Aloitteen tekeminen

Ehkä sitä suurta ap:n tarkoittamaa aloitetta en ole vieläkään tehnyt. Pieniä aloitteita ja ihastumiseksi tulkittavia vihjeitä olen mielestäni antanut jo siinä määrin, että joko nainen ei vain yksinkertaisesti ymmärrä, ajattelee minun olevan kaverillinen. Tai ymmärtää, mutta on liian arka tarttuakseen asiaan tai viemään asiaa eteenpäin. Olen tilanteessa, jossa en tiedä onko toisen huomio kaverillista vai kiinnostanko häntä muussakin mielessä. Oma ihastuminen on jatkunut raastavan pitkään ja tuntuu ahdistavalta, ei pysty osoittamaan miten ihana toinen on. Mainittakoon että olemme läheisissä väleissä, ei hyvänpäiväntuttuja tai kaukaa ihastelemista. Tässä vaiheessa toivoisin toiselta rohkeutta antaa itsestään enemmän. Mietin, voiko näin voimakas tunne sittenkin olla vain minulla. Olen tyytynyt ajatukseen, että ehkä hän ei vain ajattele minusta samoin. Surullista, jos molemmat tuntevat samoin, mutta koskaan ei tule sitä ”oikeaa aikaa”...

Mulle kehittyy aina tuosta aloitteenteosta tietynlainen noidankehä, että jään jumittamaan paikallani enkä saa sitä ikinä tehtyä.

Ensin tietenkin pyrin tutustumaan toiseen paremmin (jos ei kovin hyvin vielä tunneta). Saatan tehdä tutustumista hieman liehakoidenkin, mutta kuitenkin ihan kaveripohjalta. Sitten jos tutustumista tapahtuu, ja toinenkin osapuoli vaikuttaa olevan tyytyväinen tilanteeseen, niin aloituksen tekemisen kynnys nousee, sillä enhän halua pilata uutta orastavaa ystävyyttä ja hyväksi muodostuneita välejämme.

Ja jos tästä vielä välit paranevat, niin en suorastaan uskalla kertoa tunteistani, sillä se antaisi vaikutelman, että olen alusta asti johdattanut toista harhaan, ja mielessä on ollut ihan muu kuin ystävyys....

Ja tämä tapahtuu siis naisten kanssa, joiden suuntautumisesta en ole varma

No kohta vuoden päivät tässä on mennyt, enkä ole aloitetta tehnyt. Aluksi ei käynyt mielessäkään mikään aloitteen teko tilanteen mahdottomuuden vuoksi. Ei silloin tosin tunteenikaan olleet vielä tätä tasoa.

Nyt olen tajunnut, ettei nää tunteet laannu mihinkään, vaan päinvastoin. Mutta koska hän on varattu, miehen kanssa naimisissa... olisi minkään aloitteen teko suorastaan tyhmää vaikken tiedä voinko olla mitään tekemättäkään.

Olen tehnyt kolme aloitetta ja minulle on tehty kahdeksan. Itse teen aloitteen nopeasti sen jälkeen kun huomaan olevani kiinnostunut, jos toinen ei ehdi jo toimia aikaisemmin. Olen kuitenkin aika hidas ihastumaan, minkä vuoksi ulospäin voi näyttää siltä kuin tekisin aloitteen hitaasti. Kaikki aloitteet tein vasta yli vuoden tuntemisen jälkeen kahdenkeskisessä tilanteessa kertomalla tunteistani ja ehdottamalla tapaamista.

Neljä aloitteeksi määriteltävää liikettä takana. Yksi tapahtui niin, että tunnustin jo pitkään jatkuneet tunteeni kierrellen ja kaarrellen sähköpostilla pitkässä viestissä. Kyseessä oli nainen jonka olin tuntenut yli kaksi vuotta. Yhden aloitteen tein erään ison porukan tapaamisen jälkeen kutsumalla kyseisen naisen alleviivaavasti kahville kanssani. Jälleen oli tuttu nainen, noin puoli vuotta tunnettu. Kerran tein aloitteen baarissa hakemalla tanssimaan hitaita ja taas melko tutulle naiselle. Sitten viimeinen aloite oli illanistujaisissa yhteisen ystävän luona eli taas yllätys yllätys tutulle naiselle. Kaksi näistä aloitteista johti jatkoon!

Itselleni on muuten tehty viisi aloitetta.

Turhan kauan yleensä on kestänyt, jokaisessa vähintään kolme kuukautta. Onneksi ei enää tarvitse tehdä aloitteita! Olen tehnyt neljä kertaa aloitteen, kolme viimeistä tuloksellisesti. Ensimmäisen aloitteen tein tyhmästi tekstarilla, tämä oli kauan sitten. Muut tein kasvotusten sanomalla jotain kaunista ja kertomalla, että pidän kyseisestä naisesta, lisäksi ehdotin treffejä tietenkin.

Noin vuosi siitä kun hän kiinnitti huomioni.
En kutsu sitä aloitteeksi, sillä olin kuitenkin ilman mitään takia-ajatuksia liikkeellä.

Kyseessä oli kahdenkeskinen tapaaminen, mistä en olisi osannut vielä esim vuoden vaihteessa edes haaveilla. Omasta mielestäni se meni ihan hyvin, mutta ilmeisesti heittäydyin liian tuttavalliseksi, sillä hän ei mitä ilmeisimmin enää tahdo olla missään tekemisissä....

Olen surkimus aloitteen teossa. Kerran tein aloitteen sähköpostilla. Kerroin siis tunteistani. Olin ollut ihastunut jo vuoden ja hän oli silloin ulkomailla. Se ei johtanut mihinkään, joskin hänen kanssaan harrastin seksiä- hänen aloitteestaan- vuosia myöhemmin. Ystävyksiä ollaan edelleen kuitenkin. Toinen oli tinder tuttavuus jonka kanssa kirjoittelin kuukausia ja tapasimmekin muutaman kerran. Kerroin sitten kautta rantain olevani hieman jo häneen ihastunut. Asia ei kuitenkaan edennyt mihinkään. Huono maku jäi, koska juttu olisi voinut edetä, jos olisimme jatkaneet tapailua ja viestittelyä. Tästä säikähtäneenä en uskalla kertoa tunteistani enää.

Minulle taas ei ole aloitteita juurikaan tehty, ellei sitten räikeää humalaisen flirttiä oteta sellaiseksi. Niitä tilanteita on useampia ja usein ne ovat johtaneet yhteiseen yöhön. Mitään romanssia ei ole näistä öistä syttynyt. Harmi sekin, kiinnostusta olisi ollut kyllä.

Joskus olen tehnyt aloitteen miltei heti, samana iltana kun olen toisen tavannut. Pisimmillään siihen on mennyt useampia kuukausia.
Nuo nopeat aloitteet ovat olleet siinä mielessä "tuloksellisempia", että parikin niistä on päätynyt seurusteluun asti. Pitkään haikailemani ihastuttava kirjailijatar taas antoi minulle pakit. Ystäviä ollaan, mutta voi rähmä.