Evankeliumi karkottaa epäilykset

Jeesus lähetti vankilassa olleelle Johannekselle rauhan terveisiä.
Sunnuntain evankeliumitekstissä yksinäinen mies, Johannes, sai vankilaan vieraita. He toivat terveisiä ulkomaailmasta, johon miehellä ei ollut muuta kosketusta.

Vieraat olivat odotettuja, sillä Johannes oli lähettänyt heidät Jeesuksen luokse, ja nyt he palasivat. Vierailla oli vastaus yksinäisen vangin mieltä askarruttaneeseen kysymykseen: onko Jeesus se tuleva Messias, jota odotetaan, vai pitääkö meidän odottaa toista?

Vankilassa olleen Johanneksen epäilykset olivat syviä, mutta myös tämän ajan ihmisille tuttuja. Jos Jeesus ei olekaan Messias, oliko hänen kannattanut kertoa ihmisille Messiaan ja hänen valtakuntansa tulosta? Oliko hänen kannattanut nuhdella synnistä hallitsijaa, Herodesta, ja joutua vangituksi? Kannattaako uskoa Jumalaan ja hänen lupauksiinsa?

Messias on tullut

Vieraat kertoivat Johannekselle: me näimme ja kuulimme sokeiden saavan näkönsä, rampojen kävelevän, spitaalisten puhdistuvan, kuurojen kuulevan ja köyhille julistettavan ilosanomaa. Yksinäisen vangin epäilyksen haihtuivat.

Hän ymmärsi, että Jeesus on Messias. Messias on tullut, Jumala ei ole unohtanut eikä hylännyt kansaansa. Juuri näin Jesaja oli ennalta kertonut Messiaasta ja hänen työstään. Nyt Johannes kuuli tuon ennustuksen toteutuneen.

Johannes varmaan koki, että Jumala ei ollut unohtanut eikä hylännyt häntäkään, yhtä Jumalan kansan lupausten omistajaa. Köyhien ilosanoma, evankeliumin vahvistava ja lohduttava sanoma, tuli hänen sielulleen vieraiden terveisissä. Messias itse lähetti nämä terveiset juuri hänelle henkilökohtaisesti. Johannes sai uskoa ja olla turvallisella mielellä.

Henki on sama

Johanneksen vankeus eikä hänen ajallinen matkansakaan kestänyt enää pitkään. Herodes mestautti hänet. Tuo hallitsija, joka oli mielellään kuunnellut Johanneksen opetusta, joutui toteuttamaan vaimonsa pyynnön ja vaientamaan Johanneksen lopullisesti. Olihan Johannes sanonut, ettei Herodes olisi saanut ottaa vaimokseen tuota veljensä vaimoa. Se oli syntiä ja se oli väärin. Synnistä nuhteleva piti vaientaa.

Tuo nuhteleva ääni ei kuitenkaan vaiennut, vaikka Johannes kuoltuaan vaikenikin. Herodes tunsi sen edelleen. Kun Herodes nimittäin kuuli sitten Jeesuksesta, hän sanoi: ”Se on Johannes Kastaja. Hän on herännyt kuolleista, siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat.” (Matt.14:2.)

Johanneksen ja Jeesuksen opetus tunnistettiin samaksi. Ei vain Herodes, vaan muutkin tunnistivat tämän yhtäläisyyden. Kun Jumala toimii, toimintatapa ja henki on sama. Ei tule uusia korostuksia, kun ihminen on Jumalan työssä, eli kun Jumala tekee työtään palvelijoittensa välityksellä.

Voimakasta parannussaarnaa

Jeesus opetti kansalle Johanneksen tehtävästä. Sekin oli ilmoitettu Vanhan Testamentin ennustuksessa. Malakiaan kirjaa lainaten Jeesus sanoo Johanneksen olleen Messiaan tien raivaaja, edelläkävijä. Johanneksen, tienraivaajan, puhe oli voimakasta parannussaarnaa.

Ei Messias tänäkään aikana voi tulla sydämen asukkaaksi ja Vapahtajaksi, jos ei Jumala ensin saa sieltä raivata esteitä pois. Eikä Messias tule sydämeen vain osaksi ihmisen itsensä rakentamaa hengellisyyttä. Sekä tien raivaaminen että Messiaan tuleminen ovat Jumalan työtä, jota ihminen ei voi saada aikaan.

Mutta köyhiin, tyhjiin ja pelkääviin sydämiin Messias tulee: köyhille julistetaan hänen valtakuntansa ilosanomaa. Autuas se, joka ei minua torju (Luuk. 7:23). Onnellinen on hän, joka ottaa tuon ilosanoman vastaan ja saa uskoa sen omakseen. Siinä tulee köyhästä sydämestä rikas. Sydämen täyttää taivaan onni.