyys, 50-kilometrin raskaassa kisassa nähty kolmen norjalaisen rakettimainen lähtö yli 48 kilometrin hiihdon jälkeen viittaisivat vahvasti myös EPOn käyttöön, mutta kun siitä ei ole koskaan saatu pienintäkään näyttöä, niin on vain uskottava, että kaikki tuo on saavutettu osaavalla, ankaralla valmennuksella. Sellainen on täysin mahdollista.
Tietenkin suomalaisten olisi mahdollista päästä samaan, missä norjalaiset ovat nyt. Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun olimme heitä parempia laajalla rintamalla. Minulla ei ole ”tähän hätään” hiihdon maailmanmestaruuskisojen tilastoja, mutta talviolympialaisten tilastoista voin poimia seuraavaa:
Lake Placidin olympialaisissa 1980 Norja jäi Suomen jälkeen. Sarajevon olympialaisissa 1984 Suomi sai 13 mitalia (4 kultaa, 3 hopeaa ja 6 pronssia) ja oli sekä mitaleissa että pisteissä kolmanneksi paras maa Neuvostoliiton ja DDR:n jälkeen Norjan ollessa vasta kuudes. Galgaryssa 1988 Norjalla meni vielä heikommin: se jäi kokonaan ilman kultamitalia ja oli mitaleissa vasta kahdestoista ja pisteissä kahdeksas. Suomi oli silloin mitaleissa NL:n, DDR:n ja Sveitsin jälkeen neljäs ja pisteissä seitsemäs.
Pohjoismaisten hiihtolajien menestyksemme em. kisoissa oli vielä parempi kuin mitä mainitut mitalit ja pistetilat edellyttävät, sillä niihin on luettu myös alppilajit, joissa Suomi ei vielä tuolloin pärjännyt ollenkaan, kun sen sijaan Norja ja varsinkin Sveitsi saivat niistä monia mitaleita. DDR:n menestystä selittävät myös kelkkailu ja luistelu.
Muistinvaraisesti uskaltaisin väittää, että ainakin vielä Lahden MM-kisoissa 1989 olimme norjalaisia parempia, mutta sitten norjalaiset alkoivat nousta maailman johtavaksi hiihtomaaksi tähtinään mm. Björn Dählie, Vegaard Ulvang ja Thomas Alsgaard. Hieman myöhemmin myös Norjan naiset nousivat maailman huipulle kärjessä Bente Martinsen-Skaari. Eivät he huipulle noin vain "tulleet", heidät tuotiin sinne osaavalla tyyppivalinnalla ja valmennuksella. Siis kaiken takana on osaaminen, mikä heillä on ja mikä meiltä puuttuu.
Eikö jo olisi aika tunnustaa osaamattomuutemme ja ottaa apua sieltä, missä homma osataan? Eivätköhän norjalaiset antaisi meille jonkun hiihtovalmentajan vastalahjaksi siitä, että Mika Kojonkoski on nostanut heidän mäkihyppynsä maailman huipulle. Meillä ei hiihtovalmennustaitoa nyt ole omasta takaa, se on uskottava. Kyllä meidän valmentajamme onnistuvat pilaamaan sellaisenkin timantin kuin Anssi Koivurannan; pilasivathan he samanikäisenä samalle tasolle nousseen Jaakko Talluksenkin ja ovat pilanneet monta muuta aikansa tulevaisuuden toivoa.
Yhdistetyn kolme mitalia näytti alkukauden tulosten valossa vaatimattomalta tavoitteelta. Niiden perusteella Mannisen voitiin odottaa ottavan kaksi henkilökohtaista kultaa ja Suomen joukkuekisan voiton. Ei tullut mitalin mitalia.
Mäkimiesten saavutukset olivat lähes odotusten mukaiset, joskin vain Janne Ahosen ansiosta. Joukkuekisassa piti ilman muuta tulla mitali, jopa voittokin oli hyvin mahdollinen, mutta mitalitta jäätiin.
Jokin on perusteellisesti vialla Suomen hiihtourheilussa, kun kauden tärkeimmissä kisoissa huippumme jäävät kauaksi parhaista saavutuksistaan. Huonoutemme korostuu kovin meitä pienemmän Norjan rinnalla. Norjalaiset ylittivät koko rintamalla vuoden aikaisemmat saavutuksensa ja olivat ylivoimaisesti paras maa. He ottivat kisojen viimeisenäkin päivänä jaossa olleista kuudesta mitalista viisi. Miten he tuon tekevät? Miksi me emme pysty edes lähellekään samaa?
Kyse on osaamisesta. Norjalaiset osaavat, me emme.
Ensiksikin norjalaiset osaavat valita oikeat tyypit valmennukseen. Katsokaa noita norjalaisia atleetteja, joiden rinnalla meidän hiihtäjämme – Mannista ja ehkä Kattilakoskea lukuun ottamatta – näyttävät pikkupojilta! Internetissäkin olleiden kuvien mukaan Marit Björkenilläkin on muhkeammat muskelit ja vatsalihakset kuin meidän miehillämme. Toiseksi norjalaiset osaavat valmentaa oikein ja ajoittaa valmennettavien huippukunnon juuri oikea-aikaiseksi.
Älkää vain sanoko, että kyse on douppaamisesta! Me siitä olemme jääneet kiinni, eivät norjalaiset. Kyllä nuo Björkenin lihakset kuten mieshiihtäjien käsittämätön kestävyys, 50-kilometrin raskaassa kisassa nähty kolmen norjalaisen rakettimainen lähtö yli 48 kilometrin hiihdon jälkeen viittaisivat vahvasti myös EPOn käyttöön, mutta kun siitä ei ole koskaan saatu pienintäkään näyttöä, niin on vain uskottava, että kaikki tuo on saavutettu osaavalla, ankaralla valmennuksella. Sellainen on täysin mahdollista.
Tietenkin suomalaisten olisi mahdollista päästä samaan, missä norjalaiset ovat nyt. Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun olimme heitä parempia laajalla rintamalla. Minulla ei ole ”tähän hätään” hiihdon maailmanmestaruuskisojen tilastoja, mutta talviolympialaisten tilastoista voin poimia seuraavaa:
Lake Placidin olympialaisissa 1980 Norja jäi Suomen jälkeen. Sarajevon olympialaisissa 1984 Suomi sai 13 mitalia (4 kultaa, 3 hopeaa ja 6 pronssia) ja oli sekä mitaleissa että pisteissä kolmanneksi paras maa Neuvostoliiton ja DDR:n jälkeen Norjan ollessa vasta kuudes. Galgaryssa 1988 Norjalla meni vielä heikommin: se jäi kokonaan ilman kultamitalia ja oli mitaleissa vasta kahdestoista ja pisteissä kahdeksas. Suomi oli silloin mitaleissa NL:n, DDR:n ja Sveitsin jälkeen neljäs ja pisteissä seitsemäs.
Pohjoismaisten hiihtolajien menestyksemme em. kisoissa oli vielä parempi kuin mitä mainitut mitalit ja pistetilat edellyttävät, sillä niihin on luettu myös alppilajit, joissa Suomi ei vielä tuolloin pärjännyt ollenkaan, kun sen sijaan Norja ja varsinkin Sveitsi saivat niistä monia mitaleita. DDR:n menestystä selittävät myös kelkkailu ja luistelu.
Muistinvaraisesti uskaltaisin väittää, että ainakin vielä Lahden MM-kisoissa 1989 olimme norjalaisia parempia, mutta sitten norjalaiset alkoivat nousta maailman johtavaksi hiihtomaaksi tähtinään mm. Björn Dählie, Vegaard Ulvang ja Thomas Alsgaard. Hieman myöhemmin myös Norjan naiset nousivat maailman huipulle kärjessä Bente Martinsen-Skaari. Eivät he huipulle noin vain "tulleet", heidät tuotiin sinne osaavalla tyyppivalinnalla ja valmennuksella. Siis kaiken takana on osaaminen, mikä heillä on ja mikä meiltä puuttuu.
Eikö jo olisi aika tunnustaa osaamattomuutemme ja ottaa apua sieltä, missä homma osataan? Eivätköhän norjalaiset antaisi meille jonkun hiihtovalmentajan vastalahjaksi siitä, että Mika Kojonkoski on nostanut heidän mäkihyppynsä maailman huipulle. Meillä ei hiihtovalmennustaitoa nyt ole omasta takaa, se on uskottava. Kyllä meidän valmentajamme onnistuvat pilaamaan sellaisenkin timantin kuin Anssi Koivurannan; pilasivathan he samanikäisenä samalle tasolle nousseen Jaakko Talluksenkin ja ovat pilanneet monta muuta aikansa tulevaisuuden toivoa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
.. vain paremmat lääkärit.
Suomessa on paljon hiihtoon lahjakkaita nuoria. Probleema vain on että he löytyvät jäähalleista harrastamasta jääkiekkoa tai sitten vain istuvat päivät pitkät tietokoneiden ääressä. Hiihtoa harrastavista lahjattomista ruipeloista taas ei tule parhaallakaan valmennuksella mitalisteja, vaikka heillä olisi kuinka paljon kunnianhimoa ja harjoittelumotivaatiota.
likaisimmat työt Suomalaisilla,mutta omat kansalaiset vetävät vain lonkkaa ja kieriskelevät rahassa.
Hiihtoa harrastetaan innokkaasti noin 10 ikävuoteen saakka, sen jälkeen into hiipuu. Esim. kansallisissa kisoissa ikäsarjoissa 14-18 on 1-4 osanottajaa.
Ja miksi? Hiihtoon ei panosteta. Ainoat, jotka jaksavat jatkaa on yli-innokkaiden vanhempien lapset, joiden vanhemmat satsaavat ja panostavat jälkikasvunsa harjoitteluun ja välineisiin. Oli jälkikasvulla sitten lahjoja tai ei.
Kyllähän nämä lahjattomat pärjäävät mahdottomalla harjoittelulla mahdollisesti jopa sm-tasolle, mutta sitten toppaa! Monet oikeasti lahjakkaat siirtyvät muihin lajeihin, kun ei tule tukea.
Seuroille rahaa tehdä juniorityötä, niin homma hoituu. Nuoret, niin lahjakkaat kuin lahjattomatkin pysyvät silloin hiihdon parissa ja on enemmän mistä valita huippurinkiin. Hyöty on kaksinkertainen: Saadaan lahjakkaat pysymään kilpahiihdon parissa ja nämä muut "huonommat" hiihtämään myös sen 10 v. jälkeenkin.
Kyse taitaa olla siitä että öljyllä rikastuneella Norjalla on varaa satsata paljon rahaa hiihtourheiluun
Kaikki tehdään viimeisen päälle rahaa säästämättä
ja tulos näkyy
Doping on varmasti jossakin muodossa käytössä norjalaisillakin
Norjalaisetkin tietävät etteivät voi olla täysin puhtaina parempia kuin dopingia käyttävät kilpailijat
Esim.EPO-hormoni lisää hapenottokykyä 10 prosenttia mikä merkitsee 10 kilometrin hiihdossa
minuuttia parempaa aikaa
Norjan hiihtoliiton kilpailubudjetti on 5* enemman kuin Suomen. Silla rahalla saa jo ostettuakin hieman tieto taitoa?
Vai olisiko lisäys. Vuonna 1982 MM-kisat Oslossa. Naisilla kolme henkilökohtaista matkaa ja viesti. Norjalaiset voitti kaikki. Berit Aunli kaksi lyhyempää ja Anne Jahren pisimmän Berit:in ollessa toinen ja Hilkka Riihivuoren kolmas. Suomi 2. mitali-ja pistetilastossa, Norjan jälkeen.
Hilkka voitti myös hopeat 5:lla ja 10:llä ja Suomen mitalisaalis 1-4-4.
Vuodesta 1989 alkoi Norjan hiihdon nousu.Juuri noihin aikoihin aloitettiin Norjassa testit siitä
kuinka paljon EPO parantaa huippu-urheilijan suorituksia (Ruotsissa tutkimuksia oli jo tehty yli kymmenen vuotta ja Ruotsin hiihto oli huipulla)Björn Däeli Vegard Ulvang ja Thomas Ahldgard nousivat maailman kärkihiihtäjiksi kertaheitolla,kuin taikasauvan heilautuksella.
Lillehammerin olympialaisissa 1994 he ottivat täyden potin.Lillehammerin olympialaisissa Norjan hiihtoliitolla oli käytössään 100 litraa hemo-hessiä.Se lääkäri asema joka luovutti hessit
hiihtoliitolle pystyi näyttämään kuitin,että hessit on luovutettu Norjan hiihtoliitolle.Norjan hiihtoliitto ei pystynyt näyttämään kuitteja siitä,että hessit oli luovutettu takaisin lääkäriasemalle(vaikka näin väittivät)Ensin he väittivät luovuttaneensa hessit ulkomaille hyväntekeväisyys eleenä,mutta taaskaan ei kuitteja löytynyt.
Norjan olympiakomitean uhkailut oikeustoimilla saivat kyseisen tv-ohjelman tekijät perumaan syytöksensä,vaikka todisteet Norskien hemo-hessin käytöstä olivat täysin selvät.
Jotain mätää turskien touhuissa on.Däälinkin palautumiskyky oli ihan eri luokkaa kuin muitten.
Hän pystyi hiihtämään 4-5 matkaa kisoissa,ilman notkahduksia.Bente Skori ja Björkkenin kuviot ovat täysin samanlaiset.Kui ne olisi jotenkin ohjelmoitu.
Mitä järkeä on tuoda esille noin lapsellisia syytöksiä.Hemohessit olivat sallittuja tuohon aikaan.Hessit kiellettiin vasta Lahdessa.
Jotenkin jää sellainen kuva, et sittenkään oikein tarkkaan seuraa hiihtourheilua. Mainitsit, että mäessä menestyttiin vain Janne Ahosen toimesta. Huomaa, että unohdit kokonaan, että Suomihan sai hopeamitalin joukkuemäessä. Sitä ei yksin Janne pysty tuomaan, vaikka erinomainen hyppääjä onkin.
Muutenkin, millä perusteella Suomen tulisi olla joka lajissa maailman huippu? Mukavaahan se olisi, mutta ei realistista. Norja on talviurheilun huippumaa. On ollut ja tulee olemaan, koska heillä se on enemmän elämän tapa. Hiihtourheilua seuranneena voin sanoa, että eipä isäntämaa Saksakaan olisi kisoista paljon saanut ilman yhdistettyä. Esimerkikisi miesten 30 km kaksi suomalaista Jauhojärvi ja Similä olivat edellä parasta saksalaista. Että eiköhän suhteellisuuden taju ole paikallaan.
>> Muutenkin, millä perusteella Suomen tulisi olla joka lajissa maailman huippu?
väärä tieto, ettei joukkuemäessä tullut mitallia?
Meillä on maailman huippuja pujotelussa, mäkihypyssä, yhdistetyssä, ralliautoilussa,formulassakin, yleisurheilussakin silloin tällöin. Jääkiekossakin on tullut jopa kultaa. Jääpallossa viime talvena kultaa.Ihan hyvin näin pienelle kansakunnalle. Sehän oli päinvastoin epänormaali tilanne, että Suomi oli ykkösmaita yleisurheilussa. Nimen omaan todistaa, ettemme ole mitenkään "huippurotu" Nyt tilanne on normalisoitunut ja kilpailu koventunut. Outo asenne, ettei ilman Janne Ahosta olisi tullut yhtäkään. Niinhän voitaisiin sanoa mistä tahansa maasta ja lajista, jos se paras tai parhaat olisivat olleet pois.
noihin aikoihin kun Suomipoika pärjäsi ei vielä käytetty hormooneita.Norjan hiihtäjätkään eivät pärjänneet Suomalaisille,mutta kun alkoivat käyttää hormooneita niin johan alkoivat pärjätä
No jo on jutut "vuoden valmentajalla" se on ihan sata varma asia et kaikki maailman huipulla olevat vetävät roinaa se on vaan eri asia ketkä sitä osaavat käyttää etteivät jää kiinni tässä asiassa olet kyllä täysin oikeassa et norjalaiset osaa.
Kyllähän Norja menestyy, mutta jos sitten katsoo tarkemmin sitä menetelmää, alkaa huomata jo yhtäläisyyksiä DDR:N kanssa. En tarkoita välttämättä douppausta, vaan muita piirteitä.
Jo pikkupojasta ja tytöstä valmennus on erittäin tehokasta ja ammattimaista. Tarkat silmät poimivat lahjakkuudet sopiviin lajeihin. Lopusta huolehtivat huippuvalmentajat. Kun maassa on vielä hiihtokulttuuri ja innostus kova, niin mikäs on mitaleja pokata.
Asian toinen puoli on sitten se, kuinka urheiluhengen mukaista tuollainen "tehdastyyppinen" hiihtäjien suoltaminen on? Urheilunhan ei pitänyt olla vakavaa? Eihän?
Mutta kuten on nähty, joillekin se on siinämäärin, ettei mitään jätetä sattuman varaan.
Mikä sitten ajaa Norjaa tällaisiin satsauksiin?
Osa syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin että he tulevat eu:n ulkopuolelta. Palava halu näyttää menestyvältä kansalta joka ei tarvitse hyvinvointiinsa ja menestymiseensä mitään eu:lta eikä muiltakaan. Rahaa on että ranteita pakottaa ja meren pohjasta pumpataan lisää.
Toisinsanoen maa käyttäytyy kuin härmäläinen lotonjättipotin voittaja. Ystäviä ei sen jälkeen tunneta.
No nyt taidan höpistä jo omiani, mutta uskoisin tuossa olevan totuudenkin jyväsiä.
Kisojen mitallitaulukko:
NORJA 19 mitallia
Saksa 7 mitallia
Venäjä 9 mitallia
Itävalta 4 mitallia
SUOMI 5 mitallia
Italia 4 mitallia
RUOTSI 3 mitallia
Otetaan vielä perinteiset hiihtomaat:
NORJA 19 mitallia
Venäjä 9 mitallia
SUOMI 5 mitallia
RUOTSI 3 mitallia
Norja siis pesee kaikki maailman talviurheilumaat mennen tullen.
Norjalla on know-how:ta ja väkevää ruispuuroa.
Sääli, että tilastoista puuttuu vertailun vuoksi DDR ;)
"- - viittaisivat vahvasti myös EPOn käyttöön, mutta kun siitä ei ole koskaan saatu pienintäkään näyttöä, niin on vain uskottava, että kaikki tuo on saavutettu osaavalla, ankaralla valmennuksella"
Eikö sinulle riitä näytöksi se, että Björn Dählie on televisiohaastattelussa itse myöntänyt EPOn käytön Norjan maajoukkueessa? Olen eilisestä asti yrittänyt löytää netistä materiaalia tuosta paljastuksesta, mutta en ole löytänyt. Siitä on nyt pari tai muutama vuosi, kun näin Dählien haastattelun. Hieman hän kierteli, mutta hymy ei kuitenkaan kadonnut suunpielestä, kun hän selvästi myönsi dopingin käytön.
Muistatko Ramsaun MM-hiihdot 99, kun Myllylälle ripustettiin kaulaan mitaleja kuin koristeita joulukuuseen. Mitä jos Myllylä olisi lopettanut uransa siihen paikkaan, eikä olisi koskaan jäänyt kiinni dopingista. "Niin on vain uskottava, että kaikki tuo on saavutettu osaavalla, ankaralla valmennuksella" Niinkö? Varsinaista lapsenuskoa.
onhan tuossa perää, mutta katseleppa myös hiihtäjien ikää. norjan hiihtäjillä ikää alkaa olla jo kolmekymmentä, joillakin vähän enemmän,toisilla vähemmän. suomaisilla ikää hädin tuskin on vielä kahtakymmentäviittä vuotta. viiden vuoden päästä he voivat olla yhtä kovia kuin tämän hetken norjalaiset, jotka ovat silloin mahdollisesti lopettaneet.
sami jauhojärvi taisi muuten olla paras alle 25-vuotias mieshiihtäjä näissä mm-kisoissa. saksan 21-vuotias franz göring oli avausmatkalla 13, muilla matkoilla häntä ei sitten kovin korkealla näkynytkään, lukuunottamatta viidenkympin väliaikoja. maaliin tuli muistaakseni joskus rodohlebovin jälkeen. muita alle 25vuotiaita ei korkealla sitte näkynytkään.