Muutimme vastikään herttaiseen pienkerrostaloon. Yleisesti naapurit ovat olleet mukavia ja auttavaisia. Yläkerrassa asuu kuitenkin pahansuopa vihamielinen akka. Heti ensimmäisen kerran hänet nähtyäni hänellä oli selvästi jotakin hampaankolossaan. Kun morjenstin iloisesti rappukäytävässä uutta naapuriani, hän kulki katse värähtämättä ohitseni ja vasta ohitettuaan minut ja pienen hajuraon päässä uskalsi avata ison naamansa moittiakseen pyöräkellarissa olevaa äitini skootteria. Miksi minulle, 'lapselle', en tiedä. Ensimmäinen kerta kun näin koko naista ja heti teki mieli antaa niittiä. Myöhemmin äitini siirsi kiltisti skootterin ulos.
Ennen välikohtausta pariskunnan mieshenkilö moikkaili aina iloisesti, mutta nykyään kummaltakin tulee vain viiltävä kylmä katse. (kun liikkuvat parina) Taitaa ukkeli olla pahemman kerran tus...tossun alla. En todella tiedä, mitä olemme äitini kanssa tehneet ansaitaksemme tylyn kohtelun. Taitaa johtua kateudesta koko juttu, äitini on kaunis, hoikka, tyylikäs... yläkerran naikkonen enemmänki tuulipuvussaan spedenä hyppivä, koukkunokkainen lehmä...
Ennen välikohtausta pariskunnan mieshenkilö moikkaili aina iloisesti, mutta nykyään kummaltakin tulee vain viiltävä kylmä katse. (kun liikkuvat parina) Taitaa ukkeli olla pahemman kerran tus...tossun alla. En todella tiedä, mitä olemme äitini kanssa tehneet ansaitaksemme tylyn kohtelun. Taitaa johtua kateudesta koko juttu, äitini on kaunis, hoikka, tyylikäs... yläkerran naikkonen enemmänki tuulipuvussaan spedenä hyppivä, koukkunokkainen lehmä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
On olemassa ihmisiä, joilla ei ole hyvä olo ellei ole vähän paha olo. Itselläni on käsitys, että jokaisessa kerrostalossa on ainakin yksi tällainen. Ei siitä kannata välittää, ellei hän ole pahempaa tehnyt.
Niitä on sellaisiakin, jotka ilman aihetta tekevät kaikenlaisia ilmiantoja isännöitsijälle. Ottavat hampaisiinsa jonkun uuden asukkaan. Toivottavasti selviydytte asumisessa terroristista huolimatta.
Luulimme löytäneemme pesäkolon pienkerrostalosta,mutta toisin kävi.Yläkerrassa asui
vanhempi pariskunta ja mummo oli lipevän utelias heti aluksi kyselemään asioit.Hän juoksi ja touhotti,siivosi joka päivä,matot roikkui jo heti aamusta kaiteella,istui virkkaamassa terassillaan että näki jokaisen liikkeen.Lapsenlapset suoraansanoen asui siellä,he ravasivat edes takas rappuja milloin rullaluistimilla jne.
Elämän ääniä riitti,kun itse olisi halunnut olla hiljaisuudessa!!Oli vaan laitettava radio kovemmalle.Taas toisella puolen asui myös eläkkeellä oleva pariskunta juopottelevan aikamiespoikansa kans.Heillä oli tapana mennä saunomaan ja suihkuun keskellä yötä.Vesi kohisi,kolisteltiin ja elettiin kuin muita ei olisi ollutkaan.
Yläkertalaisille huomautimme nätisti ,josko voisivat olla hijempaa,mutta siitä vasta sota syntyi.Alkoi terrorisointi jota on vaikea uskoa todeksi.Käytiin potkimassa ovia,heiteltiin terassille milloin mitäkin,ja lopuksi eräänä kesäiltana kotiin tullessamme ulko-oven eteen oli tehty paskat!!
Muutimme pois!!
Viestisi oli asiallinen ja vilpitön.Tiedän tunteen.Kai se jotain kateutta on tai sairautta niinkun meidän tapauksessa.On ikävää kun ei osaa olla kaikille mieliksi ja asiaa tehdään vaikka tikusta.Jos lapsemme sattuu menemään rapussa liian kovaa hänen päiväuniensa aikaan niin johan tulee sanomista pitäs aina olla niinku sukat jalassa.Aika raskasta asumista.Suuri helpotus kun hän on välillä hoidossa pari viikkoa