Tänä vuonna tulee 10 vuotta täyteen kun olen ostanut ensimmäisen moottoripyöräni. Honda CB 250 vuodelta 1973. Latolöytö ja todellinen helmi jonka kunnostin täysin.
Pyörässä on muhkeat 30 hevosvoimaa joten se ei ole mikään raketti vaan kaverini jopa haukkuvat pyörääni paskaksi koska sillä ei pysy 1300 kuutioisen turbo Suzukin perässä, näin kärjistetysti.
Sillä kuitenkin pärjää liikenteessä ja sillä on todella hyvä ajaa. Kilometrejä tulee vuosittain paljon koska kun lumet sulavat, teen autolle liikenteestä poiston.
Harkitsin kerran uudemman ostoa mutta uudempi muovinen CB tuntui lelulta vaikka kuutioita olikin paljon enemmän.
Jatkan siis tällä toiset 10 vuotta.
En varmastikaan milloinkaan tule ymmärtämään miksi vauhti ja teho on motoristeille tärkeämpää kuin puhdas ajamisen nautinto.
Pyörässä on muhkeat 30 hevosvoimaa joten se ei ole mikään raketti vaan kaverini jopa haukkuvat pyörääni paskaksi koska sillä ei pysy 1300 kuutioisen turbo Suzukin perässä, näin kärjistetysti.
Sillä kuitenkin pärjää liikenteessä ja sillä on todella hyvä ajaa. Kilometrejä tulee vuosittain paljon koska kun lumet sulavat, teen autolle liikenteestä poiston.
Harkitsin kerran uudemman ostoa mutta uudempi muovinen CB tuntui lelulta vaikka kuutioita olikin paljon enemmän.
Jatkan siis tällä toiset 10 vuotta.
En varmastikaan milloinkaan tule ymmärtämään miksi vauhti ja teho on motoristeille tärkeämpää kuin puhdas ajamisen nautinto.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin se riittää hyvin kaupunkipyöritykseen lyhyillä matkoilla. Itse ajan väliillä mopolla. 70-luvun japanilaiset olivat todella surkeita ajo-ominaisuuksiiltaan. Ei voi puhua ajonautinnosta. Mutta, mutta... sitten kun lähdetään kahden hengen kuormalla Suomea kiertämään tai Keski- tai Etelä-Eurooppaan niin 250-kuutioionen on liian pieni jo fyysiseltä kooltaan ja kantavuudeltaan. Lisäksi pieni moottori joutuu melkoiselle rasitukselle saati että matkanopeutena pystyisi pitämään lain sallimia rajoituksia.
Kyllähän noilla pikkuvempeleillä on paljon maailmaa kierretty. Suomalaiset ovat käyneet jopa pappa Tuntureilla Italiassa. Tarvitsee paljon aikaa ja etsiä kaikki mahdolliset hiljaiset pikkutiet. Veikkaan että 250-kuutioinen ei jaksa vetää kuormattuna vuoristoteilllä. Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Ajelin 60-70-luvun vaihteessa 500-kuutioisella yksisylinterisellä brittipyörällä matka-ajoa, jossa oli oli kaikki 33 hevosvoimaa. Keskialueen vääntöä oli kuin pienessä kylässä eikä juuri pienempää vaihdetta tarvinnut jyrkissäkään nousuissa. Matkanopeutta pystyi tasaisesti pitämään reilut 90 km/h. Ei niitä hirmuisia tehoja välttämättä tarvitse, mutta sen verran isokuutioinen moottori ja fyysisesti isokoinen pyörä on hyvä olla ettei matkanteosta tule yhtä tuskaa.
Nykyisin minulla on käytössä 1000-kuutioinen eurooppalainen matkapyörä, ei siis mikään tehohirviö. Muita pienempia on sitten hupikäytöön ja nurkka-ajoon sekä jokunen museolaite. Moottoripyöräharrastus on varsin monitahoinen laji jota voi harrastaa monilla eri tavoilla. Tervetuloa joukkon vasta-alkajana. Kyllä se nälkä yleensä kasvaa syödessä. :-)
Kohta ne keskenkasvuiset Manki-Honda miehet selittää että pitää olla vähintään 200 hevosvoimaa että pääsee yhtään mihinkään. :DD
Suorastaan "tehohirviöiden" kanssa olette matkanneet, tuli jossakin vaiheessa ajettua itse entisöimälläni IC 350 kaksitahtarilla pitkin ja poikin Suomea, ruhtinaallisten 13"hevosvoiman" kyydittäminä. Pisin matka taisi hivoitella 600km, pyörästä senverran lisää, pysähtyminen sieltä kilometrien matkan vaatineelta huippunopeuden kelaamiselta vaati varmaankin lähes puolikilometriä..10 vuotta "Issikan" sarvissa, sisältäen myös vähäisiä talviajoja vaan sitten iski kyllästyminen, eniten ehkä vauhdin paha hiipuminen loivissakin ylämäissä, matkanteko käy nimittäinkin todella hitaaksi vauhdin tippuessa 40-50 seutuville.
Niin, niitä pyöriä, niitä on ollut aina, ihan joka lähtöön: Onpa nytkin kaksi tyystin erilaista tallissa.
Tuosta tämänpäivän tehovaatimuksesta vielä sananen: Osaan kyllä edelleenkin nauttia siitäkin asiasta että sitä tarvittaessa tosiaankin "löytyy"!
Onko tuontipyörä, en muista tuollaista siltä ajalta, itsellä oli 350 ja 450 twinit ennen tuuttia. Pienistä hondat ja jammut oli parhaita ajaa. Kyllä pienilläkin mutkatiellä päästelee aika haipakkaa, jos osaa ajaa. Moottoripyöräilyssä oli siihen aikaan sitä jotain, ehkä siksi, että oltiin nuoria ja kaikki oli seikkailua...
Olisit nyt ollut rehellinen ja kertonut, että ajat vanhalla kakspuolikkaalla siksi, ettei sinulla ole rahaa isoon pyörään, tai olet kitsas sellaista ostamaan, tai sitten et vaan tiedä paremmasta.
Pakko tunnustaa, jäisi ajelut ajamatta, jos tuollaisella 70-luvun pikkupyörällä joutuisi ajamaan, eikä kyse ole pelkästään hevosvoimista. 250 cm3 pyörän moottorin vääntö on onnetonta, taitaa vaatia kierroksia monta tuhatta, että päästään edes 25 NM yli? Muutenkaan pyörässä ei ns. silmä lepää.
Ison nykyaikaisen pyörän vääntökäyrä lähtee melkein pystysuoraan nousemaan 1500 RPM:stä, 1700 kierroksella mennään jo yli 100 NM. Pitkä akseliväli ja suuret pyörivien osien hyrrävoimat tekee ajosta junamaisen vakaata kovemmillakin nopeuksilla, mitkään tuulenpuuskat ei tunnu, tilava ajoasento ja kunnollinen istuin tekee ajosta todella nautittavaa. Moottorin hyvä vääntö tekee pyörän tunnottomaksi ylämäille, ohituksissa ei tarvitse polkea vaihteita, siitä se ajonautinto lähtee.
No jos on tuollainen mukavuudenhaluinen tissiposki, niin eikö voisi saman tien ostaa avoauton?
Vai eikö ole rahaa avoautoon?
Siinä vaiheessa, kun siirtyy henkilöön menevään solvaukseen, tunnustaa hävinneensä asiakeskustelun. Tämä on palstojen ikiaikainen sääntö.
Sinulla on kumma tarve hakea hyväksyntää mopedillesi muilta ja jos joku on eri mieltä, saat raivokohtauksen. Vaikuttaa siltä, ettei se 250 kuutioinen olekaan unelmiesi pyörä. Sen tosiasian tunnustamiseen menee vielä aikaa, kuten myös sen, ettei sinulla ole rahaa parempaan. Sinun täytyy kasvaa henkisesti.
Prutkuttele sinä vanhalla pikkupyörällä, jos se on sen merkki, ettei mies ole tissiposki, minä nautin ison moottorin voimasta ja leppoisasta kruisailusta, vaikka se muuttaisi tissiposkeksi :D
Anteeksi et kai minua aloittajaa tarkoita? En ole kirjoittanut tänne mitään aloituksen jälkeen.
Mitä hienoa on siinä, että autosta puuttuu katto?
Vittu miten tyhmä kusipää, vaikka on jo ikäloppu. Sinähän niihin henkilökohtaisuuksiin ensimmäisenä menit, vitun sokea narsisti.
Tämä oli ihan eka viestini ketjuun.
Jaa-a,sehän riippuu mitä kukin haluaa,arvostaa ja millaista pitkää tai pätkää tuo ajopuoli tuppaa olemaan.
Mikäli reissuun tarvii lähteä maailmalle niin ymmärrän jotta joku tonninen on ok ja mikäs siinä jos semmoisen haluaa eikä esteettiset arvot paina ajaa tylsällä muovimunalla joka kulkee tunteettomasti kuin juna ja huippua reilusti yli 200kmh...vähintään.
Toinen näkemys on jumalaton malmikasa jolla ei kaupunkiajelua tee mieli harrastaa tai muuta pikkupätkää ja joka painaa "tonnin"mutta varmaan mukavia matkantekoon leppoisammassa vauhdissa mutta ongelma niissäkin se että niitä on niiiiiiiiin paljon ja varsinkin sitä yhtä merkkiä joka nykyään vähän joka jannun alla eli ei pyörän vika vaan markkinoiden joka vienyt sädekehän kovin alas siitä mitä se oli vielä 80-luvulla jolloin se oli haluttu himoittu harvinaisuus.
Vanhat ja MR ikäiset onkin eri juttu!
Sitten on semmoisia kuin minä joka ajattelee ajomääräänsä(mitätön),matkojensa pituuksia(kauppareissut ym hupiajot)ja kustannuksia(MR) kuin tahtoo semmoisen mitä nuorena näki mutta jäi jostain syystä silloin unelmaksi muttei mielestä ikään ja minulla ne oli 2tahtiset triplet jotka käyntiääneltään,ulkonäöltään kuin tilavuutensa nähden minun mieleeni jäänteinä ajoilta kun mp oli mp näköinenkin ja maailma kovin erilainen.
Sitten etsiä semmoinen mieleinen yksilö niistä monista malleista ja merkeistä joka suhteessa hinnaltaan kuntoon ja kokonaisuutena hyvä lähtökohta entisöintiin.
Semmoinen kiinnostava lähtökohta löytyi ja bonuksena ihka ensimmäistä rumpujarrullista 1972 oleva Gt380J joka nyt viimeisen päälle entisöity MR pyörä joka täyttä nostalgiaa kunnon warresoundin kera ja suorituskyky piisaa tarpeisiini mutta ymmärrän jos tämmöiset lelut ei läheskään kaikkien mieleen koska minä en taasen luodinopeaa muovimunaa huoli enkä tonnikeijuakaan minun ajeluihini.
Äärettömän hienoa että kiinnostaa tuollainen kaks,tahtarikin, ja kykeneehän tuo 380 helposti vaikkapa tämänpäivän moottoritie-nopeuksiin asti, suorastaan helposti.
Vanhemmilla pyörillä myös ajaneena uskoisin ettei se "vauhti tai huima kiihtyvyys" ole niin merkitsevää, enemmänkin vaan henkilökohtainen viehtymys niihin "omien nuoruuden päivien"
laitteisiin. Aijai, omaankin talliini enemmän kuin mielelläni "sovittelisin" Kawasakin triplen, tuppaa vaan olemaan niin, ettei sellaisia enää pikkurahoilla ostella, ainakaan "valmiiksi entisöitynä/kunnostettuna" oma mielenkiinto entisöintipuuhiin lipui olemattomiin kahden MR- entisöinnin jälkeen..aikansa kutakin.
Mullakin on kakstahtisiin jäänyt kaipaus.
Tallissa on melko hyväkuntoinen punainen Kawasaki 350 Triple odottelemassa. Käyntikuntoinen kyllä, mutta kampikammion stefat pitäisi uusia ja vähän vaihdelaatikkokin jumittaa.
Vuoden päästä tulee eläkevuodet täyteen, joten sitten pitäisi olla aikaa Kawaankin syventyä. Toisin olen vaimolle lupaillut taloremonttia, puutarhan kunnostusta, veneen elvyttämistä ynnä muita "pikkuhommia"...
Hienoa että edes joku "ymmärtäjä"löytyy=)
Ei ne mitään täydellisiä ole tai hajuttomia tai mauttomiakaan,siksi lie kiinnostaviakin siis.
2 tahtisethan on ja pysyy historiana vaikka itse konstruktiossahan mitään vikaa ole ja nämä Suzukit kuin Kawatkin oli jo tietty tuoreöljyvoitelulla ja tripleinä ehkä hienointa mitä kakstahtareissa oli ja ikään tulikaan,ainakin minun mielestäni.
Niissä oli vääntöä ja nelitahtisten tapaan mutta tehoa rutkasti enemmän kuin saman kokoluokan tahtipyörässä.
Toki 350-500 2t twineissäkin tehoa ja kulkua piisasi yllinkyllin siihen aikaan mutta nämä vähän eri jasia jo äänimaailman puolesta ja kiinnostavia keräilykohteita.
Ne 750 ja 500 triplet tietty haluttavuuden kärjessä mutta kyllä nämä pienemmätkin säväyttää ja eivät VIELÄ huippuhinnoissa kuten nuo isoset.
250 kuutiota ei kyllä riitä mihinkään
Tai pääseehän sitä polkuupyörälläkin
Huonokuntoinen motoristi ei jaksa polkea fillarilla edes 100 metriä.
Ei riitä minulle hähähähähähäähähäää
Eipä taida 250cc mollaajilla pahemmin tietoa jos kokemustakaan olla millaiset erot näiden ääripäiden edustajissa löytyy ja nyt puhutaan tehosta,sylinterimäärästä,katu vaiko maastomalli,2 vaiko 4 tahtisista kuin toki pyörän iästäkin jolloin 50 luvun työjuhta perusjaawa tms on taatusti erimoista tavaraa kuin esim 2t Gt250 Suzuki jostain 70-luvulta vaiko mennään nelitahtiseen CB Hondaan samoilta ajoilta tai yhä uudempiin ajopeleihin vaikkapa KTM tai muuhun nykymallistoon moniltakin valmistajilta niin katu kuin crossipuolelle jolloin voimme sanoa ettei näistä löydy juurikaan mitään yhdistävää tekijää muuta kuin bensakäyttöisyys ja 2 pyörää.
Kisapuolella Moto3 luokassa ajetaan 250cc pyörillä ja ne kelaa reilusti yli 200kmh eikä kiihtyvyyskään jätä toivomisen varaa ja näistähän tietty löytyy ja iätajat tehty myyntiin niitä kesytettyjä katumallejakin ken semmoista vauhtipeliä kaipaa.
Kaikki riippuu kovasti mihin tarkoitukseen ja mitä kukin arvostaa,ei voi yleistää.
Matkapyöränä voimme kumminkin todeta 250cc olevan pikkasen alakantiin paitsi jos tykkää ajella pienempiä teitä ja pitää nopeus kohtuullisena päivämatkojen kera jolloin 250cc on taloudellinen ,kevyt käsiteltävä ja mukava matkakumppani vaikkapa kotimaan kiertämiseen.