Masennus/itsemurha

En tiedä mille palstalle laittaa tämä.. ehkä voin kokea itseni vielä nuoteksi (23v).
Mun alamäki alkoi noin 11 vuotiaana hyväksikäytöstä, sen jälkeen koin hyväksikäyttöä teini-iän poikaystäviltä (seksiä luottamisen jälkeen ja sitten välitöntä hylkäämistä). Huipentuen väkivaltaiseen suhteeseen noi 17-vuotiaana jolloin lähes menetin henkeni kys. Ihmisen takia. Suljin jokaisen asian ja jokaisen helvetin mielestäni kunnes täytin 20-vuotta, jolloin helvetti puhkesi. Traumaperäinen stressihäiriö, vakava masennus, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö. Nyt pian neljä vuotta kamppailtuani asioiden kanssa ja jatkuvasti pelon ja ahdistuksen kanssa eläessäni, haluan kai kertoa jonnekkin/jollekkin mun tarinan. Olen harkinnut itsemurhaa noin 2-vuotta, viimeaikoina yhä vahvemmin. Terapia ei auta, lääkitys, rakastava perhe ei auta, työ ja erittäin rakkaat ystävät, eivät vaan auta. Joka päivä tuijotan lääkärin määräämiä rauhoittavia ja unelmoin vetäväni koko pakkauksen. En tiesä mitä haen tällä postauksella, ehkä jotain voimaa taistella. Tiedostan että mulla on perhe ja ystäviä, mutta se ei vaan riitä, haluan silti kuolla.
7232
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Sinulle on tehty jo tarpeeksi pahaa, älä enää itse jatka sitä, vaan ole itsellesi hyvä. Asioiden kertaaminen ei ole sitä. Mennyttä et voi muuttaa. Jätä se taakse. Olet nuori, elämän alussa vasta. Jonakin päivänä sinä olet se, joka oman ahdistuksensa ratkaistuaan auttaa ja rohkaisee toista ihmistä. Niin kävi itsellenikin. Voimia Sinulle, pikku nainen, kasva kauniiksi ja ehjäksi!

1Äänestä

En tiedä lohduttaako sua mutta mulla ei oikeastaan ole oikein perhettä tai ystäviä. Siis on niin vaikeat välit ja vähän kylmät välit. Olen sua vanhempi ja tunnen olevani epäonnistunut kun mulla ei ole ns normaali elämää perheineen ja lapsineen. Mua on töissä kiusattu ja munkin yks pitkäaikainen miesystävä tavallaan henkisesti kiusasi silloin kun olisin halunnut hankkia niitä lapsia niin oli monen muun kanssa mun selän takana ja lopulta hylkäsi. Että olen vähän herkkä eikä nykyihmiset hyväksy herkkiä ja kilttejä ihmisiä vaan seuraa pompottelua ja tönimistä ja ilkeää juoruilua ja pahalla silmällä vilkuilua. Että ikävä että sulla on ollut noin kovaa, sä oot saanut tukea jo jotenka on joku syy tässä maailmassa että olet täällä ja ehkä sulle löytyy parempaa tulevaisuudessa. Sun pitää uskoa parempaan vaikkei sitä edes tulisi, niin munkin on vaan ajateltava vaikka mullakin on ollut noita samoja synkkiä ajatuksia mutta on parempi yrittää keksiä esim luonnosta tai eläimistä auttajaa koska ihmisistä on sitä joskus vähän vaikeaa löytää, mutta luonto ja musiikki lohduttaa. Yritä kävelllä ja lueskella joskus jotain hauskoja juttuja ja jos pystyt voi esim eläimen ottaminen luokse niin lohduttaa tai eheyttää tai voi yrittää itse tarjoutua auttamaan muita nuoria näiden suruissa esim. Tai käydä kansalaisopistossa jossain harrastepiirissa. Sulla on ollut rankkaa mutta kun juttelee ihmisten kanssa niin osoittautuu mahdollisesti että jollain muillakin on ollut rankkoja asioita elämässään jotka ovat heitä hajoittaneet. Ihminen ei ole yksin ongelmissaan vaan muillakin on usein rankkaa!. On hyvä yrittää löytää ympärille ihmisiä jotka pitävät sua kuitenkin hyvänä tyyppinä ja kyl sulla varmaan niitä onkin?! Ei kannata aina niin uskoa jos joku sanoo että ei ole koskaa mennyt mitenkään huonosti, se ihminen joka sanoo niin on vaan kieltänyt esim menneisyytensä ongelmakohdat.! Ja sellainenkin on muuten sille ihmiselle vaarallista, en nyt tässä selitä miksi se on sille ihmiselle vaarallista. Mutta kannustan sua tässä esim luonnosta ja ympäristöstä nauttimiseen ettet turhaan käperry vanhoihin asioihin vaan jaksat tulevaisuuteen ja uusia tuulia päin!

Äänestä

Todella harmillista, että olet kokenut näin paljon kaikkea, niin pienellä aikavälillä. Mutta älä tee mitään itsellesi, koska et ole ainut keneen se vaikuttaa. Sinulla on ympärilläsi ihmisiä, jotka välittävät. Kun koet elämäsi täysin turhaksi, käänny suoraan heidän puoleen, vaikkei se sinua heti auttaisikaan.

Voimia ♥

Äänestä

Ikävää että olet joutunut noin inhottavaan tilanteeseen! En oo varma millaista apua haet täältä, vai haetko sellaista ollenkaan, mutta jos haluat kahdenkesken keskustella asioista, niin voit laittaa jos vain haluat viestiä osoitteeseen: [email protected]

Aina on toivoa!

Äänestä

Yritä nyt etsiä apua hengellisistä asioista.
Taivaan Isä varmasti tahtoo auttaa sinua.
Hän antaa tulevaisuuden ja toivon ja myös rauhan.

Äänestä

Hei Liianrikki!

Hyvä, että rohkaistuit kirjoittamaan tilanteestasi. Vaikka sinusta tuntuu, että rakastava perhe ja ystävät eivät riitä, kannattaa sinun siitä huolimatta tukeutua heihin. Muista että sinä olet tärkeä, vaikka olet joutunut kokemaan paljon ikäviä asioita. Et kerro tekstissäsi, että oletko kertonut itsemurha-ajatuksistasi kenellekään, mutta olisi hyvä, jos puhuisit ajatuksistasi vaikka jollekin ystävällesi.
Iloa ja valoa elämääsi!

NettiSaapas Kotkasta Päivi

Äänestä

Käypä kuohitsemassa psykiatri ennen itsemurhaasi. He ovat pakkosteriloinneistaan muun muassa kuuluisia. Ja esimerkiksi kemialliset ja sähköiset lobotomiat jatkuvat tänäkin päivänä. Pääset hyvin todennäköisesti taivaaseen, jos sellaista paikkaa on.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Liianrikki kirjoitti:

En tiedä mille palstalle laittaa tämä.. ehkä voin kokea itseni vielä nuoteksi (23v).
Mun alamäki alkoi noin 11 vuotiaana hyväksikäytöstä, sen jälkeen koin hyväksikäyttöä teini-iän poikaystäviltä (seksiä luottamisen jälkeen ja sitten välitöntä hylkäämistä). Huipentuen väkivaltaiseen suhteeseen noi 17-vuotiaana jolloin lähes menetin henkeni kys. Ihmisen takia. Suljin jokaisen asian ja jokaisen helvetin mielestäni kunnes täytin 20-vuotta, jolloin helvetti puhkesi. Traumaperäinen stressihäiriö, vakava masennus, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö. Nyt pian neljä vuotta kamppailtuani asioiden kanssa ja jatkuvasti pelon ja ahdistuksen kanssa eläessäni, haluan kai kertoa jonnekkin/jollekkin mun tarinan. Olen harkinnut itsemurhaa noin 2-vuotta, viimeaikoina yhä vahvemmin. Terapia ei auta, lääkitys, rakastava perhe ei auta, työ ja erittäin rakkaat ystävät, eivät vaan auta. Joka päivä tuijotan lääkärin määräämiä rauhoittavia ja unelmoin vetäväni koko pakkauksen. En tiesä mitä haen tällä postauksella, ehkä jotain voimaa taistella. Tiedostan että mulla on perhe ja ystäviä, mutta se ei vaan riitä, haluan silti kuolla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu