Muuttuuko suhde lapsiin ajan kanssa???

"Mutta välillä kuulee juttuja että miehen käyttäytyminen lapsia kohtaan muuttuu ajan kanssa. Että kun menee 2 vuotta, ei enää pidetäkään lapsista."

Tai sitten toiseen suuntaan. Voihan muutos mennä hyväänkin suuntaan. Miksei lapsista voisi pitää jatkossakin?

"Mutta niinhän minäkin teen! Vai onko se vaan niin että ulkopuoliset ajattelevat, että eihän toi saa niitä komentaa kun ei ole edes oikea Isä!! Mutta pitäähän Isäpuolenkin komentaa, vai?"

Pitää komentaa. Lapsiahan pitää kasvattaa, kuin omiaan. Itsellä on kyllä silkkihansikkaat kädessä vaimoni lapsen kanssa, mutta komennan tarvittaessa. Tasapuolisuus lasten kanssa on paljon tärkeämpi, kuin kurin taso. Toisaalta kuri ei saa olla liian löysä, eikä liian kireä. Teidän olisi myös syytä keskustella KESKENÄNNE siitä, mikä on kurin taso perheessänne.

"Epäilykseni ovat heränneet vain ulkopuolisten kommenteista vaikka itse en huomaa kotona mitään outoa."

Epäilisin olevan kateellisten panettelua, mutta lapset kyllä tietävät, mitä mieltä he miehestäsi ovat. Siispä suosittelisin kysymään lapsilta. Keskustele myös miehesi kanssa siitä, miten haluaisit lapsia kasvatettavan.

Meillä ainakin isäpuoli on komennellut meitä ihan samalla lailla kuin äitikin. Onhan hänellä siihen oikeus koska asuu saman katon alla ja kuuluu perheeseen.
Eikä siitä ole mitään ongelmaa koskaan ollut.

Jotkut vain tahtovat pelotella sinua.

Meillä ainakin on hyvin mennyt ja nykyäänkin kun minä ja toinen siskoni ollaan muutettu pois kotoa niin tuleepa sitä piettyä isäpuoleenkin yhteyttä samalla kun äitillekkin soittelee.

Kateellisten panettelua sanoisin!Mulla 2 lasta kahden eri miehen kanssa,jotka ovat säännöllisesti lasten elämässä mukana.Avomieheni(meillä ei yhteisiä lapsia)jonka kanssa olemme olleet yhdessä 9 vuotta,on alustapitäen hyväksynyt lapseni ja myös että heidän isänsä ovat kuvioissa mukana.Se on niin ihmisestä kiinni,kuka mitenkin asiat kokee esim.joku voisi olla mustis näistä lasten isistä,jo siksikin että mulla on hyvät välit heihin.Kaikista ei todellakaan ole uusperhe eläjäksi,vaatii kypsää suhtautumista,realiteettien hyväksymistä ym.mitä löytyy vain AIKUISISTA ihmisistä.Ole onnellinen kun sulla on noin fiksu mies ja anna ihmisten puhua mitä tahtovat,pääasia että teillä juttu toimii!Mukavaa kevään odotusta teidän perheelle!

Ex-mies alkoi inhoamaan lapsiani. En tiedä minkä verran hän heistä alun alkaenkaan tykkäsi, eli kävikö vain niin, että sitten muutaman vuoden kuluttua hän uskalsi näyttää todelliset tunteensa lapsiani kohtaan.

Toisesta lapsestani hän tykkäsi enemmän, mutta toista hän alkoi inhota ja osoitti sen käytöksellään ja kommenteillaan lapselle.

Lapsi alkoi tulla murrosikään. Hän oli aina ollut vaativa ja hankala, rasittava ja paljon aikaa ja energiaa vievä lapsi. Hieman ylivilkas ja keskittymiskyvytön. Itsepäinen, tempramenttinen, vahvatahtoinen. Murrosiän kynnyksellä kaikki korostui, hänestä tuli ihan kamala ja rasittava.
Mies ei nähnyt lapsessa mitään hyvää tai kivaa, vain vikoja.
Hän ei varsinaisesti kohditanut sitä lapseen, mutta oli hyvin vähän tekemisissä lapsen kanssa ja silloin kun minä en ollut paikalla, puhui heille / hänelle ilkeästi. Tai äänesävy oli halveksiva. Lapsi oli paljon pois kotoa tai omassa huoneessaan.

Ne jotka väittävät että suhde lapsiin muuttuu, varmaan tarkoittavat sitä, että ajan myötä suhde ylipäätään arkipäiväistyy ja alkaa nähdä lapsessa myös ärsyttäviä puolia. Koska ne eivät ole omia lapsia, ja puolison lapset on tuntenut niin vähän aikaa vasta, ei vauvasta asti kuten omat, puolison lapsiin suhtautuu eri tavalla.

Mieheni laittaa useasti ruokaa ja minun lapsillani on viikottain oma ruuanlaittovuoro. Mieheni tapaa omia lapsiaan säännöllisesti, mutta heillä ei tätä pakollista ruuanlaittovuoroa ole.

Eilen oli tyttäreni (12 v.) vuoro laittaa ruoka ja mieheni avusti häntä. He puuhastelivat melkein pari tuntia yhdessä ruuan kanssa. Mieheni omat lapset usein seisovat vieressä katsomassa, mutta eivät missään tapauksessa suostu osallistumaan. Heille on jotenkin tiukasti pinttynyt ajatus, että eivät tee toisen eteen mitään. Isänpäivänäkin vanhempi pojista ilmoitti, että on mieluummin syömättä, kuin osallistuu isälleen valmistettavan juhla-aterian laittoon.

Olen usein ajatellut, että mieheni lapset jäävät paljosta paitsi, kun eivät suostu isänsä kanssa tällaiseen pieneen jokapäiväiseen puuhasteluun. Minun tyttäreni saa paljon huomiota osakseen juuri tätä kautta, että hän tekee näitä pakollisia hommiaan.

Voin sanoa, että koskaan (myös toisinpäin tietenkin) ei isäpuoli rakasta lapsia jotka, anteeksi nyt vain, tulevat sen naisen mukana. Sietää voi, ja pidettävä on koska ovat naisen lapsia.

Mutta kuinka moni isäpuoli, siis jos eroon päätyy suhde, on maksanut rahaa ja halunnut viettää aikaa lapsen kanssa?

Naiset ovat siitä omituisia, että kun lapsen isästä on eroon päästy, ollaan valmiita muuttumaan vaikka minkälaiseksi kodinhengettäreksi jotta se uusi rakas ei vain pahottaisi mieltään.

Sitten kun aikansa on eletty yhdessä ja suhde arkipäiväistyy ja miestä alkaa pikkuhiljaa kyrsimään nämä lapset jotka eivät ole edes omia, sitten käy niin, että todellinen luonne tulee esiin.

Kuinka moni voi käsi sydämellä sanoa, että nyt on maailman paras mies ja sanoa samalla, että käyttäydyn häntä kohtaan samoin kuin X:ää?(en tarkoita nyt alkoholisteja)

Kummallista myös, että nämä uudet miehet pyrkivät hoitamaan asiat niin, että x-miehellä ei olisi mitään päätäntävaltaa mihinkään vaikka laki sanoo asian olevan juuri toisinpäin. Siinä sitten umpirakastuneet mammat ovat kuin koirat talutushihnassa.