HANIA STEFAN VILLAGE GARDE

oikein mukava perhetarina.

No tässä vähän tarinaa vuosien takaa:

Kreeta, Agia Marina, kesä -96

Kesälomamatkan varaamisen aloitin joulukuussa, heti kun Aurinkomatkojen loma- myynti alkoi. Tähtäimessä oli huoneisto Stefan Villagesta Kreetalta. Kun puhelinlinjat vihdoin vapautuivat, isommat huoneistot olivat jo menneet, mutta meille riitti kaksiokin.

Lentokentältä huruuttelimme hetkessä Hanian kaupungin kautta Agia Marinan kylään. Stefan Village sijaitsee rinteessä pikkutien varrella. Alas päätielle ja marketteihin on matkaa n. 300 metriä, päätien toisella puolella on hieno hiekkaranta, jota riitti molempiin suuntiin kilometrikaupalla. Agia Marinan yläkylä, jossa paikallinen väki asustelee, on vajaan kilometrin päässä hotellista ja Plataniaksen keskustaan on reilun kilometrin kävelymatka.

Hotellimme oli rakennettu aitoon kreikkalaiseen tyyliin ja muodostui useista rakennuksista, joiden huoneistot olivat kaikki erimuotoisia, ei mitään kantti-kertaa-kantti -tyyliä. Kaksiomme oli toisessa kerroksessa ja parvekkeelta oli näköala altaalle päin. Plataniaksen yläkylän valkoiset talot (ja iltaisin niiden tuikkivat valot) näkyivät myös hyvin. Ulko-oven vierestä lähtivät raput kattoterassille, jossa oli pari pöytää, tuoleja ja makuualustoja auringonottoa varten. Näköalaa riitti merelle asti. Sinne ei kahden viikon aikana juuri muita eksynyt, joten oleskelutilamme tuplaantui. Allasalueella oli sen verran tunkua, että otimme yläterassin usein käyttöön, käyden välillä altaalla uimassa tai jääkaapilla hakemassa juotavaa. Kun Aurinkomatkat vielä kantoi katolle aurinkovarjonkin, vietimme siellä lounastaukoja nauttien keksejä, hedelmiä ja hyvää kreetalaista punaviiniä. Parvekkeemme pysyi varjossa iltapäivään asti, siinä oli mukavan vilpoista juoda aamukahvit ja viettää siestaa, kun ei enää jaksettu hikoilla paahtavassa auringossa.

Aamukahvin jälkeen lähdimme yleensä tutustumaan lähinurkkiin, kävelimme rannalla ja haimme jääkaappiin täydennystä marketista. Päivät kuluivat altaalla tai rannalla ja illan viilennyttyä valitsimme tavernan vuoroin Agia Marinasta, vuoroin Plataniaksesta. Valinnanvaraa oli yllin kyllin. Tutustuimme putiikkien tarjontaan, tuliaisten hankkiminen jätettiin viimeiseen iltaan, mutta kortteja piti lähettää kaikille kavereille heti alkuviikosta.

Päätiellä meni vartin välein busseja Hanian kaupunkiin, ja yhden päivän kulutimme siellä. Suunnistimme suoraan satamaan, jossa istuimme rantakahvilassa maisemaa ihaillen. Keskustan hulina ei kiinnostanut, joten vaeltelimme sataman ympäristössä ja basaarikujilla. Ennen paluuta Agia Marinaan kävin vielä kauppahallissa kuvaamassa ja hedelmäostoksilla.

Kreetan länsirannikkoon lähdimme tutustumaan vuokra-autolla. Taas mentiin vuoristoteille ihailemaan päätähuimaavia näköaloja. Oli yllättävän vehreää ja oleanterit kukkivat teiden pientareilla. Pysähdyimme alkumatkalla Kolimvarissa, Kissamoksessa ja Falassarnassa. Vuoret ylitettyämme pidimme lounastauon
Kefalissa. Matka jatkui saaren eteläkärkeen. Elafonissin kahluusaarella oli käytävä, harmi vain että päivä oli tuulinen, muuten paikka oli kuin paratiisi. Opaskirja neuvoi vielä Krissoskalitissan luostariin, jota hoiteli yksinään iäkäs nunna.

Toinenkin päivä kului autoillen. Tällä reissulla suuntasimme nokat kohti itää. Ohitimme Hanian kaupungin ja ajoimme oleantereiden reunustamaa moottoritietä, jolta poikkesimme viehättävään Georgiopolin kalastajakylään. Rethimnonissa jätimme auton parkkiin linnoituksen viereen ja kävellen tutustuimme venetsialaiseen satamaan ja sitä ympäröiviin basaarikujiin. Istuimme lounaalla taverna Helonassa ja matka jatkui vuoristoon kohti pikkukyliä. Välillä tuli tunne, että ajoimme ympyrää; samat pikkukirkot, samat haukkuvat koirat ja samat ukot kahviloidensa ulkopuolella kylässä kuin kylässä. Rustikaan asti pysyimme hyvin kartalla, sen jälkeen oli kysyttävä neuvoa paikalliselta asukkaalta jotta pääsimme takaisin Haniaan johtavalle tielle.

Matkatoimiston järjestämille retkille otimme osaa vain kerran, kun lähdimme vaeltamaan läpi Samarian rotkon. Samarian-retkelle lähdimme jo kuudelta aamulla, sillä matkanjärjestäjät halusivat välttää paahtavaa auringonpaistetta. Bussi vei meidät Hanian kaupungin kautta ylös Valkoisille vuorille. Omaloksen kylästä lähdimme laskeutumaan ensin 3 km kivisiä portaita. Sen jälkeen polku jatkui vuorten välissä nousten ja laskien enemmän tai vähemmän kivisenä. Maisemia oli välillä pysähdyttävä ihailemaan, kulkiessa oli paras pitää katse tiukasti maassa. Lepotaukoja pidimme lähteillä, joista sai vesipullon täytettyä. Suurimman osan matkasta kuljimme varjossa, aurinko alkoi porottaa vasta, kun olimme päässeet rotkon pohjalle. Käveltyämme rotkon läpi saavuimme Kreetan etelärannikolle, Agia Rumelin kylään. Matkaa oli kertynyt n. 17 km ja käytimme siihen neljä tuntia. Joten meillä oli pari tuntia aikaa istua ansaituilla oluilla ja odotella muuta ryhmää. Laivamatka Hora Sfakioniin kului lähes nukkuen, samoin bussimatka Agia Marinaan. Polvet olivat hyytelöinä ja pohkeet kipeytyivät pariksi päiväksi, mutta jo maisemien takia rankka retki kannatti tehdä ja tunne oli mahtava, kun altaassa uinnin ja suihkun jälkeen istuimme parvekkeellamme nauttien viilenevästä illasta.

Kaksi viikkoa kului taas kuin siivillä. Lähinurkkiin sentään ehdimme tutustua ja ihastua, mutta Kreetalla riittää vielä nähtävää monellekin matkalle.

kiitos

Oltiin viime syksynä ja ainakin meidän lapset
haluais mennä samaan paikkaan uudestaan.
Joten kait sinne joskus on mentävä.... : )