Olen viime päivinä alkanut lukemaan Jenni Karjalaisen mainiota blogia setäkuiskaajasta ja nyt tuli taas uusi sana eteeni: tekopökkelö.
Oletko sinä tekopökkelö vai mukana muuttuvassa maailmassa?
http://www.jennikoo.fi/kuiskaamishommia-tyoelaman-tekopokkelo/?fbclid=IwAR328W_guS4bUB1jElZbE5eICZ3MH_3v1VG69Wfh-yQrYDLW64giy2zI-QU
Oletko sinä tekopökkelö vai mukana muuttuvassa maailmassa?
http://www.jennikoo.fi/kuiskaamishommia-tyoelaman-tekopokkelo/?fbclid=IwAR328W_guS4bUB1jElZbE5eICZ3MH_3v1VG69Wfh-yQrYDLW64giy2zI-QU
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tietysti olen hyödytön pökkelö, ihan itsestään pökkelöitynyt. En ole yhtäkään kirjaa edes saanut kirjoitetuksi en monta luetuksikaan. En ole kertaakaan edes maata muuttanut enkä edes asuinpaikkaa. Täällä Keskipohjanmaalla syntynyt , kasvanut ja tänne jäänyt.En ole siis mukana muuttuvassa maailmassa. Miksi pitäisi ?
Ei tekopökkelöt ole hyödyttömiä vaan tärkeitä ekosysteemien suojaamiseksi. Tärkein tehtävä: olla.
Voi lahota pystyyn ja samalla tarjota asunnon monenlaiselle ötökälle, joista osa on hyödyllisiä, mutta vaikka kaikki eivät ole, niin ne kuuluvat ekosysteemiin ja niillä on oikeutuksensa.
"Muiden kehittäessä uusia strategioita, innovaatioita ja palvelukonsepteja sulkeutuu työelämän tekopökkelö itseensä hiljalleen lahoamaan. Sen sijaan että yrittäisit saada tekopökkelöä hyvällä tai pahalla yhteiseen kehittämiseen, yritä ajatella, että hänellä on tarkoituksensa työpaikan ekosysteemin toimivuuden kannalta.
Pystyyn lahonneet tekopökkelöt ovat elintärkeitä kolopesijöille, kuoriaisille ja kääville. Samaan tapaan tekopökkelö kantaa mukanaan pitkää perintöä, josta joskus voi olla jopa jotakin hyötyä. Ja jollei ole, hänen stoalainen pidättyväisyytensä kaikesta kehitystyöstä jarruttaa toimintoja juuri riittävästi, jotta kaikki pysyvät varmuudella mukana." kertoo Jenni.
Mitä ihmeen lukuharjoituksia pidät täällä ? Naurettavaa lainailla jonkin nuoren naisen mukafiksua tekstiä, olisit edes jotain omaa keksinyt. Onko sinulla omaa kokemusta tuollaisista työpaikoista ? Ja jos on, niistä ajoita on niin monta vuosikymmentä ettei parhainkaan kuiskaaja saa sinua tälle vuosisadalle.
Kalle Päätalolla oli vielä parempi sanonta:
"Pölhönkanto".
Muutospelle palaa alkulähteisiin
Hän on digi-luolamies, joka ei osaa laskea ei kirjoittaa (kunnolla) mutta peukalo on ylikehittynyt, aivot surkastuneet
koska kännykän kuvien pyörityksessä peukalonliike on oleellinen eikä aivot
Digi-luolamiehen kuvat ovat yksinkertaisempia kuin alkuperäisen luolamiehen
Aina kun on mahdollista, viittaa alkuperäiseen kopioiaan verrattuna (kehittäjä on eri asia ja alkuperäinen) joten maailman vanhin Tinder-sivusto
https://www.google.com/search?rls=com.microsoft:en-GB:IE-Address&q=Cueva de las Manos&tbm=isch&source=univ&sa=X&ved=2ahUKEwiN7Y61t67hAhXb8qYKHSOoC6cQsAR6BAgHEAE&biw=1266&bih=651
Tunnistitko tekstistä itsesi, varsinainen kopioija?
Heihaloo, minusta Jenni kertoo notkeasti oman aikamme ilmiöistä.
Ja ei nyt tarvi ihan vuosisatojen kertymää kuuluttaa, vastahan minä kuusi vuotta sitten lopetin työurani jota oli riittänyt yli puoli vuosisataa joten monenlaista pökkelöä on tullut kohdattua eri työpaikoissa….eikä ihan kaikki ole vielä päässyt unohtumaan. (koputan puuta: mammani dementiasta ei ole vielä ollut mitään oireita). Minulla on hyvä muisti: monet jotka ovat lukeneet tekstejäni ja tuntevat minut, esimerkiksi veljeni, ovat kysyneet olenko kirjoittanut päiväkirjaa tai tehnyt muistiinpanoja joihin perustan kirjoitustani. Olen sanonut että olen kyllä, mutta se on vain osittain totta. Valtaosaltaan kuvaukseni 1970-luvun Kolumbiasta on kuitenkin muistin pohjalta ja lähes valokuvamaisen tarkkaa.
Elikkä jos haluat vähätellä sinulle tuntemattoman ihmisen muistikuvia ei-niin-kaukaiseen menneisyyteen jääneestä työelämästä, niin isket kirveesi kiveen, kusaiset potan viereen jne. kuten kansanomaisesti sanotaan.
Onkohan tämä lahopökkelöiden osasto ihan tarpeeksi arvokas tuollaiselle maailmanluokan kirjailijalle. Täällä kun ei paljon enää muuksi muututa vaikka kuka kuiskailisi ja vaikka huutaisi. Mitä kirjoja olet julkaissut, jos vaikka lainaisi kirjastosta ja sivistyisi. Tuon Jennin juttujahan tuossa kopsasit, miten sinua ja mahtavaa työuraasi ja kirjojasi olisi pitänyt tietää kehua ?
Paloma "Oletko sinä tekopökkelö vai mukana muuttuvassa maailmassa?" "kuusi vuotta sitten lopetin työurani "
(Ulkopuolisille: olen auktorisoitu Paloman selittäjä-näkijä, tämä vain alkuhuomautukseksi)
Sanoit vähän aikaa sitten ettet tunne sanaa vekseli (arvioiden mukaan olet kuitenkin lukenut Kalle Väisälän algebran oppi- ja esimerkkikirjaa) Mutta ylläolevan mukaan olet myös lähtenyt brahen/puutarhakadun neliökortteleina seisovista tekopökkelöistä ja saapunut itse pökkelöpuuvarastoon parhaaseen woodstockiin, tosin palmupökkelömetsän palm beachin kautta ja elänyt siten hippihuumassa, päätellen, koska taloudelliset seikat (kuten diskontaus ja vekselit) eivät olleet vokabulaariossa aktiivisia eli aiheena on ollut enemmän psykedeellinen pökkelöinti vesimiehenajassa, joka erilaisten mutkien kautta sitten kylläkiin kuin ihmeen kaupalla stabiloitui jostain syystä jokikokkolan maisemiin pikkuporvarilliseen editorikirjoitteluun eli osaamiseen ja päiväkirjojen muistin puhtaaksikirjoitukseen ja jolloin laskujen maksu ja haravaointi astuu pääosaan ja pökkelötkin siten kiinnostavat
Kerrankin HA äänestäjä puhuu asiaa ! Kertoisiko joku myös miksi P leikkii vielä Legoilla ?
Jenny Karjalaisen blogiin en ole tutustunut, mutta kuunneltuani filosofi Marja Riitta Ollilaa, Arto Nybergin vieraana koin muuttuvan maailman peloittavan/huvittavana.
Mitäpä me ikäihmiset olemme nykynuorten rinnalla, tulevien sukupolvien, jotka jo rattailla istuessaan peukaloivat laitteitaan! Marja Riitta Ollila maalasi eteemme tietokoneen ottavan vallan itsenäiseen älyllisen kehityksen, kerran opittuaan sen.
No jaa,... tieteen kauhu skenaarioita, joskin filosofi kehoitti ottamaan ne tosissaan!
No, joo,.. ajattelin ihmisen luoneen tietokoneenkin älyn, vaan pieni epävarmuus välähti,....jospa äly taantuu ja kehittää näitä harmittomia ihmispökkelöitä, addiktoituu saadessaan peukaloillaan niin paljon valmiiksi purtua ?
Jätänpä itsekkäästi moisen tulevaisuuden sen kehittäjien ratkottavaksi, minulle data on ja pysyy renkinä ja avarana ikkunana.
PS. Toinen esimerkki oli automaatio-ohjattu auto tunnelissa, jollainen jo on kokeilussa,..ottaako se huomioon tiellä olevan lapsen, ja törmää sivuun, tappaen itsensä ja kuljetettavat, vai ajaako lapsen päälle?
Selvää on, ettei kukaan ostaisi autoa joka olisi surmanloukku sen ajajalle!
Siinäpä se, moraalisiin velvotteisiin ei mikään tekoäly Luojan kiitos tule koskaan pystymään! 😍
MrOllila on tulevaisuudentutkija eli satuilija
jonkinlainen naispuolinen Esa Saarinen
tulevaisuutta ei voi tutkia kun sitä ei ole olemassa
Nyberg on jalkapallofriikki eikä voi ymmärtää
Mr Ollila ei oikein saanut pysyvää suojatyöpaikkaa akateemisesti joten hänestä tuli kiertolainen
https://netn.fi/lehti/niin-nain-210/professori-maija-riitta-ollila-jattaa-aalto-yliopiston
googlaus näyttää esim. lauseen "Maija-Riitta Ollila: Meiltä puuttuu kollektiivinen ekstaasi…"
sini, haluaisitko ekstaasiin MR Ollilan kanssa kollektiivisesti
En todellakaan ,..peloittava nainen, joskin aika hyvänäköinen!
Saatan kokea ekstaasin katsoessani puhtaansinistä taivasta, nähdessäni inhimillistä sisäistä kauneutta kanssaihmisten ilmeissä, asennoissa, piirteissäkin, ja vastaantulevan hymyssä😊
Nyt on lähdettävä asioille,..
Minulle tulee mieleen Eeva Kilven runo, jossa mummot kuoltuaan muuttuvat kukkaniityiksi ja puiksi, jotka suojaavat lastenlapsia oksillaan, mutta miksei sitä voisi pökkelöksikin muuttua, kun oma elämä kaikkoaa. Pökkelömäinen olotila ei oikein elossa olevalle sovi, sehän tarkoittaa lahoamista. Kaukaahaetun tuntuiset nuo vaihtoehdot : tekopökkelö vai muutoksessa mukana. Mutta vertauksen voi ymmärtää, jos paikallaan lahoavaksi pökkelöksi muuttuu keinotekoisesti, ennen aikojaan, ennen luonnollista lahoamista. Voisiko tässä olla samasta asiasta kyse kuin että "vierivä kivi ei sammaloidu."
Setäkuiskaaja kuulostaa aika ovelalta, miten saada muutos läpi pehmein keinoin. Aika tavallisia kanssakäymisen sääntöjähän nuo tuntuvat olevan, kuten kunnioitus , huumori, arvostus sortumatta mielistelyyn. Vähän tuo setä-sanan valinta kummastuttaa, sillä on myös ikävä sivumerkitys, kuten namusedässä. Ehkä se on vastaveto tytöttelylle. Ilmeisesti kuiskaajakurssi on tarpeen joillekin naisille, mutta suurin osa meistä on tottunut pitämään puolensa eri-ikäisten poikien ja miesten maailmassa , onhan meillä veljiä, isiä, poikia, enoja, setiä, sulhasia , aviomiehiä, työkavereina miehiä, naapureina miehiä. Itse en ole juurikaan vanhoihin jääriin törmäyskurssilla ollut, kyllä täti-ihmisissä sitä paitsi voi samanlaista muutosvastarintaa olla. Muutos ei aina ole edistystä, valitettavan usein se tietää yrityksissä kustannussäästöjä ja väen vähentämistä siten, että pienellä porukalla tehdään entiset työt. Minulle varsinkin teini-ikäiset lastenlapset ovat olleet erittäin hyvä sammaloitumisen estäjä, pakko pysyä kärryillä edes jotenkin nykymenosta . Kyllä minäkin ehdin työelämässä muutosprosesseja läpikäydä, tietenkin mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen vei ensin voimia, mutta ihminen tottuu.
Vanhoilla jäärillä on usein myös niinsanottua hiljaista tietoa, jota ei oppikirjoista löydy eikä seminaareissa opeteta. Se muodostuu kokemuksesta, työpaikan hyväksi havaituista käytänteistä, yhteishengestä jne. Ehkä tästäkin voisi kuiskaajan roolin ottaa.
En ole muuten tutustunut tämän Jenni Karjalaisen oppeihin, joten saatoin puhua ihan asian vierestä.
Jos muutos samaistetaan kasvuun ja elämään ja lahoaminen kuolemaan, niin metafora on aika selkeä: mutta ei yksiselitteinen koska pökkelöt ovat osa ekosysteemiämme ja niitä tarvitaan myös, tasapainon ja jatkuvuuden kannalta.
Tuo sukupolvien yli tapahtuva kanssakäyminen on yksi varma tapa olla pökkelöitymättä: koulumaailma ja akatemia tarjoavat siihen erinomaiset tilaisuudet, monet työpaikat, joissa on eri-ikäistä väkeä ja tietenkin perhe-elämä, jossa tapaillaan omia lapsia ja lapsenlapsia säännöllisesti.
Minulle sana 'tekopökkelö' oli uusi ja usein olemme katselleet autosta avohakkuita ja juuri ihmetelleet noita pökkelöitä jotka törröttävät keskellä metsäkoneiden raiskaamaa mäenrinnettä.
***
Jenni on minulle myös uusi tuttavuus ja kuin raikas tuulahdus nuoremman sukupolven ajatusmaailmaan.
Paholaisen keksintö
Vähän samaa luokkaa kuin eSport lukiolinjat joss lapsemme opiskelevat miten vihollisia tapetaan virtuaalisesti. Kuka meidät pelastaa jos veli putinin tankit taas vyöryvät yli itärajan?
Ensimmäisenä tuli mieleen, millä alalla tämä Jenni työskentelee, millaista työympäristöä hän kuvaa ? Tosi monet nuoret pystyvät suoltamaan sujuvaa tekstiä ja upottamaan siihen jopa hyvän metaforan, kuten tässä. Ja kai se oivalllus, ilosanoma, yrittää sitten olla se, että kaikkia tarvitaan, tekopökkelötkin saavat olla. Kiitos nyt vaan siitäkin vähästä..))
Toinen kirjoittaja otti tuolla aikaisemmin esille hiljaisen tiedon, jota työelämässä peräänkuulutettiin vielä kymmenkunta vuotta sitten. Ainakin pinnallisen seuraamisen perusteella näkisin, ettei peräänkuuluteta enää. Digitalisaatio ja robotiikka ovet tehneet sen tarpeettomaksi.
Samoihin aikoihin joillakin aloilla palkattiin - vai olivatko vapaaehtoisia ? - eläkkeellä oleva henkilö työyhteisöön muistuttamaan kiireettömyyden, läsnäolon ja jatkuvuuden tärkeydestä. Hänellä saattoi olla joitakin pieniä tehtäviä, vaikka kahvinkeitto, mutta hänen päätehtävänsä oli vain olla.
Että eivät ne tekopökkelöt ihan uusi asia ole..))
Ramoona kirjoitti myös, ettei muutos aina ole edistystä. Sillä on hintansa ja aina sen joku maksaa.
Asioita voidaan tehdä monella tavalla eikä se uusin tapa aina ole paras tapa. Näiden nuorten"kehittäjien" arvomaailmassa "muutos" ja "kehitys" ovat takasanoja, itseisarvoja, niitä ei juuri aseteta kyseenalaisiksi. Helpompaa on puhua muutosvastarinnasta ja leimata maltillisimmat, jotka yleensä ovat myös kriittisimpiä, tekopökkelöiksi ja sijoittaa heidät vähemmän tärkeimpien
tehtävien suorittajiksi.
Minä olin aikaisemmassa elämässäni aina muutoksen ja kehityksen ystävä: periaatteeni oli että en koskaan työskentelisi yhdessä ja samassa työpaikassa seitsemää vuotta kauemmin. En vain osannut aikaisemmin hahmottaa miksi, mutta nyt tiedän: pelkäsin pökkelöitymistä. Olin osastollani ensimmäinen joka osasi käyttää tietokonetta luokkahuoneessa, ensin tiedon etsimiseen, sähköpostien lähettämiseen, netissä surffailuun ja sittemmin myös opetusvälineenä esikoululuokilla. Työtoverini jotka olivat huomattavasti nuorempia, olivat teknologiaa vieroksuvia. Sittemmin meidät lähetettiin, koko henkilökunta, kursseille hankkimaan "it-ajokortti". Nyt opettelen kirjoitusohjelmien ja editoinnin hienouksia ja yritän pitää itseni vieläkin päivityskelpoisena, vaikka hiljakkoisella junamatkallani kaupunkiin tunsin itseni lähinnä kelohongaksi Onneksi poikani osasi junalippujen ostamisen :(
Kuitenkin, koen tämän jatkuvan valmiuteni uuden omaksumiseen subjektiivisesti juuri minulle sopivaksi olotilaksi ja omaksi kupikseni teetä/pontikkaa. En missään nimessä halua väheksyä tai kritikoida niitä, jotka eivät ajattele samoin kuin minä. Työpaikoissa suuri ikähaarukka antaa sekä laajuutta että tasapainoa, elämänkokemus ja työkokemus täydentävät toisiaan ja kyllä meillä vanhemmilla on yhtä ja toista opetettavaa nuoremmille. Elikkä leuka pystyyn, demeter1. Me olemme hyviä !
Puhu vain itsestäsi, Paloma (me olemme hyviä!) ..)) Minulle riittää, että olen "riittävän hyvä", kuten jokainen meistä on.
Mukava silti muistella saavutuksiaan ja nähdä niissä oma kädenjälkensä. Joillakin se on konkreettinen ja näkyvä, joillakin taas näkymätön ja silti vaikuttava. Ajattelen vaikka eilistä lounasseuraani, pariskuntaa, joka teki uskomattoman paljon hyvää toisten ihmisten eteen eikä koskaan tehnyt siitä mitään numeroa. Näitä maan hiljaisia olen alkanut arvostamaan entistä enemmän ja pelkään, että laji on kuolemassa sukupuuttoon. Epäilen, että heidän joukossaan on myös näitä tekopökkelöitä, jotka mieluummin toppuuttelevat uutta intoa kuin menevät siihen mukaan osoittaakseen, etteivät ole pudonneet "kehityksen" rattailta.
En nyt tietenkään väitä, etteikö meidän ikäinen voisi innostua uudesta, osallistua, olla aktiivinen ulospäin, mutts välistä tuntuu, että tuota mallia suorastaan tyrkytetään meille näillä "vierivä kivi ei sammaloidu" sloganeilla ja kaikilla "aktivointimenetelmillä". "Kotiin jäämisestä" suorastaan syyllistetään vaikka sattuisi viihtymään kotona ja olemaan tyytyväinen omaan pieneen elämäänsä.
No. Mutta onnelliset me, jotka saamme elää vapaassa maassa ja tässä elämänvaiheessa jo myös vapaina valitsemaan juuri meille sopivan elämisen muodon. Elämälle kiitos..))
En osaa katsoa asioita tuolta kantilta; se on virheeni. Kuka määrittelee "riittävän hyvä"? Riittävän hyvä mihin? Olla hyvä yksinään jo tarkoittaa riittävän hyvää, itselle riittävän hyvää. Eihän meidän ikäisemme enää edes hae muiden hyväksyntää olemiselleen tai tekemiselleen tai tekemättä jättämiselleen.
Olemme erilaisia ja se on ainoastaan positiivista. Ajattele miten paljon siellä takarivissä olisi tungosta jos me kaikki jotka vaihdamme paikkaa tilanteen mukaan tunkisimme sinne pysyvästi! Tai eturivissä kyynärpäät ojossa ja ylösalas pomppien? Oletko koskaan ollut mukana mielenosoituksessa? Tai katsomassa jotain paraatia kadun varressa kun kaikki änkeää eteesi ja etenkin kaksimetriset isät pikkuvauvat hartioillaan (lapset vielä niin pieniä ettei ne osaa edes nauttia näkemästään).
Minua ei ole kyllä kukaan yrittänytkään aktivoida mihinkään, paitsi poikani, jonka mielestä minun pitäisi käydä jossain eläkeläisten tai muiden kohtalotovereideni kanssa kokouksissa tai harrastuksissa….minä en koe "vielä" olevani valmis sellaiseen ja olen aina liikkunut mieluummin pienissä ryhmissä ja piireissä.
Minulle on nyt kyllä kehittynyt yksi uusi pakkomielle, josta voisi yrittää päästä eroon: joka kerta kun törmään johonkin sanaan tai asiaan, minun on pakko ottaa selvää. Yleensä guuglettamalla älykännykällä. Vaikka en tarvitsisi sitä tietoa yhtään mihinkään ja voin asianunohtaa sitten heti.
Minä tykkään tuosta "riittävän hyvä" ilmaisusta. Taisin bongata sen jostakin kasvattajille tarkoitetusta puheenvuorosta. Että voi vanhempana olla riittävän hyvä, vikoineenkin.
Tämä amerikkalaistyylinen "minä olen OK, sinä olet OK " on minulle välittynyt hiukan pinnallisena heittona, jossa kieltäydytään näkemästä ihmisen varjoa, sitä mikä ei välttämättä ole ihan OK ja voi aiheuttaa haittaa ellei hänelle itselleen niin toisille.
Minulla kyllä ikä on vähentänyt tuota kyltymätöntä tiedonhalua. Kovalevy kaipaa enempi turhien tiedostojen poistamista ja järjestelyä kuin datan lisäämistä. .)) Pökkelöityminen ei minusta tarvitse olla pysähtymistä vaan enempi siirtymistä ulkoisesta sisäiseen. Olkoon se sitten vaikka takariviin siirtymistä..)) Aika aikaa kutakin ja kukin luontonsa mukaan....