Tinttaralla morsian hääpuku ostoksilla

Satuinpa kerran juhlavaate kauppaan yhtäaikaa kiukuttelevan morsiammen kanssa. Morsian sovitti pukua, jonka oletin hänen jo aiemmin ostaneen. Morsian kiemurteli puku yllään, kuin olisi kirppuja housuissa ollut. Tuntui häämekossa olevat useampi vika, jota ei kuulemma ollut ensimmäisessä sovituksessa. Morsian näytti nuorelta. Hyvin laihalta ja rintoja ei ollut juuri lainkaan. Myyjä oli ystävällinen, yritti saada mekon näyttämään hyvältä. Huomasin kuitenkin, että morsian oli piikikäs ja erittäin epäkohtelijas myyjälle. Vaikutti siltä, että syytti myyjää pukunsa epäsopivuudesta. En meinannut uskoa korviani, kun morsian palasi sovituskoppiin, niin alkoi itkeä. Mietin kovasti, mikä näytelmä tämä nyt on. Kuka tahansa näki, että yli laiha morsian, oli selvästi laihduttanut. Tai osti aiemmin liian ison mekon. Puku oli iso ja sen mallinen, ettei sitä voinut pienentää. Olin utelias tilanteesta ja jäin muka katselemaan juhlamekkoja.
Mietin kovasti, miksi alkaa julkisesti itkemään. Tuli mieleeni oliko morsian edes haluamassa naimisiin. Yleensä ollaan iloisia häistä. Mekko on pieni asia naimisiin menossa. Pidetään yhden kerran päällä. Sormus on itseasiassa tärkeämpi, jää sormeen ainoana asiana häistä.
Minulla on tytär, mutta en voi koskaa edes unissani kuvitella hänen itkevän morsiuspuku liikkeessä tai rähjäävän myyjälle.
Hyvät tavat opetetaan kotona.