Voi että te jaksatte yhdestä smasta aiheesta vuositolkulla! Eikös ala aihe jo kyllästyttää.
En käsitä miksi olette noin epätoivoisia itsenne suhteen? Onko se vaan niin, että kukaan vapaa teitä ei huoli, ja perheenkin hajoitatte vain siksi, että itsetunto ja oma minä kohoaa? Niin se taitaa olla.
Ei tänäpäivänä naisen käytääydy kuin katuhuora tai sitten olen ollut väärässä.
Jos ette muuten miestä saa, niin täytyy ottaa se jonka saa. Ja kun avioliitossa on pieniä ongelmia, niin kuka onkaan parempi lohduttamaan ja väliaikaisesti olkapäätä tarjoava kuin kierrätystavara. Eihän sillä ole mitään menetettävää. Ja miehet nauraa.............
En käsitä miksi olette noin epätoivoisia itsenne suhteen? Onko se vaan niin, että kukaan vapaa teitä ei huoli, ja perheenkin hajoitatte vain siksi, että itsetunto ja oma minä kohoaa? Niin se taitaa olla.
Ei tänäpäivänä naisen käytääydy kuin katuhuora tai sitten olen ollut väärässä.
Jos ette muuten miestä saa, niin täytyy ottaa se jonka saa. Ja kun avioliitossa on pieniä ongelmia, niin kuka onkaan parempi lohduttamaan ja väliaikaisesti olkapäätä tarjoava kuin kierrätystavara. Eihän sillä ole mitään menetettävää. Ja miehet nauraa.............
Vastaukset 10
Vanhimmat
olla se katuhuora tekstisi on erittäin katkera vai etkö saanut miestäsi jäämään vaikka yritit esittää hutsua ?
Ei tässä perheen äitinä ole aikaa iltaisin ja öisin liikuskella miehiä etsimässä. Oma mies on ollu jo vuosia, eikä häntä kiinnosta muu kuin oma perhe. Niin, jotta hoida oma liittosi yhtä hyvään kuntoon, ettei sun tarvi lhteä tienaamaan ....!
Mitä täällä sitten ruikutat jos miehellesi kerran perhe on kaikkikaikessa ja hän on luonasi pysynyt?
Jos mies jonkun muun matkaan lähtee,täytyy hänen suhteessaan olla jotain vikaa??
Kukaan ei jaksa näitä vikinöitä täällä enää lukea.Aina vaan uusissa naisissa vika kun mies lähtee.Ihan kun ne kaikki miehet olis vaan tostanoin vietävissä.Jos se mies lähtee,miksei olla sille katkeria?
uskomatonta.
Eikä tässä vielä kaikki. Vaikkei niitä isiä käsistä vietäisikään lasten ollessa pieniä, ja sinun mielestäsi kaiken ollessa auvoisan hyvin, niin hups, jonain kauniina päivänä kun et osaa olla varuillasi,tulee iso susi Hukatar, ja nappaa sun miehesi tuosta vaan !
Ja odotapa vaan kun olet lähellä viittäkymppiäsi ja vaihedevuodet jyllää, silloin ne Hukattaret, penteleet, ahmaisevat ihan yhtenä suupalana sinun viidenkympinvillityksessä korskuvan lähtöhaluisen miesparkasi.
SAiinäpä sitten vanhuudenpäiväsi vietät miettien, kuinka tässä näin kävikään, MEHÄN OLIMME NIIN ONNELLISIA !
Meinaan vaan, että älä nuolaise ennenkuin tipahtaa...
"perheenkin hajoitatte vain siksi, että itsetunto ja oma minä kohoaa?"
Selitä minulle...Väännä oikein rautalangasta miten voi hajottaa perheen joka on ollut hajalla jo esim. 2-3 vuotta. Tai edes ajalla ei ole väliä. Jos vanhemmat ovat jo eronneet miten sinun mielestä joku voi siihen väliin tulla?
Niin olen väärä ihminen siihen vastaamaan, kun mulla ei ole kokemusta perheiden rikkomisesta, eikä toisten onneen kajoamisesta.
Mutta lukiessani täällä onnettomia viestejä, ei voi muuta sanoa kuin että niin ikävä kyllä tapahtuu ja usein. Mutta miksi kysyt, jos sinä tiedät ja olet niin tehnyt...???
Niin kyllähän se on aivan totta, ettei hyvästä suhteesta kumpaakaan tulla "ottamaan". Jos jompikumpi lähtee kolmannen matkaan, se harvoin varmaankaan on hetken päähänpisto. Ja jos on niin sellaisesta tuuliviiristä on hyväkin päästä eroon!
...enkä tosiaankaan kaihoa exän perään..
Miksi kaihoaisin?
En myöskään koskaan ole hankaloittanut lasteni ja exän tapaamisia. Miksi olisin? Lapsilla on oikeus isään, ja exäni on hyvä isä.
Elämäni on onnellista ilman exää, olen tyytyväinen. En halua häntä elämääni sen enempää kuin mitä on isänä lapsilleni.
Exälläni on uusi avovaimo, ihan fiksun oloinen ihminen. Sekään ei minua haittaa, miksi pitäisi?
Meillä on molemmilla omat elämämme,en halua olla osa exäni elämää. En näe mitään syytä puuttua hänen elämäänsä tai suhteeseensa. Lapset hyväksyvät exän nykyisen, ja heillä on hyvät ja selkeät välit.
Tällainen puhe epätoivoisista nyksistä ja katkerista existä kertoo siitä, ettei osata jatkaa elämää eron jälkeen.
Todella kypsää.
Koittakaahan nähdä elämää eteenpäin. Älkää vahdatko sitä mennyttä.
Elämä on elämisen arvoista.
Monet ihmiset on kysyneet, miten tulen toimeen mieheni ex:n kanssa ja onko hankalaa; kun se lapsikin on... Aluksi olin ihan äimänä näistä kysymyksistä. Naiivina en edes ymmärtänyt, että jotain ongelmaa olisi voinut olla. Mikäs siinä, eronneet ihmiset! Ja lapsi on lapsi, oma paras tehdään sen eteen, että asiat on hyvin. Tulimpa sitten tänne palstalle ja tajusin, että paljonkin voisi mennä vikaan...
Kiitos siis sinulle, että olet "hyvä ex", kuten mieheni ex on. Ja kiitos itselleni :) siitä, että olen hyvä nyx :) (kamalia sanoja...).
voi että sinä jaksat itse tolkuttaa tuota samaa asiaa..
Täällä näitä juttuja luettuani,olen tavattoman onnellinen siitä että mieheni ex-vaimo on fiksu,aikuinen ihminen,joka käyttää aikansa paljon tärkeämpään kun minun ja mieheni suhteen pohdintaan.Kuten omaan elämäänsä.
Katuhuoraa minusta ei se tee että olen löytänyt miehen joka on vaan sattunut olemaan naimisissa ennen minua,tiedät varmaan hyvin että ihmiset eroavat myös ihan ilman kenenkään väliintuloa.
Vaikutat lähinnä itse epätoivoiselta..